#Pelastusarmeija

[verijatuli]

Helatorstain hartaus Pelastusarmeijan Tampereen osastossa

Hartaudessa kapteeni Riku pohtii Jeesuksessa toteutuneiden profetioiden sekä Jeesuksen taivaaseenastumisen merkityksiä. Siunattua helatorstaita.

Kristinusko on historiaan liittyvää uskoa. Uusi testamentti, ja erityisesti neljä evankeliumia, kertoo Jeesuksen historian. Tärkeimmät uskontunnustukset sisältävät myös hänen elämänsä pääpiirteet. Jeesuksen elämää koskevan kertomuksen kertominen on evankeliumin julistamista, sillä kristinusko perustuu sille, mitä todella tapahtui Jeesuksen Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Tänään me keskitymme Jeesuksen taivaaseen astumiseen. Kun kerromme Jeesuksen elämästä, julistamme evankeliumia. Kerromme hänen toiminnastaan maan päällä ihmisenä ja silti myös Jumalana. Tiedämme, ettei hänen kuolemansa ollut onnettomuus tai järkyttävä erehdys. Jeesus kuoli ristillä täysin luottaen siihen, että Jumalan päämäärät toteutuisivat hänen kuolemansa ja kuuliaisuutensa kautta. Jeesuksen kuolema ei ollut kertomuksen loppu. Ylösnousemus täytti profetian, mutta niin täytti myös taivaaseen astuminen 40 päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Danielin kirjasta voimme lukea:

Raamatunluku Danielin kirja 7:13–14

Useita muitakin profetioita Jeesuksen taivaaseen astumisesta löytyy Vanhasta testamentista. Nämä profetiat ja profetiat yleensäkin, jotka täyttyivät Jeesuksessa, ovat merkittäviä koska

ne vahvistavat Jumalan suunnitelman. Ne osoittavat, ettei Jeesuksen tulo ja työ maailmassa olleet sattumanvaraisia tapahtumia. Jumala ohjaa ja toimii keskuudessamme. Voimme nähdä profetioiden täyttymisessä hänen lupaustensa täyttymisen.

ne vahvistavat Jeesuksen aseman messiaana. Ne ennustivat hänen syntymänsä, elämänsä, kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa sekä taivaaseen astumisensakin, kuten juuri edellä Danielin kirjasta luettuna kuulimme.

ne vakuuttavat Jumalan uskollisuudesta. Profetioiden täyttyminen Jeesuksessa osoittaa Jumalan uskollisuuden ja luotettavuuden. Raamattu on hänen innoittamansa. Raamatun sanoma vahvistuu, kun voimme nähdä profetioiden täyttyvän.

ne antavat meille ymmärrystä Jeesuksen työn syvemmistä merkityksistä ja Jumalan suunnitelmasta meitä varten. Lopulta on kyse vain minun tai sinun tulevaisuudestasi, miten juuri sinä haluat viettää iankaikkisuuden, joka alkaa jo täällä maan päällä.

Keskustelemme hetken päästä siitä täällä salissa, mutta siirrymme lopuksi tuonne alakerran kahvilaan kahvikupin äärelle. Jatkakaa kaikkia täällä aloitettuja keskusteluja vielä sielläkin.

Tänään on helatorstai. Päivä, jona Jeesus palasi Isän luo taivaaseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen oli merkkinä hänen ylösnousemuksensa jälkeisten ilmestymistensä päättymisestä, joista evankeliumit todistavat, ja Pojan paluusta kirkkauteen, jonka hän jakaa ikuisesti Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Helatorstain tapahtumat myös valmistivat kirkkoa ymmärtämään, että Kristus jatkaa toimintaansa esirukoilijana taivaassa.

Luen seuraavaksi Psalmin 47. Se juhlistaa Jumalan hallintaa ja valtaa ja liittyy näin Jeesuksen taivaaseenastumiseen. Yritetään psalmin sanoin keskittyä Jumalan ylivertaiseen voimaan ja hänen hallintansa ja valtansa merkitykseen elämässämme.

Raamatunluku Psalmi 47

Yhteislaulu 342 Tulkaa laulamaan!

Rukous

Raamatunluku Ap.t. 1:6–11

Tänään olemme kokoontuneet yhteen juhlimaan helatorstaipäivää ja pohtimaan sen merkitystä kristillisessä uskossa ja ihan jokaisen meidän arkipäiväisessä elämässä. Helatorstai liittyy Jeesuksen taivaaseenastumiseen, joka oli hetki, jolloin hän nousi ylös taivaaseen Isänsä luo 40 päivää pääsiäisen jälkeen.

Jeesuksen taivaaseenastuminen on tärkeä tapahtuma, joka osoittaa hänen jumalallisen voimansa ja valtansa. Se oli vahva merkki hänen lunastustyönsä täyttymisestä ja samalla viesti meille. Olen valinnut kolme merkitystä, jotka välittyvät taivaaseenastumisesta.

1) Taivaaseenastuminen vahvistaa Jeesuksen jumaluuden. Hän, joka syntyi maailmaan ihmiseksi ja kulki keskuudessamme, nousi ylös taivaaseen ja yhdistyi jälleen iankaikkiseen Isäänsä. Tämä tapahtuma osoittaa, että Jeesus on itse Jumala ja hallitsee kaiken. Hänellä on valta ja voima vaikuttaa meidän elämäämme tänäkin päivänä.

Voin samalla mainostaa ensi sunnuntain jumalanpalvelusta, johon saamme päämajasta vieraaksi kapteeni Kati Kivestön. Hän saarnaa meille Pelastusarmeijan kolmannesta opinkappaleesta eli puhumme silloin kolminaisuudesta

2) Taivaaseenastuminen avaa meille uuden tulevaisuuden toivon. Jeesuksen noustessa ylös taivaaseen, hän lupasi lähettää Pyhän Hengen, lohduttajan ja neuvonantajan, joka tulisi olemaan kanssamme aina. Pyhä Henki vahvistaa uskoamme, antaa meille voimaa ja rohkaisee meitä elämän haasteissa. Hänen läsnäolonsa luo meille toivon, että emme ole yksin, vaan Jumala itse kulkee rinnallamme kaikissa elämämme vaiheissa.

3) Taivaaseenastuminen kutsuu meitä levittämään evankeliumia ja kasvattamaan opetuslapsia. Jeesus antoi meille tehtävän mennä ja julistaa ilosanomaa kaikille kansoille. Taivaaseenastumisen myötä Jeesus vahvisti tämän tehtävän merkityksen ja antoi meille voiman ja rohkeuden tehdä sitä. Meillä on kutsu olla hänen todistajiaan tässä maailmassa ja jakaa rakkautta, armoa ja totuutta, jotka hän on meille ilmoittanut.

