#fikki

[valejalkainen]

@petterski n jonne/veeti-fikistä tuli mieleen mun ja @40hotdogs n legendaarinen (ja valitettavasti kesken jäänyt) JoJo-Suomi-AU-fikki jonka päähenkilö oli Joonas "Jonne" Joestar. se pelasi frisbeegolffia ja sen kavereita oli Katri-Helena ja joku muu jonka nimeä en enää muista

Jotaro räjäytti Bodom-järven frisbeegolfradan (sillä oli crocsit) ja sen jälkeen piti hyökätä vihollisständi 『Mikan Faijan BMW』 joka muutti kaiken koskemansa Ladoiksi

Rohan yritti pölliä Prismasta Muumi-mukeja ja se pidätettiin

pääpahiksella ei ollut nimeä mut se oli periaatteessa vaan Antti Tuisku tosi tiukassa marimekossa. Dio oli värvänny sen IRCissä

[hanhan156]

Jaaha,

Se on taas se aika vuodesta, kun katson Tuntemattoman miljoonannen kerran ja tekee mieli alkaa kirjoittamaan self-indulgence Koskiluoto-fikkejä. Hietala sytyttänyt myös. Harmi, että missasin Secret Santa -riennot, mutta josko sitä jotain keksisi.

Mukava nähdä, että vanha kunnon Tuntsa fandom on vielä voimissaan. 💜

[nederlandsespoorwegen]

Mag ik voor vliegtuigverkeer dat respect verdient aandragen: bosbrand-spot zweefvliegtuigen. De brandweer zweeft vaak boven de veluwe om te kijken of er ergens fikkie is.

waow....

[arokel]

heiiiii mä kirjoitin pienen jutun

sori virheistä 😔 jos joku haluais autta mua editoimaan tätä ja mun traagiset-fikkiä postaakseni niitä ao3lle, kertokaa!

fikki sijaitsee n. 2005?? kuka tietää. käytin 2017 elokuvan version Rokan lasten nimejä koska en tiennyt muita nimejä hahaha

Tassu ja tauko

‘Isi, isi, tule katsomaan mitä tein!’

Hänen vanhin tyttärensä äänestä Antti lakkaa leikkaamasta ja katsoo Rauhaa. Kymmenen-vuotiaana tyttö tietää, että hänen pitäisi koputtaa ennen kun huoneeseen astuu, mutta joskus hänen innostuksensa ja halunsa näyttää isälleen jotain tehtynsä tai keksittynsä saa hänet käytöstapojaan unohtamaan. Se ei haittaa Anttia. Kun hänen lapset syntyivät hän lopetti tekemästä puuleikkauksia, joita ei olisi jäänyt puoli valmistuneena. Puuleikkaus on harrastus; lapset ovat kokopäivätyöt.

Antti seuraa Rauhan perään olohuoneeseen, jossa on perheen tietokone. Monitorilta näkyy räikeän keltaisen sivupalkin täyttyvän nettisivu. Antti tietää itsensä olevan ajastaan jäljessä, mutta eikö tietokoneiden monitorit ollut musta ja vihreä eilisen vasta?

‘Sinä annoit minun luoda tiliä,’ Rauha sanoo defensiivisesti, kun työntää kissanpennun tuolista ja istuu. Antti muistaa hämärästi, että hän antoi lupa johonkin sellaiseen. Hän näkee kuitenkin Rauhan syyllisestä ilmeestä, että Rauha todennäköisesti on ottanut vapaus tuon luvan kanssa. Antti päättää antaa tuo olla Tyyneen ongelma.

‘Sinä sitten teit tämän nettisivun, vai?’

Rauha hihittelee. ‘Isi, ei! Tämä on neopets.’

Antti ei oikeasti tiedä, mitä neopets tarkoittaa, mutta häntä lohduttaa se, että hänen tyhmiä vitsejä vielä saa Rauhan nauramaan, vaikka useamman nykyisin Rauha vain pyörittelee silmiään häntä.

Rauha napsauttaa jotain keltaisesta sivupalkista ja sivu muuttuu toiseksi, josta näkyy neljä kuvaa pilakuvaisista, värikkäisistä eläimistä. ‘Tämä on Iska123’, hän sanoo ja viittaa sormella ensimmaista eläintä - jotain lehmän kaltainen otus, jolla on kummallisesti aistikkaat silmäripset. ‘Se on kau.’

