#asetin

[semanius]

Bëj mendjen asetin më të bukur që ti ke.

#shqip

[vieraslaji]

asetin vahingossa korvanapin korvaani majoneesin läiskä sormenpäälläni ollessaan, ja nyt korvalla plus korvanapilla on majoneesi :-) tunnen niitä liukuvan toisiinsa vastaan :))))))

[mehilaiselokuva]

Word/idiom of the day

ASETTI

/ˈɑset̪ːi/

Saucer or the plate under the saucer (depends on the dialect)

Tarvitsisin tähän asetelmaan vielä asetin.

I still need a saucer in this setup (on table)

[ I tend to use asetti for the plate under, asetti can be also used for the plates under cups around where I live!]

[futurecantbereal]

Tulee se tulva

Ne luulivat, että se oli vuosisadan pahin rankkasade, mutta oikeasti kyseessä oli suruni. Suruni siitä, että olin itselleni valehdellen aiheuttanut sinulle tuskaa. Suruni siitä, etten ymmärtänyt aiemmin kuinka syvällä olin ja kuinka olisin vetänyt sinutkin kuopan pohjalle. Kaivoin kuopan seinämiin paljain käsin reikiä joita pitkin voisin kiivetä ylös, kunnes käteni olivat verillä. Veri sekoittui mutaan joka kirveli haavoissa ja teki minut sairaaksi. Haavani vuosivat tuhatjalkaisia, joiden jalat olivat selityksiä ja tekosyitä vuosien varrelta. Rumia pieniä otuksia. Ne purivat minua terävillä hampaillaan kaikkialle pyrkiessään ulos maailmaan ja takaisin sisälle. Hutkin verta, mutaa ja tuhatjalkaisia kuopan pohjalle tehdessäni hidasta nousua pitkin murenevaa seinämää, kohti yläpuolellani häämöttävää lemmikinsinistä taivasta. Ja minä itkin.

Itkin niin, että kyyneleeni täyttivät Näsijärven ja Pyhäjärven välisen kaistaleen. Pian pinnan yläpuolella pilkotti vain Pyynikin näkötornin huippu ja tornin huipulla pidit sydäntäni panttivankina. Nouseva vesi kannatteli minua. Jokainen kyynel nosti minut hieman ylemmäs. Sumeiden silmieni takaa en kyennyt näkemään miten taivas tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Ei enää lemmikinsininen vaan metallinharmaa, mutta taivas yhtä kaikki.

Ennen pitkää minussa ei ollut enää kyyneleitä mitä itkeä. Suruni ei ollut kadonnut minnekään, mutta se oli muuttunut kehoani hallussaan pitävästä demonista pieneksi surkeaksi päästäiseksi, joka peloissaan käpertyi rintalastani alle ja uikutti kuin emoaan kaipaava koiranpentu. Kykenin uimaan näkötornille nyt kun kehoni oli minun. Toivo siitä, että pian näkisin sinut ja voisin tehdä kaiken paremmaksi antoi minulle voimaa kauhoa suolaista vettä raakileiksi rievotuilla käsilläni. Jätin jälkeeni verisen vanan. Hait ja jättiläishauet haistoivat veren, lähtivät perään. Kirin vauhtia kun tunsin kuinka ne alkoivat näykkiä jalkojani. Potkin niitä vimmatusti päähän. Viimein kosketin punaista tiiltä ja kiipesin näköalatasanteelle. Huhuilin sinua, mutta kukaan ei vastannut. Ilma oli edelleen raskas ja kostea. Oli täysin hiljaista. Vesi oli hukuttanut alleen kaiken elävän. Edes linnut eivät päästäneet ääntäkään, roikkuivat vain harmaata taivasta vasten kuin marionetit.