Nämä kolme asiaa tulivat minulla mieleen, kun pohdin Jeesuksen taivaaseenastumisen merkitystä. Kannustan meitä kaikkia miettimään, mitä tämä tapahtuma tarkoittaa juuri minun henkilökohtaisessa elämässäni, miten se vaikuttaa minun arjessani.

Jeesuksen taivaaseenastuminen tarjoaa meille toivoa ja lohdutusta vaikeuksien keskellä. Silloin kun kohtaamme haasteita, huolia ja suruja, voimme luottaa siihen, että Jeesus on kanssamme. Hän näkee meidän kärsimyksemme, kuulee rukouksemme ja taistelee puolestamme taivaallisessa valtakunnassa. Voimme turvata itsemme häneen ja luottaa siihen, että hänellä on suunnitelma meidän elämäämme varten.

Olen valmistellut muutaman keskustelukysymyksen, joita toivon, että nyt pohdit. Käänny vierustoverisi puoleen ja keskustele hänen kanssaan tai jos mieluummin pohdit vain hiljaa omassa mielessäsi, on sekin OK. Nämä keskustelukysymykset auttavat meitä pohtimaan Jeesuksen taivaaseenastumisen merkitystä ja soveltamaan sitä käytännön elämään. Kysyn jokaisen kysymyksen kohdalla, voisiko joku teistä jakaa omat ajatuksensa toistenkin kanssa.

Kuinka Jeesuksen taivaaseenastuminen ja hänen jumalallinen valtansa vaikuttavat sinun uskoosi ja elämääsi?

Mikä merkitys Pyhällä Hengellä on sinun elämässäsi ja kuinka hän vaikuttaa uskoosi?

Kuinka voimme omalla elämällämme olla Jeesuksen todistajia ja levittää evankeliumia ympärillämme?

Miten voimme jakaa Jeesuksen rakkautta ja armoa erityisesti omissa toimintaympäristöissämme?

Lopuksi haluan muistuttaa meitä kaikkia siitä, että helatorstain sanoma on voimallinen ja rohkaiseva. Jeesuksen taivaaseenastumisen kautta meillä on toivoa, voimaa ja tarkoitus elämässämme. Muistakaamme olla avoimia Pyhän Hengen johdatukselle ja valmiita jakamaan Jeesuksen rakkautta kaikille, joiden kanssa tulemme kosketuksiin.

[mehilaiselokuva]

Word list: religion part 2, Smaller christian religions, irreligion, Islam, Judaism

Herätysliike - revivalist movement Vanhoillislestadiolaisuus - Conservative Laestadianism Baptismi - baptism Diakonia - social work done by a church Metodismi - Methodism Pelastusarmeija - The Salvation Army Adventtikirkko - divine service of the Advent Islaminusko / Islam - Islam Juutalaisuus - Judaism Heprea - Hebrew Jiddish - Yiddish Lähi-Itä - Middle east / Near east Abrahamilainen - Abrahamic Jatkosota - Continuation War Tataari - Tatar Ateismi - atheism

[evigtlivihimlen]

Onko Katuevankeliointi Pätevää?

ONKO KATUEVANKELIOINTI PÄTEVÄÄ?🤔 Tämä pieni joukko, joka seisoo aukiolla, saarnaa uskollisesti ja äänekkäästi tai jopa kiihkeissä keskusteluissa Jeesuksesta. Hienoksi kiillotetun kirkon pinnan alla on jakautunut mielipiteitä siitä, onko tämä oikea tapa, onko se pätevää tänään?

Jeesus käski selvästi "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille". Ja Herra auttaa voimalla totella: “kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani”(Apost.1:8). Silti monet kristityt haluavat paeta erilaisten uskonnollisten tekosyiden ja käsitysten mukaan. "Olla varovainen ja olematta ristiriidassa ihmisten kanssa, voittaa heidät pitkäaikaisilla suhteilla, hyvillä teoilla ja ystävällisellä kohtelulla". Siis hymyillä jatkuvasti ikään kuin halata heidät Taivaaseen. Huokaus…Kuvittele seisovasi Jumalan edessä tilinteonpäivänä ja Jeesus sanoisi kaikille kristityille, jotka todistivat radikaalisesti ja äänekkäästi Hänestä ja Pelastuksesta: "Voi sinua, pelotit ihmiset pois, sinun olisi pitänyt olla hiljaisempi ja varovaisempi, ja rakentaa sen sijaan suhteita ja pelastaa heidät rakkauden teoilla". Ja sitten kiittäisikö Jeesus muita uskovia, jotka olivat varovaisia ja "viisaita"? Vai sanooko Herra näille jotain tällaista: "Sinä häpeäsit minua ja minun sanaani, sinä pelkuri vetäydyit säilyttääksesi maineesi, paetaksesi vainoa. Valitsit leveän ja miellyttävän tien, piilotit valon ja heitit pois suolan. Olisitte voineet antaa sadoille sieluille, niin, jotkut teistä evankeliumin tuhansille, mutta ette antaneet, ja he ovat nyt kadotuksessa".

Yksi tapa ei sulje pois toista, tietysti meidän täytyy rakentaa pitkäaikaisia ihmissuhteita ja rakkaudellisen elämämme kautta voittaa ihmisiä Jeesukselle, mutta ei vain sitä! Se on edelleen niin kuin Raamattu opettaa: "Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi". Ja Jumalan sana on kylvettävä ihmisten sydämiin, jotta omatunto herää ja pelastuksen tarve tulee ilmeiseksi. Meillä on Raamatun todistus siitä, että radikaali ja avoin todistaminen/saarnaaminen on Jumalan tahtoa. Näin kristityt toimivat Apostolien teoissa, kyllä, heitä vainottiin, mutta Jumalan voima, evankeliumi ja armo toimi, tuottaen tuhansia Jeesukselle. Nykyään monet kristityt piiloutuvat pelokkaasti kirkon seinien taakse. Ennen Helluntain Pyhän Hengen kastetta myös opetuslapset piiloutuivat pelkäen, mutta Henkikasteen jälkeen he menivät ulos ja saarnasivat rohkeasti kaikkialla.

Herätyshistoria puhuu samaa kieltä. Ajattele kuinka esimerkiksi John Wesley tai Pelastusarmeija toimivat menneisyydessä. Wesley sai vihaisia väkijoukkoja hänen jälkeensä ja William Boothin väki meni Itä-Lontoon slummeihin ja saarnasi. Voisimme jatkaa vuosisatoja taaksepäin ja osoittaa katuevankelioinnin pätevyyttä, mutta on tärkeää ymmärtää tällaisen evankelioinnin hengellinen vaikutus. Se on kuin heittäisi valosoihdun suoraan pimeyteen, julistus, joka herättää ihmiset syntisestä unestaan.

