#yrityskaupat
Explore tagged Tumblr posts
Photo
Miksi yritysfuusiot tappavat talouden
kirjoittaja: Jordan Brennan
Talouskasvuun vaikuttavat tekijät ovat pitkään olleet eräitä tärkeimmistä taloustieteen kysymyksistä historiallisesti, kuten myös sellaiset kysymykset kuten hinnanmuodostus ja tulonjako. Menneen sukupolven aikana talouskasvu on kehittyneissä länsideokratioissa hidastunut huomattavasti, mikä nostaa vanhan (mutta nyt taas muodikkaan) sekulaarin stagnaation teorian. Sekulaari stagnaatio on erityisen akuutti makroekonominen ongelma jolla on suora yhteys elintasoon, olivatpa ne sitten objektiivisten mittareiden avulla määriteltyjä, kuten elinajanodote tai subjektiivisia mittarieta kuten onnellisuus.
Larry Summers on mitä ilmeisimmin mies vastuussa termin uudelleenkäyttöönotosta, mutta käsitteellä on historiansa joka ulottuu yli vuosisadan päähän. Nykymuotoisessa määritelmässään sekulaari stagnaatio ilmenee aneemisena BKT:n kasvuna joka havaitaan bisnessyklin aikana ja joka johtuu investointien vähäisyydestä, erityisesti investoinneista koneisiin ja laitteisiin.
Sekulaarille stagnaatiolle on ollut erilaisia selityksiä, mutta Summers ilmoittaa muutaman kriittisen muuttujan, kuten teknologisen kehityksen, hitaamman tuottavuuden kasvun ja ikääntyvän väestön. Summersin mukaan nämä tekijät ovat saaneet aikaan epätasapainon säästöjen ja investointien välillä. Taipumus säästää on ohittanut halun investoida, mikä alentaa korkoja, pienentää kysyntää ja hidastaa kasvua.
Ja vaikka tämä narratiivi saattaa olla jonkin verran totuudenmukainen, on kuitenkin tärkeä prosessi joka jätetään kokonaan huomiotta, nimittäin yritysfuusioiden räjähdysmäinen kasvu vuoden 1990 jälkeen. Menneen 25 vuoden aikana ollaan nähty historiallinen kasvu bisnesinvestoinnissa kohti konsolidaatiota, ja tämä siirtymä — joka ei ole saanut tutkijoilta ansaitsemaansa huomiota — on muuttanut amerikkalaisen kapitalismin rakennetta ja toimintaa. Ennenkuin menemme syvemälle USA:n yritysfuusioihin, on tärkeää dokumentoida hieman USA:n talouden toimintakykyä niin että tarkasteltava ilmiö tulee paremmin esiin.
Investointien, työpaikkojen määrän ja BKT:n kasvun hidastumisen dokumentoiminen
Aloittakaamme liiketoiminnan investoinneista ei-asuinrakennuksiin, koneisiin ja laitteisiin. Tämä on esitetty Kuvassa 1 prosenttiosuutena BKT:sta sodanjälkeisenä aikana. Suuria vuoden 1945 kansanliikkeitä seurannut investointiaalto kiinteisiin omaisuuseriin kasvoi tasaisesti vuoden 1946 8% BKT:sta vuoden 1981 13%:n ennenkuin se kääntyi jyrkkään laskuun. Vuonna 2010 päästiin sodanjälkeisen ajan pohjalukemiin 7%:n josta ollaan tultu hieman ylöspäin vuoden 2015 9%:n. Nämä kaksi lineaarista trendiä sarjoisa selkeästi kertovat sodanjälkeisen ajan investointiaallon ”kulta-ajasta”, joka kuivui kokoon 1980-luvun alussa. Laskeva osuus kansantulon osuudesta investointeina — ”investointiromahdus” — näkyy sitä seuraavalla neoliberaalilla kaudella. Tuottajakorjatuilla hinnoilla keskimääräinen kasvu yli puolittui kahden periodin välisenä aikana pudoten vuoden 1945 5,6%:sta vuoden 1980 2,2%:n. Joten vaikka monet kommentaattorit ovat väittäneet sekulaarin stagnaation vaikuttaneen USA:n vuosien 2008-09 laman aikana, data kertoo että investointien määrän lasku alkoi paljon aiemmin ja se saattaa liittyä neoliberaaliin talouspolitiikkaan. Mitkä ovat tämän hidastumisen seuraukset investoinneille?
