#ei oo mun tekele

[jossun-kyyneleet]

Tällaisen olin sitten tallentanut mun kansioihin: Demi.fi keskiajalla

[uwu-dowoon]

10 kysymystä 10 kirjoittajalle

postauksia vain kerran miljoonassa täysikuussa -tililtä päivää (tai, no, yötä)!

@arokel tägäs mut joten oon kiltti tyttö ja teen tän. oon kuitenkin ärsyttävä ja teen tän suomeksi, koska kaikki mun julkaistut ficit on suomenkielisiä (ja Tuntsasta). pöytälaatikosta eli koneen syövereistä löytyy pari enkuksikin, mutta niitä en aio kyllä julkaista ikinä missään (yksi muinainen larry stylinson, olisiko ollut yksi yhtä muinainen phan, pari jotain muuta epäilyttävää, muutama paska kpop-ficci ja sitten pari tuoreehkoa house md -yritelmää, joihin en oo ihan tyytyväinen. ai niin, ja herran vuonna 2016 kirjoitetut trump x hillary clinton, trump x putin ja stalin x hitler helvetissä. näiden lisäksi mulla on suomeksi mun ficci-ensiaskeleet eli rutkasti 2016–2018 kirjoitettuja poliisit-ficcejä. olin fani ja se hävettää mua nyt. mut hei, kasvua ihmisenä ja silleen?) 

en myöskään tiedä ketään kirjoittajia paitsi @tuomivuori, joten jos näät tämän ja haluut tehdä, tee ihmeessä. sovitaan että tägään kaikki suomitumpun ihmiset jotka on ikinä kirjoittaneet mitään. sit eikun mennään. ja anteeksi noloista pöytälaatikkoficeistä puhumisesta, tuntui että täytyy jotenkin keventää sydäntään siitä asiasta.

onko kirjoittaminen harrastus vai elämäntapa?

harrastus. en ees ole kirjoittanut mitään julkaistavaa sitten vuoden 22. sitä teki silloin kun inspistä oli, ja on mulla vieläkin muistiinpanot täynnä ideoita tuntsaficceihin, jotenkin sitä intoa kirjoittaa ei vaan ole ollut.

muistikirja täynnä muistiinpanoja vai puhtaasti valmiiksi kirjoitettu tekele?

enemmän jälkimmäinen. kirjoitan ylös ennen aloittamista ficin pääpiirteet ranskalaisilla viivoilla, sitten vaan menoksi. joissain ficeissä tätä tekstiä on enemmän, joissain vähemmän, enkä mä aina ees seuraa suunnitelmiani ihan uskollisesti. en harrasta useita luonnoksia, lähinnä oikoluen tekeleeni niiden valmistuttua, jos menevät julkaisuun.

kuka tai mikä inspiroi sinua aloittamaan kirjoittamisen?

ihan ensi alkuun mun taipumus shipata kaikkea mikä liikkuu (poliisit menevät hyvin vahvasti tähän kategoriaan.) ja tarve saada leikkikaluja tarinoihini. kaikki nää poliisi-ficit on au-juttuja (okei, pari oikeeseen elämään teoriassa sovittuvaa on joukossa), joissa alkuperäisiltä tyypeiltä on jäljellä enää nimet ja ehkä joku yksittäinen yksityiskohta. sama juttu pätee kyllä mun muihinkin oikeista ihmisistä kertoviin ficceihin, paitsi ehkä edellä mainittuihin vuoden 2016 hirvityksiin. jos kirjoitan fiktiivisistä henkilöistä, sisällytän au:ihinkin paljon enemmän canon-elementtejä. tuntsa-ficcaamisen inspiroi @tuomivuori ja riitalehto-ficci parempi ihminen, johon rakastuin ihan kybällä ja upposin suohon oikeastaan 99 % sen takia.

kumpi on pahempi: joku, jota ihailet, lukee ensimmäisen luonnoksesi vai kuuntelee, kun laulat?