Muista, että "Jumalan rakkaus karkottaa kaiken pelon" ja kuten Raamattu sanoo: "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta”(Room.5:5). Vaihtoehto on ihmispelko, ansa joka sitoo ja estää. Mitä tahansa teetkin, älä estä katuevankelistaa. He seisovat evankeliumin barrikadeilla ja uhraavat itsensä sielujen pelastamiseksi, amen.

[artbuyinghelsinki]

Salvation Army

Epica 2017 - Silver

Effie Finland 2018 - Silver

Advertising Agency: Make it Simple

Photo: Anton Sucksdorff

Producer: Kirsi Pärni

[valonkuvaaja]

276/365 Hämeenlinnan pelastusarmeijan hieno talo 🏠 #365project #365photos #365photochallenge #365photoproject #365project2018 #365finland #ig_finland #ig_photooftheday #discoverfinland #lovelyfinland #Hämeenlinna #pelastusarmeija #arkkitehtuuri #architecture #kaupunkimaisema #cityphotography #katukuvaus #streetphotography #puutalo #smartphonephotography #leicalens #marraskuu #huaweisuomi #huawei #huaweip10 #visithämeenlinna @visithameenlinna #visitfinland #wooden #house #buildings https://www.instagram.com/p/BpoRwXrlpyC/?utm_source=ig_tumblr_share&igshid=14k7ap73fh062

[herainia]

In this summer I got a summerjob from finnish The Salvation Army. They have summer camp for the children in my home town. I'm cleaner there so I keep everything clean and nice with my two workmates. This year's "theme" for the camps is rainbow and because I like that place I got inspiration draw something about it. It was nice to do this because I have been working my comic project so much that I really wanted to draw something else. Colors: Derwent Inktense Hours: 5-7 Picture and characters © Herainia

[bubblegumheadache]

PSA: Finnish Salvation Army doesn't have anything against homosexuals and other minorities. Since the Australia-thing I've been pretty sceptical about donating to SA but today I decided to just ask them about it. They were nice and lovely and told me that in Finland they have workers who are minorities and there isn't discrimination whatsoever and all help is appreciated. Apparently even if International Salvation Army would not hire minorities, they would. I smiled, gave them a couple of coins and wished them happy holidays. I got blessings and now I know that it's OK to give money to Finnish Salvation Army. Even though I'm not religious, they do important work and I would have been so upset if they thought that homosexuality etc. is a sin in Finland too. If you don't want to support your local possibly homophobic Salvation Army, you can donate to Finnish SA here: http://www.joulupata.fi/

[his-future-ex-girl]

popot pelastusarmeijalta

[tsaflags]

Raising the flag by Toni Kaarttinen on Flickr.

[verijatuli]

Muistopuhe

majuri Anna-Liisa Setälän muistotilaisuudessa Pelastusarmeijan Helsingin osastossa lauantaina 5.3.2022

Anna-Liisa syntyi 11. marraskuuta 1925. Pelastusarmeijan upseeriksi hän valmistui keväällä 1947. Hän teki merkittävän työuran Pelastusarmeijassa lasten parissa: poikakodissa Leppävaarassa Espoossa, äitikodissa ja lastenseimessä Helsingissä, pientenlastenkodissa Espoossa ja lastenkoti Ekebossa Porvoossa.

Nämä kaikki olivat lyhyitä työmääräyksiä verrattuna määräykseen Pukinmäessä sijaitsevaan lastenkoti Koivurinteeseen. Ensin Anna-Liisa määrättiin avustajaksi vuonna 1960 ja Koivurinteen johtajaksi hän sai määräyksen vuonna 1966.

Koivurinteestä tuli Anna-Liisan elämäntehtävä. 25 Vuoden ajan hän sai toimia Koivurinteessä kasvattajana ja sijaisäitinä suurelle joukolle lapsia ja nuoria. Koivurinteen lastenkodin toiminta päättyi vuonna 1985. Sen jälkeen Anna-Liisa työskenteli Pelastusarmeijan päämajassa viisi vuotta eläköitymiseensä asti ja vielä eläkkeellä hän veti lasten kesäleirejä lomakodissa Kurussa.

Niin vaikuttavaa oli hänen työnsä lasten hyväksi, että hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein. Mitalia oli puuhamassa joukko Koivurinteen lapsia.

Majuri Anna-Liisa Setälä ylennettiin kirkkauteen 27. joulukuuta 2021 96 vuoden ikäisenä.

Anna-Liisa, Majuri Setälä, Anttu, Liis-täti, Liisa. Luultavasti unohdin jonkin kutsumanimen, joka hänellä oli. Aion tästä eteenpäin käyttää nimeä Liisa, koska sillä nimellä minä hänet tunsin. Useat muut nimet viittaavat siihen, että Liisalla oli paljon ihmisiä ympärillään. Oli useita erilaisia ryhmiä ja kokoonpanoja, joihin hän kuului ja joissa jokaisessa oli hänellä oma kutsumanimensä.

Tämä kertoo Liisasta paljon. Se kertoo, että hän oli sosiaalinen ihminen ja piti siitä, että ympärillä oli ihmisiä ja menoa. Se oli varmasti hänen perimässään, mutta 25-vuotta Koivurinteen perheessä varmasti myös totutti hänet ihmisiin ja ääniin.

Siitä huolimatta, että hänellä oli paljon ystäviä – yksittäisiä ja ryhmiä. Minulla oli aina hänen kanssaan ollessaan tunne, että hän antoi minulle kaiken aikansa. Kerron seuraavaksi lyhyesti omasta suhteestani Liisaan ja hänen vaikutuksestaan minuun. Toivon, että vapaan sanan osuudessa kahvin jälkeen, sinä jaat omia muistojasi Liisasta ja kerrot, millä nimellä häntä kutsuit, niin että kaikki edellä mainitut ja unohtamanikin nimet tulevat esitellyiksi.

Minä tunsin Liisan koko elämäni ajan. Hän oli läsnä kaikissa elämäni suurissa tilaisuuksissa ja vielä useammassa ihan arkipäiväisessä tapahtumassakin. Ritva-äitini, joka Akselin ja Annan myötä, on saanut kutsumanimen famu, oli määrättynä yhdessä Liisan kanssa Koivurinteen lastenkodissa. Sitä kautta alkoi famun ja Liisan hieman vajaa 60 vuotta kestänyt ystävyys ja sitä kautta minä sain tutustua Liisaan.

