#Suomen Lappi

[torillatavataan]

Historiallisten maakuntien alueet Suomessa (nykymaakuntien rajat keltaisella)

Nykymaakuntia on liian monta tätä kyselyä varten D:

[wanukilppari]

Ja tästä näemmä opittiin se, että molemmat ala-asteen ja ylä-asteen opettajat vaan kiusasi meitä....

Niin joo ja koska Maakuntalaulut on näemmä vieras käsite. Tuossa lista:

Ahvenanmaa: Ålänningens sång

Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala: Karjalaisten laulu

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa: Vaasan marssi

Etelä-Savo ja Pohjois-Savo: Savolaisen laulu

Kanta-Häme: Hämäläisten laulu

Päijät-Häme: Vihreiden harjujen maa

Kainuu: Nälkämaan laulu

Keski-Pohjanmaa: Keski-Pohjanmaan laulu

Keski-Suomi: Keski-Suomen kotiseutulaulu

Kymenlaakso: Kymenlaakson laulu

Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa: Kymmenen virran maa

Pirkanmaa: Kesäpäivä Kangasalla

Satakunta: Satakunnan laulu

Uusimaa: Uusmaalaisten laulu

Varsinais-Suomi: Varsinaissuomalaisten laulu

Koska Keski-Suomen Kotiseutulaulu soi kolmatta päivää päässä:

[gosamiand-blog]

Reserviläiset kiidättivät panssarivaunut Norjan rajan yli ”Se oli hieno esimerkki siitä, mitä Suomi osaa” | Koti-Lappi

[jargonius]

Erämaassa kiviä ja kaikkea

[leregretdestempspasses]

Virtaniemi, Finland 1934 (W.Stenbäck)

[violasmirabiles]

Sori mutta mun Roman empire on myös Määtän kotiseutu mutta just päinvastaisesta syystä. En itse ole Lapista (enkä sen puoleen Kainuustakaan) enkä kyseenalaista sitä etteikö Määttä olis cool (se on! coolein jäbä) tai ettetkö sinä olis cool (sä oot! ja lupaan ettei tää vastaus ole henkilökohtainen hyökkäys tms mulla on vaan tästä aiheesta tunteita yhtä lailla mutta just toiseen suuntaan). Muakin ärsyttää ettei Tuntemattomassa ole yhtään hahmoa Lapista (mua ärsyttää sekin, ettei siellä ole ketään Oulun seudulta tai muuten Pohjois-Pohjanmaalta, mutta se ei ole tämän postauksen pointti), mutta Määttä ei ole Lapista vaan nimenomaan Kainuusta, ja valitettavasti näin ollen kukaan meidän pojista ei ole Kainuuta korkeammalta.

Ensimmäiset canoniset asiat jotka meille kerrotaan Määtästä romaanissa on 1) että se on pienikokoinen ja 2) että se on kainuulainen

Määttä on tosi kainuulainen nimi

Määttä puhuu kainuulaisittain (tämän takia sillä on se "vaan"-maneeri puheessaan!)

Linna ei romaanissa käytä kertaakaan termiä "lappalainen" tai mitään muutakaan Lappiin viittaavaa määrettä kuvaamaan Määttää

Termi "lappalainen" mainitaan ainoastaan Määtän hahmon psykofyysisessä kuvauksessa

Linna kirjoitti nämä psykofyysiset hahmokuvaukset Edvin Laineen elokuvasovitusta varten eli vasta romaanin jälkeen

Eli jos vedetään tosi tiukka puristilinja niin ne eivät ole edes canon

Varsinkin kun kaikista hahmoista niitä ei ole ja olemassa oleviakin on äärimmäisen valikoivasti "valittu" canoniksi (montako ficciä tms on missään joissa esim Lehto kuvattaisiin tummana?)

Lisäksi, ja ennen kaikkea, Linna käyttää termiä "lappalainen" ainoastaan Määtän fyysisessä kuvauksessa: "Lappalainen. Tumma. Mitta 160-165. Pitkäselkäinen ja sitkeäruumiinen. Nenä hieman kovero, suu leveä." (lähde)

Topeliuksen Maamme kirjassa, jota Linnan lapsuudessa vielä käytettiin ihan vahvasti koulussa opetuskirjana, omistetaan useita lukuja sille, millaisia Suomen eri heimot (hämäläiset, savolaiset, karjalaiset jne.) ovat fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan.

