#yliherkkyys

[compotemkin]

Siis joo! Maistan tämän myös. Mutta pelkästään raaka tomaatti, kypsänä se mansikan maku katoaa.

Mutta mulla on todennäköisesti jokin lievä yliherkkyys molemmille. Maistan myös kurkun "väärin".

Outo ajatus että tomaatti ja mansikka muistuttaa toisiaan kovasti.. Maultaan siis mutta onhan ne molemmat punaisia marjoja.

Tietenkin nyt puhutaan tuoreista maustamattomista tapauksista - ja toki mansikat on usein makeampia mutta jos on semmonen vähän karvas mansikka nii kyllä se mehuisuudessa ja tekstuurissa muistuttaa tomaattia..

[21474]

Koehenkilöt saivat voidetta, jossa ei ollut mitään vaikuttavia ainesosia. Kuitenkin kun heille kerrottiin sivuvaikutuksista, he alkoivat saada niitä ja kipureaktio nähtiin jopa aivoissa ja selkäytimessä.

LUMEVAIKUTUS eli plasebo on paljon tutkittu ilmiö, jossa potilaan oireet voivat helpottua pelkän lumelääkkeen syömisestä. Tutkimuksissa pelkkiä sokeripillereitä saaneiden aivoissa on havaittu aivan samojen neurokemiallisten prosessien aktivoitumista kuin oikeaa lääkettä saaneilla. Jopa lumekirurgia vaikuttaa. Dosentti Teppo Järvisen johtama ryhmä teki muutama vuosi sitten kuuluisan tutkimuksen, jossa polvikivuista kärsiville tehtiin joko oikea nivelkierukkaleikkaus tai lumeleikkaus, jossa polvea vain liikuteltiin ja instrumentteja käytettiin polven ulkopuolella niin, että potilas luuli olevansa oikeassa leikkauksessa. Molemmissa ryhmissä henkilöt kokivat polvensa parantuneen leikkauksesta, ja lumeryhmässä olleista jopa 96 prosenttia olisi valinnut saman hoidon uudelleen.

KOKEESTA VEDETTÄVÄ johtopäätös ei kuitenkaan ole se, että polvia pitäisi alkaa lumeleikkaamaan vaan se, että nivelkierukkaleikkauksista suurin osa on yksinkertaisesti turhia. Kyse edellä mainituissa oli siis plasebovaikutuksesta. Sillä on kuitenkin ikävämpi sisar, nimeltään nosebo. Kun plasebossa ihminen voi saada oikeaa hyötyä lumelääkkeestä, nosebossa koehenkilö voi saada oikeita oireita kuvitellusta uhasta. Nykyään esimerkiksi kännykkä- ja wifisäteilyn ja tuulivoiman vaaroilla pelottelu voi todella saada ihmisissä aikaan oireita, joilla ei kuitenkaan ole mitään fysiologista yhteyttä oireiden väitettyyn aiheuttajaan.Nosebovaikutus selittää myös sähköallergian. Toisin sanoen ihminen voi oikeasti alkaa oireilla, kun kuvittelee altistuvansa jollekin, minkä hän syystä tai toisesta mieltää pahaksi. Kyse ei siis ole luulosairaudesta. Oireet ovat todellisia, vaikka niitä ei fyysisesti aiheutakaan se asia, jota ihminen pelkää – esimerkiksi sähkökentät tai tuulivoimalan melu. Pelkkä uskomus riittää.

NYT SCIENCE-LEHDESSÄ julkaistu uusi tutkimus paikantaa nosebovaikutuksen aivoihin ja osoittaa, että nosebovaikutus on kytköksissä myös lumetuotteen hintaan. Mitä kalliimpaa lumevoidetta koehenkilöt luulivat saavansa, sitä pahempia sivuvaikutuksia heille tuli. Saksalaisen Hampurin yliopistollisen sairaalan tutkimusryhmä rekrytoi 49 henkilöä kokeeseen, jossa he saivat testata ihon kutinaan tarkoitettua voidetta. Voide oli puhdasta lumetta ilman mitään vaikuttavia tai haitallisia ainesosia, mutta se oli pakattu kahteen erilaiseen pakettiin. Tutkijat olivat suunnitelleet pakkaukset huolellisesti niin, että toinen näytti merkkilääkkeeltä ja toinen halvemmalta kopiolta. Toisen voiteen sanottiin niin ikään olevan kalliimpi ja toisen halvempi. Kaikille koehenkilöille kerrottiin, että voiteet saattavat nostaa kipuherkkyyttä. Kiintoisasti kävi niin, että kun koehenkilöille tehtiin lämmönsietotesti, ”kalliimpaa” voidetta saaneet raportoivat kivun kaksi kertaa voimakkaammaksi kuin ”halvempaa” voidetta saaneet.

