#kaiho nieminen

[melodraamakuningatar]

Kaiho Nieminen - Sokkeli

“Sen kun tulette, Einari puristeli auringon paahtamaa kivääriä. Täältä ei lähdetä yhtään mihinkään. Eikä pelätä! Kun elämällä ei ole mitään edessä, joutaahan täältä.”

Kaiho Niemisen uudempaa suomalaista sotakirjallisuutta edustava Sokkeli (2019, WSOY) kertoo 19-vuotiaasta Einari Karttusesta, jonka ensirakkauden tielle kevään 1944 taistelut tulevat. Einari kärrätään kohtalonpaikkaan Kannakselle ja myöhemmin hän ansioituu Mannerheim-ristin ritariksi asti. Sota kuitenkin jättää nuorukaiseen jälkensä ja Einarin oma taistelu jatkuu siviilissä.

Sokkeli on esimerkki pasifistisesta sotakirjallisuudesta, joten ei liene yllättävää, että jatkosodan viimeiset kuukaudet muodostavat vain pienen osan tarinaa. Jälleenrakennusaika on yksi suosikkiajanjaksoistani Suomen historiassa, joten oli mukava yllätys, että Einarin vaiheita kuvattiin sodan jälkeenkin.

Vuonna 1941 syntynyt kirjailija Nieminen hallitsee luontevat aikasiirtymät ja eri aikatasoilla liikkumisen. Sokkeli kertoo jotain olennaista ei vain sodasta, vaan myös elämän jatkumisesta maailmanpalon jälkeen.

[kirjablogi]

kaiho nieminen: ihmissuden kronikka (184 sivua)

helmet-lukuhaaste kohta 7: kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (takakannessa mainitaan itä-suomi aika vaguesti mut ite kirjassa puhutaan paljon savosta ja savolaisista ja kerran mainitaan myös kuopiossa käyminen eli helmet-kohta ✓)

jostain syystä en millään meinannu saada tätä luetuksi. kivaa ja värikästä kieltä ja hyvä historiallinen kuvaus + taikauskoteema nii kuvittelin että oisin tykänny mut jotenki vaa hidastelin ja hidastelin. tykkäsin siitä miten yksittäisen huono-osasen ja -onnisen ihmisen vaiheita kuvailtiin ja oli musta vaikuttavaa tai ainaki nokkelaa miten ihmisestä tuli ihmisille vihollinen. kuitenki nää matin ja pekan tarinat meni vähä sekasin eikä molemmat auennu mulle yhtä hyvin ja kokonaisuutena tää homma jätti vähän etäiseks.