mumeksintupa

[mumeksintupa]

Loppukatselmus

Koska rakennusvalvontavirasto vihdoin kaiken vääntämisen jälkeen oli meidän kanssa samaa mieltä, että tämä torppa on turvallinen asua, ja remontti toteutettu suunnitelmien mukaan, on tilinpäätöksen aika. 5,5v siihen meni kellarin osalta, ja kaikkiaan 10/2010 - 12/2017.

Ennen ja jälkeen

Mumeksintupa veilä vihreiden nurkkalautojen aikaan, 1980-luvulla. Jättipihlaja ja -kuusi on vielä paikallaan, ja B-talo ei edes suunnitelmissa.

Kesä 2012, sivut kaivettuna kellarin aloituksesta

2017 ensilumet, ja RaVa-härdellin aiheuttanut painovoimainen ilmanvaihto käynnissä - Eskon Oyn tuulivoimaisella hormi-imurilla [piipun päässä]

Pikku mutkia sen asentamiseen teki 2016 marraskuussa todettu savupiipun murenema. Tiilet oli pintapeltien voimalla paikallaan, joten piippu purettiin sääkatteeseen asti, muurattiin, hormit slammattiin ja koko koreus pellitettiin uudelleen. Ensi lumituiskun aikaan luonnollisesti, joten huputus oli paikallaan.

Entrée 1980-luvun lopulla

Kesä 2012

Kesä 2017

Eteinen

Pikkujäbä mummilassa n. 1980

Olkkari torpan meille luovutuksen aikaan - Tulikukka-ryijyn tunnistaa häävieraat :D

Keittio ennen & jälkeen

2017

Pikku-Vee ja faijan stiflat 1980-luvun alussa

Keittiö 2010 & 2017

Alakerran saniteettiosasto ennen & jälkeen - smurffinsinistä kunnioittaen

Yläaula

Pikkuhuone

Pikkuhuoneen ja makkarin väliseinä + vintti avattuna 2010 syksyllä. Aukossa on yläkerran kylppäri muuria vasten.

Makkari

Kellarin aula 2010, ruokakellari moukaroituna

Ala-aula vähän siistittynä

Kuumavesivaraaja aka sukellusvene 2x3x2 m - tietty asbestilla kauttaaltaan vuorattuna

Sama kohta kodinhoito- ja takkahuoneeksi muokattuna

Veljekset pilkkoi sukellusveneteräksen (vahvaa oli) rälläköillä - puruvälipohjan alla..

KHH samasta kohtaa

Takkahuone

Sama nurkka muutamaa vuotta aiemmin. Koko talo on peruskalliossa kiinni 50 cm välein liimatuilla 30 mm harjateräksen pätkillä. Rouva kuivattelee liimaa.

Varasto

MLP- & varastohuone

Urakoitsija saunan alapohjan kimpussa. Aukko muurattiin umpeen, kuvanottopaikalle tuli pikkuvessa, ja pesuhuoneeseen puhkaistiin kantavaan seinään uusi oviaukko.

WC kellarissa. Karppi- ja vesiaiheessa oli oma askartelunsa, kun piti tietenkin aloittaa kokonaisista laatoista mosaiikkien tekeminen :D

Ex varasto 2012..

josta tuli kylppäri. Sittemmin myös Sauna-Satu -levy on korvautunut oikealla ikkunalla.

2012 oli vielä irvisteltävää varaston nurkan alla

Saman seinän toisella puolella, ex-varastohuoneessa

johon väsättiin tällainen huone

Tähän relaksoivaan tunnelmaan on hyvä päättää myös tämä blogi. Tai ainakin laittaa tauolle ennen ensi projektia... Kiitos kaikille seuranneille! :D

[mumeksintupa]

Nykerrysta

Pätkissä kulkee työ kellariahertajan. Joten päivitettävääkin tulee vähän harvaksemmaltaan. Nyt olen antanut meille kutsua epämääräisen juomaringin pikkujouluihin, ja vaatimuksena oli haalea sauna, lämmintä olutta ja laulaisin mieluummin kuin hyvin. On siis hienoinen paine saada kellari valmiiksi ainakin remppasaunan väärtiksi.

Meillä on ollut jo pari kuukautta ilo kulkea klitsuun sisäkautta. Lukemattomien hakujen jälkeen löytyi puuseppä, joka a) vaikutti täysjärkiseltä b) ammattilaiselta ja c) tarjosi sellaista tarjousta, ettei tarvinnut suoraan nauraa kortistoon. Hintahaitarihan oli sen mainittu €7k – nyt maksettu alle €2,5k. Oletan, että edellisen tarjouksen portaita ei ollut kaavailtu jaavalaisesta akaasiasta, tai tunturivisakoivikosta. Jälki on todella hienoa, ottaen huomioon ton kuilun ahtauden ja mitat mitä sattuu amatöörirappaajien jälkiltä.

Toinen todella pitkään ilmassa ollut ajatus oli IV-poiston järjestäminen vähän hallitummin, jos sellaisesta painovoimaisessa voidaan puhua. Heti kärkeen löyty rankkiämpärin pohjalle vähän laastipölyä ja muuta jännittävää poistohormista. Liekö valumuotin jämiä tuo hapannu lankku?

Se hienoista avautumista aiheuttanut ø160 läpivienti kurtulla vuorattuna. Ei kerrota kellekään, mitä tapahtui poistoventtiilin asennukselle tässä kohtaa..

Sama mato vessan katon puolelta. Koita ite järjestää ensin 160-kurttuputki läpiviennistä rikkomatta sitä, sitten kiertää kuuman kv:n putket (pun) alle 100 korkeudella, hirttää siihen väliin 160/100 -t-kappale, ja kauniiksi lopuksi ährätä koko komeus 140x110 hormiaukkoon. Tiivistä urtsilla ja siisti loppu aluteipillä. Kestää varmasti tiukemmankin LVI-tarkastajan katseet loppuraportissa…

Satasen kurttumato varaston katossa oli sentään paria mutkaa helpompi. Mitä nyt putkiväli siinäkin oli aavistuksen putkea pienempi. Tästä saadaan kellarin korvausilma; jää nähtäväksi, tarvitaanko vielä lisäksi ikkunoihin pikkuräppänät asuinkerrosten tapaan. Takka kun kenkkuilee vedolla n. joka neljäs kerta, ja sammahtaa heti alkuunsa kellarin savustaen.

Hommat alkaa vuosien jälkeen olla lähellä antenniosastoa

Kiuas tuli koepoltettua jo kesällä pahimmista varastorasvoista, mutta kylmäkäynnistys piti tehdä vielä ennen kiviä. SE TOIMII HIENOSTI!!! Eikä savu falskaa mistään, mikä on pieni ihme kaikkien mutkaepisodien jälkeen tuon pasuunan kanssa.

Väkertämistä riittää tässä vaiheessa kaiken maailman koteloinnissa ja listoituksissa. Naapuri aka Vara-Kari on ansioitunut taas useamman kerran nysväämään epäkulmajiirejä. Kylppärin kattokotelo

Ikkunanpieli sen vieressä

Mister L itte ja sen vaimo listoittaa & silikonoi

Koska seinät. Noi on niin fjongalla joka suuntaan, että onneksi ei oltu purettu kivilootia auki – ne toimii hienosti painoina, kun lattialistat pitää kliistrata seinään. Proppaus olisi ollut plan B

Karin näyte kaapinpäällisen koteloinnista. Menee muuten saumat aika tarkkaan, ja huomaa jiiri ulkokulmassa!

Ja kun hifistelyksi menee, pitää sirkkelillä itsekin ajaa ovenympäryslistaa päreen paksuiseksi. On sen verran eroa vasemman ja oikean karmin välillä, että toinen lista kaipaa fylliä, toinen pitää ohentaa reilusti.

Portaikkoa väsättiin kaksin viime vkl, rouva sirkkeliä laulattamassa ja minä naulapyssyllä tahtia. Tässä parasta näytettä tulitikuista, millä tehdään jälkeä.

Mutta sehän kiiltää siltä, kun olisi aina ollut, tuo aaltomuoto, tuossa paikallansa. Rouva onnitteli jälleen itseään päätöksestään käydä purkamassa nämä naapurin puretusta rintsikasta. En voi olla eri mieltä!

Josko seuraavaan kuvakollaasiin voisi laittaa ennen – jälkeen -sommitelman?

[mumeksintupa]

Valoa katajaiselle kansalle

Näin syysiltojen pimetessä on jaettava eldistä katajaisen kansan valaistumiseksi. Sähkäri pääsi duuniin [lue: muistettiin pyytää..] vihdoin ja tulos on sarja häkellyttävän arkisia valaisinkuvia. Mutta ilo on suuri, kun kellaria on valaissut viimeisen kolme vuotta ainokainen rimpula raksalamppu.

Ja takkaankin saatiin tuli viritettyä! Sans fumé, without carbon monoxide O.D'd, utan Helsingfors räddningsverk.

Varastossa kaksi putkea

Aulassa leijuu extraterrestriaalisia ilmiöitä

Hienot kuviot viinikellarissa – ei ehkä tunnelmallista, mutta flindan löytämis-funktionaalista

Valomato menee yläkaappien alle 1200 lm voimin

Kylppärissä on vähän turhankin valoisaa

Saunassa on vähän turhankin savusaunaisen tunnelmallista

Ja kiiltävä kaveri aurinkoa ottamassa kellarin ulkoseinällä

Pyhä skarabeija!

[mumeksintupa]

Valitilinpaatos

Takkamaakarin hommat tuli jo heinäkuun puolella kuntoon. Oltiin sovittu, että hän tekee uunin ns. lähes loppuun asti, kun vielä halusi slammata sen. Luovutuskuntoinen urakka.

