silakoita-ojan-pohjalla

[silakoita-ojan-pohjalla]

Tuntsa hahmot menossa juomaan  (vain osa heistä.)

Koskela: ajaa kaikki sinne ja joutuu ajaa takaskin. Lammio: toisella etupenkillä kattelemassa ikkunasta ulos, ainaki se on hiljaa ja selvin päi Kariluoto: keskimmäisellä etupenkillä iha hiljaa niiku kaikki muutki etupenkeillä, mutta literaalisti *nukkuu* (jotenkin.) Rokka: takapenkillä koskelan takana.. jo humalassa. Hietanen: toisella takapenkillä lammion takana. MYÖS humalassa Tassu: Rokan ja Hietasen huudon välissä takapenkkien keskellä. Ei humalassa mutta vittuuntuneena. Asumaniemi: pienessä takakontissa kaverin kanssa menossa salaa mukaan. Hauhia: pienessä takakontissa Asumaniemen kanssa: ‘koska se pakotti’

[silakoita-ojan-pohjalla]

ok sanon vaa että koskela on kova mies. tykkään tosi paljo näistä postauksista.

Hänen lähtönsä jälkeen tuntui aina vaikeammalta. Jo samana iltana Elina kirjoitti aina pojalleen pitkän kirjeen vuodattaen siihen kaiken mitä ei tämän kotona käydessä ollut kyennyt sanomaan. Ja Vilhon lomallakäynnin jälkeisinä aikoina isäkin oli aina alakuloisempi, kunnes päivät taas tasaantuivat.

[silakoita-ojan-pohjalla]

Mä löysin tän kuvan jostai joka näyttää kariuodolt ja koskelalta. ei lisättävää :) heippa.

[silakoita-ojan-pohjalla]

kylmähä se on.

nimi: kylmähä se on. fandom: tuntematon sotilas hahmot: rokka/tassu paritus: sukka? notes: ei saata olla murtteet oikei vaikka asunki aika lähel kannast. eka tuntsa tarina eli älkää dissatko pls.

Antero Rokka, tai kavereiden läheisyydessä tiedettynä myös nimellä Antti, istui jälleen illan lumi kuurossa. Pimeähän se oli niinkuin oli sanottu, mutta ei se paljoa mitään miestä painanut lähiaikoina. Mies veisti heikossa kynttilän valossa jonkun sortin puu sormusta. Vaikka vartio ei ollut mieluisaa asiaa monelle, Antin mielestä se oli ihan tyydyttävää päästä eroon muusta hälinästä hetkeksi. Yleensä iltaisenkin puolella muunkin maan miehet lepäisivät ihan muina miehinä eikä häiritsisi. Hän istui hiljaa veistoksensa parissa puukko tekien omaa ääntään lumi pyräkän parina. Antti laski puukon ja ohuen puu sormuksen kuitenkin lumeen kynttilän viereen ja tuijotti mustaa taivasta jonka syvyyksissä lillui pari näkyvää tähteä tuuhean lumi sateen alta. Vartio iltaisin antaa monelle miehelle mietintä ja prosessointi aikaa päivän hulinoista. Rokan mieli kuitenkin aina pyörähti läheisten mietintään. ‘Miltäköhän kotona näyttää’ ja ‘Onkohan hevoselta lähteny taas kenkä’, ja niin edespäin. Rokka sulke silmänsä ja huokaa, vetäen lakkinsa silmien ylle ettei lumi peitä naamaakin kun tuuli vaihtaa suuntaa.  Pienen hetken Rokka on ihan hiljaa omissa oloissaan ja kuuntelee tuulen menoja. Kylmä tuntuu jo vähän käsissä, vaikka nekin oli rastitettu monen vaate kerroksen alle piiloon. Hän avaa silmät ja huomaa että kynttiläkin on sammunut kokonaan. Ei se hirveästi Anttia haittaa sillä kohta hänkin pääsisi vuorostaan irti ja taikaisin vuoteeseen Yhtäkkiä hän kuule oven avauksen ja sulkemisen. Rokka tarttuu periskooppiin ja laittaa lakin kunnolla päähänsä. Varjo kävelee kohti Anttia ja Rokka tietää kohta pääsevänsä takaisin muitten luokse juttelemaan niistä näistä. Varjoista kuitenkin eteen astuu Tassu. Rokka katsoo vähän ihmeissään toista miestä joka nenä vuotaen vetää nurkan takaa toisen huperomman tuolin. Hän istahtaa ja painautuu puu seinää vasten vähän väsyneenä. “Tassu?” Rokka kysyy vähän ihmeissään mutta iloisempana sillä sai kuitenkin jonkun kaverin paikalle. “N-No mitäs” Vastaa Tassu hakien sanojansa. Hän vain katsahtaa ylös Anttiin ja hymyilee heikosti. Antti ei ollut nähnyt tuota hymyä pitkään aikaan sodan alusta lähtien joka sai hänelle automaattisen hyvän olon. “Mikäs hymmyilyttää?” Tassu näyttää selvästi olevan vähän paremmalla tuulella siitä kun he viimeksi rintamalla yhdessä näkivät. “E.. Ei mikkää. En pystynny vaa nu-nukkummaa nii tulin tänne” Rokka hymyilee takaisin kun Tassu taas katsahtaa alas sitä isoa lumi kerrosta jota haudan lattialle oli kertynyt 2 tunnin aikana. “Eepä täälläkkään mittää oo tullu tehtyä ku vaa veistää puu sormusta. Ee ollu ennää tarpeeks puut muuhu” Rokka huomauttaa asiasta ystävälleen kun tuulen puuska nostattaa karvat miljoona vaatekerrosten alta. Tassu ei hirveästi puhele kuin yleensä mutta yksi hymy auttoi jopa Rokan päivää. Antti oli sen tyyppinen mies, että kun muut on tyytyväisiä niin on hänkin. “Antti?” Tassu kysyy vihdoin naapuriltaan hiljaa. Rokan pää kääntyy päin toista miestä ja vastaa sitten; “No?” “Eikö sun vuoro muka lopu jo koht?” “Joo, kyl täältä ihan hyvin vois häipyy jo mennee.” Tassu ja rokka istuvat hiljaa ihan lähellä toisiaan. Toinen miehistä alkaa jo miltei vapista kylmästä. “Tassu? Oot nää kunnos? Nää vapiset..” Tassun suusta pääsee pari henkäisyä jotka leijuvat kylmässä ilmassa. ”E-En mää..” Mies ei saa sanoja suustaan ennenkuin paksu isompi takki lätkähtää hänen selkäänsä. Rokka sitten istuutuu takaisin alas ja hymyilee hellästi posket punaisena kylmästä ilmasta. Keskustelu katkaisee taas hiljaisuudessa. Lumi myrsky näyttää yltyvän kun pojat istuvat ulkona. Tassu tuntee lämmön virtaavan takaisin kehoonsa. Mies vihdoin sanoo; “Tuu.. Tuu vaa sisäl. E-Emmää usko et sun tarvee enää p-pitkää tääl istuu” Rokka hymyilee ja nousee ylös katsoen Tassua taas; “No mennää sit. Ei palleluta tän’.” [end]