#arvoitus

[karvoja]

Osoittautui, että leipäjuusto on kuin jousiorkesteri.

Tutkijat huomasivat, että myös mozzarella ääntelee. Ääni on kuitenkin niin hiljainen, ettei ihmiskorva sitä juuri kuule. Verrokkina käytetty goudajuusto ei sen sijaan narissut.

Myös tuorejuusto pysyy hiljaisena.

[hiidenneiti]

Helena Escholinia oli kohdannut 1700-luvun papinvaimon kohtalokkain kriisi - aviomiehen kuolema. Puolison palkka ja siihen liittyneet etuudet, mahdollisesti komeakin pappila, olivat vain nautintoja. Perillisille niitä ei voinut siirtää. Monet papinlesket yrittivät lieventää ahdinkoaan menemällä naimisiin viran seuraavan haltijan kanssa. Jotkut seurakunnat jopa odottivat uuden papin huolehtivan näin edeltäjänsä perheestä. Nämä avioliitot saattoivat olla kovinkin epäsuhtaisia: sulhanen oli nuori mutta morsian usein hehkeimmän ikänsä ohittanut leski. Kansan suussa ja virallisimmissakin yhteyksissä tätä tapaa nimitettiin melko tylysti lesken säilömiseksi, "konservoinniksi". Aivan hätäisiä ratkaisuja naisten ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä jokaiselle leskelle lankesi niin kutsuttu armovuosi. Sen aikana kuolleen papin perhe sai kaikki edesmenneen tulot kunhan palkkasi sijaisen saarnaamaan ja kirkollisia toimituksia hoitamaan.

Suomen herttuattaren arvoitus. Suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta. Kirsi Vainio-Korhonen. Edita, 2009.

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 1 • Äänestys 15

Propaganda leikkauksen alla...

Pelikaanimies (Pelikaanimies)

“Transmasc nepsy ikoni. Toveri on pelikaani joka haluaa olla mies, joten pukee ihmisten vaatteet ja muuttaa kaupunkiin. Täysin pihalla kaikesta ihmisten sekoilusta ja esim. nukkuu maailman säälittävimmässä mytyssä puun oksalla. Vaatekertoja tasan kaksi, raitapaita-farkkuhalarit kombo tai täys juhlapuku. Aina puuvilla hanskat käsissä. Hää o plorpo!” – @kulttuurinkurittama

[kukkopillipiipari]

Tää on niinku joku arvoitus

Mikä eläin on kyseessä?

[pupunu]

Suomitumblr huomio!!

Mulle annettiin mahollisuus tehdä tumblr-yhteisö (toi uus ominaisuus) ja oon kaivannu kokonaan suomenkielistä etusivua itelleni, niin tein sit tällasen Suomitumblr-yhteisön @suomitjambler siinä toivossa, että sitä voisi käyttää vain suomenkielisten juttujen selailuun (en tiiä miks sen toi tunniste ei oo suomitumblr vaan tjambler. en mielestäni valinnu sitä ite :D).

En yhtään tajuu miten se toimii ja ketkä sinne voi liittyä ja miten, mut jos pystytte omin nokkinenne liittymään niin tulkaa ja ratkaistaan yhdessä yhteisön arvoitus 🥰🥰🥰🥰

Joitain myös koitin lisätä jäsentenlisäysnapin kautta, mutta se anto lisää ihan ihme logiikalla vaan tiettyjä :D

[queersrus]

Mystery theme

[mystery theme]

all things mysterious and in that realm of a concept

tagging: @hewasanamericangirl

(Nick)Names:

Arvoitus bab/babb, babs, barbra/barbera, barbi/barbie/barbee, barbette, babbette, baffle, bi conundra, conundrum

dieu, dieuhuyen

enigma gizem, ghamid, geheimnis huyen, huyenbi

israar/israr kereenyaga, khwam latif, luklab

mystery/mysterie, mysteria, mysterious, mysteriette, mysterielle, mysterio/misterio/mystirio, mysterietta, mysterine, mysteriella, mysterina, misteri, mistri, misterij, mysterium, mystere, mystiriodis, mister/myster

puzzle, peculia, peculiar, perplex raaz, raziela, riddle shiraz, shenmi, sinbihan, sinbi, shinpi, shinpitekina

tayemnytsya, tayemnychyy, tayna, tajemniczosc uhjia zahada, zagadochnyy

1stp prns: i/me/my/mine/myself

mi/me/my/mysterine/mysteryself my/mystere/mysteriousine/mysteriouself ei/ene/eni/enigmine/enigmaself(enigmyself)

2ndp prns: you/your/yours/yourself

mo/myster/mysters/mysterself mo/mysteryr/mysteryrs/mysteryrself mo/mysteriour/mysteriours/mysteriourself eo/enigmar/enigmars/enigmarself

3rdp prns: they/them/theirs/themself

my/mystery, my/stery, mystery/mysterys, mystery/case, mystery/book, myst/ery, mystery/mysterious, myster/ious, myst/erious, myserious/mysterious', mysterious/[object]

eni/enigma, eni/gma, enig/ma, en/igma, en/enigma, enigma/enigmas, enigma/enigmatic, enig/matic, en/enigmatic, enigm/atic, enigmatic/enigmatics

Titles

the mystery, the mysterious, the unknown, the enigma, the enigmatic, the puzzle, the enigmatic puzzle, the mysterious puzzle, the puzzling mystery, the person shrouded in mystery, the puzzling being

*one who loves mystery, one who is hardly known, one who reads mystery, one who writes mystery, one who is hidden in the unknown, one who solves the unknown, one who solves mystery cases

*one can be replaced with any pronouns

[kattiperkele]

Uutuustrilleri:

Sulaneen juuston arvoitus

- eli kuka jätti juuston auringonpaisteeseen.

[eksopolitiikka]

TR-3B Michiganissa? Hämmentävä UFO-havainto Willow Runista

TR-3B Michiganissa? Hämmentävä UFO-havainto Willow Runista

Willow Run, MI – 7. joulukuuta 2023 – Michiganin Willow Runin lähellä Michiganissa asuvan paikallisen asukkaan kuvaama merkittävä video on herättänyt kiivasta verkkokeskustelua ja spekulaatioita ufoharrastajien keskuudessa. Vain 15 sekuntia kestävässä kuvamateriaalissa näkyy, mikä näyttää olevan klassinen kolmion muotoinen UFO, jota koristaa viisi valoa ja pienempi, mahdollisesti vilkkuva valo keskellä.