"Lappalainen on lyhytkasvuinen, matala-otsainen, poskipäät pöngöttävät ulospäin ja silmät ovat pienet." (lähde)

Koska tätä termiä ei tosiaan esiinny missään muualla kuin Määtän ei-canonisessa fyysisessä kuvauksessa, voi siitä päätellä että se kuvaa pelkästään Määtän ulkonäköä ja thatse it.

Ehkä Määtän mutsi on Lapista. Me ei tiedetä sitä, romaanissa sitä ei kerrota eikä Linna anna sellaiseen kysymykseen vastausta muuallakaan.

Määttä kyllä sanoo itse olevansa "senverta korkialta että kahvi keitetään revontulilla". Mutta katsotaan vähän, missä yhteydessä ja kenelle se sanoo näin.

Ensinnäkin Määttä puhuu tässä Salolle ja Sihvoselle. Salo on Keski-Pohjanmaalta ja Sihvonen Pohjois-Karjalasta.

Kainuu on näistä alueista pohjoisin. Tämän takia Määttä voi tolleen hyväntahtoisesti uhota, kun Sihvonen rupeaa puhumaan Lapin noitajutuista.

Määttä ei tässä sano olevansa Lapista, Määttä sanoo olevansa pohjoisemmasta kuin kumpikaan noista toisista. Mikä on joka tapauksessa ihan totta.

Silleen "kuka sitä on pohjolasta, nimittäin sinä et ainakaan" ja "minä en ehkä ole Lapista mutta lähempää Lappia sentään kuin sinä ja siksi voinkin todeta ettei tuo höpinä pidä paikkaansa"

Muistetaan myös että Määttä on tässä humalassa eli tavallista uhoavammalla päällä. Kivennostokohtaus tulee heti tämän sananvaihdon jälkeen.

Rakastan Määttää niin kovasti voi itku

Ja jos niihin revontuliin jää kiinni niin 1) joo ne on yleisempiä mitä pohjoisemmaksi menee mutta 2) sopivalla kelillä niitä näkee laajemmallakin alueella ja 3) Määttä näkisi niitä joka tapauksessa todennäköisemmin kuin noi kaks muuta.

Plus me ei tiedetä tarkalleen mistä päin Kainuuta Määttä on kotoisin mutta onhan toi aika iso alue. Mikä sitä estää olemasta Kainuun pohjoispuolelta.

1985 Määttä, Ossi-Ensio Korvuo, oli itse Kainuun pohjoispuolelta kotoisin, Suomussalmelta, ja se on niin chef's kiss mwah täydellinen Määttä että jep

TL;DR

Kainuu ei ole yhtään niin pohjoisessa kuin Lappi, mutta kuitenkin pohjoisemmassa kuin kenenkään muun Tuntsan pojan kotiseutu

Määttä on rakas

His ass IS and CONTINUES TO BE from Kainuu

Mun roman empire on Määtän kotiseutu. Joka kerta, ko joku sanoo Määtän olevan Kainuusta, jotain mussa kuolee. Väinö Linna itse kuvas Määttää lappalaisena ja Määttä itse sanoo olevansa sen verta pohjosesta, että kahvit keitetään revontulilla.

Kainuu ei ole pohjoisessa.

Jos katsot tätä alla olevaa kuvaa Suomen kartasta ja Kainuusta, näät, että Kainuu on keskellä sitä, jopa enemmän etelässä.

Mä itse asun Lapissa ja vaadin oikeutta tälle väärydelle. Ihan sama, onko sun päässä Määttä Kainuusta, mä en muuta mieltäni. Minä ja Määttä ollaan cooleja. Määttä on ihan mun ehdoton suosikki tuntsa hahmo, kinnie ja comfort character, tarviin kaiken samaistumispinnan siihen, mitä löytyy. Mä ja Määttä ollaan yhtä.

Terkkuja Määttänautiskelijalta Lapista💕

Ps. Älkää ottako tätä liian tosissaan puspus😘

Also se, että ajattelee Kainuun olevan pohjosessa, paljastaa teissä vaan teidän kutistuneen näkemyksen Suomen kartasta ja pääkaupunkiseutukeskeisyyden.

[finnishfun]

Writing practice - Holiday

Tänä kesänä matkustimme Suomeen parhaan ystäväni kanssa. Tämä oli viides kerta, kun olin Suomessa.

Loma oli 6 päivää. Matkustimme Helsinkiin torstai-iltana. Lento saapui tosi myöhään, kello 11 jälkeen, joten vain menimme hotelliin ja nukuimme.

