#Euroviisut 2000

[eurovision-facts]

Eurovision Fact #513:

In 2000, the band Nightwish entered the Finnish pre-selection for the Eurovision Song Contest. The band's song "Sleepwalker" scored remarkably well with the public, but the jury was not a fan of the symphonic metal style, leading to the band earning third place overall.

However, the album that the song was first featured on, Wishmaster, went on to be the first of the band's many number one albums. Interestingly, "Sleepwalker" was only included as a bonus track.

[Sources]

'Eurovision pre-selection gems: the '00s edition,' Eurovision.tv.

Wishmaster Album, Nightwish.com.

[eurovision-revisited]

2000 Stockholm - Number 7 - Anna Eriksson - "Oot voimani mun"

Yes, another song from Euroviisut and this is the one that finished as runner up, only four points behind the winner. It's pure iskelmä; disco-schlager-pop in its purest form. Not only did it finish second, beating Nightwish, it went on to win the OGAE second chance contest for the year - although it is tailor-made for OGAE's tastes.

Anna Eriksson at this point had released three albums and was awarded the Finnish music industry's EMMA award for best newcomer in 1995. She's had several hit songs from these albums. She is by no means unknown, though perhaps slightly overshadowed by some of her competition at Euroviisut.

That however means nothing when you consider the strength of the song she's singing, and just how good she is at singing it. Oot voimani mun (You Are My Strength) is ageless. It would have been big in the 1970s and it would still do well at Eurovision today. It starts off with a bang and never lets up. Anna tells us just how strong she is and how that strength comes from her love. She has so much strength, this sounds like a superhero-origin schlager.

Given what song won Euroviisut and where Finland finished in the Eurovision final, what an absolute missed opportunity this song is. YLE organised one of the best national finals in Finland's history only to fall victim of the classic 50/50 jury/televote problem of something mediocre being selected when the jury and televote strongly disagree about what's good. Anna, you should have been on that stage.

Instead she only got better and went on to have even bigger iskelmä hits in Finland, with platinum selling albums and hits. In 2010, she took an abrupt perpendicular turn into singing her own more experimental non-schlager songs and then continued to receive critical acclaim and awards across the Nordic world. She's now making avant-garde, independent films by herself and, yes, still winning awards including best film at the Prague Independent Film Festival and Venice Independent Film Festival.

[hannawatchesesc]

Finland sending The Rasmus to Eurovision is awkward but iconic.

[eurofan78]

The man from the great expanses, Roger Pontare, has been inducted into the Melodifestivalen Hall of Fame for his poignant artistic expressions, not least in winning the competition in 2000 with his entry "När vindarna viskar mitt namn"

"När vindarna viskar mitt namn" (When the Winds Whisper My Name) extols the traditions of indigenous peoples and their efforts to protect their territories and cultures. For his solo appearance in Melodifestivalen 2000, Pontare wore a Sami costume associated with the indigenous population of Lapland in northern Sweden (and also the northern regions of Norway, Finland, and Russia)

Roger Pontare has represented Sweden twice in the Eurovision Song Contest, in 1994 (duet with Marie Bergman) with "Stjärnorna" and in 2000 with "When Spirits Are Calling My Name", placing 13th and 7th, respectively

During his performance at the Eurovision Song Contest 2000, Pontare sang his song was in English as "When Spirits Are Calling My Name" and was was accompanied by a Cree Indian dancer, a Thule Eskimo and a Norwegian Sami

[ljubovski]

“Euroviizuhomo muistelee...”

Aluksi: en koe olevani euroviisuhomo. Ainakaan stereotyyppinen sellainen. 

Suomen euroviisuedustajan karsinnat / arvonta on mielestäni nimetty järkevimmällä mahdollisella tavalla: UUDEN MUSIIKIN KILPAILU. 

Esiin tuodaan UUTTA musaa, genreistä riippumatta, mutta salaisesti kuitenkin mielessä kiiluen se mahdollisimman korkea sija ESC-finaalissa tai semifinaaleissa. 

Euroviisut on homointa, mitä olla voi - ainakin wanhalla mantereella. 

USA:ssa on tietty jokaisessa isommmassa kaupungissa “ne” homodiskoteekit, jotka soittavat rotaatiossa Thunderpuss -remiksejä soulahtavien diiva-naisartistien biiseistä. Tanssiremiksejä jopa slovareista. 

