#aukon

[weirdloverwilde]

do you think they ever fucked nasty

[readblogdescriptionandleave]

Round 1

[luvicbeethoven]

Look at that new wine

[hitku]

by Larisa Aukon

[4eternal-life]

Larisa Aukon (Latvian, 1962 -2018)

Larisa Aukon (19?? - 2018) - Tales of Winter. Oil on linen.

Click to enlarge.

[kindafondawanda]

Larisa Aukon

Timeless

[fe-li-ci-as-things]

Larisa Aukon

#art

[dailycharacteroption]

Class Feature Friday: Chronomancy Anchor (Precog Anchor)

(art by Dominik Mayer on Artstation)

 Ah, the precog, the fourth spellcasting class in Starfinder, introduced in Galactic Magic. The precog class are individuals with magical power to see the flow of time, letting them potentially see possible futures and how to guide others to those outcomes, in addition to their other magical abilities.

While there are certainly many applications for just seeing the future, ranging from long-term prophecy to seeing attacks coming to help avoid them, the precog is not just a diviner. Their ability to perceive the flow of time lets them manipulate it as well, altering it’s flow on certain beings, speeding them up or slowing them down, or even using it to attack, accelerating the effects of time and entropy to age foes to dust, and that’s just the tip of the iceberg.

However, all precogs need an anchor, something that acts as the source of their power and how they focus themselves, which in turn helps indicate some of their abilities.

Our first anchor we’ll be covering is chronomancy, referring to those precogs that were blessed (or cursed) with their abilities by a powerful being with a connection to time and it’s manipulation. Beings like the fey Eldest Shykka the Many, one of the many strange entities that dwell in the Dimension of Time like Ilee and siktemporae.

This power might have been directly granted, or perhaps inherited. Either way, these chronomancers likely view their powers as a mystical art to master rather than some innate ability that they struggle to control, though obviously there are exceptions. Either way, they may find their greatest insights in hidden occult lore associated with past (or future) chronomancers and the like.

 One of the distinct abilities of the precog is their ability to look into the threads of fate each day and guide themselves to favorable outcomes. This is represented by their pool of paradox dice, that they roll and record at the beginning of each day, choosing to substitute those recorded numbers on certain rolls. As they grow in power, precogs can use paradoxes on more and more things, but their anchor adds to that list, and once per day when they use a paradox on one of those focused areas, they regain a new paradox afterwards. In the case of chronomancers, their focal paradox lies in controlling their own magic, as well as one skill of their choice, both of which reflect their focus on mastering the flow of time and other skills.

Over time, their mastery improves, and these prophets learn to slow down time in their immediate vicinity just enough to possibly prevent foes from reacting to their actions or those of their allies. This is useful for getting the precog out of tight spots surrounded by enemies.

True masters learn to accelerate their own actions, potentially casting two spells in the space of a few moments. However, doing so puts a strain on them that makes them slow to act moments later.

The anchors don’t provide too many abilities since they can be further customized by temporal anomaly abilities, but this is a fun option for a back line precog that focuses mostly on spellcasting, what with their ability to use paradoxes to help bypass spell resistance and having an ability to duck out of close combat and cast two spells once a day. With that in mind, I’d choose options based on staying out of direct combat and supporting allies with buffs, debuffing foes, and so on.

 In the far future, time manipulation and time travel are no doubt explored both with magic and with science, so I can imagine some of these chronomancers working with technomancers and engineers eager to test the limits of those fields. However, I can also see others resisting such efforts, having taken on a guardian role of the time stream against wanton intrusion.

  On a volcanic world like Aukon, there are very few “permanent” natural wonders, most lasting a century at most before new activity destroys them. It was that fleeting nature that drove Boco, a quorlu geologist, to study chronomancy, seeking a way to be able to see one of a kind wonders that long vanished from their worlds.

 They say that time is thin on the spire of Mt. Nobrac, a dizzyingly tall and narrow spike on a distant world. Those studying the flow of time sometimes travel there to study the effects of the anomalies. However, one must be aware of the blood-drinking winged horrors that dwell near it, similar to the Niaqs of Verces.

 The party is suddenly attacked out of the blue by a mysterious figure that seems to know them, shouting something about “getting it right this time”. However, they have no memory of this being, who vanishes again once he is driven off.