Jollain tavalla lasken itseni kuuluvaksi Puksun porukkaan. Osin lastenkodin, mutta vielä enemmän Liisan kodin kautta. Liisa asui pitkään Pukinmäessä lastenkodin lopettamisenkin jälkeen. Liisan kodista tuli minullekin koti aina, kun kävimme Helsingissä.

Ikävä on kova. Olin famun luona, kun hän sai sairaalasta puhelinsoiton, että Liisa oli nukkunut pois. Olimme muutama tunti aiemmin olleet vielä Liisan luona. Itkimme ja kaivoimme famun arkistoista valokuvia, joissa Liisa oli. Niitä oli melkoinen pino. Muisteluhetki famun kanssa auttoi ymmärtämään, ettei luultavasti ollut yhtäkään asiaa, jonka Liisa olisi vielä halunnut tehdä. Hän eli rikkaan elämän. Hän oli valmis.

Liisa eli elämänsä seuraten Jumalalta saamaansa kutsua. Hän sai mahdollisuuden palvella Jumalaa Pelastusarmeijan upseerina niissä useissa työtehtävissä, jotka aluksi mainitsin. Hän oli kummini ja oli kastetilaisuudessa pukeutunut univormuun. Hänellä on iso merkitys siihen, että minä ja vaimoni Kaisu olemme nyt täällä Pelastusarmeijan upseerin univormussa.

En tiedä, miten hyvin tiesitte, että Pelastusarmeijan upseeri on kirkon nimeltä Pelastusarmeija pastori. Tämä on kovin mielenkiintoista, koska seuraavaksi aion kysyä teiltä: Kuinka moni on kuullut Liisan saarnaavan? Enkä tarkoita nyt niitä nuhdesaarnoja, joita Koivurinteessä varmasti silloin tällöin kuultiin. Ritva varmasti tietää, saarnasiko Liisa koskaan? Minä en yhtäkään hänen saarnaansa ole kuullut. Pystyn näkemään, miten Liisa itse olisi päivitellyt, jos olisin häneltä kysynyt. MINÄKÖ SAARNAISIN! PÖH!

Se, että en kuullut hänen täältä pulpetista käsin saarnaavan, ei tarkoita, etteikö hän olisi saarnannut. Hän saarnasi voimakkaasti koko elämällään.

5. Moos. 15:10–11

Anna mielelläsi hänelle [lähimmäisellesi], älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, sinun Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt.

Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta, sen tähden käsken minä sinua näin: Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita sinun maassasi on.

Everstiluutnantti Arja Laukkanen siunaustilaisuudessa muisteli, miten Liisa oli jollain leirillä toiminut keittäjänä. Ehkä olin tämän kuullut, mutta vähän se hymyilytti, koska tiedän, että Liisa itse ei pitänyt itseään kummoisenakaan keittäjänä. Siitä huolimatta hän oli aina valmis tarjoamaan.

Usein, kun Kaisun kanssa kävimme täällä osastolla sunnuntaina jumalanpalveluksessa, menimme Liisan luo tuohon A-rappuun lounaalle jumalanpalveluksen jälkeen. Ensimmäisillä kerroilla Liisa osin vitsaillen kertoi, miten hänellä oli B-suunnitelma eli einesruoka valmiina, jos A-suunnitelma, hänen itse tekemänsä ruoka, epäonnistuisi. Hänen huumorinsa oli kuivaa ja kovin usein kumpusi hänen omista kokemuksistaan – epäonnistumisistaan ja epävarmuudestaan. Hän osasi nauraa itselleen.

Liisan luona käydessä yhteinen puheenaihe usein oli Pelastusarmeija-maailman viimeisimmät käänteet. Muistan Kaisun ihmetelleen, tunnetteko te kaikki pelastusarmeijalaiset. Kyllä tunsimme, ei Pelastusarmeija Suomessa niin kovin iso ole. Oli meillä muitakin puheenaiheita. Liisa kuunteli eikä koskaan kyseenalaistanut. Hän osoitti aidon kiinnostuksen asiaan tai asioihin, jotka kulloinkin olivat mielenpäällä. Hän varauksettomasti tuki kaikkia haaveitani, toiveitani ja ponnistelujani niiden saavuttamiseksi. Hän otti aina avosylin vastaan kaiken tuomani – lämmöllä ja rakkaudella: opiskeluni, haaveen vaimosta, Kaisun, haaveen upseerin urasta Pelastusarmeijassa, kaikki työmääräykset, Akselin ja Annan.

Lapsetkin aina pohtivat, kun ajoimme Helsinkiin, että jossain välissä varmasti käymme moikkaamassa Liisaa. Aina lasten kanssa vieraillessa etsittiin lelulaatikko ja levitettiin olohuoneen lattialle. Juotiin mehua ja kahvia ja syötiin herkkuja.

Tuntui, että kaikki mitä minulla oli, kaikki mitä minussa oli ja kaikki mitä minä olin, oli hänelle rakasta ja arvokasta.

Liisa oli liikkuva ihminen. Hän piti kaikista liikkumisen muodoista. Vaellukset, hiihto, kävelyt ja pyöräilyt kuuluivat hänen säännölliseen ohjelmaansa. Useat pyöräretket hänen kanssaan ovat hyvin mielessäni. Hän liikkui myös autolla. Voisi häntä kai kuvata autoihmiseksikin. Itse muistan vihreän Golfin, harmaan Volkswagen Derbyn ja kaksi valkoista Poloa. Tiesitkö, että Poloja oli kaksi?

Erityisesti valkoiset Polot muistan hyvin. Niillä tehtiin monia reissuja pitkin Suomea. Minä opiskelin Helsingissä ja Ritva-äitini asui Porissa. Kävin usein viikonloppuisin äitiä tervehtimässä ja samalla täydentämässä ruokavarastoja. Saatoinpa viedä Poriin pyykättävääkin. Kantamukseni olivat raskaat. Silloin kun ne olivat aivan erityisen raskaat, oli Liisa asemalla vastassa ja vei minut Pololla kotiin.

Tällaiset pienet ystävälliset teot, pyyteettömät eikä aina edes itselle mieluisat, ovat todistus Liisan uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Hän luotti, että Jumala on hänen kanssaan, vaikka tunsi itsensä epävarmaksi. Oli helppo vitsailla tekemisistään, kun oli näin mahtava auttaja vierellä.

Kun mietin sitä suunnatonta määrää hyvää, jota Liisa teki, tulee lähes sanaton olo. Kiitollisuus valtaa mielen. Odotan, että saan vielä tänään kuulla, mitä hyvää Liisa on sinulle tehnyt. Ajattelen, että jos kykenen edes yhdelle ihmiselle olemaan yhtä hyvä kuin Liisa oli minulle, on se tavattoman paljon.