Perjantaina jatkoimme matkan Lappiin. Ensin kävimme Hesburgerissa syömään ja Espresso Housessa juomaan kahvia. Sitten menimme lentokentälle. Lento oli vain 1.5 tuntia. Se oli mielenkiintoista, voimme nähdä metsiä ja jokia. Lapissa luonto on oikein kaunista. Sitten menimme lomakylään, jossa nukuin. Siellä oli mökkejä, se oli oikein suomalainen loma. Illalla kävelimme vähän, oli vielä vaikeaa kello 11. Järvi on kaunis ja sää oli lämmin, mutta oli paljon hyttysiä.

Lauantaina kävelimme Inarin ympäri ja menimme Saamelaismuseoon. Se oli mielekiintoista, erityisesti ystävilleni, koska saamelainen kulttuuri kiinnostaa häntä paljon. Illalla jäimme mökkiin, koska oli vähän kylmempi.

Sunnuntaina menimme risteilylle Inarijärvellä. Se oli kaunista ja rentouttavaa. Iltapäivällä retkeilimme metsässä.

Toivon, että voisimme jäädä pidempään. Lappi on kaunis kesällä, mutta olisi hauskaa mennä sinne talvellakin. Erityisesti, koska haluaisin nähdä revontulet.

Maanantaina lento oli illalla taas. Kävelimme vähän lisää kylässä, ennen kuin bussi tuli. Lento oli hauskaa, koska menimme ensin Kittilään, se kesti noin puoli tuntia. Sitten lensimme Helsinkiin.

Tiistaina meillä oli vähän aikaa. Söimme ja menimme kirjakauppaan. Ostin kaksi kirjaa suomen kielestä. Sitten menimme taas lentokentälle ja tulimme kotiin.

This summer I traveled to Finland with my best friend. It was the fifth time I was in Finland.

The holiday was six days. We travelled to Helsinki Thursday evening. The plane arrived very late, after 11 pm, so we only went to the hotel and slept.

On Friday we continued the trip to Lapland. First we went to Hesburger to eat and to Espresso House to have coffee. Then we went to the airport. The flight was only 1.5 hours. It was interesting, we could see the forests and rivers. Nature is really beautiful in Lapland. Then we went to the holiday village where we slept. There were cottages there so it was a really Finnish holiday. In the evening we walked a bit, it was still light at 11 pm. The lake is beautiful and the weather was warm, but there were lots of mosquitoes.

On Saturday we walked around Inari and went to the Sámi museum. It was interesting, especially for my friend because she’s really interested in Sámi culture. In the evening we stayed in the cottage because it was a bit colder.

On Sunday we went on a cruise on Lake Inari. It was beautiful and relaxing. In the afternoon we hiked in the forest.

I wish we could have stayed longer. Lapland is beautiful in summer, but it would also be fun to go there in winter. Especially because I’d like to see the northern lights.

On Monday the flight was in the evening again. We walked a bit more in the village before the bus came. The flight was fun before we first went to Kittilä which took about half an hour. Then we flew to Helsinki.

On Tuesday we had some time. We ate and went to the bookshop. I bought two books about Finnish. Then we went to the airport again and came home.

[pesapallolehti]

Haastateltavan ja haastattelijan roolissa

Kerroin edellisessä blogijulkaisussani hieman siitä, mistä Oulun ammattikorkeakoulussa medianomin opiskelijalla opinnäytetyö muodostuu. Oman tapani lisäksi toinen vaihtoehto on niin sanottu laajennettu tutkielma, jolloin tutkielman pitää olla paitsi sisällöllisesti pitempi, niin siinä mennään varmasti tutkimuksellisestikin syvemmälle tutkittavasta aiheesta. Siinä vaihtoehdossa opiskelija ei tee produktiota eli niin sanottua käytännön osuutta lainkaan.

Joulun alla annoin haastattelun omasta tutkielmastani Lapin Kansaan, koska toimittaja Tiia Haapakangas kiinnostui tiedotteeni pohjalta tekemään aiheesta juttua. Tänään se sitten julkaistiin Suomen pohjoisimmassa maakuntalehdessä lähes koko aukeaman mittaisena artikkelina. Juttuun oli haastateltu lisäkseni Lapin Kansan päätoimittajaa Antti Kokkosta ja Yle Rovaniemen päällikköä Riikka Heikkilää. Palaan joskus asiaan, millainen tiedote vetoaa minuun toimittajana.