Antti ei ole varmaa, puoltaako hän eläimille silmäripsiä piirtämistä. ‘Miksi se on vihreä?’

‘Neopetteja voivat olla paljon erilaisia värejä. Se on vihreä kau’, Rauha sanoo kärsivällisesti. Hän lausuu kau niin kuin englannin cow-sanaa. Nyt kun Antti katsoo tarkemmin, hän näkee että koko nettisivu kirjoitetaan englanniksi. Kuinka paljon englannin tunneilla opetetaan? Varmasti enemmän kuin Antin koulun ajassa.

‘ - ja voit ostaa petpetit - lemmikit sinun lemmikeille’, Rauha sanoo ja avaa vielä toisen sivun. ‘Siis tänään hain tämän.’

Antti siristää kaun alapuolella pienempää pilakuvaista eläintä. ‘Tassu… the tasu?’

‘Kyllä! Se on sanaleikki. Ja täydellistä myös, koska katso, sillä on isoja tassuja, ja se on vihreä niin kuin Iska123 ja Iska123 on sinä, siis ne sopii!’ Rauha kääntyy Anttia kohti virnistäen.

Antti räpäyttää silmiään. ‘Olenko… lehmä?’

‘Kau, isä.’

‘Aivan.’

‘Sinä olet kau’, Rauha selittää, ‘ja äiti on kougra, ja Terttu on elephante koska se tykkää norsuista, ja Terho on meerca koska sillä on pulskia poskia.’

Antti ei osaa riidellä tuon logiikan vastaan, vaikka ei ole vielä varmaa, minkälaisella tavalla lehmä muistuttaa Rauhaa niin kovasti Antista.

‘Miksei ole yksikään niistä sinä?’ hän kysyy. Hän odottaa Rauhan vastaavan silmiään pyörittämällä ja jollain repliikalla niin kuin ‘koska minä olen minä, isä’, mutta Rauha näyttää vain syylliseltä. Ilme muistuttaa Anttia ahdistuneesta huolehtivaisesta lapsesta, joka Rauha oli ennen kun Juuso syntyi. Kahdelle isosiskon oleminen on antanut hänelle itsevarmuuden, mutta Antti miettii, onko se myös saanut hänen kasvamaan aikuiseksi liian nopeasti.

‘Voit omistaa vain neljä neopetsia kerrallaan’, Rauha sanoo ja hymyilee epävarmasti Antille. ‘Mutta ajattelin, jos antaisin Tassun sinulle, toi olisi ookoo.’

Siinä se on - vielä yksi niistä merkityksistä siitä, että Antin tytär huojuu lapsellisuuden ja täysikasvuisuuden reunalla. Se saa Antin sydämen puristaa ylpeydellä ja toiveella sitä, että aika voisi taukoa juuri tällä hetkellä. Jonain päivänä hänen pitää Rauhalle selittää mitä Antti ja Tassu tarkoittaa toisilleen ja syytä, miksi Tassu ei oli Tassu-setä eikä kuitenkaan Tassu-isä. Syytä, miksi muilla lapsilla koulussa ei ole perheitä, jotka näyttää Rauhan perheeltä. Mutta sen ei ole pakko käydä tänään.

Antti halaa Rauhan ja suutelee hänen otsan. ‘Minun mielestä se sopii täydellisesti. Ja olen varma että Tassu pitää siitä mahtavana kun näytät sen hänelle.’

Tassu todennäköisesti pitää sen hulvattomana, mutta Antti aikoo vakuuttaa hänen naamansa vakavana pitämisen tärkeydestä.

Hän vetää ruokasalin tuolin tietokoneen luokseen istuakseen hänen pikkuvanhan tyttärensä vieressä. ‘No niin, kerro, mitä muu käy tässä sivussa?’

Rauha hymyilee ihan kuin lapsi, joka hän on - ainakin vielä vähän kauemmin.

‘No tämä peli on meerca chase, missä olet meerca ja keräät neggeitä ja sinulla on tosi pitkä häntä ja jos törmäät hännän niin häviät -’

‘Aa, niinku Käärme.’