– Riku

[somethingabsolutelywrong-blog]

[verijatuli]

Tervehdys Tampereen osastolta 002

Rakkaat pelastusarmeijalaiset ja ystävät

Hiljaisen viikon tervehdys sinulle. Tuntuu erityisen kurjalta näin pääsiäisenä se, ettemme voi kokoontua yhteen emmekä tavata sukulaisia. Meillä kotona unohtui pääsiäisruohon istutuskin kaiken poikkeuksellisuuden keskellä. Kun koko maailma on myllerryksen vallassa, on melkein vaikea tajuta, että aika kulkee tavallista kulkuaan, kevät on tullut – vaikkakin hyvin keikkuen. Toisaalta me Jeesukseen uskovat saamme nyt olla erityisen kiitollisia uskon lahjastamme. Jos juhlamme merkitys olisi siinä, että lapset saavat kiertää virpomassa tai siinä, että suku kokoontuu aterialle yhdessä tai siinä, että pääsee lomailemaan Lappiin, ei juhlaa nyt tulisi lainkaan. Ylösnousemuksen ihmettä voi kuitenkin juhlia sydämessään ja sen riemun tuntea, vaikka maailma makaisi miten. Sitä riemua toivomme teille kaikille olosuhteista riippumatta!

Pääsiäiseksi annamme teille yhden ohjelmavinkin. Toisena pääsiäispäivänä 13.4. klo 19.02 alkavassa Yle Radio 1:n Dokkari-illassa esitetään dokumentti Jumalan soturit, joka kertoo uusista pelastusarmeijalaisista. Haastateltavina ovat luutnantti Kaisu Leino, kadetti Ari Kulmala sekä hänen tyttärensä sotilas Enni Kulmala. Ohjelman nauhoittamisesta on pitkä aika. Asuimme silloin Kuopiossa ja Kaisu oli äitiyslomalla. Toimittaja oli meillä kaksi päivää ja Kaisu puhui paljon. Te, jotka tunnette meidät henkilökohtaisesti, tiedätte, että Kaisulla kyllä puhetta riittää. Meitä jännittääkin aika paljon, mitä ohjelmaan on valikoitunut, varsinkin, kun se tehtiin vauva-ajan yövalvomisten keskellä.

Kuulumisia Pelastusarmeijasta

Pelastusarmeijan kuulumiset ovat tällä hetkellä kahtalaisia. On surullista kertoa, että esim. Nummelan lomakodin kaikki kesäleirit on jouduttu peruttamaan, samoin nuorten Eye-suurtapahtuma Hollannissa, johon yksi meidänkin osastomme nuorista oli osallistumassa. Monia muita leirejä, koulutuksia ja tapahtumia on jouduttu perumaan tai siirtämään. Toisaalta on hienoa seurata uutisia Suomesta ja maailmalta, miten Pelastusarmeijan osastot ovat tarttuneet tilanteeseen ja tekevät kaikkensa auttaakseen ihmisiä kriisin keskellä. Virossa kadettikouluaikainen ystäväni luutnantti Annelil Aavik ruokkii väsymättömästi nälkäisiä. Kun ihmiset eivät voi kokoontua sisälle syömään, heille jaetaan ruokaa mukaan ovelta. Etelä-Koreassa on otettu joulupadat esiin, mutta niihin ei nyt kerätä rahaa, vaan hengityssuojaimia.  Kaikkialla videoidaan hartauksia ja jumalanpalveluksia, jotta ihmiset voivat osallistua niihin kotonaan internetin välityksellä. Poikkeustilanteen vuoksi myös Sotahuuto on nyt kokonaan luettavissa Internetissä. Myös vanhojen lehtien arkisto on auki. Jos käytössäsi on tietokone, älypuhelin tai tabletti, pääset lukemaan lehtiä osoitteessa: https://issuu.com/sotahuuto

Me tunnemme välillä syvää riittämättömyyttä tilanteen edessä. Meillä on pienet lapset, joita haluamme suojella. Tuntuu silti pahalta kohdata apua tarvitsevat ihmiset pelkästään sähköisiä kanavia ja puhelinlinjoja myöten. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin ainoalta mahdolliselta tavalta toimia. Vääränlainen urheus ei tässä tilanteessa auta ketään. Olemme kokeneet, että nyt on myös aika rukouksessa valmistautua tulevaan. Kriisin jälkeen tulee olemaan paljon avun tarpeessa olevia ihmisiä. Tässä rukoustyössä kutsumme teitä olemaan mukana. Toivomme, että muistatte rukouksin myös osastomme sosiaaliohjaaja Veeraa, joka etulinjassa ottaa vastaan ihmisten hädän.

Perhearkea

Meitä on ilahduttanut paljon se, että Jumala on antanut meille tässä tilanteessa työnäyn, jota voimme toteuttaa yhdessä lasten kanssa kotoa käsin. Tämä kuva on pysäytyskuva toisen sohvahartautemme videosta. Menossa on reipas laulu. Riku ja lapset liehuttavat Pelastusarmeijan lippuja. Lattialla olevassa korissa odottavat askartelutarvikkeet. Puheen aikana lapsilla on siis omaa puuhaa. Koskaan emme nauhoittamaan ryhtyessämme tiedä, mitä lopputuloksesta tulee. Yksi- ja neljävuotiaat apurimme eivät aina toimi käsikirjoituksen mukaan. Jumala on kuitenkin siunannut työtämme. Saamme siitä itse paljon iloa ja myös rohkaisevaa palautetta katsojilta. 

Välillä jatkuva kotona olo kiristää pinnaa. Rimaa on laskettava ihan kaikessa. Meillä ei tosiaankaan ole kovin siistiä (paitsi nauhoituspäivinä olohuoneessa) ja olemme hyvin kiitollisia laadukkaiden lasten televisio-ohjelmien paljoudesta, joka nykyisen tekniikan avulla on käytettävissämme koko ajan. Olennaista on huumorin säilyminen arjessa. Hassuttelu ja nauraminen estävät mielialaa painumasta miinukselle. 

Rohkaisemmekin myös sinua näkemään asioiden huvittavat puolet. Huumorin kautta löytyy usein myös kiitollisuus. Kun nauraa, tuntee olevansa elossa. Jos asut yksin, soita ystävälle ja muistelkaa yhdessä jotakin vanhaa hauskaa tilannetta, niin että saatte nauraa yhdessä. Se keventää mieltä.

Tuoreeks terveeks – hartaus kotisohvalta

Kaisu Leino

Voit katsoa koko sohvahartauden Tampereen osaston Youtube-kanvalla osoitteessa https://youtu.be/Kj3zKIN4s0M

Virvon varvon viisahasti, taputtelen taitavasti, tuoreeks, terveeks tulevaks vuueks.

