newgirlintown2018-blog

[newgirlintown2018-blog]

Somepomojen seurantaa eli stalkkausta

Viimeisenä blogina kirjoitan aktiivisista somepomoista. Blogin kirjoittamista hankaloitti oma epäsomeilu… Juuri se, epäsomeilu! Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, olen vain fb:ssa enkä muualle mene. Tehtävää olisi luullut helpottavan se, että pystyin etsimään somepomoja mistä päin somea tahansa ja mitä tahansa; blogeja, twiittejä ja mitä ikinä muita niitä onkaan.. No, juu ei. Oman yrityksemme ”bloggarit” ovat parhaimmillaan kirjoittaneet omaa blogiaan kolmen vuoden välein :D Näin se johto kannustaa someilemaan 😉 Ei haittaa, mutta tätä omaa tehtävää se haittasi. Onneksi on kuitenkin olemassa ystävämme Google ja sieltä löysin muutaman johtaja-Pian haastattelun ja he siis oikeasti ovat aktiivisia johtajia somessa! Tämän haastattelun perusteella kirjauduin fb:iin katsomaan heidän someaktiivisuuttaan siellä. Ja olihan sitä. Nähtävästi jossain muualla somessa olisi ollut vielä enemmänkin, mutta kyllä tämä riitti aivan vallan mainiosti. Meinasi jopa ähky yllättää!

Johtaja-Piat olivat Hytönen, FinFamin toimitusjohtaja, ja Pakarinen, Helsingin apulaispormestari. Jatkossa käytän heistä lyhenteitä PH ja PP. Vertailin heidän someiluaan keskenään ja pohdin muutamia asioita.

 Molemmista olen sitä mieltä, että ovat aktiivisia somessa. Daa-a, koska muuten en voisi heistä kirjoittaa. PH oli kuitenkin aivan jotain mahdotonta. Mielestäni jopa liiankin aktiivisesti toimi somessa. Aloittaa kuuden aikaan aamulla ja lopettaa iltakymmeneltä. Herää kysymys, eikö toimitusjohtajalla ole muuta tekemistä? On oman tiensä kulkija, joka onkin erittäin tärkeää. PP ei onneksi ollut ihan niin aktiivinen. Toisaalta seurasinkin vain facebookista kirjoituksia.

 PH viestii oman alansa eli mielenterveyden lisäksi myös politiikkaa, johtamista ja hyvinvointia. Nostaa esille erittäin tärkeitä asioita, varsinkin mielenterveystyöhön liittyen. Nostaa esille sen hetken tärkeimpiä tapahtumia ja uutisia mielenterveystyöstä. PP viestii enemmän politiikka-aiheisia päivityksiä, ei juurikaan muuta. Helsingin kaupungin tärkeimmät tapahtuvat ja asiat varmasti esillä. PP:n päivitykset ovat virallisempia kuin PH:n. Uskon, että titteleillä on hieman vaikutusta tähän asiaan.

 Mitä opin johtamisesta heidän someilunsa perusteella? PH:n perusteella johtajillakin on aikaa olla esillä somessa, jos vaan niin haluaa. Hänestä näkee missä kaikessa on mukana ja mitä kaikkea tekee. Monessa hyvässä asiassa mukana ja antaa itsestään positiivisen kuvan. PP ei vaikuta olevan lähestyttävä johtaja, hieman tiukan oloinen. Olisin mieluummin PH:n kuin PP:n alainen tai jos hakisin työpaikkaa, niin kyllä se PH olisi.

 Opin someviestinnästä sen, että liika on liikaa, mutta joillekin seuraajille se on varmasti juuri sopivaa. Jokainen saa olla juuri sitä mieltä kuin itse haluaa. Itse en kuitenkaan jaksaisi seurata PH:n tahtiin tulevia päivityksiä. Toisaalta, PP:n päivitykset olivat sen verran jäykkiä, että ei näytä siltä, että aivan mielellään tätä tekisi. Saatika sitten työtään innoissaan.  Nuo ovat vain minun mielipiteitäni. Joku toinen voisi olla aivan eri mieltä.