Keskellä yötä näystä ällistynyt asukas nauhoitti leijuvan esineen ja kyseli ääneen, oliko se UFO vai epätavallisen suuri lennokki. Hänen äänessään kuultava järkyttyneisyytensä aitous lisää videon kiehtovuutta. Yötaivasta vasten näkyvä kolmionmuotoinen valomuodostelma on saanut jotkut katsojat vetämään yhtäläisyyksiä pahamaineiseen TR-3B:hen — huhuttuun mutta vahvistamattomaan mustan projektin lentokoneeseen.

TR-3B mainitaan usein UFO-tarinoissa väitettynä hallituksen salaisena lentokoneena, joka on oletettavasti kehitetty Yhdysvaltain ilmavoimien mustien hankkeiden puitteissa. Teorioiden mukaan TR-3B:ssä käytetään kehittynyttä teknologiaa, joka on mahdollisesti jopa kehitetty Maan ulkopuolisista aluksista. Vaikka näitä väitteitä ei ole vielä vahvistettu, ne tarjoavat jännittävän taustan tälle äskettäiselle havainnolle.

Video sai nopeasti vetovoimaa sosiaalisen median alustoilla, ja eräs käyttäjä kommentoi: ”Paras UFO-kaappaus tänä vuonna?”. Tämä lausunto on herättänyt lisää keskusteluja ja väittelyjä sekä ufoharrastajien että epäilijöiden keskuudessa, mikä on tehnyt videosta virussesenssin.

UFO-havainnot, kuten tämä Willow Runin lähellä, kiehtovat edelleen yleisön mielikuvitusta. Ne herättävät kysymyksiä Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta ja mahdollisuudesta käyttää kehittynyttä teknologiaa, joka ylittää nykyisen ymmärryksemme. Aikana, jolloin lennokit ja kehittyneet lentokoneet ovat arkipäivää, on yhä haastavampaa erottaa ihmisen tekemät esineet mahdollisista tuonpuoleisista vierailijoista.

Keskustelu jatkuu, mutta Willow Runin havainto on vakuuttava lisä UFO-kohtaamisten aikakirjoihin. On edelleen arvoitus, oliko kyseessä salainen sotilaslentokone, taidokas lennokki vai jokin todella tuonpuoleinen. Varmaa on kuitenkin se, että taivaallamme on salaisuuksia, jotka eivät edelleenkään ole ymmärrettävissä ja jotka ruokkivat tuntemattoman kiehtovuutta.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/ufot/tr-3b-michiganissa-hammentava-ufo-havainto-willow-runista/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[starlene]

Linkin alla syvää ärtymystä ja turhautumista aiheesta sanavalinnat neuroepätyypillisyydestä puhuttaessa.

Olen ehkä ihan yksin tämän asian kanssa, mutta in-ho-an sitä lässyttävää ja infantilisoivaa tapaa, jolla neuroepätyypillisistä ihmisistä usein näkee puhuttavan.

Miltä kuulostaa esimerkiksi tämä:

"Hän on nepsy ja häneltä on lusikat niin loppu, ettei hän pysty keskittymään muuhun kuin ekkoonsa."

vs.

"Hänellä on neuropsykiatrinen häiriö, jonka aiheuttamat oireet vievät häneltä niin paljon voimavaroja, ettei hän pysty keskittymään muuhun kuin erityismielenkiinnonkohteeseensa."

En tiedä teistä, mutta omasta mielestäni ensimmäinen lause ei niinkään kuvaa henkilöä, jonka oireet aiheuttavat tälle vakavia vaikeuksia, vaan pikemminkin se kuulostaa juonikuvaukselta n. vuonna 1998 julkaistusta sysisurkeasta mutta kulttimainetta nauttivasta lasten tietokonepelistä "Nepsy-tonttu & Ekko: Kadonneiden lusikoiden arvoitus".

Inhoamaani lässytykseen syyllistyvät sekä ulkopuoliset että neuroepätyypilliset ihmiset itse. Siihen on varmasti syynsä. Ymmärrän, että monilla ihmisillä on tarve käyttää jargonia omien yhteisöjensä sisällä osoituksena yhteisöön kuulumisesta ja yhteyden tunteesta muihin yhteisön jäseniin. Ymmärrän, että näillä termeillä on helpompi jutella asioista kaveripiirissä ja muissa rennoissa yhteyksissä. Ymmärrän senkin, että lusikkateoria voi toimia kelpo metaforana omien voimavarojen selittämiseen asiasta ymmärtämättömille henkilöille, jotka eivät ole omassa elämässään kohdanneet vastaavia vaikeuksia. Jos ja kun joku kokee nämä termit itselleen hyödyllisinä, kuka minä olen sanomaan, ettei hän saisi käyttää niitä.

Mutta että minua silti korpeaa, kun nepsyistä, lusikoista ja muista sönkötetään yhteyksissä, joissa tavoitteena on puhua vakavasti neuropsykiatristen häiriöiden aiheuttamista vaikeuksista arjessa ja yhteiskunnassa! Lasken tässä vakaviksi yhteyksiksi esim. somessa ja muualla netissä tietoisuutta levittämään tarkoitetut päivitykset ja tekstit, joissa näitä termejä harmikseni usein vilahtelee.

Minua ärsyttää, sillä mielestäni nämä termit piilottavat todella tehokkaasti sen, miten vakavista asioista on kyse. Neuropsykiatriset häiriöt ovat ihan todellisia elämää vaikeuttava häiriötä eivätkä mitään ihmisen kivoja pikku erityispiirteitä, joilla on kiva pikku lempinimi. Elämme yhteiskunnassa, joka ei juuri lainkaan ota huomioon neuroepätyypillisten ihmisten tarpeita (jos se siis nyt yleensä ottaa ketään tai mitään huomioon talouskasvua lukuun ottamatta), eikä tilanteen parantamista edesauta mielestäni yhtään, jos asioista ei edes puhuta niiden oikeilla koko nimillä. Kun häiriön kanssa eläminen vie ihmisen henkiset ja fyysiset voimavarat, energian, resurssit ja jaksamisen, nepsyn lusikoista puhuminen kätkee sen, miten raskaasta ja vaikeasta tilanteesta todella on kyse.

