reperepe

[reperepe]

Ystävä

Sanoit minua ystäväksi, Kun nousevan auringon alla vuodatin kyyneleitä paidallesi Ja kun aution tuvan lattialle levitin koko maailmani, Joissa sukilla ei ollut paria ja repun nyörit ratkenneet olivat painosta SIinä sinä istuit ja sanoit minua ystäväksi

[reperepe]

“___”

Ota tää oikein Mun maailma ei oo pallo, Se on soikee En pysty muuta ku puolikkait totuuksii laukoo Joten oisko parempi vai pahempi jos otettais taukoo vai alanko sua ku rotukissaa palvoo Alla punasen kuun Ja kun avaisin suun Oisit mun kielen irti purru Tanssittanu ja mä en ois vielkään surru

En enää pysty olla avoin Teen kaiken vaan tavoin, Jotka opin täs symbioosissa , Jossa myrkytetty rotta syö kissan Sen oli vallannu loiset, En minä vaan kaikki ne toiset Ne toiset joiden kanssa tein sen hetkisen Mielenmaisemamaalauksen, Kultareunuksisen

Ja sä näät ne samat värit, joilla mä oon sua kuvaillu, Piirtäny selkään, hiuksia halkaissu Ne samat värit sekottaa sun pään tai sekottuu sun päässä Ja mä oon aivan ikijäässä En pääse kotiin Avaimet heitit parvekkeelta jokeen Ja mun pitäs kaikesta syyllisyyttä potee Voisitsä olla värisokee? Joka oman paletin maailmaksi kokee

Mä en ikin sakottais kultasta ja mustaa Mä en ikin sekottais kultasta ja mustaa En ikin sekottais kultasta ja mustaa Koska siitä tulee paskaa

[reperepe]

Auki

Olen nähnyt kuinka punainen aurinko nielaisee kokonaisen kaupungin Olen kuullut hiiren karjuvan kissan sitä raadellessaan Olen aistinut meren syvyyden ja kastellut varpaani Olen taipunut ajattelemaan kaiken olevaisen synnyttävän kuolevaa

[reperepe]

Laiva

Aikaa parantua Harhautua, vapautua Kuin laiva irti satamasta Tuuli saavuttamaton Myrsky, meri laantumaton

[reperepe]

Lappi II

Vaelletaan kohti ruskoista metsää, Et jaksa mun syksyä, et kestä mun kesää Katso! Mä en ole koskaan ollut ohi kiitävä hetki En yksi paikka, en päättyvä retki Vaan tuhat tarinaa ja sata kapinaa yhdessä lauseessa Varjo, joka valon kiinni saa Päivä, joka yötä vasten nojaa Sotaan taipunut, rauhaa kaivannut

[reperepe]

Lappi I

Onnea ei ole kipuilematta ylös nousta tunturin lakea kiviin kompastumatta kulkea tai sattuman sanomaa siivota Kun tuhansien taimien vehreyttä katselen, koti kaukana horisontissa kaihertaen En kieltää enää tahdo, että linnut lähtevät, järvet jäätyvät ja lehdet riemuitsevat ennen kuin taivaalta tippuvat

Ja niin minunkin on mentävä, vaikka kevättä jään kaipaamaan

[reperepe]

Kiertokulku

Tämä kirjoitus ei kerro sinusta, Vaikka kokemuksista kiskot kirjoittamaan Katso, tämä liekki ei roihua vain siksi, Että joskus kipinöimme Eivätkä nämä kasvot kaunistuneet, Vaikka niiden juonteita suoriksi silitit Vaan ne muovautuvat yhtä matkaa Koivujen huminassa, Lehtien pudotessa Maankamaraan uupuessa Yhteen palaten kehää kiertämään Sateen viimein meitä kastaen 

[reperepe]

Hehku

Valo, joka lävitsemme tunkeutuu Yön peitellessä meidät pimeydellään On kuin kipinä, joka syttyessään voi sielun kuumentaa ja palavaksi muuttaa,  mitä aamulta kaipaa 