Tavalliselle kansalaiselle ”talous” tarkoittaa ensinnäkin työtä ja sitä mihin kotitaloudella on varaa ostovoiman muodossa. Ja vaikka on olemassa epälineaarinen relaatio tulojen ja yleisen elämään tyytyväisyyden välillä (mikä tarkoittaa että jälkimmäinen nousee tiettyyn pisteeseen ensimmäisen kanssa), korkeamman tulotason ihmiset pärjäävät paremmin mitä tulee sekä oman elämän arviointiin että emotionaaliseen hyvinvointiin. Tämän takia työpaikkojen luominen ja henkilökohtaiset tulot ovat niin tärkeitä politiikan aiheita: niillä on suora yhteys elämänlaatuun, ja epäsuorasti demokraattisen kansalaisuuden arvoon.
Kuvaajassa 2 esitetään vuosikymmenen keskimääräinen BKT:n kasvu (inflaatiokorjattu) ja työllisyys vuodesta 1890 vuoteen 2015. Ei mitenkään yllättävästi kaksi muuttujaa liittyvät läheisesti toisiinsa ja niillä on Pearsonin korrelaatiokerroin arvolla 0.66 yli 125 vuoden ajalta. Keynesiläisenä aikana (1930-luvulta 1970-luvulle) työpaikkojen luonti ja BKT:n kasvu olivat molemmat verrattaen korkeita ja/tai kasvavia. Neoliberaalilla kaudella (1970-luvun lopulta nykyaikaan) molemmat mittarit ovat hidastuneet ja/tai madaltuneet. Tämä jaksotus on tietenkin hyvin laaja. Joillakin vuoden 1980 jälkeisillä ajanjaksoilla kasvu oli poikkeuksellisen nopeaa (esimerkiksi vuosina 1995-2001), mutta kun verrataan vuoden 2000 jälkeisiä 15 vuotta edelliseen puoleen vuosisataan, havaitaan, että sekä työpaikkojen luomisen että BKT:n kasvuvauhti on suunnilleen puolittunut.
Jo pitkään on ymmärretty, että yritysten investoinnit koneisiin ja laitteisiin liittyvät läheisesti työpaikkojen luomiseen, tuottavuuden parantumiseen ja talouskasvuun (ks. esimerkiksi tästä ja tästä). Ei siis ole yllätys, että BKT:n ja työllisyyden suhdannekorjattu kasvuvauhti oli suhteellisesti korkeampi kolmena vuosikymmenenä ennen vuotta 1980 kuin yli kolmena vuosikymmenenä sen jälkeen. Hidastumisen selittäminen on hankalaa. Perinteisiin selittäviin muuttujiin kuuluvat väestön suhteellinen ikääntyminen ja heikko tuottavuuden kasvu. Tästä tarinasta on kuitenkin jätetty pois se, miten resurssit kanavoituvat Yhdysvaltojen yrityssektorin, erityisesti suuryritysten, kautta.
Yli äyräitten: Yritysfuusioiden lähihistoria
Laajentumiseen suuntautuneiden yritysten on tehtävä peruslaskelmat: rakennetaanko uutta teollista kapasiteettia käyttöomaisuusinvestointien muodossa vai ostetaanko olemassa olevaa teollista kapasiteettia määräysvallan markkinoilta (sulautumisten ja yritysostojen kautta, jäljempänä ’yritysfuusiot’). Koska ensin mainittu prosessi liittyy läheisesti työpaikkojen luomiseen ja BKT:n kasvuun, sen voidaan perustellusti katsoa kuuluvan luokkaan ”tuotanto”. Yritysjärjestelyt ja -ostot ovat täysin erilainen prosessi, koska ne eivät lisää teollista kapasiteettia. Itse asiassa yritysjärjestelyihin liittyy usein sekä teollisen kapasiteetin että nettotyöllisyyden väheneminen, kun sulautuman tuloksena syntyneestä yrityksestä poistetaan päällekkäisiä toimintoja. Koska yrityskaupat ja fuusiot ovat prosessi, joka ainoastaan siirtää olemassa olevan tuotantokapasiteetin hallintaa omistajien välillä, ne voidaan parhaiten katsoa kuuluvan teoreettiseen ”jakautumisen” luokkaan.
