#tein sen taas itselleni

[kausijuoppo]

Get vibechecked, idiot

Nyt kun tää vuos on päättymässä, haluan taas kerran vähän katsahtaa että mitä tuli taas tehtyä sarjakuvien saralta. Tein tän analyysin viime vuonnakin, niin koitetaan taas uudestaan uusien kokemuksien jälkeen.

Positiivista

-Mulla oli itse asiassa henkilökohtainen haaste itselleni tälle vuodelle. Ja se haaste oli "postaa jotain joka ikinen viikko". Ei aina tarvi olla sarjakuva, mutta jotain siihen liittyvää, kuten ihan vaan illustraatio tai sarjakuvailusta lätisevä postaus. Jos joku on ehtinyt huomata, niin usein heitän tänne postauksia lauantaisin queue-toiminnon kautta. Joskus on laitettu muinakin päivinä, mutta vähimmäismäärä on ollut kerta viikkoon. Ja se on pysynyt. Luulen kuitenkin että tää ei tuu toistumaan ens vuoden puolella, joten postaukset melko varmaan tulee harventumaan. Wanha ei jaksa tällasta rumbaa.

-Niistä postausten sisällöistä... Huh hujakkaa. Lyhyellä matikalla laskin 130+ sivua valmista sarjakuvaa tän vuoden puolella. Melkein kaksinkertainen sivumäärä viime vuoteen verrattuna. Ja joudun myöntämään että kyllä tekemällä vaan oppii. Itse oon ainakin huomannut tietyntyyppistä kehitystä omassa tekemisessä.

-En saanutkaan vaan yhtä, vaan peräti kaksi pidempää rojektia ulos tän vuoden puolella! Niken ja Pasin omat tarinat. Jösses. Ei tän näin pitänyt mennä. Mutta se on hyvä että ne on nyt poissa päiväjärjestyksestä, ja voidaan keskittyä seuraavaan listalla. Ja sain näiden kahden takia mahdollisuuden kuvata tiettyjä taustoja joita oon pitkään halunnut piirtää. Harvest- graffitti, Turun tuomiokirkko ja Aurajoki sen koko Turun mukana. Paavon patsasta en saanut piirrettyä, mutta ens vuonna sitten ehtii.

-Tänäkin vuonna, kommentit ja tägit. Aivan mahtavaa settiä! Oon moneen otteeseen vaan hajonnut kun selaan teidän letkautuksia. 10/10. Vaikka palaute ja se kuinka monta notea saan postauksista ei oo prioriteetti, tuo ne kuitenkin mulle hyvän mielen. Tietää että muutkin kun vaan mä hirnun näille tyhmille vitseille.

Negatiivista

-RIP KOVALEVY!!! Saatanan saatana että teknolookia pettää joskus. No, ei auta itku markkinoilla. Pakko mennä asian kanssa eteenpäin, vaikka siinä rytäkässä tuli menetettyä iso pino matskua, mm. hahmojen kuvauskaaviot missä oli oikeesti tärkeetä tietoa, niin kuin myös referenssikuvia joita ei vaan enää saa takas. Ja jotain tosi tärkeitä tekstinpätkiä. Joudun nyt soveltamaan lennosta ihan perkeleesti >:(

-Mua ohuesti harmittaa se, että en oo ehtinyt piirrellä uusia hahmoja enempää. Mm. Haluaisin enemmän piirrellä Annaa, Niken perhettä, Lauraa ja Maken kotijoukkuetta. Ja Henrin kanssa mua kismittää kanssa se, että en vieläkään tiedä miltä sen tatskat näyttää (herralla on molemmat käsivarret tatuoitu). Huomaan sen että mitä on saatu tehtyä sivumääränä, on siihen uhrattu suunnitteluaikaa. AIna ei mee nallekarkit tasan.

-Vähän on päässyt valumaan sarjikset enemmän englannin kielen puolelle. Sinänsä tää ei oo paha asia, tää rojekti aloitti olemassaolonsa englannin kielellä mun teksteissä, ja melko varmaan pitkät stoorit tulee olemaan englanniks vaikka mikä on. Mutta se suomen kieli nyt vaan on niin pirun hauska, varsinkin komediapainotteisessa perseilyssä. Ihmekkös se, suomi on kielenä yks iso vitsi muutenkin.

-Mulla on tällä hetkellä sellanen tilanne että kun oon tehnyt jatkuvalla syötöllä sarjiksia, niin mulla alkaa taas tuntumaan sellanen burnoutin alku persuksissa. Hirvee kasa ideoita, mutta ei puhtia toteuttaa niitä. Ja ite lähdin tähän tarinantekoon siinä mielessä että kokeilen asioita ja saan itelleni paremman mielen tekemisilläni. Ens vuodelle pitää selvästikkin opetella tasapainottamaan tätä touhua paremmin, ettei se hauskuus jää kokonaan pois tästä tekemisestä.

In conclusion:

Ei hajuakaan. Loppua ei näy.

[kuoringankalmo]

Siitä on pari tuntia jo kun se tapahtui. Siitä on jo pari tuntia, enkä muista mitä sanoit, mutta muistan miten sen sanoit.

Muistan miten sen sanoit ja muistan miltä se tuntu kun nousit sohvalta ja tulit keittiöön. Muistan miten kastelit rätin ja tyrkkäsit sen miulle. (ihan kun en olis ite sitä tehnyt. ihan kun minuun ei ois voinu luottaa et siivoon jälkeni. Ihan kun olisin taas ala-asteella.)

Muistan miten menit takas olohuoneeseen katselemaan jotain, mitä tahansa, jotain muuta kun minua. Menit takasin kun mitään ei olis tapahtunut. Eikä ollutkaan. Se oli vaan maitoa, eikä kaadinkaan mennyt rikki.