Someilulla on vaikutusta myös imagon rakentamiseen, oli kyseessä henkilön itsensä tai yrityksen imago. PH:n positiivisuus nousee todella vahvasti esille kirjoituksissa ja tästä tulee hyvä fiilis itsellekin. Kannustava ja tsemppaava, vaikka asia onkin vaikea. Ei tarvitse olla vakava, vaikka aihe onkin.  PH siis kohotti sekä itsensä ja yrityksensä imagoa, kun taas PP:lla ei omaa imagoa rakennettu kirjoituksissa millään tavalla. Esille nousi vain ja ainoastaan Helsingin kaupungin tekemiset.

 Mitä sitten opin yhteisön rakentamisesta näiden kirjoitusten perusteella? On hienoa, että toimitusjohtaja on näin innostunut työstään ja se näkyy julkisesti! PH kannustaa kirjoituksillaan ihmisiä mukaan tähän työhön, näyttää mitä se on ja mitä heidän yrityksessään tehdään.  Nyt kyllä taitaa nousta myös oma politiikan vastaisuuteni hieman esille, koska alkaa tuntumaan, etten kirjoita mitään hyvää PP:n kirjoituksista. Mutta pakko mikä pakko kirjoittaa; Onko nyt miten hankalaa saada helsinkiläiset lukemaan päivityksiä omasta kaupungistaan 😉 Voi olla, että myös maalaisuuteni vaikuttaa ihan pikkiriikkisen tähän asiaan…

 Osallistaminen on hankala asia, mutta siinäkin löytyi jotain pientä eroavaisuutta. PH haluaa keskustelua aikaiseksi omilla kirjoituksillaan. Ainakin tykkäämisiä on tullut paljon! Ei pakota ketään keskustelemaan, vaan ehkä enemmänkin miettimään itsenäisesti asioita. PP:n päivityksiä taas olivat monet samat henkilöt kommentoineet, mitä sinänsä mietin, koska PP:lla oli paljon enemmän seuraajia kuin PH:lla. En oikein tiedä miten tähän suhtautuisi. PP:n osalta en juuri löytänyt merkkejä osallistamisesta. 

10 kohdan vinkkilista miten ja miksi sosiaalinen media voisi auttaa johtamistyössä

1. Näytä innostuneisuutesi omaan asiaasi! Tällä tavalla muutkin näkevät, että on hienoa olla juuri siinä yrityksessä tekemässä sitä asiaa missä oletkin ja mitä teetkin.

2. Ole oma itsesi. Se näyttää, että olet helposti lähestyttävä.

3. Älä ole liian jäykkä! Se kuuluu yksinomaan poliitikoille.

4. Mitä enemmän kirjoitat (rajansa kuitenkin kaikella), sitä avoimemmalta ja lähestyttävämmältä vaikutat.

5. Keskustele seuraajien kanssa. Se näyttää, että oikeasti välität heistä ja heidän asiastaan.

6. Keskustelemalla seuraajien kanssa, voit saada myös vertaistukea omaan työhösi ja löytää uusia ideoita.

7. Muista, että ihminen kiinnostaa enemmän kuin yritys.

8. Aktiivinen someilu antaa positiivisen kuvan myös yrityksestä.

9. Somesta löytyy kaikki ja niin myös uusimmat trendit.

10. Some erottaa jyvät akanoista eli hyvät johtajat huonoista.

 Lähde:

Viestintä-Piritta. Koivisto, S. 2017. Johtaja somessa- Pia Hytösen ja Pia Pakarisen 10 vinkkiä. Blogi. Saatavissa: https://viestintapiritta.fi/johtaja-somessa-pia-hytosen-ja-pia-pakarisen-10-vinkkia/. [Viitattu 7.12.2018]

[newgirlintown2018-blog]

I do it my way….