Vielä pari ajatusta tutkielmastani. Palaute tutkielmastani on ollut rohkaisevaa sekä merkityksellistä. Olen saanut sitä alan työntekijöiltä, mutta yhtä lailla lämpimiä sanoja olen saanut asiasta muiltakin ihmisiltä somepeukkujen lisäksi. Tutkielmani nimi on: Lappi hiljenee – kaiku kuuluu erämaassa : Mitä ja miten Lapin pienimmistä kunnista uutisoidaan? Kiitos niistä jokaiselle.

Linkki mainittuun Lapin Kansan (valitettavasti maksumuurin takana/tilaajillejuttuun ) löytyy täältä:

https://www.lapinkansa.fi/lapin-pienimmista-kunnista-ei-loytynytkaan-uutiser/4221525

Opinnäytetyöni Theseuksesta löytyy täältä:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/511841/Holtinkoski_Harri.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Ekstrovertti ja introvertti kohtaavat toimittajan työssä

Olen itse ollut aiemminkin haastateltavana, mutta yhtä lailla alan töissä haastattelijana. Molemmista rooleista opin itsekin jotain aina, miten voisin tehdä omat haastatteluni toisella tavalla. Haastatteluun valmistautumista opiskeltiin ammattikorkeakoulussa jonkin verran opintojen alkuvaiheessa. Haastattelukokemuksia analysoitiin varsin vähän mielestäni. Teimme kuitenkin paljon juttuja erilaisiin välineisiin, joka taas omalla tavalla auttaa journalistiopiskelijaa löytämään itselle sopivan välineen, vahvistamaan aiempia hyviä kokemuksia tai löytämään jopa ihan uutta.

Muistan, että ensimmäinen haastattelu amk:n opiskelijoina oli luokkakaverista, joka sattui ensimmäisten päivien joukossa lähellä istumaan. Se oli turvallinen tapa ja varmasti alalle tuleville oikein hyvä ensi kosketus haastattelutilanteeseen. Pian sen jälkeen haastateltiinkin jo ennakkoon tuntemattomia ihmisiä eri juttuja varten. Haastateltavilta saatua palautetta kannattaa kuunnella, mutta yksittäiseen palautteeseen (jos se on huonolta tuntuvaa) ei kannata jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa. Tuntemuksen kanssa ei myöskään kannata jäädä yksin vaan jakaa se mahdollisesti kollegan kanssa.

Lisäksi kävin opintojen yhteydessä valinnaisena muun muassa kurssin nimeltä esiintymisvalmiudet. Vaikka olen vahvasti ekstrovertti persoonaltani, se oli monellakin tavalla tärkeä kurssi. Kurssilla sai erilaisia vinkkejä ihmisen kohtaamiseen, mutta yhtä lailla hyviä keskusteluja introverteiksi itsensä tuntevilta siihen, miten he toivoisivat tulevansa kohdatuiksi haastattelutilanteissa. Kyseinen kurssi ei ollut pelkästään journalistiopiskelijoille, joten siltäkin osin kurssi oli mielestäni tärkeä itselleni. Yksi henkilökohtaisia ajattelutapojani alalla onkin, että alalla oppii päivittäin uutta ja uutta voi oppia paljon myös saman alan tekijöiltä niin omassa kuin muidenkin työyhteisöissä tekeviltä.

Hyvä toimittaja voi olla yhtä lailla ekstrovertti kuin introverttikin.

[torillatavataan]

#awwww #okay so the name is very cute for this because #u see there is this concept called suomi-neito a.k.a. the finnish maiden right #or more accurately like. Finland-maiden. ok. it's both kind of a personification of the country like idk there's like. britannia i guess #and mother russia and. what's the french one. idk. uh. uncle sam. svea mamma..? yeah you know the ones #in art and propaganda and whatnot. yeah that one

#BUT with finland it is also a more concrete thing because the country itself -  like the physical shape of it - is also suomi-neito #ok so it used to probably be more common in the past to call it that and well. That's fair because it looked more like a person 1920-1940 #since there were two arms and the rest of the dress' hem.

#so essentially the argument goes that she shape of the country looked like a person with their hands like. \o/ u kno? and it looked like #it was wearing a dress so it's a girl. the finnish maiden. the thin bit of finland between sweden and norway in the north is to this day #called käsivarren lappi or käsivarsi a.k.a. the lapland of the arm or just the arm. there was the other arm in 1920-1940(-41-44) but it's #part of russia now. but you can kinda still see what I'm going for right

#SO the name of the lake is Neitokainen. neito means maiden. neitokainen is a diminutive form. thus the lake is called #the little maiden. and it's a tiny finland! clever!

