#mitää

[homeroksenpersereika]

Onks kaikki tutkijat vaa savolaisia ku tieteellisissä kirjoissa jaaritellaan nii paljon??

[ruttotohtori]

Lähin hakee pakettia, josta mulle oli tullut vain paperinen saapumisilmoitus.

Saapumisilmotuksessa oli noutopaikan osote aukioloaikoineen*, sekä viimeinen noutopäivä 30.12. Se noutopaikka oli aivan eri suunnalla mihin mun paketit normaalisti tulee, enkä ollu koskaan ennen käyny siellä hakemassa mitään paketteja.

Oikean osoitteen löydettyäni ihmettelin, ku siinä oli vaan kampaamoa, tatutointistudioa ja tupakkakauppaa, mikään niistä ei vaikuttanu sellaselta, et siel ois mitään Postin toimipistettä ja kaiken lisäks ne kaikki oli ilmeisesti kiinni ku valoja ei ollu päällä. No sit aattelin, et jos se onki siel sisäpihan puolella, mut siel tais olla vaa jotai asukkaitten parkkipaikkoja ja aidat ja suljetut portit ympärillä...

Sit siitä meni onneks joku ohi ja kysyin siltä et sattuisko se tietämään, et missä se Postin piste on. Se sit kerto, et se oli vaan väliaikanen noutopiste ja oli auki vaan viime viikon perjantaihin asti (tätä ei siinä Postin lähettämässä kirjeessä kerrottu!).

Katoin sit OmaPostin, mut siellä näky vaa, et mulle ei oo tulossa mitää paketteja. Sit menin ihan Postin nettisivuille ja laitoin sinne mis on se lähetysten seuranta ni sen seurantakoodin. Se näytti sit, et se paketti ois yhes automaatis ja et noutokoodin näkee OmaPostista. Paitsi että ei vittu nähny! OmaPosti vaa sano, et sillä lähetystunnuksella ei löydy mitää.

Siel o onneks ihan Postin toimipiste ni menin sit sinne jonottaa, mut se työntekijä ei pystyny tekee mitää ku sillä ei oo pääsyä sinne järjestelmää, mist ne lähettää ne noutokoodit, se neuvo ottaa yhteyttä Postin asiakaspalveluun.

No sit taas OmaPosti auki ja sinne chattii jonottaa ja selitin siel et ku mul o paperine saapumisilmotus väliaikaseen noutopisteeseen, joka onkin jo suljettu ja seurannan mukaan paketti viety automaattiin, mutta avauskoodi puuttuu... Se chatin työntekijä sit onneks sai laitettua mulle sen koodin (tosin sekään ei tullu ihan heti ni kävin sit ostoksilla siinä välissä) ja huomattavasti arvioitua pidemmäksi venynyt paketinnoutoreissu päätty loppujen lopuks ihan hyvin.

*maanantaista perjantaihin ja kellonajat, mut ei mitää päivämääriä

[erdariel]

Olin perjantaina turun keskiaikamarkkinoilla ja tulin siellä vähän valokuvanneeks ja siis

miks tää kuva tuntuu niinku meemiformaatilta?

siis niinku

[ruskatuskapuskasapuska]

Bootyhill haha. :)

(I don't even play HSR, but this man almost made me do it.)

Ref pic from ircgalleria (instagram)

[hevosmies]

Kukaan ei oo valmis mun akateemisen comebackiin

[bigsmallworld]

@mcrmadness said:

YES

I was so excited to see Gerard as fellow nonbinary

Then reading he was just sayin to have complex thing with their gender and how he/they is what he preferred and I was feeling a bit lost

And then I just again being like well I mean I was there, having no cool idea what I was, and anyway it’s not my thing to say what he is or they aren’t or analysing the gender

I know Gerard is AWESOME

I knew this 18 years back and it hasn’t changed - at least not to worse

I feel like Tumblr using the whole ”she/her” thing for non-female celebrity crushes is just a thing they do when they want to embrace the feminity the see

Does Gerard look amazing in a nurse outfit? Hell yeah. Do I envy them wearing the cheerleader outfit without giving a crap on what people say? Absolutely. Nevertheless I wouldn’t ever use the pronoun she or her for him. That kind of fucks up the whole ”clothes have no gender” thinking, you know.

Also as someone who has no genders in their native language, pronouns aren’t that big of deal for me. However, I get extra triggered when I hear someone addressing me ”lady”, ”miss”, ”woman” etc. in any language so I can only imagine that people who don’t just accidentally use the wrong pronouns cause haven’t got used to them can feel very weirded out when wrong pronouns are used.