Ja tähän väliiin todettakaan, että EI, EN ole käynyt toteamassa tätä paikan päällä. Mielikuvani ja käsitykseni perustuu ihan silkkaan ennakkoluuloon. 

Luin kylläkin ennen vuodenvaihtumista Resident Advisorista (RA) kaverin linkkaaman jutun uuden mantereen uudesta, orastavasta gay underground -klubiskenestä, jossa homot vetäytyvät pinnan alle hengittääkseen hivenen enemmän ug-soundeja. Kuten nyt vaikkapa teknoa. 

Ettei tämäkin nyt sitten olisi vähän jo mainstreamia. 

No joo. Ehkä mulla on omat issueni homokulttuurin suhteen. Oli se sitten pinnanalaista tai pinnan päällistä. Undergound VS. mainstream. 

Olen kuitekin ko. vähemmistöön kuuluva, ja seuraan, mitä skenessä tapahtuu. Halusin sitä tai en. Taistelin itseäni vastaan, tai en. 

Jos pitäisi valita, niin mieluummin menisin gay ug -bileisiin, vaikka niidenkin meno voisi aivan hyvin saada minut haluamaan “dominantly hetero” -bileisiin. 

I don’t actually mind the gap at all. 

*   *   *   *   *   *   *   *   *

Sitten asiaan, eli laittamaan paremmusjärjestykseen tämän vuoden UMK -kisan osanottajabiisejä. 

Koskapa korttini jo paljastin yllä, niin yllätys ei liene se, että listani kärjessä on Club La Perseen (sori, ranskalainen liedennusmerkki (??) ei vain taivu minulta!) euroviisutrashralli. 

Koska se on provo ja samalla tosi gay. Homot rakastavat muotia. Tai ovat ainakin kiinnostuneita siitä. Tässä sitä on kaikille aisteille yllin kyllin. Voi oikein kylpeä siinä, meikkien ja ehotusten meressä. 

Tavallaan hienoa, että Suomesta löytyy tällaistakin. UG-pisteet euroviisuja seuraavilta altsuhomoilta on taattu tällä performanssilla. Vai pervo-romanssilla? Tiedä en, siis vaikenen. 

Muut kandidaatit edustavatkin sitten enemmän totuttuja populaarikulttuurin alueita. Mutta eivät hekään huonommin. 

No, sanon tässä nyt heti aluksi ne, joista en vaan xxx-syistä itse oikein syty / diggaa: 

* Emma - Circle of Light

Tämähän voitti ennakkoäänestyksessä. Aivan. Se onkin varmasti varsin fiksu ja varma valinta edustamaan Kiovaan, jollei haluta millään tavalla uudistaa hivenen fakkiintunutta formaattia. Videossa oli hetkensä. 

Btw, oli kiva huomata omassa henk.koht. videokatselmuksessan tänään, että Suomessa osataan kuin osataankin tehdä vaikuttavaa musiikkivideotaidetta. Erityisesti silloinkin, kun tarvitaan / vaaditaan / edellytetään vahvojen tunteiden tulkitsemista / kuvantamista. Good work, guys and gals! 

* Anni Saikku - Reach Out For The Sun

En vain saanut liekkiä syttymään, niin kuin oli monien muiden suhteen. 

Kultakalametafora videossa oli ihan kiva. Biisiä en nyt edes enää muista “pe-illan humussa”. 

* Norma Jean - Blackbird

Tätäkään biisiä en kykene hyräilemään. Kertsiä - eli olennaisuutta - siis. 

Videossa tavoiteltiin tummien vesien sävyjä. Ihan veteen raahauduttiin. Painava viesti tavoitettu, anyhow. 

* Tähän ei-laikattujen kategoriaan voisin myös nostaa / liittää  Zühlke’n “Perfect Villain” -kappaleen, mutta siinä oli kuitenkin (ekalla kunnollisella katselulla / kuuntelulla) “sitä jotain”. Tarpeeksi patetiaa, draivia ja imua. Nostettakin. Draaman kaari oli musavideon ja biisin tematiikan suhteen aika eheä. 

Niin, miksei rakkaus saisi räjäyttelemään pommeja. 

SITTEN  niihin laikattuihin / feiveritteihin / suosikkeihin / “oman suun makuisiin”. 

Niitä on siis 6 / 10.

* Ekana nostona jo miltei puhkikuluttamani Club La Perse’en “My Little World”. 

