#clementslegacy

[suosims]

The Clements Legacy, Chapter 1, Part 6

Later that same day, Claude got back from school, full of new found energy to work on his school project. However, as soon as he walked inside the caravan, he realized Amberly was in a foul mood. “Hey mom... what’s up with you skin? Did you get sunburnt..? You kinda look like a lobster!” Claude coundn’t help himself but to tease his mother, since he was still kind of annoyed at her. He shound have been more careful though, since Amberly is a very hotheaded person. He realized his mistake when he saw Amberlys face turn into a deeper shade of red. “Oh get out Claude! I don’t need your smart ass comments today! My head is already killing me, I probably got a sunstroke...!” Amberly angrily stomped to the sofa and turned on the TV, raising the volume to max. Claude took the cue and quickly headed out. He didn’t want to be there when his mom was acting like that.

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, Osa 6

Myöhemmin samana päivänä, Claude palasi koulusta kotiin, täynnä uutta energiaa kouluprojektiaan varten. Mutta kun hän astui sisään vaunuun, hän tajusi Amberlyn olevan hyvinkin pahalla tuulella. “Hei äiti... Mitä sun iholle on tapahtunut? Paloitko auringossa...? Näytät ihan ravulta!” Claude ei pystynyt hillitsemään itseään vaan kiusasi äitiään, koska Claude oli vieläkin ärsyyntynyt häneen. Hänen olisi kuitenkin pitänyt olla varovaisempi, koska Amberlyllä oli lyhyt pinna. “Painu ulos Claude! En tarvitse sinun piikittelyjäsi tänään! Pääni on jo räjähtämäisillään, sain varmaan auringonpistoksen...!” Amberly tömisteli vihaisena sohvalle, ja rojahti siihen. Hän laittoi TVn päälle ja naputti äänet täysille. Claude ymmärsi lähteä vaunusta ulos. Hän ei halunnut olla siellä silloin, kun hänen äitinsä käyttäytyi noin.

[suosims]

Oh no... looks like someone got sunburnt pretty bad... That is what you get for sleeping in the sun. / Jaahas, joku taisi polttaa itsensä aika pahasti auringossa. Sen siitä saa kun sammuu ulos

[suosims]

Strangerville Elemntary School

[suosims]

The Clements Legacy, Chapter One, Part 7

Claude decided to head to the park close by, even though the events from Sunday evening still haunted him. Him and Pierce had managed to avoid each other at school, but Claude didn’t really feel like encountering the teenage bully again either. That is why he was a bit wary while playing on the pirate ship, and when he heard a cheerful greeting from behind him, he jumped a bit. “Hi! Can I join you playing pirate? Claude turned around. The person speaking was a girl Claude had never seen before, which was pretty unusual in Strangerville. “Oh hi, Sure, but who are you? Do you live in Strangerville?” “I’m Christine. We just moved here, my mom got a job in the military. We live just across the street in that blue house. What’s your name?” “My name is Claude, I live.. nearby.” Claude blushed. Maybe Christine didn’t have to know where he lived. “It’s quite rare that anyone moves to Starngerville. I don’t think that I know anyone who has, actually.” “Well, now you do.” the girl laughed. For some reason, Claude felt shy. “Claude is quite an unusual name. Did your parents name you after the famous painter?” Christine looked Claude curiously. “A painter? I don’t think so. I don’t know why mom gave me such a stupid name. I don’t think my mom would know any famous painters...” The girl looked surprised, but kept talking. “Well I don’t think it’s a stupid name! We have an art book at home and there’s a lot of pictures of his paintings there! I always admire them before going to bed. Speaking of which, would you mind showing me where the Strangerville library is? Mom said it’s very close, but she hasn’t had the time to take me there.” Claude felt dumbfounded, but slowly nodded. Chritine seemed totally different from any kid he’d ever known.

