#lapsuuden leffat

[sienestys]

Underground-animaatioleffoja lapsuudesta:

Nää on siis sellasia, mistä en oo nähnyt juuri koskaan netissä puhuttavan, mut joita kattelin lapsena useampaan otteeseen, yleensä VHS:ltä.

Sininen juna (La freccia azzurra; 1996)

Jouluelokuva, jossa lelut karkaavat muistaakseni lukitusta lelukaupasta ja etsivät tiensä lapsien luo, jotka eivät saaneet leluja joululahjoiksi. En ole ihan varma, koska katsoin tämän elokuvan viimeksi varmaan päälle 10 vuotta sitten. Muistan vaan, et tässä oli tosi melankolinen ja haikea tunnelma koko elokuvan ajan (jopa eksistentiaalinen?), eikä mikään perinteinen räikeän juhliva joululeffa.

The Adventures of Mowgli (1973) (en tiedä suomennosta, kun kutsuimme leffaa aina vaan Mowgli-nimellä :D)

Neuvostoliittolainen versio Mowglin seikkailuista; olin katsonut tämän version jo aika monta kertaa ennen kuin kuulin Disneyn versiosta. Mahtavannäköinen animointi ja tyyli, ehdottomasti mieleenpainuva. Paljon synkempi ja aikuisempi kuin disneyn versio.

Panda seikkailee (Panda no Daibouken; 1973)

Tää oli suoraan sanottuna aika traumaattinen leffa lapsena. Tarina alkaa karhuheimosta, jossa heimon päällikölle syntyy pandavauva. Muut karhut eivät hyväksy oudonnäköistä penskaa, joten äitipäällikkö laittaa hänet tekemään erilaisia testejä todistaakseen, että hän on oikeasti äitinsä lapsi. Panda failaa ihan täydellisesti nämä vesiputouksen kiipeilyt ja muut hommat, joten äiti disownaa hänet ja lähettää erämaahan (jotenkin aattelin, et mullekin tulee käymään näin kun tuun tiettyyn ikään, älkää kyseenalaistako mua nelivuotiaana). Leffa löytyy (toistaiseksi) YT:stä suomeksi, suosittelen katsomaan. Pöljän hauska mutta samalla jotenkin masentava elokuva. (also tykkään, et tos VHS-kannessa lukee “palkittu kiinalainen lastenelokuva)

Kirikou ja paha noita (Kirikou and the Sorceress; 1998)

Tästä heiteltiin kovasti meemejä meidän perheessä, ehdoton henkilökohtainen klassikko. Leffa tuntuu jännän syvälliseltä, vaikkei sitä oikeastaan ole(?), myös todella hauska. Tarina alkaa sillä, että Kirikou käskee äitinsä synnyttää hänet hänen ollessa vielä vatsassa, ja äiti vastaa että "lapsi, joka osaa itse puhua, osaa myös itse syntyä". Välittömästi tämän jälkeen vastasyntyneen kokoinen Kirikou alkaa selvittämään kylänsä miesten katoamista Karaba-noidan käsiin. Leffa oli sen verran hyvin myynyt, että sai myös kakkososan (joka myös suomennettiin), joka oli tosin ihan sysipaska, en suosittele sitä kellekään.

Saa lisätä omiaan tähän, jos haluaa! Saatan itsekin lisätä myöhemmin, jos muistan lisää.