#avoin suhde

[tissitwiitit]

Extra 11

Mia Meri @TheMiaMeri

Miten nää voi olla taas yhdessä. Jär-kyt-tä-vää. #tisuomi

Sekä

MIKSI??? #tisuomi

Ja

maikku @maikkuL

Ei hyvät hyytelöt tätä nykynuorison menoa. Nämäkin yhdessä? #tisuomi

[eetuuuskoski-blog]

Digitaalinen Liiketoiminta

Kaikki, mikä on mahdollista digitalisoitua, digitalisoituu. Yritykset, jotka osaavat hyödyntää digitaalisuutta liiketoiminnassa, pärjäävät tulevaisuudessa parhaiten.

Tulevaisuudessa kaikki liiketoiminta on mahdollisesti jollain tapaa digitaalista ja enää ei puhuta digitalisoitumisesta, vaan digitalisuus on arkipäivää ja se mikä ei ole digitaalista on epätavallista.

Verkkokaupan kehittyminen on hyvä esimerkki kehityksestä. Reilu kymmenen vuotta sitten, kun verkkokauppoja alkoi syntymään, saattoi yksittäiset ihmiset ostaa esimerkiksi vaatteita tai elektroniikkaa netistä, mutta suurin osa ihmisistä osti kuitenkin tavaransa kivijalkakaupoista.

Tänä päivänä suhde on hyvinkin erilainen ja netistä saa ostettua lähes mitä tahansa, mistä tahansa ja milloin tahansa. Ja samaa aikaa verkkokauppa toiminta kehittyy vauhdilla.

Me emme edes tiedä vielä minkälaisia mahdollisuuksia digitaalisuus tuo meille liiketoiminnan kannalta. 5G verkko, VR (virtual reality), AR (augmented reality) ja robotiikka kehittyvät huimaa vauhtia ja jotkut sanovat, että AR mullistaa maailmaamme enemmän, mitä matkapuhelimet tekivät aikanaan.

Osa yrityksistä käyttää jo nyt robotiikkaa helpottamaan ja nopeuttamaan esimerkiksi back office töissä. Yrityksen nettisivuilla saattaa asiakasta palvella chatissa aluksi robotti, joka osaa joko antaa itse vastauksen asiakkaalle tai ohjata mahdollisesti ongelman oikealle henkilölle yrityksessä.

Tämä antaa yrityksen työntekijöille mahdollisuuden keskittyä muihin työtehtäviin ja tehostaa työtä. Robotiikka mahdollistaa myös asiakkaiden palvelun kellon ympäri, mikä parantaa yrityksen mainetta ja antaa mahdollisesti kilpailuedun muihin alan yrityksiin nähden.

Ikea käyttää jo lisättyä todellisuutta palveluissaan. Ikealla on oma mobiilisovellus, missä asiakas pystyy lisäämään Ikean tuotteita vaikka omaan olohuoneeseensa. Näin asiakas kykenee varmistamaan, miltä tuote näyttää omassa kodissaan.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mitä digitalisuus tuo tullessaan ja kuinka se tulee muokkaamaan elämäämme. Tärkeää on olla itse valmis muutokseen ja olla avoin digitaalisuuden luomille mahdollisuuksille.

[turkinuutiset]

US Centcom on suojanut PKK:ta jopa vuoteen 2003 lähtieän

US Centcom on suojanut PKK:ta jopa vuoteen 2003 lähtieän

Yhdysvalloilla ja YPG:llä, PKK:n terroriryhmän syyrialaissiivellä, on avoin suhde, mutta kauan ennen YPG:n ilmaantumista Centcom kieltäytyi vastustamasta terroristiryhmää Irakiin hyökkäyksen aikana. Yhdysvaltain keskusjohdon (Centcom) ja Valkoisen talon osalta tilanne on ollut elefantti huoneessa PKK:n terroristijärjestön läsnäolon suhteen Pohjois-Irakissa, erityisesti Irak-hyökkäyksen huipulla��

[mesikammen]

Satunnaisia kukot tunkiolla -headcanoneja

Mukana myös Lammion koira

Elikkä näillä kahella oli alkuun avoin suhde. Sen takia niillä oli jonkin näköne tarve todistella toiselle, koska molemmat canonisti jonkin sortin naistenmiehiä kuitenkin ovat.

Rahikaisen muuttaessa Lammion luokse Lammion koira ei alkuun tykänny Rahikaisesta. Koira oli tottunu saamaan Lammion huomion kokonaan, mutta sitten Rahikainen ilmesty viemään siitä osan.

Rahikainen suoraan sanottuna vihas sitä koiraa. Joskus harvoin, kun Lammio joutui pyytämään Rahikaista viemään koiraa ulos, joutui Lammio suostuttelemaan aika lailla.

Ajan kanssa koira ja Rahikainen oppi elämään sovussa, mutta Rahikainen ei ikinä oppinu välittämään siitä suuresti. Mutta kyllä silloin, kun sitä koiraa lähdettiin viimeiselle matkalleen viemään muutama kyynel Rahikaisenkin poskille vierähti.

(+ Rahikainen anto sen koiran tulla sohvalle ja sänkyyn. Kerran Lammio löysi koiransa istumassa keittiön pöydän ääressä tuolilla ja Rahikainen syötti sille nakkia. Siitä ei hyvä seurannu)

Lammio kerää jotain tyylikkäitä ja kalliita pikkuesineita. Tai jotai, ihan sama mitä. Rahikainen ei oo ikinä ymmärtäny sitä. Lammio kuitenki puhuu niistä suhteellisen paljon ja Rahikainen hyvänä poikaystävänä kuuntelee. No joku joulu tms. Rahikainen ostaa Lammiolle just sen esineen mistä se on puhunu jo kauan.

Aina kun Rahikainen kysyy mitä Lammio toivoisi lahjaksi, Lammio vastaa ettei halua mitään. Rahikainen tietenkin tietää, että se ei oli totta ja ostaa ainakin kukkia ja sitä suklaata mitä Lammio rakastaa.

Rahikainen on osallistunu Pride-kulkueeseen alusta alkaen. Muutaman vuoden jälkeen se sai Lammionkin mukaan. Lammio lupautu tulemaan mukaan yhtenä vuonna, mutta on ollut menossa mukana siitä yhdestä vuodesta lähtien.

