#Sorsat

[vaimonhakkaaja]

Blogi, päivä 19

Tänään matkalla töihin puskista ilmestyi sorsia ja ne meni heti lähimpään baariin (puroon) juomaan. Ja koska oli viimeinen työpäivä niin lähdettiin työkavereiden kanssa kahvilaan ja kaupoille hengaamaan. Kallista oli, mut hauskaa myös.

[l-incantatrice]

A grandi sorsate mi ubriacavo di stelle.

(Guillaume Apollinaire)

BUONANOTTE ♣️⭐️💫

[schizografia]

fatica è sedersi senza farsi notare.

Tutto il resto poi viene da sé. Tre sorsate

e ritorna la voglia di pensarci da solo.

Si spalanca uno sfondo di lontani ronzii,

ogni cosa si sperde, e diventa un miracolo

esser nato e guardare il bicchiere. Il lavoro

(l’uomo solo non può non pensare al lavoro)

ridiventa l’antico destino che è bello soffrire

per poterci pensare. Poi gli occhi si fissano

a mezz’aria, dolenti, come fossero ciechi.

[…]

Cesare Pavese

[lunamarish]

La fatica è sedersi senza farsi notare. Tutto il resto poi viene da sé. Tre sorsate e ritorna la voglia di pensarci da solo. Si spalanca uno sfondo di lontani ronzii, ogni cosa si sperde, e diventa un miracolo esser nato e guardare il bicchiere. Il lavoro (l’uomo solo non può non pensare al lavoro) ridiventa l’antico destino che è bello soffrire per poterci pensare. Poi gli occhi si fissano a mezz’aria, dolenti, come fossero ciechi. [...]

Incipit della poesia Il vino triste; Cesare Pavese.

[hiidenneiti]

Hanna (1836, 1880) luettu:

Runomuotoinen kertomus yhdestä juhannusaatosta suomalaisen pappilan idyllissä. Syreenit, kielot ja tuomet tuoksuvat imelästi. Järvellä kaikuvat lehmänkellot ja sorsat riekkuvat.

Päähenkilö on Hanna, 17-vuotias pastorintytär, jota lähestyy kosioaikeissa viiskymppinen nimismies tarjoten rakenteilla olevan komean talon ja silkkihameita (!!!). Samana päivänä saapuvat opiskelemassa ollut August-veli ja tämän kesävieraaksi kutsuma Ystävä, johon Hanna välittömästi ihastuu. Nuoriso lähtee kolmisin järven rantaan, jossa yöttömässä yössä tunteet paljastuvat. Isän luokse palataan uusina ihmisinä. Teräväkielinen Susanna-palvelija jakelee elämänohjeita.

Hannan sisäinen ristiriita on pohjimmiltaan sitä, että hän kokee joutuvansa tekemään valinnan vanhan isänsä sekä lapsuutensa idyllin ja mahdollisen aviomiehen välillä. Jos hän menee naimisiin, kaikki muuttuu, mutta jos hän jää kotiin asumaan, on seurana vain hiljaiset, autiot huoneet ja nukkuva isä. Hannasta säteilee kaipaus seuraa ja elämää kohtaan; ajaton asetelma, missä nuorempi sisarus on joutunut jäämään kotiin kun vanhempi sisarus on jo lentänyt maailmalle.

Oli yllättävää, että Hannaa ei ihan hirveästi haittaa nimismiehen kosinta; hän on ymmärtäväisempi miehen iän suhteen kuin Susanna-palvelija, eikä tunne nimismiestä kohtaan inhoa—mutta ei rakkauttakaan. Lopulta nimismies möhlää omat mahdollisuutensa keskittymällä liikaa työhönsä. Eroa Ystävän kohtaamiseen on kuin yöllä ja päivällä, ja kahden nuoren rakastuminen ensinäkemältä on kyllä todella söpöä vielä kaksisataa vuotta myöhemminkin. Tätä on helppo lukea ruusunpunaisin lasein.

Kieli on paikoitellen niin nättiä, että sydämestä ottaa. Runeberg kuvailee jokaista henkilöä herkkyydellä ja lempeydellä. Sitten on kohtia, joissa tunteellisuuden aallot lyövät yli ja saa äyskäröiden etsiä syitä jatkaa lukemista, niin siirappista meno on. Mökissään kuoleva kalastaja oli näitä hetkiä.

Cajanderin suomennoksesta: teksti on nykylukijalle ymmärrettävää, mutta hieman vaikeaselkoista, hitaasti lukemalla selviytyy. Olisi mukava kuulla tämä lausuttuna.

[fallimentiquotidiani]

Trovare vizi comunque è normale, il più a un certo punto è riuscire a saper dire di no.

