#elämä hymyilee taas kerran

[aau-2023]

Viikkokatsaus 13.-19.3.

Ma 13.3.

Eka audivisuaalisen tuotannon kurssin luento, täällä nää alkuluennot on vaa esittelyjä, syllabuksen läpilukua ja arvosanojen muodostumista ja päästään yleensä etuajassa, kosk mitään teoriajuttuu ei tuu alotusluennoilla

Sain kans uuden tuttavan!! On se jännä ku kerran mainitsee tunnilla nörttijutut nii heti luennon jälkeen tyyppi tulee juttelee

Ti 14.3.

Toka sosiologian luento, toisaalta eka millä käytiin läpi oikeeta asiaa! Mielenkiintosta ja kivaa, enimmäkseen luentotyyppistä kamaa mut välillä tuli keskustelua

Tosi erilaista verrattuna etänä, breakout roomseissa se keskustelu on vähän nihkeetä ja ei luonnistu mut sit luokkahuoneessa tosi jees, miinusta tulee siitä metelistä mitä siitä syntyy

Kävin kans keskustassa! Kokeilin ottaa raflasta mukaan ruokaa ja hyväksyn sen mun ravintolalistalle 📝

Myös eka saksan kielen luento. Aika raflaava ku tunti loppuu 20:30 vrt oon normisti sängyssä tohon aikaan,, noh ehkä mä totun tähän

Ke 15.2.

Executive decision jätän lyriikkakurssin pois. Klo 21 jälkeen kotona ja seuraavana aamuna 6:30 herätys ei toimi kombona...

Keskiviikko nous mun inhokkipäivästä lemppariks! Kaks aivan jytää luentoa ja leikettä iltapalaks kyllä elämä hymyilee

To 16.3.

Menin ekaa kertaa amerikkakurssin tutoriaaliluennolle, missä käydään läpi mahdollisia loppukokeessa ilmeneviä aiheita edellisen päivän luentoteemasta, paljon vähemmän ihmisiä mikä on kyl kiva

Ja lisää saksaa, mua ahdistaa etenkin se iltapainotteisuus mut onneks se ope päästää meidät jo 20:30 nii kerkee viel normaalilla bussiaikataululla kotiin, samalla kurssilla istuu kans toinen suomivaihtari nii en oo yksin niinku muilla luennoilla

Pe 17.3.

Ei luentoja mut päädyin kampukselle kuitenki :D siellä oli joku tutustumispäivä menossa nii nappasin mukaan kortteja ja karkkia, mitäs sen parempaa

Kävin samalla keskustassa, ihan vaan kävelyä kaduilla ja pyörähdin kirppiksellä, ei ollu tosin hääppönen. Ruokakaupassa tosin kävin, ne on mukavia kohteita aina

Tein taas iltareissun donitsien kiilto silmissä... ei ehkä pitäis tehä tästä mitään rutiinia, mut oikeutan sen vielä tällä hetkellä uutuuden viehätyksellä

La 18.3.

Olin ajatellu tehdä jotain kivaa tänään, mut energiat ihan nollilla, joten oon vaan makoillu ja löhöilly

Heräsin klo 6 aamulla kattomaan videoita Taylor Swiftin kiertueen ekasta konsertti-illasta, aika jäätävää settii 🤩

Su 19.3.

Palautumispäivä. Sunnuntaina melkeen mikään ei oo auki (paitsi jotkut ravintolat), nii ei oo oikeen mitään aihetta mennä ulos

Sunnuntaista on tullu siivouspäivä ku ei oo mitään erikoisempaa tekemistä, mikäs sen parempaa ku vääntää pyykkiä ja imuroi

[fisutikut]

mentii sotkamoo mummolaa hiihtolomaks ja tää ois jees mut mul on menkat, oon kipee, tääl ei oo wifii, ja inhottavat pikkulapset joita myös serkuiksi kutsutaan on täällä kans

[ducaticlubfinland]

Bellissima mia ama!

15.6.2017 Eilinen pävä osoitti sen, minkä fiksut miehet tietävät! Kun italialaista donnaa käskee kunnolla, se antaa takaisin niin että tuntuu. Temperamenttia riittää koko tien leveydeltä ja siinä ei säästellä mitään. Tämä tulisieluinen italialainen muistutti minua elämän tosiasioista ja siitä, että elämä eletään vain kerran. Ja ellei sitä eletä täysillä, onko se sitten elämisen arvoista.