Miks miusta sit tuntu et keittiön lattia petti. (Se oli siun ääni, se oli siun asento, se oli siun askeleet)

Miusta tuntu et mie olin tehny taas jotain peruuttamatonta ja häpeällistä ja halun saan paeta.

Ei siun kaa voinu muuta tehdä kun paeta.

Ei siulle voinu huutaa takasin. Olisit huutanut kovempaa. Ei siulle ois voinu tapella, olisit tapellut kovempaa. Ei siulle voinu sanoo mitään, olisit sanonu kovempaa

Ainut mitä voin tekee oli paeta. Oma huone. Ovi välissä. Pako joko kirjaan tai peliin tai nettiin. Pako siitä tilanteesta. Pako tunteista jota miun isä aiheutti. Pako niistä tunteista jota mie aiheutin.

Haluun paeta nytkin. Oon kolmekymppinen ja pakenin isääni marraskuun pakkaseen.

Missä tahansa on parempi kun kotona.

Pako siitä äänestä ja siitä tavasta jolla annoit rätin. Pako siitä, miten siivosin kaatuneen maidon ja tein itselleni aamupalanäkkärin loppuun ja tulin istumaan olohuoneeseen kanssasi.

Koska mitenkäs muuten?

Ei tästä puhuta. Siitä on jo pari tuntia.

[nuudelikuiskaaja]

Kolumbian kokemukset

Kolumbiasta on ehditty siirtyä jo Perun puolelle, mutta vielä on sieltä kerrottavaa! Cartagenasta matkasin aikaisin aamulla bussilla Mompoxiin, ja meinasi vähän kiire ja tuskanhiki iskeä, koska en ollut ihan nappiin arvoinut kuinka uskomattoman kauan kestäisi matkata hostellilta bussiasemalle. Eikä siinä muuten olisi ollut mitään hätää, mutta Mompoxiin meni Cartagenasta vain yksi bussi päivässä, joten sen missaaminen ei oikein houkuttanut. Vaan vaikka aika viime hetkille veti, niin silti ehdin ajoissa bussiin ja matkaan.

Mompox on pieni Unescon maailmanperintökohde Magdalena-joen varrella eikä siellä siis ihan hirveästi ole mitään erikoista tekemistä. Ensimmäisen päivän lähinnä kävelin ympäri kaupunkia ja lueskelin joen varrella. Toisen päivän ohjelmana oli veneellä tehtävä lintujenbongauskierros, jonka aikana näimme yhden pienen kaimaanin, monta lintua sekä liskoja ja iguaaneja. Päädyimme lopulta joelta järvelle, jossa oli mahdollisuus käydä myös uimassa, ja tietenkin mahdollisuus piti hyödyntää. Veneretken jälkeen istuimme iltaa Unoa pelaten ja aguardientea nauttien, kunnes ulkona alkoi valtava kaatosade. Me toki istuimme suojassa sateelta, mutta katosten ulkopuolella lainehti. Jossain vaiheessa tajusin että ehkä olisi hyvä käydä tarkistamassa, että kaikki tavarani ovat pysyneet kuivana, ja se olikin ihan hyvä ajatus se, sillä olin jättänyt reppuni huoneen ikkunalliselle sivulle, josta olikin vähän vettä jo hiipinyt sisään. En siis saanut pelastettua tavaroitani ihan täydelliseltä kastumiselta, mutta sentään suuremmalta katastrofilta vältyin.

Sateen jälkeisenä aamuna odotti useamman tunnin bussimatka kohti Santa Martaa, joka ei ole mikään suuri nähtävyys Kolumbian mittakaavassa. Lähinnä siis otin siellä rennosti parin päivän ajan, kävelin ympäri kaupunkia ja söin hyvin. Ja tietenkin kuivasin ja pesetytin kastuneet vaatteeni. Santa Marta on kuitenkin Pohjois-Kolumbiassa sen verran sopivalla sijainnilla, että siellä voi jättää helposti rinkkansa hostellille ja tehdä pidempiä retkiä lähiympäristöön.

Niin minäkin lähdin sitten bussilla kohti Tayronan luonnonpuistoa. Koska busseja Santa Martasta Tayronaan kulkee säännöllisesti, en pitänyt aamulla mitään kovinkaan suurta kiirettä lähtemisen kanssa. Tämä sitten vähän kostautui, koska pääsin puistoon juuri keskipäivän tienoilla, jolloin aurinko on tietenkin kaikken kuumimmillaan, ja edessä oli pari tuntia vaeltamista. Vaan kun ei asialle mitään enää mahtanut, niin pakko sitä oli painaa eteenpäin. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut tuhottoman pitkä, vaan lopulta saavuin Cabo San Juaniin, jossa aion viettää yöni. En ollut varannut puistosta majoitusta etukäteen, ja iltapäivästä paikalle saapuessani kaikki riippumatot olivat jo valitettavasti täyttyneet, joten minun oli tyytyminen telttamajoitukseen. Koska teltta oli kuitenkin edullisempi kahdelle hengelle, nappasin jonossa takanani seisseen uusiseelantilaisen tytön kanssani jakamaan telttaa.

Loppupäivä Tayronassa meni uidessa ja rentoutuessa. Illasta alkoi kuitenkin sataa taas kaatamalla, joten paljon aikaa kului myös kastumista vältellessä. Telttamme päällä oli onneksi pressu, joka piti sen kuivana läpi yön, mutta haittapuolena pressu takasi myös sen että teltta pystyi samalla hiostavan kuumana. Kuitenkin sain olla jälleen kerran kiitollinen unenlahjoistani, sillä nukuin yöni suhteellisen hyvin. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja lähdin vaeltamaan samaa reittiä pois puistosta. Tällä kertaa sää oli sateen vuoksi paljon viileämpi, ja kävely sujui paljon ripeämmin. Puistosta pois päästyäni nappasin bussin kohti Palominoa, joka on pieni rantakylä Tayronan itäpuolella.