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, Osa 7

Claude päätti suunnata taas lähipuistoonsa, vaikka sunnuntai-illan tapahtumat vielä kummittelivat hänen mielessään. Hän ja Pierce olivat onnistuneet välttelemään toisiaan koulussa, mutta Claude ei myöskään halunnut kohdata häntä kiusannutta teinipoikaa uudelleen. Claude oli tästä syystä hieman varuillaan leikkiessään merirosvolaivassa ja kun hän kuuli iloisen tervehdyksen takaansa, hän hätkähti hieman. “Moi! Voinks mä liittyy sun merirosvoleikkiin?” Claude kääntyi ympäri. Puhuja oli tyttö, jota Claude ei ollut nähnyt aiemmin. Se oli harvinaista Strangervillessä. “Ai moi... Toki, mutta kuka sä oot? Asutko sä Strangervillessä?” “Mun nimi on Christine. Joo, mutta me muutettiin tänne vasta vähän aikaa sitten, kun äiti sai täältä töitä. Me asutaan tossa sinisessä talossa tien toisella puolella. Mikä sun nimi on?” “Mun nimi on Claude, mä asun... tässä lähellä.” Claude punastui. Ehkä tytön ei tarvitsisi tietää, missä hän asui. “Aika harvinaista, että kukaan muuttaa strangervilleen. En kai tunne ketään, joka ois muuttanut tänne.” “No nyt tunnet.” tyttö nauroi. Jostain syystä Claudea ujostutti. “Aika jännä nimi tuo Claude. Onko sut nimetty sen kuuluisan maalarin mukaan?” tyttö katsoi Claudea uteliaana. “Maalarin? Ei, enpä usko. En tiedä miks äiti antoi mulle näin typerän nimen, mut tuskin se tietää ainoankaan maalarin nimeä...” Tyttö näytti yllättyneeltä, mutta jatkoi reippaasti. “Ei se oo mun mielestä yhtään typerä nimi! Meillä on taidekirja, jossa on paljon sen Clauden maalauksia. Mä selailen sitä aina iltaisin, kun meen nukkumaan. Hei, siitä tuli mieleen, voisitko näyttää mulle missä Strangervillen kirjasto on? Äiti sanoi, että se on täs ihan lähellä, mutta sillä ei oo ollu aikaa näyttää sitä mulle.” Cloude tunsi itsensä kuin puulla päähän lyödylle, mutta nyökkäsi hitaasti. Christine vaikutti hyvin erilaiselta, kuin kukaan hänen aiemmin tuntemansa tyttö.

[suosims]

The Clements Legacy, Chapter One, Part 8

When Claude and Christine had wandered through the little libarary, they decided to play a game of chess. Neither of the really remembered al the rules, but they still had fun trying to figure out the manouvers of the tiny chessmen. To his own surprise, Claude won the game. “I don’t know what went wrong...” Christine huffed after the game ended. “I’ve played with dad a couple times and I’ve von! Did... did he let me win!?” She exclaimed, quickly covering her mouth with her hands. Even though they were playing outside, they didn’t dare to make a lot of noise. Claude laughed. “Probably...” Christine looked annoyed and crossed her arms in her lap theatrically, yet she clearly was holding in laughter. “I think I suck at chess...”

The two decided to start working on their homewrok together. Claude found out that Christine would be joining his class tomorrow. “I’m so glad I met you today! To be honest, I was so nervous to start school tomorrow! But not anymore, now I know you’re there.” Christine flipped through their biology book. “You are so much ahead of our class in Oasis Springs.” Claude smiled but didn’t know how to respond. “Yeah... our school invests a lot in teahing science and stuff. I don’t mind since they are my favorite subjects.” “Really? I’m pretty bad at them even though my dad is a scientist. I’m more of a arts and music type of gal. By the way, what kind of people are there on our class?” Christine looked excited, but Claude felt anxious. “ Umm, I actually don’t like many people in our class. I mostly hang with my neighbour Billy, but he can be an ass sometimes too.” Christine’s expression turned into a disapointed one. Claude immediately regretted his answer. “Oh my god, look at the time! I should be home by now! I’m sorry Claude, I need to run, see you tomorrow at school, yeah?” Christine jumped from the bench and run through the yard before Claude got a word out of his mouth. He dropped his head into his book. “Idiot!Idiot!Idiot!Idiot!”