Meille jäi sitten pintojen tasaus ja kulmien hoonaus, ja Manna luonnollisesti veti antiikkilaastilla viimeisen pinnan kolmeen kertaan. Pinta viimeisteltiin varovasti hiertämällä vaahtokumilastalla, kuten seinätkin on laitettu. Piti vielä erikseen ostaa pellin ympärille kehikko, mikä laitettiin märkään antiikkilaastiin + propattiin lyöntitulpilla.

Ja toinenkin uuni on vihdoin paikallaan, kiviä vailla.

Saunan puolella lasishow sai onnellisen päätöksen, kun Netrauta sai rouvan hienoisen painostavan vihjailun jälkeen ylipuhuttua Glasshouse Oün vaihtamaan huonon lasin uuteen. Tällä kertaa tsekattiin heti, että kaikki stemmaa. Itse ovi ei tietenkään mennyt ihan kässärin mukaan paikalleen – kuten niskakarvat pystyssä ounasteltiin. Aukosta piti kuin pitikin ottaa laattapuolelta alukulmalista pois, ja antiikkilaastipuolelta hoonata millitarkkaan saraoille syvennetyt aukot ja vähän pyyhkiä laastia pois. Nyt väliseinän reunan korolla ovenrako on luokkaa hiuskarva. Mutta [kop-kop] vaikuttaa pysyvän paikallaan.

Se noin ainoa kesän remppapäivä shortseissa. Lasi meni ihan luistelemalla mestoilleen verrattuna oven kanssa ähräämiseen – sen kun nosti listoineen silikoneineen pysteriin.

Koska tähän tulee perfektionistille ärsyttävästi ovenkarmi eteen, näytettäköön pieteetillä (välillä Lammen ittensä nysväämä) laatoitus #aspergen #perfektionisti.

Vähän vajaa foto, mutta KHH-kaapistot on myös paikallaan massiivitason kanssa.

Oma episodinsa on ollut kellarin portaiden hankinta. Nettikirppareita tuntuu riivaavan kahdenlaiset kieroonkasvamiset: ihmiset, jotka eivät tarvitse mitään, tykittää AV:itä ja "vapautan" tsjp. – tietämättä välttämättä, mitä ollaan myymässä. Toinen sortti on myyjä, kelle on joko liian vaivalloista näyttää/selittää/tarjota detskuja tsjp. ja/tai kaupanteon hetkellä vetää servot kiinni ja myyminen muodostuu hälle ylitsepääsemättömäksi. Klitsunportaiksi aioittujen kanttareiden kanssa kävi vähän molempia, minkä rouvan fäbäriä seuraavat on voinu todistaa 3:)

Lopulta helpointa oli marssia lähimmälle Stadin työmaalle, jossa lupaa kysyttäessä mesu totes "nii, täshän on vkl just tulossa ja kaikenlaista jengiä tääl liikkuu – emmä tiedä mistään kivien häviimisestä.." ja katsoi korostetusti toiseen suuntaan. Joten toisen työn sankarin ja traktorinhaarukan avustuksella kolme ylöskaivettua kanttaria päätyi velimiehen kanssa perkkiksellä könyämällä kellarin ulkoportaiksi.

Tehtiin pohjat velimiehen patiourakan ylijäämämurskeilla uusiksi, ja pungettiin iltajumpaksi stemut kaksistaan paikalleen. Muistetaan, että graniitin ominaispaino lienee siellä lähempänä kahta tonnia kuutio – noi on hyvän toista sataa kiloa kipale. Harmi ettei tullut fotoja niistä egyptiläisviritelmistä paikalleen vierittämisestä :D

Manna laitteli parina iltana leikkihiekalla meidän pation ylijäämälaattoja askelmiksi.

Lopuille pihanperän kiville ja parille S100-säkkijämälle löytyi sarkofagimainen muoto piilottamaan seinän eristepatti.

Kellarin sisäportaista paras (ja lähes ainoa) tarjous toistaiseksi on ollut €8500:- (!!) – ihan hetkeen ei olla teettämässä, jollei parempaa tarjousta tule. Jos miettii Tinpen heidän [korkeampaan] taloonsa aikaan laskeneen, että priimalaadun puuportaiden matskuihin jos oikein tuhlailee, saa viitisen sataa uppoamaan… Melko palkoille pääsee hienopuuseppänä?

Vaikka miten kylmä kesä olisi ollut, pihalla ei kaikki ole moksiskaan. Jaakko on vähän venähtänyt porraskaiteella – vihreä papusaalis on jo muutaman kilon paremmalla puolella.

Onneks rapujuhlat on kans tulossa pian, koska tillipuu alkaa huidella parissa metrissä.

Sen sijaan rypäle- tai tomaattisadolla ei ihan vielä paukutella henkseleitä.

Ja vikaksi fiilistelyksi entistä orkkiksempaan suuntaan kääntyvä mumeksintupalaisuus: lempattiin uudemmanhenkiset kalusteet Pakila-Palis-Torppis-kierrättää -sivulle, ja haettiin Kouvolasta hienompi senkki tilalle.

[mumeksintupa]

Katharsis Karhunpiilossa

Jukolat on juostu (Manna, kipeänä) ja niin pian vietetty jussitkin. Vaan saunominen jäi Karhunpiiloon, Rantasalmelle [landelle]. Täällä parhaillaan katkoillaan napanuoraa projektiin, jolle ei saattanut kirjoittaa pistettä. Seuraa summa summarum sapatista, jota myös työpaikkojen väliseksi lomaksi kutsutaan. Mutta kutsutaan kotimaista möksämatkailua kuinka kansantaloudellisesti turhakkeeksi tahansa, on se joka kerta käsittämättömän puhdistavaa ja voimauttavaa. Vive le granpére et sa construction! Jussin päätti paluumatkalla ehta böndetunnelma - näin putsataan luomusti itikat rekkarista

Tässä kohtaa lienee vähintään kohtuullisen korkean silinterinnoston paikka sekä edelliselle, että tulevalle työnantajalle: KIITOS joustavuudesta maalis-toukokuussa, sekä duunien aloittamisen venyttämisestä kuudella viikolla! Ei ihan itsestään selvyys saada tällasta siimaa =D

Tekemistä – la construction – kellarin kanssa oli enemmän kun riittävästi, ja taannoisen avautumisen kaltaisia *hrm* säätämisiä tulee talollisella vaan eteen koko ajan. Kellari-TES asetti työajaksi puolentoista kuukauden ajan keskimäärin 12 h/pvä, 7 pvä/vko muutamalla hassulla vapaaillalla. Ei ole malttanut edes Mumeksintupaan loruilla.. =/ Rouva oli onnistunut täysin poikkeavasti itselleen sumplimaan lähes joka viikonlopulle menemisiä touko-kesäkuussa. Käsillä taisi olla yksi yhteinen vlv, jona ikään kuin kostoksi sain itseni mm. laskemaan Panumiehen tuoreen mugelon varpaita pakilalaisherraseurassa. Yksi vkl meni viihdyttäessä uuden toimen nimissä monsieur Clovis Taittingerin liepeessä samppanjamessuyleisöä. Joten kun ei, niin ei. Avautumiselle herkille: leipäteksti on alempana. Pari sanaa säätämisestä, jotka täytyy saada arkille kirjattua.

Ottakaa Opiksi I – ihan perus. Kuten takaovella ekassa työpaikassa kuultua: TARKISTA kuorma. HETI, eikä kuukausien päästä. Vältyt turhilta ohimohaiventen kiskomisilta. Luulis kuormien kokemuksella v:sta 1995 tietävän, vaan ei. Netraudasta viime kesänä halvennuksella ostetun lasioven sarananpaikka on liian snadi – sarana ei mene paikalleen edes ilman siihen tarkoitettuja silikonitiivisteitä. Säätöä ja avautumista.

Ottakaa Opiksi II. TARKISTA & varmista työn jälki, laatu, kohde ja seuraukset. HETI. Vältyt raastavalta holtittoman sotkun korjaamiselta, jonka "ammatti"miehen työeetos on jälkeensä jättänyt. Faijavainaalta ja kunniakkaalta ukiltani aikanaan opittu mantra "suomalaisen miehen sanaan voi aina luottaa" ei näillä kokemuksilla todellakaan pidä millään muotoa paikkaansa kymmenluvulla. Putkari Marko Hirvonen tekee hallaa vanhan liiton faijansa hienolle putkiliikkeen maineelle, minkä liikkeistään kerkiää. Kahdeksat (!) oharit kolmessa kuukaudessa hyvin simppeleistä putkariduuneista: jakotukkiin vetojen liittäminen.

Ainoaan ja viimeiseen ukaasiin tulla tekemään työnsä loppuun 3 vkon jälkeen ei ole kahteen viikkoon vastannut. H:lla alkava [maahari]asentaja tuli Pakilan Putkesta mestoille parin päivän varoitusajalla, teki hienoa jälkeä parissa timmassa ihmetellen, mikä tässä oli muka niin vaikeaa. Kyseli koko ajan toiveita ja selvennyksiä asennuskohteille. Lähtiessään kysyi, koska saa tulla jatkamaan ja toivotti hyvät päivänjatkot (!). Peukutan työperäistä maahanmuuttoa.

Sähkärit ilmaantuu paikalle kiitettävästi, mutta ammattikunnan tapoihin kuuluu nähtävästi kieputtaa piuhat mahdollisimman monelle letille. Siinä se firaabeliremppaajan aika menee, kun koittaa vetoja saada johtokoteloon, paneelin alle jne. kaikella pygmin voimallaan uudelleen ängettyä. Minne ne menisi sovinnolla, jos olisi siististi rinnan asennettu.. Enkä edes aloita montako juoksumetriä johtoa on pitänyt irrottaa ja asentaa kattoon uudestaan siihen paikkaan, mistä puhuttiin. Seinävetojen jälki onneksi on hienoa =)

Ottakaa opiksi III. TARKISTA ammattilaiselta, että hän on sisäistänyt työkohteensa tarkoituksen. Meidän olisi timanttiporausfirmalta läpivientiä tilatessamme pitänyt tietää, että 160 mm IV-putkelle tehtävä reikä pitää olla 170 mm, koska 160:n putken ulkohalkaisija on oikeasti 165 mm. Asentajahan ei voinut kysyä, mitä tähän rööriin tulee. Tilatessani tasan mainitsin porauksen tarkoituksen, mut näytäpä se toteen, kun ei ole tällä kertaa sähköpostia tarjouspyynnöstä. Miksi olisi, kun niihin ei vastata neljä kertaa viidestä.