Nepsy-termin käyttö hämärtää myös sitä, mistä ongelmista tarkalleen ottaen on puhe. Toki kaikki neuropsykiatriset oireyhtymät kattavasta kattotermistä on toisinaan hyötyä, ja monilla ihmisillä on päällekkäisiä diagnooseja – mutta monesti voisi silti olla selkeämpää sanoa suoraan, puhutaanko nyt nimenomaan autismin kirjosta, ADHD:sta vai jostain muusta. Siitä puhumattakaan, miten nepsyä ym. kattotermejä usein käytetään, kun tarkoitetaan sanoa "autismin kirjo ja ADHD", jolloin unohtuu täysin, että kattotermin alle mahtuu muitakin, vähemmän tunnettuja diagnooseja.

(Puhtaasti henkilökohtaisella tasolla kys. termi on minulle vastenmielinen myös siksi, että tiettyjen muiden diagnoosien samantyyppisiä lyhenteitä käytetään haukkumasanoina. Nepsyllä ei ole vastaavaa historiaa, vaan lyhenne on syntynyt ihan vain lyhenteeksi – mutta sanana siinä on silti samaa klangia, joten en itse mielelläni käytä sitä siitäkään syystä.)

Lisäksi muutama sananen erityisinhokistani ekkosta eli erityismielenkiinnonkohteesta: ekko on terminä niin kauhea terveyssandaalille sopiva nimitys, etten haaskaa siihen enempää aikaani, mutta en pidä termistä erityismielenkiinnonkohde (special interest) juuri sen enempää. Ymmärrän kyllä, että termillä viitataan juuri tietynlaiseen, etenkin autismin kirjolla oleville henkilöille tyypilliseen tapaan suhtautua omiin mielenkiinnonkohteisiinsa, mutta erään vanhan tumblr-postauksen viisautta lainatakseni: neurotyypillisetkin ihmiset saa tykätä tosi paljon Narutosta. Varmasti jokaisen ihmisen tärkeimmät mielenkiinnonkohteet ovat tälle jollain tavalla erityisiä. Siksi on mielestäni jotenkin ulossulkevaa, että vain autismin kirjolla oleville ihmisille tyypillistä tapaa suhtautua mielenkiinnonkohteisiin kutsutaan erityiseksi – kun kuitenkin juuri yhteiset mielenkiinnonkohteet ovat monille luonteva tapa muodostaa ystävyyssuhteita monenlaisten ihmisten kanssa yli diagnoosirajojen. Maito on tämän suhteen ollut maassa jo pitkään, joten raivo on turhaa, ja kaikki termit ovat jollain tavalla vaillinaisia ja rajoittuneita. Mutta jos saisin itse luoda tai suomentaa tämän termin, puhuisin erityisen sijaan ehkä mieluummin vaikkapa syvistä mielenkiinnonkohteista.

Bubbling under in English: ✨neurospicy✨

[hiidenneiti]

Munsterhjelmien aterioilla syötiin monipuolisesti kalaa – haukea, madetta, lahnaa, silakoita, salakoita –, erilaisia makkaroita, savukinkkua, paistia, siansylttyä, voita, vehnäkorppuja ja limppua sekä sesonkiruokina rapuja ja oman puutarhan tuotteita, herneitä, erilaisia papuja, retiisejä, porkkanoita ja perunoita. Ruokavalioon kuuluivat myös erilaiset marjat – vadelmat, viinimarjat, mansikat, ahomansikat, karpalot ja puolukat – sekä syyskesällä metsästä poimitut sienet. Juomina olivat olut, juhlahetkinä viini, viina, tee ja kahvi, jonka juominen tosin oli noihin aikoihin, siis vuoden 1800 tienoilla, lailla kiellettyä. Kahvia juotiin kuitenkin salaa, ja Jacobinakin kirjoitti juoman usein peitenimellä "ruskea".

Suomen herttuattaren arvoitus. Suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta. Kirsi Vainio-Korhonen. Edita, 2009.

[perjantaipaja]

Kiitos kaikista hyvistä ehdotuksista pajan tulevien antologioiden aiheiksi! Nämä vaihtoehdot otetaan mukaan seuraaviin aiheäänestyksiin muutama kerrallaan: Soturi, Matka, Kaupunki, Metsä, Noita, Susi, Aarre, Arvoitus, Kissaeläin, Pimeys ja Vieras.

Myös nämä aiempien vuosien ehdotukset pysyvät mukana: Valokuva, Lapsuus, Musiikki, Avaruus ja Kiire.

Kuva: freepik.com/pikisuperstar

[ilopisara]

20.02. 21:24 | Ilo Pisara vs Young Cats 3 - 4

Ah, the latest chapter in the saga of Ilo Pisara reads like a Shakespearean tragedy mixed with slapstick comedy. We faced off against Young Cats and ended up on the wrong side of a 3-4 scoreline after overtime - it's like going to prom and ending up dancing with the coat rack. Teppo Winnipeg, our Puck Moving Defenseman, must've thought he was playing hot potato instead of hockey – giving away the puck 11 times! If giveaways were currency, Teppo would be financing his own space program by now. Sami Noddy put on his superhero cape as a Grinder scoring twice while also managing to give away possession 12 times. It seems Sami is more generous than Santa during Christmas but at least he found the back of net unlike some! Jani Saari played center like he was conducting an orchestra - assists here, goals there but oh dear...18 giveaways? Jani might have mistaken 'giveaways' for charity work; commendable spirit but wrong venue! This performance had moments brighter than my grandma’s neon bingo markers yet dimmer than her living room bulbs. Historical context tells us we’ve danced this dance before (remember that victory turned defeat against Slaavikyykyn arvoitus?). Future implications? Let’s just say if we keep mixing brilliance with blunders like a confused bartender, our season will taste weirder than pineapple pizza. Onward Ilo Pisara—may our next game script be written by winners rather than jesters!

[saa-na]

arvotus fin. for valuation, assigning different values arvoitus fin. for riddle arvostus fin. for respect

[eksopolitiikka]

Musta ritari -satelliitin mysteeri

Musta ritari -satelliitin mysteeri

Kylmän sodan aika oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen kiivaan kilpailun ja teknologisen kilpajuoksun aikaa. Tämän geopoliittisen jännityksen keskellä tapahtui outo tapahtuma, joka vangitsi koko maailman mielikuvituksen: Maapallon kiertoradalla kiertänyt tunnistamaton lentävä esine (UFO) löydettiin. Tämä salaperäinen esine, joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”Mustan ritarin satelliitti”, on kiehtova ja spekulatiivinen aihe vielä tänäkin päivänä.