Palominossa rentouduin hostellin uima-altaalla kirjaa lukien ja illalla kävin kävelyllä rannalla. Seuraavana aamuna suuntasin rannalla sitten valmiiksi hyväksi katsastamaani paikkaan uimaan ja rentoutumaan. Muutaman tunnin jaksoin rannalla oleilla, minkä jälkeen ajattelin suunnata lounaan kautta bussiasemalle ja takaisin Santa Martaan. Ajoitukseni olikin suhteellisen hyvä, sillä hieman rannalta poistumiseni jälkeen peittivät pilvet taivaan, ja vettä alkoi sataa taas kaatamalla. Sen siitä saa, kun matkustaa jossain sadekauden aikaan. Vähän nolosti vesisade katkaisi samalla puhelinyhteydet, enkä voinutkaan maksaa lounastani kortilla eikä mukanani ollut enää tarpeeksi käteistä eikä Palominossa tietenkään ollut käteisautomaattia. Sitten jäi ruoka maksamatta, mutta tunnollisena ihmisenä laitoin kyllä myöhemmin ravintolan suuntaan maksua menemään PayPalilla. Loput sateisesta päivästä vietinkin sitten bussissa kohti Santa Martaa ja hostellilla makoillen.

Koska olin varannut itselleni syntymäpäivälahjaksi sukelluskurssin Tagangassa, ei minulla ollut aikaa mennä Mincaan kokonaiseksi yöksi, joten suuntasin sinne päiväretkelle. Mincan eräs tunnetuimmista nähtävyyksistä on vuorella sijaitseva hostelli Casa Elemento, josta avautuu näkymät kauniiseen vuoristomaisemaan. Ylös on mahdollista ottaa joko mototaksi tai kävellä, ja koska en juuri mototakseista välitä, niin päätin tietenkin ottaa retken urheilun kannalta. Vaellus hostellille kesti noin 2,5 tuntia, ja tapasinkin matkalla englantilaisen tytön, jonka kanssa päädyimme jatkamaan samaa reittiä. Mitä ylemmäs vuorella pääsimme, sitä pilvisemmäksi alkujaan aurinkoinen päivä muuttui, ja juuri kun saavutimme hostellin, alkoi taas kunnon kaatosade. Paljoa ei siis ollut hostellin näkymästä jäljellä pilvien peittäessä koko maiseman. Söimme hostellilla kuitenkin lounaan odotellessamme sään paranemista, mitä ei kuitenkaan missään vaiheessa tapahtunut. Otimme kuitenkin pakolliset kuvat suuressa “riippumatossa”, ja lähdimme suuntaamaan toista reittiä pitkin alas. Emme olleet ylös kävellessämme tehneet pientä kiertoreittiä vesiputouksille, joten ne olivat seuraava kohteemme, ja vahtelun takia olimme päättäneet kulkea alaspäin pienempää polkua pitkin isomman tien sijaan.

Pieni polku johdattikin meidät tunnelmallisesti keskelle tiheää pystymetsää, ja ihmettelimme miten polku voi olla niin vähän kuljettu. Asiaan saimme vastauksen kun huomasimme ottaneemme kriittisessä risteyksessä väärän suuntiman. Mutta eipä hätä ollut minkäänlainen, sillä myös sitä polkua pitkin pääsimme oikealle tielle, mutta vähän kauemmas kuin alunperin oli tarkoitus. Myös viimeinen Kolumbiassa kokemani kunnon sadekuuro osui siihen hetkeen, kun taivalsimme alas pientä, kapeaa ja jo valmiiksi mutaista polkua pitkin. Kuljimme jonkin aikaa sateen mukana samaa tahtia alaspäin, joten siinä ehti kastua ihan läpikotaisin, eikä matkamukavuus juuri kohentunut. Vaikka maa allamme muuttui mudasta ja vedestä uskomattoman liukkaaksi, omat kenkäni onnistuivat pitämään minut pystyssä alas asti. Matkakumppanini oli asian suhteen kuitenkin epäonnisempi ja liukastui lukemattomia kertoja ollen lopulta yltäpäältä mudassa. Jossain vaiheessa sade lopulta hellitti, ja pääsimme alas vesiputouksille asti. Normaalisti matka-aika hostellilta sinne olisi ollut noin puolitoista tuntia, mutta vaikeakulkuisuuden takia käytimme matkaan yli kaksi tuntia, ja sitten ei ollutkaan juuri aikaa ihastella putouksia pientä vilkaisua enempää. Toisaalta olin jo valmiiksi likomärkä, joten en kokenut juurikaan tarvetta uimiselle, ja onhan tässä jo yhdet Foz do Iguaçut nähty. Takaisin keskustaan päästyäni nappasin bussin takaisin Santa Martaan.