Eka assosiaatio: tanssiinkutsuva. Soitan itse silloin tällöin, jostain kumman syystä, levyjä klubeilla. Tämä on tanssihitti. Se on myös aseistariisuva. 

Mietin jo, kuinka CLP:n mahdolliset keikkaliksat kohoavat tämän UMK-näkyvyyden myötä. Hetkeksi, ainakin. Sen jälkeen voisin kuvitella harkitsevani heidän kutsumistaan esiintymään Grainvilleen. 

Huomiarvo ja (homo)kulttuurinen sisältö painava ja arvokas. Kuunnelkaa, mitä näillä biletyypeillä on teille sanottavaa / opetettavaa. 

* Tokana nostona Alvan “Arrows”. Kuulin sen ihan sattumaltta tällä finaaliviikolla telkusta. Ihan ohimennen vain! Ja se teki hetimmiten tehtävänsä. Tarttui korvakäytävääni ja kaiversi sieltä tiensä sydämeeni. Nuori mimmilaulja tekee vaikuttavaa työtä esiintyjänä. Mua ei kiinnosta, kuka hän on. Hänellä on käsissään ääni ja hyvä biisi. Se riittää. Tietysti myös lavaesillepano ratkaisee - koska Euroviisut. 

* Kolmentena My First Band’in “Paradise”. Isot propsit koko kisojen tarttuvimmasta kertsistä. Voittaa jopa CLP:n tittidiididii:n. Aloin vain miettiä, kenen taustabändistä onkaan kyse. Siis, kenen kanssa MFB onkaan tehnyt uraa ennen soolobändiksi ryhtymistä. En nyt jaksa googlettaa, not worth the effort. 

Yllätin itsenikin sillä, että optimistis-positiivisen rallin henki sai mut pauloihinsa. Huh! Word up! 

*  Günther & D'Sanz’in “Love Yourself” on juuri sitä itseään. Eurodanceviisuhuttua, hyvällä tavalla. Positiivinen itsensäarvostamisrenkutus, jonka messagea kuuntelee ihan mielellään. Se kertsin laulaja on ihan komea, mikä ei ole aliarvioitavissa oleva arvo näissä juoksukisoissa. Ulkomusiikillisuudella ON merkitystä. Biisi kantaa mielestäni ihan tarpeeksi maaliin saakka. Lavapresenssi ratkaisee. Vähän epäilen, että onko Gunther -vitsi jo vähän liian laimea. Ainakaan minä en kuulu yleisöön, joka menee hänen keikoilleen yheksänkytluvun pikkutuhmuuksien tähden. Onnea yritykselleen, silti!

*  Knucklebone Oscar & The Shangri-La Rubies’ien  “Caveman” on hieno biisi ja videoesitys. Varmasti livenäkin toimiva retrorokkipala. Harmittaa, että en osaa suoranaisesti genrettää biisiä. Wanha sen tyylilaji toki on, wanhaan nojaava. Hyvä niin. Kertsi on tarttuvaa sorttia. Videossaankin irrotellaan biisin messageen sopivasti. Toivon myöskin menestystä, vaikkei Kiovaan yltäisikään. Tiedän K-Oscarilla olevan fanikulttinsa kotimaan kamaralla. Hieno irtiotto vakiogenrestään mainstream-parrasvalojen puolelle. 

* Lauri Yrjölän “Helppo elämä” on mainio tanssipala ja biisin lyriikoiden kertoma myös aika diippi journey. Tänään sen loiston sisällön puolesta vasta ymmärsin ja oivalsin. Tulee jotenkin mieleen 2000-luvun alun (?) “Hymypoika” -leffan henki ja tarina narsistisesta kulkijasta, joka vain kaivaa tölväisyä ja opetusta elämältä, jotta tämä palautuu oikealla kiertoradalleen. 

Pidin biisin opettavaisesta tarinankerronnasta. Tosi suomalaista, tosin. Diippiä shittiä (veitsi kourassa). Silti tanssittava = kontrastit kunnossa. 

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Siinä ne olivat sitten kaikkinensa. Kännissä analysoituina. 

Populaarikulttuuri voi olla hauskaa! 

