#tarvitsen tytön

[son4kon4]

[hamahakkimiesoletettu]

So literally only @catsnrainbow asked for this, but this is my lesbian fairytale in Finnish :) (maybe I'll translate it someday)

Salidan kruununprinsessa Sinante

Olipa kerran Prinsessa Sinante. Hän oli kiltti, kaunis ja hyväsydäminen. Sinante oli hyvin suosittu ja kaikki rakastivat häntä, mutta Sinante ei ollut onnellinen. Hänen täytettyään 18 vuotta, alkoivat hänen päivänsä kulua kosijoilta piiloutumiseen. Prinsessa ei halunnut mennä naimisiin tuntemattoman miehen kanssa.  Monet hänen kosijoista halusivat valtaa, rikkauksia tai suosiota, jotka kaikki olivat taattuja kuninkaana. Sinante usein pysähtyi hetkeksi puhumaan heille, mutta huomasi nopeasti, että miehistä oli tullut hyviä valehtelijoita. Prinsessa Sinante, joka oli aina pystynyt luottamaan omaan arviointikykyynsä alkoi huolestua. Kuka voisi tunnistaa huijarit, jos ei hyvä ja viisas prinsessa, hän ajatteli.

Kuningatar ohjeisti valitsemaan kilteimmän, sillä hänen mielestään hyvyyttä ei voitu väärentää. Kuningas pyysi valitsemaan viisaimman, jotta hän voisi johtaa valtakuntaa parhaiten. Prinsessan sisko neuvoi valitsemaan komeimman, jotta heidän lapsistaan tulisi kauneimpia koko maassa, mutta prinsessa halusi mennä naimisiin rakkaudesta.

Eräänä päivänä Sinante nousi aikaisin ylös ja lähti linnasta kertomatta kenellekään. Hän satuloi nopeimman hevosen ja ratsasti Kuninkaan kaupungista pois aamuvarhain. Hän ratsasti viisarin kierron verran, ennen metsän reunalle saapumista ja astui siellä ratsailta. Sinante sitoi hevosen kiinni puuhun ja lähti etenemään jalan polkua pitkin. Hän ei ehtinyt kävellä kauaa, ennen kuin tuli aukealle, jossa oli tyhjä pata sammuneen nuotion päällä ja musta kissa loikoilemassa sammalmättäällä. Nähtyään prinsessan se venytteli hetken, nousi ylös arvokkaasti, odotti että hän tuli tarpeeksi lähelle ja alkoi johtaa tätä vielä pienempää polkua pitkin syvemmälle metsään. Prinsessa seurasi eläintä hetken, kunnes pieni puinen mökki tuli esille puiden takaa ja kissa pysähtyi. Se katsoi prinsessaa suoraan silmiin, naukaisi kerran ja kipitti sisään mökin raotetusta ovesta. Sinante odotti hetken paikoillaan, että jotain tapahtuisi, mutta kun kissaa ei näkynyt ja ovi oli edelleen hieman raollaan, alkoi hän hitaasti lähestyä mökkiä. Kun hän oli juuri nostanut kätensä koputtaakseen, avautui ovi hänen edessä. Ovenkarmissa seisoi omituisesti pukeutunut nuori nainen. Hänellä oli päällään miesten housut ja kauluspaita, pitkät saappaat ja vihreällä nauhalla poninhännälle sidotut hiukset. Prinsessa ei kehdannut edes miettiä mahtuiko hänen korsetin ja paidan väliin aluspaitaa, vaan katsoi suoraan naisen terävän kauniita kasvoja.

“Tämäpä vasta yllätys!” nainen totesi huvittuneesti. “Täälläpäin saa harvoin seuraa, saatipa sitten kuninkaallisen perheen vanhinta tytärtä iltapäiväteelle,” hän hymähti ja jatkoi välittömästi “saanko kysyä teidän kuninkaallinen korkeutenne, mitä teette keskellä metsää kauneimmassa leningissänne?” 

“Minä tulin tapaamaan sinua, tai ainakin luulen niin,” prinsessa vastasi hieman epäluuloisesti.

“Sinä tulit tapaan minua, mutta et ole varma?” nainen kertasi uteliaasti.

“Tulin tänne tapaamaan Ikivihreän metsän noitaa. Oletan, että se olet sinä,” Sinante kertoi. Nyt naisen silmätkin liittyivät hänen hieman ilkikuriseen hymyyn. 

“Jos olisin arvannut kruununprinsessan tulevan tänään, olisin leiponut jotain. Mutta vastatakseni kysymykseesi, kyllä. Löysit oikean henkilön. Tule sisään.”

Sinante astui noidan perässä sisälle ja ihmetteli hieman. Mökin sisällä oli erilaista kuin hän oli kuvitellut. Seinillä riippui yrttejä kuivumassa, mutta siellä oli myös tauluja kedoista ja kotieläimistä, sekä irtonaisia kankaanpaloja sivupöydällä. Ikkunoiden verhoihin oli kirjailtu kauniita kukkia ja olohuoneessa oli mukavan näköinen viininpunainen samettisohva yhteensopivan nojatuolin kanssa. Talo oli myös suurempi miltä se näytti ulkoapäin katsottuna.