Then Claude’s heart skipped a beat. THE SOLAR SYSTEM!

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, Osa 8

Kun Claude ja Christine olivat kierrelleet pienen kirjaston läpi, he päättivät pelata erän shakkia. Kumpikaan ei meinannut muistaa kaikkia sääntöjä, mutta heillä oli kuitenkin hauskaa yrittäessään muistella nappuloiden liikkeitä. Omaksi yllätyksekseen Claude voitti pelin. “En tiedä mikä minuun meni...” Christine puuskahti pelin päätyttyä. “Olen pelannut isän kanssa muutaman kerran ja olen voittanut hänet! Eikai hän... eikai hän antanut minun voittaa!?” hän huudahti ja löi kätensä suulleen. Vaikka he istuivat ulkona, he eivät uskaltaneet pitää kovaa ääntä. Claude naurahti. “Todennäköisesti...” Christine näytti ärsyyntyneeltä ja risti kätensä syliinsä puuskahtaen teatraalisesti, mutta silmin nähden pidätteli naurua. “Taidan oikeasti olla surkea shakissa...”

He päättivät alkaa tehdä läksyjä yhdessä. Claude sai tietää, että huomenna Christine tulisi hänen luokalleen. “Tosi kivaa, että tutustuin sinuun tänään! Mua jännitti aloittaa koulu aika paljon aiemmin, mutta ei enää nyt kun säkin oot siellä! Christine selaili biologian kirjan sivuja. “Te ootte paljon pitemmällä, kuin mun luokka oli Oasis Springissä.” Claude hymyili muttei tiennyt mitä sanoa. Totta puhuen häntä hermostutti ajatus Christinestä hänen luokallaan. “Joo, meidän koulu panostaa aika paljon enemmän tieteisiin kun muut. Mua se ei haittaa, kun biologia ja fysiikka on mun suosikkiaineita.” “Ai, mä itse oon aika surkea niissä, vaikka mun isä onkin tiedemies. Tykkään paljon enemmän kuviksesta ja musiikista. Millaisia tyyppejä meidän luokalla on?” Christinen ilme oli innostunut. Claudea ahdisti. “Ööh, oikeastaan en tykkää hirveän monesta meidän luokkalaisesta. Hengaan eniten mun naapurin Billyn kanssa, mut sekin osaa olla ärsyttävä välillä.” Christinen ilme vaihtui pettymukseen, ja Claude katui vastaustaan. “Tuota, oho, kellohan on jo vaikka mitä! Miten me ollaan oltu täällä näin kauan! Ja huomenna on eka päivä koulua! Äiti tappaa mut! Sori Claude, mun pitää mennä... Nähdään huomenna!” Christine pomppasi penkiltä Clauden vierestä ja juoski pihan poikki, ennen kuin Claude sai sanaakaan suustaan. Claude painoi pääsnä kirjansa väliin pettyneenä. “Idiootti!Idiootti!Idiootti!”

Sitten Clauden sydän hypähti kurkkuun. AURINKOKUNTA!

[suosims]

The Clemets legacy, Chapter One, Part 5

The next morining, as Claude was heading to school, he found Amberly sleeping outside. It seemed like she had been gone the whole night and had decided to sunbathe outside when she got back in the early morning. Claude hadn’t been able to finish his school project last night, and even though he had until Friday, he was nervous about finishing it. He still had to paint all the planets and put the whole thing together. Claude glared at his mother angrily. “Bye, mom!” He shouted. Amberly fliched and mumbled something Claude didn’t hear.

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, Osa 5.