Luulenpa, että minään elämäni vuonna ei tuon lapsuudessa opitun virpomalorun toivotus ole ollut niin kouriintuntuvan ajankohtainen kuin nyt. Terveyttä! Sitä me nyt joukolla toivomme ja rukoilemme itsellemme ja lähimmäisillemme – koko maailmalle. Mummollani oli tapana vointia kysyttäessä vastata: ”Täshä mie, tämmöses vanhuue terveyes.” Toisin sanoen asiat olivat ennallaan, olemassa olevat vaivat jo sellaisia, joiden kanssa oli tottunut elämään. Ei ollut tapahtunut mitään huolestuttavaa. Saman sisältöisiä vastauksia, toki vähän hämäläisemmin ilmaistuna, olen ilokseni saanut nyt, kun olen puhunut joidenkin teidän kanssanne. Haluan sydämestäni ihan kaikille teille toivottaa: tuoreeks, terveeks!

Tuoreus taitaa tulla tämän kriisiajan jälkeen aivan pyytämättä. Kukaan ei ole täysin entisellään tämän kaiken jälkeen. Tuoreus voi olla heiveröisyyttä, pienillä voimilla uuteen elämään ponnistelua, vaikeuksista selviytymistä, mutta se voi olla myös pysyvän ja horjumattoman näkemistä uusin silmin, hyvää uudistumista, tervetullutta uutta näkökulmaa. 

Ajankohtaiselta ja kohti tulevalta tuntuu tänään myös kertomus ihmisistä, jotka Jerusalemin kaduilla rientävät vastaanottamaan Jeesusta, odotettua messiasta, hoosianna-huudoin. Voit lukea kertomuksen kaikista evankeliumeista, esim. Mark. 11: 1–11.

Hoosianna! on hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta sitä alettiin jo varhain käyttää myös riemu- ja ylistyshuutona. Kuinka voikaan yhteen sanaan, yhteen huutoon, sisältyä niin paljon olennaista meidän suhteestamme Jumalaan! Nyt me ihmiskuntana riennämme hänen luokseen tuo huuto huulillamme. 

Jumalan ylistäminen tekee meille ihmisille hyvää. Raamatussa meitä kehotetaan siihen jatkuvasti. Paavali ylisti vankilassakin, kahlittuna surkeaan tyrmään, ja sen seurauksena vankilan muurit murtuivat ja kahleet kirposivat. Hän pääsi vapauteen. Se on hyvin voimakas kuva siitä, mitä ylistys voi meissä tehdä.

Minä olen nyt alkanut laulaa ylistyslauluja ääneen itsekseni niinä harvoina hetkinä, kun olen yksin. Ne rauhoittavat mieltä. Lauluissa puhutaan siitä, kuinka Jeesus on Herrojen herra ja kuningasten kuningas, kuinka hän on pyhä, kaikkivaltias ja hallitsee koko maailmaa, kuinka hän on suuri ja ihmeellinen, siitä, kuinka täynnä rakkautta hän on, siitä, kuinka Pyhä Henki voi tehdä ihmeitä minunkin sydämessäni. Ylistys asettaa ihmisen oikealle paikalleen: pieneksi, mutta rakastetuksi suuren, ihmeellisen Jumalan hellään syliin.

Siinä sylissä on lupa huutaa tai kuiskata: auta minua! En pärjää yksin. Pelasta minut, minua pelottaa. Siinä sylissä voivat silmät avautua myös näkemään niitä asioita, joista huolen keskellä voi olla kiitollinen. Siinä sylissä voi sydämeen syttyä kutsumus, ymmärrys siitä, mitä itse voi tehdä, millä tavoin olla Vapahtajan työtoverina juuri tässä ajassa, omien ja yhteisten rajoitusten alaisena.

Minulle on syntynyt tämän poikkeustilanteen myötä hyvä ja juurruttava arkinen tapa. Olen opetellut pesemään kädet riittävän huolellisesti. Se tarkoittaa, että käsiä pitää pestä pitkään. Helppo tapa malttaa hangata ja vaahdottaa riittävästi on laulaa pestessään jokin sopivan pituinen laulu. Minun käsienpesulauluni on Pelastusarmeijan vanhan laulukirjan viimeinen laulu.

Ylistyslauluni riemuiten soikoon Jumalan kunniaksi. Uskollisuutensa rakkautensa sama on ainaisesti. Nöyränä, alttiina palvella tahdon Jumalan kunniaksi, Jumalan kunniaksi, lähimmäisteni parhaaksi.

Kädet ja sydän puhdistuvat samalla kertaa! Missä kohtaa sinun arjessasi on tilaa ylistykselle? Millaista on sinun ylistyksesi? Onko se laulua, hiljaisuutta, liikettä, kuvia? Mikä auttaa sinua asettumaan oikealle paikalle suhteessa Jumalaan?

Toivotan sinulle siunausta hiljaiseen viikkoon. Joillekuille se on nyt aivan erityisen hiljainen, osan meistä voi olla nyt erityisen haastavaa löytää aikaa hiljentymiselle. Minä uskon, että Jeesus haluaa kaikkiin tilanteisiimme ratsastaa kuninkaana ja pelastajana, antaa esimerkin nöyrästä olosuhteisiin suostumisesta, vahvasta uskosta ja rohkeasta oman kutsumuksen toteuttamisesta.

Rukoilemme. Rakas Jeesus, kiitos, että saan huutaa sinulle, hoosianna. Tule minua lähelle tänä pääsiäisenä. Rohkaise läsnäolollasi. Tee ihmeitä, paranna, lohduta, varjele, auta. Minä tarvitsen sinua. Me kaikki tarvitsemme. Anna pääsiäisen avata sieluni Hengen keväälle. Tee hengellisyydestäni tuoretta ja tervettä, sellaista, joka näkyy rakkauden lisääntymisenä. Aamen.

Siunattua pääsiäistä sinulle. Jaksa ja malta pysyä kotona. Älä ole väärällä tavalla vaatimaton, vaan pyydä apua kauppa- ja apteekkiasioiden hoitoon, jos olet yli 70-vuotias tai kuulut riskiryhmiin. Meillä ei ole teidän kaikkien puhelinnumeroita. Soita siis rohkeasti meille, jos haluat jutella tai tarvitset apua. Jeesus sinua runsaasti siunatkoon!