Tarina alkoi 1950-luvun lopulla, jolloin avaruusteknologia kehittyi nopeasti. Vuonna 1957 Neuvostoliitto laukaisi Sputnik 1:n, ensimmäisen ihmisen valmistaman satelliitin, mikä merkitsi sen johtoasemaa avaruuskilpailussa. Samoihin aikoihin Yhdysvaltain laivastotutkimuslaboratorio käytti Dark Fence -nimistä tutkajärjestelmää, joka oli suunniteltu valvomaan avaruustoimintaa. Tammikuussa 1960 Dark Fence havaitsi tuntemattoman kohteen napapiirillä Maan ympärillä, joka oli tuolloin teknisesti haastava rata.

Tämän kohteen havaitseminen aiheutti kohua puolustus- ja tiedeyhteisöissä. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, ainoat kaksi valtiota, jotka kykenivät tällaiseen suoritukseen, kielsivät molemmat olevansa vastuussa salaperäisestä satelliitista. Tämä kieltäminen johti villeihin spekulaatioihin: Oliko kyseessä salainen vakoilusatelliitti, vai voisiko kyseessä olla jotain erikoisempaa?

Tätä esinettä ympäröivä arvoitus synnytti erilaisia teorioita, joista yksi yhdisti sen legendaariseen Black Knight -satelliittiin. Tässä legendassa esitettiin, että maapalloa kiertää muinainen, muukalaisten avaruusalus, jonka on jättänyt jälkeensä jokin maan ulkopuolinen sivilisaatio. Tämä teoria juontaa juurensa kuuluisan keksijän Nikola Teslan aiempaan väitteeseen, sillä vuonna 1899 hän kertoi vastaanottaneensa outoja radiosignaaleja, joiden jotkut myöhemmin arvelivat olevan peräisin Mustalta ritarilta.

Totuus oli kuitenkin perustellumpi, vaikkakin edelleen salaisuuden peitossa. Vuosia myöhemmin paljastui, että Yhdysvallat oli todellakin laukaissut useita satelliitteja napapiirin kiertoradalle osana Discoverer-ohjelmaa. Tämä ohjelma, jonka tarkoituksena oli näennäisesti tieteellinen tutkimus, oli CIA:n Corona-vakoilusatelliittihankkeen peite. Näiden satelliittien oli tarkoitus korvata U-2-vakoilulentokoneet ja kerätä tiedustelutietoa Neuvostoliiton yllä. Dark Fencen havaitsema kohde oli todennäköisesti näistä salaisista operaatioista peräisin olevaa romua.

Mustan ritarin satelliittitarina on enemmän kuin vain kylmän sodan anekdootti; se kuvastaa aikakauden salaperäistä ilmapiiriä, teknologista kilpailua ja salaliittoteorioiden suosiota. Vaikka kohteen todellinen luonne oli todennäköisesti arkipäiväinen, sen perintö säilyy populaarikulttuurissa symbolina avaruuden tutkimiseen ja valvontaan liittyvistä tuntemattomista asioista.

Mustan ritarin satelliittimysteeri kiteyttää kiehtovan ajanjakson historiassa, jolloin avaruustutkimus oli alkuvaiheessa ja raja tieteen ja fiktion välillä oli usein häilyvä. Se muistuttaa siitä, miten pitkälle kansakunnat menivät turvallisuuden ja ylivallan nimissä, ja siitä, miten nämä ponnistelut herättivät ihmisen mielikuvituksen ja johtivat pysyviin legendoihin ja myytteihin. Kun jatkamme kosmoksen tutkimista, Mustan ritarin satelliitin kaltaiset tarinat muistuttavat meitä jatkuvasta pyrkimyksestämme ymmärtää tuntematonta.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Myytti Mustan Ritarin taustalla

kirjoittanut Wolf Garner

Vuonna 1899 Nikola Tesla sai Colorado Springsin laboratoriossaan tunnistamattomia impulsseja kokeillessaan varhaista radiota. Aluksi hän luuli, että ne olivat aivan kuten muutkin Maapallolta tai hänen sijaintinsa ympärillä pyörivistä ukkosmyrskyistä lähtevät jaksoittaiset värähtelyt, mutta kun hän jatkoi niiden vastaanottamista, hän tajusi pian, että impulssit olivat metronomissa, jossa oli säännöllisiä lyöntejä, ikään kuin ne olisivat älykäs laskentakoodi tai numeroiden toistoa. Koska hän oli tuolloin ainoa ihminen planeetalla, joka pystyi vastaanottamaan tai lähettämään tällaisia langattomia signaaleja yli muutaman kilometrin etäisyydelle, oli luonnollista tulla siihen johtopäätökseen, että radioaallot eivät voineet olla maanpäällisiä ja että niiden oli siksi oltava Maan ulkopuolisia. Vuoteen 1907 mennessä hän oli sulkenut pois mahdollisuuden, että ne olisivat peräisin Kuusta, Venuksesta tai jopa Auringon luonnollisista signaaleista. Todennäköisin selitys näytti olevan älykkäät signaalit, jotka olivat peräisin Marsista, joka kulki tuolloin lähellä Maata. Myöhemmin muutkin havaitsivat nämä signaalit, ja niitä kutsuttiin puoliksi vitsillä nimellä pienten vihreiden miesten signaalit. Vuonna 1967 Susan Jocelyn Bell Burnell yhdisti nämä signaalit tähtien lähettämiin luonnollisiin signaaleihin, joita kutsutaan pulsareiksi, mutta toiset väittävät edelleen, että Teslan vastaanottamat signaalit olivat Maan ulkopuolisen älykkyyden lähettämiä, nimittäin Mustan ritarin satelliitin, kohteen, joka ”löydettäisiin” vasta puolen vuosisadan kuluttua.