Excellent addition!

Also, in addition to käsivarsi (arm) we sometimes speak of päälaen Lappi (the crown of the head Lapland). You can hear these terms used especially in weather reports.

Here are some famous Finnish Maidens:

Hyökkäys (The Attack), 1899 and Kotka jättää Suomen (The Eagle Leaves Finland), 1906. The Attack depicts the two-headed eagle of Russia trying to tear the book of law from the Finnish Maiden’s arms. The second painting sees the victorious Finnish Maiden holding onto the book of law as the eagle flies away, symbolising the end of the first period of russification.

Suomi-neito ja Suomen lippu (The Finnish Maiden and the flag of Finland) 1906 and Suomi-neito (The Finnish Maiden), 1906. The first maiden is holding a flag and shield with the Finnish lion. The lion holds a sword and tramples on a sabre. The sword represents the West and the saber represents the East (especially Russia). The imagery is quite old as Finland suffered through numerous wars on its land between Sweden and Russia.

The coat of arms also has nine silver roses, and though they don���t have an official meaning, they are often thought to represent the nine historical provinces of Finland: Varsinais-Suomi (Finland Proper), Karjala (Karelia), Lappi (Laponia, Lapland), Pohjanmaa (Ostrobothnia), Satakunta, Savo (Savonia), Häme (Tavastia), Uusimaa, and Ahvenanmaa (Åland).

And here is the map of Finland prior to areas being ceded to Russia that is thought to look like the Finnish Maiden with both of her arms held high, wearing a big skirt:

[aleksiskivi]

suomen maakuntakukat | the regional flowers of finland - [1] pohjois-karjala: prickly wild rose [2] etelä-karjala: lady of the snows [3] pohjois-savo: rowan [4] kainuu: heather [5] lappi: trollius europaeus [6] etelä-savo: nymphaea candida

[mikaelkytonen]

Huomenta aamua täältä ikuisen auringon maasta eli tarkemmin Espanjan kaakkoisrannikolta, Costa Blancalta. Tulee näköjään herättyä taas tuntia aikaisemmin, mut sehän ei haittaa menoa. Itse olin aika yllättynyt, että Suomi ei olekaan ainoa maa, missä pelleillään kellon kanssa joka helvetin vuosi kertaa kaksi. Espanja on ihan oma lukunsa, koska monikaan ei tiedä, että täällä vietetään vieläkin diktaattori-Francon aikaa, joka perustuu hänen Hitler-ihannoinnilleen. Eli aika täällä on -1 tunti Lontoota ja +1 tuntia Helsinkiä. Siis keskieuroopan aika eikä länsieuroopan aika. Sama aika siis kuin Berliinissä. Mä rakastan täällä juurikin aamuja ja iltoja. Illoista tulee mieleen Suomen Lappi ihmisistä olen vähän eri mieltä. Venäläiset on töykeitå ja britit on, no ainakin isonenäisiä jos ei muuta. Mulla on nyt irtiottoa Suomesta n. 3,5 vuotta. Kukaan näsäviisas ei pääse enää sanomaan, jotta maitojunalla tulit takaisin, ehei! Mutta tiedättekö, joka ikinen bisnes-mies tietää, missä on Helsinki. Tässä viisi (5) asiaa, jotka he toistuvasti lausuu.. 1) Nykymoderni paikka, missä rahalla pääsee mihin vain 2) Uskomattoman vähäpuheisia ihmisiä, jotka auttavat sinua jos vaan tajuat pyytää apua 3) Missä kaikki ovat? = Juhannus + Joulu 4) Suomessa on tuntureita, lunta ja me syödään hirveä 5) Ahdistavan siistiä, yritin löytää roskia, mutta kun löysin puistosta ilmastoahdistusta kärsiviä nuoria, tajusin, ettei heidän jätteensä liity asiaan mitenkään No noniin! Opetan tämän sanan kaikille briteille ihan saman tien. Sano se tunteella ja se on vastaus jokaiseen asiaan. Ps. Erityisen ylpeä olen Ismo Leikolan Amerikan valloituksesta ja tietysti Kimi Räikkösestä, josta minun kanssa on ihan turhaa väitellä. Jos haluat saada jatkossakin tällaisia turhanpäiväisiäpäivityksiä janallesi, niin voisin laittaa niitä kohta lisääkin Suomen Very Important People, Conan O'Brian mm. sanoi, "Ilman meitä turhamaisia ihmisiä, maailma olisi aika tylsä paikka". Hän myös kävi Suomessa, Helsigissä. Juhannuksena. Ja totesi! Missä kaikki oikein ovat? Hän pyysi sitä ennen mollaamaan omaa kotimaataan ja yllätyspylläri oli se, että 90 % korteista oli, ... (ajatusväli) ... Suomesta https://www.instagram.com/p/B4UfCbvomUe/?igshid=h2dp1grwu2nv