Seuraavana aamuna Clauden lähtiessä kouluun, hän löysi äitinsä nukkumasta pihalta. Näytti siltä, että tämä oli ollut koko yön ulkona ja jäänyt aamulla kotiin tultuaan ottamaan aurinkoa pihalle. Claude ei ollut saanut kouluprojektiaan valmiiksi ja vaikka hänellä oli perjantaihin asti aikaa, häntä hermostutti. Hänen piti maalata vielä kaikki planeetat oikean värisiksi ja koota rakennelma kasaan. Hän vilkaisi ärsyyntyneenä äitiään, joka loikoili pyyhkeellä. “Heippa äiti!” Claude huikkasi. Amberly säpsähti ja mutisi jotain, mitä Claude ei kuullut.

[suosims]

Once upon a time, there was a peculiar little town, with a peculiar little trailer park...

[suosims]

Good morning! Alright Class, settle down! Today we have a very special day! A new classmate will be joining us... would you tell everyone a little bit about yourself, Christine?

Hyvää huomenta! Noniin, rauhoitutaanpa. Tänään meillä on erikoinen päivä! Luokallemme tulee uusi jäsen. Christine, voisitko esitellä itsesi luokalle ja kertoa vähän itsestäsi?

poses by @leaillai a day at school posepack

[suosims]

The Clements Legacy, Chapter One, part 9

When Claude got back to the trailer, his mom was watching TV with an angry look on her face. “Claude! Where have you been!? Do you realize how worried I was, coming back from work to an empty tariler!!?” “M-mom, I’m sorry, I was at the library wi-” “In the LIBRARY!? Do you really think I believe that? You should come up with a better cover up story next time. NOW GO TO SLEEP!” Amberly glared at her son one last time after sitting on the couch again. Claude knew better than to start talking back to his mom.

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, osa 9

Kun Claude pääsi takaisin asuntovaunulle, hänen äitinsä istui vihaisen näköisenä sohvalla katsomassa TVtä. Hän nousi heti, kun näki Clauden tulevan ovesta sisään. “Claude! Missä sinä olet luuhannut? Tajuatko kuinka huolissani olin kun tulin tyhjään vaunuun töistä päästyäni!!?” “Ä-äiti, sori, mä olin kirjastossa-” “KIRJASTOSSA!? Luuletko, että mä uskon tuon? Keksi ensi kerralla parempi peitetarina. NYT NUKKUMAAN!” Amberly mulkaisi Claudea vielä kerran istuttuaan takaisin sohvalle, ja poika lähti raahustamaan makuuhuoneeseen. Claude tiesi paremmin, kuin olla väittämättä äidilleen vastaan.

[suosims]

“So here we are, at the Strangerville Library. What do you wanna do?”/Täällä ollaan, Strangervillen kirjastolla. Mitä haluisit tehdä?”

[suosims]

The Clements Legacy, Chapter One, Part 4

Amberly and Claude started working on the school project, but as Claude had anticipated, his mother had little patience helping him and soon gave up. She kept coming back once in a while to give Claude some useless critique, but Claude had decided he’d do amazing work. He kept building the Solar System tirelesly. Even after Amberly had gone to the local pub with her friends, Claude didn’t give up.

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien Perintö, Ensimmäinen luku, Osa 4

Amberly ja Claude alkoivat ahertamaan koulutehtävän parissa, mutta niinkuin Claude oli aavistellutkin, hänen äidillään ei ollut paljon hermoja keskittyä tehtävään ja pian hän jo antoi periksi. Äiti palasi aina välillä antamaan Claudelle jotain turhaa palautetta, mutta Claude oli päättänyt rakentaa upean Aurinkokunnan, eikä antanut periksi, vaan jatkoi työskentelyä väsymättä. Jopa senkin jälkeen kun Amberly oli lähtenyt pubiin ystävineen, Claude ei antanut periksi.

[suosims]

The Clements Legacy Chapter One, Part 3

When monday morning finally came, Claude was very excited to start his school day. He remembered the teacher saying that today they would start learning about the Solar System, which excited him a lot - he loved learning about space and all what could lie there beyond humans reach, and secretly even hoped to become a astronaut one day. It was one of those things he daydreamed about in his little caravan when there was nothing else to do. He’d be a space ranger, fighting evil aliens and discovering new planets in his awesome rocket ship, somewhere far far away from this boring old town... Strangerville was a great town for stargazing, not a lot of light pollution and a great view of the Milky Way. So, when you take all this to account, you could say he was pretty pumped up when he heard what their next big school project would be. They were to build their very own Solar System! They had the whole week to finish crafting it by themselves - and ofcourse, with the help from their parents.