So please, think of complimenting Gerard some other way maybe?? Believe me, it’s not hard. After all,

Gee is for✨G O R G E O U S ✨

[lonelyvomit]

veli lähetti tän mulle siis jo ennen viisuja mutta yllättäen tää ei oo jättäny mua rauhaan sen jälkee nii voisin kiroo täl teijätki

my brother sent this to me before ESC but it hasn't left me alone since so I might as well curse yall with it too

[photo text just says "Käärijä color" but it kinda rhymes in finnish]

[teal-skull]

Jonkun tarttee tehä tosta Kärtsän "mitä puku maksaa" esittelystä Keskisarjan tekokynsien veroinen Remix. Minusta potenttiaalia on.

*unz unz unz*

"Mitä se köyhille kuuluu? "

"paljonko sun outfit maksaa?"

*diii didi di daa*

"Ei mitään egee, Ei mitään egee, Ei mitään egee -gee -gee -gee -gee"

*sick beats*

*räjähdys*

[ketsuppia]

Törmäyksiä

Jonnen ja Veetin tarina, osa 1

Veeti oli jo sopivasti puoli tuntia myöhässä tunnilta. Megaforcen osto lähikaupasta oli tärkeämpää kuin opiskelu tällä hetkellä. Pakko oli kuitenkin paikalle mennä, ettei isä taas suuttuisi.

Aina senkin valitusta sai kuunnella, joku oli aina pielessä. Jos jotain teki, se tehtiin väärin. Ja jos jätti tekemättä, niin auta armias..

Ei sitä aina jaksa tehdä mitä käskee.

Saisi vain jonkun paperin, että pääsis vaikka saikulle taas..

Nyt hän oli ärtynein mielin matkalla luokkaansa, hiljaista käytävää pitkin, samalla kun katsoi säröiseltä puhelimen näytöltään TikTokkia. Katsomatta yhtään eteenpäin.

Yhtäkkiä hänen matkansa keskeytyi, kun joku käveli häntä päin. Tai pikemminkin, hän käveli jotakuta päin.

Veeti horjahti ja läikytti Megiksensä öljystä tahriintuneen hupparinsa päälle, ennenkuin tölkki putosi kolahduksella lattialle ja tyhjeni kokonaan.

"Vitun homo, eksä kattele yhtään minne kävelet??"

Veeti nosti katseensa suoraan kohti sen törmääjän silmiä. Se oli joku nuori mies, viiksivallu. Sitä katsoessa tuli mieleen joku elokuvan sotilas..

"Ai, oho. Oota tuon paperia."

Veeti katsoi, kun tämä poika reippaasti käveli sopivasti vieressä olleelle vesipisteelle, otti käsipaperi automaatista muutamia papereita, ja sitten käveli takaisin.

Hän yritti pyyhkiä Veetin hupparia, mutta Veeti punastui kuin tomaatti ja repäisi paperit hänen käsistään pyyhkiäkseen megikset itse.

Toinen poika vain katsoi kummissaan, sitten hymyili.

"No siis.. voin mie siule ostaa uuven juoman tuosta lähikaupasta, jos vuan halluut."

Veeti vilkaisi häntä sivusilmällään, ja meni äkkiä työntämään paperit roskiin.

"Mene jo vittuun."

"Selevä."

Ja niin tuo tuntematon poika jatkoi rennosti matkaansa, nähtävästi ulos päin. Veeti pudisteli päätänsä ja jatkoi myös kävelyä, miettien miten Wilmassa oli varmasti jo punainen merkintä.

'Ei vois paskemmin päivä mennä' hän ajatteli, kun vihdoin pääsi kotiluokkansa ovelle.

Hän koputti oveen ja odotti, hieman ajatuksissaan äskeisestä. Kun ovi aukesi, hän säpsähti ja katsoi edessään seisovaa opettajaa.

"Että sitä ollaan myöhässä taas? Nuori herra Veeti?" Kysyi silmälasipäinen mies, ei yhtään yllättyneenä.

"Minähän se, kuten aina. Ja ei se kello viel nii paljoo hei oo."

"Mikäpä on nuorella herralla myöhästymisen syy?"

"Jäin bussista, piti oottaa seuraavaa. Tiiäthän sä."

"Tiedänkö? Nyt marssippa omalle paikalles, istu, ja kuuntele."

Mies astui sivuun ja Veeti käveli käskystä sisälle luokkaan. Hän vilkuili kävellessään muita luokassa olevia. Nähtävästi tunnille oli lisätty muidenkin alojen opiskelijoita.

