#ja tää kaikki tapahtuu samaan aikaan kun edelfeltin pikkusisko ellen on kuolemassa suomessa keuhkotautiin

[hiidenneiti]

Edelfeltin epäonninen opintomatka Roomaan vuonna 1876 on sellainen draaman kaari että luin siihen liittyviä kirjeitä kirjaimellisesti välillä sormien lävitse, ahdisti niin paljon!!

Eli siis: Edelfelt (22 v.) päättää lähteä Helsingistä Pietarin kautta Roomaan tutkimaan italialaista taidetta. Matkakumppanina on Victor Hoving (30), viipurilainen liikemies/taidekeräilijä. Vaikka Edelfeltillä ja Hovingilla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, niin aika nopeasti tulee ilmi ettei Edelfelt aina nauti matkaseurastaan. Hänen mielestään Hoving on yleensä hauska, mutta toisinaan oikutteleva ja koppava, liian mukavuudenhaluinen, eikä pidä kävelyretkistä. Edelfelt toteaa kirjeessä äidilleen että ainakin reissun alkumatkalla on ollut kamalan tylsää. 

Kun kaksikko pääsee Roomaan niin Hoving sairastuu ja joutuu vuodelepoon. Edelfelt kiertelee seuraavina päivinä yksin kaupungilla, käy läpi gallerioita ja Vatikaanin, ja tutustuu samalla Roomassa asuviin pohjoismaalaisiin taiteilijoihin, mm. tanskalaiseen taiteilijaan Pietro Krohniin (36). Hovingin sairaus vain jatkuu ja jatkuu, ja samoissa tiloissa nukkuva Edelfelt alkaa tuskastua Hovingin äksyilyyn. Sitten myös Edelfeltille nousee kuume. Viimeisessä itse kirjoittamassaan kirjeessä Edelfelt kertoo äidilleen, että joutuu lähtemään sairaalaan mutta Krohn ja muut tuttavat ovat luvanneet huolehtia kaikista asioista, kaikki on hyvin.

Paljastuu, että sekä Hoving että Edelfelt ovat sairastuneet lavantautiin. Edelfelt viettää monta viikkoa kuumehoureiden kourissa (joiden aikana hän mm. uskoi, että hänen äitinsä oli matkustanut Roomaan) sairaalassa. Koko tämän ajan Edelfeltin uusi tuttavuus Krohn on viettänyt päiviä ja öitä sairasvuoteen vierellä tartuntariskistä huolimatta ja kirjoittanut Edelfeltin äidille tilannepäivityksiä. Kun pahin on ohi ja Edelfelt on toipunut sairaalassa kuukauden, Krohn paljastaa tälle että Hoving kuoli jo viikkoja sitten! Edelfeltin äiti oli toivonut, ettei hänen pojalleen kerrottaisi asiasta ennen kuin tämä vahvistuisi. Edelfelt ottaa matkakumppaninsa kuoleman hyvin raskaasti.

Krohn pitää edelleen seuraa Edelfeltille melkein joka päivä jopa siihen pisteeseen asti, että kun Krohnia ei näy joku kerta, haikailee Edelfelt tämän perään. Krohn murehtii Edelfeltin paranemisesta eikä anna tämän rasittaa itseään, hän muun muassa kirjoittaa Edelfeltin sanelemat kirjeet tämän puolesta, kieltää tältä portaiden nousun monta kertaa päivässä, ei päästä tätä katsomaan ilotulitusta koska ne ovat niin myöhään illalla, jne. Edelfelt ihailee Krohnia suunnattomasti, hän on yllättynyt miehen iästä koska tämä on niiiiin nuorekas, arvostaa tämän tietotasoa ja sivistystä taiteen suhteen. Kun Edelfelt on toipunut tarpeeksi, Krohn esittelee tälle uudestaan Rooman ja Firenzen nähtävyydet, ja he matkustavat yhdessä Kööpenhaminaan tapaamaan Krohnin perhettä, mistä Edelfelt jatkaa kotiin Suomeen.

Krohnin ja Edelfeltin ystävyys kukoistaa vielä tämän jälkeenkin, ja Krohn sanoo pari vuotta myöhemmin Edelfeltille että se aika kun hän huolehti sairaasta Edelfeltistä oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Snif snif.

Edelfeltin Roomassa piirtämä kuva nukkuvasta Krohnista: