#hidastaminen | Explore Tumblr posts and blogs

kapitaali · 8 days ago

Photo

Hidastaminen: Huomioita anarkismista ja degrowthista

Pääoma ratkeaa liitoksistaan ja uudenlaisia vallankumouksellisia ja kapinallisia aaltoja on syntymässä; juuri nyt anarkismi voi löytää voimakkaan liittolaisen degrowthin tietyiltä sektoreilta

alunperin julkaissut Libre Pensamiento

Fossiilikapitalismi on jo siirtynyt vaiheeseen, jossa pääoman ja työvoiman lisääntymisen takaaminen on ehkä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Aivan kuin tämä ei olisi vielä tarpeeksi, tällä hetkellä on olemassa kolme suurta uhkaa: ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden tuhoutuminen ja maailmanlaajuinen energian väheneminen. Näistä syistä kapitalismi on aloittanut energiajärjestelmän uudelleenjärjestelyn, joka valmistelee uutta energia- ja tuotantojärjestystä. Mitä yhteiskunnalliset liikkeet, työntekijät ja syrjäytyneet voivat tehdä tässä yhteydessä? Anarkistien, liberalistien ja surrealistien piirissä näkemys on hyvin selkeä: tehdään vallankumous, tai toisin sanoen: palautetaan ihmisyhteisö. Vaihtoehtoja on vain kaksi: joko vallankumous tai katastrofin (sosiaalisen, ekologisen…) lisääntyminen; ja jos valitaan keskitie, se johtaa lopulta katastrofiin. Uskon, että anarkismi voi löytää tarpeellisen liittolaisen tässä taistelussa tietyistä degrowth-virtauksista.

Ensimmäiseksi on todettava, että degrowth ei ole selkeästi määritelty liike, vaan se on sekamelska, johon mahtuu liian monta asiaa. Voimme puhua kaikesta ekomarxistisesta, ekososialistisesta ja sosialidemokraattisesta degrowthista primitivistiseen, maaseutuun suuntautuvaan tai antikapitalistiseen degrowthiin ja jopa konservatiiviseen tai äärioikeistolaiseen degrowthiin. Siksi degrowth voitaisiin määritellä tietoisuudeksi biofyysisistä ja energeettisistä rajoituksista, jotka voidaan sovittaa mihin tahansa ideologiaan. Tässä kritiikissäni keskityn enemmistösuuntaukseen, joka nauttii suurinta näkyvyyttä, eli sosiaalidemokraattiseen degrowthiin.

Mitä ottaa ja mitä jättää degrowthista?

Totuuden levittämiseen kuuluu, että näytetään kaikessa karuudessaan sellaiset todellisuudet kuin luonnon monimuotoisuuden hälyttävä väheneminen, ilmastonmuutoksen eteneminen, maailmanlaajuinen energiantuotannon väheneminen ja sen vaihtoehtojen puute, kaivosteollisuuden ja uuskolonialismin törkeydet tai teollistumisen ja ympäristötuhonnan väliset yhteydet. Tässä mielessä degrowth tekee yleisesti ottaen kiitettävää työtä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että degrowth on oikeassa diagnoosissaan planeetan nykytilanteesta, joka perustuu Kansainvälisen energiajärjestön (IEA), Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tai hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kaltaisten elinten antamiin tietoihin. Anarkistien ei missään nimessä pitäisi hylätä näitä tieteellisiä arvioita vain siksi, että ne ovat peräisin valtiollisista ja valtion tieteellisistä laitoksista. Samoin Antonio Turielin tai Jorge Riechmannin kaltaiset kirjoittajat, vaikka he eivät jaa ideologiaamme ja vaikka he työskentelevät Espanjan kansallisen tutkimuskeskuksen (CSIC) tai julkisen yliopiston kaltaisissa laitoksissa, tekevät rohkeaa ja erinomaista valistustyötä — joka ei ole lainkaan taantumuksellista — sekä puheissa ja konferensseissa että seminaareissa ja kokouksissa.