When Claude got back from school, his excitement shifted to anxiousness. Would his mom be able to help him at all? He feared he couldn’t finish the project in time all by himself. He really wanted to do good job, given his perfectionist trait, but at the same time he knew he could be really slow with these things.

Claude ran up the stairs into the trailer, and got greeted with a familiar sensation - the air reeked of alcohol and his mom, Amberly, was sleeping on the couch, TV blairing in the background. She woke up when Cloude shut the door. “Oh Claude, you are back already? Now why don’t you go play outside, mommy is tired.” She yawned and reached towards the remote control, closing the TV: “Actually, mom... I was wondering if you could help me with... a school thing? It’s really no big deal, it’s just that I have to finish it quickly...” Claudes voice trailed off while he watched his mother’s face grow irritated. “Really, another school project? Those teachers of yours really need to chill with the work they give you...” She got up from the couch with a sigh. “I’m going to head to the pub with Dolores later, but I suppose I can help for a little while.”

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, ensimmäinen luku, osa 3.

Kun maanantaiaamu vihdoin koitti, Claude oli hyvin innoissaan alkavasta koulupäivästä. Hän muisti, että opettaja oli sanonut heille viime viikolla, että tänään he aloittaisivat opinnot Aurinkokunnasta. Claude oli siitä innoissaan, sillä hän rakasti avaruutta ja kaikkia niitä mahdollisia kummallisuuksia, mitä ihmiset eivät olleet vielä löytäneet. Claude jopa haaveili salaa astronautin ammatista. Se oli yksi niistä asioista joista hän haaveili niinä päivinä, joina vaunussa ei ollut mitään muuta tekemistä. Hänestä olisi avaruusseikkailija, joka tappelisi pahoja alieneita vastaan ja löytäisi uusia planeettoja hänen hienolla raketillaan, jossain hyvin hyvin kaukana tästä tylsästä, vanhasta kylästä... Starngerville oli hyvä kaupunki tähtien katseluun, koska kaupunki ei tuottanut paljoa valosaastetta ja Linnunrata näkyi upeasti. Eli, kun huomioidaan tämä kaikki, ei ollut ihme, että kun Claude sai tietää että he rakentaisivat ihka omat Aurinkokuntansa, hän oli hyvin innoissaan. Heillä olisi viikko aikaa rakentaa ne, tietysti vanhempiensa avustuksella.

Kun Claude palasi kotiin, hänen innostuksensa muuttui jännitykseksi. Pystyisikö hänen äitinsä auttamaan häntä ollenkaan? Claude pelkäsi, ettei hän saisi projektia valmiiksi tarpeeksi nopeasti aivan yksinään. Hän todella halusi tehdä hyvää työtä, olihan hän perfektionisti, mutta samaan aikaan hän tiesi olevansa aika hidas näissä asioissa.

Claude juoksi portaat ylös asuntovaunuun, jossa häntä tervehti tuttu aistimus - vaunun ilma haisi alkoholilta, ja hänen äitinsä, Amberly, oli nukahtanut sohvalle TVn pauhatessa taustalla. Hän heräsi, kun Claude laittoi oven kiinni. “Ai Claude, pääsit jo kotiin asti? Menepäs vähäksi aikaa ulos leikkimään, äitiä väsyttää.” Amberly haukotteli ja kurotti kohti kaukosäädintä, laittaen TVn pois päältä. “Oikeastaan, äiti... mä ajattelin jos voisit auttaa mua yhdessä koulujutussa? Se ei oo mikään iso juttu mutta... mun pitäis saada tehtyä se nopeesti...” Clauden ääni hiljeni, kun hän katsoi äitinsä ilmeen muuttuvan ärsyyntyneeksi. “Oikeastikko, taas yksi kouluprojekti? Ne teidän opettajat voisi vähän rauhoittua niiden koulutehtäviensä kanssa.” hän huokaisi ja nousi sohvalta. “Lähden illalla pubiin Doloresin kanssa, mutta kai voin auttaa sinua vähän aikaa.”

