Max Stirner: Olen pannut asiani tyhjän päälle
Tämä on Max Stirnerin teoksen The Ego and Its Own ensimmäinen luku. Teoksen nimi saksaksi on Der Einzige und sein Eigentum, joka voitaisiin suomentaa myös ”Ainoa ja hänen omansa”. Tekstien välillä on eroja suomentaako vanhasta englanninkielisestä vai alkuperäisestä saksalaisesta tekstistä. Alkuperäinen saksankielinen teksti kirjaimellisemmin suomennettuna tarjoaa mielenkiintoisia tulkinnallisia mahdollisuuksia, ja siksi tässä on koitettu noudattaa alkuperäistä saksankielistä kieliasua.
Esimerkiksi lähtien heti luvun otsikosta, joka on suora lainaus Goethen runosta Vanitas! Vanitatum Vanitas!, joka saksaksi on ”Ich hab’ Mein’ Sach’ auf Nichts gestellt”, joka suomeksi olisi kutakuinkin ”Olen pannut asiani tyhjän päälle”, on käännetty englanniksi ”All Things Are Nothing To Me”, joka suomeksi kuuluisi ”Mikään ei ole minulle mitään”. Kuitenkaan itse tekstiä lukemalla ei saa käsitystä, että mikään ei olisi Stirnerille mitään, hänhän nimenomaisesti lopussa toteaa, että hän itse on kaikki kaikessa. Siksi englanninkielistä käännöstä ei tule seurata orjallisesti vaan pitäytyä, siten kuin mahdollista, saksalaisessa alkuperäistekstissä.
Tämä sama ongelma on käynyt ilmi ensimmäisen englanninkielisen käännöksen kanssa myös muille, ja tekstistä löytyy uudempi käännös samanlaisilla argumenteilla. Käännöksien välissä aikaa on kulunut yli sata vuottta. –T.S.
Olen pannut asiani tyhjän päälle
Mikä ei pitäisikään olla minun asiani! Ennen kaikkea hyvän asia, sitten Jumalan asia, ihmisyyden, totuuden, vapauden, inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden asia; lisäksi kansani, ruhtinaani, isänmaani asia; lopuksi jopa hengen asia ja tuhat muuta asiaa. Vain Minun asiani ei koskaan ole Minun asiani. ”Perkeleen egoisti, joka ajattelee vain itseään!”
Katsokaamme sitten, miten he hoitavat heidän asioitaan, joiden hyväksi meidän on tehtävä työtä, annettava itsemme ja innostuttava.
Te tiedätte monia syvällisiä asioita, joita voitte julistaa Jumalasta, ja olette tuhansia vuosia ”tutkineet Jumaluuden syvyyksiä” ja katsoneet sen sydämeen, niin että voitte hyvin kertoa meille, miten Jumala itse toteuttaa ”Jumalan asiaa”, jota meidät on kutsuttu palvelemaan. Ja te ette salaa Herran tekoja. Mikä sitten on Hänen asiansa? Onko Hän, kuten Meidät on johdateltu uskomaan, tehnyt vieraan asian, onko Hän tehnyt totuuden, rakkauden asian omakseen? Tämä väärinkäsitys raivostuttaa teitä, ja te opastatte meitä, että Jumalan asia on todellakin totuuden ja rakkauden asia, mutta että tätä asiaa ei voi kutsua hänelle vieraaksi, koska Jumala itse on totuus ja rakkaus; teitä raivostuttaa oletus, että Jumala voisi olla meidän köyhien maan matosten kaltainen edistämällä vierasta asiaa omanaan. ”Jumalan pitäisi ryhtyä ajamaan totuuden asiaa, ellei hän olisi itse totuus?” Hän huolehtii vain omasta asiastaan, mutta koska Hän on Kaikki kaikessa, siksi kaikki on Hänen asiansa; mutta me, Me emme ole Kaikki kaikessa, ja meidän asiamme on kaiken kaikkiaan pieni ja halveksittava; siksi Meidän on ”palveltava korkeampaa asiaa”. — Nyt on selvää, että Jumala huolehtii vain omastaan, on vain itsensä kanssa tekemisissä, ajattelee vain itseään, ja hänellä on vain itsensä mielessä; voi kaikkea, mikä ei ole Hänelle mieluista. Hän ei palvele ketään korkeampaa ja tyydyttää vain itseään. Hänen asiansa on puhtaasti egoistinen asia.
Entä ihmiskunta, jonka asia meidän on otettava omaksemme? Onko sen syy jonkun muun syy, ja palveleeko ihmiskunta korkeampaa syytä? Ei, ihmiskunta katsoo vain itseensä, ihmiskunta haluaa vain edistää ihmiskuntaa, ihmiskunta on oma asiansa. Jotta se voisi kehittyä, se antaa kansojen ja yksilöiden raataa palveluksessaan, ja kun ne ovat saavuttaneet sen, mitä ihmiskunta tarvitsee, se heittää ne kiitollisuudesta historian lantakasaan. Eikö ihmiskunnan asia ole — puhtaasti egoistinen asia?