Ottakaa opiksi IV. Raksaamisessa kuluttajansuojaa ei ole, koska kaikki [ammattilaiset] olettaa kaupan tapahtuvan B2B-periaattein. Tarjouksia kysyttäessä mm .hinnat saa pääsääntöisesti alvittomana, joka pitää joka kerta osata kysyä. Kuten piilolisät paku-, km-, ja pientarvikemaksuista.

Rautia sen sijaan tulee upeasti vastaan jatkuvasti diletanttiremppaajien harhaostoksien vaihdoissa, sekä luokattomissa matskuissa. Tätä nykyä kestopuun (ex-painekyllästetty) pitää olla ns. lastentarhaturvallista, että jaanapetteri voi vaikka nuoleskella leikkitelinettä saamatta akuutteja tšernobyloireita. Sitä tehden puu hajoaa käytössä kahden talven yli stideiksi. Tässä meidän porrasaskelma. Mikä kestopuu sellainen on, mitä pitää öljytä 3 krt/v, kysyy nimim. ei-niin-kaikessa-Vihreä?

Aikaansaannoksista hienoisesti pirteämmällä äänensävyllä. Eristetyn savuputken inssaus oli todellakin sitä. Mukaan saatuun pantaan piti tehdä itse sopiva kiinnike Teräsjaskalta haetusta rosterisiivusta rälläköimällä, taivuttelemalla & poraamalla. Ja koska se ei ollut tarpeeksi vakaa – itsehän ehdotin kahta pantaa, mihin myyjä että yksi kyllä kestää – piti tehdä vielä kulmarauta putken niskalle nitkahdusta estämään.. Myös hormikauluksesta piti pienentää kuunsirppi pois, koska eihän me osattu rapata antiikkilaastilla suoraa seinää =D

Naapurit teki muutaman päivän huikean kattorykäisyn, kun äiti maalasi kattolankkuja ja vara-Kari pilkkoi ja nakutti niitä kattoon minkä kerkes. Mun hommaksi jäi hieroa varaston katto paikalleen, sinne kun piti tehdä astetta luovempia läpivientejä manneputkien venttiileille.

Muista epäsuorasti kellariurakkaan liittyvistä aikaansaannoksista voi esitellä ikkunanpielien siistimisrappausta ja -maalausta, josta talokeskuskin sai osansa

ja pääoven kynnyksen vihdoin-suojausta. Eristepatin tippapelti sai uuden muodon.

Myös broidin kevättalvella synnytystä odotellessa urakoima kaide on esittelemättä. Dahlilta vesiputkea + metallipajataitoa ja -maalia = hieno mittaansa tehty porrasturva. Nyt uskaltaa meidänkin iltamista lähteä yön syännä pelkäämättä kapsahtavansa tomaattipenkkiin.

Lähimmäs saunomista päästiin kiukaan rasvapoltolla pihalla.

Kustavilainen takkamaakari oli tällä viikolla kolme päivää duunissa, ja jukkapoikamainen ulkokuori tiesi semisti boheemia tarvikehankinnan ohjeistusta ja uunisuunnitelman toteutusta. Kertaalleen tsekattuihin ja meidän tilaamiin matskulistoihin tuli vielä säätöjä, joita juoksin sitten raurakaupoista hakemassa. Luukut olisi toki voinut hankkia aiemmin, mut onneksi ei, koska niidenkin mittaa vaihdettiin vielä paikan päällä. Jannu osaa onneksi professionsa ja juttuun tuli hienosti, että menee artistin taiteellisuuden piikkiin.

Kiertoilman kulku

Välivaiheessa ennen muutamaa varvia ja tulisijan kattolaattaa

Tälle ei voi kun nauraa: me tiedettin kyllä, että valaja/kuramies jättää aina tassunjälkensä muottiin, ja tietty Korpisalo teki sen sillon tavallaan

Kun Manna aloitti kolmetonnisen [hienotasoitteen] levittämistä lattioille ennen laatoitusta, löytyi aulan lattiaan valettu stubu. Valujälki oli sen verran roiskispaiskis, ettei me saatu hienotasoitteella lattianpohjaa kun suunnilleen vaateriin, tasaisesta puhumattakaan. Anteeksi vieraille tässä vaiheessa laatankulmaan isketyt varpaankynnet.

Ramin laattaleikkuri oli loistovärkki isoa 33x33 -laattaa diagonaaliin pilkkoessa

Laattapisteen TH Minimal beige & vison (kuistilla beige & brown) & vetonitin beige 22 laattasauma. KHH-patin otsa on samaa laattaa kymppikymppinä. Köyhäiltyjä (ekoiltuja) purkukamoja mm. KHH-kaapit warkautelaisesta rintsikasta

ja varastossa samaisesta kaapistosta tiskitaso. Ensolevyt taas nyysittiin naapurin ns. Blomqvistin talosta, joka on menossa Catepillarin alle näinä viikkoina. Niistä purkuosista paikallaan toivottavasti pian.

Piha kasvaa ihmeellisyyksiä sillä aikaa kun luudaillee pygmiluolassa. Toinen vitis labrusca -siperiankestävä lajike (liekö Beta, ilm. Zilga depsi) puskee lehteä ja nuppua kahden talven ruukussa selvinneenä

Hulvaton "rikkaruoholöytö" kurkkumaana toimivasta kaivonrenkaasta. Epäilemme tainta manteliksi

Tästä alkaa aherrus viinillisten maataloustuotteiden tuonnin, myynnin & koulutuksen parissa, joten seuraavasta päivityksestä ei uskalla edes unelmoida, puhumattakaan kellaritupareista. Jos joulusaunaan yrittäisi? "Mikä joulu?", kysyi muistaakseni eräs sittemmin takaisin Provenceen karannut raksamestari syksyllä 2010.

[mumeksintupa]

Kleptot liikkellä

Mites se menikään, joutenolo ja/tai ansiotyön puute altistaa ihmismieltä kaikenlaiselle epämääräiselle toiminnalle? Naapurinritsausta ja muuta ansiotonta on ollut viime aikoina esillä kun katonputsareilla à la Irish Gyppos. Kuinka sattukaan, kun istuttiin hajareisin naapurin peltikatolla vohkimassa tikkaita, lauma mainittuja likaisen työn sankareita bostaili porvarillisen Paloheinän katua paholaisenpunaiset mainoslaput käsissä ja epäilyttäviä öljysuhmuja haalareissa.

Isoksi perinnerakentamisen digailijan harmiksi naapurista on siis taas lekan alla seuraava rintsika – edelleen samaa sarjaa, minne pappa-Järvinen suoraan ylenevässä polvessa duunas aikanaan piipunmuurit. Joten pala sitä historiaa on saatava tähänkin tönöön. Se aloitettiin uudemmasta, jonkun vuoden vanhoista kattotikkaista. Mehän haluttiin snadia kontrastia [vanhoihin, solmussa oleviin tikkaisiin], joten nyt sai, ja ilmatteeks. Punaista ruskealle siis. Sisältä ei vielä maltettu purkaa kun muutama ovenkahva, mutta vielä ehtii helmipanelien tms. kimppuun.

Peltomyyrä ei tietty malttanut pitää viherkeskisormeaan irti perennoista, joten anoppi & vara-appi hinauksessa kävi kottareilla  useampaan otteeseen uutta väriä meidän puolelle – mm. kevätesikoita, helmihyväsinttejä, hopeahärkkiä, kalliokieloa & tietysti kiipeilijälle kärhö. Kalliokieloa kuulemma japanilais-suomalainen vuokralaispariskunta oli twendykkäästi luullut hortaksi, ja syönyt parsana. On ne kait kuitenkin sukulaisia..

Rullaamisen makuun oli päästy jo aiemmin, kun kuumotettiin toisiamme Kaliksessa Stadin jämäkivistä. Uuden kadun raksalla oli nakeltu jokseensakin holtittomasti kanttareita ja noppakiviä pitkin entistä TVK:n edustaa, josta houkutti poistaa sopivaa (muutama lähtikin..). Vaikka me uskotaankin hehkeä Škeidamme kulin kantokyvyn omaavaksi, 3x120 kg takapaksiin ei houkutellut sillä kertaa. Perkkis-Gr.Cherokee-broidi -kombo vakuutti joku päivää myöhemmin, kun oltiin taas bongattu jämäkanttareita Kuusmiehentien demarikaistan työmaalla. Oranssitakkinen osoitti kiitettävää poiskatsomisen taitoa, ja sain puhuttua vielä traktorikuskin nostamaan haarukalla stemut perkkikselle =D Pois ne tuli hellällä karhunsyliotteella kaksin tanssittamalla – siitä dominomalli. Ja #lievää*ttuilua vähemmällä vaivalla, kun siltä urpolta, jolla keitti kone kolmen kiven ostoyrityksestä kolmella kybällä [vrt. Mannan päivitys].

Somassa jonossa pihalle pääsyä odottamassa

Rosvopäälliköltä tuntui myös Köyhäinstockalla, kun poistin kymppi-kanttiinsa nupukiviä kymmenesosan hinnalla siitä, mitä keskolainen raurakauppias niistä huusi – 62 snt/kpl vs. €620/m2.. Lähes yhtä hyvään hintaan saatiin keltsun kattoa varten hienosahattua RPL:ää eli raakaponttilautaa Mosan & Malmin rajoilla olevalta Etelän Puutyöltä, itse asiassa sama 62 snt & per jm.