[taivasmatkapaivakirja]

Ajatuksia Pauliina Kainulaisen kirjasta Metsän teologia

Ympäristöongelmien synnyt ovat ihmisen korvien välissä. Siksi ratkaisuissakin muutoksen on juurruttava filosofian ja teologian alueelle, jossa arvot ja asenteet saavat muotonsa. Kristillisen tradition on suostuttava myös itsekritiikkiin muun muassa sen suhteen, miten hampaaton se on ollut vastustamaan ihmiskunnan kulkua kohti ekologista kriisiä. Jos luomakunnan tasapaino on häiriintynyt ahneuden ja ylikulutuksen takia, tulee vastausta etsiä siitä, mikä täyttää niiden taustalla olevan suuren kaipauksen. 

Tasapainon palauttaminen edellyttää teologian viisausulottuvuuden nostoa etualalle. Siksi metsän teologian toteutustavan ja keskeisen sisällön voi koettaa tiivistää kahteen käsitteeseen, jotka ovat ennen muuta mystisen teologian antia: kontemplaatio ja askeesi. Kontemplaatiolla tarkoitetaan sananmukaisesti aktselua, sanatonta Jumalan katselua ja kuuntelua rukouksessa. Sanaan kon-templaatio sisältyvä viittaus taivaallisen temppelin katseluun voi suomalaisille merkitä myös luonnon temppelin katselua ja kuuntelua. Askeesi puolestaan merkitsee tässä yhteydessä sitä perinteen virtaa, joka korostaa yksinkertaista elämää ja kilvoittelua eroon kaikesta, mikä rasittaa suhdetta omaan itseen, luomakuntaan ja Jumalaan. Metsän teologian yhteydessä askeesi ei merkitse kielteistä suhtautumista ruumiillisuuteen vaan päinvastoin yksinkertainen, kohtuullinen elämä tekee hyvää ruumiille ja sielulla. Askeesi liittyy elämäntavan ja sitä kautta toiminnan kysymyksiin. Kyse on kutsusta kasvuun, niin että koko elämäntapa voisi heijastaa jumalakeskeistä käsitystä todellisuudesta. Askeesi voi kanavoitua esimerkiksi kansalaisaktivismiksi vaikkapa metsien ja niiden monimuotoisuuden suojelussa.

Kontemplaatio ja askeesi ruokkivat toisiaan. Omalla tavallaan molemmat ovat hiljaisuutta. Kontemplaatio on hiljaista katselua, kuuntelua ja läsnäoloa. Se on kristillisen mystiikan perinteen tärkeä osa, rukousta sanojen tuolla puolen. Myös askeesi on hiljaisuutta siinä mielessä, ettei toiminnassa kärsivien ihmisten ja luomakunnan puolesta aina puhuta Jumalasta sanoin. Hiljaisuudesta liikkeelle lähteminen kohtaa monien suomalaisten kaipuun sanattoman alueelle, kauemmas liian monista sanoista ja liian jäykistä määritelmistä. Kontemplaatio ja askeesi tekevät mahdolliseksi uskaltautua myös pukemaan sanoiksi kokemuksia Jumalasta. Ne pitävät mielessä Jumalan tavoittamattomuuden sekä paradoksaalisen tuttuuden ja läheisyyden. 

On tarpeen nöyrästi myöntää, lopultakin, ettei kristillinen traditio kanna kaikkea viisautta. Esimerkiksi maailman alkuperäiskansojen perinteisiin elämänmuotoihin kuuluva kyky elää sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa on viisautta, jota on kiireellistä kuunnella.

Aikaa on. On yksipuolisen lineaarisen aikakäsityksen harha, että edistyksen ja kehityksen nimissä aika on rahaa ja niukkuushyödyke. Syklinen eli kehämäinen käsitys ajasta kuuluu yhteen syntytiedon kanssa. Syklisellä ajalla ei ole alkua eikä loppua. Kellumme ajan meressä. Siksi nyt on varaa (ja välttämätöntä) pysähtyä. Se on ekologisinta mitä voi tehdä ensi hätään: antaa luonnon tulla lähelle, olla itse paikoillaan, arvioida tilannetta ja muuttaa suuntaa.

Kielteisistä vaikutuksista huolimatta kristinuskon tulo Suomeen ei tarkoittanut sitä, että luontosuhde olisi sivuutettu todellisuuskäsityksen keskiöstä. Raamatussa, erityisesti Vanhassa testamentissa, ja varhaisen kirkon teologiassa on vahva juonne, joka korostaa Jumalaa kaikkeuden ihmeellisenä luojana ja ylläpitäjänä. Luonto muistuttaa ihmisen pienuudesta Jumalan suuruuden rinnalla, siksi luonnon kauneuden aj sen ihmeiden ylistys on kristitylle tärkeää. Tosin kirkon historiassa, erityisesti läntisessä kulttuuripiirissä, tämä painotus jäi syrjemmälle ja ihmisen valta luonnon yli alkoi korostua. 

Pidän kristinuskoa ja valistusta periolemuksiltaan kahtena suurena vapautusliikkeenä. Näyttää siltä, että mikäli halutaan maapallon luonnon säilyttävän tasapainonsa ja lajien kukoistavan, on näiden kahden valtauoman suostuttava suuntautumaan taaksepäin ja syvemmälle, viisauteen ja syntytietoon. Siihen kuuluu taju luonnon pyhyydestä, joka kertoo merkityksellisen elämän reunaehdoista. On käytettävä valistuksen kriittisiä myyttien purkamisen työkaluja valistuksen omien vahingollisten myyttien purkamiseen. Tällaisia myyttejä ovat esimerkiksi yksipuolisen lineaarinen edistysusko ja luonnon pyhyyden riistäminen. Samoin kristinuskon vahingollisen myytit on purettava. Näitä ovat ennen muuta ihmiskeskeisyys, luonnonhallinnan ajatuksen painotus ja uskon tulkinta patriarkaalisten linssien läpi. Myyttien purkamisen jälkeen on aika remytologisoida luonto eli aika lumoutua uudelleen. On toivoa herättävää, että luonnon pyhyyden näkökulma mahtuu kristinuskon tradition sisäpuolelle. Tämä edellyttää panenteistisen jumalakäsityksen korostusta persoonallisten jumalametaforien rinnalla. 