Hiljaista naureskelua kuului tämän sisääntulon seurauksena, muttei siitä kukaan tiuskinut.

Veeti käveli satunnaisen pulpetin luo ja istahti nopeasti alas. Miesopettaja alkoi selittämään jotain ryhmälle, mutta se meni hieman ohi. Hän ei jostain syystä voinut lopettaa tuon oudon pojan miettimistä. 'oli sillä kyllä saatana otsaa'.

---~~~---

Koulupäivä oli noin puolessavälin.

Veeti ei ollut kuunnellut lauseen lausetta tuntien aikana, vain sen, että nyt alkoi ruokatauko. Ja ruokailuun hän oli menossa.

Hän muisti hämärästi tutustumis käynniltään missä se oli.

Käytävillä oli paljon ihmisiä, eri näköisiä ja ikäisiä. Hän yritti olla katsomatta kehenkään päin.

Ruokalaan päästessään, Veeti katsoi ymmissään miten täynnä ruokasali oli. Ei yhden yhtä tyhjää pöytää. Kaipa se oli pakko mennä joidenkin kanssa istumaan.

Veeti meni ruokajonoon ja otti ilmaisruokansa, maittavia raaoiksi jääneitä perunoita ja mautonta kastiketta. Sitten hän katsoi ympärilleen, yrittäen löytää äänen keskeltä edes yhden tyhjän paikan.

Hän käveli hitaasti pöytien vieriä pitkin, yrittäen löytää tyhjää penkkiä mikä ei olisi ollut keskellä tuntemattomia kaveriporukoita.

Sitten hän huomasi, kun joku käveli hänen rinnalleen.

"Moro moro nuori herra Veeti. Tuukko istuu meidä pöytää?"

Veeti katsoi viereensä tullutta henkilöä. Hän muisti, että poika oli yksi niistä, jotka olivat samassa ryhmässä hänen kanssaan. Hän hymähti tämän kommentille.

"Ois se jees jos istuu pääsis."

"Hyvä. Seuraa ni meikä näyttää tien nuorelle herralle."

Veeti pyöräytti silmiään ja seurasi tätä virnuilevaa poikaa.

Poika johdatti heidät ruokalan laidalla olevalle pöydälle ja istui alas. Pöydässä oli muutama muukin, joita Veeti ei tunnistanut.

"Nii joo, meikä on Topias. Ja sää olit Veeti. Eiks joo?"

"Joo näin se oli." Veeti istui hitaasti tyhjälle paikalle.

"Täs on meikän frendit, Matias, Samuel ja Venla. Mut ei kandee yrittää iskee, se on kato lepa-"

Topias sai kämmenestä naamaansa.

"Pie poika turpas tukossa ja käytä oikeita ilmasuja." Venla tokaisi, katse värähtämättä ruoasta, saaden muut nauramaan.

Topias nauroi myös, ja katsoi Veetiä.

"Näätkö? Ei kannata."

"Selvä.."

Veeti alkoi syömään perunoitaan, ja yritti sulkea äänekkään taustamelun ympäriltään.

Hän näki silmäkulmassaan, kun joku käveli pöytää kohti. Ei hän sen suuremmin katsonut. Ajatteli, että se oli kävelemässä ohi. Mutta katse kuitenkin nousi, kun tuo ohimenijä asetti avaamattoman Megaforcen hänen tarjottimelleen.

Taas se sama poika. Hymy huulillaan.

"Tuossa, korvaus. Kato seuraavan kerran mihin oot mänössä eiks vuan?"

Kukaan ei sanonut mitään.

"..kyllä vuan. Törmäillään."

Ja sitten hän käveli pois, jättäen Veetin hieman hämilleen. Myöskin muun pöydässä istuvan porukan. Topias oli ensimmäinen joka kyseenalaisti.

"Öö.. miks see toi sulle ton?"

Veeti vilkaisi Topiasta, ja sitten katsoi taas megistä.

"Se öh, törmäs muhun aamulla ja pudotti mun tölkin. Kai tää on anteekspyyntö sit. Ei kyl hajua kuka se on."

Venla nosti äänensä kuuluviin.

"Se on Jonne, se on logistiikalla mun kaa. Se on vissiin töissä jossain siellä kaupungin isolla kone firmalla, tuli tänne täydentää tietojaan."

Veeti katsoi Venlaa ja otti megiksen käteensä.

"Väliä kuka se o.. Ny se ei sentää saa turpaan." Tölkki avautui kevyen sihauksen saattelemana.

"Töissä? Siellä? Miten? Eiks se paikka oo tosi kysytty?" Topias älähti.