[filmokosmos]

Tuntematon 55 - mutta se on Google Translate! (10/16)

ROCK: Voi vittu se on hyvä. Tämän kanssa, kun soitat sen, se on hyvä.

----------

VANHA: Lämpöä jo. Siellä sorrettujen voima nousee.

---------

ROCK: Mitä reppujen alla tapahtuu?

VANHA: Tuo poika siellä.

KOSKELA: Kesti helvettiä, jos kaiken keskellä on hälytys. Pitää juoda raakana.

-------

HIOTETTU: Ole hyvä. Var så jumala. Mannerheimin viina alla.

VANHA: Leikkaa konjakki. Miten leikkaat konjakkia?

SIHVONEN: Ei mikään näistä. Mutta otetaan poika ulos.

----------

ROCK: Voi hitto, miten lämmität vatsasi alla. Koskela, sinä ja muut upseerit pidätte hauskaa.

KOSKELA: Tähän minä kuulun.

ROCK: Määtän pojalle pitää saada toinen natsa, kun hän on joukkueenjohtaja Lahtisen jälkeen. Vaikka hän on hyvä mies, hän on hyvä mies.

KOSKELA: Tunnen miehen.

SALO: Kuuntele Villeä. En ole parhaiden joukossa, mutta olen täyttänyt miehen aukon. Enkö ole?

KOSKELA: Kovat kundit.

HIOTETTU: Hei hei kaverit. Sitä minäkin sanon, jotta toinen ryhmä ei hyppää kimppuusi.

RAHIKAINEN: Anna minulle osani pullosta. Olen menossa kyliin. Tiellä on naisia. Vai mitä sanot, pomo?

KOSKELA: En anna lupaa, mutta jos teet omalla vastuullasi, se ei ole minun asiani. Huomenna mennään jonoon, ja jos et ole siellä, kärsit kymmenen kertaa vartijan onnen.

RAHIKAINEN: Asia selvä. Olemme siellä, jos olemme elossa. Anna mennä.

SIHVONEN: Mitä helvettiä sinä teet peiton kanssa?

RAHIKAINEN: Sen täytyy olla sänky. Kuka se nyt on paljaalla maassa?

HIOTETTU: Olet sellainen mies, että jos selviämme tästä sodasta, vien sinut kylämme häräksi.

ROCK: Kyllä uskon hänen onnistuvan. Hän käy myös tämän sodan läpi ilman naarmuja. Hän on niin kiero, että luoti ei satu.

--------

KARILUOTO: Vain esimerkki koskee suomalaisia. Mutta ennen kaikkea: Ei heikkoutta. Ulkoisesti olet kuin kivi.

KARILUOTO: Hiljaa, hiljaa! Älä revi sydäntäni. Muistan kun tanssin tangoasi.

LAULAJATAR: Die Fahne hoch! Die Reihen fest geschlossen. SA marchiert mit ruhig festem Schritt.

LAMPI: Ja nyt upseerien malja! Hyvät herrat, tiemme on selvä. Olemme armeijan selkäranka. Hyvät herrat, horjumatta sinne, missä Marskin miekka osoittaa tietä.

--------

HIOTETTU: Pojat katsokaa! Olen Mersu!

VANHA: Sankarillisuutta taivaalla. Sodan viimeiset ritarit. Kamala koirataistelu. Avaa laskuvarjo. Lentokone putoaa!

ROCK: Koskela, minne olet menossa?

KOSKELA: Jerusalemiin! Ohjaajan päämajaan.

--------

KOSKELA: Luottamukset!

KARILUOTO: Hei, Ville! Missä olet ollut. Hei kaverit, lasi Villelle. Huolehdi nyt siitä ensin.

KOSKELA: Luottamukset.

LAMPI: Kuka täällä puhuu paskaa?

KOSKELA: Koskela Suomesta. Syö rautaa ja ruuvaa ketjuja.

LAULAJATAR: Und geschwämp. Eri.

KOSKELA: Siperia. Bolsoi taikuutta. Odin tva tri pjet. Odin tva tri pjet. Unionin sosialistinen neuvostotasavalta. Holotna haraso.

LAULAJATAR: Kyllä, osaan suomea. Ja luultavasti on parasta, että pidät siitä myös kiinni.

KOSKELA: Minä jään. Ase. Asemiehiä. Karhuampuja Martti Kitunen. Ratsastaja reessä. Oli kylmä talvi. Kihara parta, jossa ryppyiset hiukset, lumiviitta, harmaat sukat.