Miksi esimiehen tulisi rohkaista, kannustaa ja inspiroida muita somen käytössä? Aivan kuin alkaisin näkemään punaista. Eikö some voisi olla jokaisen oma asia? Harva nimittäin tarvitsee tätä työssään ihan joka päivä. Itselläkin on toista kymmentä eri ohjelmaa, joita käyttää ja näitä O365-päivityksiä ja -ohjelmia tulee koko ajan vaan lisää. Näihin tarvitaan rohkaisua ja kannustamista ja inspirointia! Ehkä olen liian suppeakatseinen some-termille. En vaan pääse siitä eroon. Mietitäänpäs ja hengitetään syvään…

  Jo aiemmassa blogissa totesin, että työntekijöiden kirjoituksiin yrityksestä uskotaan / luotetaan enemmän kuin yrityksen viestinnän teksteihin. Työntekijälähettilyys tarkoittaa juuri tätä (ainakin näin itse ymmärsin), vaikken sitä siinä vaiheessa ymmärtänyt. Jani Wahlman sanoo kirjoituksessaan 7.4.2016, että työntekij��lähettilyyttä tapahtuu aina, kun työntekijä sanoo jotain työnantajastaan työpaikan ulkopuolella. Totta, mutta eikö tämä lähettilyys olekaan positiivisen sanoman eteenpäin viemistä, jos tämän idea on lähellä suosittelumarkkinointia? Pitäiskö jokaisella yrityksellä, oli ala mikä tahansa, olla YELP-sivusto?

  Tässä tulee taas vastaan se asia, jota en ole ymmärtänyt enkä varmaan tule ymmärtämäänkään; miksi keksitään uusia termejä, koska on jo olemassa joku termi mikä ymmärretään? Ja näinkin outo kuin työntekijälähettilyys? Kirjoitinko edes oikein? Aivan yhtä utopiaa kuin yhteisömanagerikin. Onko vanha termi niin kulunut, ettei kukaan halua enää käyttää sitä, esimerkkinä lean. Muutetaan termiä ja avot, taas alkaa kuluttajat innostua asiasta ja maksaa valmennuksista maltaita! Pihi savolaisuus nostaa päätään puskasta…

  Meillä on julkisilla sivuilla myös työntekijöiden blogeja, ei ainoastaan isojen pomojen. Huomasin kyllä, ettei meillä nähtävästi juurikaan panosteta blogien kirjoitteluun, koska useimmissa kirjoituksissa oli useiden vuosien taukoja. Ei taida olla ihan kauhean hyvää mainosta firmasta… Tiedän kyllä, että viestintä jakaa esimerkiksi liikuttajan taukojumppavideoita somessa, mutta missä, se onkin eri asia. En edes tämän blogin takia lähde liittymään instaan tai muuhun some-hömpötykseen nähdäkseni missä näitä jaetaan.

  Työntekijälähettilyys on tosiaan jo vanha juttu, vaikken ole ko. termistä ikinä aiemmin kuullutkaan. Jo vuonna 2015 tammikuussa Jari Lähdevuori kirjoitti aiheesta ja sieltä bongasinkin Pauligin HUBin. Ainakin meillä henkilöstökyselyissä kysytään, miksi olen ylpeä työpaikastani ja yrityksestä, jossa työskentelen. Tämä jää yrityksen sisäiseksi tiedoksi, mutta Paulig on nostanut tämän julkiseksi asiaksi ja siitä työntekijälähettilyydessä on kyse. Aidosta innostuneisuudesta ja ylpeydestä omaa työtään ha työnantajaansa kohtaan.  Pauligilla onnellisuus on avainsana, mutta mikä se meidän yrityksessämme voisi olla? Sitä pohtiikin miettiä ja jos tämä löytyisi, olisi hienoa esittää se myös julkisesti. Blogistit kertovat yleensä omaan työhönsä liittyvästä aiheesta, ei yrityksestä. Lähettilyys on asiakasmarkkinointia tuotteista ja palveluista, mutta myös yrityskuvasta. Kuinka usein saa lukea netistä onnistuneita työsuhteita? Ei kovin usein. Erään koulun kurssin tiimoilta asiakasyrityksestämme ei löytynyt muuta kuin negatiivista palautetta työnantajasta ja sen toiminnasta. Tämä vaikutti kyllä todella paljon siihen, kuinka asiakkaan projekti vei eteenpäin. Ei kauhean innostuneesti.