Syntymäpäiväni aattona lähdin taas Santa Martasta eteenpäin, mutta tällä kertaa kohti Tagangaa, joka on pieni kalastajakylä Sata Martan kyljessä, joten sinne pääsi paikallisliikenteen bussilla. Hetki kesti löytää oikea bussi, mutta lopulta sekin löytyi ja pääsin matkaan. Ensimmäinen ilta Tagangassa meni lähinnä rentoutuessa ja kurssimateriaalin loppuun lukemisessa, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Ensimmäisen sukelluspäiväni jaoin kahden saksalaisen kanssa, joista molemmat olivat sukeltaneet aiemmin vuosia sitten. Kurssimateriaalista olin tunnollisesti opiskellut että ensin taitoja opiskellaan uima-altaassa, mutta meillähän siirryttiin suoraan mereen harjoittelemaan. Kaikkialla sanotaan, että et ikinä unohda ensimmäisiä hengenvetojasi veden alla, ja omalla kohdallani se piti myös paikkansa, mutta lähinnä vain sen takia että kauhuissani pelkäsin hukkuvani siihen paikkaan. Pienen panikoimisen jälkeen rauhoituin ja hengittäminenkin helpottui sen verran että pystyin tekemään tarvittavat harjoitukset, ja pääsimme ensimmäiselle pienelle sukellusreissulle. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen pidimme taukoa ja nautimme välipalaa, minkä lisäksi minulle oli syntymäpäivän kunniaksi hommattu kakkua, ja sain kuulla myös onnittelulaulun. Kuinka ihanaa! Päivän toinen sukellus tapahtui suoraan veneestä, ja myös siinä alkuun meinasi iskeä pienimuotoinen pakokauhu, mutta siitäkin pääsin yli nopeasti, ja sukeltamisesta tuli entistä nautinnollisempaa. Sukellusten jälkeen kävin lounaalla ja palasin sukellusliikkeelle katselemaan muutamaksi tunniksi opetusvideoita.

Toisen ja kolmannen sukelluspäiväni olin sitten ihan yksityisopetuksessa, eikä hengittämisen kanssa ollut enää lainkaan ongelmia, joten kaikki harjoituksetkin sujuivat kommelluksitta. Ihastuin sukeltamiseen täysin, ja harmittikin, että en enää kolmannen päivän jälkeen ehtinyt käydä ihan vain huvisukelluksella. Toisena päivänä katsoin loppuun myös jäljellä olevat opetusvideot, ja tein loppukokeeni, josta tietenkin tunnollisena oppilaana sain täydet pisteet. Kolmannen päivän sukelluksessa pääsin sukeltamaan ihan 18 metriin asti, vaikka eihän sitä syvyyttä veden alla olisi osannut ilman syvyysmittaria hahmottaa. Mutta siis kaiken kaikkiaan oli kyllä yksi parhaimmista syntymäpäivälahjoistani, ja tässä jo suunnittelen että minnepäin sitä seuraavaksi lähtisi sukeltamaan.

Viimeisen sukelluksen jälkeen kävin sitten katsastamassa vielä Tagangan isomman rannan, mutta en siellä kovinkaan pitkään viihtynyt, vaan palasin hostellille hakemaan tavarani ja nappasin bussin takaisin Santa Martaan. Seuraavana päivänä Santa Martassa kävin kattavalla lounaalla, ja sattumalta törmäsin ravintolassa Bogotan hostellini työntekijään. Olin juuri miettinyt, että kun palaan ennen lentoani Peruun yhdeksi yöksi samaan hostelliin Bogotaan, onkohan kyseinen työntekijä paikalla siellä, ja nyt törmäsin häneen satojen kilometrien päässä. Pieni on maailma. En kuitenkaan valtavan pitkäksi aikaa ehtinyt jäädä vaihtamaan kuulumisia, sillä taksini lentokentälle oli lähtemässä pian. Tällä kertaa olin varautunut ajoissa ja vuokrannut nimeeni lentolipun pois Perusta, mikä olikin onni, sillä se tarkastettiin intensiivisesti ennen molempia lentojani. Ensin siis lensin Santa Martasta Bogotaan, missä vietin yhden yön, minkä jälkeen lensin Bogotasta Limaan.

Nyt olen siis ollut kohta jo pari viikkoa Perussa, mutta jottei päivityksestä tulisi pitkä kuin nälkävuosi, kirjaan Perun reissun tapahtumia erilliseen postaukseen. Mutta niin vain livahti ohitse lähes kuukausi Kolumbiassa, ja vaikka kyseinen maa valikoituikin matkakohteekseni vähän sattumalta, olen niin onnellinen että sinne päädyin.

[kvartsicosplay]

Coniraportti: Animecon 15.-16.7.2017

Koska olen käynyt Animeconissa joka vuosi sen jälkeen, kun aloitin conittamisen, suuri kysymys ei koskaan ollut menenkö sinne tänäkin vuonna. Mysteeri oli enemmänkin, ketkä lähtevät lopulta mukaan.

Yhteensä meitä oli seitsemän, oikeastaan kaikki tuttuja aiemmista coniseikkailuista. Aluksi meitä piti olla vain kuusi, mutta Pyrograafikko “pakotettiin” käyttämään vapaapäiviään viime metreillä (työnsä puolesta, ei meidän!) ja koska hänelle Naamakirjasta löytyi alennettuun hintaan oleva lippu… Ystävällisesti hostellimmekin laittoi meille ylimääräisen vuoteen huoneeseemme. Resepti oli selvä.

Animeconissa minun cossini painottuivat varsin paljon Hetaliaan; lauantaina olin Venäjä ja sunnuntaina Nyotalia!Ranska. Sinänsä nämä sopivat hyvin, koska olin taktikoinut itselleni lipun pitämällä ohjelman, joka käsitteli Hetalian naisia ja sotkeudun deitin vetämiseen, mikä oli samaten Hetalia-teemainen.

Lauantai meni näin ollen aika lailla ohjelmista murehtien. Pääsimme Neekkiksen ja Marakun kanssa harjoittelemaan aamulla ennen conia eli herätys oli aikainen. Teknikot ja vänkärit olivat ystävällisiä vaikka mikäpä harjoitus ei täysin ilman ongelmia sujuisikaan. Onneksi Coniseura Kuriiripalvelut toimitti unohtuneet paperit ja cossin ensiapupaketin totutulla luotettavuudella.