Kuviossa 3 esitetään käyttöomaisuusinvestointien ja yrityskauppojen syvällinen historia Yhdysvalloissa, molemmat prosentteina BKT:stä. Kuviossa on kolme huomiota herättävää piirrettä. Ensinnäkin, lukuun ottamatta 1930-luvun lamaa ja 1940-luvun valtiojohtoista sotatoimia, Yhdysvaltojen yritysten investointien laskusuhdanne vuodesta 1990 lähtien on ollut poikkeuksellinen. Käyttöomaisuusinvestointien osuus BKT:stä on ollut keskimäärin 10 prosenttia viimeisten 125 vuoden aikana, ja viimeisten kahden vuosikymmenen aikana investointitasot ovat olleet jatkuvasti alle tämän pitkän aikavälin keskiarvon.
Toinen huomionarvoinen piirre on yrityskauppojen ja -järjestelyjen aaltomainen kuvio. Yritysjärjestelyjen ja -ostojen kehitystä kuvaava narratiivi on sarja ”aaltoja”, joista kukin johtaa erilaisiin organisaatiomuotoihin ja markkinarakenteisiin. Ensimmäinen yhdysvaltalainen fuusioaalto alkoi vuoden 1883 laman jälkeen ja kesti vuoteen 1904. M&A:n pääasiallinen muoto oli horisontaalinen eli yritykset yhdistyivät omilla toimialoillaan toimivien kilpailijoidensa kanssa muodostaakseen monopolistisia markkinarakenteita. Nobel-palkittu George Stigler kutsui sitä ”oligopoliaalloksi”, koska vertikaaliset fuusiot — samalla alalla toimivien, ostaja-myyjä-suhteessa olevien yritysten yhdistymiset — olivat vallitsevia. Kolmas yhdysvaltalainen sulautuma-aalto kesti vuosina 1965-1969, ja sitä kutsuttiin ”konglomeraattiaalloksi”, koska suuret yritykset monipuolistivat omistuksiaan ostamalla yrityksiä toisistaan riippumattomilta aloilta. 1980-luvun jälkeinen sulautuma-aalto on ollut laajuudeltaan yhä globaalimpi, ja suuret yritykset ovat ostaneet kilpailijoita muilla lainkäyttöalueilla.
Kolmas ja tärkein huomioitava piirre on yrityskauppojen ja -järjestelyjen voimakas lisääntyminen vuodesta 1990 lähtien. Aikaisemmin fuusioaallot olivat suhteellisen harvinaisia ja fuusioaallon huippua lukuun ottamatta fuusiotoiminnan laajuus oli verrattain vähäpätöinen. Vuoden 1990 jälkeen yritysfuusioiden määrä on pysynyt historiallisesti ennennäkemättömällä tasolla. Viimeisten 12 vuosikymmenen aikana vuotuinen yrityskauppojen ja -järjestelyjen osuus BKT:stä oli keskimäärin alle kolme prosenttia. Vuoden 1990 jälkeisellä neljännesvuosisadalla yrityskauppojen ja -järjestelyjen keskimääräinen taso kuitenkin yli nelinkertaistui vuotta 1990 edeltävään vuosisataan verrattuna. Ennen vuotta 1990 yritysfuusioiden määrä ei koskaan ollut lähelläkään käyttöomaisuusinvestointien arvoa (lukuun ottamatta vain yhtä vuotta, 1899). Vuoden 1990 jälkeen yrityskauppojen ja -järjestelyjen laajuus alkaa kilpailla kiinteään omaisuuteen tehtyjen investointien kanssa tai jopa ylittää ne. Tämä on selvästi historiallinen muutos amerikkalaisessa kapitalismissa.
