#loiseliö

[karvoja]

(12.03.2015)

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos pohtii uutuuskirjassaan ratkaisua maailman liikakansoitukselle. Wahlroos kirjoittaa, että teoriassa voisimme suhtautua väestöön samalla tavalla kuin hiilidioksidiin.

– Voisimme asettaa väestölle ylärajan esimerkiksi seitsemään miljardiin ja huutokaupata sitten lisääntymisoikeuksia nuorillepareille. On helposti osoitettavissa, että puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta tämä olisi mielekkäämpää kuin Kiinassa käytetty yhden lapsen -politiikka.

Entä, jos ihmisillä ei ole varaa pitää kantamiaan tai synnyttämiään lapsia? Wahlroos näkee tässä lisääntymiskaupan suurimman ongelman. Wahlroos pohtii, että lapsista voisi tulla siinä tapauksessa rikkaiden etuoikeus.

– Useat ihmiset joutuisivat tekemään modernin ja lievemmän version Sofien valinnasta. Heidän pitäisi tehdä päätöksiä, jotka tavallisesti jätetään Kaikkivaltiaan tehtäväksi, Wahlroos kirjoittaa ja viittaa Sofien valinnalla kirjaan, jossa keskitysleirille joutunut nainen joutuu valitsemaan, kumman lapsistaan hän saa pitää.

Wahlroos uskoo, että väestökauppa saattaisi ajan mittaan johtaa suurten varallisuuksien jakaantumiseen ja tulonjaon tasoittumiseen, mutta hänen mielestään ihmisarvon kunnioittaminen estää kaupankäynnin lapsentekoluvilla.

---

Wahlroos hakee myös ratkaisua, jolla luonnonvarojen riistäminen vähenisi. Wahlroosin mukaan ratkaisu on maiden, vesien ja ilman yksityistäminen.

Wahlroos kirjoittaa, että esimerkiksi puhdasta vettä kulutetaan turhaan siellä, missä sitä on yhteisesti ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla.

– Voimme tehdä monia asioita säästääksemme vettä, mutta ne jäävät tekemättä, ellemme salli veden siirtoa jonkun omistukseen. Vain ymmärtämällä, että ilmaisia asioita kulutetaan aina liikaa – mikä vahingoittaa niitä eniten tarvitsevia ihmisiä – voimme alkaa poistaa vesipulaa maailmasta ja pelastaa vauvoja, Wahlroos viittaa ripuliin kuoleviin vauvoihin.

Wahlroos painottaa, ettei kapitalismi aiheuta luonnonvarojen riistoa: sitä aiheuttaa yhteisöllinen omistus. Hänen mukaansa omistajat eivät hukkaa tai väärinkäytä omaisuuttaan muuten kuin vahingossa  tai taitamattomuuttaan.

– Oikea tapa taistella riistoa vastaan ei siis ole vastustaa kapitalismia ja markkinoita, vaan vahvistaa niitä. Vain vähentämällä yhteisöllistä omistusta voi vaikuttaa resurssien tuhlaukseen ja ympäristöongelmiin. Pieniltä osaomistajilta yksinkertaisesti puuttuvat kannustimet huolehtia omaisuudestaan. Mikäli haluamme parantaa maailmaa, tarvitsemme enemmän emmekä vähemmän kapitalismia.