#en oikeesti tiedä robin hoodista mitään joten älkää teilatko jos sillä onkin jotain kapitalistisia ihanteita

[karvoja]

Tiiätte sen romanssityypin, jossa yrmy yakuza rakastuu viattomaan opiskelijanuorukaiseen ja on pehmeä ja lempeä ja mussun mussun vain rakastetulleen. Ja sitten sitä itse vähän fantasioi ja huokaa, että missä mun yaoi-elämän kuuma rikollispomo on.

Oon yrittäny miettiä skenaarioita kotoperäisemmässä ympäristössä, mutta Teppo S. Kokemäeltä ei vaan oo mitenkään kauheen kuuma ajatuksena. Liikaa Saab ysivitosta, säälittävää pikkurikollisuutta, Esson baari ja linttaan astutut crocsit.

Ja vähänkään varteenotettavammat rikolliset on joko jotain kokoomuslaisia keplottelijoita tai muuten noloja. Ja on auttamatta inha elostelija, jos ajatteleekin käyttävänsä Suomessa pukuja arkielämässä, ja se on useinkin tässä tarinatyypissä luonteenomaista.

Konkluusioni on, että Suomen rikollisskene ei oo tarpeeks yaoikatu-uskottava mun tarpeisiin.

Tai ehkä ongelmien isä onkin siinä, että tarinoiden yrmyt on pahiksia tavallisille ihmisille ja kiusaa niitä, sen sijaan, että ne kohdistais virkaintonsa yleishyödyllesimpiin kohteisiin. Nyt fantasioin ja huokaan, missä mun yaoi-elämän kuuma pääoman verottaja on, joka jakaisi varallisuuden koko kansakuntaa hyödyttämään. Uh, tästähän tuli heti sata kertaa kuumempi fantasia, kuin rikollispomot ikinä.