[suosims]

 The Clemets Legacy, Chapter one, part 1. (Suomeksi linkin takana)

Even though winter was barely over, the spring sun was blaring it’s hot rays onto the citizens of Strangerville. It was sunday afternoon, and the small town was even quieter than usual. No one really had the energy to battle the heat outside, so people had made their way into their homes, taking comfort in their A/C. But not everyone had such luxuries...

In Strangerville’s trailer park, a little boy was bored to death. He had already done his usual sunday activities, like watching cartoons from their tiny TV, kicking his soccerball around, and doing his homework ofcourse. After Saturdays, Sundays were Cloude Clements’ least favorite day of the week, which you could say was pretty unusual for a kid. But he actually liked school, as starge as it was. There, he got to learn cool stuff about his favorite subjects, biology and physics, and unlike back home, he got food that actually filled his tummy.

Even though the town had it’s faults, The Strangerville Elementary Shcool was actually pretty well known for their inspiring teachers and well rounded science education. After all, there had been the awful incident with the mother plant... So the town decided they needed to educate their citizens about such dangers, and our little Claude was pretty happy about that. But today was sunday, and there was nothing to do...

(In Finnish below)

Clementsien perintö, luku yksi, osa 1.

Vaikka talvi oli juuri päättynyt, kevätaurinko porotti polttavia säteitään Strangervillen asukkaiden niskaan. Oli sunnuntai-iltapäivä, ja pieni kaupunki oli vielä hiljaisempi kuin yleensä. Kellään ei ollut energiaa taistella auringon uuvuttavaa kuumuutta vastaan, joten ihmiset olivat vetäytyneet viileiden kotiensa suojiin, nauttimaan ilmastointilaitteistansa. Mutta kaikilla ei ollut sellaisia mukavuuksia...

Strangervillen asuntovaunualueella pieni poika oli tylistynyt kuoliaaksi. Hän oli jo tehnyt normaalit sunnuntaiaskareensa, kuten katsonut aamupiirretyt pikku televisiostaan, potkiskellut jalkapalloaan ympäriinsä ja tietysti tehnyt kotiläksynsä. Lauantaiden jälkeen, sunnuntait olivat Claude Clementsin inhokkipäiviä, joka oli, sanottakoon, aika omituista lapselle. Mutta hän itseasiassa piti koulusta, oli se outoa tai ei. Siellä Claude sai oppia kaikkea jännää suosikkiaineistaan, biologiasta ja fysiikasta, ja hän sai koululla ruokaa, joka oikeasti taltutti hänen nälkänsä, toisin kuin kotonaan.

Vaikka kaupungissa oli vikansa, Strangervillen alakoulu oli oikeastaan aika tunnettu inspiroivista opettajistaan ja hyvästä tieteiden opetuksestaan. Olihan kuitenkin käynyt se kaamea onnettomuus Äitikasvin kanssa... Joten kaupunki oli päättänyt panostaa asukkaidensa koulutukseen, ettei samanlaista kauheutta sattuisi toiste. Tämä oli Claudelle tietysti hyvä uutinen. Mutta nyt oli sunnuntai, eikä ollut mitään tekemistä...

[suosims]

The Solar System project is finally ready! But Claude isn’t completely happy with it.../ Aurinkokunta on viimein valmis! Mutta Claude ei taida olla täysin tyytyväinen siihen...

[suosims]

The Clements Legacy, Chapter One, Part 11

Even though Claude tried to tell himself othervice, he was nervous would Christine talk to her at recess. He walked by her a couple times, trying to look as casual as possible, like he was there by accident. However, every time Chritsine was about to notice him, Claude quickly looked elsewhere and walked away. At the end of the schoolday he went home disappointed and beating himself up over being such an idiot. Christine had spent all her time with the girl in their class; Sarah, Annabelle and Rebecca. Claude was certain that they had already won her over.