Vuonna 1927 amerikkalaiset Taylor ja Young havaitsivat sekunnin sadasosan välein kaikusignaalin, joka oli peräisin 1 800-6 250 mailin etäisyydeltä. Joulukuussa 1928 Jurgen Hals Phillips Eindhovenin laboratorioista Alankomaissa vastaanotti tällaisia signaaleja, ja samassa kuussa norjalaiset tiedemiehet, kuten professori Carl Stormer Oslosta, kokeilivat lyhytaaltoradiolähetyksiä, kun he alkoivat havaita omia signaalejaan, jotka lähetettiin takaisin heille. Toistuvat lähetykset kaikuivat takaisin vain muutaman sekunnin kuluessa, ja tätä ilmiötä kutsutaan nykyään pitkien viiveiden kaikuiksi (Long Delay Echoes, LDE). Useimmat uskovat, että lähetetyt radiosignaalit voivat kimpoilla takaisin ilmakehän yläosasta ja luoda näin omien signaaliensa kaikuja. Lokakuun 28. päivänä 1929 tohtori Van der Pol Phillipsistä vahvisti, että hänkin oli kuullut kaikuja, jotka toistuvat joka aamu samaan aikaan. Myöhemmin väitettiin, että Musta Ritari -satelliitti oli vastuussa ilmiöstä lähettämällä siihen saapuvat signaalit takaisin niiden alkuperäiseen lähteeseen.

1950-luvulla signaaleja vastaanotettiin yhä enemmän, ja vuonna 1953 tohtori Lincoln La Paz New Mexicon yliopiston matematiikan ja tähtitieteen laitokselta havaitsi tunnistamattoman satelliitin testatessaan uusia tutkalaitteita. Se herätti tarpeeksi suurta pelkoa, jotta armeijan aselajitutkimuslaitos White Sandsissa, New Mexicossa, kokosi erikoisryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää, mikä esine oli ja mistä se oli tullut. Pluton löytäjänä tunnettu tähtitieteilijä Clyde Tombaugh johti ryhmää ja löysi toisen tunnistamattoman satelliitin, joka kulki ensimmäisen satelliitin rinnalla. Maaliskuun 3. päivänä 1954 Pentagon julkaisi virallisen lausunnon, jossa se julisti, että nämä kaksi kohdetta olivat luonnollisia satelliitteja tai kuutamoita, todennäköisesti asteroideja, jotka olivat joutuneet Maan kiertoradalle. Tämä selitys ei tyydyttänyt kaikkia eikä varsinkaan UFO-kirjailija Donald E. Keyhoe’ta. San Francisco Examiner ja St. Louis Post-Dispatch julkaisivat 14. toukokuuta artikkeleita, joissa siteerattiin Keyhoen teorioita sen sijaan, että olisi kerrottu virallisesta selityksestä. Jälkimmäisen lehtiartikkelin otsikko oli ”Keinotekoiset satelliitit kiertävät Maata, sanoo ’Saucersin’ kirjoittaja”. Kaikki eivät kuitenkaan olleet halukkaita noudattamaan salaliittolinjaa, sillä 23. elokuuta Aviation Week and Space Technology -lehti julkaisi jutun, jossa luki: ”Pentagonin pelko kahden aiemmin havaitsemattoman Maapalloa kiertävän satelliitin havaitsemisesta on hälvennyt, kun kohteet on tunnistettu luonnollisiksi, ei keinotekoisiksi satelliiteiksi. Toinen satelliitti kiertää noin 400 mailin päässä, kun taas toinen kappale on 600 mailin päässä maasta.” New York Times julkaisi satelliiteista samanlaisen artikkelin jo seuraavana päivänä, mutta lokakuussa tuli uusia raportteja, joiden mukaan NASA oli havainnut tunnistamattoman satelliitin signaaleja, joihin Keyhoe tarttui ja väitti, että signaalit oli vahvistanut ranskalainen tähtitieteilijä, joka oli myös havainnut ne.Vuonna 1957 venäläisen satelliitin, Sputnik I:n, ympärillä nähtiin tiettävästi UFO, ja jotkut jopa väittävät, että UFO ”varjosti” tai seurasi sitä. Joissakin raporteissa väitetään, että kohde oli napapiirin kiertoradalla, mikä ei ollut mahdollista yhdellekään tuolloin tunnetulle ihmisen rakentamalle satelliitille. Samana vuonna tohtori Luis Corralos Venezuelan viestintäministeriöstä kuvasi tunnistamattoman satelliitin polaariradalla, kun hän otti kuvia Sputnik II:sta sen ohittaessa Caracasin. Jotkut väittävät Sputnik I:n tavoin, että tunnistamaton satelliittikohde näytti seuraavan Sputnik II:ta. Marraskuun 20. päivänä 1959 Discoverer VIII:n lähes kuusimetrinen kuori irtosi kapselista ja saattoi mennä lähelle napapiiriä, joten monet ovat väittäneet, että suurin osa tämän päivämäärän jälkeen tehdyistä havainnoista on peräisin kuoresta. On väitetty, että Ocala Star-Banner -sanomalehti julkaisi 23. päivä artikkelin, jossa kerrottiin, että ilmavoimat olivat luopuneet kapselin etsimisestä.Vuoden 1960 alussa tutkijat Otto Struve ja Frank Drake Green Banksista, Länsi-Virginiasta, saivat tallennusneulansa räjähtämään täysin yli asteikon signaalilla, jonka nopeus oli 8 pulssia sekunnissa ja joka jatkui tasaisesti viiden minuutin ajan. Vuoden 1960 aikana Black Knight -satelliitti sai ensimmäisen kerran nimensä, vaikka sitä on kutsuttu myös Dark Knight -satelliitiksi. Vuoteen 1960 mennessä sekä Yhdysvalloilla että Venäjällä oli satelliitteja kiertoradalla, mutta 4. tammikuuta alkaen sanomalehdet raportoivat satelliiteista ja joskus kahdesta, joiden kiertoradalle asettamisesta kukaan ei ilmoittanut olevansa vastuussa. Helmikuun 11. päivänä The Southeast Missourian -lehti julkaisi muka artikkelin otsikolla ”Tumma satelliitti pysyy mysteerinä; Ei kenenkään omaisuutta”, vaikka todellisuudessa artikkeli oli otsikoitu ”Tumma ohjus voi olla neuvostoliittolainen ’tarkkailija'” ja alaotsikko oli ”Satelliitti vaikuttaa olevan napakiertoradalla Maapallon ympäri”.

