#ilpo yapping ihan isänmaalisesti

[ilpo69]

Clad ja sen kaveri well on homoja canon??

Cladilla oli tuijottava katse. hänellä ei ollut silmäluomia ollenkaan, joten muuta hän ei oikein voinutkaa tehdä. luulisi, että semmoinen alkaisi pikkuhiljaa sattuma silmiin, mutta Cladilla oli yllättävän kosteat silmät.

Clad oli lyhytkuonoinen käärme-ihminen, ja Bobin uusin vakio asiakas. hän usein haeskeli miestä ties ties mistä paikoista, aina kun sai ilmoituksen tai näki tämän jossain kulmilla missä hänen ei pitäisi olla.

Viime keskiviikkona Bob oli hakenut Cladin naapurin mummon tuvasta koittamassa keittää kananmunia. Ja tiistaina hän oli taas eksynyt koivikkoon kylän taakse.

nyt Bob ja mies istuivat saluunan kuistilla, Bobin juuri haettua hänet ulos häirinnän nimissä. Clad poltteli tupakkaansa, joka oli hyvin kämäinen. Hän tarjosi Bobillekkin aina kun näki tämän, mutta Bob kieltäytyi aina yhtä yhtä uskollisesti vedoten huonoihin keuhkoihinsa.

He tuijottelivat talojen välistä näkyvää loputonta erämaata. Bob kysyi, mitenköhän kaukana Clad uskoi ikuisen meren olevan? Bob tiesi sen olevan siellä, muttei vielä oikein ollut ajatellut ikuiselta näyttävän erämaan ylittämistä… päästäkseen ikuisen meren luo.

Clad tuijotti tyhjyyteen.

“Eiko sinusta kaikki tämä valtavuus, laajuus, ole mahtavaa?” hän kysyi vastaan.

Bob ravisti päätään, “se saa minut tuntema oloni pieniksi.”

“Etkö olekkaan kirkkopoika? luulisi muurahaisen kuin sinä tajuavan, että pieni ötökkä kuten sinä näyt avaruuteen asti keskellä erämaata!”

“Kirkkopoika?”

Clad sylkäisi puoliksi irti puraisemansa (ja imeskelemänsä) tupakanpuolikkaan maahan ja sytytti toisen puolen uudelleen, “tiedätkö miksi ne rakensivat talot tänne? kirkonväki siis.”

Bob ravisti jälleen. Clad nousi pois kuistilta, pois katonreunan alta.

“Siksi kun ne madot eivät halunneet jumalan isän tai pojan näkevän kaikkia niitä syntejä joita teemme! Ne pirut siellä ylhäällä näkevät minut nyt!” Clad hyppäsi äkkiä takaisin katon reunan alle, “mutta nyt eivät! voin tehdä mitä haluan, ilman että mitään pahaa tapahtuu!”

Hän veti keuhkot täyteen ja kirosi sitten niin kovaan ääneen kuin jaksoi. loput puoli tupakkaa lensi portaille. Clad kurotti sen takaisin.

“Tiedäthän ettei se ole oikein. lisäksi”, Bob otti Cladin tupakan ja heitti sen takaisin aurinkoon, “minä olen sheriffi. Pidätän sinut.”

“Totta tuokin”, clad myösi, “mutta mieti asiaa. Mieti sitä kaikkea. haluan että teet niin, okei?”

Bob toljotti.

“Eikö olekkin kiva, että ne madot rakensivat talot. mutta teidätkö miksei minulla ole sellaista, ei edes herrani huoneessa?” Clad kuputti päätään.

“koska. Minä en pakene jumalaa.”

“…kyllä sinulla on talo. olen vienyt sinut sinne useasti. ei se kummoinen ole mutta-”

“Metaforisesti murkku, metaforisesti.”

“En tiedä mitä tuo sana…”

“Niin ja ei se kyllä oikeasti ole taloni, se on kaverini. halusin käydä sanomassa moi.”

“Onko hänkin rikkolinen?”

“Enemmän tai vähemmän. Tuomiopäivä koittaa ja palamme kaikki sitten yhdessä.”

“…pitäisikö minun viedä hänet vankilaan?”

“ei sinun ei pitäisi. mene takaisin töihin, tai ota tauko! mene pienelle kävelylle!”