Kielentutkija Kari Turusen mukaan suomen kieli tukee suurempaa taipumusta hahmolliseen ajatteluun kuin analyyttisemmät kielet. Synteettisyyttä ilmentää muun muassa se, miten suomen kielessä rakennetaan ilmaisuja liittämällä sanoihin päätteitä. Tyypillisiä ovat myös tiiviit ja ilmaisuvoimaiset lauseenvastikkeet. Näin tavallaan kielen yksiköihin, sanoihin, latautuu moniulotteista merkitystä. Tällainen tiiviyden paine saattaa merkitä, että ugrilaisessa ajattelussakin korostuu hahmollisuus eli yksiköiden kokeminen ladattuina hahmoina, joiden sisältö avautuu yhteyksistä toisiin hahmoihin. Ugrilaisissa kielissä on runsaasti äännemaalailua eli onomatopoetiikkaa. Tällaisia sanoja on suomessa runsaasti ja uusia voi luoda milloin vain. Kielentutkijoita kiinnostaa, voisiko ajatella että näin tarkka aistimusten havainnointi ohjaa suomen kielen puhujia tietoisesti tai tiedostamatta kuuntelemaan ja tunnustelemaan elämksiään perusteellisesti. 

Maailmankatsomuksen tulee olla reunoiltaan avoin, jottei siitä tule väärällä tavalla vallankäytön väline. Metsä on suomalaisen suuhun ja mieleen sopiva todellisuuskäsityksen metafora. Metsä ei ole tarkkarajainen; metsä on iätön; metsän aika on syklistä. Aika ja paikka sulautuvat metsässä yhteen. Metsä ei ole vain ympäristö vaan osa tietoisuutta ja alitajuntaa. Keskeneräisyyttä ja rajojen häilyvyyttä ei pelkästään siedetä, vaan niitä arvostetaan ja vaalitaan.

Kaarina Kailo on kiteyttänyt muinaisten suomalaisten filosofian sanoihin “saunomme, siis olemme”. Saunominen sopii hyvin yhteen inkarnaation sävyttämän kristinuskon kanssa. Suomalainen saunakulttuuri arvostaa ihmisen ruumiillisuutta sen moninaisissa muodoissa, ilman hierarkioita ja häpeää. Saunominen on vastakulttuuria aikamme vääristyneille tavoille ymmärtää ruumiillisuus. Mielenkolonisaatiosta vapautuva suomalaisuus voi löytää tien takaisin luonnolliseen ruumiillisuuteen. Ilo ruumiillisuudesta viriää. 

Kristinuskon kaksijakoinen suhde paikan pyhyyteen luo edelleen jännitteitä. Käsitys siitä, että Kristuksen persoonassa pelatus on universaalisti tarjolla kaikille, vähensi pyhien paikkojen merkitystä. Kuitenkin sidonnaisuus paikkaan on tärkeää ihmisen identiteetin muodostumiselle. Sidos tiettyyn paikkaan merkitsee kotona olemisen ja johonkin kuulumisen tunnetta. Paikan taju merkitsee yhteyttä ympäröivään luontoon ja ihmisyhteisön. Sidonnaisuus maisemaan ja paikkaan soi vienankarjalaisessa selityksessä sananlaskuun “ei vierijä kivi sammalta kasva”. Sananlasku tarkoittaa päinvastaista kuin nykysuomalaisessa käytössä. Kirjailija Pekka Perttu selittää, että jos ihminen ei pysy paikallaan (asuinpaikassa, työssä) vaan aina “sijaa siirtää ja majaa muuttaa”, hän ei koskaan saavuta pysyvää hyvinvointia. Vienalainen syntytieto laittaa kapuloita liikkuvuutta vaativien globaalien kapitalismin ja tehokkuusajattelun rattaisiin.

Metsän aika on kehämäistä. Ihmisen käden koskettamaton metsä on iätön, sillä siinä on koko ajan eri-ikäisiä puita, muita kasveja ja eläimiä. Käsitteet “nuori” ja “vanha” metsä ovat metsälle itselleen tuntemattomia. Puiden elinkaari kestää satoja vuosia, sillä vielä maatuessaa ne toteuttavan kauan tärkeää tehtävää uusien puiden ja muiden lajien kasvualustana. Ihmiselle metsän syklinen aika ja kaiken toistuvuus luo turvallisuutta. Ei siis ole ihme, jos nykyisenkaltainen lineaarinen “metsänhoidon” tapa järkyttää ihmisen perusturvallisuutta ja pyhän tajua. Lineaariselle ajattelulle metsällä ei ole muuta kuin taloudellinen hyötyarvo. Vallitseva metsien käsittelyn tapa aiheuttaa suomalaisen sielulla vammoja, eli tullaan sielunhoidon ja teologian kysymyksiin. Toisaalta suomalaista metsänhoitoakin suurempi perusturvallisuutta järkyttävä asia lienee ilmastonmuutos seurauksineen.

Raamatun kertomuksissa maailman luomisesta, siis Raamatun syntytiedossa, luomisen huipennus ei suinkaan ole ihminen vaan sapatin luominen. Jokainen pyhäpäivä on luomisen juhla. 

Ware ehdottaa parhaaksi aikaa kuvaavaksi symboliksi spiraalia. Spiraalissa voi nähdä yhdistyvän molempien aikakäsitysten (lineaarinen ja kehämäinen) myönteiset puolet. Se pitää sisällään luonnon syklisen olemuksen yhdistäen sen liikkeeseen ja etenemiseen kohti jotakin. Mielikuva spiraalista yhdistää ajan herkällä tavalla kosmoksen muotoihin pienessä ja suuressa mittakaavassa. Spiraalin muoto tulee vastaan DNA-molekyylissä, hiekkarannan kotiloissa ja galaksissa. 

Monet ekofeministisen teologian ilmenemismuodot ovat tulkittavissa korjausliikkeeksi yksipuolisen mekanistiselle ja lineaariselle ajattelulle, joka on vallannut ajalsijaa erityisesti läntisessä kristillisyydessä. Ekofeminismin riskinä on, että korjausliike heilahtaa liikaakin kohti toista ääriasentoa. Esimerkiksi kysymykseen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, jotkut ekofeministiset teologit vastaavat, että ihminen liittyy osaksi luonnon suurta kiertokulkua. Tämä on yhdellä tasolla totta ja akunista, mutta kristinuskoon kuuluu luovuttamattomasti myös usko yksilöllisen elämän jatkumiseen tuonilmaisissa. Käsityksissä kuolemastakin voivat yhdistyä “syklinen” ja “lineaarinen”.