Sen jälkeen jännitin muutaman tunnin omaa luentoani (Nainen ja/tai valtio), mikä lievästi puolueellisten mielipiteiden (eli heidän mukaansa jotka tulivat kyydilläni Kuopiosta Ouluun) mukaansa hyvin. Joku jopa naurahti, että ehkä näin oli? Kuulisin mielelläni edelleen palautetta. Ikävästi edellinen luento venähti hieman, ja olin saada ovesta naamaani kun kurkin ovensilmästä joko se loppuisi.

Deitti oli tästä tunnin päästä. Minun osuuteni kaikesta oli helpoin, eli suurinpiirtein ohjeitani mukaillen “trollasin taustalla”. Näin tein. Taustalla olleet lippujen liehumiset ja päiden heilutus oli minun tekemisiäni. Se, ja parin replan opettelu. Eivät he minun apuani olisi oikeasti tarvinneet, mutta minulla oli ratkiriemukasta, ja kuulemma pääsen / joudun uudestaankin avuksi. Toisaalta mikseipä sitä kiusaisi Englantia ja Amerikkaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja…

Ilta päättyi hieman epätavallisesti, kun osa meistä meni iltabileisiin. Menimme K18-versioon, mihin pääsi ilmaiseksi näyttämällä ranneketta. Tietysti jotain piti tehdä, kun Animecon oli sopivasti Neekkiksen ja Marakun synttäreiden välissä. Hirvittävän pitkään emme viipyneet (ja piilotelleet reppujamme mitkä ehkä olisi pitänyt viedä narikkaan, mutta josta emme olleet aivan varmoja joten päätimme olla viemättä niitä). Otimme illan päätteeksi pari hauskaa kuvaa kuinka kolme kaverusta (Englanti, Venäjä ja Amerikka) palaisivat juopottelureissulta.

Sunnuntaina nukuimme pitkään. Oikeasti pitkään, eli kaikki muut conittajat olivat jo lähteneet hostellista, kun söimme aamiaista. Niin pitkään ettemme aivan ehtineet kisaan. Mutta eipä tuo mitään, hengailimme ja odottelimme FFFightin alkua ottamalla cossikuvia. Samalla tapasimme muita mukavia Hetalia-cossaajia. Lisäksi… Päädyimme nostamaan Marakun conipaikan edessä olevien korkeiden betonipaalujen päälle! Kuvat olivat upeita eikä hän kuollut tai murtanut luitaan, eli se oli aikamoinen voitto meille kaikille.

Neekkis meni avittamaan FFFightissa, ja me jäimme katsomoon. Se oli hauskaa, ja hienoa, ja ihanan viileää, kun sain otettua viittani ja takkini hetkeksi pois. Tosin en näin “säädyttömän” näköisenä kehdannut avittaa pohjoisen kunnian puolustamisessa, mitä voin hävetä keskenäni…

Animecon oli perinteiseen tapaan mukava. Ohjelmissa on hirveästi käynyt, enkä aivan älyttömästi ostellutkaan; hieman mangaa, vähän worblapalloja ja yhden korun taidekujalta, minkä Musteneuvos tinkasi minulle viikonlopun päätteeksi pienellä alennuksella. Yay! Hän on moisessa aikamoinen kettu.

Paluu Kuopioon oli aikamoinen nostalgiapläjäys, koska kuten osa tietää, se oli viime vuonna Jyväskylässä. Sinänsä tämä oli sopivaa, koska teemana oli nostalgia. Oli jännä tietää suoraan Musiikkikeskusksen jokainen nurkka ja sopukka. Tunnelma oli oikein mukava ja pidän Kuopiosta kaupunkina. Hostellimme oli alle kilometrin päässä Musiikkikeskuksesta ja conipaikkaa ympäröi valtava määrä photoshootin arvoisia taustoja.

Toisaalta tämä toi saman ongelman kuin joka vuosi: kuumuuden ja ahtauden. Ja nyt puhutaan lämpöaalloista, jotka vastasivat “nyt ulos tai joku pyörtyy”-taajuuksia. Taas. Myyntipöytäsalissa ei juurikaan pystynyt pyörimään juuri tästä syystä oikeastaan ollenkaan. Mielestäni Musiikkikeskus olisikin hyvä conipaikka... jos Animeconissa olisi tuhat kävijää vähemmän.

Lyhyestä virsi kaunis (tai blogista turhan pitkä), niin menisikinkö uudestaan? Aivan varmasti. Ainakin jos pääsisin taas ohjelmanpitäjäksi..

[iamthelightofyourlife]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ���syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[dylanobriennugget1-blog]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[abisnisonlineshopterlaris]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[mytherapistknowsaboutyoupos-blog]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[iteddybearboyfme]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[superplhis-blog]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[yourjuulfriend22-fan]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[little-big-world-in-the-tim-blog]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[unyielding-black-blog]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[coolvanessadogsbodyfan]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[st3pback3-blog]

Kinsey Sicks vasemmalta ovat Trampolina (aka Spencer Brown), Rachel (alias Ben Schatz), Trixie (aka Jeff Manabat) ja Winnie (aka Nathan Marken ). (Kuva: Vixen Pin-up Images)

CAMP Rehoboth Presents Kinsey Sicks 'Asiat, joita ei pitäisi sanoa' Rehoboth Beachin kokouskeskus 229 Rehoboth Ave. Rehoboth Ave. Ranta, Del. $ 35-500 camprehoboth.com kinseysicks.com/calendar

Kinsey Sicks juhlii 25-vuotista dragapellaa. Sano ”ja” Naked Drag Queens Singing ”syyskuuhun Provincetownin taidemuseossa, Mass.