[postsantablog]

Uusi pohjoismainen taidetapahtuma Äkäslompoloon

Ensimmäinen Art Äkäslompolo -tapahtuma toteutui Karilan Navettagalleriassa, Kolarin Äkäslompolossa, kesällä 2017. Tapahtuman takana oli helsinkiläis-lappilainen taiteilijoiden työryhmä, joka oli ideoinut pohjoismaista ympäristötaidetapahtumaa Äkäslompolon upeaan luontoon. Lähtökohtana oli ympäristö- ja yhteisötaiteen periaatteet, kuten teosten ekologisuus ja yhteistyö kyläyhteisön kanssa, sekä tapaaminen etelä- ja pohjoissuomalaisten taiteilijoiden välillä.

Karilan Navettagalleria tarjosi hyvät puitteet ympäristötaiteelle. Navettagallerian emäntä on nukketaiteilija Lea Kaulanen. Kahvila-galleriassa on esillä hänen teoksiaan ja myynnissä kahvilatuotteita ja paikallisia käsitöitä ja luonnontuotteita. Navettagallerian pihapiirissä on kotieläimiä – hevosia, vuohia, lampaita ja kanoja – sekä niittyjä. Navettagalleria toimii entisessä navetassa ja samassa pihapiirissä on Lean kotitalo, joka on rakennettu 1950-luvulla. Navettagalleria asettuu maalaismaiseman ja kansallispuiston erämaan väliin: opastetut vaellusreitit ja hiihtoladut kulkevat pihan poikki. Taidetapahtumalle ympäristö on moniulotteinen.

Tapahtuma oli kaksiosainen. Toukokuussa osa taiteilijoista käynnisti teosten suunnittelun ja valmistamisen kyläläisten kanssa. Silloin oli muun muassa Huhmarniemen ohjaama pajuveistotyöpaja ja Linhartin esittely- ja suunnittelupaja. Heinäkuussa tapahtuma jatkui teosten valmistamisella ja taidetyöpajoilla. Satu Kalliokuusi ja taideopiskelija Heli Vepsäläinen ohjasivat piirustushiilen valmistamista nuotioilla ja festarikassien painatusta.

  Hannukaisen kaivossuunnitelma nousi taustaksi

Art Äkäslompolo -tapahtumaa suunniteltiin jo vuonna 2016 ja edelleen keväällä 2017. Tänä aikana Kolarin kunta aktivoi Hannukaisen Kaivossuunnitelman. Hannukainen sijaitsee lähellä Äkäslompoloa ja kaivossuunnitelma uhkaa luontoa ja siitä riippuvaisia elinkeinoja, kuten luontomatkailua.

Kuntavaaleissa keväällä 2017 Navettagallerian emäntä Lea Kaulanen asettui kuntavaaliehdokkaaksi sitoutumattomaan Meän Kolari -kuntavaaliryhmään, jonka tavoitteena on vastustaa kaivosta ja edistää puhtaaseen luontoon perustuvia elinkeinoja. Hän tuli valituksi kunnanvaltuustoon. Samaan aikaan Art Äkäslompolo -tapahtuma päätettiin sitoa Äkäslompolon kestävän luontomatkailun tukemiseen ja kaivoksen vastustamiseen. Tärkeäksi koettiin edelleen myös kyläyhteisön yhteisöllisyyden vahvistaminen kaivossuunnitelman herättämien ristiriitojen alla.

-      Kaivossuunnitelma on uhka paikalliskulttuurille, puhtaalle luonnolle, kyläyhteisölle ja olemissa oleville elinkeinoille, kuten matkailulle. Suunnitelma uhkaa myös ympäristöä laajasti: kaivos muuttaisi paikallisten kotiseutua ja yrittäjien toimintaympäristöä peruuttamattomasti. Omaa kotia ja yritystoimintaa perustaessa ihmisten on voitava luottaa siihen, että ympäristöä ei hävitetä ja että ihmisillä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa oman lähiympäristönsä tilaan. Toteutuessaan kaivostoiminta muuttaa kotiseutua ja hävittää kestäviä elinkeinoja. Jo pelkkä kaivoksen suunnittelu haittaa kotien ja yritysten perustamista, kun kaivos voi puhaltaa niiltä perustan, Huhmarniemi perustelee kaivoksen vastustamista.

