#supersiistii

[idsckmd]

me and the cat

[runriga-blog]

Ollaaks jo perillä?!?

Kotimatkaa Leviltä on jäljellä vielä noin 130 kilsaa ja oma ja takapenkin meno on ollut pitkään jo aika hulvatonta. Koko ajan tekee mieli syödä jotain, ja usein välipalat poikkeavat paljolti M. Fogelholmin suosituksista. Mutta lomallahan kaikki on sallittua 😊 Rinnekahviloiden tarjoamat munkit ja kaakaot nostattavat vieläkin hymyn huulille ja syljen suuhun.

Hiihtolomalla ei ollut suurta hinkua juoksuradoille tai edes laduille. Hiihtäminen oli taas pitkän tauon jälkeen aika raskasta, vaikka baanat ja maisemat oli vimpan päälle. Entisenä kilpurina on vaan niin vaikea hiihdellä rennosti, pakkohan sitä on pientä loikkaa koittaa ylämäkeen ja syöksyä alamäkeen. Lasten kanssa yhdessä hiihdetyillä retkillä hiki tuli siinä kohtaa, kun jonkun sukset luistivat vain takaperin, toinen ei päässyt kaatumisen jälkeen ylös ja kolmannen sai kantaa huipulle, kun omat voimat eivät riittäneet.

Ihan huippua sen sijaan oli laskettelu!! Minuuttitolkulla kestävät alamäet erilaisine haasteineen hurmasivat meidät kaikki. Eilenkin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, menimme poikani suosikkirinteeseen missä hän pääsi “skeittaamaan”, ensimmäiset spontaanit sanat viisivuotiaan innolla: “supersiistii, let’s go!”

Samalla kun navigaattorin kilsat kotia kohti vähenevät, intoni päästä taas lenkille kasvaa. Loma on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä. Tuskin maltan odottaa maanantaihin, että viikko 10 starttaisi ohjelmassa. Uskon, että säätäminen alkaa aamusta ja iltapäivällä RR -team on taas yhdessä radalla, ja kukaan ei kysele ollaaks jo perillä?! 😊🏃🏻‍♀️🏃🏻‍♀️🏃🏻‍♀️

Karolina Andersson -