“Minun nimeni on muuten Frei,” noita ilmoitti siirtyessään keittiöön. 

“Minun nimeni on Salidan kruununprinsessa Sinante Amara Valencia, mutta voit kutsua minua prinsessa Sinanteksi” hän kertoi pieni hymy huulillaan seuraten Freitä. Keittiö oli lämmin ja ikkunan edessä seisoi pyöreä pöytä kahden tuolin kera. Frei napsautti sormiaan ja pöydällä oleva suloinen vaaleansininen teekannu alkoi höyrytä. He istuivat alas ja yhtäkkiä Freillä oli käsissään kirja ja sulka.

“No, prinsessa Sinante, minkälaista taikaa sinän haet täältä?”

“Minulla on niin hirveästi kosijoita, enkä osaa erottaa huonoaikeisia hyvistä!” Sinante puuskahti toivottomana

“Ymmärrän,” Frei sanoi sympaattisesti “kävisikö loitsu joka pitää ahneet poissa?”

“Kyllä! Tarvitsen myös taian joka pitää julkisuuden hakijat poissa,” prinsessa innostui.

“Tietenkin. Entä vielä loitsu joka päästää sisään vain ne jotka aidosti rakastavat sinua?” Frei ehdotti.

Prinsessa Sinante nyökkäsi ja tunsi helpotusta ensimmäisen kerran pitkään aikaan.

“Kolmesta loitsusta otan maksuksi kolme palvelusta,” Frei ilmoitti ja jatkoi ennen kuin Sinante ehti keskeyttämään.

“Ensimmäiseksi pyydän sinua auttamaan minua siivoamaan kotini, toinen palvelus on huolehtia kissastani muutaman päivän ajan ja viimeiseksi toivon että vierailet luonani kerran viikossa yhden vuodenajan verran.” Prinsessa oli hämmentynyt Frein pyynnöistä, mutta suostui välittömästi. Hän allekirjoitti Frein kirjaan sopimuksen ja he nousivat ylös. 

Ensiksi Frei johdatti Sinanten suuren kaapin luokse ja pyysi tätä kiillottamaan hopeat, samalla kun hän pesi ikkunat. Sen jälkeen he pesivät tiskit ja pyykin yhdessä. Lopuksi hänen piti pyyhkiä pölyt ja pöyhiä tyynyt, jotta Frei pystyi lakaisemaan lattiat. 

Sinante alkoi puhua kissalle jonka kanssa odotti ulkona. Hän kertoi tälle elämästään ja tulevaisuudesta. Prinsessa Sinanten suurin pelko oli joutua elämään koko elämänsä linnan muurien sisällä matkustamatta ja tapaamatta ihmisiä. Vartin kuluttua kissa juoksi sisään ja pian ovesta astui ulos Frei. Hänellä oli kädessään kärsineen näköinen laukku, jonka hän ojensi prinsessalle. Frei kertoi tekevänsä taiat sinä iltana ja tarvitsi kissan pois häiritsemästä, joten Sinante sai ottaa hänet heti mukaansa. Samalla silmänräpäytyksellä kun ovi oli sulkeutunut Frein perässä oli kissa hypännyt ikkunasta ulos.

Prinsessa saapui Kuninkaan kaupungin rajalle hetkiä ennen porttien sulkua ja ratsasti suoraan linnaan. Noustessaan satulasta heräsi kissa, joka oli nukkunut hänen olkapäällään paluumatkan. Se maukaisi kovaäänisesti ja alkoi leikkiä Sinanten mustilla kiharilla hiuksilla. Prinsessa käveli salareittiä linnan sisään välttääkseen kosijat ja kiirehti suoraan huoneeseensa. Kun hän oli sulkenut oven perässään, hyppäsi kissa maahan ja alkoi uteliaasti kiertää huonetta. Se päätti ikkunalaudan parhaaksi paikaksi ja istui sille tuijottaen laukkua, jota Sinante edelleen kantoi. Prinsessa avasi sen ja otti ulos pienen harjan ja alkoi harjaamaan kissan turkkia.

Aamulla hän heräsi kissa päänsä vieressä kehräten. He menivät yhdessä aamiaiselle ja kävivät yhdessä kuninkaallisessa puutarhassa. Sitten prinsessa meni linnan porteille ja käski avata ne. Ensimmäisen portin taakse jäivät ahneet. Seuraavalle portille jäi ne jotka hakivat kunniaa. Viimeisistä porteista pääsi läpi vain yksi kosijoita. Se joka todella rakasti häntä. Mies oli selkeästi ritari. Prinsessa kutsui hänet sisään teelle ja pyysi vartijoita lähettämään muut kosijat pois.