(Rinnastus: “Revolution can be fun!” - Pet Shop Boys) 

[tomppaheinaaho]

Syntymäpäivä

Täytin eilen vuosia. En ole koskaan pitänyt isoja syntymäpäiväjuhlia. Jotain pientä joskus kavereiden kesken, mutta ei mitään isoa. Jehovantodistajana syntymäpäivien vietto oli kiellettyä ja en seurakunnasta lähdön jälkeenkään ole niitä isommin juhlinut. En vain ole juhlien järjestäjä tyyppiä. Tosin olen ajatellut, nyt kun viisikymppiset lähestyy, että ehkä silloin on aihetta juhlille. Katsellaan!

Syntymäpäivällä on kyllä minulle tärkeä merkitys. Silloin yleensä vähän pysähtyy miettimään elämäänsä. Mitä on tullut tehtyä ja mihin aikoo lähteä. Ja onnitteluja on kiva saada! Ne lämmittävät mieltä ja herkistävät. Ajattelin tässä kirjoitella vähän ylös elämäni merkittäviä tapahtumia ja vuosia. Yritän kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi ettette pitkästy kuoliaaksi. 

1970 Synnyn. Erittäin merkittävä tapahtuma elämäni kannalta.

1972 Äitini liittyy jehovantodistajiin. (Isäni vuotta myöhemmin) Varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät uskontoon. 

1976 Traumaattinen kokemus: minua kielletään laulamasta Fredin euroviisua pylly vasten pyllyä pump pump koska se ei ole “jehovantodistajalle sopivaa”. 

1977 Lisää traumoja! Minua kielletään laulamasta Monica Aspelundin euroviisua Lapponia koska siinä lauletaan noidasta. Saan katsoa euroviisut. Juuri kun Suomen edustaja Monica on astumassa estradille naapurin humalainen Orvokki pyrkii asuntoomme. Syksyllä aloitan koulun. Ensimmäistä kertaa huomaan olevani erilainen kuin muut  kun yritän elää koulussa jehovantodistajien sääntöjen mukaan. 

1984 Olen 14. Siitä ei ole epäilystäkään: olen homo. Hyvin hämmentävää. Tunnen yhden homon. Televisiossa esitetään  sarjaa nimeltä Dynastia ja siinä on Steven. Hänkin on homo. Los Angelesin olympialaiset. Huomaan olevani innokas penkkiurheilija. Katson kaikki miesten uinti- ja uimahyppylähetykset. 

1986 Otan jehovantodistajien kasteen. Sen jälkeen keskityn sanan julistamiseen. Käytän siihen kymmeniä tunteja kuussa. Peruskouluni päättyy enkä jatka mihinkään kouluun. Keskityn uraani seurakunnassa. Se tuntuu luonnolliselta ja sitä odotetaan minulta. 

1987 Perheemme muuttaa Helsinkiin. Kotiudun nopeasti. Rakastan Helsinkiä! 

1990 Kaksoiselämäni alkaa ja siltä tieltä ei ollut paluuta. Samaan aikaan alkaa ylenemiseni seurakunnassa. 

1993 Ensimmäistä kertaa tunnen olevani todella loppuun palanut. Pää meinaa hajota! Mietin eroamista seurakunnasta. Päätän kuitenkin jatkaa. En kestäisi joutua perheen ja sukulaisten hylkäämäksi. 

1996 Minut nimitetään seurakunnan vanhimmistoon, johtajistoon. Olen 26-vuotias. En enää usko jehovantodistajien opetuksiin. 

1999 Osallistun Ruotsissa pidettävälle erikoiskurssille joka on tarkoitettu jehovantodistaja-miehille. Tavoitteeni on päästä ylenemään seurakunnassa. Näin käykin. 

2000 Tapaan miehen johon rakastun ja joka on ensimmäinen koskaan jolle kerron kaiken taustastani ja elämästäni. En ole tätä ennen puhunut asiasta kenellekkään. En kenellekkään. 

2003 Minut erotetaan jehovantodistajista. Tätä varten minulla ei ole suunnitelmaa. Mitä minä nyt teen? 

2006 Pikkuveljeni Tuomo joka on lähtenyt seurakunnasta samoihin aikoihin kuin minä tekee itsemurhan 15.3. Elämäni surullisin päivä. 

2007 Helsingissä järjestetään euroviisut. Tutustun muihin euroviisufaneihin. Saan monia rakkaita ja tärkeitä ystäviä. 

2009 Puolivahingossa päädyn näyttelemään Sipoon teatteriin. Tulee tunne, että juuri tätä minä haluan tehdä. Sen lisäksi, että olen seuraavina vuosina monissa kiinnostavissa ja hauskoissa näytelmissä tutustun mahtaviin tyyppeihin joista monista tulee ystäviäni. 

