#kalakaverit

[karvoja]

Kesäaamun muisto, vai kauhukertomus.

Kun herää mökillä noin aamuviis, eikä keksi mitään älykästä toimintaa itselleen, saa päähänpiston lähteä aamu-uinnille, kuin reippaat ihmiset konsanaan. Ja koska paikalla ei ole muita, niin uimaan voi pulahtaa hyvin ilkosillaankin. Olen nähkääs kovin häveliäs ihminen, joten ihmisseurassa pidetään vaatteet yllä. Ei sillä, että eläinseurassa ne riisuttaisiin välittömästi, vasta sopivalla hetkellä.

Mutta nyt takaisin kertomuksen pariin.

Tässä kohtaa tarinaa rantakalliolle ollaan jo saavuttu ja veteen on liukasteltu nilkkoihin asti. Aurinko on juuri oikealla korkeudella, jotta vastarannankin epäonniset ristikontäyttäjät huomaisivat katseensa nostaessaan, että jokin auringon kirkastama valkea kapistus tönöttää kylmässä vedessä muuten varjoon jäävää rantaa vasten.

Ja tottahan niemenkärjen takaa alkaa juuri kantautua veneen pätpätystä ja ihmispuheen ääni. Nyt on neljä vaihtoehtoa.

Kirmata ylös vedestä ja kipittää saunalle jätetyn pyyhkeen suojaa, jolloin veneellä liikkuvat varmasti näkisivät kalpean pyllyn vilistävän auringon valaisemana rantaheinikossa.

Könytä ylös vedestä ja syöksyä kallion taakse piiloon kykkimään, jolloin pihan suunnasta mahdollisesti saapuva näkisi kalpean olmin pyllyn kallioiden lomassa. Kenenkään muunhan ei pitäisi olla paikalla, mutta ei sitä koskaan tiedä kuka on yönsä viettänyt puuvajassa!

Plumpsauttaa itsensä hyiseen veteen ja saada mahdollisesti sydänkohtaus. Löytyä myöhemmin pöhöttyneenä syysmyrskyn rantaan heittämänä kaukaisen kallioluodon rannasta.

Tai jäädä paikoilleen vilkuttamaan veneilijöille huomenet.

Pikaisen riskiarvion jälkeen sydänkohtauksen mahdollinen toteutuminen tuottaa vähiten häpeää, olenhan jo siinä kohtaa kuollut kun minut alkusyksystä löydetään.

*plumps*

Vedessä on kylmä, kuten oletettua. Veneessä on kalastajia, kuten odotettua. Ja kalastajat pysäyttävät purkkinsa niemen takaa esiin tultuaan ja jäävät kaloja narraamaan, kuten pelättyä.

Uimarin kylmänsieto ei ole erityisen hyvä ja pian uimari onkin kovin kylmissään. Ylös merestä ei voi enää nousta, sillä se vasta olisikin skandaali, paljastaa nyt itsensä sillä tavalla! Kuin Anubis, nyt punnitaan hypotermian ja häpeän välillä. Pyhien henkien suopeudesta ja uimarin suureksi helpotuksesi kalakaverit ovat vielä nukkumassa tai puolipakasteina pohjassa, niinpä kalannarraajien saaliinhimo hiipuu odotettua nopeammin.

Vene käynnistää jälleen moottorinsa ja lähtee prätkättämään kohti parempia apajia vailla kiirettä. Aika matelee verkkaisen veneen peräaalloilla ja aurinko nousee yhä korkeammalle.

Päähänpistoaan katuen aamuvirkku nousee kiireesti vedestä, huuhtoutuu saunassa, nappaa pyyhkeen kaiteelta ja juoksee takaisin vuoteen lämpöön jatkamaan vähemmän dramaattista elämää unimaailmassa.

Ikinä enää ei herätä aikaisin. Tai mennä uimaan.

[vihreekala]

Fish party

[kiroitusvirhe]

Tälläseen bändiin törmäsin ja tästä on aika vaikee olla tykkäämättä :D

[tekohengitys918]

#heartbeat #kalajuttui #eiollukalavale #kalakaverit varasteltii sydämii. SYDÄN LYÖ BUMBUMBUUUUUM 😂 🐟🎣