Mun 6 vko sapatin aluksi kaavailtu muutaman päivän laudepuhde on vähän venähtänyt, ylioptimistisesti tietty. Mikään kun ei ole suoraa. Seinät vara-Kari paneloi esimerkillisen suoraksi vituraisesta säästöbetonipohjasta huolimatta, mutta eihän saunan nurkat ole ysäriä nähneetkään. Mikä aiheutti lauderungon suoraan kulmaan rakennettuani hienoista säätämistä. 

Laser on nasta lelu osoittamaan, millanen kampeeminen ja höyläys on edessä.

Puutapeilla leikkimistä reunoilla & käsinojalla.

Kolme kaavailtua laudepäivää venähti – em. naapuriseikkailuineen – äkisti kahdeksaksi päiväksi.. Mutta ny o! Lauteet on LKH:ta (lämpökäsitelty haapa). Rungot tulikin höylätystä kakkosnelosesta, jotka petsattiin Netraudasta löytyvällä eestiläisellä Amellolla; väri on eri puulaadusta(ko) johtuen hieman eri, mitä seinäpaneelissa. Tai riippuu kuka ottaa fotoja…

Don Bagno

Steampunk -henkisen savuröörin hormiin/seinälle inssaus on aivan säätö omansa, joten siitä tässä pieni esimaku.

Hätäasennuspöytä, jolla eristepiippu & kiuaslähtö pitäis saada stemmaamaan. Suuri THA taas Tinpelle, joka jatkuvasti käy konsultoimassa metalli- ja jeeppisepän kokemuksella. Ja yhden surullisen notoorisen taloluurangon toisella mokomalla.

The Steam Punk himself: Polakkirakenne, jonka Tattiksella majaileva Hormex toimitti räävittömällä metrihinnalla: mutka, jonka niskassa nuohousluukku, pelti+laippa, 50 cm kanki ja muut yhteet = €750. Savuputki on ø100 mm rosteria, välissä 25 mm palovillaeriste. Tolla saadaan metrin vaadittu (!) suojaetäisyys kattoon = palavaan matskuun. Kehitteli joku palosäädösvirkamies uutta tekemistä itselleen tässä männävuonna, kiitos hänen neuvokkuudelleen!

Jukola- tai jussisaunaa odotellessa.

[mumeksintupa]

Saunaan jussiksi - tai ennen

Saunaan jussiksi - tai ennen

Alkoi remppapöly sen verran kiusaaman muutenkin kevätkeuhkoista, että otin repäisyn ja kalenteroin semisapatin pääsiäisestä juhannukseen asti. Päivä-pari viikoittain duunissa, ja päätoimisesti talonkoputtelua – mitä nyt tässä yksi autonvaihto sitä suunnitelmaa heti alkuunsa sekoitti.

Jotain jälkeä on toki saatu aikaiseksikin, josta on kiittäminen panoivaa-petsaavaa naapuriapua, sekä laastikauhaa ja -kampaa taitavaa rouvaketta. Itsehän lähinnä osuin korpossa puhkimenneisiin Jalaksiin vedeneristepensselillä

Ja koska kevät on nousemassa, ei Mannaa voi kahlita millään keinoin (vain) kellariin, joten piha+kuisti saa väriä ja vauhtia. Maamo kursi laskosverhot kasaan, kunhan oltiin viikkokaupalla vaiheiltu oikeasta kuosista.. Finlayssonin puuvillaan sitten päädyttiin lukemattomien pellaviennypläysten jälkeen.

Kylppärin & löylyttelyn värimallia tähän asti. Paneelit on lempääläisen Lauta Oy -sahan 85 mm peittävää valeponttikuusta, jotka käsiteltiin Amellon mustalla petsillä ja puuöljyllä. Saas nähdä, ollaanko saunassa sitten yhtä pöhnässä, kun paneelia sutiessa %-) Laatat on Pukkilalta, Natura -sarjan mustaa hexaa ja kymppikymppiä seinillenostoissa.

Kylppärin seinät on Pukkilan Harmony 15 kanttiinsa, sekä suihkun alla Baukkarista joskus poistobongattua rantakivilevyä (30x30 verkossa). Alulistat kulmiin ei olleet ihan helpoimmasta päästä asentaa, mutta ryhdistää kummasti näköä.

Seinien maalauksesta ei juuri kuvat avaa mihinkään suuntaan, siitä eteenpäin sitten ensi kerralla..

[mumeksintupa]

Laattanysvat

Melkosta nysväämistä laattojen ja hormin pellekkeen kanssa ollu tässä ilmassa. Hormiepisodi on vaatinut lukuisia spostiketjuja savuputkivalmistajan, valvoja-mesun ja rakennesuunnittelijan kanssa – joista viime mainittu luonnollisesti dissaa itsensä ulos keskustelusta, aina vaan. Vinkki: jos hommaat itsesi liemeen, missä tarvitaan (rakenne)suunnittelija ja/tai mestari valvojaksi, VARMISTA ajoissa, että ko. rakennuskassalainen taitaa edes auttavat viestintätaidot (puhe- ja sähköinen ml.).

Lopputulemasta en usko, ennenkun näen, joten niistä ratkaisuista tuonnempana. Rujo roilous piti siis valaa kuralla umpeen ja tulenkestävällä massalla (Vetonit KM Tuli) hormiliitin kiukaan savuputkelle kines. Siihenkin varuiksi ostin sitten eka 25 kg säkin väärää moskaa (Vetonit ML Tuli), joka on kyllä tarkoitettu tulisijojen muuraukseen, mutta max. Massavahvuus on 1-2 mm. Ja ton rosterinpätkän ja horminreiän väliin jäi 15-25 mm… Onneksi sitten 2 kg säkki KM:ää maksoi enemmän kun 25 kg ML:ää. Molemmista tulee juotosbetonin tapaista hyytelöä, minkä kauliminen tonne kaninsavustuskoloon on aika jännittävää. Hyvä puoli tässä taas on se, että nyt kun löylyhuoneen puolen seinä pitää slammata uusiksi, voidaan laittaa se samantien sävytetyllä laastilla, eikä maalata. Liekö antiikkilaasti sitten paras, ans katto.

Meni nyt väärää kamaa hormiin tai ei, kumihanskaa käteen ja kyynerpäätä myöten kirjaimellisesti käsinslammaten hormin pinnoitus ohuemmalla kamalla. Samalla roisilla taktiikalla meni rosteritorvi paksulla KM:llä kiinni. Eikä kumpikaan meinannut silti pysyä edes pystyseinällä, vaikka oli teräsharjalla hoonattu, imuroitu ja märällä harjalla putsattu pohja. Hehkee tunne, kun kätösessä on paksun kumihanskan päällä lämmintä kokkareista hyytelöä ja käsivarsi olkaa myöten kun lehmätilallisella :Q

Sinne meni ja peittikin.

Laatoitusosastolla siis on kanssa ollut paikalla pariskunta nysvä & nöyhtä. Suorat seinät – no, suorat ja suorat – menee melko lailla [Mannalla] ammattilaisen ottein, suoraviivaisesti. Mut noita nurkkia ja ulokkeita pesutuvassa riittää, ja kun vielä listatkin päätettiin.. Kulmapalat kun saa 90° mestoille, mutta noi 110° viisteet teettää vähän rälläkkä- ja kulmaviivainhommia. Hyvä ettei MAOLia tarvi laatoittaessa =/ 

PH:n ikkuna about kohdillaan. Siitä vähän vetää, kun ei ole sisäikkunaa, hence Satu-levy.

Patin kulma puoliksi 55° ja viisteitä pariin suuntaan joka listaan.

Oisko ollu sittenkin helpompi vaan enste laatoittaa, ja sitten pyytää dimangiporari tekemään IV-poiston aukon? Mä en vielä ihan ole laattaveitsen kanssa niin sinut, että kaikki ymmyrikäisleikkaukset menis vapaalla kädellä polvea vasten *MWUAHAHA* (@1:36): https://www.youtube.com/watch?v=26EnAVcNdtA

Rälläkän timanttiterällä kun taas tekee snadia palaa, tuppaa laatta halkeamaan kappaleiksi, kun resonoi terästä. Nuorempi lankomies oli sunnuntain treenaamassa kylppäriosaston haltuunottoa tässä oviaukolla. Ihan siistein ikinä laatoitettu biitti on toi puolikkaan salmiakin kokoinen kolmio reiän vas. yläosassa =D

Nää kaverit on hiukkas pölyssä venaillu seuraa vähän liian kauan. Kauhee polte zygäilemään, kun alkaa aurinko paistaa ja polut kuumottaa. Olisko ollut syytä suojata konkelit vähän paremmin..? Onpahan pahvi valmiina alla teflonsprayta varten.

[mumeksintupa]

Tuhoja ja tuumaustaukoja

Jonkun lapsellisen hetken loppuvuodesta me kuviteltiin jo saavamme sauna käyttöön jouluksi. Eihän sellasia haihatuksia rintsikassa nyt voi pitkään viljellä. Ensinnäkin – vielä ja tälläkin kokemuksella – arvioitiin oma ajankäyttömme naivin alakanttiin. Toisekseen ylläreitä on torppa täysi..

Sauna-Satut ja vedeneristeet meni seinille/kattoon hyvällä sykkeellä. Katossa roikkuvat manneputket (yläkerran patterille vettä vievät) sain kesän putoiluiden jälkeen seiffattua kiinni nippareilla kiinnikkeisiinsä, kuinkas muuten. Putket jäi vain sentin verran pullottamaan levyn pinnasta alaspäin, kun tilkitsin ne urtsilla ja sinetöin aluteipillä satun poskelle. Ilmarako paneelin alla riittää siis hyvin. Tein jopa elämäni ensimmäisen sähköasennuksen, kun ei viittiny vaivata sähkäreitä laittamaan levyn alle yhtä saunavalon jatkoa – proppasin siis kirjaimellisesti sähköjohdonpätkän seinään ja päät jää sähkäreiden säädettäväksi. Kiukaan takuinen ja viereinen seinä jätettiin rappaukselle. Sen tietty helppoa tavoitteleva olisi rapannut ja hiertänyt suoraan sävytetyllä laastilla, mutta meillä ei ole ollut tapana edetä etuperin puuhun.. =/

Sen verran oli alustavaa oma-aloitteisuutta, että mietittiin puukiukaan suojaetäisyys lauteista ja inssattiin pieni muuri eristeeksi (nurkkaan itsensä laatoittaneen rouvan takana).

