#oon pian 24

[unettomuutta]

olin tänään seuraamassa kasiluokkalaisten äikän tuntia ja joku oppilas siellä selasi kännykällä tumblria. aika kirjautua ulos pysyvästi?

[naamarutulla]

Kun kaveris itkee, ettei ystävät välitä siitä, mutta sitten ystävien tapaaminen ei koskaan oo sille itselle prioriteetti

Tää on se sama henkilö, josta valitan about vähintään joka toisessa postauksessani, anteeksi siitä.  Mutta, olen valittanut siitä jo niin paljon parille muulle kaverille, että ne on totaalisesti kyllästyneet, joten siksi valitan vaihteeksi (lol) tänne. No siis. Keksittiin yhden asuntolalaisen kanssa tässä joskus kesäkuun puolella, että hei, mitäs jos lähdettäis Oulu prideille nyt heinäkuussa. Innostuttiin molemmat, ja sovittiin, että siellä nähdään. Viime kesänä oltiin kahden kaverin kanssa Hesassa prideilla ja tuntui loogiselta heittää idea Oulu pridestä meidän whatsapp-ryhmään (varsinkin, kun toinen näistä ihmisistä asuu Oulussa). Se oli virhe. Olis pitäny vaan pistää sille Oulussa asuvalle viestiä ja sillä hyvä. Nyt kadun ihan helvetisti, että menin ikinä ees pyytämään sitä toista mukaan prideille. Hän: "Toi Pride ei  kuitenkaan oo mulle henkilökohtaisesti niin tärkee tapahtuma, että voin jättää sen väliin, jos aikataulu ei passaa, ilmottelen jossain kohtaa ens viikkoa et pääsenkö vai ei" (ja tää ei siis ollu ees ensimmäinen viesti, jossa ihminen miettii ja vatvoo).  Ja se siis mikä mua tässä raivostuttaa on, että aina ku tolta kysyy jotain, niin jumalauta miten hirveesti se selittää antamatta välttämättä minkäänlaista selkeää vastausta. Ja tos keväällä se itki sitä, että häntä ei koskaan pyydetä mihinkään ja miten tuntuu, ettei ystävät välitä...   HMMMMM MINKÄHÄN IHMEEN TAKIA??? Voisko mitenkään johtua siitä, että se ei itse koskaan kysy ketään mihinkään, ja siitä, ettei ystävät oo koskaan sille prioriteetti? Pääsiäisenä se oli luistamassa sen takia, että “Iskällä on synttärit ja tulee vieraita, pitää kysyy saanko lähtee”. Lopulta se ei tullut kuumeen takia. Ja ihminen on siis ens vuonna 30vee ja asuu kotona 24/7. Tässä tämän lyhkäisen kesän aikana on ollu jo ihan naurettavan monta tilannetta, joissa oon kysyny sitä johonkin ja vastaus on ollut kilometriselitys “En voi koska äiti stressaa jotain, mikä tapahtuu maanantaina” “En voi, koska pian pitää mennä nukkumaan” (kello oli 19:40) SANO JUMALAUTA SUORAAN EI, JOS ET JAKSA TAI EI HUVITA. Kiitos. Ja avauduin siis tänne, koska en ehkä just nyt halua tapella sen ihmisen kanssa, koska se ei alkuunkaan ymmärrä miks mua ärsyttää (ja koska tällä hetkellä mun ärsytyksen pilvitaso saattaa johtua osin myös hormoneista. Oikeesti, oon välillä ihan hirviö).