Hiivin sisään torniin ja näin sydämeni kylmällä kivilattialla tallottuna ja ruhjottuna. Sinä et sitä pidellyt. Sen vieressä lepäsi sikiöasennossa pieni polkkatukkainen lapsi, tuskin kuutta vuotta vanhempi. Hän nyyhkytti kasvot käsiin haudattuina, hauras keho nytkähtäen jokaisella hengenvedolla. Istuin hänen vierelleen ja silitin sileää, ruskeaa tukkaa. Lapsi kääntyi puoleeni ja silloin näin hädän hänen silmissään ja ammottavan aukon rinnassaan. Hän laski päänsä syliini ja itkimme yhdessä. Kyyneleet pisaroivat lattialle kauniina helminä jotka keräsin taskuuni. Nostin sydämeni lattialta ja puhalsin siihen ilmaa kunnes se muistutti taas itseään. Asetin sydämeni lapsen rintaan ja suutelin ammottavan aukon kiinni. Lapsi hyppäsi selkääni. Lupasin uida meidät kotiin.

[iboabi]

. Bugün anavatanımızdan, ata evimizden dünyanın dört bir yanıma sürülüşümüzün ve soykırıma uğrayışımızın 154. Yıldönümü. Osmanlı köle pazarlarında satılan, sürgün yollarında ölen ve soykırıma uğrayan milyonlarca insanımızın acısı yüreğimizde yaradır halen. Büyük Çerkes soykırımının 154. Yılında atalarımı saygı ile yâd ediyorum. . #oset #asetin #circassian #genocide #21mayıs1864 #exile #insta #instapic #instagram #instagood #history (Ankara, Turkey)

[farukkutlu]

View this post on Instagram

A post shared by Faruk Kutlu (@farukkutlu1)

#painting #art #contemporaryart #fineart #farukkutlu #adige #abhaz #cecen #karachay #dagesthan #asetin

[oocmuumit]

[solemtuzkimya]

Kalsiyum Propiyanat

Potasyum Sorbat

Sodyum Askorbat

Sodyum Benzoat

Askorbik Asit

Sodyum Eritrobat

Malik Asit

Sorbik Asit

Lesitin

Agar Agar

Arap Zamkı

Guar Gum

Jelatin 200-220

Pektin

Xanthan Gum

Beta Karoten (%1 – %5 – %10)

Tri Asetin

Malto Dekstrin

Mono Sodyum Glutomat

Sodyum Sakarin

Sodyum Siklamat

Sorbitol

[ribbeboi]

10.maalisk.2020 klo 22.54

Kuvittelin sut sun sänkyyn, niin kuin olin nähnyt sinun siellä olevan. Valonjuovat sälekaihtimien ja verhojen välistä kuten ne olivat laskeutuneet yllesi ja huoneen nurkkiin. Kuvittelin sut ja sun tuoksun sinne. Kun vastasit mun viesteihin joka yö. Ja kuvittelemalla sut kai asetin itseni jotenkin luoksesi.

[maastojuoksu]

Running&Orienteering Streak 65 Days

Toteutin loppuvuodesta 2021 elämäni ensimmäisen juoksustriikin, joka kesti 65 päivää. Motivaatio nousi suunnistuksen erikoispitkän jälkeen, kun totesin olevani rapakunnossa. Toisekseen monivuotinen treenirutiini oli kadonnut puolentoista vuoden aikana, ja erilaiset krempat ja lihaskireydet olivat jo kuukausitolkulla heikentäneet elämänlaatua. Halusin juosta, koko keho-mieleni suorastaan janosi juoksemista, mutta en enää tiennyt, miten saada ympättyä hetki omaa aikaa erittäin kiireiseen arkeeni.

Striikki tuntui ajatuksena kiehtovalta, sillä tiesin intuitiivisesti sen sopivan luonteelleni ja tilanteeseeni täydellisesti. Päätin striikistä junamatkalla kotiin erikoispitkältä, ja annettuani itselleni pari päivää palautumisaikaa, aloitin striikkauksen sen kummemmin miettimättä.

Striikki eli katkeamaton jokapäiväinen juoksu- ja suunnistuslenkkeily alkoi siis reilu pari kuukautta ennen joulua. Lopetin sen aatonaatonaattona vastentahtoisesti saatuani hankalan kaatumisvamman, joka ei varsinaisesti estänyt rauhallista juoksemista tasaisella, mutta ärsyyntyi vedoista, ylämäistä ja lihaskuntotreeneistä. Vajaan viikon päästä oli pakko luovuttaa. Lisäksi loppuvuoden työpaine yhdistettynä joulustressiin sai mittarin piiputtamaan punaista, eikä juoksemisessa ollut senkään puolesta järkeä.

