#gielalaš identitehta

[saamischolar]

Mustonen, Risten Pro gradu, Oulun yliopisto, 2017

“Lean dutkan pro gradu -barggustan, mot lea davvisápmelažžan geavahišgoahtit davvisámegiela guhkes bottu maŋŋá dahje easkka rávesolmmožin. Mu bargu gullá giellasosiologiija suorgái ja giellaealáskahttin lea dan vuolggasadji. Dat lea kvalitatiiva dutkamuš, mii vuođđuduvvá beallestrukturerejuvvon temájearahallamiidda. Jearahallen dutkamuša várás gávcci davvisápmelačča, geat eai leat jámma sámástan olles eallima áigge. Lean čielggadan informánttaid gielalaš duogážiid gielalaš identitehta, gielalaš eallingearddi, gielahuvvama, guovttegielatvuođa, passiiva gielladáiddu ja eatnigiela doahpagiid vuođul. Dasa lassin čuoččuhan, ahte máŋgga jahkái massojuvvon eatnigiella — davvisámegiella — lea dagahan máŋgasiidda giellatrauma. Máŋga informántta atnet davvisámegiela iežaset eatnigiellan, moattis fas eai. Sámegiella lea buot informánttaide dehálaš ja unnimustá massojuvvon eatnigiella. Danin dasa laktásit nana dovddut. Massojuvvon eatnigiela giellatrauma sivat leat dán dutkamušas golmmaláganat: 1. ii leat hupman sámegiela vuosttas giellan, 2. ii leat ožžon sámástit ja/dahje 3. cuiggodeapmi. Čuovvumušat leat: 1. dievaslaš giela gáibádus, 2. sámásteami tabu, 3. olmmoš heaitá sámásteames ja/dahje 4. heahpana váilevaš sámegiela dáiddus. Dutkamušas buvttán ovdan, mot ovttaskas olbmot sáhttet doarjut ja nuppe dáfus caggat earáid sámásteami. Boađusin lea, ahte vaikko positiiva máhcahat dábálaččat roahkasmahttá sámástit eambbo, negatiiva máhcahat váikkuha eanet. Dutkamušas fikkan veahkehit sápmelaččaid geat leat váldime gielaset ruovttoluotta, fállat giellaservošii vejolašvuođa identifiseret dutkamuša čuozáhatjoavkku dillái ja addit rávvagiid, mot sin sáhtálii doarjut. Dat leat ovdamearkka dihte fuomášmeahttun divusteapmi, sensitiiva doaladuvvan ja soahpamuš sámásteamis. Dutkamuša ulbmilin lea, ahte ovttaskas olbmot sáhttet ealáskahttit sámegiela iežaset árgabeaivvis.

Olen tutkinut pro gradu -työssäni, millaista on aloittaa pohjoissaamen puhuminen pitkän tauon jälkeen tai vasta aikuisena. Tutkimukseni kuuluu kielisosiologian alaan ja lähtökohtana on kielenelvytys. Se on kvalitatiivinen tutkimus, joka perustuu puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa pohjoissaamelaista, joiden saamen kielen puhuminen on katkennut jossain elämänvaiheessa. Olen selvittänyt informanttien kielellistä taustaa termien kielellinen identiteetti, kielellinen elämäkerta, kielen menetys, kaksikielisyys, passiivisen kielitaito ja äidinkieli avulla. Lisäksi esitän, että vuosiksi menetetty äidinkieli — pohjoissaame — on aiheuttanut monille kielitrauman. Suurin osa informanteista pitää pohjoissaamea äidinkielenään, muutama taas ei. Saamen kieli on kaikille informanteille tärkeä ja vähintään menetetty äidinkieli. Siksi siihen liittyy vahvoja tunteita. Menetetyn äidinkielen kielitrauman syitä on tässä tutkimuksessa kolmenlaisia: 1. ei ole puhunut saamea ensimmäisenä kielenä, 2. ei ole saanut puhua saamea ja/tai 3. arvostelu. Seuraukset ovat: 1. vaatimus täydelliseen saamen taitoon, 2. saamen puhumisen tabu, 3. ihminen lopettaa puhumasta saamea ja/tai 4. häpeää vaillinnaista saamen kieltään. Tutkimukseni osoittaa, miten yksittäiset ihmiset voivat tukea ja toisaalta estää toisten saamen puhumista. Tuloksena on, että vaikka positiivinen palaute yleensä rohkaisee puhumaan saamea enemmän, negatiivinen palaute vaikuttaa enemmän. Tutkimuksessa pyrin auttamaan saamelaisia, jotka ovat ottamassa kieltään takaisin, tarjota kieliyhteisölle mahdollisuuden samaistua tutkimuksen kohderyhmän tilanteeseen ja antaa neuvoja, miten heitä voisi tukea. Se onnistuu esimerkiksi huomaamattomalla, pienellä korjauksella, sensitiivisellä suhtautumisella ja sopimalla saamen puhumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on, että yksittäiset ihmiset voivat elvyttää saamea arkipäivässään.”