Nokialla 3.4.2020

Kaisu ja Riku Leino luutnantit

[verijatuli]

Tervehdys Tampereelta 001

Rakkaat pelastusarmeijalaiset ja ystävät

Tämä on Pelastusarmeijan Tampereen osaston ensimmäinen poikkeusajan tervehdyskirje jäsenilleen ja ystävilleen. Erityisesti haluamme muistaa teitä, joilla ei ole mahdollisuutta tietokoneen välityksellä saada ajankohtaista tietoa ja osallistua hartauksiin. Joukossanne on ystäviä Tampereen alueen ulkopuolelta ja koska vasta hiljan olemme aloittaneet työn Tampereella, on myös teitä, joita emme ole vielä ehtineet lainkaan tavata. Nyt tutustumme näin kirjeen välityksellä.

Kirjeessä kerromme vähän sekä meidän perheen että osaston ja Pelastusarmeijan kuulumisia ja mukana on myös edellisen sunnuntain internethartauden puhe. Julkaisemme hartauden aina pyhäaamuisin 

Tampereen osaston uudella Youtube-kanavalla: https://www.youtube.com/channel/UCZGtnUV6NeQfMzkghTM2j1g 

Facebook-sivullamme: https://www.facebook.com/PATampere 

ja osaston kotisivuilla: https://www.pelastusarmeija.fi/tampere 

Voitte siis vinkata hartaudesta sellaisille ystävillenne, joilla on tietokone ja internetyhteys.

Kaikki on tapahtunut tavattoman nopeasti. Yhtenä päivänä osaston työ oli täydessä vauhdissa, ja sitten kuin veitsellä leikaten kaikki piti keskeyttää ja organisoida uudelleen. Työkenttä ei ole hävinnyt mihinkään ja ihmiset tarvitsevat apua ja tukea nyt erityisen paljon. Julkinen palvelumme on nyt kaikki internetin, puhelimen ja postin kautta tapahtuvaa:

Keskusteluapupuhelimeen vastaavat vuorotellen Kaisu, Riku ja osaston sosiaaliohjaaja Veera. Se on myös teitä varten! Haluamme kuitenkin aivan erityisesti tukea teitä omiamme. Moni teistä asuu yksin ja on yli 70-vuotias. Edessä on siis pitkä yksinäinen aika, kun on pysyteltävä kotosalla. 

Meidän perheellemme kuuluu tämän kaiken keskellä yllättävän hyvää. Lapset ovat vielä niin pieniä, että heille tärkeintä on oma perhe. Akseli jo vähän kaipailee kavereita, mutta sisarukset ovat toisaalta saaneet nyt ihan erityisen mahdollisuuden kasvaa yhdessä, kun Akselikaan ei ole päiväkodissa, vaan molemmat viettävät kaikki päivät kotona. ”Anna on minun paras leikkikaverini”, tuumasi Akseli eräänä päivänä. Hän on oppinut keksimään leikkejä, joissa pikkusisko pysyy mukana, mutta rapatessa roiskuu ja kiistoja selvitellään yhtenään. Kerran illalla lasten nukahdettua pohdimme kulunutta päivää ja totesimme, että kun joskus pitkän ajan kuluttua katsomme tätä kevättä taaksepäin, olemme ehkä unohtaneet huolen ja eristäytymisen ahdistuksen ja muistamme tätä kevättä aikana, jolloin vietimme paljon aikaa perheenä ja lapset nauttivat yhdessäolosta ja kiireettömistä aamuista.

Lasten kanssa päivän rytmi on tärkeä asia, ja rutiinit pitävät myös meidän aikuisten arjenhallintaa ja mielialaa yllä. Suosittelemmekin ihan kaikille teillekin päivärytmissä pysymistä, vaikka päivien sisältö olisikin muuttunut. Meidän päiviämme rytmittävät ulkoilut, ruokailut ja lasten päiväunet. Yleensä arkipäivisin toinen meistä aikuisista on töissä ja toinen hoitaa lapsia. Koska osastolla ei nyt ole mitään ohjelmaa, käymme vuorotellen siellä hommissa. Se tarjoaa pienen irrottautumisen kodista ja paremman mahdollisuuden keskittyä kuin kotona oleva työhuone, mutta typötyhjässä osastossa yksin työskentely nostaa helposti myös melankoliaa pintaan. Tuntuu aina hyvältä palata kodin äänen ja elämän täytteiseen ilmapiiriin, vaikka olisi helpotuksesta huokaisten sieltä aamulla lähtenyt.

Raskaaltakin tämä nimittäin välillä tuntuu. Lapsia ei voi nyt viedä hoitoon edes pariksi tunniksi. Isovanhemmat eivät voi tulla kylään. Aikuisten hengähtämispaikat ovat käyneet vähäisiksi. Silti rakkaus lapsiin tuntuu nyt erityisen pakahduttavalta. Olemme heistä äärettömän onnellisia ja kiitollisia.

Muodonmuutos – hartaus kotisohvalta

Yksi lastemme suosikkikirjoista kertoo perhosen muodonmuutoksesta. Siinä on muna, josta kuoriutuu toukka. Toukka syö ja vahvistuu ja rakentaa sitten itselleen pienen talon, kotelon. Siellä se on piilossa pitkän aikaa, kunnes se tekee kotelon seinään reiän, ja siitä onkin tullut suuri ihana perhonen.

Minulla on sellainen olo, että meidät ihmiset, koko ihmiskunta oikeastaan, on nyt laitettu kotelovaiheeseen. Monen on pakko pysyä seinien sisällä kokonaan ja kaikkien muidenkin niin paljon kuin mahdollista. Toistaiseksi puhutaan vielä näkymättömistä seinistä. Sellaisista seinistä, jotka erottavat meidät toisten ihmisten tapaamisesta. Ulkoilla saamme ja nauttia keväästä. Monissa maissa on nyt jo se tilanne, että kotelon seinät ovat konkreettiset oman kodin seinät. On pysyteltävä sisällä.

Minussa tämä kaikki on herättänyt paljon erilaisia tunteita, kun seuraan ystävien ja tuttavien kipuiluja ja ilon aiheita etätyö- ja etäkouluelämässä, kun ajattelen omia rakkaitani, erityisesti ikäihmisiä, kun pohdin palvelutehtävääni ja kaiken arkisen yhtäkkistä pysähtymistä. Elämä on monella tavalla mullistunut aivan kokonaan ja monella tavalla se on edelleen tuttua ja tavallista. Olen jo nyt joutunut vastatusten oman itseni ja oman sisimpäni kanssa ja arvaan, että se on vasta alkusoittoa. Tämä tilanne ei päästä meistä ketään ravistelematta jollakin tapaa.

Lapset askartelivat perhosia hartauden aikana.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. Saarn. 3: 1–8

Mille asialle sinun elämässäsi on nyt aika? Minkä asian pitää kypsyä ja kokea muodonmuutos kotelon sisällä?