2010-luku  Juhannus 2010. En tiedä mitä sinä juhannuksena tapahtui mutta tuon juhannuksen jälkeen huomasin seurustelevani. Sen jälkeen on tapahtunut paljon onnellisia asioita. Rekisteröimme parisuhteemme tammmikuussa 2015. Nykyään olemme ihan virallisesti naimisissa, aviopari, kiitos uuden avioliittolain. Suhteemme kovin koetus varmasti tapahtui kun puolisoni sairastui syksyllä 2015. Kun olimme selvinneet pahimman yli tuli tunne, että selviämme mistä vaan. Paljon muutakin on tapahtunut. Olen tullut ryminällä ulos kaapista jehovantodistaja menneisyyteni suhteen. Olen esiintynyt mediassa ja ollut mukana vertaistukitoiminnassa. Tunnen olevani oikealla tiellä. 

Tällainen elämä. Tähän asti. Joskus olen jopa vähän hävennyt menneisyyttäni ja ollut arka puhumaan siitä. Enää en häpeä. Olen jopa vähän ylpeä siitä, että olen saanut elää tällaisen ainutlaatuisen elämän. Ja tarina jatkuu. 

[eurovision-revisited]

2000 Stockholm - Number 11 - Nylon Beat - "Viha ja rakkaus"

Not to be outdone, here are Nylon Beat again. Performing at the absolute peak of their careers at Finland's national final Euroviisut. Possibly one of the biggest acts in Finland in 2000. They'd won the Emma Gaala award for band of the year in 1999.

The final this year was a little odd, but it was clear that YLE were pushing the boat out in some ways. There was a semi-final at Radio Suomi with a full televote, then a final at the Lord Hotel in Helsinki which had a 50/50 jury/televote split. There was no big arena, but a controlled environment more akin to a studio. The production values were not huge, but they'd tried very hard in one other way. You'd have thought that with their popularity that Nylon Beat would cruise this, but no, they had competition. Not only were Ultra Bra back, but so were Nightwish. Yes, that Nightwish. Possibly one of the best line-ups for a Finnish national final in history.

Nylon Beat's entry was Viha ja rakkaus (Hate and Love) which is a tale of the pain and pleasures of loving, the hard work necessary to keep a relationship going and how bruising it can all be. Being with someone who is so off-and-on is frustrating clearly.

The good news for Nylon Beat is that not only did they easily make the final, but also they won the jury vote - with 49 points in total from the eleven judges. The bad news was that in the televote, where you might have expected them to excel, they could only manage fifth. That was devastating. The televote award points in ten point blocks, so Nylon Beat only got 20 points to finish fifth overall. Nightwish hoovered up almost the entire televote apparently, but the fact they didn't end up representing Finland at the 2000 Eurovision despite this, is still debated.

This was Nylon Beat's final stab at Euroviisut and Eurovision. This must have been a chastening experience. There was still much success ahead for Jonna Kosonen and Erin Koivisto. Four more albums and at least another twenty singles. Even fifth at Euroviisut couldn't derail them. Two of Finland's queens

[eurovision-revisited]

2000 Stockholm - Number 8 - Ultra Bra - "Kaikki on hetken tässä"

The return of the left-wing collective that are Ultra Bra, although this year marks not only their last attempt to qualify for Eurovision, but also the end of the band altogether. Later in 2000, they decided to call it a day and that was it barring a few comebacks for fundraisers to support their political friends.

Aptly Kaikki on hetken tässä (Everything is Here for a Moment) is a song about seizing moments and that everything must pass. Maybe the end of the band was in the minds on the songwriters. Like other Ultra Bra songs, it consists of their massed close-harmony voices chanting the words, bring a surge of joy and uplift when they hit the major choruses. Their songs are anthemic in a true sense. Songs intended to be sung by many people at once. Meaning reinforced by collective recitation.

Unfortunately, for their final fling Ultra Bra didn't manage to escape the televote of the semi-final. They finished second bottom, 11th of 12 songs in what admittedly is a stacked national final. YLE had invited six song-writers to participate this year and Ultra Bra found themselves against other big names. Nevertheless, their brand of distinctive massed voices has a place here and I can't help put feel their togetherness and urgent joy in that.