Tänään oli vuorossa rauhallinen pävä rakkaani kanssa; booring left, booring right, booring left....

Kiertelimme pitkin Basilicatan pieniä maalaisteitä läpi valtavien peltoalueiden. Nyt tiedän, miten olivit tulevat niihinpieniin lasipurkkeihin marketin hyllylle. Täällä on, siis Basilicatan ja Puglian alueella satojen hehtaarien peltoja, joilla kasvaa olivipuita, joista aikanaan noukitaan kypsät olivit. Ne mustat ovat kypsiä, ja vihreät vielä raakoja. Peltotyöt olivat muutenkin käynnissä, joten liikenteen seuraaminen oli avainjuttu tänään. Heinä on korjattu ja paalattu, vehnää puidaan parhaillaan ja pääskyset opettavat pennuilleen lentotaidon alkeita, sillä muutto etelään Afrikan puolelle alkaa näinä päivinä.

Täällä Basilicassa on kiviä. Niitä on sellaisia kahden ison nyrkin kokoisia, ja sitä suurempia, aivan mielettomiä määriä ja niitä louhitaan lisää koko ajan. Matera on kuuluisa siitä, että se on ollut UNECOn maailmanperintökohde vuodesta 1986. Kaupunki on ollut toiminnassa 1600-luvulta ja on kehittynyt vuosien saatossa monilla eri vaihella. Tänään kaupunki elää pitkälti myös turismista ja ylläpitää vanhaa kulttuuri ja rakennuskantaa merkittävästi. Siis noita kiviä on rakennusten lisäksi muureissa, jotka reunustavat peltoja ja teitä, satojen kilometrien matkalla, noin metrin korkeana rakennelmana, ynpäröiden myös hauskan näköiset, pyöreäkattoiset talot kaupungeissa ja maaseudulla.

Sähkö tuotetaan täällä tuulella ja aurinkopaneeleilla, joita riitti silmän kantamattomiin. Suomessa kun riidellään yhdestä tuulimyllystä, täällä laskin niitä olevan satoja, lähes tuhat yhdellä katsomisella.

Italialainen rakkaani ymmärsi ajatukseni ja hyväksyi nöyrästi ajatukseni vain nautiskella kuusi tuntia yhdessäolosta lähekkäin. Sää helli meitä, ja iltapäivällä, auringon mennessä pilveen, lämpötila laski 33 asteeseen. Lounaan jälkeen kävimme kaupungilla ja Fransesca, joka on se, jonka yli Ducatisti ei kävele, ohjeisti, että ajoon saa lähteä ilman housuja, mutta takki päällä ja kypä päässä.

Tuntuu hassulta miten ohjeistus ymmärretään. Suurin osa puki jälleen viiden kilometrin matkalle täydet varusteet, mutta muutama otti ohjeesta vaarin ja ajoi kylälle housuissa ilman takkia. No, en moiti, sillä omat nahathan on kyseessä mitä poltetaan. Jotenkin tuntuu, että totutusta poikkeaminen on suurempi riski, kuin huonoksi opittu tapa. Enempää moralisoimatta, jokainen elää ja kuolee tyylillään.

Tänään oli saksalainen kollega löytänyt valokytkimen, eikä ajanut enää pitkillä takanani. Mielenkiintoista keskustelua käydään usein somessa ja muutama asiantuntija vannoo pitkillä ajamisen puolesta, jotta näkyisi paremmin. Kuitenkin usein tälläinen valoilmiö ei herätä mielenkiintoa vastaa tulijassa, sillä vastaan tulee näin pelkkä valo, eikä aktiivisesti liikenteeseen osallistuva motoristi. No, tätä pohdintaa on turha miettiä, sillä vastaan tuli uudenkarhea saksalainen henkilöauto, jossa paloi edessä kuusi valoa, mutta takana ei mitään.

Rakkaallani, joka on siis punainen, on valtavan ihana hymy. Tänään erotessamme istuin sen eteen ja katselin sen ilmettä, sen neljäntoista valkoisen hampaan loistaessa kirkkaina, aivan kuin se hymyilisi minulle. Se hymyilee minulle, sillä tänään oli hyvä päivä. Keskustelua käytiin vielä myöhäiseen iltaan viiden saksalaisen kanssa, niin koulutuksesta, kuin kerhojen alueellisesta kattavuudesta. Tästä on hyvä jatkaa taas matkaa.

Cordiali Saluti

Jouni Heikola DCF Presidente