Muutos tapahtuu harvoin helposti. Minun sydämeni särkyy, kun ajattelen kaikkea sitä surua ja pelkoa, jota ihmiset nyt joutuvat käymään läpi. Samalla minussa elää vahva ja varma toivo. Jeesus kävi läpi kaikkein raskaimman tien. Hänen kotelonsa oli hauta ja tuskansa sen sisällä kuoleman tuska. Hän kärsi, jotta me emme omien koettelemustemme keskellä olisi yksin. Hän on erityisen lähellä silloin, kun pelko ja suru ottavat vallan.

Jeesus on voittanut kuoleman. Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän elää! Siinä on meidän ihmeellinen, kaiken kattava toivomme. Kun uskomme Jeesukseen, kuolemalla ei ole meihin valtaa.

Päästäkseen pois kotelosta, rikkoakseen seinät, perhonen joutuu ponnistelemaan aika tavalla, mutta siitä sen siivet voimistuvat niin, että ne ovat valmiit lentoon, kun kotelo vihdoin murtuu. Haluan toivottaa voimia ja siunausta sinun ponnisteluusi, minkä laatuista se ikinä onkaan. Lainaan Paavalia, joka kirjoittaa Timoteukselle näin: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (Tim. 1: 7). Luota siihen, että Pyhä Henki on voimanasi, kun turvaat Jeesukseen. Vielä koittaa päivä, kun ihana perhonen lähtee lentoon!

”Mä turvassa oon kädessään. Jos kuinka käyneekin, oon kädessään. Myös päivän huomisen jaan kanssa Jeesuksen. Siksi nyt pelkää en, oon kädessään. ”

Stanley Ditmer Pelastusarmeijan laulukirja 38

Noudatathan tarkoin viranomaisten antamia ohjeita ja pidät hyvää huolta itsestäsi. Muistetaan rukouksessa toisiamme. Siunausta, varjelusta, rauhaa ja kestävyyttä toivomme sinulle Jeesuksen nimessä.

Nokialla 27.3.2020

Kaisu ja Riku Leino, luutnantit

[verijatuli]

Liiton elämää

Yhteys-lehti 4/2019: Luutnantin kuulumisia, Kaisu Leino

Työpöytäni yläpuolella seinällä on kehyksissä upseerin liittolupaukseni. Harvoin sitä silmäilen, mutta joskus sentään tulee pysähdyttyä sen äärellä. Aivan hiljattain olen ymmärtänyt, etten vielä täysin tiedä, mitä liittolupaukseni pitää sisällään, vaikka sen teksti on minulle läpeensä tuttu. Jumala opettaa minua vähitellen ymmärtämään, millaista on liiton elämä. Olen saanut tänä syksynä kolme oppituntia, jotka ovat muokanneet minua ja avanneet sydäntäni. Nämä pienet yksityiskohdat arjestani olkoot tällä kertaa ne kuulumiset, jotka teille kerron.

Olemme tehneet yhteistyötä paikallisen koulun kanssa. Eräs aktiivinen äiti aloitti sen. Viime keväänä yhden kakkosluokan oppilaat lahjoittivat jokainen omista leluistaan yhden pehmoeläimen jaettavaksi Pelastusarmeijasta apua hakeville perheille. Tänä syksynä yhteistyö sai jatkoa. Meitä pyydettiin koululle pitämään päivänavaus ja kertomaan, mitä pehmoeläimille nyt kuuluu. Samalla avattiin uusi keräys koko koululle. Mitään uskonnollista sisältöä ei saanut olla. Niinpä kirjoitin päivänavauksen rakkaudesta, heikoista huolen pitämisestä, auttamisesta ja siitä, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas. Koin vahvasti, että vaikka Jeesuksen nimeä ei mainittu, hän oli läsnä ihan jokaisessa sanassa. En tuntenut surua enkä ärtymystä maallistuneesta koulumaailmasta. Tunsin iloa ja rakkautta. Liiton elämä on elämää, jossa Jeesus on hyvyytenä ja kauneutena läsnä silloinkin, kun maailma ei häntä heti tunnista.

Matkalla upseerien visiopäivään pysähdyimme ruoka- ja leikkitauolle isolle huoltoasemalle. Lasten kanssa pitkien matkojen matkustaminen on stressaavaa ja voimia vievää. Jätin Rikun ja lapset leikkipaikalle ja kävin kaupassa. Kassalla oli nuori mies pyytämässä, että saisi ladata kännykkänsä. Tajusin, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Minä en ole koskaan tuntenut sosiaaliseen auttamistyöhön palavaa kutsumusta. Se on ollut itsestään selvästi osa upseeriuttani, mutta ei se osa työstäni, joka erityisellä tavalla sytyttää sydämeni. Olen kokenut tästä myös syyllisyyttä. Nyt kuitenkin, tällä minun kannaltani hyvin epäsopivalla hetkellä, koin vastaansanomattoman vahvasti, että minun pitää auttaa tuota miestä. Niinpä päädyin tarjoamaan hänelle aamiaisen ja juttelin hänen kanssaan hetken. En ole koskaan ennen toiminut samalla tavalla spontaanisti. Jumalan rakkaus kurjia ihmisiä kohtaan on niin suuri, että hän kykenee pehmittämään kovimmankin sydämen, kun tarvitsee käsiä heitä varten. Liiton elämä on rakkaudelle avautumista.

Hiljattain jouduin tilanteeseen, jossa minua kohdeltiin huonosti ja väärin. Sain osakseni syytöksiä, jotka eivät pitäneet paikkaansa enkä tullut lainkaan kuulluksi. Ihminen, joka minua kohtaan näin käyttäytyi, oli elämässään paljon vaikeuksia kohdannut ja monella tavalla heikko. Ymmärsin, että hänen vihansa ei johtunut minusta, vaan olin työni vuoksi sopiva kohde monenlaisten tunteiden purkautumiselle. Purkaus kuitenkin satutti ja suututti. Helpottaakseni kuohuvaa mieltäni otin käyttöön viisaalta äidiltäni oppimani menetelmän. Vuodattaessani tätä asiaa Jumalalle, sanoin kolme kertaa ääneen: ”Annan hänelle anteeksi.” Olen nyt toistanut noita sanoja jo monta kertaa ja tunnen niiden alkavan vaikuttaa minussa. Ylpeys antaa tilaa rakkaudelle vähitellen. Liiton elämää on armahdettuna elämisen ja armahtamisen elämää.

Nämä oppitunnit ovat antaneet minulle toivoa ja rauhaa. Kun arjessa täytyy venyä moneen, unohtuu välillä, ettei minun tarvitse vielä olla valmis. Saan varmasti aina ajallaan sen, mitä Jumalan antamaan tehtävään tarvitsen. ”Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.” (Ps. 25: 14)