#ja siis ihan oikeesti on just sen kertojan jollekki tutulle käyny

[ruttotohtori]

Ainaki tää mikä o tapahtunu vaikka kenen suvussa, et sillo, ku suomalaisii lähti paljo Amerikkaa paremman elämän toivossa, ni yhest suvust (joka o siis yleensä joko kertojan omasta suvusta tai sit jonku kertojen tutun suvusta) läks kans isompi joukko Amerikkaan. Yhteyttä Suomeen jääneisiin sukulaisiin pidettiin tietysti kirjeitse, välillä lähetettiin jotain hienoja lahjojakin. No yhtenä päivänä sitte ne Suomeen jääneet sukulaiset sai Amerikkaan lähteneiltä paketillisen kahvia. Ja se olikin oikein poikkeuksellisen hyvää kahvia. Muutamaa kuukautta (ja kahvikupillista) myöhemmin Suomeen jääneet sai Amerikan sukulaisiltaan kirjeen, jonka olis pitäny saapua samaan aikaan kahvipaketin kanssa, mut jostain syystä se kirje oli viipyny reissulla pitempään. Siinä kirjeessä kerrottiin, että Amerikkaan lähteny isoäiti oli menehtynyt ja hän oli halunnu tulla haudatuksi Suomeen, ni he lähettivät isoäidin tuhkat sen kirjeen mukana. Eli se perhe olikin koko ajan juonut mummon tuhkista suodatettua "kahvia".

Ja ny kun oikein järjellä miettii tota tarinaa, mikä siis ihan oikeesti tapahtu yhen tutun suvussa, ni ilmeisesti Suomeen jääneillä ei toiminu näkö-, maku- tai tuntoaisti ku eivät erottaneet tuhkaa kahvinporoista...

Ja sit o tääl Suomes kans niit kirvesmurhaaja takapenkillä ja liftaaja katoo kesken matkan kyydistä, mummo kuivattaa kissansa mikrossa, jne...

K, mut for real onks suomella mitään hienoi (t)urbaanilegendoi?? Kun joillain USA:lla ja japanil on kaikki mothmanit, slendermanit, mitkä lienee jänisdildot ja japanil kuolleita muijia vessoissa ja juna-asemilla jotka tappaa sut jos et oo saanu kokeesta hyvää numeroa? Kuvittelen et suomen turbaanilegendat on semmosta settii mis kävelet Puotilan metroaseman päästä päähän kolme kertaa ja kolmannella kerralla juot kossu pullon ykkösel alas niin seuraavalla metrolla tulee kusen hajuinen Väinämöinen ruoskimaan sua vihdalla perseelle ja voit häätää sen heittämällä salmiakkia sen silmille.