‘Ei, koska tässä olet meerca. Ja on olemassa Kass-nimeltä pahis, ja tässä pelissä lyöt sen kepillä…”

Jonain päivänä heidän pitävät keskustella vaikeista asioista. Tänään he keskustelevat tästä.

-Loppu.-

(Iska123 the Kau ja Tassu the Tasu)

[lvbrdz]

ਕੋਹੇਨੂਰੇ ਮੇਰੀਏ: Kohenoore meriye My Precious Gem (English translation below)

ਤੂੰ ਸ਼ਰਮਾਲਾ ਕੋਈ ਚੱਕਰ ਨਈ ਮੈਂ ਤਾਂ ਤੈਨੂੰ ਵੇਖ-ਵੇਖ ਰੱਜਣਾ ਆ, ਤੈਨੂੰ ਸ਼ੋਹਣਾ ਆ ਸਤਕਾਰਨਾ ਨਾ ਪਿਆਰ ਸਿਖਰਾਂ ਵਾਲਾ ਤੇਰੇ ਤੋਂ ਵਾਰਨਾ ਆ, ਤੂੰ ਦਿਖੇ ਤਾਂ ਕਾਇਨਾਤ ਫਿੱਕੀ ਲਗੇ ਤੈਨੂੰ ਇੰਨੀ ਰੀਝ ਨਾਲ ਤਾੜਨਾ ਆ, ਤੂੰ ਬੁਲ੍ਹ ਖੋਲ੍ਹੇ ਮੈਨੂੰ ਪਤਾ ਹੋਵੇ ਤੂੰ ਕਿ ਕਹਿਣਾ ਚਾਹੁਣੀ ਏ, ਮੈਂ ਇਥੋਂ ਤਕ ਤੇਰੀਆਂ ਧੜਕਣਾ ਨੂੰ ਆਪਣੇ ਚ ਵਾੜਨਾ ਆ, ਤੂੰ ਦਿਖੇ ਮੈਨੂੰ ਮੈਂ ਘਬਰਾਵਾ ਮੈਂ ਵੇਖਾ ਤੈਨੂੰ ਤੂੰ ਸ਼ਰਮਾਵੇ, ਇਹੋ ਜੇਹਾ ਪਿਆਰ ਇਕ ਦੂਜੇ ਤੋਂ ਹਾਰਨਾ ਆ, ਤੇਰੇ ਦੀਦਾਰੇ ਰੱਬ ਦੇ ਦੀਦਾਰੇ ਨਾਲੋਂ ਵੱਧ ਨੇ ਮੇਰੇ ਲਈ, ਤੂੰ ਰੱਬ ਤਿਹਾਯੀ ਮੈਂ ਤੈਨੂੰ ਤਿਹਾਣਾ ਆ, ਤੇਰਾ ਹੀ ਆ ਨਾ ਤੇਰਾ ਹੀ ਹੋ ਜਾਵਾਂਗਾ, ਤੂੰ ਪੁੱਛੇਗੀ ਕੀ ਦਿਸਦਾ ਮੈਨੂੰ ਤੇਰੇ ਚੋ, ਮੈਂ ਤੈਨੂੰ ਕਸਤ���ਰੀ ਜਹੀ ਨੂੰ ਤੇਰੀ ਅਹਿਮੀਅਤ ਸਮਝਾਵਾਂਗਾ, ਤੂੰ ਕਹੇਂਗੀ ਹਾਲੇ ਦਿਨ ਹੀ ਕਿੰਨੇ ਹੋਏ ਨੇ ਗੱਲਾਂ ਕਰਦਿਆਂ ਨੂੰ, ਮੈਂ ਤੈਨੂੰ ਪਿਛਲੇ ਜਨਮ ਦੀਆਂ ਵੀ ਯਾਦਾਂ ਯਾਦ ਕਰਾਵਾਂਗਾ, ਤੂੰ ਕਹੇਂਗੀ ਕਿ ਤੈਨੂੰ ਯਕੀਨ ਨਈ ਮੇਰੀਆਂ ਗੱਲਾਂ ਤੇ, ਤੂੰ ਵੇਖੀ ਜਾਵੀ ਮੈਂ ਸਬ ਸੱਚ ਕਰ ਜਾਵਾਂਗਾ, ਤੂੰ ਖਾਸ ਏ ਜਿਸ ਦਾ ਤੈਨੂੰ ਵੀ ਪਤਾ ਨਈ, ਕੋਹੇਨੂਰੇ ਮੇਰੀਏ ਤੈਨੂੰ ਮੈਂ ਆਪਣੀਆਂ ਅੱਖਾਂ ਚ ਭਰ ਜਾਵਾਂਗਾ, ਸਰਕਾਰੇ ਮੇਰੀਏ ਤੇਰੇ ਦੀਦਾਰੇ ਰੰਗ ਭਰਦੇ ਨੇ ਮੇਰੀ ਜ਼ਿੰਦਗੀ ਚ, ਮੇਰੇ ਅਸਮਾਨਾਂ ਨੂੰ ਇੰਝ ਹੀ ਭਰਦੀ ਰਹੀ, ਭਾਂਵੇ ਰੌਲਾ ਪਾਵੀ ਭਾਂਵੇ ਚੁੱਪ ਰਹੀ, ਬਸ ਇੰਜ ਹੀ ਮੇਰੇ ਨਾਲ ਖੜ੍ਹਦੀ ਰਹੀ -lvbrdz