Kiertue on katkera, mutta ryhmän perustaja ja kirjailija Benjamin Schatz jää eläkkeelle yhdessä hänen luonteensa Rachelin kanssa kuukauden. Kvartetti perustettiin vuonna 1993, kun viisi ystävää meni Bette Midlerin konserttiin Andrews Sistersin kanssa ja heitä pyydettiin laulamaan.

Heidän laskunsa oli lyhytikäinen, kun he huomasivat, että kaikilla oli musiikkitausta. Siitä lähtien he ovat esiintyneet ympäri maata useimmissa arvostetuimmissa paikoissa, kuten Herbst Theatre San Franciscossa, Nordstromin johdon sali Seattlessa, Broward Middle Ft. Lauderdale, Interest Middle Houstonissa, Wheelerin oopperatalo Aspenissa ja Pacific Design Middle Los Angelesissa. Schatz / Rachel puhui Bladen kanssa hänen alkuistaan ​​Kinsey Sicksin kanssa, hänen rakkautensa näyttämölle ja hänen suunnitelmistaan ​​eläkkeelle.

WASHINGTON BLADE: Miten sinut esiteltiin vetämään?

BENJAMIN SCHATZ: tapasin vetoa yliopistossa, mutta tein sen aina poliittisesti provosoivana. Tämä oli taas 70-luvulla, jolloin vetäminen oli melko uhkaavaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella, kun olin asiamies ja toimitusjohtaja syrjinnän ja vihaan liittyvän terrori-aikakauden huipulla, järjestin veturiretkiä ystävieni kanssa. Osa aktivistini työni sitten oli kunnioitettava homoseksuaali, ja halusin muistuttaa itseäni siitä, että en itse asiassa ollut kunnioitettava.

BLADE: Kun perustit Kinsey Sicksin, kuinka Rachelin luonne tule? Vai onko Rachel aina ollut nimi, jota käytit, kun teit vetoa?

SCHATZ: Takaisin yliopistoon ystäväni ja minä annoimme toisiaan vetämällä nimiä. Teen sen kenellekään, joka oli hirveä, uros tai nainen, ja annoin heille vetonimen. Joten ystäväni kutsuivat minua Racheliksi. Rachelin luonne on kehittynyt tai siirtynyt ajan myötä jonkin verran eri tavoin kuin Ben. Se oli vain nimi, jonka ihmiset alunperin määrittivät minulle ja jumissa.

BLADE: Miten Rachel on muotoillut tai siirtänyt tavan, jolla esitit itsesi Beninä?

SCHATZ: Sanon usein, että Rachel antaa Benille taistelutilanteen olla sosiaalisesti sopiva, koska Rachel saa kaiken Benin järjestelmästä . Rachel on rajaton sotku. Ihastuttava rajaton sotku ja sanotaan useless, että Benillä on taipumus antaa Rachelille työtä hänen puolestaan. Rachel on muuttunut ajan myötä. Yksi Kinsey Sicks mothers sanoi: "Sinun pitäisi tehdä Rachel haavoittuvammaksi", ja minä tein. Aloin tehdä häntä haavoittuvammaksi ja rakastettavammaksi. Hän on rakastettava rajattomasti sotku. Luulen, että Rachel edustaa monille ihmisille heidän jonottomuutensa, rajoittamattomia, kiusallisia itsensä. Mutta hän tekee sen niin täydellisellä kurinalaisuudella, jota et useless voi auttaa, mutta rakastaa häntä. Ei ole mitään, mitä hän ei tee tai sano. Vaikka kirjailijana on monta suuntaviivaa, jota meillä ei ole, hän ei mene. Ihmiset ajattelevat, että menemme kaikkialle, mutta itse asiassa kirjoittajana olemme hyvin varovaisia ​​rasismin, sukupuolistereotypioiden ja seksismin suhteen.

BLADE: Kirjoituksesta puhuessani, kun olin katsomassa kappaleiden ohjelmistoa, huomasin, kuinka paljon luovuutta syntyy näiden luomiseksi, ja mielestäni se on hämmästyttävää. Joten, miten tulet esiin näitä nimikkeitä?

SCHATZ: Arvostan teidän maun ja tuomion puuttumista. Se on lupaava merkki. Joten on olemassa kolme erilaista kirjoittamista. Noin 60 prosenttia kappaleistamme on parodioita ja 40 prosenttia alkuperäisiä kappaleita. Parodioille tämä tapahtuu vain, kun kuulen jotain ja yhtäkkiä ajatus tulee mieleen. On hyvin helppo kirjoittaa sanoja toiseen viritykseen. Haasteena on muuttaa mahdollisimman vähän sanoja, käyttää alkuperäisiä viivoja ja alentaa täysin alkuperäisen tarkoituksen. Joten kun saan ajatuksen parodiasta, vietän paljon aikaa alkuperäisen riimiohjelman kanssa ja ajattelin tehdä niin vähän muutoksia kuin mahdollista ja sanat voin muuttaa tarkoitusta ja merkitystä 100 prosenttia. Alkuperäisillä kappaleilla se on enemmän eristäytymistä. Sanon usein, että otan tämän ajan puolella kirjoittaa kappaleen. En todellakaan tiedä, mistä he tulevat. Minulla ei ole aavistustakaan. Sitten on kirjoitettu käsikirjoitus, joka on koko toinen peto sinänsä. He käyttävät erilaisia ​​taitoja ja ne ovat täysin erilaisia ​​taitoja kuin suorituskyky. En siis voi kirjoittaa, kun olemme tien päällä. Se on eräänlainen ekstrovertoitu energia kirjoituksen aikana on hyvin hiljainen, vetäytynyt ja un-Rachel. Vihaan kirjoittamista. Rakastan kirjoittamista. Sinulla voi olla toimistotyö ja rannikko, mutta jos kirjoitat haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen ja et voi koskaan kirjoittaa parasta. On aina jotain parempaa, mitä voit tehdä, mikä voi tehdä siitä kidutuksen.