Tämä luo joukon arvoituksia. Miksi yrityskauppojen ja -järjestelyjen historiallinen malli katkesi vuoden 1990 jälkeen ja mitä makrotaloudellisia seurauksia sillä on ollut? Yritysfuusioiden selityksissä pyritään yleensä selittämään ainakin kaksi asiaa: yrityskauppojen motiivit (syyt) ja yrityskauppojen jälkeiset tulokset (vaikutukset). Kasvu ja tehokkuus (jälkimmäistä kuvataan usein taloudellisten ”synergioiden” avulla) ovat kaksi yleisintä motiivia, jotka mainitaan yritysfuusioiden taustalla, mutta heterodoksisesta näkökulmasta katsottuna yrityksen suurempi suhteellinen koko ja siihen liittyvä markkinavoima, jonka suurempi koko antaa, on todellinen fuusiointivaltti.
Markkinoiden rakenne ja markkinavoima
Monet heterodoksiset taloustieteilijät ovat käyttäneet kokonaiskeskittymää oligopolististen yritysten vallan laajana mittarina, koska se kuvaa suuryritysten yleistä asemaa yritysmaailmassa. Kuviossa 4 verrataan fuusiotoiminnan laajuutta kokonaisvarallisuuskeskittymiin, joista jälkimmäistä mitataan 100 suurimman Yhdysvalloissa listatun yrityksen kokonaisvarallisuutena prosentteina yritysmaailmasta. Tässä kuviossa fuusioita verrataan käyttöomaisuusinvestointeihin, mikä kuvastaa ”osta vai rakenna”-päätöstä. Teoreettisesti ajateltuna pitkäkestoisten yrityskauppojen ja -järjestelyjen pitäisi muuttaa yrityssektorin rakennetta siten, että varojen keskittyminen lisääntyy. Sen sijaan pitkäaikaisten käyttöomaisuusinvestointien pitäisi johtaa yritysten omaisuuserien omistuksen hajautumiseen, kun uusia yrityksiä tulee teollisuuteen. Kuviossa 4 esitetyt kaksi sarjaa ovat tiiviisti ja positiivisesti sidoksissa toisiinsa kuuden vuosikymmenen ajan sekä vuositasolla (Pearsonin korrelaatioarvo 0,78) että korjattuna siten, että otetaan huomioon sekulaarinen (10 vuoden liukuva keskiarvo) ensimmäinen ero (korrelaatio 0,58). Tämä antaa huomattavaa empiiristä tukea teoreettiselle väitteelle, jonka mukaan fuusioilla on taipumus keskittää yritysten omaisuuserien omistusta.
Samanaikaisesti 1960-luvun lopun monialayritysten fuusioaallon kanssa omaisuuserien keskittyminen lisääntyi puoleen välissä ja nousi 8 prosentista 12 prosenttiin yritysten kokonaisvaroista. Fuusiotoiminta pysyi suhteellisen vähäisenä vuosina 1970-1990. Teoriassa näiden kahden vuosikymmenen aikana tehtyjen käyttöomaisuusinvestointien olisi siis pitänyt johtaa yritysten omaisuuden omistuksen hajautumiseen. Tosiseikat tukevat tätä tulkintaa. Vuosina 1970-1990 omaisuuserien keskittyminen väheni neljänneksen. Yhdysvaltojen yrityshistorian pitkäaikaisimman yrityskeskittymien kauden alkaessa omaisuuserien keskittyminen yli kaksinkertaistui ja nousi 9 prosentista vuonna 1990 21 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä. Yhdysvalloissa on miljoonia rekisteröityjä yrityksiä, mutta 100 suurinta yritystä hallitsee viidesosaa yritysten kokonaisvarallisuudesta, mikä on huomattavan suuri keskittymisaste.
Onko markkinarakenteen ja markkinavoiman välillä empiirinen suhde? Se, että jatkuvat yritysfuusioiden jaksot liittyvät läheisesti keskittyneen markkinarakenteen syntymiseen, viittaa siihen, että markkinavoiman tavoittelu on yksi mahdollinen fuusiomotiivi. Markkinavoiman lisääntyminen lisäisi kuitenkin huomattavasti tämän väitteen painoarvoa. Olen tutkinut tätä kysymystä perusteellisemmin esimerkiksi Yhdysvalloissa (täällä ja täällä) ja Kanadassa (täällä ja täällä) ja todennut, että yhtäältä fuusioiden ja kokonaiskeskittymien ja toisaalta kokonaiskeskittymien ja oligopolististen yritysten markkinavoiman välillä on lineaarinen yhteys. Seuraako tästä, että yritysten omistuksen keskittyminen johtaa 100 suurimman Yhdysvalloissa listatun yrityksen koon mukaan oikaistun kannattavuuden kasvuun — jälkimmäistä pidetään markkinavoiman välittäjänä?