"Se on vissiin jonku sen sukulaisen omistama."

"Vittu miten onnekas jätkä.."

---~~~---

Muutama tunti oli taas kulunut. Veeti oli kuunnellut muutamia lauseita sieltä täältä, jotain työturvallisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta työmaalla. Ei hän kuullut mitään, mitä ei jo tietäisi.

Mutta vihdoin koitti aika mennä kotiin. Mutta Veetiä ei kiinnostanut mennä kotiin raatamaan. Onneksi ei ainakaan tarvinnut kiirehtiä, kun opettaja oli päästänyt luokan kotiin hieman etuajassa.

Veeti käveli ulos ammattikoulun lasisista ovista lämpimään ulkoilmaan. Näytti siltä, että kohta sataisi.

'Voi vittujen vittu' hän ajatteli, ja veti farkkujensa taskusta puhelimen, katsoakseen sääennustuksen. Hän ei ehtinyt edes avata sovellusta, kun ensimmäiset vesipisarat osuivat näytölle.

Veetiä kiinnosti vielä vähemmän mennä kotiin sateessa.

No, ei siinä muu auttanut kuin mennä, ei vaihtoehtoja ollut.

Veeti alkoi lampsia eteenpäin, hiljalleen kovenevan sateen alla. Hän veti hupun päähänsä ja katseli jo valmiiksi edessäpäin olevaa kauppaa, joka oli vain toisen sadan metrin päässä. Jos vaikka menisi sinne istumaan ja katsoisi sääennustetta, toivoen että sade olisi vain lyhyt kuuro.

Autoja ajoi ohi ees ja taas hänen ohitseen. Renkaista lentävä sade- ja kuravesi ei auttanut kuivana pysymisessä.

Onneksi jo hetkessä hän oli kaupan liukuovista sisällä.

Hän paineli suoraan ostamaan itselleen lisää Megaforcea.

Juomahyllyjen välissä, Veeti kurotteli kylmäkaapin perälle ottaakseen uudemman tölkin. Kun hän nappasi sen, hän näki kun toinen käsi kurotti myös hyllyjen perälle, jotain toista juomaa ottaen.

Veeti pudisti päätään samalla kun veti itsensä pois kylmäkaapista, ja kääntyi kävelemään pois. Ei ollut hänen asiansa kuka lie kurottelija oli. Nyt vain maksamaan tämä ostos.

Ei hän pitkälle päässyt. Heti kääntyessään hän törmäsi johonkin. Johonkuhun.

"Hei, taas sie! Eikö yks tölkki riittänyt? Voin mie toisenki osttaa."

Veeti melkein raivostui tuon äänen kuullessaan. Hän otti nopeasti muutaman askeleen taakse, pois tämän, "Jonnen" alueelta. Oliko se sen nimi?

"Taas sä! Miks sä seuraat mua?!"

"Seuraan? Enhän mie. Kauppaan vuan tulin ennen kotiin mänöä."

"Seli seli oot koko päivän ollu edessä!"

"Ollaan nähty kahesti. Tää on kolomas kerta.."

"Ihan vitun sama!"

"Selevä.."

...

Hetken oli hiljaista.

He vain tuijottivat toisiaan. Veeti vihaisena ja Jonne hämillään. Kunnes hän taas nosti hymyn huulilleen.

"...jhoo. Kolomas kerta hei toden sannoo, nimi on Jonne. Mikäs siun?"

"Ei kuulu sulle."

"..Selevä. No. Törmäillään!"

"Toivottavasti ei!"

---~~~---

Jonne käveli ulos kaupasta ja korkkasi ee vitosensa hyräillen. Hän huomasi siinä samalla, että oli alkanut satamaan. No, onneksi oli Volvo.

Hän kantoi ostoksensa autoon ja hyppäsi kuskin penkille. Ei vain vielä käynnistänyt, vähän aikaa kuunteli pisaroiden ääntä.

Muistutti siitä ajasta, kun oli kotona, rajan pinnassa. Yläkerran peltikattoa vasten kuului aina kauhea ropina sateella.

...

Ei se kyllä kauhean hyvä muisto ollutkaan. Auto käyntiin.

Onneksi autokin oli nyt oma. Hän sai keväällä myytyä vanhempien antaman auton pois, ja töistä saaduilla, pienillä ylimääräisillä rahoilla osti vähän kalliimman.

Eiku vain radiosta rokki soimaan ja menoksi.

Tai, melkein.

Jonne jäi katsomaan, kun tuo vaaleahiuksinen poika käveli ulos kaupasta. Miten sähköinen tapaus. Parempi oli kai pitää etäisyyttä.

