Tumgik
#levoton
cinenthusiast · 9 months
Text
Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media
Levoton veri (Restless Blood) (1946, Tulio)
364 notes · View notes
kattiperkele · 5 months
Text
Onkohan kaikki kissat tumpussa sukua toisilleen? Tai siis kun kauheesti kissoja. Minä olen kissa ja sinä olet kissa ja tuokin tuolla on kissa tai ainakin sen tapainen.
Voitaisi pitää sukukokous, kierrellä kuumia puuroja ja oottaa et jotku randomit tulee häätää meitä harjoilla ja luudilla.
🐱 Mitä elämää se olisikaan.
27 notes · View notes
letterboxd-loggd · 1 year
Text
Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media
Levoton veri (1946) Teuvo Tulio
July 11th 2023
25 notes · View notes
hilema · 1 year
Text
Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media
”Teuvo Tulion ohjaamassa melodraamassa Levoton veri (1946) sisarukset Sylvi (Regina Linnanheimo) ja Outi (Toini Vartiainen) rakastavat samaa miestä, Sylvin puolisoa Valteria (Eino Katajavuori). Avioparin välit rikkoutuvat lapsen kuoleman vuoksi. Sokeutunut Sylvi aavistaa Valterin olevan hänelle uskoton ja vakoilee aviomiestään ja sisartaan. Vähitellen hänen mielenterveytensä järkkyy kohtalokkain seurauksin.”
12 notes · View notes
grusinskayas · 1 year
Text
Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media
Levoton veri | Restless Blood (1946) dir. Teuvo Tulio
25 notes · View notes
just-spacetrash · 8 months
Note
Song asks: 23 and 30!
23:A song that you think everybody should listen to
this one i already answered and my answer holds true (everyone should listen to suck the blood from my wound by ezra furman) BUT i dont wanna do repeats so heres my favorite finnish song, also would recommend to all
30:A song that reminds you of yourself
you know me ill look for myself in everything etc but this ones become like,, MY song over the years, im sure theres others too but this one i immediately thought of when i got this ask
2 notes · View notes
thethirdbear · 2 years
Photo
Tumblr media
10 notes · View notes
ruttotohtori · 2 years
Link
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
5 notes · View notes
teal-skull · 7 months
Text
Haluaisin yhen Käärijän pienellä K:oolla ja ilman J:tä
1 note · View note
wanderrealms · 1 year
Text
Tein listaa The Unquiet Grave covereista ja löysin suomen kielisen version
0 notes
hotvintagepoll · 6 months
Text
Tumblr media Tumblr media
Propaganda
Regina Linnanheimo (Kaivopuiston kaunis Regina, Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Levoton veri)— Nicknamed the Garbo of Finland for her beautiful and expressive eyes, Linnanheimo was a huge movie star in the 40s and 50s. She's especially known for her leading roles in historical romance movies but she also acted in grittier movies where she got to explore new kind of female roles in Finnish cinema.
Jane Wyman (All that Heaven Allows, Larceny, Inc., Magnificent Obsession)— I dare everyone to watch All that Heaven Allows and not MELT at Jane Wyman's gorgeous smile ("a silver-tipped spruce?" ugh, what a moment). And also just enjoy her literally playing a MILF opposite Rock Hudson, and in beautiful a Douglas Sirk Technicolor flick, what more could you want?
This is round 1 of the tournament. All other polls in this bracket can be found here. Please reblog with further support of your beloved hot sexy vintage woman.
