#odotustunnelmia

[maastojuoksu]

Kuusamo calling - I listen!

Tällaisissa turisteja houkuttelevan talvisissa tunnelmissa odotan kauhulla ja innolla ensimmäistä NUTS Karhunkierrostani (31 km). Ainakin täällä Kainuussa eli Rukaan nähden etelässä tuli uutta lunta vielä paikoin parikymmentä senttiä toissapäivänä, eli kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Hulluimmat ovat viime viikolla vielä hiihtäneet täällä.

Valmistautuminen Karhunkierrokselle on ollut rentoa. Tarkoitus oli kyllä kerätä nousu- ja laskumetrejä, mutta kevät on aina älyttömän kiireistä aikaa. [Kappale täynnä seli-seli-selityksiä...].

Huonoa tuuriakin on ollut. Venäytin jotain nilkan/kantapohjan sisässä käydessäni työmatkan varrella metsässä kokeilemassa  alamäkien laskeutumista nastareilla. Polkuja peitti jääkuori ja jäätä puunroska, joten nasta ei paikoitellen ottanut kiinni alustaan. (Tällä hetkellä lunta on enemmän kuin tässä kuvassa, mutta eiköhän loppuviikon lämpö sulata osan pois. Kuva on viikon takaa matalan vaaran päältä kuntorasteilta.)

Kipua tuntuu ainoastaan alamäessä ja nilkan kääntyessä ulospäin epätasaisella alustalla. Viime lauantain pikkulenkillä  kipu oli aikamoisen ärsyttävä jalan muljutessa lumisella polulla. Sunnuntain tunnin polkulenkille teippasin nilkan, mutta ei se kokonaan estänyt ikäviä tuntemuksia. Samaisen lenkin jäljeen rikoin jotain polvessa venytellessäni hosumistyyliin. Polvivaiva on tuttu aiemmilta vuosilta. Se on aina lopulta talttunut levolla, mutta on pahimmillaan estänyt juoksut kuukausiksi. Niinpä määräsin itselleni ehdottoman juoksutauon NUTSiin asti. En hiivatti vieköön ota nyt mitään riskejä! Kaistapää kun olen, löysin itseni kuitenkin tänään kuntosalin juoksumatolta. Kävelin reiluilla nousuprosenteilla, mutta lopussa en malttanut olla kääntämättä kallistusta laskun puolelle ja rullata oikein kunnolla. Täytyyhän lihakset virittää tuntureita varten! Onneksi kipuja ei tuntunut, mutta pohkeet sain kyllä mukavaan jumiin.

Kaikenlaisia kisavalmisteluja on jo aluillaan. Jalkojen ihoa olen hoitanut kuntoon viikkotolkulla. Samoin olen alkanut rasvaamaan atooppista ihoani sykevyön kohdalta, sillä olen yleensä saanut pitkistä kisoista pahoja hiertymiä. Olen testannut kahta juoksureppua. En ole vielä päättänyt, otanko tutun ja turvallisen Salomonin juomarakkorepun vai uuden Ultimate Directionin Mountain  Vest 3.0 -repun, johon saa rintataskuihin kaksi pehmopulloa (alla epäselvä kuva, jossa reput ovat tyhjinä). Kummatkin tuntuvat selässä hyviltä, mutta Salomonin repussa on edessä niukasti taskutilaa tulevammille eväille ja juomapullolle. Lisäksi Salomonin kiinnitys on todella hankala saada kiinni ja auki hikisillä sormilla. Ultimate Directionin repussa huonoja puolia ovat mm. naftimpi pakkaustila ja sivutaskujen heikompi käytettävyys: niiden vetoketjuja ei saa auki ilman, että repun ottaa selästä, joten esim. ylimääräistä tuubihuovia tai sormikkaita ei saa nopeasti reppuun ja sieltä takaisin. UD:n sivutaskut ovat selvästi pienemmät eivätkä jousta siten kuin Salomonilla, joten niihin ei saa mahtumaan samalla tavalla tavaraa, mutta eväät siinä pysyvät paremmassa tallessa. Salomonin sivutaskuissa kun ei ole vetoketjuja. Sääkin ratkaisee: Mikäli lämpötila on pakkasen puolella, Salomonin juomarakon letku jäätyy, vaikka nestesäiliön neste olisi lämmintä. S-labin repun juomapullot ovat käytännöllisempiä. Niihin voi laittaa kuumaa juomaa, joka jäähtyy kehoa vasten hitaasti. Otan varmaan molemmat reput mukaan ja teen päätöksen edellisenä iltana.

Luotan vanhoihin tuttuihin Powerbarin geeleihin. Aion ottaa mukaan myös taateleita, sillä niitä on tullut nyt testattua pitkillä lenkeillä ja todettua, että vatsa sietää niitä hyvin. Energiapatukoita olisi pitänyt testata enemmän. Suolatabletista meni viime vuoden Pallaksen turneella pakki sekaisin, mutta ei niitä ilmankaan uskalla lähteä. Nyt olen kyllä viisaampi, enkä ota suolaa paljaaltaan, vaan geelin tai taatelin kanssa. Juomaksi tulee lämmintä elektrolyyttijuomaa. Tilasin netistä loppuvuoden poistomyynnistä vihdoinkin juoksuun sopivan Goretex-takin. Se oli halpa ehkä sen vuoksi, että vetoketju on vasenkätisten puolella, mutta ei se haittaa. Olen juossut se päällä räntä- ja lumisateella ja ollut todella tyytyväinen. Tulkoon kuuma, mutta säärystimet ovat must-juttu Karhunkierroksella tänä vuonna! Vaikka lunta ei olisi hirveästi, säärystimet hidastavat jalkojen kastumista. Ongelmana on, miten paksut trikoot ja paidan laittaisin kisa-aamuna päälle. Irtohihat takin alla voisivat olla kova sana, jos sellaiset omistaisin. Vaihtosukkia reppuun kannattaa pakata kaksikin paria, sillä kuivin jaloin ei reissusta selviä. Lumen syvyys näyttäisi nyt olevan Kuusamossa reilu puoli metriä.

Aikaa tulee menemään PALJON, sillä kuntoni puolesta olen taatusti viimeisessä kolmanneksessa ja keli tekee kovimmillekin mänijöille matkanteosta raskasta rämpimistä. Lohduttaa vain se, etten ole menossa pidemmälle matkalle kuin tuolle “helpolle” alle maratonin mittaiselle... Eikä ole edes entistä omaa ennätystä parannettavana :D

Kisanaluspaniikkimasennuskatumus iski silti täysimääräisenä viime viikolla, kuten asiaan kuuluu. Psyykkausta on täytynyt harrastaa katsomalla Karhunkierroksen kisavideoita ja lukemalla ties monenteenko kertaan osallistumiskokemuksia juoksublogeista. Niiden takiahan koko hommaan alunperin ilmoittauduinkin :) Nyt on myöhäistä tehdä enää mitään muuta oikein kuin nukkua ja syödä järkevästi sekä välttää rasitusvammat ja pöpöt. Olen jollain sairaalla tavalla innoissani siitä, että luvassa on tulvavettä, lunta ja jäätä. Kyllä varmaan kiva vaakasuora räntäsadekin saadaan tai ainakin jäätävä tuuli. Viime vuoden NUTS Pallas meni ihan sadepilven sisässä hurjassa säässä, ja siitä jäi ikimuistoinen voittajafiilis, kun sellaisesta selvisin. Odotan ja toivon siis olevani tiukkaa kokemusta rikkaampi ja aivan hajalla vajaan parin viikon päästä.