Minun ei tarvitse näyttää kenellekään, joka haluaa tyrkyttää meille asioitaan, että hän on huolissaan vain itsestään, ei meistä, vain omasta hyvinvoinnistaan, ei meidän hyvinvoinnistamme. Katsokaa vain kaikkea muuta. Haluaako totuus, vapaus, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus mitään muuta kuin sitä, että innostutte ja palvelette niitä?
Ne kaikki näyttävät poikkeuksellisen hyviltä, kun niitä tottelee kuuliaisesti. Ajattele ihmisiä, joita uskolliset isänmaalliset suojelevat. Patriootit kaatuvat verisessä taistelussa tai nälkää ja kurjuutta vastaan käytävässä kamppailussa; mitä kansa kysyy siitä? Kansasta tulee ”kukoistava kansa” heidän ruumiidensa lannoituksen kautta! Yksilöt ovat kuolleet ”kansan suuren asian puolesta”, ja kansa lähettää heidän jälkeensä muutaman kiitoksen sanan ja… saa siitä hyödyn. Tätä minä kutsun kannattavaksi egoismiksi.
Mutta katsokaa tuota sulttaania, joka niin rakastavasti huolehtii ”omistaan”. Eikö hän itse ole puhdasta epäitsekkyyttä ja eikö hän uhraa itsensä tunneittain omiensa puolesta? Kyllä, ”omiensa” puolesta. Kokeile sitä kerran ja näytä itsesi ei hänen omanaan vaan sinun omasi: Joudut vankilaan, koska välttelit hänen itsekkyyttään. Sulttaani ei ole pannut asiaansa minkään muun kuin itsensä päälle: hän on itse kaikki kaikessa, hän on itse ainoa, eikä suvaitse ketään, joka ei uskalla olla ”hänen”.
Ettekö halua oppia näistä loistavista esimerkeistä, että egoisti pärjää parhaiten? Minä puolestani otan tästä opikseni, ja sen sijaan, että jatkaisin näiden suurten egoistien epäitsekästä palvelemista, olisin mieluummin itse egoisti.
Jumala ja ihmiskunta ovat asettaneet asiansa tyhjän päälle, eivät minkään muun kuin itsensä varaan. Asetanko siis minäkin asiani Minun päälleni, joka olen yhtä hyvä kuin Jumala ja ei-mitään kaikelle muulle, joka olen Minun kaikkeni, minä joka olen Ainoa.
Jos Jumalalla, jos ihmiskunnalla, kuten vakuutatte, on itsessään tarpeeksi sisältöä ollakseen itse Kaikki kaikessa: silloin minusta tuntuu, että minulta puuttuu sitä vielä vähemmän, eikä minulla ole mitään valittamista ”tyhjyydestäni”. Minä [en] olen ei-mitään tyhjyyden merkityksessä, vaan luova ei-mitään, se ei-mitään, josta minä itse Luojana luon kaiken.
Pois kaikki, mikä ei ole täysin Minun asiani! Luuletteko, että Minun asiani täytyy ainakin olla ”hyvä asia”? Mikä hyvä, mikä paha! Minä itse olen asiani, enkä ole hyvä enkä paha. Kummallakaan ei ole Minulle mitään merkitystä.
Jumalallinen on Jumalan asia, inhimillinen on ”ihmisen” asia. Minun asiani ei ole jumalallinen eikä inhimillinen, se ei ole totta, hyvää, oikeaa, vapaata jne. vaan yksin minun asiani, eikä se ole yleinen, vaan se on — Ainoa, niin kuin minä olen ainutkertainen.
Mikään ei ole Minun yläpuolellani!
Lähde: http://max-stirner-archiv-leipzig.de/dokumente/1844-Der-Einzige-und-sein-Eigentum-(1845-1893-1991).pdf
https://kapitaali.com/max-stirner-olen-pannut-asiani-tyhjan-paalle/
0 notes
Pekka Rissanen, astiantekijä, tuohimestari, tietäjä
Tuovilanlahti, Maaninka, toukokuu 1927
Pekka Rissanen, Rissas-Pekka, nuoruudessaan tietäjän opin käynyt mies, jonka ulkomuotoa Ernst Lampen näkemänsä valokuvan perusteella vertasi espanjan komeimpiin keisareihin, kertoili monet päivät pääksytysten, kuinka Mustastalähteestä saatiin, ostettiin, vammaisten parannusaineita, jos nimittäin haluttiin turvautua esi-isien perintömenetelmiin. Pekka osasi tehdä kaikenlaista käsityötä: tuohitöitä (virsuja, kontteja, kopsia, tuppeja, vöitä, verkon kohoja ja painoja, hiirenpinoja, nuottaparvoja, ym.) astioita, lapioita, seuloja, pohtimia ja paljon muuta. x
14 notes
·
View notes