minä en osaa laulaa. siitä voi ehkä päätellä jotain. hirveä harmi sinänsä, koska tykkään kamalasti laulaa, mut en kerta kaikkiaan pysy sävelessä vaikka mitä yrittäisin. koska mun ensimmäinen luonnos on oikeastaan jo se julkaistava teos ja suurimman osan mun ficeistä melkein heti julkaisemisen jälkeen on lukenut @tuomivuori, tavallaan mä olen ton toisen jo kokenutkin. eikä se nyt niin kauheeta ollu. paitsi kun olin tehny jonkun tosi nolon mokan (esim. sekottanut omatunnon ja itsetunnon. muisto vainoaa mua vieläkin.)

onko muiden näkökulmasta kirjoittaminen muuttanut perspektiiviäsi?

kuten sanottu, rpf-ficit on lähinnä sellasta nukkeleikkiä, jossa en oikeastaan yritäkään asettua sen toisen asemaan, ja koska niitä ei oo tarkoitettu kenenkään muun silmille, en oo hirveästi miettiny sellaisia juttuja kuin että kirjoitan cisnaisena mxm-ficcejä. toisaalta kun en kirjoita seksiä kuin viittauksina, niin ihastumisen kokemukset on ehkä vähän universaalimpia, toivoisin, niin etten oo tehnyt hirveää karhunpalvelusta homoille tuntsailullani.

tumblr, ao3, livejournal vai ffn?

ao3. eipä mulla siitä asiasta muuta.

sanamäärä ao3:ssa? oletko siihen tyytyväinen?

no enhän mä nyt juuri mitään oikeesti oo kirjoittanut, eiku. 76 394 omaa tekstiä, en laske @arokel ille oikolukemaani/kielikorjaamaani ficciä vaikka siinä kanssatekijänä oonkin, kun ei se mun kynästä ole ja yritin tietosesti säilyttää hänen äänensä enkä jyrätä sitä. oon kyllä ihan tyytyväinen, 76 tuhatta sanaa on silleen sopivasti.

mikä kirja/elokuva tarrasi sieluusi ikuisiksi ajoiksi?

mikähän kumma se mahtaisi olla? no tuntsahan se! elokuvista 17-versio, koska se on eka jonka näin, vieläpä leffateatterissa nyt jo edesmenneen vaarini kanssa. kunniamaininta house md:lle, joka on pitänyt mua otteessaan nyt, öö, kohta kaks vuotta?

mikä on hienoin kehu, jonka voisit saada, ja onko sinulle sanottu se?

tätä varten kävin läpi mun saamat kommentit. musta on ihanaa kun mun sanotaan tavoittavan jotain hahmojen luonteesta ja/tai murteesta (kielinörttinä nään siihen aikamoisen vaivan!) tai että mun ficin lukeminen sai hyvälle mielelle tai nauramaan ääneen (mussa on aimo annos pelleilijää ja rakastan saada ihmiset nauramaan) tai huutamaan niille pölvästeille. kaikki kommentit tuntuu kyllä tosi ihanilta että ei sen puoleen. ehkä lempparini on kun joku kutsui yhden ficin kommenteissa vanhalaa ja honkajokea (jotka asui ficissä yhdessä) armoitetuksi avopariksi ja mä tein päätöksen, että ne kaksi tulee aina kaikissa mun ficeissä olemaan avopari koska ihastuin tohon nimitykseen niin paljon.

mikä luonnehtii kirjoitustyyliäsi?

sanoisin, että epätasaisuus. välillä isken ihan kultasuoneen, joitain kohtia ei kehtaa lukea jälkikäteen. jotkut kohdat on kamalan yksityiskohtaisesti kirjoitettu, toiset aivan liian yleismalkaisesti (tää on kyllä ongelma joka mulla on ollut pikkulapsesta, silloin leikin hirveen pitkiä ja monimutkasia leikkejä jotka pikakelasin loppuun ku en jaksanu enää leikkiä pitkän kaavan eli alkuperäisen suunnitelmani mukaan :DDD).

huhhuh kun tuli pitkä. kiitos ja anteeks, nyt voin mennä nukkumaan.