BLADE: Kun sinä jätät eläkkeelle näyttelystä, miten tämä prosessi muuttuu?

SCHATZ: Suuri asia on, että saan yhä loukkaamaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ilman, että tarvitsen pukeutua tai jättää taloni. Sitä olen todella innoissani. Rakastan esiintymistä. Olen rakastanut sitä niin paljon kuin minulla on ollut, mutta parin kymmenen vuoden kuluttua elämässä elämää, ja se ei ole kuin Cher tai Madonna, jossa on lumoava seurue, vaan me ajamme matkatavaroita yläkertaan kolmessa aamulla. Se menettää glamourinsa parin kymmenen vuoden kuluttua, kun kehosi vanhenee. Niinpä minulla on sekoitus tunteita eläkkeelle siirtymisestä, mutta kehoni ei. Joten se vaatii enemmän yhteydenpitoa ryhmän kanssa, koska osa siitä, mitä teemme nyt, on testata se tiellä ja sanomme: "Voi, että ei saanut naurua" tai "joka tarvitsee musiikillisesti toisen päättymisen, koska se ei ole tarpeeksi popia ”, enkä ole siellä siellä. On myös aikoja, jolloin ryhmä esiintyy siellä missä olen. On paljon helpompaa kritisoida, mitä tapahtuu vaiheessa, kun et ole näyttämöllä. Olen todella innoissani voidessani kirjoittaa juttuja ja sitten olla yleisössä, joka ei yritä muistaa rivejäni tai muistini tai koreografiaani. Vain nähdä, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Se on mitä odotan todella.

BLADE: Angel on ryhmän uusin jäsen. Miten siirtyminen Rachelistä Angeliin vaikuttaa näyttelyn sisältöön?

SCHATZ: Näyttely on näyttely, jonka kirjoitin ja aloitimme sen kanssani. Angel ottaa haltuunsa paikan. Rachel ja minä tapasimme J.B.: n (McClendon) kanssa, joka soittaa Angelia, ja saimme tutustua toisiinsa, ja mielestäni annoin hänelle hyödyllisiä vinkkejä. Meillä on ollut ihmisiä korvaamaan muita ihmisiä aiemmin, ei liian usein, koska meillä on paljon pitkäikäisyyttä, kuten Jeff (Trixie), joka on ollut kanssamme 16 vuotta, joten muut kertovat minulle suuria asioita. Se kestää jonkin aikaa, jotta ihmiset uppoavat ryhmään. Joten on olemassa tietty havainto, joka on meidän oma, ja mielestäni kulttuuri on edelleen erittäin vahva. Joten muut ovat todella innoissaan Angelin esityksistä, ja mielestäni heillä on työkalut ohjaamaan Angelia kukoistamaan tulevina vuosina.

BLADE: Te kaikki esität parhaillaan kahta näyttelyä: "Asiat, joita ei pitäisi sanoa" ja " Bare Drag Queens Singing. ”Miten“ Naked Drag Queens Singing ”tulee olemaan erilainen tai samanlainen kuin edellisissä näyttelyissä?

SCHATZ: Näyttely, jonka he tekevät Rohobothissa (“ Asiat, joita ei pitäisi sanoa ”), oli ensimmäinen kerta rikkoimme merkin näyttelyssä. Se on todella voimakas esitys, joka on hilpeä, ja se on myös hyvin särkyvä. Joten kysymys oli, mitä teemme sen jälkeen? Niinpä "Naked Drag Queens Singing" oli toinen "kokeile tätä kokeilua ja katsokaa, toimiiko se." Joten kaikki rikkovat luonnetta ja menemme sujuvasti edestakaisin hahmon välillä eikä puhu yleisön kanssa. Se on erittäin jännittävä kokeilu ja se on mennyt fantastisesti niin, että ihmiset saavat kahdeksan merkkiä neljän hinnan hinnalla. Se on todella mielenkiintoinen kokeilu, koska monet vetäjät ovat hyvin sidottuja persooniaan ja mielestäni monet ihmiset ovat kiinnostuneita näkemään, mitä takana on, ja Kinsey Sicksin jäsenet ovat hyvin huomaavaisia. Vaikka olemme komediaryhmä, on paljon ajatuksia siitä, mitä meidän on sanottava ja miksi sanomme sen. Se oli toinen suuri riski, ja se osoittautui onnistuneeksi.

BLADE: Sanotaan tämän nykyisen hallinnon mukaan, että Kinsey Sicks kutsuttiin esiintymään Valkoisessa talossa. Mitä te kaikki toimisitte ja mitä haluaisit saavuttaa?

SCHATZ: Haluaisin täysin käyttää tilaisuutta. Oman henkilökohtaisen tavoitteenani olisi saada aikaan sydänkohtaus. Mielestäni tämä olisi kannattava tavoite. Nykyisen hallinnon kaltaiset ihmiset on haastettava. Heillä ei pitäisi olla turvallisia tiloja. Joten haluan esiintyä Valkoisessa talossa. Ja minä kerron teille, mitä; kun olemme tehneet tämän keskustelun, istun puhelimeni odottamassa kutsua.

BLADE: Mitä kaipaat suorituksesta?