KARILUOTO: Kuuntele Ville. Mennä nukkumaan. Olet väsynyt.

KOSKELA: Väsynyt! Koskelanämmän poika ei väsy!

KOSKELA: Iso-Antti tuli Härältä. Kun hän tuli, hän lauloi näin…

LAMPI: Sido se mies!

KOSKELA: Helvetti, vaihdan kakkosvaihteelle!

KARILUOTO: Sinä Ville, olet hiljaa!

-------

VANHA: Byrokraatit kuolevat, vankiloita ja vankityrmiä…

ROCK: Suden Tassu on lomalla. Hän tuo paketin eurosta.

VANHA: Äidit pukeutuvat…

ROCK: En kuule akun mekkoa pitkään aikaan. Ylen Sankia Priha, tiedätkö mitä tehdä eukoille, jos he suuttuvat?

VANHA: Hei, pysy kepissä.

ROCK: Alue. Otan sen ja alan soittamaan polkkaa, niin vittu jos se ei rauhoitu… Mitä ne tuovat sieltä?

ROCK: Miksi ihmeessä raahaat miestä tuolla tavalla?

KARILUOTO: Yritä saada hänet nukkumaan. Hän juoksi amok ja meidän piti sitoa hänet.

LAMPI: Kaunis, erittäin kaunis. No, ei tarvitse enää ihmetellä. Mitä täällä on juotu?

ROCK: Kiljua. Hän on sellainen poika, että minä ja Vanhala emme ole enää yhdessä.

LAMPI: Siksi otat vastuun puolijoukkueesta, kunnes Koskela ja Hietanen selviävät. Mitä jos nyt olisi hälytys?

ROCK: Helvetti, jos meidät laitetaan Kauko asentoon ja mennään tähän ja tuohon ja tuohon… Kuuntele Lammio, älä kestä enää. Muuten joudun pian joukkueenjohtajaksi. Ei sillä, että se minua häiritsisi, mutta se on vähän sopimatonta.

VANHA: Joukko kätyreitä, jätkä. Roikkuminen ilman tutkimusta, hakkaaminen.

--------

HIOTETTU: Loppujen lopuksi en ole aiemmin ollut mukana sellaisissa sotilasoperaatioissa. En muista yhtään mitään. Joku on varmaan syönyt kissanpaskaa suussani.

KOSKELA: Miten kaikki meni?

ROCK: Muuten meni hyvin. Sinut vangittiin juuri komentoasemalla. Olit lyömässä.

ROCK: Avaisitko huoparullan?

RAHIKAINEN: Arvaa mitä.

--------

HIOTETTU: Etsitkö jotain?

MÄKI: Kuka varasti tämän?

HIOTETTU: Pojat löysivät sen polun tuolta puolelta, niin yksinäiseltä, ettet varmaan tarvinnut sitä.

MÄKI: Syömisen kuljettaminen ei ole mitenkään välttämätöntä, kun tarvitaan huutamista.

HIOTETTU: Kuunnella. Anna minulle suolattua silliä keittiöstä. Olen niin häkeltynyt. Kyllä, voit antaa minulle muutaman suolaisen sillin. Kyllä ymmärrän, mutta älä ole noin idiootti. Anna minun kestää.

MÄKI: Armeijassa voi olla vain ylimääräistä tavaraa varkaille. Mene juomaan lisää huutoa. Varasta joku ruokalaji ja valmista.

HIOTETTU: No, mitä haluat yhdestä asiasta, Ian?

MÄKI: Mitä voin tehdä? Mitä tämä tai tuo tarkoittaa tässä. Kun sinun täytyy ruokkia ja pukea sataviisikymmentä miestä paljain käsin. Olisin etuvartiostossa ennen tätä. Ensin juomme ja tappelemme ja karjumme ja sitten tulemme vaatimaan suolaisia.

HIOTETTU: Onhan omassa ryhmässä aina oltava solidaarinen. Anna nyt minulle kaksi tai kolme silliä.

MÄKI: On.

HIOTETTU: Tattis.

MÄKI: Sitten syöt sen salaa. Etkä pyydä mitään kovin usein.

HIOTETTU: Kyllä pärjään tällä puoli vuotta. Kiitos paljon.

MÄKI: Sinunkaan ei ole hyvä elää tuon huudon kanssa. Edessä saattaa olla lähtö. Ne ovat nopeita lähtöjä. Missä kunnossa se on?