Miten toteutin striikin?

Ensin mietin, että päätän etukäteen striikin keston, mutta teinini taivutteli minut luopumaan ajatuksesta. Kuulemma aidossa striikkauksessa ketjua yritetään pitää yllä katkeamattomasti mahdollisimman pitkään. Asetin päivittäiseksi minimimatkaksi yhden mailin eli 1,6 km. Tämä oli realismia, sillä sattui luminen vuodenaika. Jo ulkovarastoon juoksumatolle lähteminen vaati hieman esivalmisteluja. Ilman juoksumattoa striikin toteuttaminen olisi usein jäänyt, sillä paukutin sen verran pitkiä päiviä yrittäjänä, että välillä lenkki sattui hankalasti myöhään iltaan. Lenkeillä kävelin aina alkuun lämmittelynä vähän, ja jos päivä oli ollut rasittava, tein lenkin aikana useita kävelytaukoja. Pääosin juoksin pk-vauhdilla, mutta noin kerran viikossa tein intervalliharjoituksen. Muutaman kerran juoksin porukassa tai kaverin kanssa kovempaa ja pidempään.

Keskimäärin juoksin ehkä nelisen kilometriä päivässä. En kirjannut määriä ylös, vaan otin joka päivä kuvan Insta-tarinaan. Tällä tavoin opettelin itselleni epäluonteenomaista tapaa, ettei lenkissä pääsia ole km-määrä. Tämä oli erittäin hyvä päätös. En ottanut minkäänlaisia paineita esim. viikkotasolla kertyneistä kilometreistä, enkä siis missään vaiheessa edes yrittänyt laskea niitä. Kellonikin hajosi kesken striikin, enkä ollut ehtinyt purkaa kaikkea dataa sovellukseen. Eniten stressasi se, muistanko ottaa kuvan ja tehdä postauksen, että pysyisin itse kartalla päivistä. Halusin nimittäin muistaa jälkikäteen ainoastaan sen, kauanko striikki kesti.

Yksi keskeinen tavoitteeni oli opetella kuuntelemaan kroppaani ja jaksamistani paremmin. Siksi päivän harjoitus lähti aina siitä, mikä oli fiilis. Jos teki mieli suunnistaa, nappasin hyllystä kartan ja otsalampun. Jos teki mieli juosta kovaa, annoin mennä niin kovaa ja pitkään kuin lähti. Ja jos olin aivan väsynyt, hölkkäsin ja kävelin minuutin pätkissä minimitavoitteeni. Päiväharjoituksista tuli tällä tavoin itsestään vaihtelevia.

Kävin salilla keskimäärin kerran viikossa sekä kerran viikossa seuramme kuntopiirissä. Salipäivänä tein juoksuosuuden alkulämmittelynä matolla. Kuntopiiripäivänä juoksin jälkikäteen ulkona tai matolla. Se oli aina viikon raskaimmalta tuntuva treeni, jonka jätin tarkoituksella lyhyeksi.

Juoksu- ja suunnistusstriikin myönteiset puolet

Kaikki jalkakrempat katosivat vähitellen. Tajusin, että kivut, jumit ja säryt olivat johtuneet juoksemattomuudesta, eivät satunnaisesta lenkkeilystä. Niska-hartiaseutu, joka oli totaalijumissa ennen striikkiä, alkoi rentoutua. Energiataso päivän mittaan pysyi yhä parempana.

Laskin striikkaamalla omaa kynnystäni treenaamiselle. Olen aiemmin ollut hyvin suunnitelmallinen harjoittelija, jonka joka ikiselle treenille on ollut tarkkaan mietitty ja kokonaisuuteen istuva idea. Nyt, kun kisatavoitetta ei ollut, oli helpompaa suhtautua juoksuun ja suunnistamiseen terveysliikuntana. Striikissä parasta olikin, että se oli täysin paineetonta. Voisin lopettaa milloin vain, ja juosta niin vähän kuin halusin. Samaan aikaan striikkaaminen palautti liikunnan osaksi jokapäiväistä arkea. Myös joustavuuteni lisääntyi. Aiemmin en olisi ehkä lähtenyt yhteislenkille, jos se ei sopinut viikko-ohjelmaani. Nyt olin vain tyytyväinen lenkkiseurasta.