Permatukkapoika vilkuili sateessa ympärilleen, ja niin vittuuntuneen näköisenä lähti kävelemään, että Jonnea nauratti.

Kyytiä voisi tarjota, mutta Jonne veikkasi, ettei tuo ollut kiinnostunut moisesta.

Hän lähti ajamaan kohti kotia.

Rivitaloalueen pihalla oli lapsia leikkimässä kuravaatteet päällä. Leluja oli levinnyt pitkin pihaa, muutamille pihoille asti.

Jonne ajoi autonsa oman asuntonsa eteen ja astui ulos, ottaen samalla ostoksensa toiselta penkiltä. Pian pihan leikkipaikalta kantautui lasten ääniä.

"Jonne!! Tule katsoo miten syvä kuoppa me kaivettiin, siitä pääsee kohta Kiinaan!!"

"En mie nytten, pitää ostokset laittaa ja syömistä tehä!"

"No höh!!"

Jonne naurahti ja käveli ovelle, käänsi avaimen lukossa ja käveli sisään.

Oli hiljaista. Radio soi hiljaa keittiössä ja kello raksutti seinällä.

Ostokset kaappiin laitettuaan hän meni etsimään kämppäkaveriaan.

"Missäs oot? Jätkä?"

Ei kuulunut äänen ääntä. Ehkä se oli nukkumassa.

"Jätkää? Kis kis kis.."

Sitten makuuhuoneesta kuului muutama naukaisu, ja pian pieni kolmijalkainen yksisilmäinen kissa hyppelehti esiin.

"No siinähän sinä pikku Jätkä.. oliko kiva päivä? Tylssää varmaan.. laitettaan vähän syömistä.."

Jonne otti mustan kissan syliinsä ja rapsutti varovasti sen päätä keittiöön mennessään.

Hän laittoi kissan kuppiin ruokaa ja alkoi sitten tehdä itselleenkin syötävää.

Illan hämärtyessä Jonne katseli televisiota ja leikitytti pientä kissaansa.

Niihin aikoihin kun Jonne oli tänne muuttanut, oli hän löytänyt tämän pienen ja loukkaantuneen kissan ulkoa.

Omistajaa ei löytynyt, joten hän vei sen itse hoitoon ja maksoi kulut.

Hänelle sanottiin, että olisi helpompaa päästää kissa tuskistaan, vaikutti siltä, että auto oli törmännyt siihen.

Mutta hän ei luovuttanut. Maksoi kaiken ja teki kaiken. Ja kissa parantui. Hän antoi sille nimeksi Jätkä, koska kissa oli yks helevetin kova jätkä.

Hallaa se teki pankkitilille. Palkka oli kyllä hyvä, mutta ei meinannut silti riittää.

Kaikki kyllä selviäisi vielä.

Ja ehkä tulevaisuudessa, näillä tiedoilla ja taidolla, hän voisi auttaa jotakuta muutakin, jolla ei ollut enää mahdollisuuksia, joka oli sairas ja loukkaantunut, jonkin sortin törmäyksistä.

Kielikuvat ovat outoja..

[pupunu]

mulla on ollut lapsena jotenkin outo sukupuolikäsitys. mä oon aina ollut aika varma siitä, että oon tyttö/nainen. tykkäsin myös katsoa puuha-peteä ja lapsena vaan oletin että pusku ja nosse on naisia ja oon satavarma, että se johtu siitä et mä aattelin et oon vähän niinku pusku ja nosse muistutti mua mun mutsista niin ei tullu mieleenkään että ne ei olis naisia. siitä huolimatta että kaivurilla ja nossella sekä puskulla ja putella on samat ääninäyttelijät...

[saunavasta]

kumpi yhdisti suomalaisia enemmän käärijä vai talvisota

[ruttotohtori]

Ihanaa, ku bussi menee 2 kertaa tunnissa ja ite o oikee 10min etuajas pysäkil ja sit sitä autoo ei kuulu eikä näy... tarkistin viel ennen lähtöä aikataulun...

[kirsikankukka]

Onkohan uhka vai mahdollisuus tilata ebaystä uus suojakuori kymmenen vuotta vanhaan ipadiin??

[nyhti]

[guanomole]

Ei ihme et ne laittaa myyntimiehiks yleensä nuorii poikii koska joillain meistä on vaan huono vastustuskyky ku ne hymyilee.

[jukupatka]

luulin muuten ihan liian pitkään et icip aikana kärtsä laulaa ”ottaa takapuolest” eikä ”polttaa takapuoles” ja en ees kyseenalaistanu sitä 💀