HIOTETTU: Se on oikein, se on oikein. Kiitos vielä kerran.

[spinmeround]

Larisa Aukon

[kajmidastuima]

Teoreettisessa miljardissa vuodessa, emotionaalisessa ikuisuudessa, ehtii kokeilla kaikenlaista. Vihdoin myös kääntymistä. Säntäät päinvastaiseen suuntaan, lyhtyä karkuun, ja kas, se seuraa. Se on vieläpä paljon sinua nopeampi. Vuosisadoissa kohtaat sen viimein konsultointietäisyydeltä.

Sitä kantaa lautturin kaltainen vertauskuvallinen hahmo. Kutsuttakoon häntä Pietariksi, sillä hänen takanaan ovat Portit. Hän pitelee oikeassa kädessään heliumpallojen rypästä, niin suunnatonta ettet käsitä miten hän ei kohoa ilmaan.

Hänen vasemmalla puolellaan huomaat maassa mustan aukon. Tuhka jaloistanne valuu alati sinne kuin hiekka tiimalasin pohjalle.

Päivää, huikkaat.

On aamu, Pietari murahtaa.

Onko todella, ihmettelet. Missä auringonnousu on?

Pietari osoittaa Portteja.

Noidenko tuolla puolen?

Kyllä.

Päästä minut sisään.

Pietari, tummiin kangasriekaleisiin kuin muumion kääreisiin kietoutunut, tutkailee yleisolemustasi arvioivasti. Hän muikistaa huulettomia huuliaan ja siristää luomettomia silmiään, nyrpistäen nenäänsä joka on ainoastaan yksi suuri sierain. Näytät sangen epämieluisalta otukselta, hän kommentoi. Lienetkö jonkinlainen opossumi?

Marsupilami. Ja sinä olet…?

Homo divinitatis.

Jumalihminen?

Jumaluus.

Vai niin. No, sinä sentään puhut suoraan. Kaverisi lautalla lähinnä pilkkasi kaikkea sanomaani.

Hän ei ole kaverini. Minulla ei ole kavereita, ainoastaan vihollisia ja rakastajia. Kummaksi sinä mielit, marsupilami?

Hyvin, aloitat, hyvin, hyvin, hyvin platoniseksi rakastajaksi?

Rmmmh… olen enemmänkin sapfolaista koulukuntaa.

Pietari käskee sinua lausumaan rakkausrunon. Jos se miellyttää häntä, hän antaa sinulle ilmapallon ja avaa Portit. Muussa tapauksessa tiesi käyköön Unholan Kurkkuun.

Pietari viittaa aukkoon tuhkassa. Kernaasti ottaisit siitä askeleen loitommas, mutta ylpeytesi ei salli. Rykäiset: Itse asiassa olen sanataiteilijana inhosurrealistinen, en niinkään romanttinen. Verbaaliset kykyni soveltuvat paremmin vihaisiin heippa-lappuihin ja kirjepommeihin kuin runouteen, varsinkaan lausuttuun. Prostituoituna tuhmien puhuminen ei kuulunut vahvuuksiini, sain siitä aina noottia. Mutta jos runous on välttämätöntä, ehdottaisin aiheeksi mieluummin vaikkapa aavemaista ulkonäköäsi kuin rakkautta.

Voit runoilla, kuinka rakastat ulkonäköäni, Pietari ehdottaa.

Kyllä, pukahdat. Tai ehkä ei…

Ranteenheilautuksella Unholan Kurkku ahnehtii syömään tuhkaa lähempää olinpaikkaasi.

Jos huomenna sataa, kivahdat, tahdon olla pisara / ja sataa sinun hiuksiisi / koska olet niin ihana…

Minulla ei ole hiuksia, Pietari huomauttaa.

”Hiukset” säkeessä viittaavat oikeastaan leijonanharjaan, kuvaannolliseen kruunuun ja arvokkuuteen.

Minulla on karismaa, pohtii Pietari. Jatka.

Eikö tuo riittänyt?

Haluan sulaa edessäsi, marsupilami. Niin, etten mahda muuta. Haluan uskoa että todella rakastat minua.

Eilinen oli… aurinkoinen, tunnustelet, mutta minulle musta / koska kuulin sinun… lähteneen. Itkin…

Kusta, Pietari ehdottaa.