Kohenoore Meriye

Tu sharmala Koi chakar nai Main ta tenu Vekh vekh rajna aa Tenu shohna aa Satkarna naa Pyar sikhra wala Tere toh varna aa Tu dikhe Ta kayanat fikki lage Tenu enni rejh nal tarna aa Tu bul khole Mainu pta hove Tu ki kehna chahuni ae Main etho tak teriya Dharkna nu Apne ch varna aa Tu dekhe mainu Main ghabrava Main vekha tenu Tu sharmave Eho jeha pyar Ik duje toh haarna aa Tera deedara Rabb de deedare nalo Vadh ne mere layi Tu rabb tihayi Main tenu tihaana aa Tera hi aa naa Tera hi ho javanga Tu puchengi Ki disda mainu tere cho Main tainu kastoori jahi nu Teri ahmiyat samjhavanga Tu kahengi haale din hi kinne hoye ne Glla kardeya nu Main tenu pichle janam diya vi Yaada yaad karavanga Tu kahengi Ki tenu yakeen nai Meriya gla te Tu vekhi jaavi main sab Sach kr javanga Tu khaas ae Jis da tenu vi pta nai Kohenoore meriye Tenu main apniya akha ch Bhar javanga Sarkare meriye, Tere deedare rang bharde ne Meri zindagi ch Mere asmaana nu Injh hi bhardi rahi Bhave rola pavi Bhave chup rahi Bs inj hi mere nal khardi rahi -lvbrdz

My Precious Gem (English Translation)

You be shy I understand But I will still continously look at you I want to touch you I want to respect you Love so pure I will give you, When I have your glimpse Then the universe looks pale I want to look at you with such a passion, When you open your lips I should know what you will say to me I want to understand your heartbeat to that extent, When I see you I panic When you saw me Shyness comes on your face Such love We will cherish with each other, Your glimpse is more important to me Than the sight of God You can praise God I will praise you I am yours I will become yours, You will ask What do I see in you? I will explain your importance comparing you with deer's precious musk, You will say we just started talking from few days But I will remind you the memories from our previous birth too, You will say That you don't believe in my words, You just keep on watching I will make my words come true, You are special which even you don't know, My precious gem I will fill you in my eyes, My heart's ruler Your glimpse fill colors in my life Do keep on putting colors in my skies too Be noisy as you please or be silent Be just like that with me and stay with me for eternity… -lvbrdz

[jellidile]

Once Captain... Once Prince

So I already wrote Variks and Crow meeting, but what about Mithrax and Crow????