Sen sijaan rakennesuunnittelija tai valvoja ei missään vaiheessa tässä reilu parin vuoden aikana ole tuoneet huoltansa julki kiukaan savuputken suojaetäisyyttä katosta ja erittäin tulenarasta välipohjasta. Sekä kiukaan että takan (sama) hormi loppuu jostain käsittämättömästä syystä liian ylös, ts. muutaman sentin tulevan paneloinnin alla. Ja yleisesti tunnettu suojaetäisyys savuputkesta on metrin kieppeitä =C CE-standardit on aivan hiljan muuttuneet, joten ripeämpi pariskunta olisi tehnyt saunan valmiiksi wanhalla perinnerakentamisen tavalla vähän toista vuotta sitten, ja kivilevy + 30 mm ilmarako katossa olisi ollut nuohooja-palotarkastaja –kombolle tutti bene. Ei enää. Ja tämän hetkisillä tiedoilla myöskään eristetyt tai kivivuoratut savuputketkaan ei tule kyseeseen. Ergo sum, tuumaustauko.

Pesuhuoneen laatoittaminen meni [Mannalta] loistavasti – no saatoin auttaakin hieman – sen jälkeen kun allekirjoittanut oli vetässyt taas vuoden blondit. Kirkas ajatus oli propata laatoitustuki seinälle, ja tällä kertaa porasin lautaan randomilla pari reikää, että olisi helpompi yksin poravasaralla tehdä reiät seinään. Se sitten kippas kappas oli juuri ja vain ja ainoastaan vesijohdon kohdalla. Klassinen esimerkki: kun tuntuu, että nyt ei mene oikein, lopeta välittömästi. En lopettanut. Reikä vesijohdossa, onneksi paineettomassa. Ja buddhan lykky meidän putkari oli jättänyt toiseen päähän riittävästi varaa, ja osasi uittaa metrin verran reiällistä letkua ulos hanakulman kautta. Painia, paremminkin kuin uittaa.

Positiivisella puolella rouva keksi, että laatan kulman siisteyden vuoksi laitammat alumiiniset kulmalistat väliseinälle – suosittelen hienoisesta kohdalleen säätämisestä huolimatta!

Pesutilojen IV-poistoa on tässä tuumailtu sellasen rouheat pari vuotta. Senhän olisi voinut teettää mm. silloin heti, kun muitakin unohtuneita läpivientejä kävi jannu porailemassa tuossa vastikään elokuussa 2012. Parempi tehdä 160 mm hole lähes valmiiseen seinään. Mutta my��nnettävä, nätti on, ja täydellisesti osui seinän taakse vessan puolelle. Ei tarvi kattella saunasta vilvoitellessa IV-vetoja aulan katossa.

Sama jäbä laulatti käskystä myös timattisahaa hormin jatkamiseksi. Eka näytti lupaavalta, että pöly on valkoisesta tulitiilestä, joten antoi laulaa. Tältä näyttää jälki siinä kohdin, kun esille tuli raivostuttavan kokoinen kivi – ei tiilestä tietoakaan. Tiedettiin, että piipunmuurin pohja oli säästöbetonia, mutta että aivan hormin pohjaan asti. Ei o todellista. Saunan ja takkiksen hormia ei siis saa jatkettua alaspäin nuohousluukkuineen. Ergo sum: kyrs* tuumaustauko.

Vinkkejä otetaan vastaan, mielellään. Toisinaan saattaisi heikompi remppaaja kuvitella, että hermo loppuu kesken, ennen kun lainarahojen määrä kuumottaa. Ei taida kuulua meidän hyveisiin. Opettaa se kai tämäkin, jotain.

[mumeksintupa]

Kohti joulusaunaa - jos jonain vuonna

Jäi viime kerralla esittelemättä kierrätyshenkeä.

Alun perin käyttötoppi päätyy kiipeilytopiksi. Kiipeiltyään riittävästi toppi siirtyy remppakäyttöön. Tämä kyseinen yksilö nipin napin raaskitaan luovuttaa syklin seuraavaan vaiheeseen, rempparievuksi.

Ikkunahaat taas on dyykattu kellarin vanhoista pokista, jotka oli päätyneet jo polttopuupinoon. Uusvanhat oli jo ostettuna Porvoon raksa-apteekista, mutta niitä ei juuri siihen hätään löytynyt. Rouva ajeli sinnikkäästi hakaset rälläkällä (HOX koko 2x30mm!), jotta ne kehtaa laittaa uusiin kellarinikkunanpokiin.

Kuulostipa hyvältä korvaan, kun valvoja kävi [tod] pitkästä aikaa tsekkailemassa, miten Mumeksintupa on edistynyt – kehui valmista, kaunista pihaa & kuistia, ja ihmetteli miten ollaan jo näin pitkällä. Aamulääkkeet ottamatta? Kehoitti vetämään kelluvan lattialaatan rakoon elastisen massan, siltä varalta jos nyt vielä parin vuoden jälkeen tapahtuisi jotain vajuamista. Epäilen vahvasti. Mutta siinä on, Sika.

Vaikka tunnelma alla erehdyttävästi muistuttaa valtion pahnoja pienissä jouluissa, kuva esittää Weberin 6000-hienotasoitetta, jonka alle on sudittu tarttumista edistävä primeri. Nimensä mukaisesti massalla saa kaikki amatöörilattiahiojien paikkallejämähtäneiden koneiden, graabaisten valumiesten ja ei-vatupassia käyttävien putkareiden pahimmat kulmat oiottua. Tosin kun lattiakaivojen mestoja luuppailin mitä arvelluttavammista asennoista passin kanssa, ei kyllä voisi kertavalulla saada parempia kaatoja! Yleensä ne käsittääkseni tehdään pintavalulla lattialaatan päälle – Korpisalo veti rouheesti röbä huulessa suoraan vähän jäsähtäneestä lattiavalusta silloin taannoin. Kehut!

Ensimmäisenä luonnollisesti vesipeuhujen osastolla fiilistellään & stemmaillaan lauteiden paikkoja saunakoloon.

Perussettiä märkätilojen pinnoista; kosteussulut seinässä. Mahtavaa, kun pääsee yhtäkkiä tekemään lujaa ja valmista! Ja kellarinorsut vielä kerran ennen piiloon menoa – fotaroituna, jos jollakulla ei mielikuvitus tömistele aivan samoilla raiteilla kun alleviivanneella.

Vedeneristäjätär vaudissa. Massa telataan jälleen tuplasti, ja niimmar kauhhiast vahvikekankaita kaikkiin nurkkiin ja lattiakaivoihin.

Vahvikekangas varuiksi myös ikkunanpieleen, kun sekin menee laatan alle.

Sauna-Satun säätämistä seinille. Yhteen roiloon upotin sähköjohdot (eka oma s-asennus!) saunan valoja varten. Tässä kohtaa asentaminen meni vielä niinkun videolla se esitetään… Paitsi se, että oletusarvoinen seinä on suora – 6x60 proppu siis voisi riittää. Meidän seinät ei ihan muistuta suoraa, oikeastaan mistään, joten siihen hätään puolet propuista ei halunnut pysyä seinässä, harkossa varsinkaan. Lisää urtsia siis vaan.

 Vaan siellä pysyy! Sauna ja kylppäri on nyt erinäisen inssaamisen jälkeen eristettynä =D Videot ja näppärä-nipat rautakaupassa kun ei varaudu mm. katosta roikkuviin lämmitysputkiin, sähkövedot kait pitäisi mennä alaslasketun katon sisällä – jos sellaseen luksukseen on varaa. Mä päädyin todennäköisesti vastoin kaikkia turvamääräyksiä ja valmistajan speksejä roiloomaan katon sähkövedot eristelevyn sisään. Mikä on melko nihertämistä, kun piuhat on 1-1,5 cm paksuja, ja levy 3 cm… Ja toinen pullo urtsia!

Detskut: lattian vedeneriste nostetaan Satun päälle ylösnostetun laatan verran, joka teipataan aluteipillä Satuun. Samaa teippiä kaikki ruuvinreiät ja saumat täyteen, ja sitten koolaamaan.

Kun me aina tehdään kaikki prikulleen oikeassa järjestyksessä, rouva sutii viimeisiä tasotteita vedeneristettä varoen oviaukon laattoja varten. Ja se hemmetin poistoilmareikä on edelleen poraamatta tuosta oikeistosta läpi. Ehkä sitten kun laatat on jo paikallaan.

[mumeksintupa]

Sarjassamme koottuja selityksia

Kyllä on taas koko syksyn pitänyt työnantaja huolen, ettei tarvitse iltaisin ja viikonloppuisin somistaa kellaria olemassaolollaan. Oma päätös sitä vastoin oli, että tarvitsemme kipeästi lomaa kaikesta vallitsevasta. Joten marraskuun ensimmäinen viikkokin holahti mieluummin Katalonian-Valencian provinssien kallio- ja makumaailmaa huokaillessa. Jos jotakin kuitenkin voisi kuvallisesti esittää, tehneensä hyödykästäkin.