Kuva: Yksityiskohta Maria Huhmarniemen teoksesta Uhkuu, puhkuu ja puhaltaa. Teoksen aiheena on ison pahan suden symboliikka. Valokuva: Huhmarniemi

Birgitta Linhart kutsuttiin mukan Leader-rahoituksella

Lapin taiteilijaseura toimi Art Äkäslompolo -projektin yhtenä yhteistyötahona muun muassa rahoitushaussa. Taiteilijaseura saikin Leader Tunturi-Lappi oy:ltä Suomi-Neidon Tunturi-Lappi100 -teemahankeesta investointituen, jonka avulla tapahtuman yhdeksi taiteilijaksi saatiin Birgitta Linhart. Hän on tunnettu ympäristö- ja yhteisötaiteilija, joka on ollut taiteilijana monissa pohjoismaisissa tapatumissa, kuten Jokivalkeissa, Trans Baretns Highway:ssa ja ympäristötaiteen biennaalissa Iissä.

Linhart on toteuttanut Pohjois-Ruotsin kylissä aiemmin useita taideteoksia, joissa kyläläiset ovat itse osallistuneet teoksen ideointiin ja toteuttamiseen. Toteutetut teokset ovat symboloineet paikan henkeä tai kyläyhteisön arvoja, ja usein ne ovat myös toimineet kohtaamispaikkoina.

Äkäslompolossa suunnittelu ja ideointi aloitettiin toukokuun lopussa. Esiin nousi luonnon pyhyyden olemus ja luontokokemusten hengellinen ulottuvuus. Teokselle etsittiin paikkaa, jossa luonnon pyhyys olisi ilmeisesti läsnä. Lopulta teos kuitenkin päätettiin toteuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Navettagallerian läheisyyteen, Karilan maille.

-      Tässä mäntykankaalla on kaunis valo aamuisin. Hehkuvat männyn rungot muodostavat ikään kuin pyhäkön, joka merkitsi minulle pienenä tyttönä kirkkoa, Lea Kaulanen kuvailee teoksen paikkaa.

Työpajassa, heinäkuun lopussa, kyläläiset ja Linhart päätyivät käyttämään teoksessaan myrskyn kaatamien mäntyjen juurakoita. Niiden kääntäminen ylösalaisin nosti teoksen yhdeksi teemaksi tien aliseen maailmaan sekä toisaalta juuret itsessään. Juurilla on moninaisia merkityksiä puitten vuorovaikutuksesta toisiinsa ja muuhun elolliseen luontoon. Teos sai nimekseen Kohtaama.

-      Juuret kurottavat kohti toisiaan taivaalla, kuten kaikki elolliset olennot kurottavat kohti taivasta ja toisiaan, kuvailee Linhart teoksen symboliikkaa.

  Kuva: Kohtaama Birgitta Linhartin valokuvassa.

Puhutteleva, koskettava ja rahoittava teoskokonaisuus

Vuoden 2017 tapahtuman teemana oli asumus. Taiteilijoita oli viisi: Birgitta Linhart ja Sofia Waara Pohjois-Ruotsista, Maria Huhmarniemi ja Katariina Angeria Suomen Lapista sekä Anu Nirkko Helsingistä. Kuraattorina ja projektin johtajana toimi helsinkiläinen kuvataiteilija Satu Kalliokuusi yhteistyössä Huhmarniemen ja Nirkon kanssa.

-      Tekijät ylittivät taidoillaan täysin jo ennestään korkeat odotukseni mennen tullen. Anu Nirkon mystinen Sininen kehä suojelee nyt Lehon torppaa ympäri vuoden hohtaen sinistä voimaa ympärilleen ja sitä lähestyville. Sofia Waaran Kotiloa voi ihmetellä jo kaukaa ja lähempänä tarkastella se salaperäisiä muotoja, sekä hämmästyä sen sisäisestä maailmasta. Maria Huhmarniemen installaatio Uhkuu, Puhkuu ja Puhisee - leikkii metsän materiaaleilla ja ihastuttaa ohikulkijoita ja mahdollisesti paikalle osuvia lapsia leikkipaikkana. Hämmästystä aiheuttaa varmasti myös Birgitta Linhartin teos Kohtaama, jonka luona taianomaiset, mytologiset tuntemukset voivat herätä eloon: juuret kurottavat kohti toisiaan taivaalla, kutsuen meitä kaikkia Kohtaamaan, kuvailee Satu Kalliokuusi toteutettuja teoksia.