Time Magazine julkaisi 7. maaliskuuta 1960 artikkelin ”Space Watch’s First Catch”. Siinä vahvistettiin, että kolme viikkoa aiemmin sanomalehdet olivat ilmoittaneet, että Yhdysvaltain Dark Fence -tutkajärjestelmä, joka oli perustettu satelliittien seuraamiseksi Amerikan yllä, oli ”havainnut salaperäisen tumman satelliitin”, joka pyöri yläpuolella säännöllisellä kiertoradalla.” Artikkelissa annettiin yksityiskohtia, joita on siteerattu uudelleen koko Mustan ritarin satelliittimyytin aikana, vaikka useimmat eivät ole jäljittäneet lausunnon alkuperää Timeen. ”31. tammikuuta Dark Fence havaitsi kaksi ohilentoa, jotka näyttivät tuntemattomalta avaruusobjektilta. Havaittuaan useita ohituksia seuraavien päivien aikana kapteeni W. E. Berg, Dark Fencen komentaja, päätti, että jokin kiersi yläpuolella suunnilleen polaarisella kiertoradalla. Hän riensi Pentagoniin ja ilmoitti henkilökohtaisesti muukalaisuhasta merivoimien operaatiopäällikkö Arleigh Burkelle. Muutamassa minuutissa uutinen välitettiin presidentti Eisenhowerille ja merkittiin huippusalaiseksi.” Timesin artikkelissa siteerattiin ”huippuviranomaista”, joka sanoi, että ”ainoa tapa tietää uuden satelliitin ilmestymisestä on seurata vanhoja satelliitteja”, mikä oli koko Dark Fence -ohjelman tarkoitus, josta Times Magazine totesi lisäksi, että ”kesti kaksi viikkoa, ennen kuin Dark Fencen tutkijat tarkistivat nauhoitetut havaintonsa ja huomasivat, että salaperäinen satelliitti oli ilmestynyt ensimmäisen kerran 15. elokuuta.”. Ilmavoimien valvontakeskus tarkisti myös tallenteistaan luettelon kaikesta muusta taivaalla kiertelevästä, ja sen tietokoneet laativat yksityiskohtaisen kuvauksen uuden kohteen käyttäytymisestä. Sekä ilmavoimien että laivaston todisteet viittasivat Discoverer V:hen, joka ammuttiin Vandenbergin lentotukikohdasta, Kaliforniasta, 13. elokuuta.””

Oletettavasti Yhdysvaltain laivaston tutka, jota käytetään satelliittien havaitsemiseen, havaitsi polaariradalla olevan kohteen. Ilmavoimien ministeri Dudley Sharp kertoi sanomalehdille, että satelliitti oli mitä todennäköisimmin edellisvuoden Discoverer VIII -satelliitin kotelo. Myöhemmin salaiseksi luokitelluista asiakirjoista on käynyt ilmi, että Discoverer-ohjelma oli peite Corona-projektille, jonka tarkoituksena oli kuvata Neuvostoliittoa napapiirin kiertoradalta. Avaruuteen kadonnut ”kotelo” oli itse asiassa säiliö, jossa oli kameran filmi, jonka oli tarkoitus pudota takaisin kiertoradalle ja pudota laskuvarjolla turvallisesti takaisin maahan kehitettäväksi ja tutkittavaksi. ”Ämpäriksi” kutsuttua esinettä ei koskaan löydetty, ja sen oletettiin palaneen samoihin aikoihin kuin Discoverer VIII maaliskuussa, kun se palasi ilmakehään, vaikka tätä ei koskaan vahvistettu, ja jotkut ovat väittäneet, että se jäi loukkuun napapiirin kiertoradalle, jolle satelliitti oli tarkoitettu. Syyskuun 3. päivänä 1960, seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun tutka havaitsi satelliitin ensimmäisen kerran, Grumman Aircraft Corporationin Long Islandin tehtaalla sijaitseva seurantakamera otti siitä valokuvan. Toukokuun 18. päivänä 1961 Smithsonian observatorio Cambridgessa Massachusettsissa havaitsi tunnistamattoman ”kirkkaan satelliitin”. Jopa tavalliset ihmiset olivat satunnaisesti havainneet sen, joka erottui punaisena, hehkuvana esineenä, joka liikkui lännestä itään kiertävällä radalla. Stanfordin yliopiston professori Ronald Newbold Bracewell teoretisoi vuodesta 1961 alkaen, että Maan yllä kiertoradalla saattoi olla muukalaisluotain, joka odotti vastaanottavansa älyllisiä radiolähetyksiä Maasta ja kimpoilevansa ne takaisin kotimaailmaansa, mistä johtuu Long Delay Echo Phenomena. Saman vuoden kesäkuussa Harlan Wilson julkaisi FATE Magazine -lehdessä tätä teoriaa koskevan artikkelin. Vuosina 1958-1965 Englanti rakensi kaksikymmentäviisi, mutta laukaisi vain kaksikymmentäkaksi rakettia ohjelmassa, jonka nimi oli kummallisesti ”Musta ritari”. Yhtäkään rakettia ei kuitenkaan koskaan asetettu kiertoradalle, eivätkä ne päässeet ulos ilmakehästä, vaikka niillä oli punainen hehku pudotessaan takaisin yläilmakehästä.

Toukokuussa 1963 astronautti Gordon Cooper väitti nähneensä vihreän, hehkuvan ufon ollessaan Mercury 9 -aluksessa. Esineen väitettiin myös tallentuneen tutkaan NASAn Munchean seuranta-asemalla Perthissä Australiassa, ja ihmiset väittivät sen olevan Musta Ritari. Virallisessa raportissa todettiin, että Cooperin elektroniikassa oli ollut toimintahäiriöitä ja hän hengitti liikaa hiilidioksidia, mikä aiheutti hallusinaatioita, mutta tämä ei selitä sitä outoa yhteensattumaa, että samaan aikaan hänen ”hallusinaationsa” kanssa NASA:n tutka kuvasi esineen ja noin sata työntekijää näki sen monitorien kautta. Cooper väitti nähneensä elämässään monia UFOja ja pitäytyi tarinoissaan niiden todellisuudesta, mutta kiisti nähneensä UFOn avaruudessa Mercury 9 -aluksella ollessaan. Hän väitti, että tarina oli UFO-kirjailijoiden keksimä, ja esitteli alkuperäiset Mercury 9 -lennon dokumenttipöytäkirjat ja paljasti myös, ettei NASA ollut koskaan havainnut UFOa tutkassa lennon aikana.