Yksi ilta sai rouva porrashepulin muun tekemisen uupuessa. Ne on yhtä askelmaa vailla, ihan kuin viereisetkin – *harf*

Aikaisemmin tapahtunutta. Ota vinkistä vaari: kun tilaat ikkunanpokia vanhojen ikkunoiden mukaan, suosittelemme tsekkaamaan mitat enemmän, kun yhdestä ikkunasta. Saman talon samannäköiset ikkunat lienee olleet mitaltaan skaalalla hyvä-suurin piirtein osuva-vänkästi kallellaan sinne päin. Kuuden – sallittakoon huomauttaa valmiiksi maalatun – ikkunan paikalleenlaitto kesti 3-4 hengeltä toista työpäivää. Mm. höylä, skraba, suti, suorakulma, ja useampi kamelin selkä tulivat tutuiksi työkaluiksi. No somasti ne lopulta sinne sointuvat reunalautoineen. Enää tarvii putsata, uudelleenkitata, [ensin] höylätä & maalata kuusi lisää, ja kahdeksan kellariin. Kuisti on kyllä kerrassaan kaunis ja paikalleen sopiva!

Meillä kun on taipumusta mennä aunus edellä karjalaan, piti tämäkin kokeilla. Kolmeen kertaan rapattuun seinään tuli mieleen roilota pari vesijohtoa, kun ei sitä rivinteerausta ole aikoihin ollut tarkoituksena väsätä. Tai meille ei juolahtanutkaan mieleen, arvon putkari piti sitä itsestäänselvyytenä, kun ehdotettiin, että luovutaan ja vedetään kylppärin hanat pintana kalpeilla. Hyvä siitä tulee.

Vesipiste pihaa kohti

Luonnollisesti graniittia tapasin taas enemmän kun tarvis; olisi metrotunneli-insinööri *pim Anders* ylpeä tästä ananastimanttileikkuuopista.

Kiukaan kohdalle jäänyt vanha oviaukko on rapattu ja hierretty piiloon onnistuneesti. Vielä tosin juuri keksin yhden pahuksen seinänpätkän (kuvassa vasemmalla), joka on jäänyt viimeistelyrappaamatta. Myös väliseinä on rapattu kahteen kertaan & verkotettu (lasikuitu). Kaikki saunan ja kylppärin rappaukset on Weberin MT:llä, karuimmat oikomiset 137:lla pohjalle. Perästä kuuluu taas, tuleeko tuosta osin rapattu - osin paneloitu -perinneideasta mitään.

Saunan korvausilma oikealta, hormi liitosholkin muurausta ja siloittelevaa MT:tä vailla. Korvausilman kiukaan alle saattamiseksi voi olla, että joutuu vielä kikkailemaan.

Uusi vessakoppi maalausta odottelemassa. Kovasti koko ajan puntaroittaa järjestys: 1) seinien 2-3x maalaus, 2) lattian hienotasoitemassa, 3) vedeneriste + laatoitus, 4) katon panelointi. Vai 2/3/1/4? Sama kylpemistilojen eristämisellä jne.

Viimeinen kellarin ikkunanpokakin tuli heilautettua paikalleen. Yläkarmi (n.5 cm) tulee olemaan mielenkiintoista, kun saunan katto putoaa n. 7 cm.

Movember in da basement! Roilot ummessa hanakulmien valutukien ja runsaahkon urtsin avulla. Juotosbetoni ei edelleenkään pysy aloillaan ihan noin vaan..

Kellarimme eläimiä osa III: tukaani & simmulasikoodra

Kiirehän tässä taas tulee, että saisi vuoden kotitalousvähennykset täyteen. Till then, Ta-raa!

[mumeksintupa]

Pari kuvallista esitystä heti alkuun, miksi Mumeksintuvassa on ollut vähän kottarit kumollaan. Aika on koko kesän mennyt johonkin aivan muuhun, kun ainakaan kellarissa toheltamiseen.

Ja onneksi pihahommista on jotain iloakin – tässä alkusadon yhden päivän keruusaalis

Istuttajan vapaahetki synttärilahjojen käytön aikana - sipulat & skumat

Kellarin ikkunoiden uusia pokia venailtiin piiitkään puoli vuotta ja hartaasti Sinnelältä, mutta tulihan ne vihdoin sitten.

Ennen asennusta paikkaus vanhan karmin alta löytyneeseen halkeamaan ns. pikamuotin kanssa.

Koska me ollaan ansiokkaasti runneltu sekä omaa, että naapurien asphalttia viime vuodet, oli aika vedellä uudet pikitiet. Pihakiviladonta olisi tietty ollut luontevana toiveena omalle puolelle, mutta niitä ei monella tämän kadun varrella ole, eikä tontin toisella puolella oltu kovin innoissaan suunnitelmasta. Hinta, toki, oli ilmeisin syy päällystää oma piha tylsäksi mustaksi - uusi musta?

Parikymmentä vuotta vanha & huonosti pohjustettu asfaltti kuorittiin veks

Uudet tilalle ja jyrällä yli

Kaivojen kannet aiheutti lähes farssin vaikeudessaan. Toinen asfalttifirma olisi tuonut ne itse ja veloittanut suolaisesti. Toinen, valittu urakoitsija ei antanut edes tarjousta, vaan pyysivätten hakemaan itse. Rautia ei edes toimita tilauksesta. Tampereen eteläpuolella tuntuu olevan vain yksi jälleenmyyjä, joka sekään ei myy kuluttajille suoraan. Vantaanportin K-Raura onneksi pelasti jälleen remppaihmiset pälkähästä. 400mm rumpuputkesta tehdylle perusvesikaivolle B-puolelle löytyisi valmis kansisto, tosin vain (lue: kalliimpi) 40tn, ei 25tn versiona ["kestää varmasti yliajoa"] – niinkun meillä nyt usein kävisi kylässä täysperävaunullisia puutavararekkoja tai kaivosdumppereita.

Omalle puolelle vakuuttelin itselleni ja ensimmäiselle vihitylle vaimolleni, että me tarvitaan myös MLP-kaivolle tarkistusluukku: jos insinööri on laitteen kehittänyt, menee se myös rikki. Ei ole luottaminen Seneraan, että "ne ovat ikuisia ja täysin huoltovapaita". Pihiyttämme ostettiin oman puolen kansisto käytettynä, joka sitten osoittautui olevan vähän isompaa kokoa; runkoputkien hinta luonnollisesti kasvaa eksponentiaalisesti siirryttäessä 400:stä 530-mittaan: 50cm pätkän hinnalla olisi saanut 6m kokoa pienempää =:O Mutta istuupahan tuohon hienosti, ja on tilaa huoltaa. Ja 20cm rodessa lyhennettyäni sen mittaansa… Tämän viikkokausien säädön jälkeen oli luonnollisesti unohtunut, että broidin jonkun frendin kautta olisi saanut tukusta noita murto-osan hinnalla.

Kesäloma – jolla sovittiin ettei remontoida – oli juuri sopivasti puolivälissä, joten oli aika lunastaa sanojensyöminen. Kuten tähän mennessä tunnettua, sääennusteet lupasi elokuun puolivälistä monsuuneita, ja meillä oli hyvä parin päivän rako ilman suunnitelmia, päätettiin hakea nostolava vuokralle vihdoin-ränniasennuksia varten. Lisäpontta antoi, että lavan vetojeepin kuskivelimies oli lähdössä 4vko lomamatkalle rapakon taakse. Herran elkein isäntä itse opetteli apinankiikun käyttöä hyvin huojuvissa tunnelmissa, kun rouvake teki mitä parhaiten osaa – valssasi itsensä valjaisiin katolle ja rännin reunan yli takas.

Vanhat rännit oli todella huolella vedetty kiinni, joten pelkkään purkamiseen meni tuntitolkulla. Oman puolen urakka oli helpompi, koska vaimoke sai kiikkua kuistin katon päällä toisena käsiparina. Naapurin ajotien puoli sitten paitsi oli korkeampi, sinne on myös tou-della vaikeaa saada köysiä turvallisesti. Kohta-sertifioitu-kiipeilyohjaaja inspiroi lumiesteeseen köysiohjurin ja siten esti katolta pendulum-hypyn mahdollisuuden. Lappeiden pellit on myös eri lailla mitoitettu, ja jouduttiin laittamaan vaikeammalle puolelle kaksi kerrosta otsalautaa kourujen alle, kun toisella puolella klaarattiin yhdellä.

Rännitoimittajan mitat oli täydelliset, ja itse asiassa syöksyjä jäi reilusti ylikin, eli homma skulas nappiin 2 vrk vuokra-ajan puitteissa. Mitä nyt pari kertaa piti tulla vauhdilla kattotasolta alas ukkosia karkuun. Vuokraushan piti käyttää täydellisesti hyödyksi, kun vihuliaisten yläkolmion tuuletusaukkojen ritilöiden laitto jäi snadisti viime tinkaan. Taas toisen puolen haldasi miten kuten roikkumalla, mutta pihan puoli tuotti ärsyttävän 50cm ongelman: tikku tapissaan sivulle, perkkistä ei saa parempaan asentoon ja kori jää käsivarren mitan päähän kohteesta. Puhumattakaan siitä, mikä on heijausmomentti 8m sivuun 5m korkeudella.

Marakattikerroin kasvoi taas rouvalla kummasti, kun itsensä koriin köytti =D

Viime ajoille niin tyypillistä tulosta: hirveen säädön jälkeen mitään ulkoista ei juuri näy, jos ei kerro tyyliin sopivammista ränneistä. Tuossa sentään on sieppari syöksyssä sadeveden keruuta varten – pitää vaan keksiä viemäriputkea fiksumpi jatko ulosheittäjälle.

Pihanperältä jätettiin kymmenisen neliötä asfaltoimatta, tilalle tulee saunapolun ja kukkapenkin jatkot, ja nurde. Ei saa kertoa virkamiesnillittäjille, ettei meidän pihalla ole enää vaatimusten mukaista neljää porvarisautoapaikkaa.

Jos sitten jossain vaiheessa tekisi itse blogin aihetta, kellaria. Motivaatiota olisi kun Asterixin kylässä, mutta kuka taikoisi silpputyöläiselle aikaa?