  Lyhyestä virsi kaunis: annetaan vain jokaisen yrityksen viestinnän ja markkinoinnin hoitaa tämä asia. 😉

  Lähteet:

Digitalist. Wahlman, J. 2016 Mitä on työntekijälähettilyys? Blogi. Saatavissa: https://digitalist.global/talks/mita-on-tyontekijalahettilyys/ [Viitattu 7.12.2018]

  Digitalist. Lähdevuori, J. 2015 Työntekijälähettilyys ja kymmenen kannustavaa esimerkkiä. Blogi. Saatavissa: https://digitalist.global/talks/tyontekijalahettilyys-ja-kymmenen-kannustavaa-esimerkkia/ [Viitattu 7.12.2018]

[newgirlintown2018-blog]

Read the f**king manual!

Kuinka moni somen käyttäjä oikein miettii omaa toimintaansa somessa? Itse en ainakaan ollut paljoa sitä miettinyt ennen kuin tämä tuli koulussa aiheeksi. Tämä tietysti pitkälti johtui siitä, etten juuri käytä somea, mutta nyt olen antanut sille aikaa. Tästä samaisesta asiasta en ollut myöskään aiemmin lukenut mitään sosiaalisen median ohjeistusta saatika tiennyt, että sellainen on olemassa! Hyviä neuvoja, joita olen osittain hyödyntänyt alla olevassa listassa.

  Jos yritykseltä ei löydy omia ohjeita, niin tässä lyhyet vinkit somen käyttöön:

  Mieti aina kahdesti ennen kuin julkaiset mitään.

Muista, että verkosta on hankala poistaa sinne laitettua tietoa.

Huolehdi, ettei tieto mene muille kuin haluamallesi joukolle. Äläkä keskustelu työasioista muualla kuin työasioihin tarkoitetuissa kanavissa.

Kaikki ei ole välttämättä niin innokkaita somesta kuin sinä. Kunnioita siis sitä.

Ole mieluummin ylivarovainen kuin liian höveli.

Somessa pätee sama kuin vanhemmat sanovat lapsille: ”Varo tuntemattomia”.

Muista vahvat salasanat!

Järjen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa, kun puhutaan sosiaalisesta mediasta.

  Somessa toiminta vaatii erityistä tarkkuutta. Kenelle laitat viestiä, kuka näkee julkaisusi, mitä voit julkaista turvallisesti somessa jne. Monet ovat Twitterissä ja hyvänä esimerkkinä somessa olemisen tarkkuudesta ja twiittauksista on Trumpin toiminta. En ole lukenut hänen tekstejään, mutta ainakin uutisissa on ollut monenmoista ”ongelma” tilannetta hänen teksteihin liittyen.

  Työntekijä voi huomaamattaan/tajuamattaan antaa somessa julki jotain sellaista tietoa, joka voi antaa väärää mielikuvaa yrityksestä, jossa hän työskentelee. Vaikkei mainitse tekstissään yrityksen nimeä, se on helppo saada selville jostain toisesta palvelusta. On siis hyvä, että yrityksissä on olemassa ohjeistus, kuinka toimia somessa. Yritykset ovat miettineet tarkkaan ohjeistuksiaan ja näitä on hyvä hyödyntää myös joissain määrin henkilökohtaisessa elämässäänkin. En tiedä kuinka moni yrityksemme työntekijä on käynyt lukemassa nämä ohjeistukset ja miten se on heidän some-käyttöönsä vaikuttanut. En nimittäin ole keskustellut kenenkään kanssa tästä aiheesta. Kerran piti hieman kysellä viestinnän ihmiseltä some-jutuista ja sieltä ei tullut kuin moitteita, kun sai kuulla, etten tiedä mistään mitään :D Parempi, kun en alkanut utelemaan sen enempää.

  Liikenne- ja viestintäministeriön sosiaalisen median ohjeissa on pitkälti samoja ohjeistuksia somen käyttöön kuin meilläkin. Ohjeet eivät varmasti paljoa muutu oli mikä tahansa yritys kyseessä, mutta ministeriön ohjeissa oli maininta virkamies ja yksityishenkilö rajoista. Tästä tuli mieleen Timo Soinin abortti-julkaisu, josta nousi iso haloo. En ymmärrä tätä kaikkea. Mielestäni ihmisillä, olivat he sitten julkisuuden henkilöitä tai yksityishenkilöitä, on myös oikeus mielipiteeseensä. Jos kommentti ei ole mieleinen, niin sen voi skipata. Aivan kuten nämä blogitkin. Ei tarvitse lukea, jos ei kiinnosta 😉