Tere Valden erottelee kolme kielen “kehää”, jotka ovat metsän kieli, siitä aidaten erotettu pihan kieli, ja sisimpänä talon kieli. Näistä talon kieli on täsmällisin, sen olemukseen kuuluu määritellä ja erotella. Se on nykyisen tieteen ja talouden kieltä. Pihan kieli on lähempänä arkikokemusta, ja se joutuu kamppailemaan pitääkseen merkityksensä selvänä. Perimmäisin ja toisiin palautumaton kielen muoto on kuitenkin metsän kieli. Se on varhaisin kieli, muttei kuitenkaan “alkukantainen”. Metsän kielen merkityksiä ei voi aina sanallistaa, sillä se on kääntymätön toisille kielille. Siitä huolimatta se ylläpitää koketusta alkuperäisimpään kokemukseen metsästä.Vaden pohtii mahdollisuutta muuttaa maailmaa ja tapaamme olla luonnossa kielen avulla. Hänen mukaana talon kieli ja talouden tai tieteen todellisuus ovat aivan liian heikkoja saamaan aikaan henkistä herätystä, ainakaan yksin. Muutokseen tarvitaan metsän kieltä ja syntytietoa. 

Läntisessä teologiassa tulee irtautua ihmisen ruumiillisuuden ja sen osana seksuaalisuuden pelosta. Ihmisen ruumiillisuus on lähtökohtaisesti pyhää ja arvokasta. Seemiläisessä kulttuurissa seksuaalisuus on ennen muuta Jumalan suuri lahja ja ihmisen ilonaihe. Seksuaalisuus on pyhää ja kaunista, se on elämänvoiman lähde. Mutta jos seksuaalisuus uhkaa muuttua toisen ihmisen hyväksikäytöksi tai muuten elämää tukahduttavaksi, tulee kristityn noudattaa lähimmäisenrakkauden ja jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioituksen periaatteita. 

Kristinuskon ihmiskuvan määrittelyssä on usein valitettavasti lähdetty liikkeelle siitä, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Metsän tiedon ja teologian näkökulmasta tämä ei ole perusteltu lähtökohta. Kautta kirkon historian on päädytty korostamaan hierarkkisesti ihmisen ylemmyyttä suhteessa muuhun luontoon. Kristinusko on ollut hampaaton vastustamaan erilaista eläinten julmaa hyväksikäyttöä tai niiden elinympäristöjen tuhoamista. Metsän teologian ihmiskuvan lähtökohtiin sisältyy ihmisen yhteys eläinten kanssa. Silti metsän tieto ja teologia eivät sisällä ajatusta, että ihminen on täysin tasaveroisesti yksi eläinlaji toisten joukossa. Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluu nääkemys ihmisestä Jumalan kuvana, siis jollain lailla Luojansa kanssa erityissuhteessa olevana. Tänä päivänä tuo suhde merkitsee ainakin erityistä vastuuta niiden vaurioiden korjaamisesta, joita ihmiskunta on ylimielisyydessään muulle luonnolle aiheuttanut. 

Kristillisessä teologiassa on syytä kyseenalaistaa maailman jakaminen kahteen sfääriin, pyhään ja epäpyhään. Ortodoksiteologi Alexander Schmemannin mukaan Kristuksessa ja hänen läpäisemässään maailmassa tällainen jaottelu on mieletön. Ei ole oelmassa luonnollista ja yliluonnollista, sillä Jumalan valtakunta ja rakkaus liittävät kaiken yhteen. Ugrilainen “syvä ja pehmeä luontosuhde” merkitsee juuri sitä, että pyhässä korostuu sen yhdistävä, ei sen rajoja vetävä luonne. Toiselta suunnalta katsottuna pyhyyden, muun muassa luonnon pyhyyden, taju on äärimmäisen merkittävää tässä ajassa, jossa ihmiset käyttävät luontoa karkeasti hyväkseen. Pyhyyden taju tuo tullessaan tietyn koskemattomuuden. Se sanoo: tässä on raja ihmisen hyödyntavoittelulle. Pyhän olemus rajanvetona korostuu ja tuo laajakantoisia eettisiä seurauksia tullessaan. 

Miten luonnon pyhyyden taju suhtautuu kristilliseen jumalakäsitykseen? Viisausteologiassa on pitkään pidetty arvossa kosmisia ja luonnosta noukittuja metaforia, kuten Jumala kalliona tai lähteenä. Pyhän Hengen tunnettuja metaforia ovat kyyhkynen, tuli tai tuuli. Raamatun jumalakuvien kirjo on vivahteikas. Onkin sanottu, että kristillisessä teologiassa kosmisten ja persoonallisten jumalametaforien tulee olla tasapainossa. Jumala on kolmen persoonan ykseys, mutta hän on myös kaikessa luodussaan läsnä oleva sanojen tavoittamaton todellisuus. Yksi kristillisen uskonperinnön arvokkaita jumalakäsityksiä on ajatus, että Jumala on läheisesti läsnä kaikessa luodussa, mutta hän on samalla luodun tuolla puolen. Jumalassa yhdistyvä tämän- ja tuonpuoleinen. Tällaisesta jumalakäsityksestä voi käyttää sanaa panenteismi. Kyseessä on eri asia kuin panteismi, jossa samaistetaan jumala ja maailma. Pan-en-teismi tulee kreikasta ja tarkoittaa, että kaikki on Jumalassa - ja paradoksaalisesti yhtä aikaa Jumala on kaikessa. 

Metsän teologiassa ei ole syytä asettaa vastakkain kosmisia ja persoonallisia jumalakäsityksiä. Ne tulee asettaa toistensa yhteyteen, toisiaan valaisemaan. Suomalaiseen metsähengellisyyteen liittyy kosminen pyhän taju, mutta persoonalliset käsitykset Kolmiyhteisestä Jumalasta voi liittää kokemukseen Jumalan läsnäolosta luonnossa. Persoonallisesti painottuneet metaforat tuovat kokonaisuuteen jotain olennaista lisää. 

Metsän teologian etiikassa painottuvat huolenpito vähäväkisimmistä ja koko luomakunnasta. Tällöin rakkaus saa muotonsa askeesissa, jonka päämääränä on kohtuuden kulttuurin luominen. Askeesi on riippumattomuutta esimerkiksi kuluttamisen paineesta. 