[additional propaganda submitted under the cut]
Regina:
Tumblr media Tumblr media
Jane:
Tumblr media
126 notes · View notes
fibula-rasa · 10 months
Text
Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media Tumblr media
Levoton veri / Restless Blood (1946)  
[letterboxd | imdb]
Director: Teuvo Tulio
Cinematographer: Pentti Lintonen
Performers: Regina Linnanheimo, Eino Katajavuori, & Toini Vartiainen
12 notes · View notes
grusinskayas · 2 years
Text
Tumblr media
Levoton veri | Restless Blood (1946) dir. Teuvo Tulio
26 notes · View notes
filmokosmos · 1 month
Text
Tuntematon Tuomari Nurmio
Koskela - Valo yössä
Hietanen - Puhuva moottori
Rokka - Hän on täällä tänään
Kariluoto - Siihen loppui Satumaa
Rahikainen - Rahamies
Vanhala - Punainen planeetta
Määttä - Suuri voima
Lahtinen - Kaalimaan kansa
Lehto - Kivinen tie
Lammio - Pikku julmuri
Sarastie - Ruhtinas
Kaarna - Vauhtisokea
Mäkilä - Juokse, hevoseni
Riitaoja - Kurja matkamies maan
Salo - Rannanjärvi elää
Sihvonen - Vinoja sanoja
Honkajoki - Kulkuri ja maamies
Susi - Ota minut mukaan
Asumaniemi - Levoton lapsi
Hauhia - Lasten mehuhetki
Jalovaara - Hyvästi, kotimaa
Ukkola - Hurja poika
Viirilä - Maailmanpyörä palaa
Karjula - The Punisher
4 notes · View notes
hiidenneiti · 10 months
Text
Poika nimeltä Kuukivi (2013, 2014) luettu:
Herkkä, intensiivinen tarina parista kuukaudesta 1910-luvun Islannissa. Maailmalla raivoaa sota ja maa on kovaa vauhtia itsenäistymässä, mutta päähenkilö "Poika" eli Máni Steinn elää omassa kuplassaan, johon kuuluu miesasiakkaiden tapaaminen ympäri kaupunkia ja pakkomielteinen elokuvissa käynti. Vasta saarelle rantautuva espanjantauti saa muutoksen hänessä liikkeelle.
Máni on päähenkilönä raukean levoton: köyhä kasvattilapsi, järjestelmän väliinputoaja, joka on keskiluokkaisten ja varakkaiden miesten ihastuksenkohde. Máni suhtautuu heihin etäisen neutraalisti, suorittaa ja tarvittaessa irtaantuu fyysisestä ruumiistaan. Miljöö on täynnä tumman ja harmaan sävyjä (siksi epilogin maalausliike oli hauska yksityiskohta). Silti välissä on hellyyden ja intohimon hetkiä, sekä hysteeristä, absurdia kauhua: verenpunainen on kirjan ainut väri.
Mánia ei suuremmin kiinnosta tulevaisuus tai itsensä kehittäminen, mutta hän vimmalla haluaa nähdä kaikki esitettävät elokuvat, hän tunnistaa paikallisten kulkuneuvot äänen perusteella, ja fiksoituu moottoripyörätyttöön ja tämän sukupuolineutraaliin, yhteiskunnan odotuksista viis veisaavaan asenteeseen, joka saa Mánin fantasioissa ihan omat kierteensä. Jokin tai joku on elämisen välikappale, elokuvat tai toinen ihminen.
Kerronta on karsittua ja tunnelma on espanjantaudin raivotessa kaupungissa kuumehoureista ajatuksenvirtaa, lyhyitä piipahduksia siellä sun täällä. Rivien välistä piirtyy ahdas ja samalla nostalginen kuva kaupunginväestä, jotka panikoivat ja piiloutuvat, juhlivat itsenäisyyttä ja jatkavat elämäänsä ilman Mániakin, sillä ei tätä lopulta edes ole.
8 notes · View notes
dame-qui-kuovi · 3 months
Text
FANFIC
Jatkoa aijemmalle "Velvollisuuden tunto"
-Nuoren Koskelan kriisit
-Gay
-Vilho/joku random päästä temmattu kartanon jätkä jolle en antanu nimeä
-?ei varoituksia?
-kirjitus vitheet
------------------------------------
Saiko toista poikaa ajatella sillä tavalla?
Myöhemmin elokuussa Vilho oli yhä useammin kiivennyt ladon ullakolle. Sisällä ei viitsinyt silloin olla, kun Kaarinan asioista puhuttiin. Vilho odotti itse Kaarinan puhuvan niistä hänelle jos halusi. Vilholla ei ollut ikinä tarvetta kiusata pikkusiskoa. Vanhimpana hän enemmänkin näki tehtäväkseen olla turvallinen siskolle.