Teoksesta Maailman vanhin tarina, Kaj Midas Tuima, Books on Demand 2024

[readblogdescriptionandleave]

THE EPIC SEQUEL TO THE 2023 HIMBOFF IS COMING VERY SOON

I, @makerofmadness aka the host of the @2023himbotournament am already ready to present the epic sequel (which will not start until a bit after the himboff ends, I'm announcing this now 'Cus the conclusion of the himboff is near):

SUPER SMASH BATS

Aka: The Vampire Tournament!

The blood-sucking cast:

*Count Dracula (Dracula)

*Vampire Cookie (Cookie Run)

*Edward Cullen (Twilight)

*Draculaura (Monster High)

*Dracula (Hotel Transylvania)

*Count Orlok (Nosferatu)

*Michael Morbius, MD (Morbius)

*Carmilla Karnstein (Carmilla)

*William “Spike” Pratt (Buffy the Vampire Slayer)

*Bunnicula (Bunnicula)

*Count Duckula (Count Duckula)

*Elena Gilbert (The Vampire Diaries)

*Alucard (Hellsing)

*Dracula Vlad Țepeș (Castlevania)

*Lestat de Lioncourt (The Vampire Chronicles)

*Blade (Blade)

*Count Nightwing (Goosebumps)

*Dio Brando (Jojo’s Bizarre Adventure)

*Kanaya Maryam (Homestuck)

*Marceline the Vampire Queen (Adventure Time)

*Slayer (Guilty Gear)

*Zero Kiryu (Vampire Knight)

*Benny Lafitte (Supernatural)

*Count von Count (Sesame Street)

*Sarah Fox (My Babysitter’s a Vampire)

*Lucifer (Dragon Ball)

*Vamdemon (Digimon Adventure)

*Rayne (BloodRayne)

*Nitara (Mortal Kombat)

*Remilia Scarlet (Touhou)

*Vamp (Metal Gear Solid)

*Vanescula Drakan (RuneScape)

*Vampirella (Vampirella)

*Lady Margolotta (Discworld)

*Aukon (Doctor Who)

*Dracunyan (Yokai Watch)

*David Powers (The Lost Boys)

*John Mitchell (Being Human)

*Edward Dalton (Daybreakers)

*Vladimir Dracula (Young Dracula)

*Grandpa Walt Montgomery ( R.L. Stine's The Haunting Hour)

*Karin Maaka (Chibi Vampire)

*Bill Compton (True Blood)

*Hazuki (Tsukuyomi: Moon Phase)

*Vampirina Hauntley (Vampirina)

*Rudolph Sackville-Bagg (The Little Vampire)

*Erika Sendo (Fortune Arterial)

*Lady Dimitrescu (Resident Evil)

*Count Koopula (The Super Mario Bros. Super Show)

*Madame Gazelle (Peppa Pig)

*Lily Munster (The Munsters)

*Ebony Dark'ness Dementia Raven Way (My Immortal)

(For images of Ebony: on the roster I thought it'd be funny to have her basically replace the random character option, but for the tournament itself User @lil-tumbles has offered to draw her so a big thanks goes out to em for that)

Btw since this was a bit of a problem for me with the previous tournament: if you don't mind, could y'all put posts about this under the tag "super smash bats" so that I'll be able to look through that and see them? I like being able to tell what people are talking about, what characters you all are rooting for, etc. (it makes me happy to see people getting excited over stuff I do :'3 I'll admit it's kinda an ego thing but I just. Like knowing that I've made something that people care about and that makes people happy y'know-)

anyway this will probably start a week after the himboff ends, be prepared

[hitku]

Midnight Sonnete by Larisa Aukon

[futurecantbereal]

Tulee se tulva

Ne luulivat, että se oli vuosisadan pahin rankkasade, mutta oikeasti kyseessä oli suruni. Suruni siitä, että olin itselleni valehdellen aiheuttanut sinulle tuskaa. Suruni siitä, etten ymmärtänyt aiemmin kuinka syvällä olin ja kuinka olisin vetänyt sinutkin kuopan pohjalle. Kaivoin kuopan seinämiin paljain käsin reikiä joita pitkin voisin kiivetä ylös, kunnes käteni olivat verillä. Veri sekoittui mutaan joka kirveli haavoissa ja teki minut sairaaksi. Haavani vuosivat tuhatjalkaisia, joiden jalat olivat selityksiä ja tekosyitä vuosien varrelta. Rumia pieniä otuksia. Ne purivat minua terävillä hampaillaan kaikkialle pyrkiessään ulos maailmaan ja takaisin sisälle. Hutkin verta, mutaa ja tuhatjalkaisia kuopan pohjalle tehdessäni hidasta nousua pitkin murenevaa seinämää, kohti yläpuolellani häämöttävää lemmikinsinistä taivasta. Ja minä itkin.