In 2017 they reunited for a few reunion concerts, one of which YLE broadcast. Here's that concert including all their big hits, some of which you may recognise and all with English subtitles!

[eurovision-revisited]

The Best National Final of 2000

Something happened across Europe in 2000. The organisers and songwriters tried. They tried really hard to produce, write and stage fantastic songs with a collective effort that I think exceeds any year prior to this. Other years may be good, but the overall quality of the songs and productions this year is a sudden sign of desire to take Eurovision seriously and actually put some thought and as much art as they can into these songs.

The best of these attempts was in Finland at Euroviisut which, for want of a better word, was stacked. They had Nightwish in their early years, and the only reason that they're not in my top 26 is that I'm not fond of the song. They had Ultra Bra and Nylon Beat. They went far into left-field and tried out The Reseptors. There was Anna Eriksson with something that was better than nearly everything at Melfest. Any of these bands and song would have graced almost any Eurovision, I do not envy the Finnish public having to just choose one. How Finland en masse managed to miss every single one of these opportunities is one of the biggest mysteries in Eurovision - but it's probably something I'm going to get into in the televoting blog.

Alongside Finland, Melodifestivalen is also very strong, unsurprisingly given Sweden are hosting. The Countdown Grand Prix in Germany is wild, interesting and highly varied. Germany at this stage truly gets it and is throwing everything in from Knorkator to Corinna May professing Ralph Siegel's faith to see what works. The first ever Eirodziesma in Latvia is off to a great start and just about everywhere, from Estonia to Cyprus to France there is quality and variety.

The other thing that should be mentioned is that 2000 is just about the high point for national selections. There are only three internally selected songs while there are 21 national finals with no song or artist selection finals.

2000 is truly a vintage year for national finals - so what happened..?

[eurovision-revisited]

1998 Birmingham - Number 6 - Ultra Bra - "Tyttöjen välisestä ystävyydestä"

Gosh this one's complicated. Let's start with Ultra Bra (Very good - in Swedish). They're a band with explicitly left-wing political origins, being formed at a music competition held by the Finnish Democratic Youth League. The band have a had a large roster of members who come and go, with differing numbers of members at any given time.

In 1998, their star was in the ascendant, having had their second album Kroketti (Croquet) sell very well on the back of a few years of buliding their reputation on tour around Finland. At their heart were three people Olli Virtaperko, Kerkko Koskinen and Kerkko's wife Anni Sinnemäki. Anni Sinnemäki was not in the band, but wrote many of the lyrics to their songs. She also went on to become the Finnish Minister of Labour as a member of the Government, the Leader of political party the Green League. Later she became Deputy Mayor of Helsinki. Yes - Ultra Bra are that political.

This song Tyttöjen välisestä ystävyydestä (About Friendship Between Girls) is weird. It's an upbeat, pop-rock number with massed voices almost shouting its words in close harmony. A choir of chanting voices telling Finland about two girls so into each other that passers-by have to swerve to avoid them, but then they want the same boys and also hide on roofs. I don't know much of this is Finnish idiomatic language and how much is poetic expression. There's a cultish sensation about both the singing and the song.

Nevertheless, it's catchy as hell. Close-harmony choral singing is often compelling and here there's no exception, especially backed by the orchestra.

This is another of the songs in Euroviisut 1998 that finished joint third in a very close competition. They got points from the experts, the fans and the televote, not really being favoured by any of them. The song itself went on to be a fairly big hit in Finland. Ultra Bra entered Euroviisut again in 2000, but without such a good result. They split as a band 2001 with various members going on to form several other bands including Scandinavian Music Group.

[eurovision-revisited]

1998 Birmingham - Number 20 - Nylon Beat - "Umm ma ma"

If you live outside Finland, Nylon Beat will sound like a brand-name thought up in a brainstorming session for a new line of workout attire. The fact that they have eight gold and seven platinum discs and that in 1998, they're about to hit the peak of their popularity will probably come as a surprise. The fact that after 41 singles and retiring in 2003, they reformed four years later to support Toto, of all bands, will just not compute.

Their name was thought up in a brainstorming session though. They understandably didn't like Vicious Circle or Hot Kiss.