Vilho oli miettinyt naimisiin meno asiaa. Jos siitä jollekkin sanoisi niin Kaarinalle. Tytöt olivat suvaitsevaisempia. Jos Vilho olisi kaarinalle puhunut.. olisi hän vain puhunut asista siltä kulmalta etteivät tytöt tuntuneet kiinnostan. Ei sanaakaan asian toisesta puolesta jota vilho ei olisi kertonut kellekkään.
..Saiko toista poikaa ajatella sillä tavalla?
Monesti hän yritti ajatella tyttöjä sulkien silmät. Itsetyydytys oli likaista, mutta jos sillä voisi korjata. Ikään kuin totuttaa itsensä oikeisiin asioihin. Mieleen kulki ajatus miehistä. Vilho nojasi päänsä taakse. Nopeasti hän lopetti ja avasi silmänsä. Kurkkua kuristi kun hän tajusi mitä tapahtui. Oli kuvottava olla. Hän ei usein pyydellyt anteeksi. Ei ylipäätään kovin usein rukoillut, mutta nyt se kävi hänen mielessään.
------------------------------
Kartanon poika piirteli sormellaan Vilhon niskaan. He olivat ruokasalissa kahdestaan. Vilho oli kuullut pojasta huhuja kauankin. Hän oli koko talon ainut poika ja kietonut itsensä vain tyttöjen joukkoon turvallisuuden tähden. Hän siis...oli ollut muiden poikien kanssa suhteissa. Pojat olivat päätyneet sinne Vilhon aloitteesta. Vaikkkakaan hän ei ollut tätä suoraan sinne pyytänyt. Tytöt olivat Vilhon halukkuudesta pojalle kertoneet. Niin paikka ja aika sovittiin.
"Jos siis vaan kerran kokeilla haluat. Autan. Mutta ei mitään kokeilujaksoa." Poika katseli Vilhoa tarkastellen.
"Vaan kerran...sekin jo paljon"
"Vastaat siihen vain miten vastaat. tai olet vain, ei väliä. Kunhan sanot jos joku ei sovi tai toivot jotain, okei?"
Hän osasi tehdä Vilhon olon luottavaiseksi. Vilho nyökkäsi. Katse harhaili jo pojan huulten ja silmien välillä.
"Voinko?" Hän varmisti.
Vilho nyökkäsi. Häntä suudeltiin ensin kevyesti. sitten syvemmin. Vilho ei ensin tehnyt mitään. hän tarkkaili itseään kuin sivusta. Sitten häneen iski tarve suudella takaisin. Käsi kietoutui Vilhon olkapään yli ja veti lähemmäs. Sitten Palvelija rikkoi sen hetkeksi. "Vielä?"
"mmm" Vilho nyökkäsi ja mumisi kun ei saanut sanoja. Poika veti häntä takaisin, kun Vilho sainoi. "Odota. voinko aloittaa itse?"
"toki."
Vilho veti hänet puolestaan lähemmäs ja sitten suuteli edellistä syvemmin. Se tuntui hyvältä, vaikka kaikki oli vähän kiusallista.
Poika antoi itsensä Vilholle vielä viideksi minuutiksi. Vilho nousi seisomaan katsellen pöytää. Hiljaisuutta kesti jonkin aikaa. "Oliko siitä apua?" Poika kysyi nousten itsekkin ylös lattialta.
"..Oli"
Matkalla kotiin Vilho oli edelleen omassa kuplassaan. Olo oli onnellisen levoton. Nyt hän ymmärsi jotain. Hän oli ensinnäkin varmempi. Toiseksi se oli nyt tehty. Kun kotitielle kääntyessään kuplan niin vahvoilta vaikuttaneet seinät alkoivat säröillä, yllättyi hän itsestään. Ensimmäistä kertaa hän oli ajatellut aihetta ilman ahdistusta siitä todellisuudesta, ettei sellainen sopinut. Ja nyt kun hän vielä tiesi varmasti mitä halusi. Tiesi hän samoin sen, että nyt häneen kohdistuva viha olisi varma.
...pyistynkö elää loppuelämän niin, ettei vanhemmat tiedä?