[newgirlintown2018-blog]

siin on out sekä in, se on fixu vekotin

Sosiaalinen media eli some. Pyrin käyttämään sitä niin vähän kuin mahdollista. Työpaikan intraa luen milloin luen. Oletan, että saan tärkeimmän tiedon työkavereilta, jos nyt joku asia on kauhean tärkeä. Somessa on mielestäni liikaakin tietoa. Koko ajan uutisoidaan kaikenlaisista asioista, että sinnehän eksyy!  Ei jaksa enää lukea kaikkea ja tässä tapauksessa joku tärkeä voi jäädä huomioimatta. Hyvänä esimerkkinä Facebook. Kuka jaksaa lukea kaverinsa päivityksiä muutaman minuutin välein? Eikö hänellä ole muuta tekemistä? Itse käyn fb:ssa kerran pari vuodessa. Aiemmin käyntien määrä riippui täysin siitä, miten usein koirani kävi näyttelyissä. Siellä piti tietysti aina julkaista tieto näyttelytuloksista, koska koirakavereita on ympäri maailmaa. Nyt herran jäätyä eläkkeelle, ei ole tullut käytyä sitäkään tekemässä. Kerran kävin tänä vuonna laittamassa viestin Australiassa asuvalle kaverilleni, mutta en ole käynyt katsomassa onko hän vastannut. Olen poistanut ilmoitukset. Muutoin tulee mainoksia ja muuta typerää koko ajan. Somen suurimpana ongelmana näen sen, että ne käyttävät rekisteröityjen tietoja markkinointiin. Joissakin palveluissa voit valita markkinointikiellon, mutta useimmissa et. Nämä eivät tee muuta kuin kuormittavat sähköpostia.

  Yrityksille some on melkein kaikki kaikessa nykypäivänä. Jos et ole somessa, voit menettää potentiaalisia asiakkaita tai vanhoja asiakkaita. Jo pelkkä nykypäivän mittarilla oleva ”puutteellinen” verkkosivujen olemassaolo aiheuttaa tämän asian. En kyllä sano, että kaikkien yritysten kannattaisi olla somessa. Pienillä yrityksillä ei välttämättä ole resursseja tällaiseen toimintaa. Isommille yrityksille some luo mahdollisuuden markkinoida palvelujaan / tuotteitaan edullisesti. Se antaa näkyvyyttä asiakkaille. Yrityksemme aloitti asiakaspalvelun joulukuussa 2016 sekä Twitterissä että Facebookissa. Yrityksemme myös jakaa Slidesharessa (LinkedInin yksi palvelumuoto), seminaarien esityksiä ja Youtubessa Parempaa työelämää-videoita. Olemme monessa mukana, vaikken sitä oikein tiedostakaan 😉

  Twitterissä ja LinkedInissä yrityksen työntekijä on merkannut missä yrityksessä työskentelee. Tämä voi näkyä tietysti myös Facebookissa, mutta LinkedInissä olet työmarkkinoilla. Tämä ei tietysti ole hyvä esimerkki yrityksen kannalta, jos työntekijä pystyy mainostamaan itseään työntekijänä ja joku toinen voi napata hänet. Työntekijä voi siis tällä tavalla hyödyntää LinkedIniä ja Twitteriä, mutta myös kirjoittamalla omia viestejään työnantajastaan/yrityksen palveluista. Työntekijöiden viestit koetaan luotettavimmiksi kuin yritykseltä tulevat viestit. Nämä työntekijöiden viestit myös leviävät paljon laajemmalle kuin yrityksen viralliset viestit. Tässä kohtaa nousee esille somen käytön ohjeistus yrityksissä ja siihen aiheeseen palaan seuraavassa blogissani.