Tästä huolimatta emme voi jättää huomiotta sitä, että kun degrowth tuomitsee kapitalismin haitallisuuden, se pysyttelee epämääräisellä maaperällä eikä syvenny itse kapitalistisiin suhteisiin tai kysymyksiin, jotka liittyvät automaattiseen hyödykeluonteeseen ja arvon lakiin. Heidän kapitalismikritiikkinsä on täynnä epämääräisyyttä, ja he päätyvät hyväksymään poissulkemisen kautta kapitalistisen tuotannon suhteet ja siten sisäisen taloudellisen logiikan, joka ohjaa elämäämme. Näyttäisi siis siltä, että degrowth ei ole muuta kuin pääoman kasautumisen ja globaalin tavaratuotannon historiallisen tuskan jatkamista, mutta nyt alhaisen energian olosuhteissa. Tässä kohtaa degrowth vaikuttaa kaikkein riittämättömimmältä ja monesti jopa vastavallankumoukselliselta. Miquel Amorós on oikeassa todetessaan, että ”pyrkimyksenä päästä ulos kapitalismista lakkauttamatta sitä, ryhtymällä toimiin ja astumalla tosiasioiden kentälle, degrowth-aktivistit lähentyvät vanhaa ja hylättyä sosialidemokraattista hanketta, jonka tavoitteena on lakkauttaa kapitalismi poistumatta siitä koskaan”. Ymmärtääksemme tämän degrowthin aiheuttaman ”ei-uloslähdön” kapitalismista turvaudumme yleensä hätäjarrun metaforaan; jos degrowth ehdottaa, että kapitalistisen junan nopeuden pitäisi laskea, anarkismi ehdottaa, että vedetään hätäjarrua ja saadaan juna hidastamaan vauhtia niin, että se pysähtyy mahdollisimman pian ilman, että matkustajille aiheutuu vaaraa.

Degrowth ei pidä yksityisomaisuuden poistamista välttämättömänä, ja sen kanta valtioon on useimmissa tapauksissa epäselvä. Vaikka degrowth ehdottaa todellisten tuotantosuhteiden muuttamista, se olettaa, että on olemassa siirtymäkausi, jonka aikana voidaan kulkea valtion omaksumia uudistusmielisiä polkuja. Tavallaan näille degrowthin kannattajille käy samoin kuin dekolonialistiselle liikkeelle, kun — kuten Peter Genderloos on jo huomauttanut — he jättävät kolonialismin kritiikissään valtion koskemattomaksi, ikään kuin se ei olisi ollut välttämätön tekijä historiallisessa kolonialismissa tai nykyisessä kaivostoiminnan uuskolonialismissa.

Lisäksi monet poliittisen possibilismin ajamat degrowth-viholliset asettavat suuria toiveita parlamentaarisen politiikan haltuunottoon. Monet heistä ovatkin mukana Sumarin kaltaisissa puolueissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä degrowtherit joutuvat lopulta alistamaan puheensa, ehdotuksensa ja totuuden esittämisen vaalidynamiikkaan, mikä edellyttää maltillisuutta. On olemassa halu pyrkiä yksimielisyyteen, miellyttää kaikkia, minkä Alexander Dunlapin kaltaiset kirjoittajat ovat jo tuominneet. Toinen mielenkiintoinen degrowthin kohdistuva kritiikki liittyy siihen, millaisessa mediassa degrowthin diskursseja muotoillaan ja laajennetaan, eli pääasiassa akateemisella alalla. Degrowth on saanut alkunsa akateemisten intellektuellien, opiskelijoiden ja yliopistojen professorien kirjoituksista. Se ei ole ruohonjuuritason liike, se ei nouse ammattiliitoista, eikä se nouse syväekologian kaltaisista liikkeistä tai Earth First! -järjestöstä tai teollisuuden vastaisesta liikkeestä, saati sitten 1960- ja 70-luvuilla Euroopassa toimineista autonomisista ryhmistä. Toinen kielteinen tekijä on se, että degrowtherit saavat yhä enemmän suosiota sosiaalisissa verkostoissa. Lisäksi degrowthista järjestetään yhä enemmän keskusteluja tai verkkokursseja. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän puheisiinsa on pakotettu lyhyt, nopea ja pinnallinen kieli, joka ei suosi huolellista lukemista. Ja mahdollisen algoritmisen sensuurin ohella, jotta he eivät säikähtäisi ja saisivat lisää seuraajia, juuri kirjoittajat itse välttävät radikaalia kieltä.

Aivan kuin tämä ei riittäisi, degrowth välttelee sitä, mitä se pelkää eniten: luokkataistelua. Heillä ei ole luokkataistelua. Mikä tärkeintä, he eivät edes käytä asiasta nimenomaista luokkadiskurssia. Ja he kaikki luopuvat vallankumouksesta, välttäen jopa sanaa vallankumous. Mikään Serge Latouchen kuuluisista kahdeksasta R:stä — jotka ovat monille degrowthin peruspilareita — ei vastaa vallankumouksen R:ää. Niinpä degrowth-aktivistit turvautuvat epämääräisiin ja näennäisen neutraaleihin ilmaisuihin, kuten ”uuteen tuottavaan rationaalisuuteen” tai ”talouden purkamiseen”. Vallankumouksellinen näkökulma siis puuttuu. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on terminologiset kysymykset. Kyse on termin ”romahdus” käytöstä, jota pidän epätarkkana ja harhaanjohtavana. Se on termi, joka ei vastaa sitä, mitä nykyiselle fossiiliselle kapitalismille tapahtuu, mikä voi olla hämmentävää.