 Kuva: Sofia Waaran teos Kotilo Birgitta Linhartin kuvaamana  

Ensimmäisen Art Äkäslompolo -tapahtuman avajaisia vietettiin lauantaina 29.6.2017. Sää oli sateinen, mikä ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa.

-      Katariina Angerian performanssi Sinisen kehän luona oli kuin kesäisen peltomaiseman sielu ja Jukka Ylisuvanto rummutti sille suorastaan maagisen taustan. Jukka rumpuineen oli myös kerrassan hieno yllätys ja yhdistelmä Sofian Kotilon luona. Lopuksi sai vielä nauttia Kohtaaman luona Katariinan koskettavasta ja pohdiskelevasta esityksestä Kurento. Koko teoskokonaisuus kosketti minua suuresti, mutta myös rauhoitti niin paljon minua, etten vähään aikaan osannut sanoa mihinkään yhtään mitään. Oli vain rauha. Ihmeellinen on luonto ja ihmeellistä myös siitä tehty taide, kun sen kautta pääsee osaksi koko maisemaa ja maailmaa suojeltuna, voimautettuna, leikitettynä ja kohdattuna, summaa Kalliokuusi avajaisten tunnelmaa.

Kuva: Katariina Angerian tanssiperformanssi Anu Nirkon teoksen Sininen kehä äärellä. Valokuvaaja: Birgitta Linhart

Avajaisista tehtiin dokumenttivideo, jonka voi katsoa Kolarin kunnan fb-sivulta. Art Äkäslompolon fb-sivulla on prosessikuvia.  Teosten valokuvat ja kuvailut löytyvät Taiteen paikannin –mobiilipalvelusta.

Taiteilijat

Katariina Angeria on paikka- ja tilannesidonnaisen tanssiperformanssin tekijä, jota kiinnostavat maailmassa olemisen hauraus sekä toisin hahmottamisen mahdollisuudet.

Maria Huhmarniemi on Lapin yliopiston yliopistonlehtori, joka asuu osa-aikaisesti Rovaniemellä ja Muodoslompolossa lähellä Kolarin naapurikuntaa Muoniota. Hän on työskennellyt taideopiskelijoiden kanssa useissa pienissä kylissä eri puolilla Barentsin aluetta yli kymmenen vuoden ajan.

Birgitta Linhart on Luulajassa Ruotsissa asuva taiteilija, joka työskentelee kivikuvanveiston ja ympäristötaiteen alalla.

Anu Nirkko on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on osallistunut mm. Helsingissä Kivinokan ja Lapinlahden ympäristötaidenäyttelyihin.

Sofia Waara on taiteilija Pajalasta eli Kolarin naapurikunnasta Ruotsin puolelta. Hän työskentelee ympäristö-, yhteisö- ja installaatiotaiteilijana sekä kuvataideopettajana.

Kiitokset

Birgitta Linhartin työpajan osallistujat – Tarja Äkäslompolo, Sirpa Kuru, Kirsi Äkäslompolo, Ilona Viitala, Liisa Kivekäs, Lea Kaulainen, Evelina Niva, Juha Antikainen, Matti Kangosjärvi ja Sari Nyman; Sofia Waaran työpajan osallistujat Marek Opyrchal ja Lucja Lipinska Gunnar Uusitalo Huhmarniemen mäntyrungoista; Jukka Ylisuvanto avajaisten rumpuesityksestä; Tim Linhart, Stig Olav Tony Fredrikson ja Oliver Coey avustamisesta; sekä Heli Vepsäläinen valokuvadokumentoinnista.

Rahoitus:

Matkailuyrittäjä Lea Kaulaunen: Kolarin kunta; Leader Tunturi-Lappi oy: Suomi-Neidon Tunturi-Lappi100 -teemahanke

Kirjoittajat:

Maria Huhmarniemi & Satu Kalliokuusi

[deeppperwow]

#hiking #lappi #lapland (paikassa Suomen Latu Kiilopää)

[ka-photos]

Here is my video from Lapland trip 2019.

Pictures from all around Lapland area.

🌲🌲🌲