Vuonna 1973 Duncan Lunan oli tutkinut uudelleen vanhoja norjalaisia radiosignaaleja vuodelta 1928 ja luuli niiden olevan koodattuja viestejä. Tämä sekä tohtori Bracewellin vuonna 1961 laatimien teorioiden tutkiminen johti hänet julkaisemaan huhtikuussa 73 artikkelin Spaceflight Magazine -lehdessä. Hän oli ”asettanut LDE-tiedot kuvaajaan käyttäen pisteitä kuvaamaan kaikujen välisiä taukoja” ja luonut Karhunvartiijan tähdistöstä tähtikartan, joka näytti keskittyvän Epsilon Boöteksen tähden ympärille, vaikka tähtikartta olikin tähtikuvio tähdistöstä sellaisena kuin se olisi oletettavasti näkynyt 11 000-13 000 vuotta sitten. Hän väitti, että muukalaisten avaruusalus oli lähetetty Maapallolle tuona aikana seuraamaan ihmiskunnan kehitystä. Toiset pitivät Lunanin tietoja naurettavina ja toiset ylistivät niitä, vaikka jotkut väittävätkin, että Lunan myönsi myöhemmin menetelmiensä olevan epätieteellisiä ja tehneensä kiistattomia virheitä laskelmissaan.

17. heinäkuuta 1979 The National Enquirer otsikoi ”Rampautunut UFO kiertää maapalloa”, ja 29. heinäkuuta 1979 brittiläinen Reveille-lehti julkaisi artikkelin otsikolla ”Sensaatio avaruudessa”, jossa väitettiin, että vaurioitunut muukalaisalus kiertää Maapalloa.” Los Angelesissa asuvan Henry Grisin kirjoittamassa National Enquirerin artikkelissa väitettiin, että sekä venäläiset että amerikkalaiset olivat havainneet avaruusaluksen sekä aluksesta peräisin olevia jäänteitä, jotka näyttivät vaurioituneilta ja vapaasti leijuvilta Maapallon kiertoradalla. Otsikon jälkeen kaikki, joilla oli kaukoputki, lähtivät tietenkin etsimään esinettä yötaivaalta, mutta edes niin sanotut ammattimaiset avaruuden tarkkailuryhmät Yhdistyneiden Kansakuntien ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevästä komiteasta, Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomentokunnasta (NORAD) tai Smithsonian astrofysikaalisesta observatoriosta eivät pystyneet havaitsemaan salaperäistä satelliittia. Yksi Grisin amerikkalaisista lähteistä, John P. Bagby, väitti myöhemmin, ettei hän ollut koskaan puhunut Grisin kanssa, ja artikkelia, jonka Gris väitti Bagbyn kirjoittaneen UFOsta Icarus-lehden tammikuun 1969 numeroon, ei näytä olevan edes olemassa. Tutkija Jean Meeus diskreditoi Grisin edelleen, erityisesti hänen väitteensä kiertoreitistä. Grisin venäläisiin lähteisiin kuului Aleksey Zolotov, joka oli muinaisten avaruusolentojen teorian ja vuoden 1908 Tunguskan, Siperian räjähdyksen yhteydessä maahan syöksyneen UFOn teorian kannattaja. Gris siteerasi myös venäläisen astrofyysikon Sergei Bozhichin väitettyä huomautusta sekä Vladimir Azhazhan ja Aleksandr Kazantsevin väitettyjä huomautuksia, joista jälkimmäistä Gris siteerasi sanomalla, että ”alus oli vähintään 200 jalkaa pitkä ja jopa 100 jalkaa leveä”.

Vuonna 1988 kiinnostus Musta Ritari -satelliittia kohtaan heräsi uudelleen, kun John A. Keel kirjoitti teoksen Disneyland of the Gods. Keel väitti olevansa fortealainen, mutta siitä huolimatta hänen kirjassaan ja muissa hänen kirjoittamissaan kirjoissa ei ollut juurikaan alaviitteitä, lähteitä tai kirjallisuusluetteloita, mikä on hyvin epätavallista todellisten fortealaisten tapaan. Kuten Donald Keyhoe, myös Keel oli tunnettu siitä, että hän vääristeli tai liioitteli tosiasioita, erityisesti tunnetuimmassa teoksessaan The Mothman Prophecies.

Vuonna 1998 avaruussukkula Endeavourin miehistö kuvasi lennon STS-88 aikana UFOn tai tuntemattoman satelliitin epätavallisen matalalla kiertoradalla, jota ei kuitenkaan kuvailtu polaariseksi kiertoradaksi. NASA julkaisi nämä kuvat yleisölle, mutta ne katosivat ja ilmestyivät sitten uudelleen internetiin. Esineen ulkonäköä on verrattu kapteeni Nemon Nautiluksen avaruusversioon. Useimmat väittävät, että oudon näköinen UFO on lämpöpeite tai Trunnion-tapin lämpösuojus, jonka astronautti Jerry Ross oli hukannut EVA-toiminnan (Extravehicular Activity) aikana, kun hän oli ollut kiinnittämässä venäläistä Zarya-moduulia amerikkalaiseen Unity-moduuliin ensimmäisen kansainvälisen avaruusaseman luomiseksi. Avaruuskävijät ja kaksi antennikelaa päästettiin myös avaruuteen. Esineestä ilmestyi useita huijauskuvia, joissa esine oli liimattu Endeavorin viereen tai eri taustalle yhdessä sen alla näkyvän Maan kanssa. Useiden raporttien mukaan Endeavorin ottamasta videosta otetuissa aidoissa stillkuvissa näkyvä esine muuttaa muotoaan hieman, mikä mahdollisesti antaisi uskottavuutta ajatukselle, että kyseessä olisi joustava peitto. Video otettiin noin kahden minuutin aikana, joten huopaa ei tarvitsisi manipuloida avaruudessa kovin nopeasti. Muoto ei kuitenkaan välttämättä muokkaudu tai muutu lainkaan, vaan se saattaa yksinkertaisesti olla vapaasti leijuva kiinteä esine, ja näin saamme esineestä erilaisia kuvakulmia, joiden avulla voisimme mahdollisesti saada melko hyvän käsityksen esineen kolmiulotteisista piirteistä. Toiset ovat väittäneet, että lämpöpeite olisi pudonnut kiertoradalta ja palanut ennen kuin STS-88 havaitsi sen.