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mithrax is quiet as he looks at the Guardian standing only a feet meters away. There’s a deafening silence as Ikora and Saint stand beside him,

“I…” He begins, unsure of how to word his current thought, “often wondered who that Ghost that plays with the hatchlings belongs to.” He can’t quite figure out how he wants to feel. Ikora has already made up her mind, 

“If you don’t want to speak to him again after this, just say so.” She sounds conflicted and Mithrax can feel a wavering in her Light. But he understands perfectly why this is so; he has heard what Uldren did. Mithrax sees the ripples of his crimes, and the ensuing hurt everyday in the faces of many hunters, and especially Ikora. He can almost see it in-

“He goes by Crow now. Has very little to do with his… Past. He is a good bird, young and reckless… But good.” Saint has no anger towards the New Light and it eases Ikora and Mithrax’s tension, 

“He is little changed then, between lives. Though… he is no longer so devoted.” Mithrax notes, to which Ikora takes a deep breath. Mithrax places a hand on her shoulder, it offers little comfort to the Warlock. Still, some is better than none, 

“I’m trying to separate them but-” 

“It is hard for something so important to change… Ever since Osiris lost Sagira… Sometimes I still ask for him to do his little light tricks. It comes from a place of habit, but I think it stings all the same. People change Ikora.” Saint sounds sad, ever so slightly bitter. Ikora looks to him. Mithrax sees a shared pain he knows only from his own people’s eyes. The Kell sighs deeply, he has sworn to live in the present. No use dwelling on the past, 

“Crow, I take it?” The man turns and Mithrax holds back the urge to bow. It has been long since he’s seen an awoken he recognizes. Crow still holds Uldren’s face, the same glowing eyes that were both teasing and ferocious. But there is an exhaustion, and innocence marking his features. Crow smiles weakly, 

“Whatever you know about me- I’m… I don’t know that guy -er- me… Past me? Dead me…?” Mithrax nods, and stretches his arms, 

“As long as you keep protecting my people, we will have no issues.” Mithrax has heard of the way the new Light chased away some humans from the district who had less than good intentions. Crow smiles again, wider this time. There’s a genuine warmth in his expression and Mithrax nods. He can see the prince in Crow’s stare, and old memories begin to resurface. He shakes his head. Holding a hand to his chest Mithrax recites an old poem to himself, it acts as much like a prayer now and clears his throat, 

“Well. I must go. Be… Cautious of who you show your face to. Some of my people remember your face from many places.” Again Mithrax stops himself from bowing and nods in Crow’s direction. Ikora has seemingly already left as Saint is the only one standing a few feet behind. Mithrax begins to pass him by when Saint grabs his shoulder with a surprising gentleness, 

“Small steps my friend.” Mithrax grumbles holding his head, 

“Perhaps one day I will see him anew. Reborn under the will of the Light. But not today.” 

“Take your time, Mithrax. He is at the center of a nest he cannot remember weaving.” Saint seems to see something in Uldren- Crow. Mithrax doesn’t quite know what but he is in no mood to figure out as more memories surface in his head, 

“I am going to see my daughter.” He takes a last look at Crow. The guardian looks so small. Standing alone with only his ghost beside him, Crow is nothing like Uldren. Mithrax knows that and then- CRASH!! There’s a clatter of plates and Mithrax can hear Fikkis lamenting the uneven ground. But A jolt of fear or maybe recognition spikes up Mithrax’s back as Crow’s head turns toward the sound. His eyes narrow as he fixes his gaze towards the noise, and Mithrax can see Uldren in front of him ready to attack. Mithrax twitches, and Crow looks back, eyes wide and unsure, there’s no trace of Uldren’s piercing gaze. He waves awkwardly.

Mithrax leaves without another word.

[jansiemons]

De 'Franskiljons' in mijn omgeving.

Soms erger ik me eraan, maar meestal niet omdat ik het gewoonweg negeer, die 'Franskiljons' in mijn omgeving. De elitaire bewoners die het Frans hanteren als primaire taal maar in feite in het Vlaamse dialect zijn opgegroeid. Ja, enkel mensen zoals ikzelf die niet breeddenkend zijn, vinden dit een beetje provocerend. Want wie zou zich nu ooit storen aan een hoop zelfverklaarde aristocraten die doen alsof ze in een Parijse salon zitten terwijl ze eigenlijk gewoon in de Delhaize staan, op zoek naar de beste korting op Camembert?