Hyvin pian juokseminen alkoi taas tuntua helpolta ja omalta jutulta. Sain itseluottamusta siitä, että ajoittaisilla pidemmillä lenkeillä jaksoin vauhdilla, johon en ollut uskonut pystyväni. Kuntoni tosin ei 65 päivän striikin aikana sanottavasti noussut, mutta kehoni valmius ottaa vastaan harjoittelua kasvoi merkittävästi, kuten olin toivonutkin.

Hankkeen ajalle sattui hieman reissaamista. Striikin ansiosta lenkkarit kulkivat mukana, ja sain itsestäni irti lenkkeillä ja suunnistaa vieraissa maisemissa.

Striikki kasvatti juoksunälkää. Aloin uskaltautua taas haaveilemaan kisoista. Päätin, että sitten kun lopetan striikin, laadin ensi kauden kisasuunnitelman ja harjoitusohjelman. Nyt yksi kisa onkin jo merkitty kalenteriin keväälle ja toinen kesälle.

Suunnistusosuus ei toteutunut niin aktiivisena kuin olisin toivonut. Lumen tulo tietenkin mutkisti asiaa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että tuli tehtyä rentoja lenkkejä kartan kanssa. Kynnys niidenkin tekemiseen laski. Jo muutaman rastin hakeminen lenkin aikana tuntui hyödylliseltä ja sopivalta kiireiselle ihmiselle.

Huomasin säännöllisen liikunnan tekevän pelkkää hyvää mielialalleni ja erityisesti stressinsietokyvylleni. Työmäärä ei striikin aikana vähentynyt - päinvastoin - mutta suuren osan aikaa tunsin ikään kuin leijuvani liikunnan aiheuttamien mielihyvähormonien voimasta. Tajusin n:nen kerran, miten välttämätöntä liikunta on kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnilleni.

Lenkit alkoivat tuttuun tapaan merkitä päivän tähtihetkeä, omaa aikaa. Vaikka mailin pituisella lenkillä voi olla pieni terveyshyötykin, tärkeintä oli ehdottomasti sen symbolinen merkitys; minulla on äitinä, vaimona, psykologina ja urheiluseuran aktiivina oikeus ottaa aikaa itsekkäästi vain omaa nautintoani varten. Akut ladattuani minulla on taas annettavaa muille. Tämän ymmärtäminen oli isoin läksy. Vaikka tiesin sen tietenkin jo, vasta näin pitkä käytännön harjoitusjakso iskosti sen hermojärjestelmääni. Striikin syvällisin anti oli siis uusi versio vanhasta "ensin happimaski omalle naamalle" -viisaudesta.

Striikkaaminen sopii ehkä ennen kaikkea henkilöille, joilla on pitkä treenitausta ja luottoa siihen, että keho mukautuu jokapäiväiseen juoksemiseen. Tunsin jalkojeni päällä olevan 100 %:sti kotonani. Olen oppinut yhdistämään juoksemisen hyvään oloon, ja tämä assosiaatio motivoi niin paljon, etten miettinyt kuin 1-2 kertaa striikin aikana lähdenkö lenkille vai en. Este ajatuksen ja lähtemisen väliltä poistui mystisesti välittömästi. Oli vaikea ymmärtää, miksi en vajaaseen kahteen vuoteen ole muka mitenkään jaksanut ja ehtinyt treenata kunnolla. Eihän se ole muuta, kuin että lenkkarit jalkaan! Nyt, kun olen pakollisella lepotauolla, en kuitenkaan ole varma, onnistuuko jatkossa säännöllinen harjoittelu muuten kuin striikkaamisen avulla aivan niin helposti.

Oliko striikissä huonoja puolia?

Entinen ultrajuoksija minussa tiedosti jo etukäteen suurimmaksi riskiksi, että en älyäisi lopettaa edes sairaana ja väsyneenä. Ehkä oli onni, että työ- ja joulustressi tuli väliin rytmihäiriöineen. Pelkkä kaatumisvamma kun ei saanut lopettamaan lenkkeilyä.