[mumeksintupa]

Ennenkaikkea pihalla

Kuisti on työllistänyt viime viikkoina (lue: kuukausina) edelleen melko lailla – tosin enemmän ehkä uutteria naapureita, kuin meitä. Kaikki paneelit ja listat on tietty pohjamaalattu, ja parhaimmillaan kahteen otteeseen maalattu sen päälle. Uulansukuisilla kun tuo kuivuminen on melko rauhaisaa, menee pelkkään sutimiseen jo päiviä. Onneksi sentään oksalakka pohjalla kuivuu parissa tunnissa. Seinille ja kattoon löydettiin riittävän lähellä alkuperäistä sormea oleva valeponttipaneeli tilaamalla lempääläiseltä puupajalta. Maamo osallistui maalailemalla ja kummisetä nakutti viimeistelynaulain-sirkkeli -yhdistelmällä. Jälki on pelkkää priimaa =)

Kantti kertaa kantti -laatan hakemisessa oli omat kommervenkkinsä, 30x30 tuntuu olevan jo liian pieni useimmille mallistoille/kaupoille. Kun oma värimielikuva on myös melko lukittuna valkosuklaa-maitosuklaa -pariin, oli säätöelementtiä ilmassa. Klinkkerit on nyt Laattapisteeltä ja varmuuden välttämiseksi vedeneristeen kanssa kiinni, ulkotilassa kun ovat. Ei kuulemma korkkaa niin helposti, vaikkei suoraa vesikontaktia tulekaan.

Joskus taisi olla pienoista avautumista leikkipuistokelvollisista kestopuulankuista pääportaissa. 28x130mm terassilaudat on jo ekan vuoden jälkeen aivan tulitikkuina päistä katsottuna, ja osin vääntyneitä. Sopii toivoa, että portaat kestää edes jotain toisen suojakäsittelyn jälkeen.

Ovesta tuli hehkeen punamultahenkinen.

Piipun slammauksen kanssa luovuttiin kuvitelmasta tehdä itse, jo ajankäytönkin takia. Raksamaailman artikkelista bongattu Piippulääkäri teki loistoduunin, tinkas hinnasta kun oltiin itse jeesissä, ja teki vielä viikonloppuna töitä. Ilmeisesti raksa-ala ei vieläkään ole tarpeeksi köysissä, kun neljästä tarjouspyynnöstä kaksi otti yhteyttä ja kävi mestoilla. Toisen tarjouksen antamista ei jaksanut odotella useampaa päivää pidempään, kun hormirohtori silppas tikkailla jo alle viikko tarjouspyynnöstä.

Piipun päällä oli muutama irtotiili, jotka korjattiin ensin perjantai-iltana. Koko roskaa ei siis todellakaan tarvinnu purkaa, mitä torpan kuntotarkastuksessa nokikolarit uhkaili. Saves a wee quid, pal =) Päätettiin olla ottamatta olkkarin takkavarausta käyttöön, jolla yksi kolmesta slammattavasta rööristä putosi pois. Pienen takapakin jälkeen helmi uutinen oli, että [Tsadin palotarkastajan mukaan] samassa kerroksessa olevat tulisijat saa yhdistää yhteen hormiin. Se, mikä alun perin piipputarkastuksessa oli mitattu ja merkattu saunan hormiksi, paljastui vajaa metrin horisontaalilähdöksi, joka yhdistyy takan, ts. vanhan koksipannun rööriin. Ei tarvitse luopua puukiukaasta, eikä takasta. Miten voi savutestillä ja luotinuoralla arvioida noin reisille..?

Kaikki kahdeksan reikää slammattiin lopulta n. metrin syvyydeltä alas ja tulisijojen hormi koko 7,6m matkalta. Koko duuni kustansi alta 2,5 kiloa, ja siitä saa vielä kotitalousvähennykset. Tod. kannatti säästää omaa selkää ja kattolipsumisia tässä kohdin!

Tällaisissa tunnelmissa aloitettiin pari vuotta sitten.

Kuiva toukokuu vaati julmasti kastelua

Istutuslaatikot lisääntyy jotenkin ihmeesti kesä kesältä… Nyt tulee jo retiisiä, zucchininkukkia saisi jo fritata, historiallisen tuuheasta raparperipuskasta mainitsemattakaan.

Ja nurtsi on nyt jo vihreämpää, kaikkine luomu- ja koneruohonleikkurin jälkineen. Parturoikoon mieluummin sitä kun yrttitarhaa. Löydä citykanilliini.

Aiemmat köynnökset otti ja delas kai jo viime syksynä – ilmeisesti pohjoisitalialainen Risukka [luetaan: Ri:zling] ei sopeutunut vähän vielä pohjoisempaan ilmastoon. Nämä kaverit onkin sipirialaista hybridilaatua (= ei vitis vinifera -sukua), joten toiveet elämänhalusta olisi paremmat.

Kellarin lattian on pitänyt pitkään hioa betoniliimoista ennen hienotasoitetta ja laatoitusta. Homma sujui Ramirentin lattiakoneella kovin mallikkaasti, varsinkin kun mä lähinnä ohjailin imuria ja johtoja, kun luottopakki-appiukko hoiteli konemestarin roolia =D Sopiva kriittisyys oli myös paikallaan: eka Rami-äijä suositteli timantin käyttöä vanhalle bekonille – tuoretta voisi hioa paperilla. Koneen antanut äijä taas vinkkasi ottamaan paperit kuitenkin. 40m2 ja muutaman timman hionnassa kului YHDEN 30-paperin TOINEN puoli, €20. Arvio oli milli-pari timantinpintaa ja toista sataa..

Kellarin kimpussa kaikki [vähä] liikenevä aika on oikeastaan mennyt kaikkia seiniä kolmeen kertaan rapatessa ja hiertäessä. Säkillisestä saa hikiseen yhden seinän yhden kerroksen, joten mäskiä on kannettu ja kammettu nyssäkkätolkulla. Ja sitten jälki ei edes ole mitenkään näkyvää. Koko klitsu saakin ihan uutta asetelmaa, kun muutaman tunnin harkkojen liimauksella on yhtäkkiä saunan-pesuhuoneen väliseinä ja vessan koppero muurattuna. Pelkkä pohjien teko kesti pidempään kun itse muuraus; kaadot on sen verran rajut, että pikikaistaleen ja tasaavan laastin kanssa sai turata vielä tuntikaupalla seinänpaikan hahmottelun jälkeen. Suosittelen lämpimästi harkkoliiman käyttöä, jolloin säkkikaman kanssa pelleily jää pois ja superkätevä urtsipyssyliima kuivuu minuuteissa. Samaten rouhea kympin panostus peltisiin lähtölistoihin seinälle helpotti harkkojen pysteriin stemmaamista huimasti, varsinkin kun teki duunia yksin.

S/PH väliseinä lasiaukkoineen ja -ovineen

Vessakoppi muotoutuu

Ilmeisesti remppatahtia pitäisi taas kiristää, koska sähkärikin jo kuumotti "koska pääsis duuniin" -kyssäreillä. Tiedetään (minä, tiedän) jussiksi suunnitelmat.

Jotenkin tässä projektissa vaan sikiää aina herkullisia kummallisuuksia. Tämän kerran kuva-arvoitus =D

[mumeksintupa]

Pyhien saldoja, ja hieman aiempaakin

Otsikko kellari

Liekö remonttiväsymys iskenyt, mutta kellarista ei ole näkynyt päivityksiä kuukausitolkulla. On siellä jotain pientä nykerretty kaiketi kuitenkin. Näkyvää kun ei vaan saa aikaan, kun valtava urakka on rapata kaikki seinät kerros kerrokselta, ja reiluja holeja riittää, mitä tilkitä ennen rappaustakin. Rouva totesi juuri, että nyt alkaa kellari – saunaa/pesuhuonetta lukuun ottamatta olla siinä vaiheessa, mistä jengi yleensä aloittaa remppaamisen..

Varaston seinänvieret tuli tuossa "talvella" vihdoin vedeneristettyä & laatoitettua loppuun – melkoista mosaiikkia tehdä noi lipat.

Seinät on osin hierretty ja odottaa maalia, mutta monin paikoin tarvii vielä rappaillakin reilusti. Sähkärit on käyneet pariin otteeseen; vetoja ei kannata pudottaa, ennen kuin seinät on valmista pintaa. Mutta nasta välillä huomata, että sähkärit vallan oma-alotteisesti otti yhteyttä, että koskas vois taas tulla, kun jäi duunit kesken. Huimaa. Viime syksynä tilatut ikkunanpokat sen sijaan odottaa vielä saapumistaan varsinaissuomalaiselta puusepältä.

Ala-aula, ts. porrasaukko. Saanut taas tutut kellarinportaat.

Takkahuone/kodinhoitohuone tästä katsottuna hierrettynä ja maalia vailla.

Otsikko kuisti

Kuuluisia viimeisiä sanoja – myönnän: "eihän se nyt ole iso duuni tehdä tota kuistia uusiksi" [kesä 2012]. Reilu seitsemän tonttua materiaaleja (ei sis. urakoitsijan palkkoja..) ja lukemattomia työtunteja myöhemmin alkaa olla voiton puolella – kevät 2014. Katon ristiinkoolaukseen laitettiin 125+50mm Ekovillaa, ja seiniin 125. Kattoon olisi kait ollut helpompiakin tapoja, kun survoa osaksi niitatun ilmansulkupaperin alle 50mm letkupetkuja villalevyjä ;)

Miten niin kierrätyslehtipaalit pölisee?

Pari kuukautta myöhemmin pyhien lämmetessä teki mieli repiä taas wanhaa palasiksi, joten wanhat valeponttipaneelit sai mennä. Ikään kuin uusien vastaavien ostaminen olisi ollut tosta vaan. Jälleen yksi artikkeli, mitä perinnerakentaja/remppaaja saa jaagata verikoirien kanssa. Tervapaperi riemastutti veturipihatuoksullaan ja orkkis tuotelapullaan.

Kuuluvat neuvovan nykyjään vedeneristettä kuivaankin ulkotilaan, jottei laatta korkkaa; tehdään sitten. Poikkikoolaukset = pystypaneeli!