Itkin niin, että kyyneleeni täyttivät Näsijärven ja Pyhäjärven välisen kaistaleen. Pian pinnan yläpuolella pilkotti vain Pyynikin näkötornin huippu ja tornin huipulla pidit sydäntäni panttivankina. Nouseva vesi kannatteli minua. Jokainen kyynel nosti minut hieman ylemmäs. Sumeiden silmieni takaa en kyennyt näkemään miten taivas tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Ei enää lemmikinsininen vaan metallinharmaa, mutta taivas yhtä kaikki.

Ennen pitkää minussa ei ollut enää kyyneleitä mitä itkeä. Suruni ei ollut kadonnut minnekään, mutta se oli muuttunut kehoani hallussaan pitävästä demonista pieneksi surkeaksi päästäiseksi, joka peloissaan käpertyi rintalastani alle ja uikutti kuin emoaan kaipaava koiranpentu. Kykenin uimaan näkötornille nyt kun kehoni oli minun. Toivo siitä, että pian näkisin sinut ja voisin tehdä kaiken paremmaksi antoi minulle voimaa kauhoa suolaista vettä raakileiksi rievotuilla käsilläni. Jätin jälkeeni verisen vanan. Hait ja jättiläishauet haistoivat veren, lähtivät perään. Kirin vauhtia kun tunsin kuinka ne alkoivat näykkiä jalkojani. Potkin niitä vimmatusti päähän. Viimein kosketin punaista tiiltä ja kiipesin näköalatasanteelle. Huhuilin sinua, mutta kukaan ei vastannut. Ilma oli edelleen raskas ja kostea. Oli täysin hiljaista. Vesi oli hukuttanut alleen kaiken elävän. Edes linnut eivät päästäneet ääntäkään, roikkuivat vain harmaata taivasta vasten kuin marionetit.

Hiivin sisään torniin ja näin sydämeni kylmällä kivilattialla tallottuna ja ruhjottuna. Sinä et sitä pidellyt. Sen vieressä lepäsi sikiöasennossa pieni polkkatukkainen lapsi, tuskin kuutta vuotta vanhempi. Hän nyyhkytti kasvot käsiin haudattuina, hauras keho nytkähtäen jokaisella hengenvedolla. Istuin hänen vierelleen ja silitin sileää, ruskeaa tukkaa. Lapsi kääntyi puoleeni ja silloin näin hädän hänen silmissään ja ammottavan aukon rinnassaan. Hän laski päänsä syliini ja itkimme yhdessä. Kyyneleet pisaroivat lattialle kauniina helminä jotka keräsin taskuuni. Nostin sydämeni lattialta ja puhalsin siihen ilmaa kunnes se muistutti taas itseään. Asetin sydämeni lapsen rintaan ja suutelin ammottavan aukon kiinni. Lapsi hyppäsi selkääni. Lupasin uida meidät kotiin.

[b-galleria]

Gon Muruaga & Marcus Wärnheim

// FI // 

Aivan liian harvoin tähdet sallivat sen, että Gon Muruaga ja Marcus Wärnheim ovat samassa paikassa, mutta kun niin tapahtuu, tapahtuu musiikkia. Syntyvä äänimaailma on kirkuva, kuiskaileva, maata järisyttävä ja hiuksia nostattava, mutta ennen kaikkea vilpitön ja hetkessä syntynyt.

Sunnuntaina 7.4.2024 klo 18 B-gallerialla kuulemme heiltä duosetin. Juhli sitä että olet elossa ja tule kokemaan äänien tuoreutta!