Non riesco a dire di no a sto Valpolicella e alle ultime sorsate di questo ottimo whisky italiano

[pas--encore]

"che altri possano indugiare liberamente nel profondo dei loro cari e attingere con dolci sorsate al lago cremoso ubicato al centro dell'Oggetto della Passione, quando invece io sono per sempre destinato al mero intuire la presenza di profondi recessi mentre tutt'al più riesco a infilare il naso, anche letteralmente, nell'atrio della Grande Casa dell'Amore e ivi a dimenarmi per pochi istanti e poi lasciare un mio patetico souvenir sullo zerbino, mi fa incazzare alquanto"

[donaruz]

I mattini trascorrono chiari e deserti

sulle rive del fiume, che all’alba s’annebbia

e incupisce il suo verde, in attesa del sole.

Il tabacco, che vendono nell’ultima casa

ancor umida, all’orlo dei prati, ha un colore

quasi nero e un sapore sugoso: vapora azzurrino.

Tengon anche la grappa, colore dell’acqua.

È venuto un momento che tutto si ferma

e matura. Le piante lontano stan chete:

sono fatte più scure. Nascondono frutti

che a una scossa cadrebbero. Le nuvole sparse

hanno polpe mature. Lontano, sui corsi,

ogni casa matura al tepore del cielo.

Non si vede a quest’ora che donne. Le donne non fumano

e non bevono, sanno soltanto fermarsi nel sole

e riceverlo tiepido addosso, come fossero frutta.

L’aria, cruda di nebbia, si beve a sorsate

come grappa, ogni cosa vi esala un sapore.

Anche l’acqua del fiume ha bevuto le rive

e le macera al fondo, nel cielo. Le strade

sono come le donne, maturano ferme.

A quest’ora ciascuno dovrebbe fermarsi

per la strada e guardare come tutto maturi.

C’è persino una brezza, che non smuove le nubi,

ma che basta a dirigere il fumo azzurrino

senza romperlo: è un nuovo sapore che passa.

E il tabacco va intinto di grappa. È così che le donne

non saranno le sole a godere il mattino.

– Cesare Pavese –✒

(da Lavorare stanca, 1936)

[faszomkivanmindennel]

Sosem ismertel. Sosem tudtad, mire van szuksegem, mert igazabol sosem akartad tudni. Hiaba mondtam el, meg se hallottad. Sosem szamithattam rad, meg amikor megbetegitettel, akkor se, inkabb meg tavolabb kerultel. Majd ezek utan, miutan te teljesen osszezuztal, szakitottunk, es jott valaki az eletembe, akit erdeklek, aki figyel ram, ismer, szamithatok ra, hozzambasztad, hogy jo, hogy meg most leptem felre, mert legalabb kiderult, hogy milyen ember vagyok.

Hat a kurva anyadat, ugy igazan.

(De azert jo az en penzembol vett autoval jarkalni, mi?)

Nem maga az ember, hanem ezek a kimondatlan dolgok vannak bennem. Eselyt se adott, hogy megertessem vele. Tudom, hogy nem akarta hallani, es mindig menekult a problemak elol.. meg is erdemli a sorsat. Egyedul azt sajnalom, hogy erre rament 4 ev az eletembol.

Sracok, ti ne legyetek ilyen faszszopok

('23.03.31.)

[gosamiand-blog]

"Mukaan kahdeksan koppaa bissee ja muutamat sorsat" – Näin Tampereella otettiin vastaan mahdollisuus kymmenien tuntien bussimatkoihin Eurooppaan | Paikalliset | Tamperelainen

[madarashirek]

Immár fél évszázada követik nyomon egy mihálygergi gólyafészek sorsát

https://3100.hu/immar-fel-evszazada-kovetik-nyomon-egy-mihalygergi-golyafeszek-sorsat/

[susieporta]

Intorno ai trent'anni un amico

mi disse parole

che non dimenticai, impresse

il suo sguardo su di me, come un'impronta

su morbida cera:

Ragazzo, tu sei uno di noi,

Natante sul tuo letto universale

Ad ogni bracciata trovi mare,

Poggi sul cuore, e bevi la sostanza

Rigenerante, come una bibita

A grandi sorsate.

Ragazzo, tu sei della mia gente,

Uno di noi, un figlio

Per noi, che s'inerpica

Senza radici, edera su un tronco

Rivoltato.

Rilancia, ragazzo, gioca al buio.

Dalle tue ceneri fiorisce il mio sguardo

Di Fenice.

Felice.

Marco Guzzi

L'immagine è il Ritratto virile (1483/4)

di Sandro Botticelli

[francy-riflessioni]

Quando il dolore arriva, ci sono donne che lo inghiottono a sorsate amare.

Altre invece lo sputano in faccia a chi glielo procura.

Tutte però raccolgono i brandelli di se stesse.

(Simona Oberhammer)

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 4/22 

sofiak

Känni sen verran kova että taitaa saaren tapahtumat olla kaikille yllätyksiä kunnes pääsee kauden ite kattomaan #TISuomi

milla

Miksei nää palkannu Iiroa soittamaan kongia? #TISuomi

[mattiastolvanen]

Mallards, Anas platyrhynchos, wintering in Helsinki, Finland, sinisorsat talvehtivat Tokoinrannan sulassa Helsingissä, February 2018 helmikuu.