aikarumaa

[aikarumaa]

Alastomana kynttilän valossa, parvekkeen reunalla iltaa hiljaa kuuntelemassa

Olet kauneimmillasi sydämenlyöntien välissä

[aikarumaa]

Siinä paljaana keittiön valossa, posket kasteltuina, silmät sumuisena sun lohdun lämmössä. Naurahda mun herkälle sielulle kuten ennenkin

Meidän maailma on yhden sängyn kokoinen, peiton alla on miljoonia ajatuksia, niistä yksi on kolkutellut mun sana-arkun kantta

Vielä pidän sen aarteen tallessa

[aikarumaa]

Samat ylitsepursuavat ajatukset mylläävät sen naisen maailmaa rikki ja ehjäksi uudestaan

Joka päivä täytyy aloittaa alusta, ymmärtää mikä tänään pelottaa

Mitään ei ehdi tekemään omakseen, ainainen irrallisuuden tunne kalvaa ja vaanii pääkopan perällä

Niin, onni kai on vaan naamioitunut, surullinen sitä kuitenkin sydämeltään on

Silti tähän voi tyytyä, koska rakastanhan elämää

[aikarumaa]

Jos ei muuta tiedä kuin sen, että rakastaminen ja rakastettuna oleminen tuntuu todelliselta tässä kaiken muun haavemaailman pyörityksessä

Jos ei muuhun osaa vastata, jos ei muuta osaa etsiä

Ja silti ei tiedä mitä se edes tarkoittaa

[aikarumaa]

Kello ei ehdi edes kuuteen, ei ehdi maailma herätä vielä

Jo ajattelen sinua

Näin elämää kiroavien aamu-unisten kanssamatkustajien seassa sykin lämpöä hymyä

[aikarumaa]

Kissa painautuu kylkeen kiinni lämmittämään ikiroutaista olemustani

[aikarumaa]

Haalin itseeni energiaa

Varteni on koreampi tänään, vaan kuinka kauan jaksan kukkia?

[aikarumaa]

Kiitos kun otit minut lähelle ja silitit pois sen pahan, joka velloi rintalastan alla

Pahan, joka painoi keuhkoja

Ehkä tämä jää ei kanna, pianhan on jo kevät ja sulat lähestyvät, mutta olen tänäänkin valmis hukkumaan

[aikarumaa]

Tähän hiljaisuuteen jätä minut mustelmilla

Jätä tuijottamaan päivätöntä päivää

Huurre ympäröi, jähmettää minut tähän hetkeen ikuisuutta kuuntelemaan

Haluan olla uni, legenda, myytti

Kohdatessani yön olentojen silmät niille osoitan kunnioitukseni kumartaen

Täällä henkiolennot vaeltavat silmiemme alla, tänne jään uinumaan

[aikarumaa]

Eksyksissä tässä, kuihtuen syyslehtien kanssa kilpaa

[aikarumaa]

Syksyn hämärän ympäröimänä istuu lapsi hiljaa pelon nakertaessa häntä jossain sielun sopukassa

Kun musta pimeys on täällä jaksaako hän enää? Kun kynttilä jälleen sammuu, kun oma valo katoaa, jaksaako hän?

Olisinpa tarpeeksi vahva sytyttääkseni sen hänelle uudestaan, tarpeeksi vahva kantamaan hänen valoaan yön läpi

[aikarumaa]

Filmi pyörii päässä, silmien edessä

Samat kohtaukset toistuvat ja kerta kerralta hengitän huonommin

Ilma ympärillä on ohutta, kylmettää keuhkoja myöten

Mitä vielä vaaditaan? Miten paljon vielä?

Mun taival ei johda minnekään, mut tie on timantein koristeltu

[aikarumaa]

Iso maailma pakattuna yhteen hiljaiseen iltabussiin, tässä pehmeän valon ympäröimänä unohdan mitä olen tuolla jossain

Tässä yhdessä hetkessä, me täällä piilossa pimeydeltä

Jossain on meille paikka kutsua kodiksi

[aikarumaa]

Saumat ratkeaa, en pysty enää pitelemään kaikkea hiljaa sydämessäni. Tuijotan tyhjyyteen ja mietin taas, miten oppia olemaan itseni edessä varma

Kuluu, kuluu reikä kantapäähän, askel toiselta kasvaa salassa, piilossa kengän pohjalla. Kun katseeni siirtyy syvemmälle usvaan lipsun kauemmaksi siitä ihmisestä, joka on kokonainen.

Hän on kuin vieras, vieras tuttu, hän muistuttaa minua päivien raskaudesta ja ainaisesta unesta.

[aikarumaa]

Sydämentykytyksiä

Niin mä halkean

Kaipuu tyydytetty

Sopusointu, värien harmonia, näin me

[aikarumaa]

Kissa katsoi hiljaa kun sydämeni hukkui sinuun

[aikarumaa]

Erotan itseni siitä tunteesta, siitä odottavasta myrskystä

Pelkään kaatuvani

Juoksen portaita alas, jalkani eivät tunne näitä askelmia

Kompuroin, liukastelen

Ota minut kiinni