KIVUN KOKEMINEN nähtiin myös magneettikuvassa. Tutkijat olivat kehittäneet uuden metodin toiminnalliseen magneettikuvaukseen, jonka avulla he pystyivät kuvaamaan kipureaktioita samaan aikaan sekä aivoissa että selkäytimessä. Tutkijat todella havaitsivat nosebokivun aiheuttaman vaikutuksen eräillä alueilla selkäytimessä ja aivoissa. Samojen aivoalueiden on aiemmin havaittu aktivoituvan myös positiivisen plasebon vaikutuksesta. Löydös tarkoittaa, että koehenkilöt eivät vain kuvitelleet tuntevansa enemmän kipua, vaan he todella tunsivat enemmän kipua, vaikka voiteessa ei ollut mitään kipua aiheuttavaa ainesosaa. Pelkkä usko sivuvaikutuksiin riitti.

TUTKIMUKSEN edetessä ”kalliimpaa” voidetta saaneiden oireet lisäksi pahenivat, kun taas ”halvempaa” voidetta saaneiden ryhmässä ne lievenivät. Torinon yliopiston neurotieteilijä Fabrizio Benedetti kommentoi ulkopuolisena tutkijana Science-lehdessä, että suurin osa tutkijoista ei ole aiemmin ajatellut, että uskomukset ja kuvitelmat todella vaikuttaisivat hermoihin selkäytimessä.

NEUROPSYKIATRIAAN ERIKOISTUNUT neurologian dosentti Kati Juvaei sen sijaan ole yllättynyt tuloksista. ”Uudet tutkimukset lyövät niitin siihen ajatukseen, että olisi erikseen psyykkisiä ja elimellisiä reaktioita. Aivot reagoivat koko ajan ja jos odotus on se, että kohta alkaa vatsaan nipistää, aivot voivat tuottaa sen. Viisi vuotta sitten minäkin olisin ollut tästä hämmästynyt, mutta uudet tutkimukset ovat paljastaneet, että toiminnalliset oireet ovat todellisia myös solu- ja hermoverkkotasolla”, Juva sanoo. Toiminnallisilla oireilla tarkoitetaan oireita, joille ei ole elimellistä syytä. Kuuluisin lienee niin sanottu sähköallergia, jossa ihminen oireilee, kun kuvittelee olevansa sähkökentän vaikutusalueella. ”On tehty niin selvät kaksoissokkotutkimukset, että tiedetään varmasti, ettei sähkö tee ihmiselle oireita, eikä wifi-säteily, eivätkä tuulivoiman infraäänet sairastuta.”

MUTTA KUTEN tutkimukset osoittavat, olennaista ei ole se, onko oireiden kuviteltu aiheuttaja todellinen – oireet ovat aitoja ja ne voidaan nähdä esimerkiksi magneettikuvassa. On esimerkiksi havaittu, että ihmiset voi ehdollistaa saamaan oireita hajuista. Belgialaistutkijat tekivät taannoin kokeen, jossa koehenkilöt seisoivat huoneessa, johon laskettiin hiljalleen hiilidioksidia ja erästä tuoksua. Koehenkilöt alkoivat hengittää nopeammin ja saivat päänsärkyä, mikä johtui ilman kohonneesta hiilidioksidipitoisuudesta. He kuitenkin yhdistivät oireet tuoksuun. Lopulta koehenkilöt ehdollistuivat kuin Pavlovin koira: heidän päätään alkoi särkeä jo pelkästä tuoksusta. ”Toiminnalliset oireet ovat hieman samaa kuin fyysiset allergiat tai autoimmuunisairaudet siinä mielessä, että elimistö ylivirittyy. Hermosolut aktivoituvat, välittäjäaineita räpsähtää. Nykyiset kuvantamismenetelmät ovat niin hyviä, että tällaiset asiat voidaan löytää ja nähdä”, Juva sanoo. Juva on huolissaan ilmiöstä, jota hän nimittää huolipuheeksi. Hän viittaa esimerkiksi sähkökentillä, kännykkäsäteilyllä ja tuulivoiman infraäänillä pelotteluun. ”Huolipuhe pitäisi saada käsitteeksi vihapuheen rinnalle. Sanotaan, että se tai tämä asia voi aiheuttaa oireita ja sitten pelätään kaikkea. Jos ajatellaan yhteiskuntaa sata vuotta sitten kaikkine altisteineen ja infektioriskeineen, niin kyllähän me elämme nykyään paljon turvallisemmassa ja puhtaammassa yhteiskunnassa.”