Metsäisempää messua on luontevaa juhlia luomakunnan keskellä. Kuitenkin myös kirkkotiloissa voi hakea tapoja kokea yhteys metsään ja koko kosmokseen entistä vahvemmin Uusin suomalainen kirkkoarkkitehtuuri on edelläkävijä. Esimerkiksi monet tunturikappelit avautuvat luontoon, alttariseinä on lasia ja alttarina on Luojan luonto, kenties risti näkymän keskellä. Tilan, värien, kuvien ja tekstiilien käytössä taitelijat ja liturgikot ovat vähitellen rohkaistuneet ammentamaan yhä selvemmin luonnosta ja omasta perinteestämme.

Surussa on voimaa. Tove Janssonin sanoin: “Suru on jotakin hyvin puhdasta ja voimakasta ja edellyttää suurta rakkautta.” Suru auttaa puolustamaan metsää ja kaikkia puolustuskyvyttömiä. Surun - ja oikein ymmärrettynä - vihan voima on muutoksen palveluksessa.

Vapautuksen teologioiden tapaan metsän teologiassa konkreettista köyhyyttä ei ihannoida vaan sitä pidetään suurena skandaalina. Ihmisiä kuristava köyhyys ja muita lajeja tuhoava kulutuskulttuuri ovat osa samaa sietämätöntä ongelmaa. Lisäksi köyhyys voi rikkaissakin maissa daa monenlaisia muotoja: taloudellisen ahdingon lisäksi tai sijaan se voi ilmetä eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden kokemuksina ja tunteena, ettei elämällä ole tarkoitusta. Kulutuskulttuuri ei auta näidenkään köyhyyden muotojen poistamisessa, vaan tarvitaan hengellisyyttä, joka tuo ihmiset yhteen.

Kohtuuden kulttuuria luonnehtivat hitauden ja hiljaisuuden arvostus. Kohtuuden kulttuuri arvostaa myös pimeyttä, jossa uude idut saavat rauhassa kehittyä. Ihmisillä tulee olla oikeus tähtitaivaaseen. Kohtuuden kulttuurin kohtu on armo. Ihminen on etsinyt perimmäisen kaipuunsa täyttymystä väärästä suunnasta, kuluttamisesta. Kaipuun voi täyttää vain pohjaton lähde, Jumala. Kuten Tito Colliander on sanonut: “Kuvittelen, että se jolla on kädet täynnä rakkautta, on haluton avaamaan niitä ruvetakseen hapuilemaan omakseen tuntematonta tavaraa.”

Läntinen kristillisyys ja kenties erityisesti protestanttisuus on kaventanut kristinuskon kosketuspintaa ihmisyyteen rajaamalla uskon ennen muuta mielen asiaksi. Kristinusko kuitenkin on tai ainakin voisi olla hyvin ruumiillinen usko, tarkoitettu koettavaksi kaikin aistein. Sanat eivät ole ainoa tai etuoikeutettu tapa olla yhteydessä Jumalan mysteeriin, vaan pyhä kohdataan myös kuvien, esineiden ja aineellisen maailman lahjojen kautta. 

Juutalaisuutta ja kristinuskoa arvostellaan liioitellusta ihmiskeskeisyydestä ja luonnonhallinnan ajatuksesta. Jälkimmäisellä kriitikot viittaavat muun muassa luomiskertomusten kohtaan, jossa Jumala antaa ihmiselle vallan muun luonnon yli. Tällaisessa kritiikissä on perää, vaikka samaan hengenvetoon on torjuttava mutkia suoristava väite, että kristinusko on pääsyyyllinen maapallon luonnon nykytilaan. Läntiset hyötyä ja järkeä korostavat aatteet yhdessä teknologian rajun kehittymisen kanssa ovat vähintään samassa määrin johtaneet kuilun partaalle. 

Luomisen teologian otsakkeen alla on kristillisen teologian historiassa usein kehitelty vahvasti hierarkkisia rakennelmia. Hierarkkisuus on ilmennyt esimerkiksi halukkuutena korostaa “olemisen suurta ketjua”, jossa Jumala on korkeimmalla, hänen alapuolellaan mies, sitten nainen, sitten muu luomakunta. Kaikki nämä eri toimijat on määritelty staattisesti eli niin, että jokaisella on muuttumaton olemuksensa. Tällainen oppi luomisesta on valitettavasti palvellut vääränlaista vallankäyttöä. Metsäiseen maailmankatsomukseen juurtunut teologia haluaa olla vähemmän ihmiskeskeistä. Metsäinen käsitys todellisuudesta on jumalakeskeinen. Jumalan Henki läpäisee kaiken luodun ja pitää sitä yllä. Toisaalta ihmisellä on tässäkin maailmankatsomuksessa erityispaikkansa. Hän lienee ainoa luotu, joka kontemploi luomakunnan kokonaisuutta, sen merkitystä ja tulevaisuutta. Hän on tietoinen omasta katoavaisuudestaan. Toivon mukaan ihminen on myös yhä tietoisempi erityisestä vastuustaan maapallon luonnon tilasta. Hänen tulee oma-aloitteisesti hellittää luonnonhallinnan pakkomielteestään ja antaa enemmän sijaa muille lajeille. Tämä edellyttää merkittävää siirtymää kohti kohtuuden kulttuuria.

Ivone Gebara on kirjoittanut: “Koska menemme pois, ovat hellät syleilyt välttämättömiä.” Ihmisen taju katoavaisuudestaan auttaa näkemään, mikä elämässä on olennaista. Hellät eleet kuuluvat elämän ytimeen samoin kuin nälkäisen ruokkiminen tänään. Nämä eleet ovat Gebaran mukaan pelastuksen hetkiä, “pieniä arjen ylösnousemuksia” jo tässä elämässä. Gebara ei halua kieltää pelastuksen tuonpuoleista ulottuvuutta, mutta hänelle tärkeintä on tämänpuoleinen elämä ja konkreettinen tuntuma siihen, mitä Jeesuksen pelastava toiminta merkitsee nyt. 

[polyhuisku]

Vihaa.

Voi kuinka olenkaan viimeaikoina vihannut itseäni. Inhonnut itseäni. Kuvottanut itseäni. En osannut odottaa tämän itsevihan olevan osa tätä prosessia oppia itseni uudestaan.