Oletamme, että yritysten varojen keskittyessä huippuyritykset saisivat suuremman osuuden yritysten voitoista. Yrityksen koon mukaan mukauttamalla saadaan likimain se, mitä Mancur Olson kutsui organisaation ”kartellivoimaksi asukasta kohti”, ja näin saadaan käsitys suurten yritysten markkinavoimasta. Kuviossa 5 verrataan 100 suurimman yhdysvaltalaisen pörssilistatun yrityksen yhteenlaskettua varallisuuskeskittymää (markkinarakenne) ja 100 suurimman yhdysvaltalaisen pörssiyhtiön liikevoittoa ennen veroja työntekijää kohden (markkinavoima), jotka on vuosittain järjestetty markkina-arvon mukaan. Nämä kaksi sarjaa ovat tiiviisti synkronoituja, ja niiden vuotuinen korrelaatio on 0,89 kuuden vuosikymmenen ajan ja sekulaarinen ensimmäisen eron korrelaatio 0,71, mikä tukee vahvasti käsitystä siitä, että markkinarakenne ja markkinavoima ovat yhteydessä toisiinsa.
Suurimpien yritysten kokokorjattu kannattavuus pysyi suhteellisen vakaana vuosina 1950-1990, ja se vaihteli alhaisesta 23 000 dollarista työntekijää kohti vuonna 1954 korkeimpaan 43 000 dollariin vuonna 1974 (monialayritysten fuusioaallon loppupäässä). Vuoden 1990 jälkeen kannattavuus nousi räjähdysmäisesti Yhdysvaltojen historian suurimman fuusioaallon myötä, ja se nousi 31 000 dollarista työntekijää kohti vuonna 1990 80 000 dollariin työntekijää kohti vuonna 2006. Tämä tilastollinen suhde auttaa selittämään motivaatiota fuusioihin. Loppujen lopuksi keskittyminen itsessään on kyseenalainen tavoite. Mutta jos keskittyminen johtaa markkinavoiman kasvuun ja tämä markkinavoima antaa yrityksille mahdollisuuden lisätä (kokokorjattua) kannattavuuttaan, tämä on yritysjärjestelyjen liiketaloudellinen peruste. Federal Reserve Board totesi tekemässään tutkimuksessa saman asian, nimittäin, että yrityskaupat ovat positiivisesti yhteydessä markkinavoimaan, mutta eivät tilastollisesti liity tuottavuuden paranemiseen.
Onko investoinneista puutetta?
Kun palataan takaisin sekulaariseen stagnaatioon, näyttää selvältä, että käyttöomaisuusinvestointien alhaisella tasolla on merkittävä rooli BKT:n kasvun hidastumisessa. Väitän tässä yhteydessä, että historiallisesti ennennäkemätön varojen uudelleen suuntaaminen pois teollisuuden laajenemisesta (käyttöomaisuusinvestoinnit) yritysten omistuksen uudelleen jakamiseen (yritysjärjestelyjen ja -ostojen kautta) on johtanut siihen, että koetaan sijoituskelpoisten varojen käyneen vähiin. Yhdysvaltain yrityssektori on käyttänyt valtavasti resursseja fuusioihin, mikä on johtanut erittäin keskittyneeseen markkinarakenteeseen ja markkinavoiman kasvuun. Kuvitellaanpa, että kaikki yritysjärjestelyihin ja -ostoihin käytetyt varat käytettäisiin sen sijaan käyttöomaisuusinvestointeihin; miltä rakenne näyttäisi viime vuosisadan aikana?
Kuviossa 6 yhdistetään käyttöomaisuusinvestoinnit ja yritysostot ja -järjestelyt osuutena BKT:stä. Tämä ”laskennallinen” kokonaisinvestointisarja osoittaa, millä eri tavoin yritykset voivat käyttää käytettävissä olevia varoja kasvun edistämiseksi. Kuvitteellinen investointisarja osoittaa, että jos yrityssektori olisi käyttänyt kaikki yritysjärjestelyvaransa käyttöomaisuusinvestointeihin, vuosien 1945 ja 1980 välinen investointibuumi olisi ollut suhteellisesti paljon vaatimattomampi kuin se todellisuudessa oli. Sen sijaan, että Yhdysvaltojen talous olisi kokenut investointien heikkenemisen vuoden 1980 jälkeen, se olisi kokenut historiallisesti ennennäkemättömän investointibuumin.