Ha, die zogezegde bourgeoisie, die koste wat het kost willen uitstralen dat ze bij de gegoede burgerij horen. Ze zijn bereid om hun moeders zelfgemaakte frikandellen in te ruilen voor foie gras, alleen maar om indruk te maken op de golfbaan van Latem of tijdens de hockeymatchen op Indiana of de Gantoise waar ze langs de zijlijn 'stick à terre' staan te roepen. Je moet daar meer "bonjour" zeggen dan "goeiendag." Want stel je voor dat iemand je zou betrappen op het gebruik van je moedertaal – dat zou het einde van je sociale status betekenen!

De gretigheid om hun sociale status op te trekken is zelfs zo groot dat ze Franse klanken overdreven gaan benadrukken. Het is alsof ze denken dat een extra "r" in "merci" hen plotseling lid maakt van de Académie Française. Ze hebben zelfs hun eigen woorden verzonnen. Neem bijvoorbeeld "Koeketiene," dat eigenlijk afkomstig is van het Franse "Concubine." Of "Bloende," de salamisoort die oorspronkelijk "Saucisse de Boulogne" heet. Serieus, wie heeft ooit gedacht dat het verfransen van je broodbeleg je verheft tot een hogere klasse?

Soms, maar dan ook héél soms, vraag ik me af of ze überhaupt beseffen hoe belachelijk ze soms klinken. Het lijkt wel een parodie op zichzelf. Maar goed, ik laat ze maar begaan. Uiteindelijk is het toch véél té vermakelijk om te zien hoe ze krampachtig proberen hun Franse façade in stand te houden terwijl ze in hun hart waarschijnlijk gewoon een goeie Vlaamse stoverij verkiezen boven alle haute cuisine ter wereld.

Het toppunt van hun pogingen om de Franse cultuur na te bootsen, is wanneer ze hun kinderen inschrijven op een school. Terwijl die kinderen 's avonds gewoon thuis hun huiswerk maken in sappig Vlaams dialect. "Papa, ik heb mijn devoirs af," hoor je dan. Ach, de ironie. Of als ze trots vertellen over hun vakantie in de Provence, maar dan stiekem aan de campingkantine een pakje friet met stoofvlees bestellen. Bonjour, mes amis!

En wat te denken van de namen die ze hun huisdieren geven? Geen gewone Fikkie of Minoes voor deze bourgeois. Nee, hun hond heet "Chéri" en hun kat "Bijoux." Probeer dat maar eens uit te spreken zonder dat je buurman in de lach schiet. En vergeet niet hoe ze bij de bakker "un pain, s'il vous plaît" bestellen, terwijl de bakker zelf hen perfect begrijpt in het Vlaams. "Gewoon een brood, alstublieft" is toch zoveel eenvoudiger?

22/07/2024.

[tante-maaike]

Vakantie met een fikkie 🔥

[lyricsssdotin]

Kaali Car Lyrics

Singer:Raftaar, Asees KaurAlbum:Happy Raikoti, Raftaar Haqye 1 gucci di heel ve mundeyaTurangi leke feel ve mundeyaTurangi leke feel ve mundeya Ho 1 gucci di heel ve mundeyaTurangi leke feel ve mundeya Fikki fikki rakhdae ganne di pori nuPori nuKaali car dilade ve teri gori nuGori nuKaali car dilade ve teri gori nuGori nuKaali car dilade ve teri gori nuGori nu Rani haar na manga taj mahal na…

[rotterdamvanalles]

Het bronzen beeldje Fikkie, van de beeldhouwster J. Noorlander-Simàk, wordt op het Hermesplantsoen door Mr. dr. K.P. van der Mandele onthuld, 16 november 1963.

Fikkie is een standbeeld van kunstenares Joeki Simák (Boedapest, Hongarije, 25 januari 1925 - Rotterdam, 8 januari 2015) , dat zich bevindt aan de Oude Binnenweg in Rotterdam. Het beeld is in 1963 aan de stad aangeboden ter ere van het 10e lustrum van het Rotterdamsch Studenten Corps (RSC). Het beeld werd op 16 november 1963 onthuld door Karel Paul van der Mandele, toenmalig voorzitter van het College van Curatoren van de Nederlandse Economische Hogeschool (NEH).