Kenties olen peittänyt identiteettiäni ylikompensoimalla. Olen aina ollut lojaali, olen edelleen, mutta olen myös ollut mustasukkainen. Minulle oli aikanaan todella vaikea hyväksyä avoin suhde rakkaani kanssa. Miksi? Näin monen vuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä. Olen ajattelematon ja usein se näyttää itsekyydeltä, luulen tekeväni oikein mutta tekoni tuhoavat enemmän kuin auttavat. Kuten kesällä. Olen tuhonnut rakkaani luottamuksen minuun. Olen tuhonnut kotimme pysyvyyden. Murtanut peruskallion. Vain koska pelkäsin satuttavani häntä. Olen ollut krooninen valehtelija ja taistelen edelleen sen kanssa, koetan pysyä avoimena ja puhua, oksentaa ajatukseni ja sanani ulos sellaisina kuin ne ovat. Silloinkin ne satuttavat muita.

Kuinka kaikki mitä teen tuntuu tuhoavan. Pelkään että rakkaani ei pysty enää luottamaan minuun eikä hyväksymään minua tällaisena sotkuna mikä olen. Pelkään että jos jätän rakkaani ja valitsen hänet en pysty pitämään häntä vain sekundaarisenä ja tuhoan suhteemme. Pelkään että ainoa tapa miten tämä koko kuvio voi toimia on että rakkaani hyväksyy minut, mutta liian usein rakkaani näyttää avoimesti hyljeksyvän ajatusta tästä. Hyljeksivän ajatusta minusta jonkun toisen kanssa. Hyljeksivän ajatusta muuttuneesta minusta. Tai siltä minusta tuntuu.

[kapitaali]

Näin siirryt yhteisvaurauteen: 5 vinkkiä

Yhteisvauraus, ideana ja käytänteenä, on syntynyt uutena sosiaalisena, poliittisena ja ekonomisena dynamiikkana. Markkinoiden ja valtion lisäksi yhteisvauraus on yhteiskunnallisen järjestäytymisen väline.

Yhteisvauraus on jaettu resurssi jota hallinnoi yhdessä sen käyttäjäyhteisö, kyseisen yhteisön luomien sääntöjen ja normien mukaan. Yhteisvaurauteen kuuluu luonnonlahjojen, kuten veden ja maan, lisäksi myös yhteiset varat tai luova työ, kuten kulttuuri ja tieto. Yhteisvauraus on käsite ja käytänne joka on tasaisesti kasvattanut huomiotaan. Yhteisvaurauden juuret ovat syvällä ihmiskunnan historiassa, ja on vaikeaa päästä yksittäiseen määritelmään joka kattaisi laajan kirjon potentiaalia yhteiskunnalliselle, taloudelliselle ja poliittiselle muutokselle.

Yhteisvauraus ei ole resurssi, sen ympärille kokoontuva yhteisö eikä sen hallinnoinnin protokollat, vaan dynaaminen interaktio kaikkien näiden elementtien välillä. Wikipedia toimii esimerkkinä, sillä on resurssi (yleistieto), yhteisö (kirjoittajat ja toimittajat) sekä joukko yhteisön luomia sääntöjä ja protokollia (Wikipedian sisältö- ja editointiohjeet).

Joten miten saavutamme siirtymän yhteisvaurauteen?

1) Yhdistä resursseja varantoon silloin kun mahdollista

Yhteisvaurauteen perustuvan vertaistuotannon yhteisöt ja niiden myötävaikuttamiseen perustuvat tekniset tuotantojärjestelmät voidaan kuvata avoimiksi myötävaikuttaviksi järjestelmiksi, joita välitetään useiden filttereiden läpi korkeatasoisten kontribuutioiden takaamiseksi. Tämä sallii kommonerien vapaasti myötävaikuttaa yhteen tai useampaan heidän haluamaansa yhteisvaurauteen.

Sekä materiaalisten että immateriaalisten resurssien poolaaminen on ykkösprioriteetti. Tämä kapasiteetti poolata tuottavaa tietoa on olennainen ominaisuus ”kilpailullisen” ja ”osuustoiminnallisen” edun saamiseksi. Varantoon yhdistäminen — tai toisin sanoen “yhteisvauraus”  — tulisi olla tuottavan ja yhteiskunnallisen järjestelmän keskiössä.

2) Ota vastavuoroisuus käyttöön

Keskinäisen koordinaation ominaisuudet yhteisvaurauteen perustuvalla vertaistuotannolla ovat osoittautuneet varsin menestyksekkäiksi digitaalisen yhteisvaurauden tuottamisessa, mutta niiden luontainen ei-kilpailijastatus (eli ei-loppuunkulutettavissa, helppo toisintaa ja jaella) ei jaksa kantaa fyysiseen tuotantoon asti, jota karakterisoi loppuun kuluvat varat, mm. ihmistyö. Jotta taattaisiin näille varoille hyvinvointi ja jatkuvuus, materiaalinen tuotanto vaatii vastavuoroisuuden periaatetta, ja tapa jolla se varmistetaan on edistää Avointa Osuustoimintaa. Aivan kuin ekosysteemi, talous ei ole eristetty systeemi. Avoin Osuustoiminta pyrkii vapauttamaan kaikki osallistujat taloudellisessa arvoketjussa, ei ainoastaan ne jotka ovat osuuskunnan jäseniä. Tähän kuuluu affektiivinen ja lastensaantiin ja -hoitoon liittyvä työ, yhteisvaurauden luonti ja muut tällä hetkellä ”näkymättömäksi tehdyt” työn muodot. Tämä voidaan saavuttaa avoimilla myötävaikuttavilla kirjanpitojärjestelmillä, avoimilla toimitusketjuilla ja yhteistyösuunnittelulla, sekä fyysisten resurssien yhdistämisellä varannoiksi, erityisten omaisuuden hallintojärjestelmien kautta (jossa kaikki myötävaikuttajat ovat mukana jäseninä sekä omistajina).