[saatanan-suomipaska]

Hei ihmiset onko niin vaikeeta olla polttamatta paikoissa jossa on paljon ihmisii

Kaikki meistä ei nimittäin haluu haista tupakalta joka aamu

[pianonoita]

Vain autismijutut #55

autismiterminologian selitysketju suomeksi! Reblogatkaa ja lisäilkää kaikkia teille tärkeitä :) Stimmaus: aistien stimulointiin tarkoitettu toistuva toiminta, esimerkiksi käsien heiluttaminen, pyöriminen, huulten pureminen, yhden kappaleen kuunteleminen uudelleen ja uudelleen, tai vaikka kirkkaiden värien tuijottaminen (mun uus lemppari!) Ekolalia: sanojen, äänien tai ilmauksien toistelu heti kuulemisen jälkeen kommunikaatiomielessä tai ilman. Esimerkiksi jos sanot, että "haluatko mehua?" vastaan "haluatko mehua?" Viivästynyt ekolalia tarkoittaa sanojen toistamista kun aikaa kuulemisesta on jo kulunut. Sanoja tai ääniä voi toistella myös mielessään. Erityinen mielenkiinnonkohde: sananmukaisesti erityisen intensiivinen mielenkiinnon kohde mihin tahansa asiaan, esimerkiksi bussiliikenteeseen, siivoamiseen, yhteen kirjaan, leipomiseen yms. Kohteen laajuus ja mielenkiinnon kesto vaihtelevat kohteesta riippuen. Aistiyliherkkyys/aliherkkyys: autismikirjolla olevalle yleinen ongelma ovat erilaiset aistikokemukset. Yliherkkyys tarkoittaa ärsykkeiden kokemista erityisen voimakkaina, aliherkkyys erityisen heikkoina. Molempia voi ilmetä samalla henkilöllä tilanteesta riippuen. Esimerkiksi valot, kosketus ja kovat äänet ovat yleisiä huonosti siedettyjä ärsykkeitä. Selektiivinen mutismi: usein (ainakin minulla) ahdistuksesta johtuva tila, jossa henkilö ei pysty puhumaan vaan on jonkin aikaa mykkä. Yleensä minulla ilmenee, jos en pysty seuraamaan keskustelu(j)a. Poistuu itsestään ajan kuluessa. Puhumisen sijaan kommunikointiin voi käyttää viestejä tai viittomia.

[kermakatti]

suomikysymysmeemu: 14, 20

Kiitos!

14. mille oot allerginen?

Koivun siitepöly on varmaan suurin vuosittainen riesa

Lisäksi minulle muistaakseni todettiin joskus laboratoriokokeissa yliherkkyys huonepölylle (lähinnä aivastelen sille herkästi) ja pienempänä tuoreet omenat ja omenamehu aiheuttivat allergiaoireita

20. mitä vaatetta et ikinä pukis päälles?

Jaa-a, kaipa kaikki sopii paitsi liian pienet kengät

[kymysysmeemu]

[arikuosmanen]

Kolumnisti teilaa Tuomas Enbusken ja ahdistelukohun – “Tämä helkutin joka paikan korrektius” (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Suomalaisten yliherkkyys kaksimielisille vitseille on maailman kärkeä, suomii Jussi Kuosmanen kolumnissaan Savon Sanomissa.

Hän viittaa Helsingin Sanomien juttuun tutkimuksesta, jonka mukaan 67 prosenttia suomalaisista pitää jopa kaksimielisiä vitsejä seksuaalihäirintäntä.

“Uskomatonta. Järkyttävää. Mielenvikaista. Mutta niin nykysuomalaista”, Kuosmanen kirjoittaa.

Tutkimuksen typerin, naurettavin, noloin ja neuroottisin luku koski rakkainta harrastustani, tanssia, hän jatkaa.