Uit Het Vrije Volk van 18 november 1963:

"In aanwezigheid van vele vooraanstaande Rotterdamse honden is zaterdag in de Maasstad een bronzen Fikkie onthuld. Het dier staat in het Hermesplantsoen en is aan de stad geschonken door de studenten van de Economische Hogeschool bij hun tiende lustrum, 'als symbool van het vijftig jaar de beest uithangen dat wij niet hebben gedaan.'

De president-curator van de Hogeschool trok onder tonen van 'Toen onze mop een moppie was' het zeildoek weg, waarna andere viervoeters onmiddellijk kennis kwamen maken met Fikkie. Enkele katten keken op veilige afstand vanuit de dakgoot toe"

Fikkie stond oorspronkelijk op het Hermesplantsoen, vernoemd naar de gelijknamige sociëteit 'Hermes' waarin het Rotterdamsch Studenten Corps is gevestigd. Hier was het beeldje in 1966 verzamelpunt voor provohappenings. Het beeld is in 1975 verplaatst naar de Oude Binnenweg. De drol die voor het beeld ligt hoorde oorspronkelijk niet bij het beeld maar is later aangeboden door de Roteb in het kader van de actie Rotterdam Schoon.

De fotograaf is Ary Groeneveld en de foto komt uit het Stadsarchief Rotterdam. De informatie komt van Wikipedia en uit het Vrije Volk van 18 november 1963 (via delpher.nl).

[valejalkainen]

mun toksinen piirteeni on että mun on tehtävä jokaikisestä fanituksen kohteestani kökkö suomi-au joka sijoittuu maailman rupuisimpaan miljööseen

runosmäen runostuoppi on kaikkien hyvien au:iden tapahtumapaikka, tai runosmäen teboil

lohjan abc tietysti (mikä tahansa abc käy mutta lohjalla on erityinen paikka mun sydämessäni)

forssa

romanssifikin vois sijoittaa hesehotelliin

[onemorestepahead]

Ohda ki pta 5 saal 10 saal 20 saal baad ya kitey na kitey jaa ke ik doojey naal reh ke akk hi jaande, hun eh sochda na ke naal vi nai rehna te pyaar vi bas tainu hi karna..eh cheej te na koi kho sakda te na hi fikki pai sakdi aa

Tu mainu kadi vi dukhi nai kar sakda putt par tainu vi ihda main dukhi nai vekh sakda

[heratravelblog]

"THIS BRASS PUPPY WAS GIVEN to the city by Hungarian artist Joeki Simák to celebrate the centennial birthday of the Rotterdam Student Corps in 1963. It’s said the statue represents the youth and stubbornness of the students. 

Because of its association with the students, the statue was seen as a mascot of sorts, which led to both good and bad things. On a positive note, the association adopted the statue and cleans and hugs it once a year. But on the other hand, this link to the student group made the statue a target for rival student groups. It was kidnapped three times, though it fortunately was always returned.

In 1975, the dog was given its now-signature turd, which was designed by Hans Citroen. The work was commissioned by the city’s waste management service as part of a larger movement to raise awareness of litter and trash.

The statue is popular with the locals and gets cared for like a real dog. In the winter, it sometimes gets snuggled in a cozy scarf. In the summer, it’s often accompanied by a bowl of water so passing dogs can take a drink. "

source: https://www.atlasobscura.com/places/fikkie

This type of statues are really successful to engage people. Like mentioned on the web blog, it gets cared like a real dog among locals.

[atevegter]

2838 Ga je stemmen of laat je het zitten?

Over anderhalve week mogen we weer naar de stembus. Weet je al wat je gaat stemmen? Weet je al of je gaat stemmen? Ik kom nog uit de tijd dat stemmen verplicht was. Ik weet niet meer hoe ze dat controleerden, maar je moest gewoon. Toen de stemplicht werd afgeschaft was mijn vader een van de eersten die niet meer ging. ‘Geef mijn portie maar aan Fikkie,‘ zei hij als je ernaar vroeg. Hij was er…

[pupunu]

fikki lyhyesti, mutta itse asiassa sanon aika usein fanifiktio.

[badhockeymom]

Hei rakkaat psst muistakaa mun Hine POV fikki