SCHATZ: No, varmasti kaipaat suuria kavereita ja istuvat heillä. Se ei yleensä toimi hyvin siviilielämässä. Rakastan ihmisiä nauramaan, että ihmiset ajattelevat (ja) rakastan meistä ainutlaatuisuutta. Ei ole mitään kuin meitä. En koskaan tunne elävämpää silloin, kun olen lavalla ja en koskaan tunne enää kuolleita, kun olen tien päällä heräämässä aamulla 3 aamulla valmistautumalla seuraavaan keikkaan. Hävin uskomattoman jännityksen ja tyytyväisyyden. Rakastan jatkuvasti kasvavan tunteen ja teen paljon improvisoituvaa huumoria, joten varmasti jää siihen. Tavoitteena on kuitenkin lopettaa, kun rakastat sitä, ja vaikka ihmiset rakastavat sinua.

BLADE: Onko henkilökohtaisessa elämässänne jotain, mitä teet, jotta korvaisit tämän teatterin korkean?

SCHATZ: Lupasin itselleni, että en asettaisi tavoitteita eläkkeelle vähintään vuoden ajan. Olen viettänyt koko elämäni pysyvästi tekemään mahdotonta tapahtua niin juuri nyt annan asioiden tapahtua nähdä, missä asiat menevät, mikä on eräänlainen vallankumouksellinen. Epäilen, että kirjoitan pian uudelleen. No, tiedän, että kirjoitan ryhmälle. En tiedä mitä kirjoitan. En tiedä, mitä olen tekemässä, ja olen innoissani siitä. Tiedän, että siellä on muitakin lukuja, mutta en tiedä, mitä he näyttävät ja se on fantastinen.

BLADE: Mikä on suosikkisi Kinsey-kokemus?

SCHATZ: On erityinen kokemus, jota rakastan kuten Salina, Kansas. Siirry konservatiivisiin yhteisöihin ja kiipeää ihmisten maailmaa eikä pidä kiinni. Teimme tämän lähinnä lääninmessuilla ja sanomalehtiä ja protesteja ja uhkia elämäämme kohtaan. Teimme neljä sarjaa kahden päivän aikana ja neljännen joukossamme vetimme suurimman yleisön, jonka musiikkifestivaali on koskaan tehnyt. Ja me teimme sen epäreilusti. Puhdistimme kielemme mutta ei sisältöämme. Kun olet saanut joukon lapsia, et halua sanoa f-sanaa. Mutta meillä oli hyvin poliittisia kappaleita, jotka puhuivat rasismista ja homofobiasta, ja rakastan tunne, että menen sellaiseen paikkaan ja voitan heidät järkyttävän helvettiin ja tekemään heistä rakastan sinua. Ihmiset, joilla ei ole meitä rakastavia, tulevat ulos ja rakastavat meitä joka tapauksessa. Olin aktivisti vuosia ja pidän silti itseäni tänään, mutta mitä voit tehdä naurua ja musiikkia avattaessa ihmisiä, ei voi tehdä toisessa yhteydessä. Olen niin ylpeä siitä, että olemme voineet tehdä niin, ja jatkamme sitä.

BLADE: Kuka on kaikkien aikojen suosikkisi lohikäärme?

SCHATZ: Haluan nimetä kaksi, jotka ovat hyvin erilaisia: Divine ja Coco Peru. Jumalallinen oli ehdottomasti peloton ja ei yrittänyt lähteä ja ei yrittänyt näyttää kauniilta. Jumalallinen oli voimakkaasti provosoiva ja kasvosi. Coco on niin huomaavainen ja rakastan sitä, miten hän sekoittaa komediaa sydämeen, politiikkaan ja rehellisyyteen. Et jätä näyttelyään ajattelematta jotakin ja tuntemasta jotain.

BLADE: Missä näet Kinsey Sicksin seuraavan vuosikymmenen aikana?

SCHATZ: Jos olisit pyytänyt minua, kun aloitimme onnea me d on 26 vuotta myöhemmin, en olisi koskaan ajatellut sitä mahdollista. Mielestäni tavoite on olla provosoiva, tuore, ottaa riskejä ja olla peloissaan. Olisimme paljon kaupallisesti menestyneempiä, jos olisimme sanoneet: "Mitä markkinat haluavat ja teemme sen." Joten yritämme aina olla kärjessä, työntää rajoja, testata asioita ja riskiä provosoida ihmisiä ja ihmiset tietävät, milloin he näkevät jotain, mikä on elävää eikä turvallista. Toivon siis, että ryhmä jatkaa riskejä, koska siellä ei ole pulaa ihmisistä, jotka pelaavat sitä turvallisesti ja jotka ottavat vähemmän kiistanalaisen reitin. Voit ottaa luovia riskejä sen suhteen, mitä haluamme tehdä. Se on tavoite ja pitäminen rakastamassa sitä, mitä teemme.

Kinsey Sicksin tytöt ABC-televisio-ohjelmassa kaksi vuotta sitten. (Kuva kohteliaisuus Kinsey Sicks)

The post Kinsey Sicks perusti Rachel / Ben Schatzin tarjoamaan tien jäähyväiset appeared first on Android Illustrated.

[topati18]

Päivä 4, 7. helmikuuta

Päiväni alkoi, kuten aina, kahdeksalta. Kokoonnuimme Tepon ja Erkin, sekä myöhemmin rehtorin kanssa opettajanhuoneeseen pienelle palverille, jossa kerrottiin lisätietoja työssäoppimisestani. Sen loputtua menin taas putsaileen ja läpikäymään koneita, ja kävin niitä reilun määrän läpi. Koneiden läpikäymisen välissä kävin syömässä, ja istuin lukiossa olevien kavereideni kanssa. Loppupäivästä kävin kansliassa hakemassa lappuja joiden avulla tein koulun wilmatunnukset itselleni.