#kakkosluokkalaiset

[kouluhelvetti]

Treffit:

Treffit on romanttinen tapaaminen, johon sisältyy ruokaa ja jossa puhutaan ihmisten persoonallisuuksista.

- Amanda, 8 vuotta

[morsonja]

Avautuminen kiusaamisesta

Oon nyt katsonut 13 syytä sarjan melkein loppuun ja se on avannut vanhoja haavoja pitkästä aikaa sekä Hannahin että Cylen taustojen ja tarinoiden vuoksi. Haluan kertoa vähän omaa tarinaani ja siitä miten paskaa etenkin peruskoulu on. Olin ihan normaali lapsi ennen koulun alkua. Olin ehkä vähän liiankin riehakas kun hakkasin toisia lapiolla päähän hiekkalaatikolla ja päiväkerhosta soitettiin harva se päivä että olin tehnyt sitä ja tätä ja tota ja toivottiin että kotona puhuttaisiin asiasta. Yleensä kyllä rauhotuin kun mulle sanottiin ja olin myös todella herkkä: yksi väärä sana ja lopetin heti ja menin nurkkaan murjottamaan hiljaa. Sitten alkoi koulu. Alussa olin tosi innoissani, mutta heti ensimmäisenä koulupäivänäni vuotta vanhempi poika sai raivokohtauksen ja yritti kuristaa minut koska en ollut kuullu että ruokalasta saa lähteä vasta opettajan istuttua pöytään ja olin lähtenyt sitten liian aikaisin. Kuulostaa absurdilta, mutta tossa iässä lapset on oikeasti väkivaltaisia ja kaavoihin kangistuneita. Siitä sitten alkoi se kiusaaminen. Tämän jälkeen kukaan ei käynyt enää käsiksi vaan kyse oli henkisestä puolesta: kukaan ei halunnut ottaa leikkeihin mukaan ja sain pilkkaa osakseni suunnilleen päivittäin. Näihin aikoihin alkoivat myös pahoinvointini ja "sairastelut". Olin oppinut että jos on kipeä niin ei tarvitse mennä kouluun ja sitten ei kukaan voi kiusata. Pahoinvointi oli psykosomaattinen oire ja väitin usein kesken koulupäivän oksentaneeni jotta minut lähetettäisiin kotiin. Lääkäriinkin koulu komensi jatkuvien mahakipujen vuoksi. Joskus samaan aikaan aloin myös masentua ja mukaan astuivat psykoottiset oireet. Näin tummia hahmoja seisomassa varjoissa ja ovien takana. Kun kerroin hahmoista aikuisille laitettiin se pelkän vilkkaan mielikuvituksen piikkiin ja ongelmaa ei selvitetty sen enempää. Tämä on mahdollisesti myös syy miksen koskaan vajonnut kunnolla psykoosiin: tiesin alusta asti, että kaikki mitä näen ei välttämättä ole totta. Sain myös sossut perääni lähinnä siksi että vanhempi siskoni ei suostunut hoitamaan elinikäistä sairauttaan ja se oli muka vanhempieni vika. Ja ilmeisesti jotain huolta oli mielenterveydestänikin olemassa kun minut laitettiin lastenpsykiatrialle testeihin. Lastenpsykiatrialla valehtelin läpiä päähäni ja jokaisen kysymyksen kohdalla mietin mitä normaali ikäiseni vastaisi ja sain terveen paperit. En halunnut huolestuttaa vanhempiani turhasta kun heillä oli tarpeeksi ongelmia siskonikin kanssa, siksi valehtelu. Kuudetta luokkaa edeltävänä kesänä vanhempani yrittivät saada minua siirrettyä toiseen kouluun, sillä olin aivan rikki, mutta koulu vastusti. Muistaakseni selitys oli jotenkin sellainen kuin: "Meillä on nyt kyllä niin hyvä ryhmä kasassa niin ei viitsisi sitä mennä rikkomaan näin viimeisenä vuonna." Kuudes luokka oli pahin siihen astisista. Tässä vaiheessa käytännössä koko koulu oli kääntynyt minua vastaan. Jopa kakkosluokkalaiset huusivat minulle törkeyksiä ja pilkkasivat. Sitten tuli niin kovin hauskat huhut että olisin raskaana. Olihan mulla aina maha kipeä ja olin jo sen verran kehittynyt