“En kykene uskomaan, että peräti 53 prosenttia suomalaisista kokee vartalokontaktin tanssissa seksuaalisena häirintänä!”

Vauhtiin päästyään Kuosmanen lataa vielä kovemmin:

“Kun vielä feministien ja muiden kikkelineurootikkojen kostein päiväuni, eli miesten testosteronitasojen pakollinen alentaminen saadaan toteutettua, asumme onnellisten ruunien maassa. Kukaan ei enää katso ketään sillä silmällä, eikä ketään panna ilman kirjallista anomusta/suostumusta ja kahden todistajan läsnäoloa.”

Kuosmanen kertoo nyt ymmärtävänsä, miksi tanssipaikat tyhjenevät ja harrastajamäärät vähenevät. Ihmiset pelkäävät kosketusta ja kuvittelevat sen lähtökohtaisesti likaiseksi.

Seksuaalisen vapautumisen sijaan kuljemmekin kohti viktoriaanista taantumusta, hän maalaa kolumnissaan.

“Alan pitää Päivi Räsästä ja hänen ikäluokkaansa – vastoin Tuomas Enbusken horinoita – vapauden ajan viimeisinä edustajina. Tämä helkutin joka-paikan-korrektius tekee nuoremmista henkisesti kastroidun kansakunnan, joka vahtii jo toistensa varjoja. Ettei sillä vain seiso.”

Tuomas Enbusken kolumni, johon Kuosmanen viittaa, käsittelee nolosti käyttäytyviä vanhuksia. Esimerkkeinä hän mainitsee Pirkko Arstilan ja Juhani “Tami” Tammisen.

Arstila arvosteli ET-lehden kolumnissa kaupan jonossa seisovan nuoren naisen ulkonäköä kateuden ja ilkeyden sekaisilla tourette-termeillä, Enbuske toteaa.

Aurinkokuningas Tammisen sekavat avautumiset Facebookissa puolestaan pitäisi Enbusken mielestä sijoittaa sinne, minne aurinko ei paista. Vaikka valtiosihteerin takaluukkuun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

from WordPress http://ift.tt/2hq2x5L via IFTTT

[insuranceautolawnews]

”Lapsena näin isoisäni tehtaassa, kun johtajat hakkasivat työläisiä. Jo se sai miettimään, kenen puolella olen – vihaisen pomon vai varastelevan köyhän”, intialainen Rahul Jainhttp://ift.tt/2iyyURy muistelee.

Jain oli alle kymmenvuotias, kun hän näki tekstiilitehtaan työntekijöiden ahdingon. Nyt hän on ohjannut ensimmäisen pitkän dokumenttinsa Machines, joka kertoo nykypäivän tekstiilitehtaasta Gujaratin provinssissa Länsi-Intiassa.

Machines sai ensi-iltansa marraskuussa Idfassa, maailman suurimmalla dokumenttielokuvafestivaalilla Amsterdamissa. Siitä on tulossa ilmiö dokumenttimaailmassa.

Docpoint-festivaali sai pitkien neuvottelujen jälkeen luvan esittää Machinesin Helsingissä, vaikka se on juuri samoihin aikoihin esillä Yhdysvalloissa tärkeällä Sundance-elokuvafestivaalilla. Helmikuussa se tulee Suomessa elokuvateattereihinkin.

Rahul Jain (s. 1991) on kotoisin New Delhistä ylemmän keskiluokan perheestä ja sanoo suoraan olevansa etuoikeutettu.

”Lapsena en oikein voinut kysyä vanhemmiltanikaan työläisten kärsimyksistä. Kesti kauan löytää tapa käyttää etuoikeutettua asemaani”, hän sanoo.

Lapsuuden kokemukset isoisän tekstiilitehtaasta ovat vain hämäriä muistoja, mutta jättivät lähtemättömän jäljen.

Jain ei silti esitä asiantuntijaa. Hän ei ole tutkinut tilastoja tai muuta tietoa työläisten oloista Intiassa. Sen sijaan Jain meni kuvaajan kanssa tehtaaseen ja näyttää, mitä siellä tapahtuu. Hän haluaa välittää kokemuksen eikä teoriaa.

Machines tekee vaikutuksen kuvillaan, jotka ovat kuin toisesta maailmasta. Tehtaassa ei erota päivää yöstä ja jatkuva meteli tuntuu huumaavalta jopa elokuvan välityksellä.