Lähdin joskus lenkille kellonaikoina, jolloin en aiemmin missään nimessä olisi juossut, vain saadakseni päivän lenkin tehtyä. Tämä ei tuntunut edes itsestäni viisaalta. Ihmeellisen hyvin sain kuitenkin useimmiten nukuttua. Myöhään juokseminen nosti toki kuitenkin vireystilaa sen verran, että normaali nukahtamisaika meni ohi. Onneksi näitä kertoja sattui vain muutamia pariin kuukauteen.

Hyvin matala juoksumäärätavoite päivässä aiheutti sen, että en nähnyt tarpeelliseksi suunnitella päivääni treenaamisen mukaan, toisin kuin tavoitteellisesti harjoitellessa olen tehnyt. Lounasajat heittelivät pahasti, välipalat olivat mitä sattui, enkä jaksanut sulatella päivällistä ennen lenkkiä. Juuri koskaan en malttanut venytellä. Nyt jälkeen päin ajatellen tämä rento asenne laski toki kynnystä lenkkeillä, mutta ei valmistellut rutiinipohjaa tavoitteellisemman harjoittelun aloittamiselle uudestaan.

Striikkaamisen huono puoli on tietenkin se, että siihen voi jäädä koukkuun. Ihminen on tunnetusti tapojensa orja, eikä striikki ole poikkeus. Lisäksi olin tehnyt hankkeestani julkisen, mikä lisäsi motivaatiota jatkaa sitä. Jossain vaiheessa tajusin olleeni naiivi. Moni oli kuvitellut minun juoksevan striikissä ultratreenimääriä. Kysehän oli aivan päinvastaisesta. Oikaisin käsityksen kirjoittamalla siitä Instassa, joten paineita ei sen vuoksi päässyt tulemaan lisää.

Mitä seuraavaksi?

Suosittelen juoksustriikkaamista erityisesti kaltaisilleni pitkän tauon pitäneille juoksuharrastajille sekä henkilöille, joilla treenaamiseen on tarvetta saada leikkimielisyyttä ja irrottautumista kilometri- ja aikatavoitteista. Voin hyvin kuvitella striikkaavani joskus uudelleenkin. Jos mieleni saisi päättää, aloittaisin uudelleen vaikka heti huomenna.

Nousujohteisen ja tavoitteellisen harjoittelun jaksottaminen olisi varmasti mahdollista sovittaa striikkaamiseen, mutta tässä vaiheessa näen ne ihan erilaisina tapoina suhtautua juoksemiseen. Ehkäpä kuitenkin onnistun yhdistämään nämä jotenkin, ja tiukkapitoisen treenaamisen aika on kohdallani ohi. Jatkossa en ehkä kuitenkaan tekisi striikistä julkista, vaan pitäisin siitä kirjaa itse. Toki bonusta oli, että striikin ansiosta opettelin vihdoinkin käyttämään Instan tarinatoimintoa.

Kaikkein kunnianhimoisinta olisi tehdä striikki kokonaan suunnistusaiheisena. Sitä voisin kokeilla näin omatoimirastien kulta-aikana joskus vaikka lyhyenkin pätkän.

[kaatuvatorni]

Taidegrafiikan toteuttaminen, itsearviointi

Kohta 1

Arvioni:

5

Taustoitin työni kattavasti ja perustelin teeman syyn valinnan. Tein monta luonnosta ja suunnittelin etukäteen, miten toteutan työt ja mihin teeman sisäiseen aiheeseen sopii mikäkin tekniikka. Sekoitin eri tekniikoita ja toteutin myös perinteisempiä töitä. Työt olivat lopputulokseltaan laadukkaita ja täyttivät edellytykseni.

Kohta 2

Arvioni: 4

Valitsin itselleni mieluisia tekniikoita mutta kokeilin myös vieraampia. Olin  jo oppinut tekniikat aiempina vuosina peruspiirteiltä, mutta nyt syvensin oppimaani. Kaikki laattani toimivat ja sain paljon hyviä vedoksia. Visuaalisuus näkyy töissäni yksityiskohdissa ja kekseliäisyydessä sekä värien luomisessa.