[reperepe]

Suunta

Loista Varjostamatta toista Anna kiitosta koristamatta Sato korjaa, Siemen jätä itämään Astu eteen, vaikka joutuisit jäämään

[reperepe]

Mennään

Jaa, mikä koskettaa, jottei vuori vapaata taivasta peittää saa. Huuda jyrkänteeltä kovempaa, Raakana tuulessa varsa ratsastaa, Tiedän, meidät rajalliseksi tehtiin, - mutta kaikkea ja vielä enemmän aion kyllä ehtii

[reperepe]

Aava

Kun meren aavassa, näin auringon navan Ja tunsin kipua vanhassa haavassa Olin menettää, vaarassa, pinnan painon alla aallon harjan Sillä luonnon kampaan ei pistetä, Laittamatta itselleen pistettä.

Mitä syvemmälle uppoan, saan rauhan kantamaan Mä annan sun viedä talon, kaiken sen sisältä Sillä mitä kauemmaksi katoan, Sen lähempänä kotia

Sun syvyyksissä kylven, rauhassa, sylissä, sametissa Pidättämättä vihdoin, rohkenen, luovutan Hengitän Saapumatta satamaan, Mä keinun, keinun vaan.

[reperepe]

Vuono

Keskellä polkua, Seison vahvana Antamatta tietä  menneisyyden varjoille, tulevaisuuden tuulille Jalat juurtuneena maan kamaraan, suoristan selkää kumaraa Arpia ei korvata, niitä kauniisti kannetaan On aurinko ja kuu paikoillaan

Taivaanrantaa maalataan, pallon väriin hukuttaa Mahdottomalta vaikuttaa Antaa, vaikkei mitään halua saavuttaa Lintujen ratoja raksuttaa Pyörii, pyörii pallo vaan Aikaa taivuttaa, kohti ikuisuuden kerrontaa Maan päällä seison, maahan tulla saan Tätäkö kaipaus tarkoittaa?

[reperepe]

Rakkaimmalle ystävälle

Ja kerrankin, nään sut kokonaan

Haavat parantuneet ja vielä vuotavat

Tyynen meren pinnat ja myrskyn suuret silmät

Yön tummuudesta, synkimmästä solasta Kaikesta huolimatta ja huolehtien kaikista – Sä sytytät tähden ja loistat kirkkaasti niille, jotka myös eksyneenä, vailla opasta, matkaansa ovat päättäneet jatkaa  ja kohti valoa vaeltaa

[reperepe]

Silta

On mistä ottaa ja antaa pois.  Rajojen rikkomista,  kotiin palaamista.  Pieniä tekoja

— rakennettuja siltoja. 

[reperepe]

Liekki

Sanomattakin asiat ovat selviä Iho vasten ihoa Käsien sivellessä selkään sielun säveliä, sydän hakkaa rintaan väkevimpiä värejä

Anna liekin roihuta, villinä ja vapaana Kesyttämättömänä poltella, raivota ja raadella  Sillä rajuiten rikkoo vaiettu rakkaus 

[reperepe]

Voima

Kun kivuliaimmat kohtasi sanovat: ‘’Et voi, et pysty.’‘ Ota tuulta kädestä kiinni  ja laita hyrskynmyrskyn. 

[reperepe]

Puu

Kuin puun oksa huojuu tuulen mukana, Ihminen huojuu hetkien loputtomassa virrassa  Merkityksiä luoden se tekee vienosta hymystä päiväuniensa kohteen Varovaisesta kädenpuristuksesta matkan alttarille  Avaruuden rajoilla leijuvasta sateliitista lupauksen tulevasta  Ihminen kelaa taakse ja haluaa vain valitut palat:  alun ja lopun,  draamankaaren ja kattavan selvityksen sen päähän.  ''Kuka tällaisen tarinan keksi kirjoittaa?''

 Puu ei kysy. Se kasvaa.