Kurkku tuntui, kuin olisi nielaissut jääpuikon. Vilho yskäisi. Jo siitä hän huomasi äänensä tärinän ja heikon vireen. Se teki olon vielä surkeammaksi. Hän hengitteli muutaman kerran syvään ja käveli nopeasti tien loppuun ja sisään eteiseen. Sisällä hän nyökkäsi isälle ja hymyili hennosti silmillään äitelle. Enempää hänestä ei irronnutkaan ennen kuin hänen täytyi paeta näkymättömänä huoneeseensa. Oven sulkeutuessa kyyneleet kohosivat silmiin sekunnissa. hänen oli pakko istua.
Huoneen ovi avattiin. "..Ville?" Äite sanoi ovelta. Nähtyään tilanteen hän laittoi oven rauhallisesti kiinni ja käveli istumaan sängylle Vilhon viereen. Vilho pyyhki silmänsä ja hänen leukansa jännittyi.
"mikä on?"
Vilhon mieli teki heti huutaa. Koko kylälle kuin itselleen, vaikka ei kukaan muu mitään väärää ollut tehnyt. Sekin oli epäselvää oliko hänen oma tekonsa moraaliton.
Äiti jäi istumaan paikalleen, arvioiden omia sanojaan. Hän jatkoi sitten.
"Aina voit minulle kertoa.. ja eihän siitä kauaakaan kun monista asioista täällä itkettiin.. välillä vain toinen ja välillä me molemmat" Äidin sormet siirsivät hiuksia pojan korvan taa. Poika oli edelleen kovin nuori, vaikka se jo vastuuta saikin.
...
"Milloin sinä ja isä menitte naimisiin?"
Elinan kasvoille tuli yllättynyt lempeys.
"4 Vuotta ennen kun saatiin sinut."
"Odotatte minunkin kai menevän naimisiin?" Vilho kysyi hiljaa. Äiti mietti. Hän tunsi, että jotain piti varoa ja vastasi kevyesti.
"Omalla ajallaan sekin.. mitä se meidän odottaminen tekee."
Vilho oli hiljaa. Äidin sormet silittelivät vielä pojan niska hiuksia ja aloitti sitten taas varoen.
"..Liittyykö nämä kysymykset siihen?"
"Tavallaan."
...
"Mitä jos.." ... "Tai siis jos en meniskää naimisii?Pettyisittekö te silloi?"
Elina katseli poikaa. ".. Nii eeikai sitä silloin väkisin kannatakkaan naimisiin mennä. Ja mitä kaikkiin tunteisiin tulee, niin ne kehittyvät sieltä kyllä yleensä ajallaan.. sitten kun jos tapaat sen oikeen tytön.."
Vilho pudisti päätään kyynelten kohotessa silmiin uudestaan. Hän oli jo ehtinyt miettiä miten kaikki voisi olla hyvin, jos ei yksinkertaisesti kukaan tietäisi. Salailuun tottuisi. Kuka ties Vilho itse muuttuisi. Nyt tämä suunnitelma oli jo pilalla. Punniten vaihtoehtoja Vilho ei kuunnellut lainkaan, mitä äiti puhui. Äiti lopetti. Hän asetti kätensä pojan olkapäälle. "Rakas, ei sille ole kiire-"
"suutelin poikaa." Vilho tunnusti äkkiä. Mitä vaan, mikä olisi lopettanut äidin puheen hetkeksi. Äidin käden liike loppui. Ja kun tämä ei sanonut pitkään aikaan mitään poika alkoi hermostuneena ja itkuisena puhua.
"Se oli kerta. Kyl mä tiesin ja tiedän ettei saa tai..."
Poika kääntyi katsomaan äitiään. Elina katseli pojan itkuisia pelokkaita silmiä. Joko poika pelkäsi itseään tai omaa äiteä.
"Sano nyt vaan jotain." Vilho luovutti.
Elina veti pojan halaukseensa.
Hiuksien silittely jatkui.
"Anteeks" Vilho pyysi. Äidin ote ympärillä tiukkeni.
"shhh shh..Et ole tehny mitään väärää."
-------------------------------------------------
Slayed❌
It was fun❌
Elämän ilo❌
Felt cute❌
felt miserable, might delete later✅
3 notes · View notes