Kohta 3

Arvioni:

5

Kokeilin eri yhdistelmätekniikoita ja asetin töilleni tavoitteita jotka pystyin täyttämään. Yhdistelmä tekniikkani olivat carborundum ja kuivaneula sekä kopiografiikka ja lino-yhdistettynä. Mielestäni kopiografiikka tuo hyvin esiin nykytaidetta ja kuivaneula sekä puupiirto tuntuvat perinteisemmiltä. Kaikissa töissäni on erilaiset ilmapiirit ja onnistuin myös luomaan teemaani sopivasti samasta laatasta kahden eri metsän tunnelmat.

  Kohta 4

Arvio:

4

Tutustuin eri grafiikkaliittoihin ja yksittäisiin taiteilijoihin ja kysyin töihini palautetta myös henkilöiltä, kenen tiedän aiemmin grafiikkatöitä ostaneen, että sain asiakas näkökulman. Tein työni hyödyntäen materiaaleja, mutta niitä liika käyttämättä. Sain kaikki työt valmiiksi aikataulujeni mukaan. Opettajan palaute on tällä kurssilla ollut oikein kattavaa ja avuliasta ja olen parhaani mukaan ottanut sitä vastaan, kuin myös muilta oppilailta sekä koulun ulkopuolisilta henkilöiltä. Sovittelin töitäni esille ja olisin valmis esittelemään sarjan joskus uudestaan. En tiedä osaanko arvioida omia mahdollisuuksiani toimia alalla vielä kovinkaan realistisesti tässä vaiheessa, mutta olen aiemmin myynyt grafiikka töitäni ja nämäkin ovat herättäneet kiinnostusta. Taiteen puolesta näen myös itseni jatkavan grafiikan parissa opiskelujen jälkeen. Tein grafiikka materiaaleista myös kustannusarvion yritys kurssia varten kopiografiikan näkökulmasta joten materiaalihinnasto on minulle tuttu.

Kohta 5

Arvioni:

5

Blogini on kattava ja sisältää oikeat termit . Toin esille työni vaihekuvia luonnosvaiheessa ja dokumentoin vedostusta. Kerroin eri tekniikoista kokemuksena lyhyesti mutta kattavasti.

Kohta 6

Arvioni:

4

Etsin paljon eri taiteilijoita ja videoita ja kirjoista tutkien töideni avuksi. Olen myös hyvä yhteistyö tehtävissä ja kyseisen sarjan kanssa se näkyi eniten muiden palautetta pyytäen ja heille vuorossa sitä antaen. Käytin tarvittavia turvallisuus välineitä kuten hanskat ja vältin ylityöstämästä kipeää rannettani, jonka vuoksi pidän usein tukea. Selvitin että työni eivät varmasti riko tekijänoikeuksia. Pyysin apua ongelmia kohdatessani ja myös silloin kun valinta oli itselle vaikeaa ja opettajan kommentit auttoivat edistämään töitä ja koin saaneeni juuri tarpeeksi paljon tukea mutta myös tilaa työskennellä itsenäisesti ja pidin siitä että opettaja näki positiivisia asioita myös töissä joista en itse pitänyt ja kannusti palautteellaan eteenpäin. Koen oppineeni paljon grafiikasta opiskeluni aikana kaikkien eniten. En harrastanut tätä ennen opiskelun aloitusta ja grafiikalla toteutetut työni ovat kaikista mieluisimpia kaikista eri töistäni myös grafiikan ulkopuolella.

[johannapaivi]

Viime päivät olen jälleen saanut sukeltaa NLP-maailmaan ja lahjakas Minna ilahdutti ryhmäämme kauniilla runolla. Kommentoi ajatuksiasi runosta 💫 RAJAT Piirsin itseni pehmeillä pensseleillä, vahvoilla väreillä väritin. Rakkaudella. Pientä kilinää, tuulen suhinaa rajojeni kohdalle asetin, itselleni muistiksi toisille huomioksi. Hellästi jotain rajojen sisälle talletin, paljon pois potkaisin. Pelkoa, surua, vihaa, pettymystä, hämmästystä ulkopuolella. Sisällä pehmeä levollisuus, rauha. Ensin varovasti lepattaen. En ollut kaikille kaikkea, vaan itselleni enemmän. Jostain luovuin, enemmän sain. Vaihtoehtoja, näkökulmia aukeni. Monet murheet raukeni. Alan tästä ja lopun tuohon – se saa riittää. Minulle Sinulle Meille Tässä kohtaa. #runo #mindandbody #onnellinen https://www.instagram.com/p/COnUkgit2pT/?igshid=g1hwi2evxqv0