Yhteenveto

Nikola Teslan LDE:t ja 20- ja 60-luvuilla saadut LDE:t eivät ole olleet tehokkaita todisteita, jotka liittäisivät ne 1950-luvulla alkaneisiin tunnistamattomien satelliittien havaintoihin, jotka vaikuttavat varsin aidoilta ja selittämättömiltä, mutta väitteitä Sputnikkeja ”varjostavista” UFO-havainnoista tuskin on vahvistettu. Mitä tulee 50- ja 60-luvuilla kirjoitettuihin lehtiartikkeleihin, ne olivat itse asiassa suurimmaksi osaksi, ellei jopa kokonaan uudelleen kirjoitettuja kertomuksia tunnetulta UFO-kirjailijalta Donald Keyhoelta, ja viime kädessä Timesin artikkeli vuodelta 1960, jota niin todenmukaisesti siteerataan, kertoi yhdestä tapauksesta, jota ei koskaan yhdistetty Black Knight -satelliittiin, ja siinä todettiin, että tämän tunnistamattoman satelliitin alkuperää koskeva mysteeri oli ratkaistu. Itse asiassa Eisenhowerin paperit, jotka oli merkitty huippusalaisiksi, saattoivat jopa olla olemassa, mutta hänelle vain syötettiin alustavaa, väärää tietoa kuten kaikille muillekin. Myöhemmin tiedemiehet todella käyttivät aikaa kohteen positiiviseen tunnistamiseen ja lopullisen raportin laatimiseen siitä, ettei heidän tarvinnut huolehtia ensimmäisestä raportistaan.

Duncan Lunanin työ on naurettava, ja hän veti sen myöhemmin takaisin, joka antoi meille ajatuksen ja päivämäärän 13 000 vuotta vanhasta avaruusolentojen luotaimesta. Avaruussukkula Endeavourin vuonna 1998 tekemää havaintoa ja ottamia valokuvia ufosta ei voi millään tavalla yhdistää alkuperäisiin 50- ja 60-luvun havaintoihin Black Knight -satelliitista, mutta kun otetaan kohde sellaisenaan, se voi todellakin olla ”virallisessa” selityksessä kuvattu lämpöpeite, mutta se voi olla myös kiinteä, kiertoradalla liikkuva UFO.

Erilaisissa Musta ritari -satelliittia käsittelevissä verkkoartikkeleissa ihmiset harhailevat lukuisissa kaninkoloissa, joilla ei ole juurikaan tekemistä aiheen kanssa. He alkavat puhua UFOista, Erich von Danikenin muinaisten astronauttien teoriasta, Philip K. Dickin kokemuksista avaruusolentokontaktista hänen ollessaan muuttuneessa mielentilassa tai jopa ”Monoliitista”, jonka Apollo X:n väitetään kuvanneen yksityiskohtaisesti ja joka myöhemmin tuotiin takaisin maahan avaruussukkulalla, ennen kuin niitä käytettiin virallisesti. Jotkut ovat jopa väittäneet, että Arthur C. Clarke olisi jotenkin saanut salaisia tietoja Mustan ritarin satelliitista ja Monoliitista, jotka innoittivat häntä kirjoittamaan joitakin tieteiskirjallisuuden tarinoitaan. Useimmissa näistä verkkoartikkeleista on rivejä, jotka toistuvat sanasta sanaan tai kappaleesta kappaleeseen kaikkialla niillä verkkosivustoilla, joilla mainitaan Musta ritari, mikä paljastaa selviä merkkejä kopioinnista.

Tämän alan salaliittoteoreetikoilla on vakiintunut tapa väittää, että mikä tahansa tunnistamaton satelliitti on Musta Ritari. Otetaan esimerkiksi Cooperin havainto vihreästä, hehkuvasta UFOsta, joka ei muistuta lainkaan STS-88-havaintoja. Ainakin toinen niistä ei todellakaan ole Musta Ritari, mutta jotkut väittävät molempia sellaisiksi. On hyvin todennäköistä, että koko ajatus Musta Ritari-satelliitista on sekalainen sekoitus satunnaisia UFO- ja tunnistamattomia satelliittihavaintoja, jotka todennäköisesti olivat suurimmaksi osaksi erilaisia kohteita, joilla ei ollut mitään yhteyttä toisiinsa. Nämä ovat joukko pisteitä, joita ei voida yhdistää millään uskottavalla tavalla. Jotkut näistä havainnoista ovat saattaneet olla todellisia, emme tosiaankaan voi sulkea pois, aivan kuten UFO-ilmiöissä, sitä tosiasiaa, että kyseessä on salainen ihmisen tekemä alus. Esimerkiksi tässä tapauksessa Yhdysvallat laukaisi vuonna 1990 salaisen satelliitin nimeltä USA-53 tai Misty Satellite, joka oli muodoltaan hyvin outo ja kartiomainen. Neuvostoliitto laukaisi epäilemättä samanlaisia salaisia satelliitteja valvontatarkoituksiin. Musta ritari -satelliitti vaikuttaa olevan myytti, joka on luotu useista näennäisesti toisistaan riippumattomista tapahtumista, mutta kun tapahtumat otetaan sellaisenaan, ne jäävät mysteeriksi, kuten useimmat muutkin UFO-havainnot ovat jääneet.

Lähdeviitteet

Musta ritari -satelliitti on aihe, joka on esiintynyt lähinnä lehtiartikkeleissa, joista monet ovat vahvistettavissa verkossa. Aiheesta on myös useita esseitä verkossa. James Obergin kirjoitukset ovat yleensä parempia, ja hän on kirjoittanut kirjan avaruustutkimuksen myyteistä, vaikka se onkin hieman vanhentunut. Toinen hyvä artikkeli aiheesta on Brian Dunningin artikkeli, joka ilmestyi podcastina Skeptoid Podcastissa #365. Vaikka podcast on äärimmäisen kuiva, itse artikkeli sisältää hyödyllistä tietoa.

Crippled UFO?: The Case of the Phantom Spacecraft by James Oberg (1980) The Black Knight Satellite by Brian Dunning (June 4 th , 2013) The Black Knight Satellite, Bracewell Probes, and Philip K. Dick by Martin J. Clemens (Feb. 21 st , 2014) STS-88 and the Black Knight by James Oberg (Oct. 21 st , 2014) The Strange, Sordid History of the ‘Black Knight Satellite’ by Micah Hanks (July 6 th , 2016) The Black Knight Satellite: Sentinel From Space (From the Unredacted Website) Aliens from Space by Donald Keyhoe (1973) UFO’s and Outer Space Mysteries by James Oberg (1982) Disneyland of the Gods by John A. Keel (1988)

  Artikkelin julkaissut intothefrayradio.com

http://eksopolitiikka.fi/ufologia/musta-ritari-satelliitin-mysteeri/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_