Toinen Granada, toinen Eurooppa on mahdollinen. Granadassa järjestetty kansainvälinen mielenosoitus, jolla vastustetaan Euroopan unionin hallitusten ja valtionpäämiesten huippukokousta. 30. syyskuuta 2023.

Mitä anarkismi ja libertaristiset liikkeet voivat ottaa degrowthista? Monet kirjoittajat väittävät, että anarkismi on määritelmällisesti degrowth-suuntautunut. He olisivat yllättyneitä tietäessään, että aivan kuten pääoman vasemmisto on aina jättänyt huomiotta tietoisuuden ympäristön rajoista ja tietyistä resursseista, monien libertarististen järjestöjen ja autonomisten ryhmien diskursseja läpileikkaavat päästä päähän edistysmyytti ja sokea teknologisen kehityksen mörköjen palvominen, jotain, joka on peräisin pitkältä ajalta, kuten José Ardillo muistaa hyvin teoksessaan Renewable Illusions. Onneksi yhä useammat libertaristiset järjestöt ovat tietoisia näistä rajoituksista. Ajatellaanpa esimerkiksi Kataloniasta kotoisin olevaa libertaristijärjestö Embatia ja sen julkilausumaa ”Yhdeksän pointtia degrowthin puolesta” tai joitakin kirjoittajia, jotka ”siltaavat” anarkismin ja degrowthin välillä, kuten Carlos Taibo, joka muuten puhuu selvästi ekotopioista, suorasta demokratiasta ja vallankumouksesta.

Jos anarkismi lähtee tälle tielle, se voi hyvinkin lähteä tälle tielle myös tietyistä nykyisistä degrowth-suuntauksista, aivan kuten kehityksen vastainen liike ja radikaali ympäristönsuojelu ovat sitä ruokkineet. Tämä voisi auttaa anarkismia ottamaan vastuun kohtaamistamme energia- ja teknologisista rajoituksista sekä edistysmyytin haitallisuudesta. On olemassa joitakin vähemmistöjen degrowth-kantoja — jotkut niistä ovat linjassa Murray Bookchinin ekokunnallisen degrowthin kanssa ja toiset sijoittuvat siihen, mitä Daniel García Garcían kaltaiset kirjoittajat ovat kutsuneet itseohjautuvaksi degrowthiksi — jotka ovat kiinnittäneet huomioni; tiettyjä degrowth-virtauksia, joiden kanssa voisimme luoda yhteistyösiteitä ja tuoda ne joukkoihimme.

Monet heistä ovat ideologisessa rajamaastossa, aloilla, jotka kritisoivat valtiota ja ehdottavat oikeudenmukaisia uudistuksia, ja korostavat sosiaalisia liikkeitä ja oman tilan puolustamista. Ajatellaanpa esimerkiksi Adrián Almazánin ja Luis González Reyesin kaltaisia kirjoittajia, jotka tuoreessa teoksessaan Decrecimiento: del qué al cómo, vaikka he korostavat sosiaalisten liikkeiden tarvetta, joiden on pakotettava valtio hyväksymään tiettyjä uudistustoimenpiteitä, kannattavat myös valtateiden, tuulipuistojen tai uusien lentokenttien rakentamisen vastaisia taisteluita. Jos otamme huomioon, että näissä taisteluissa vastustetaan valtiota, joka on suurten yritysten ja korporaatioiden ja siten pääoman palveluksessa, eikö tämä ole valtionvastaisen vallankumouksen alku, vaikka se onkin vasta alkuvaiheessa? Eivätkö nämä hajanaiset taistelut synny pyrkiessään luomaan muita elin- ja tuotantotapoja, toisin sanoen pyrkiessään vallankumoukseen? Syvällä sisimmässään nämä kirjoittajat puhuvat vallankumouksesta, proletaarisesta taistelusta, joka vastustaa taantuvaa teollisuus- ja finanssiporvaristoa, joka kamppailee säilyttääkseen ja kasvattaakseen voittojaan, mutta näyttää siltä, että he eivät uskalla sanoa sanaa vallankumous. Mielestäni anarkismin on tavoitettava nämä pienet degrowthin sektorit etsimällä yhteistyötä ja jopa rohkaisemalla heitä avaamaan luokkapohjainen ja avoimesti vallankumouksellinen virta degrowthin sisällä.

