#ähkyleikkaus laukkatyöskentely

[ahkynjalkeen]

Kuin ensimmäistä kertaa

Ensimmäisen viikon aikana sain ratsastaa poniani joka toinen päivä. Maanantai oli siis toinen kerta, kun sain treenata mussukan kanssa. N rakensi meille puomiharjoituksia, ja teimme myös loivia väistöjä. Poni käyttäytyi niin hyvin, että tuli ohimennen mainittua aikomus kiivetä joku kaunis päivä kyytiin ilman satulaa.

"No, miksi ei nyt just heti?" N kysyi.

Ja toden totta. Miksi ei juuri nyt, kun poni käyttäytyi hyvin ja valmentaja oli paikalla neuvomassa? Jos olen jotain oppinut tämän vuoden aikana, niin se on tämä – hevosten kanssa pitää pitää hauskaa silloin, kun siihen on mahdollisuus!

Niinpä riisuimme ponilta satulan ja kipusin pulleroni selkään. Ja se oli niin, niin megaihanaa!

Keskiviikkona koitti mussukan ensimmäinen treeni N:n kanssa. Minulle oli tärkeää, että hän ratsastaisi ponini läpi käynnissä ennen lomaansa – näin voisimme laatia ponille sopivia harjoituksia itsenäisesti suoritettavaksi. Kerkesin paikalle juuri sopivasti. Ponini suoritti väistöjä suurella innolla korvat ihan töttöröllä.

Aika päheen näköinen poni mulla!

Ah, ja se päivä, kun päästiin mussukan kanssa ekaa kertaa maastoon kävelemään! Poni vinkui innosta, mutta malttoi kuitenkin. Villahousuveijari nautti syyspäivästä ihan yhtä paljon kuin tätikin.

Käyntijakson jälkeen kuvioihin tuli ajallaan mukaan ravi.

Ja sitten laukka, ja kaiken aikaa ponini suoritti tehtäviä deluxe-tätikuljettimen 100% varmuudella (riippumatta siitä, missä tädin kädet ja jalat seilaa).

Ensimmäinen hepuli saatiin aikaiseksi vasta viikkoja satulaan paluun jälkeen. Mussukan uusi vyö hiersi kainalot auki, ja niinpä täti päätyi ratsastamaan kaksi päivää kevyemmin ilman satulaa. Pehmustetun vyön astuessa kuvioihin suuntasimme nauttimaan syyspäivästä maastoon.

Alkuun meni hyvin. Kotimatkalla pomppufiilis ohitti kaiken järjen.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että mussukkani kapasiteetti riittää huomattavasti yli Helpon B. Sinä päivänä ponini päätti todistaa minulle, että osaa suorittaa täysin puhtaasti sekä levaden että capriolen. Niinpä tältä maastoreissulta palattiin kotiin taluttajan kera, sillä en todellakaan halunnut riskeerata vapaana juoksevaa hirvenväristä ponia näin heti metsästyskauden alkuun.

Ei muuten naurattanut sinä päivänä kauhean paljon. Jälkikäteen sitäkin enemmän...