  Sisäisenä somena nostan blogissani Yammerin. Erittäin hyödyllinen keino välttää mm. toistuvia kysymyksiä ja saada muillekin ongelma tietoon. En nyt kuitenkaan sanoisi, että sieltä olisi mitenkään kauhean helppo etsiä itselleen tärkeää tietoa tai sitten en vaan osaa sitä. Mieluummin käytän skypeä kysyäkseni asiaa, kun vaan tiedän oikean henkilön. Näin oma työntekoni nopeutuu. Jos laitan yammeriin yleisen viestin, voi olla, että vastauksen saaminen venyisi useampaan päivään. Siinä tuli helposti lueteltua Yammerin höytyjä ja haittoja 😊 Tiimillemme on perustettu oma Yammer-ryhmä, mutta ei se ole oikein ottanut tulta alleen. Tiimissämme viestitään tärkeistä asioista joko sähköpostilla tai kerrotaan suoraan tiimipalavereissa. Itse luen mieluummin sähköpostista tiimille tärkeitä asioita kuin yammerista. Sähköpostin lukeminen puhelimesta on mielestäni helpompaa kuin lisätä taas joku appi puhelimeen. Eiköhän niitäkin ole jo niin paljon enkä edes tiedä mihin niitä kaikkia voisi tarvita eikä niitä saa poistettua!

Työpaikan intra- tai extranetiä voi käyttää monenlaiseen uutisointiin ihan yleisissä asioissa, mutta johdon tiedotusvälineenä tämä on mainio paikka. Siellä voidaan uutisoida sisäisesti haussa olevista työpaikoista aina tärkeisiin tiedotteisiin, joiden kaikkien on hyvä tietää. Henkilökohtaisesti näen tärkeimpänä meidän johdon näkyvän toiminnan sitä kautta. He kertovat aina johtoryhmän kuulumiset siellä. Kuinka muuten tavan talliainen saisi tietoonsa tällaisia asioita? Tämä yhteinen viestintäkanava oikein käytettynä luo avoimuutta ja luotettavuutta niin yrityksen kuin johdonkin toimintaan.

Tänä vuonna uutisoitiin myös yrityksemme työntekijöihin liittyvää asiaa. Oli mielenkiintoista olla ns. sisäpiiriläisenä tällaisessa uutisoinnissa, koska näin kuinka sosiaalinen media muutti uutisen ja asiat aivan toisenlaisiksi kuin ne meillä yrityksessä kerrottiin. Luotan kuitenkin enemmän siihen mitä meille sisäisesti kerrottiin. Aina ei kannata uskoa kaikkeen mitä lukee somessa.

[newgirlintown2018-blog]

Tästä se blogien kirjoittelu alkaa

Ensimmäisen blogini kirjoitin toukokuussa, kun muutin Helsingistä Savonlinnaan. Tein sen työkavereilleni, mutta ihan sähköpostimuodossa. Ei nyt ihan virallisesti blogi, mutta sinnepäin. Ei se blogikirjoittaminen kuitenkaan mitenkään saanut tulta allensa, joten siihen yhteen se jäi. Toisaalta ehkä myös siitä syystä, että työkaverit olivat vaan katkeria maisemakuvista, joita laitoin ollessani koiran kanssa lenkillä 😉 Onhan se aina kivempi viettää ruokatunti Saimaan rannalla kävellen kuin betoniviidakossa.

 Kohta aloitan viettämään äitiyslomaani ja pyrin tekemään ennakoivasti mahdollisimman paljon kouluhommia pois alta. Siitä syystä blogitkin tulevat hieman nopeammalla tahdilla kuin pitäisi. Tai ainakin tarkoitus olisi… Hiljennyn hetkellisesti joulukuun puolivälin jälkeen.

 Toiselle kurssille piti tehdä blogeja vaikka miten paljon, mutta aiheet olivat todella outoja eivätkä napanneet pätkän vertaa. Enkä siis tehnytkään kuin minimimäärän. Voi olla, että johtuu myös tämän hetken tilanteestakin, ettei innostusta juuri löytynyt. Tämän kurssin blogien aiheet ovat enemmän kuin mielenkiintoisia ja siksi alan nyt innokkaasti niitä kirjoittamaankin. Kerroin työpaikkani coachille nämä blogien aiheet ja hän odottaa mielenkiinnolla kirjoituksiani. Ei mitään paineita siis. On kyllä mukavaa, että työkaveritkin innostuvat tekemistäni kouluhommista ja siitä on heillekin mahdollisesti jotain hyötyä. Yhtenä syynä tähän koulunkäyntiin onkin se, että saan jakaa koulusta saamaani oppia työpaikalla. Jos vaan joku olisi kiinnostunut :D