Kohti hidastavaa anarkismia

Tämän anarkismin ja itseohjautuvan degrowthin välisen liiton kautta voitaisiin siis kehittää vallankumouksellinen teoria, joka yhdistää kaiken sen tiedon, joka liittyy biosfäärin ja energian rajallisuuteen, globaalin tavaratuotannon järjestelmään sekä proletariaatin ja uusien syrjäytyneiden nykyiseen tilanteeseen. Tämä puolestaan auttaisi meitä ymmärtämään, millainen kapitalistinen rakenneuudistus on jo käynnissä ja miten sitä voidaan torjua. Samoin on välttämätöntä suunnitella yhteinen vallankumoushanke, maailmanlaajuinen libertaarinen kommunistinen ohjelma. CNT-CIT:stä toveri Genís Ferrero on korostanut, että kapitalismin rappion edessä ”meidän on kyettävä luomaan järjestäytyminen isolla kirjaimella ja yhdistettävä se yleiseen ideologiaan ja ohjelmaan, joka visualisoi globaalin vaihtoehdon tässä yhteiskunnassa”. Tämän ohjelman tulisi osoittaa kolmeen suuntaan: Ensinnäkin sen on rakennettava solidaarisuusverkostoja ja omia — valtiovastaisia — instituutioita, jotka perustuvat keskinäiseen avunantoon, jotta voidaan kohdata tulevat niukkuuden skenaariot, ja degrowth voi antaa tässä mielessä paljon. Toiseksi sen on luotava puolustautumisstrategioita alueen tuhoamista sekä valtioiden ja suurteollisuuden harjoittamaa sortoa vastaan. Anarkismi löytää epäilemättä liittolaisensa tämäntyyppisestä degrowthista, joka liittyy taisteluihin alueen puolustamiseksi. Kuten Alexander Dunlap sanoo: ”Yhteys degrowthin ja antikapitalististen, autonomististen ja anarkististen (ekologisten) liikkeiden välillä voi vahvistua siinä määrin kuin ne lähentyvät toisiaan elinympäristöjen puolustamiseksi” — mutta nämä taistelut alueen puolustamiseksi ovat vain yksi osa-alue koko yhteiskuntajärjestyksestä, joka on tuhottava. Nämä kamppailut on yhdistettävä muihin kamppailuihin, jotka perustuvat haluun murtaa sama yhteiskuntajärjestys, kuten ammattiliittojen taistelu, suorat toimet pankkilaitoksia vastaan tai nykyisen kapitalismin infrastruktuurien sabotoiminen. Ja tämä liittyy tämän vallankumousohjelman kolmanteen osaan: taistelun hyökkäysvaiheeseen, jonka yhteisenä tavoitteena on arvon ja maailman tavaratuotannon valtiokapitalistisen järjestelmän lakkauttaminen ja vallankumouksellisen uudistumisen edistäminen.

On niitä, jotka sanovat, että kansainvälisellä vallankumouksellisella liikkeellä on tuskin voimaa tehdä niin tai että proletarisoitunutta väestöä, syrjäytyneitä, marginalisoituja ja niskoittelevia ei koordinoida, ja keskittyvät yksittäisiin tapahtumiin, jotka synnyttävät heidän kamppailunsa. Näin tarkasteltuna näyttäisi siltä, että olemme kaukana vallankumouksellisesta uudistuksesta, mutta unohdamme, että yhteiskunnalliset vastakkainasettelut lisääntyvät; todistamme, että pääomalle ominaiset ristiriidat tulevat yhä väkivaltaisemmin esiin — ja pääoma on repeämässä liitoksistaan — ja kaikkialla maailmassa syntyy uusia kapinallisia ja vallankumouksellisia aaltoja, jotka kenties jo osoittavat uuden historiallisen kauden alkamista. Juuri nyt anarkismi ja kehityksenvastaisuus voivat löytää voimakkaan liittolaisen tietyiltä degrowthin aloilta.

~ Vicente Guedero

Lähde: https://freedomnews.org.uk/2024/05/27/deceleration-notes-on-anarchism-and-degrowth/

https://kapitaali.com/hidastaminen-huomioita-anarkismista-ja-degrowthista/

#anarkismi #anarkoprimitivismi #anti-teknologia #degrowth #hidastaminen

0 notes