[xhemilbeharaj]

Greta na ftonë t’i themi “mashallah” gjoksit të saj

Greta na ftonë t’i themi “mashallah” gjoksit të saj

Këngëtarja Greta Koçi ka treguar asetin kryesor të saj sonte Këngëtarja është shfaqur me një palë tesha sportive që theksojnë trupin e saj derisa thekson gjoksin e saj seksi. “Bëni mashallah”, ka thënë Greta poshtë kësaj fotoje. Kujtojmë së këngëtarja pritet që të sjell risi pak para fillimit të verës. /GazetaExpress/Reklamë

[eksopolitiikka]

UFO näyttäytyy intialaisille patikoijille

UFO näyttäytyy intialaisille patikoijille

Serkkuni ja minä kiipesimme 1,5km korkealle vuorelle Intiassa, ja päästyämme vuoren huipullle otimme useita yksittäisiä kuvia älypuhelimellani toukokuun 6. päivänä 2017.

Kun aloin ottaa kuvia meistä, panin puhelimeni viereiselle kivelle koska minulla ei ollut tripodia, ja asetin kuvauksen ajastimelle.

Katsoessani kuvia löysin kirkkaan pyöreän esineen ajastimella otetusta kuvasta.

Esine ei näytä liikkuvan, koska sen pitäisi olla edes hieman sumea jos se olisi niin tehnyt. UFOn muoto on selkeästi näkyvissä kuvasta.

Uskon avaruusolentoihin ja UFOihin, ja olin hämmästynyt ja iloinen että vahingossa olin kuvannut UFOn, huolimatta siitä että en nähnyt sitä omin silmin. Olen raportoinut tapauksen MUFONille numerolla 83772.

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

https://eksopolitiikka.fi/ufot/ufo-nayttaytyy-intialaisille-patikoijille/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[yfs-t-t-2623]

17 - 25 Aralık

Sn Devlet Bahçeli bu gün Türk milletine bir açıklama yapmaya mecburdur Türkiye tarihinin en büyük yolsuzluk olayı olarak açıklanan 17 - 25 Aralık olayının yıl dönümü bu gün , üzerinden yıllar geçti , lakin sır perdesi bir türlü tam olarak aralanamadı Sn Bahçeli 17 - 25 Aralığı rüşvet haftası ilan ettiğini söyliyerek bu tarihlerde Türkiye turuna çıkacağını söylüyordu , unuttu , unutturdu . Bu gün ise rüşvet ve yolsuzluk ile suçladığı kesimler ile birlikte hareket etmekte  ve desteklemekte bir beis görmüyor. Dün siyaseten doğru olanı yapıyorsa bu gün yaptığı nedir Her yıldönümünde 17 - 25 Aralık haftasını yolsuzluk haftası olarak hatırlanacağını beyan eden Sn Bahçeli , o sözünü niye unuttu acaba Eğer ki o dönemde siykişisel iflas, tacir olmayan gerçek kişilerin de iflas kurumundan yararlanabilmeleri demektir. asetin gereği olarak iktidarı yerden yere vurdu ise , bu günde siyaseten susuyorsa , böyle bir siyaset yerin dibine batsın O günün başbakanı Sn Ahmet Davutoğlu bu gün bir siyasi parti kurarak başına geçmiştir , eğer 17 - 25 Aralık bir komplo değil ise , bu gün neden olayın tam göbeğinde yetkili birisi olarak açıklama yapmamaktadır . Sn BahçeliSn Davutoğlu Bu billete ya bir açıklma ya da bir özür borçlusunuz Ahmet Atam

[farukkutlu]

1864 büyük sürgün, Kafkas sürgünü, Karadeniz'de bir gemi, painting: faruk kutlu #kafkaslar #çerkes #çeçen #abhaz #asetin #karaçay #painting #art #fineart