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, Osa 11

Vaikka Claude yritti väittää itelleen muuta, häntä jännitti tulisiko Christine puhumaan hänelle välitunnilla. Hän käveli Christinen ohitse muutamaan otteeseen, yrittäen näyttää siltä, että oli ihan vahingossa tupsahtanut Christinen eteen. Kuitenkin, aina kun Christine oli huomaavinaan hänet, Claude painoi katseensa alas ja lähti kävelemään toiseen suuntaan. Koulupäivän päätyttyä Claude lähti kotiin pettyneenä ja itseään soimaten. Christine oli viettänyt jokaisen välitunnin luokan tyttöjen Sarahin, Annabellen ja Rebecan kanssa, ja Claude oli varma, että he olivat jo ehtineet käännyttä hänet puolelleen.

[suosims]

The Clements legacy, Chapter One, Part 10

Claude had slept record breakingly bad. He had been nervous about Christine joining his class, but also the unfinished school project which he had completely forgotten hanging out with Christine. luckily he still had one day to work on the project, but Claude was sure it wouldn’t turn out as great as he had hoped. Now, he was sitting at his desk feeling very nervous and tired. He couldn’t bring himself to even look in the direction of Christine. He heard Miss Pettit ask about Christines hobbies and and other life, but Claude couldn’t really focus on their words. He heard Christine’s chipper voice muffled in the background, while he kept thinking about last night’s events on repeat. Why did he even care that much? Did he really think Christine would want to be his friend after meeting the girls in his Class? For sure she would act like she had never met Claude, when she found out how unpopular he was. Even though Claude liked school, he didn’t have a lot of friends.

The girls were whispering and giggling, when Miss pettit assigned Christine her seat next to Sarah. She was the most popular girl in the class, and everyone seemed to genuinly like her. Sarah started to chat with Chritine, but Miss Pettit stopped them. “Alright, enough chit chat, now let’s foucus on our subject. Everyone, take out your English textbooks, and open page 55!”

(In Finnish below, suomeksi alempana)

Clementsien perintö, Ensimmäinen luku, Osa 10

Claude oli nukkunut yönsä ennätysmäisen huonosti. Häntä oli jännittänyt Christinen tulo luokalle, mutta myös kesken jäänyt kouluprojekti, jonka hän oli täysin unohtanut hengatesaan Christinen kanssa. Hänellä oli onneksi vielä yksi päivä saada projekti valmiiksi, mutta Claude ei uskonut saavansa siitä tehtyä yhtä hienoa, kuin olisi halunnut. Nyt hän istui pulpetillaan jännittyneenä ja väsyneenä, uskaltamatta katsoa Christineen päinkään. Hän kuuli opettajansa Neiti Petittin kyselevän Christinen harrastuksista ja muusta elämästä, mutta Claude ei kyennyt keskittymään kummankaan puheeseen. Christinen iloinen ääni kuului taustalla vaimeana, kun Claude pyöritteli eilispäivän tapahtumia mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Miksi Claude edes välitti? Luuliko hän tosiaan, että Christine haluaisi olla hänen ystävänsä, kun hän tutustuisi luokan tyttöihin? Varmasti hän esittäisi ettei olisi ikinä tavannutkaan Claudea, kun ymmärtäisi kuinka epäsuosittu hän oli luokallaan. Vaikka koulu oli Claudesta mukavaa, ei hänellä ollut paljoa ystäviä.

Luokan tytöt supisivat ja kikattivat, kun Neiti Petitt määräsi Christinen istumaan Sarahin viereen. Sarah oli luokan suosituin tyttö, ja kaikki vaikuttivat aidosti pitävän hänestä. Sarah alkoi heti jutella Christinelle iloisesti, kun opettaja keskeytti heidät. “Ja puheet pois! Nyt on aika taas keskittyä aiheeseen. Ottakaa äidinkielenkirjat esille, sivu 55!”