3) Siirry uudelleenjakelusta esijakeluun ja voimaannuttamiseen

Me tarvitsemme jotain hyvinvointivaltion uudelleenjakelulogiikan yli menevää; me tarvitsemme valtion joka loisi sen myötävaikuttaville kansalaisille olosuhteet luovalle autonomialle. Tämä vaatisi resurssien esijakelua tapahtuneen uudellenjakelun sijaan. Yhteisvaurauteen perustuvan vertaistuotannon ekosysteemi, kuten yllä on kuvattu, koostuu tuotantoyhteisöistä, yrittäjäkoalitioista ja ”johtavina” instituutioina toimivista yleishyödyllisistä yhdistyksistä. Laajemmalle yhteiskuntaan laajennettuna tämä struktuuri antaa tuottavalle kansalaisyhteiskunnalle vision joka kontribuoi yhteisvaurauteen. Tätä tukisi pääasiallisesti generatiivinen yhteisvaurauden ympärille lisäarvoa luova markkina ja sitä suojaisi partnerivaltio, jossa julkishallinnon viranomaiset ovat ylläpitävässä roolissa suoran kansalaisarvon luonnissa.

Partnerivaltio kansalaisoikeuksien myöntäjänä fasilitoisi myös kaikkien kansalaisten myötävaikuttamiskykyjä. Se voimaannuttaisi ja mahdollistaisi suoran arvonluonnin kansalaisyhteiskunnassa luomalla ja ylläpitämällä infrastruktuuria yhteisvaurauteen pohjautuville vertaistuotannon ekosysteemeille. Sellainen valtiomuoto tulisi olla se joka asteittain kuroisi umpeen juovan kansalaisyhteiskunnassa ottamalla käyttöön radikaalin demokraattisia ja jopa rotationaalisia käytänteitä.

Kapitalismin pitäessä eriarvoisuutta bisneksen teon hintana ja jättäen sen lieventämisen epätehokkaalle valtiolle, yhteisvaurauslähestymistapa perustuu alunalkaenkin reiluuteen. Tavoite on sisällyttää distributiivisia tekoja generatiivisten yritysten toimintatapaan ja niiden suoran yhteisvauraussuhteen kautta.

Partnerivaltiolähestymistapa ottaisi hyvinvointivaltiomallin mukaan, ha ylittäisi sen eikä vastustaisi sitä. Se säilyttäisi solidaariset hyvinvointivaltion toiminnot, mutta eliminoisi niiden kansalaisille toimittamisesta syntyvän byrokratian. Yhteiskuntalogiikka siirtyisi omistuskeskeisyydestä kansalaiskeskeisyyteen, ja valtion byrokratiaa purettaisiin julkisten palveluiden sekä julkishallinnon ja yhteisvaurauden välisten kumppanuuksien kautta.

4) Alista kapitalismi

Kapitalismin alla markkinat ovat vallitsevina ja kaikki tuntuu olevan hyödykkeellistettyä. Kapitalismi on välistä vetävä, liikevoittoa maksimoiva suhde. Se hyväksikäyttää työntekijöitä ja ahmii vapaiden ja avointen ohjelmistojen sekä avoimen designin työntekijöiden vapaata työvoimaa, samalla kun se kannibalisoi luonnon antimia. Mutta onko tavoite päästä markkinoista eroon kokonaan? Markkinat jatkaisivat olemassaoloa yhteisvaurauteen perustuvassa yhteiskunnassa, mutta ne olisivat pääosin generatiivisia nykyisen välistävedon sijaan. Tällä me tarkoitamme, että markkinat palvelisivat kommonereja. Yhteisvaurauteen perustuvaan vertaistuotantoon osallistuvat kamppailevat nykypäivänä elannosta heidän tuottaessaan yhteisvaurautta. Samalla kun partnerivaltio voisi tukea heitä perustulon ja tukien avulla, kommonerit voisivat luoda myös uusia markkinatoimijoita fasilitoimaan heidän kontribuutioidensa kestävyyttä, ja sallia heidän jatkaa yhteisvaurauteen myötävaikuttamista.

Yksi tapa saavuttaa tämä on CopyFair-lisenssejä käyttämällä. Tässä lähestymistavassa tiedon vapaa jakaminen — immateriaalisen yhteisvaurauden universaali saatavuus — säilytetään, mutta kaupallistaminen tapahtuu vastavuoroisuuden ehdolla kapitalististen markkinoiden ja yhteisvaurauden piirien välillä. Tämä lähestymistapa mahdollistaa yhteisvaurauteen suuntautuneiden ekosysteemien yrittäjäkoalitioiden tuoda immateriaalisia (ja lopulta materiaalisia)  resursseja yhteen varantoihi kaikkien osallistujien hyödyksi.

Yhteisvaurauspohjaiset vastavuoroiset lisenssit (Commons Based Reciprocity Licenses, “CopyFair” licenses) tarjoavat lisensoidun materiaalin vapaan ja rajoittamattoman käytön yhteisvaurauden sisällä samalla kun vastustetaan liikevoittoa maksimoivien toimijoiden vastavuorotonta anastamista, elleivät nuo toimijat sitten kontribuoi yhteisvaurauteen lisenssimaksuin tai muilla tavoin. Ensimmäinen toimiva esimerkki CopyFair-lisenssistä on Peer Production License, joka käytännössä on haarauma Creative Commons Non-Commercial License’sta joka sallii työntekijäomisteisten osuuskuntien ja muiden ei-hyväksikäyttävien tahojen kaupallistaa lisensoitua sisältöä samalla kun kielletään tämän käyttö välistä vetäviltä korporaatioilta.

5) Organisoidu paikallisella ja globaalilla tasolla

Edistysmieliset koalitiot urbaaneilla, alueellisilla ja kansallisilla tasoilla tulisi kehittää käytänteitä ja lakeja jotka kasvattavat kansalaisten autonomian kapasiteettia ja uusia taloudellisia yhteisvaurauteen suuntautuneita voimia. Nämä yhteisvaurausmyönteiset käytänteet tulisi keskittää paikallistalouden lisäksi valtioiden välisten ja translokaalien kapasiteettien luomiseen, linkittäen kansalaistensa ponnistelut globaaliin yhteisvaurauskeskeeiseen yrittäjäverkostoon jota tällä hetkellä ollaan rakentamassa.

Historiallisesti yhteisvauraudella on ollut ongelmallinen suhde tavanomaiseen lainsäädäntöön, joka yleisesti heijastelee itsevaltiaan (monarkki, kansallisvaltio, korporaatio) prioriteetteja eikä kommonerien elämiä kokemuksia tai käytäntöjä. Siltikin kommonerit löytävät muita tapoja turvata kontrolli yhteisestä vauraudesta, elinkeinoista ja yhteistekemisen välineistä muilla tavoilla, kamppaillessaan poliittisten, taloudellisten ja juridisten realiteettien kanssa. Se on myös sitä mikä on kannustimena monille tämän päivän kommonereille keksiä uusia luovia lakien ja käytänteiden tyyppejä — muodollisia, sosiaalisia, teknologisia — jotta suojataan heidän yhteisiä intressejä, varoja ja sosiaalisia suhteitaan.