Gonzalo Muruaga Olguin on argentiinalainen sähkökitaristi, improvisoija ja säveltäjä. Hän on aktiivinen Pohjoismaiden ja Baltian kokeellisen musiikin kentällä. Hänellä on nykyimprovisaation tutkinto Viron musiikki- ja teatteriakatemiasta. Hänen musiikillinen lähestymistapansa yhdistää elementtejä jazzista, vapaasta improvisaatiosta, nykymusiikista, kokeellisesta musiikista, äänitutkimuksesta ja monitieteisestä yhteistyöstä. Hän työskentelee musiikkiteknologian alalla Neural DSP:ssä, jossa hän yhdistää luovuutta, insinööritaitoa ja taiteellista työtä. Hän on ollut kiinteästi mukana Quad Cortexin kehityksessä ja tuotannossa, yhtenä maailman tehokkaimmista vahvistinmallintajista.

Taiteellisessa työssään Gon keskittyy syvän kuuntelun rajojen venyttämiseen elektroakustisella musiikilla ja äänisuunnittelulla. Hänen duonsa Duende valmistautuu toiseen Euroopan-kiertueeseen, soittaen ainutlaatuista vapaan improvisaation ja noise musiikin sekoitusta. Hän on tehnyt yhteistyötä Eesti Arnold Schönbergi Uhingin (Pärnu-Tallinna) ja Micro Tonal Studiosin (Helsinki) kanssa, esiintyen 22edo-kitaralla.

Marcus Wärnheim on ruotsalainen alttosaksofonisti ja improvisoija, joka tällä hetkellä asuu Amsterdamissa. Hänen taiteellinen tuotantonsa perustuu uteliaisuuteensa soundista, jota hän työstää intensiivisen kuuntelun ja instrumenttinsa fyysisten mahdollisuuksien perusteellisen tutkimuksen kautta. Viime vuosina hän on keskittynyt akustisiin sooloesityksiin, improvisaatiotapaamisiin, muiden sävellysten tulkintaan sivumuusikkona sekä poikkitaiteellisiin yhteistyöprojekteihin tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa.

Gon Muruaga - sähkökitara

Marcus Wärnheim -  alttosaksofoni Konsertti alkaa klo 18.00

Vapaaehtoinen pääsymaksu

ESTEETTÖMYYSTIEDOT

B-galleria ei valitettavasti ole esteetön tila. Pääsisäänkäynnissä Aninkaistenkadulta B-galleriaan on pieni portaikko, jossa on viisi porrasaskelta. Tilan ulko-oven aukon leveys on 71,5 cm, portaiden leveys 105 cm ja portaikon korkeus 86 cm. WC-tilamme ei myöskään ole esteetön pienen kokonsa vuoksi.

// EN // 

All too seldom the stars align in such a way that Gon Muruaga and Marcus Wärnheim can be in the same room, but when they do, music appears. The sounding reality that emerges is screaming and whispering, earth shattering and hair raising, but first and foremost earnest and created in the moment. This Sunday they will be performing a duo set; celebrate that you are alive and experience some fresh sounds!

Gonzalo Muruaga Olguin is an Argentinian electric guitar player, improviser and composer. He is active in the Nordic and Baltic experimental music scenes. He holds a degree of Contemporary Improvisation from the Estonian Academy of Music and Theater. His musical approach combines elements of jazz, free improvisation, contemporary music, experimental music, sound investigation, and interdisciplinary cooperation. He works in the music technology area at Neural DSP, where he combines creativity, engineering, and artistic work. He has been deeply engaged in the development and production of Quad Cortex, one of the most powerful amplifier modelers in the world.

In his artistic work he focuses on pushing the limits of deep listening with electroacoustic music and sound design. His duo Duende is preparing for the second European tour, playing a unique mix of free improvised music, noise. He has collaborated with the Eesti Arnold Schönbergi Uhing (Pärnu-Tallinn) and Micro Tonal Studios (Helsinki) performing with the 22edo guitar.

Marcus Wärnheim is a Swedish alto saxophonist and improviser, currently based in Amsterdam. His artistic output is primarily based in a genuine curiosity of sound, which he works with through intense listening and a thorough research of the physical possibilities of his instrument. In recent years he has been preoccupied with acoustic solo performances, improvisational meetings, interpretation of other’s compositions as a sideman, as well as trans-disciplinary collaborations with dancers and circus artists.

Gon Muruaga - electric guitar 

Marcus Wärnheim -  alto saxophone Music starts 18.00.

Voluntary entrance fee

ACCESSIBILITY INFO

Unfortunately the gallery space is not wheelchair accessible. The main entrance has a small staircase with five steps (door width 71,5 cm, staircase width 105 cm & staircase height 86 cm) and the toilet is small.