Todelliset investoinnit käyttöomaisuuteen olivat suurimmillaan 13 prosenttia BKT:sta vuonna 1981, mutta laskennalliset kokonaisinvestoinnit olivat suurimmillaan 26 prosenttia BKT:sta vuonna 1999, ja vuonna 2015 ne olivat 22 prosenttia BKT:sta. Kun otetaan huomioon, että kone- ja laiteinvestoinnit ovat keskeinen työllisyyden ja taloudellisen tuotannon liikkeellepaneva voima, on järkevää olettaa, että vuoden 1990 jälkeinen yrityskauppojen ja -järjestelyjen räjähdysmäinen lisääntyminen on ainakin osittain vastuussa BKT:n kasvuun kohdistuneista laskupaineista. Näiden tosiasioiden ei tietenkään ole tarkoitus olla ratkaisevia, vaan niiden tarkoituksena on valottaa ilmiötä, joka ei ole saanut ansaitsemaansa tieteellistä huomiota. Niinkin monimutkaisella makrotaloudellisella ongelmalla kuin sekulaarinen stagnaatio on lähes varmasti useita syy-yhteyksiä. Vaikuttaa siltä, että fuusiotoiminnan voimakas kasvu on yksi tällainen tekijä.
Lähdeviitteet
Gaughan, P.A., 2007. Mergers, Acquisitions, and Corporate Restructuring. Fourth Edition. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons.
Lamoreaux, N.R., 2006a. ‘Mergers, acquisitions, and joint ventures – number and assets: 1919–1979’, teoksessa S.B. Carter, S.S. Garter, M.R. Haines, A.L. Olmstead, R. Sutch & G. Wright, toim., Historical Statistics of the United States, Earliest Times to the Present: Millennial Edition. New York: Cambridge University Press, Taulukko Ch422-429. Verkossa: http://dx.doi.org/10.1017/ISBN-9780511132971.Ch416-43910.1017/ISBN-9780511132971.Ch416-439. Noudettu toukokuu 5, 2015.
Lamoreaux, N.R., 2006b. ‘Mergers in manufacturing and mining – entities, capitalization, and type: 1895–1930’, teoksessa S.B. Carter, S.S. Garter, M.R. Haines, A.L. Olmstead, R. Sutch & G. Wright, toim., Historical Statistics of the United States, Earliest Times to the Present: Millennial Edition. New York: Cambridge University Press, Taulukko Ch416-421. Verkossa: http://dx.doi.org/10.1017/ISBN-9780511132971.Ch416-43910.1017/ISBN-9780511132971.Ch416-439. Noudettu toukokuu 5, 2015.
Wilmer Cutler Pickering Hale & Dorr LLP, 2014. 2014 M&A Report. Verkossa: www.wilmerhale.com/2014MAreport. Noudettu toukokuu 5, 2015.
Lähde: http://evonomics.com/corporate-mergers-strangle-economy-jordan-brennan/
https://kapitaali.com/miksi-yritysfuusiot-tappavat-talouden/
0 notes
Text
Arktalla voittoisa vuosi (Ylöjärven Uutiset)
Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site
Ylöjärveläinen rakennusyritys kasvaa nyt jo pääkaupunkiseudullekin. Niin ikään kunnianosoitukset kielivät onnistumisista. Odotettavissa on myös uusia hyviä vuosia.
Arktan johtajan Esa Kiiverin uraan on mahtunut yhtä jos toista. Tästä on muistona muun muassa Pekingissä työmaavierailulla lahjoitettu kypärä, jonka punainen väri merkitsee omistajuutta tai puoluejohtajuutta, kun keltainen viittaa työntekijöihin ja valkoinen työnjohtoon.
Tällaista Suomi 100 -vuotta Esa Kiiveri ei osannut odottaa.
Ylöjärveläisen rakennusyhtiön Arktan nokkamiehen vuosi on ollut perin vauhdikas. Siihen on mahtunut tunnustuksia ja suuria yrityskauppoja. Silti mies luonnehtii vuotta myös juhlivan Suomen merkitystä korostaen.