että se olisi ollut periaatteessa mahdollista. Poika johon minut yhdistettiin oli se, jota vihasin kaikkein eniten. Hän muunmuassa heitti minua kengällä ja repi päästäni tupon hiuksia, mutta kun koulu ei siihen mennessäkään ollut mitään tehottomia puhutteluja isompaa tehnyt, en viitsinyt valittaa näistä asioista. Sitten perheemme toinen koira kuoli ja olin aivan rikki. Siinä vaiheessa kun minua alettiin pilkata vielä siitäkin miten kuulemma tapatin perheenjäseneni ja olin huora, meni minulla hermot ja annoin yhdelle kiusaajistani turpaan. Ja arvatkaa mitä siitä seurasi? Sain jälki-istuntoa :) 6 vuotta kärsimystä lähes päivittäin josta käteen jäi lohtusyömisestä seurannut ylipaino, masennus psykoosioireineen, toive etten olisi koskaan syntynyt, väkivaltaisen huoran maine ja olin ainoa oppilas joka oli joutunut jälki-istuntoon koko ala-asteaikanani. Yläaste oli helpompaa. Minulla oli tunteja ainoastaan yhden ala-astetutun kanssa ja hän on ystäväni vieläkin. Yläasteella masennustani alettiin tutkia paremmin ja kävin kuraattorilla puhumassa peloistani, mutta harhojani hän ei missään välissä ymmärtänyt eikä vienyt asiaa eteenpäin. Lukion alkaessa olin vetäissyt masennustesteistä melkein niin korkeat pisteet kuin vain mahdollista ja psykoottisuus sai uudet tasot stressin ansiosta. Aina näkemäni tummat hahmot olivat aina olleet paikoillaan, mutta silloin ne alkoivat juosta päin. Haistoin myös mädän lihan hajua useamman päivän ja kerran katsoessani peiliin näin miten kurkkuni oli viilletty auki. Lopultakin sain lähettern nuorisopsykiatriselle mutta minua ei koskaan laitettu osastolle koska ymmärsin jollain tasolla että näkemäni ei ollut totta ja en ollut väkivaltainen muille. Itsetuhoisuuskin rajoittui kerran viiltelyyn, tappamaan en itseäni pystynyt koirani vuoksi. Kyllä, ainoa syy miksi olen elossa ja voin tämän kirjoittaa on KOIRA. Sen osoittama rakkaus oli niin pyyteetöntä ja aitoa etten voinut hylätä sitä, sillä olin sen oma ihminen ja en tiedä olisiko sekään selvinnyt kauaa kuolemani jälkeen. Lopetin lukion ja sirryin alalle jota rakastan: eläinten pariin. Sitten aloin parantua. Psykoottisia oireita ei ole ollut kohta kahteen vuoteen ja masennuskin alkaa olla poissa. Elämäni monesti pelastanut koira on jo poissa ja suren sitä yhä, mutta selviän koska elämälläni on tarkoitus. Kiteytettynä: älkää nyt vittu kiusatko! Se ei aiheuta pelkkää pahaa mieltä. Kiusaamisesta on seurannut itselleni monia ongelmia: ylipaino, mielenterveysongelmat, sosiaalinen kyvyttömyys, olematon itsetunto, kokonaan entisestä muuttunut luonne ja monia muita asioita. Onko se oikeasti sen arvoista? Kiusaajat muuttavat kiusattujen koko loppuelämää, tai pahimmassa tapauksessa tahtomattaan määräävät sen päättymisen. Onko se toisen jahtaaminen pilkaten ja kengän heittäminen sekä huhujen levittäminen sen arvoista? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinulla olisi koulussa 2 on/off-ystävää ja yli 50 pilkkaajaa? Gif kertoo fiiliksiä vuosien takaa

[moemomoi]

Miksi kakkosluokkalaisilla edes on seurustelusuhteita? Kun olin kakkosella, niin leikin nukeilla ja pompin leikkitelineissä.

[kouluhelvetti]

Margariinimiäs

on jo tokaluokkalainen.

Vielä ei ihan ruokailu onnistu kommelluksitta.

- Ope, mä tökkäsin äsken vahingossa itteäni porkkanatikulla silmään.