Kahden päivän kuluttua Sinante pakkasi kissan tarvikkeet laukkuun ja lähti ratsastamaan sen kanssa Frein luokse. Matka tuntui lyhyemmältä ja kissa kehräsi rauhoittavasti prinsessan olkapäillä koko matkan. Sinante hymyili kun näki mökin uudestaan. Sen vihreää seinää pitkin kasvoi suuria vaaleanpunaisia kukkia. Kissa hyppäsi maahan ja katosi jonnekin, niin kuin kissat tekivät. Prinsessa käveli sisään ja löysi Frein olohuoneesta lukemasta kirjaa.

“Kissa katosi jonnekin pihalla,” Sinante ilmoitti istuessaan sohvalle Freitä vastapäätä.

“Niin kissat tekevät,” hän myhähti ja kysyi sitten “Pääsikö kukaan kaikista porteista läpi?”

Sinante nyökkäsi ja kertoi hieman ritarista.

“Sinä et kuulosta sellaiselta onnelliselta, jollaisia tytöt ovat mennessään naimisiin,” Frei sanoi ja Sinanten hymy hyytyi. Hän katsoi alas pudistaen hieman päätään. 

“Hän on niin mukava, kohtelias ja kiltti, mutta minä en rakasta häntä!” prinsessa parahti. Frei kiirehti halaamaan prinsessaa antaen tämän jatkaa selittämistä.

"Minusta tuntuu että olen rikkinäinen, sillä en tunne häntä kohtaan mitään, mitä ihmiset kuvailevat rakkaudeksi. Enkä minä halua naida häntä!" hän lähes ulvoi kyynelten valuen hänen kasvoillaan.

“Ei sinun tarvitse. Sinua voisi kosia kiltein ja kaunein prinssi koko maailmassa, eikä sinun tarvitsisi vastata myöntävästi.” Frei kuiskasi ja silitti Sinanten hiuksia rauhoittavasti. Prinsessa mietti tätä hetken hiljaisuudessa ja lopetti tärisemisen. Hän nyökkäsi ja hymyili hieman noidalle, joka pyyhki hänen kyyneleensä ja auttoi hänet ylös. Frei pyysi apua ruuanlaitossa ja niin he viettivät iltapäivän. Frei kertoi lapsuudestaan ja Sinante kertoi linnasta. Frei näytti Sinantelle taikoja ja Sinante lauloi. 

He ratsastivat yhdessä takaisin auringon laskiessaan heidän takanaan. Frei oli tullut mukaan, sillä hän joutui käymään aamulla markkinoilla ja Sinante oli unohtanut palauttaa Kissan harjan. Kun he tulivat Kuninkaan kaupungin portin läpi, tunsi prinsessa ahneus loitsun pistelevän hänen ihoaan. 

"Etkö sinä ole vielä purkanut loitsuja?" hän kysyi ihmeissään

"En, minusta tuntuu että ne on parempi jättää paikalleen," Frei vastasi ovelasti ja piti tiukemmin kiinni edessä istuvan tytön vyötäisiltä. Prinsessa luotti taikojan viisauteen, vaikka tämä olikin häntä vain muutaman vuoden vanhempi. He ratsastivat toisen portin läpi ja Sinanten korvat soivat taian voimasta. Prinsessa ja noita alkoivat saavuttaa linnan portteja, mutta Sinanten vain kiihdytti vauhtia. Hän kuuli kaukaisesti Frein epäröinnit hänen kiihtyvän sydämensykeensä lisäksi, mutta jatkoi matkaa suoraan portin läpi. 

"POKS!" Loitsu poksahti äänekkäästi kun he läpäisivät sen, mutta se ei ollut mitä Sinanten mieleen mahtui. Ei, ainoa asia sillä hetkellä prinsessan mielessä oli se, että hän tunsi edelleen Frein kädet ympärillään hevosen selässä. Hän oli päässyt läpi portista, joka päästi sisään vain ne, jotka aidosti rakastivat Prinsessaa. Sinante nousi hevosen selästä Frei heti hänen kannoillaan.

“Mutta, loitsu päästi sinut sisään?” Sinante totesi enemmän itselleen kuin noidalle.

“No, prinsessa, älä näytä niin hämmentyneeltä. Minä tiesin mitä tein asettaessani loitsuja,” Frei virnisti, mutta näytti silti hermostuneelta. Sinate punastui ja astui lähemmäs kysyen

“Ikivihreän metsän noita Frei, saanko suudella sinua?” Frei hymyili aidosti ottaen hellästi kiinni Sinantesta ja vastasi

“Kyllä, Salidan kruununprinsessa Sinante Amara Valencia, saat suudella minua milloin vain.”

Ja niin he suutelivat.

Sinate ja Frei viettivät siitä päivästä lähtien kaikki hetkensä yhdessä. Kesät ja syksyt he asuivat Ikivihreän metsän mökissä ja talvet ja keväät he viettivät Kuninkaan kaupungin linnassa. Kissa piti huolta mökistä kun he eivät asuneet siellä ja prinsessan sisko linnasta. Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.