Kansalais- ja osuustoiminta-aloitteet valtion ja korporaatiomaailman ulkopuolella ovat lukumäärältään nopeasti kasvamassa. Monet näistä ovat paikallisesti keskittyneitä, ja tämä on ehdottomasti tarpeellista.

Nykypäivänä nämä liikkeet toimivat paikallisuuden tuolla puolen, käyttäen globaaleja verkostoja organisoimaan itsensä. Hyvä esimerkki on Transition Town -liike, ja sen tapa käyttää verkostoja voimaannuttamaan paikallisryhmiä. Mutta tämä ei riitä. Jatkoehdotus on luoda translokaaleja ja transnationaalisia rakenteita jotka tähtäävät globaaleihin aikaansaannoksiin ja muutokseen planeetan valtatasapainossa. Ainoa tapa saavuttaa systeeminen muutos planetaarisella tasolla on rakentaa vastavoima, toisin sanoen vaihtoehtoinen hallinto. Transnationaalisen kapitalistiluokan tulee tuta että sen valta rajoittuu, ei ainoastaan kansallisvaltioiden taholta jotka organisoituvat kansainvälisesti, vaan myös transnationaalisten voimien kautta, jotka edustavat globaalisti kommonereja ja heidän elinkeino-organisaatioitaan.

Yhteisvauraus demonstroi nyt kykynsä muutoksen “avaintekijänä” useissa eri lokaatioissa ja konteksteissa maailmassa.

Tämä artikkeli perustuu julkaisuun  A Commons Transition and P2P Primer, jonka tekijöinä ovat P2P Foundation sekä Transnational Institute ja joka tutkii yhteisvaurauteen pohjautuvan vertaistuotannon potentiaalia talousjärjestelmämme, politiikkamme ja luontosuhteemme uudelleentoteuttamisessa. Se on alunperin julkaist TNI:n Medium-blogissa.

Yhteisvauraudesta voi oppia lisää seuraavilta kirjoittajilta: Ferananda Ibarra, Andy Williamson, Mike Essig, Keith Parkins, Tíscar Lara, Ksenia Chabanenko, Alina Siegfried, ja Creative Commons

from WordPress http://ift.tt/2rrHe87 via IFTTT

[tissitwiitit]

Jakso 22

Jokke @jokkenkirja

Avoin parisuhde on monien suhteiden sekamyrsky #tisuomi

Sekä

Ellu Elina @Elluchka

Varmasti kiva lilluu kylpyammeessa missä on 10-20 cm vettä. #tisuomi

Ja

Miika Kyllönen @MiikaKyllonen

Tove olis varmaan ylpeä jos tietäisi mitä mörkö tänä päivänä symboloi. #tisuomi

[tissitwiitit]

Jakso 20

Evi @Evi07021131

Santeri ei ymmärrä avointa suhdetta mutta haluu silti jatkaa Annikan kanssa Suomessa #tisuomi

Sekä

Masa @maggybirds

Sinkkuna olis varmaa tosi pitkä päivä tossa olla seinäruusuna kuuntelemas sekavia juttuja. #tisuomi

Ja

Mika Kytöhonka @MikaKytohonka

Santeri pelaa tätä kyllä ihan omilla säännöillään eikä edes itse ymmärrä niitä. #tisuomi

[tissitwiitit]

Jakso 19

Leena Keltainen @KeltainenLeena

Miksei nää vois olla avoimessa suhteessa? Molemmille se on ihan selkeesti fine. #tisuomi

Sekä

Hennis @hennatee

En halua vapaata suhdetta, mut vähän haluaisin pitää semmoista sivumuijaa. - Väpä, 2019 #tisuomi

[tissitwiitit]

Extra 8

JassenKumivene @JassenKumivene

Leikkaaja on kyllä löytänyt kultasuonen noiden Väpä-klippien kanssa. #tisuomi

Sekä

Tekla @megurinemagnet

Väpä ja Mari menee heittämällä temppareiden hall of fameen #tisuomi

Ja

Evi @Evi07021131

Plot twist: kun sarjaa alettiin kuvata meni nimet sekaisin, Väpä ja Mari on oikeesti Eve ja Santeri ja niillä on avoin suhde #tisuomi

[tissitwiitit]

Jakso 16

Taavi Honkonen @T_Honkonen

Tässä ei voi kuin pelätä pahinta ja uhriutua kaiken varalta #tisuomi

Sekä

JiiBeeFin @JiiBeeFin

Avoin suhde on vitsi #tisuomi

[tissitwiitit]

Extra 7

Mouhijärven E.T. @mouhijarven

Tajuukohan noi kaks sankaria miten älyvapaita noi avoin suhde-jankutukset on edes siinä vaiheessa kun kattovat itteensä telkkarista? #tisuomi

[tissitwiitit]

Jakso 14

Teija Vesanen @Teija05348345

Eih, taas Santerin jaarittelut #tisuomi

Sekä

Leena Keltainen @KeltainenLeena

Nää poijaat on kyllä uhriutumisen mestareita. #tisuomi

Ja

Niko Niinivirta @NikoNiinivirta

“Minkä vuoks ollaan avoimessa suhteessa Santerin kanssa?” No siks ku sä halusit :D #tisuomi

[tissitwiitit]

Jakso 13

Joppe V.V. Uusitalo @J_talo

Ai että Santeri on yks miljoonasta? #TISuomi

Sekä

K @Kamuleontti

Eve, moni muukin kyseenalaistaa teidän avointa suhdetta... #tisuomi

Ja

Deco Akrtos @Decorhonda

Kurosen grillikäryn voi haistaa #tisuomi

[tissitwiitit]

Extra 6

Ellu Elina @Elluchka

Ootan kauhulla millaseks Väpän toiminta tulee vielä menemään kun tähänkin asti on ollu melkosta. #tisuomi

Sekä

Dekokatu @akutotie

Avoin suhde = Panokaverisuhde, eli ei vastuita, ei selityksiä #tisuomi

Ja

TemppariLemppari @TLemppari

Suhde oli avoin vielä tullessa, nyt suhde on avoinna #tisuomi