– Elämä voi olla ihmeellinen ja yllättävä seikkailu, hän hämmästelee, kuinka ei ammoin olisi arvannut merkkivuoden olevan henkilökohtaisella tasolla tällainen.
Helsingin seutuakin rakentamaan
Yksi merkkipaaluista on äskettäin tehdyt yrityskaupat. Arkta osti heinolalaiset, pääkaupunkiseudulla toimivat Reposen, Laatuseinän ja näiden hallintoa hoitavan Laatutilit.
Arktalle kaupat eivät ole merkki taantuman hellittämisestä, joka alalla nyt on nostanut päätään. Yritys kun on ollut taantumassakin vakavarainen.
Sen sijaan kauppojen hetki koitti, koska Arkta rakentaa Tampereen seudulla jo niin mittavasti, kymmenisen prosenttia uusista asunnoista, ettei täältä voinut enää hakea suurta kasvua. Oli suunnattava pääkaupunkiseudulle.
– Tampereen alueellakin on toki hyvä olla ja syytä olla yhä, mutta pääkaupunkiseudulla on suurin kasvu, luotsi kuvaa aluetta, joka haukkaa 60 prosenttia maan kerrostalorakentamisesta.
Yritysosto oli luonteva ratkaisu laajentamiseen, sillä ostetuilla yrityksillä oli verkostot ja osaajat valmiina.
Aluevaltaukselta Kiiveri odottaa hyviä tuloksia. Kerrostalorakentamista harjoittavan Reposen liikevaihto noussee lähivuosina 30 miljoonasta 50 miljoonaan ja betonielementtejä valmistavan Laatuseinän liikevaihto neljästä miljoonasta viiteen miljoonaan. Parin kolmen vuoden aikana Arktan rakentaminen painottuu jo valtaosin pääkaupunkiseudulle.
– Näkymä on, että Arktan lähivuodet ovat vielä parempia kuin takana olevat.
Kollegoiden arvonanto suurin kunnia
Työ on kantanut myös tunnustuksen hedelmää. Rakennusmestarien keskusliitto valitsi äskettäin Kiiverin vuoden 2017 rakennusmestariksi.
Tunnustusta perusteltiin niin yrityskentällä kuin luottamustehtävissä toimineen Kiiverin ansiokkaalla työllä elinkeinoelämän kehittämisessä ja työllistämisessä sekä Arkta-konsernin menestyksellä vaihtelevissakin suhdannetilanteissa. Myös velvoitteiden esimerkillistä hoitoa ja alan opiskelijoiden tukemista kiitettiin.
Keväällä tasavallan presidentti puolestaan nimitti Kiiverin rakennusneuvokseksi.
– Tuntuu, että pitkäjänteinen toiminta on tullut huomatuksi ja arvostetuksi. Erityisesti kollegojen huomionosoitus on suurinta, mitä ammatillisesti voi saada, mies myhäilee ja kiittää myös kaupunkia ja Ylöjärven Yrityspalvelua paikallislehdessä julkaistuista onnitteluista.
Osan kunniasta hän kuitenkin jakaa perheelle, työntekijöille ja yhteistyötahoille.
– Yksi ihminen ei yksin ole mitään.
Pysyvästi ylöjärveläinen
Vaikka Arkta on jo vuosia toiminut isosti koko Pirkanmaan alueella, yrityksen koti on pysynyt Ylöjärvellä.
– Perustajat ovat pitkäaikaisia ylöjärveläisiä, ja yritys on perustettu Ylöjärvelle, hän perustelee ja ynnää, että koska Ylöjärvi on osa Pirkanmaan talousaluetta, toiminta onnistuu oivasti täältäkin käsin.
Pääkaupunkialueelle suuntaaminenkaan ei saa yrittäjää suunnittelemaan kotipaikan vaihtoa. Sinnekin yltää täältä.
– Tietojärjestelmät ja nopeat liikenneyhteydet mahdollistavat sen, toimitusjohtaja sanoo ja pokkaa paikallisuudelle:
– Elämässä on perusarvoja, joita tulee kunnioittaa.
from WordPress http://ift.tt/2BQsIe0 via IFTTT
0 notes