Nylon Beat are Erin and Jonna and they started by miming to backing tracks on an MTV talent show in 1995. MTV liked them enough to launch their careers, pairing them up with successful song-writing team Risto Asikainen and Ilkka Vainio (aka Sipi Castren), by 1998 they're were big and ready enough to take on Euroviisut with Umm ma ma

It's about kissing. There's not much else to say about the lyrical content. Nylon Beat enthusiastically endorse kissing and the warm, soft, sweet, silky feelings kissing can provide. Ummm ma ma. Synth-fuelled power pop without the hard edges of a full-on club track. If you were a Finnish teenager at the end of the 1990s, this was your sugar-hit.

Euroviisut 1998 had an interesting take on voting. They had a jury and a televote, but they also had a fan vote. They got OGAE to provide a third of the votes with a panel made up of international Eurovision fans. The three groups had equal weighting and in the least shocking piece of news ever, Nylon Beat topped the OGAE fan vote. They also did well in the televote but got tanked by expert jury, finishing second-last with them. Overall they finished joint 3rd in a very close fight for the win. Given Eurovision was a televote only this year, that would appear to have been a mistake.

They had another go at Eurovision two years later in 2000, finishing 5th in the final that year. No Eurovision for Nylon Beat unfortunately but their pop career was incandescent.

[eurovision-revisited]

Eurovision 2004 - Number 38 - Mira - "Reason"

In contrast to Dan Lăzărică, Mira is not a singer that I thought I'd seen before or since at a national final. Given her mononym making researching her slightly more tricky, that thought took a while to dispel. But I have seen her before. In fact she's been in my top lists previously. Sort of. She was in the stacked Finnish national final Euroviisut 2000.

Mira Hillberg and her sister made up the band Sisterhood who I put in my more interesting entries compilation for 2000. If I'd been doing top 64s for the year, they'd have snuck in too. Mira had a short pop career in the mid 1990s, releasing a couple of albums and ten singles from 1993 onwards. She's also appeared as a backing singer for Nylon Beat.

Reason therefore comes towards the end of a ten-year career for Mira seeking mainstream pop success. It's a gentle pop song about looking for a way forward. Apt. It's largely drama-free, melodic, easy pop for sunny days. There're some synth strings in the bridge to try to give it more oomph, but oomph isn't what this song wants to have. It wants you to be calm. In that it succeeds.

It was written by Jussi-Pekka (J-P.) Järvinen who had written one other song for the Finnish national final - in 2002 for Shiedi - who was also backed by Mira. J-P. then got lucky in 2005 and ended up writing the lyrics for Russia's Eurovision entry that year.

Alas for Mira and J-P., Reason as a little too unchallenging for Euroviisut 2004. It came tenth and last in its semi-final, putting an end to Mira's Eurovision dreams for good. Somehow though, this little doodle of a song about leaving the past behind and changing your life wormed its way into my memory and refused to leave. That chorus, soothing as it is has some secret hooks in it. You have been warned.

[eurovision-revisited]

Eurovision 2005 - Number 21 - I'Dees - "Yeah, yeah"

I'Dees are a band who have already had their moment in the spotlight. In 2000, their career was launched on Finnish music talent show Tie tähtiin (The Road to the Stars). It was a bit of an unusual show in that the competitors were judged on how well they could imitate famous singers. They didn't win, but their appearance generated many fans - and led directly to a big hit single.

Time sent them to the upper ends of the Finnish charts in 2001. Their following single and their first album also charted. It looked like their career as a four-piece female band was set. However, right at that moment of triumph, one of the members, Elina Silander, left the band and their next album flopped. All their subsequent singles were left floundering on the shelves of records stores. They played with their image and their sound, but nothing reignited their success.

Time for a national final appearance then. In heat one of Euroviisut they launched Yeah, Yeah. It's a fast rocky pop song about wanting someone who frankly shouldn't be on the agenda, but nevertheless failing to resist those urges. All three of the band take vocals and all of them are great. I'Dees can sing. Despite the breathless pace of the lyric, it causes them no problems, although the choreography does occasionally interfere with the camera angles. Some better blocking required there.

Given that this is essentially a combination of the existing trend for girl pop along with the emerging desire for something rockier, it would have been perfect. It did progress in second place from the heat, but in the final I'Dees found themselves in fifth of the twelve songs.

It proved to be the end of the band and they split later in the year. The members of the band Hanna Silander, Niina Sinkkonen and Lotte Svartsjö remained in the music biz, providing a backing vocal unit, often singing together behind other bands. Hanna has appeared on the Finnish version of the Voice - where she wasn't recognised by any of the judges.

Here's one of their later singles, Brave and Optimistic Girl