”Töitä tehdään yötä päivää. Niinpä mekin kuvasimme välillä kellon ympäri. Tehdas on täynnä pölyä ja kemikaaleja. Siellä kirvelee silmiä ja sain muistoksi astman. Valtavan metelin takia olen pystynyt kuuntelemaan äänekästä musiikkia vasta viime aikoina”, Jain listaa omia kokemuksiaan.

Yliherkkyys koville äänille kuten musiikille on harmittanut nuorta miestä erityisesti siksi, että hän tykkää tanssia. Dokumentissa melu lähtee koneista, mutta elokuvan nimessä koneet viittaavat myös ihmisiin. Intiassa työläisten oikeuksista ja oloista ei Jainin mukaan piitata enempää kuin koneiden.

Jain opiskelee elokuvaa Yhdysvalloissa, California Institute of Artsissa. Machinesin kuvasi Rodrigo Trejo Villanuevahttp://ift.tt/2hOQr40. ”Hän on paras kaverini elokuvakoulussa – ja meksikolainen. En olisi voinut mennä tehtaaseen valkoisen kanssa. Rodrigo on nero. Hän opetti minulle, miten nähdään.”

Ennen kuvauksia Jainia innoitti Sebastião Salgadonhttp://ift.tt/2iyDZtc valokuvakirja Workers, joka kuvaa maailman työläisiä. ”Jotkut sanoivat, että Salgado käyttää työläisiä hyväkseen, mutta minun mielestäni hän tekee heistä näkyviä. Siihen minäkin pyrin.”

Machinesin kuvat ovatkin kaikessa kauhistuttavuudessaan komeita vähän samaan tapaan kuin Salgadon. Machines tarjoaa länsimaisille katsojille ikkunan globalisaation toiselle puolelle. Lännessä surraan Kaukoitään menetettyjä työpaikkoja, mutta työpaikat eivät välttämättä ole idässä yksinomaan siunaus.

”Globalisaatio vieraannuttaa myös intialaisia työläisiä. He eivät osaa kuvitellakaan oloja paikoissa, joihin heidän valmistamansa tuotteet menevät. Siellä tehdään vaatteita Zaralle, Benettonille, Marks & Spencerille ja ties kenelle”, Jain huomauttaa.

Samoja tekstiilituotteita saattaa hyvin tulla Suomeenkin, jota Jain tuntee aika hyvin. Yksi Ma­chinesin tuottajista on Iikka Vehkalahtihttp://ift.tt/2hOPE2M, Dokumenttiprojektin entinen vetäjä, joka tekee kansainvälistä uraa jäätyään eläkkeelle Yleltä.

Jain kävi Suomessa kolme kertaa leikkaamassa Machinesia. Hän vietti myös päivän Nuuksion kansallispuistossa.

”Se on ihmemaa, jossa voi hengittää. Olen luontoromantikko, joten rakastin Nuuksiota. Jos hankin joskus lapsia, toivon, että he arvostavat luontoa kuten suomalaiset.”

Intia on ollut pitkään maailman suurimpia elokuvatuottajia, mutta se tunnetaan pikemmin Bollywood-musikaaleista kuin dokumenteista – ainakin toistaiseksi. Jain ei suinkaan ollut ainoa nuori intialainen dokumentaristi Idfa-festivaalilla.

”En usko, että haluan tehdä musikaalia. Tai no ehkä, jos saisin tehdä sellaisen jollain uudella tavalla ja niin, että mukana on jotain sanottavaa. Myös näytelmäelokuvia tarvitaan, koska niillä on laajempi yleisö kuin dokumenteilla”, Jain miettii.

Elokuvaopintojen rinnalla hän on aloittanut poliittisen teorian opiskelun. Musikaalien sijaan Jain miettii kuitenkin uusia dokumentteja.

Hän haluaisi tehdä elokuvan New Delhin vesibisneksestä. Siellä hanavesi on kallista eikä sitä ole tarpeeksi. Jakelussa rikkaiden pilvenpiirtäjille on annettu etusija ja slummi jätetty toisinaan kuville, mikä on aiheuttanut jo mellakoita.

”Elokuva on empatiakone. Se herättää tunteita ja on siksi tehokas.”

Machines esitetään DocPoint-festivaalilla (23.–29.1.).