Ristikot lattiassa ennen saneerauslaastia. Eihän niistä sitten lopuksi ollut apua, kun laatat lähti ihan käsivaralta menemään nastaan ruotuun, kiitos Mannan jo sujuvan laatoituskokemuksen.

Ulkoruokintakausi on alkanut! 19.4.2014

Salmiakki – tai oikeastaan valkosuklaa-maitosuklaa – on valmis =D Seuraavaksi saumalaasti, ja panelointi. Ikkunaruutujen putsaus, kittaus ja maalaus on vielä tilauksessa anoppilassa, sitten saisi muovit akkunoista ja reunalaudat paikalleen. Kuisti alkaa etäisesti muistuttaa uneksittua.

Otsikko piha

Jokunen viikko sitten tuli tilatuksi HSY:n vedenpuhdistamolta täysperävaunullinen rekka ns. ihmispaskaa. Metsäpirtin multa on paitsi halvinta, todellakin ehtaa kierrätyskamaa >;) Näin jälkiviisaana voisi todeta, että sen pari kuormaa olisi voinut ottaa muutaman päivän väleinkin, eikä koko 26m3 kertalaakista. Ns. pihantäyttö à la Pösilöt.

Rouva ja naapurin setämies on roudanneet kilpaa illat & päivät kottaritolkulla multaa ympäri molempia tontteja, lähinnä meidän nurden pohjaksi. Laske kottarin tilavuus ja jaa sillä kasettikuorman vetoisuus.. Samalla kun Lanpi itte on roikkunut kaikki illat viinihenkisissä työvuoroissa. Syytä siinäkin hitaahkolle Mumeksintuvan etenemiselle, kun on kaikki illat ja useat lauantait duunissa =( Näky viinikurssilta himaan tullessa oli useasti tällainen:

Narsistit ja nutullaan.

Sitten kun herra ittekin innostuu pihalle asti kuopsuttamaan, pitää oikein hifistellä nurtsireunuksella ja stemuilla. Näyte salaojakansi. Tarvii varmaan vaihtaa tuo vielä (kiilto)metalliseksi.

Kuva-arvoitus? Slottet Svedänge?

Kun lauttasaarelaiset frendit jeesasi vielä perkkiksellisellä multaa viherpläntilleen päin, alkaa lastin kanssa olla pikku hiljaa toivoa. Pyhinä oli vielä bonussisko ja -veljet  puoliskoineen jeesaamassa, niin alkoi tapahtua.

Kukkalappareitakin saa citycamossa, hyvin maastoutuu mustikan juureen =)

Kun oikein roudaa, alkaa yksi kukkapenkeistä ja piha saada muotoa. Kivimuuri ja luiska on luonnollisesti pengerretty kokonaan uusiksi, kun ei tässä muuten ole mitään tekemistä.. Mä en saata sisäistää vuosien jälkeen tuota energiatason määrää, mitä tuosta naisesta pursuaa <3

Kuva-arvoitus: piiitkään puhutut istutuslootat oikein päin ja paikallaan. Todellista kierrätystä taas, kun kakkosvitoset ja -neloset on joko appiukon tuomia kertaalleenkäytettyjä, ja/tai Vantaan jätteenpolttolaitoksen työmaalta käytettynä kleptottuja, ja valuissa täällä uudelleen käytettyjä =D

Jos ei kevät ja kesä taas vie mukanaan pihalle, voisi kuvitella postaavansa uudelleen ennen seuraavan 8kk mentyä. Siihen asti.

[mumeksintupa]

Omenavanhusten parturointia ja laiskaa rappausta

Joulukuuta kun ei kovin jouluseksi voinut pihanäkymiltä kehua, oli sitäkin parempi sauma vihdoin tehdä punahonkamittoihin paisuneille omenapuille jotain. Kaksi puunkarsijakundia teki päivän duunin, että sai kevennettyä rutkasti molempia omppuvanhuksia. Lisäksi kaikkiin runkohaaroihin laitettiin aavistuksen parempaa naapurisopua luovat tuet kuormaliinojen sijaan. Pahaksi onneksi talviomenan toinen päärunko alkaa olla tuhoon tuomittu parinkin ison oksanhaaran halkeaman takia, joihin kerääntyy vettä lahottamaan. Puuparturi antoi kuitenkin sille vielä 5-10v elinikää - harmi sinällään, olisi ollut hyvä syy niittää koko Åkero ja alkaa rakentaa autokatosta >;D Runsas karsinta toki aiheuttaa talolliselle hieman ekstraduunia: naapureiden avustuksella neljään henkeen pilkottiin, hakettiin ja haravoitiin vähän toista päivää roskaoksia parempaan muotoon. Nyt on taas lisää polttopuita ja savustuspöntön silppua!

Huomaa mustikoita suojaavan jänöaitauksen kieltotaulu - kai ny citykanit osaa liikennemerkit?? Mumeksilla vanhastaan kuistilla roikkunut takorautakoukero sai rälläkkä- ja maalikäsittelyn jälkeen uuden mestan ovenpielessä.

Kellarissa nitkutellaan sillon, kun ehditään ja jaksetaan. Silppuset duunit vie ne vähätkin mehut, eikä pääse edes lumitöistä tekosyitä remppaamattomuudelle latelemaan. Ei vaan mörkkiä talveaan jaksa.

Silloin kun tekee, jälki nastasti onkin aina näkyvää. Raplingeissa on tietty se, että (useiden) kerrosten välillä vaatii aina pari päivää kuivumista. Säkinjämiä kun lojuu kaikkialla, on helppo vaan sekoittaa rankki, ja läiskiä milloin REP25:ta betonikoloihin, millon hienotasoitetta lattianrajaan ja enimmäkseen tiilitasoitetta (TT) seinille. Vanhat pietyt seinät on siis roilottu, appiukko tällä seinällä vielä varmisteli hengittävyyttä raitoja leventämällä. Weberin TT osoittautui paljon helpommaksi työstää, kun 137 hienotasoite, joten sillä läästitään koko klitsu. Jos sisälukutaito on jotenkin tallella, ei materiaaleilla pitäisi olla hengittävyyden kannalta mitään eroa. Pietyillä seinillä alle on propattu pöllönsilmillä ohut metalliverkko tartunnan varmistamiseksi. Siporex-seiniin laitetaan ulkorappauksesta jäänyttä lasikuituverkkoa, joka on tietty suunnattomasti helppokäyttöisempi, kun sen voi vaan siloitella lastalla märälle rappaukselle.

Rappari-maalari duunissa. Kellarin seinät tulee toki henkevällä maalilla, ettei tule kalvoja. Tässä kohtaa Uulan Into sisäpohjamaali.

Hieman alfaista henkeä jäytää, että herrahenkilön ollessa 1,5kk remppakiellossa mystisen jänne- ja käsivarsisäryn takia rouvake sai etuoikeuden tehdä kaikki marras-joulukuun rempat. Siihen väliin on turha mennä esittämään työnjohtajaa tai -suunnittelijaa..

Varasto/tekninen tila kahteen kertaan rapattuna ja maalattuna. Hieman aiheutti säätämistä saada toi jakotukin tausta rapattua edes jotenkin siististi - siihen allekirjoittanutkin osallistui =)

Myös lattianrajan epämuodostuneet valujäljet aikanaan lattiavalukeikasta on nyt autuaasti peitossa uuden valetun boksin alla. Kohde ns. odottaa vedeneristystä & laatoituksen paria vikaa varvia. Keltsun eka käytössä oleva huone on yllätys yllätys viinikellari =D Seinät ja katto tuli myös rapatuksi, mutta tänne meni kalkkimaali wanhaan tapaan. Sen pitäisi kestää paremmin kosteutta ja hengittää reilusti - ei siis kerrytä hometta. Miinuspuolena on tiukasta harjauksesta huolimatta se, että seiniin ei kande nojailla - väri jää vaatteisiin melko helposti. Ja parin kerroksen vetäminen tosiaan vaatii vähän habaa, kun maalia pitää sekoittaa jatkuvasti, ja harjata (tiskiharjalla!) voimakkaasti pintaan.

Seurataan nyt toistaiseksi, miten hyvin maalattia toimii. Päälle jossain sopivassa raossa voisi askarrella lämpöpuurallit, niin ei aikanaan tule sinkulaa kenkän pohjassa kellarin klinkkereille. Siihen on ehkä kuitekin hieman vielä aikaa... Kellarin hylly on paikallaan, ja saunamittarien mukaan speksit on olleet +9°C ja RH 80% koko talven. Kosteus saisi olla karvan alempi, ja lämpötila pari astetta korkeampi, mut en nyt ala nillittää viinin ideaalikypsymisestä. Tein korvaus- ja poistoilmaläpivedot maanpinnan korkeudesta johtuen samalle (sisäkaton) korkeudelle, mutta ajattelinme tehostaa painovoiman efektiä tuomalla korvausilman putken sisällä lattiantasoon, ja rakentamalla poistolle rännisyöksystä "hormin" kuistin kylkeen ulos. Lautasventtiilit päissään säätämässä. Jahka jonkun sähkärin saisi riveleistä tänne raahattua, sähkön ja valaistuksenkin saisi muun, kun roikan varaan.

Omenamenut yllättäen vie ison lohkon tilasta, mutta on siellä jo rouvan joululahjaksi duunista saama jeroboam-flinda (3 l) vk. 2000 pohjoiskreikkalaista herkkua odottelemassa ekana pullona. Ja oli muuten ekat maistetut omatekemät siiderikin aika melleviä, tuossa sitten parikymmentä lisää odottamassa hiivaövereitä %-) Engelsmanniskumpan saattamana Cheers! (slainte skotiksi) ja hyvää tätä alkavaa vuotta!!

[mumeksintupa]

Suvisia kuvia ja snadisti tuoretta laastia

Nollaavalta Pohjois-Italian turneelta kotiuduttuaan Mumeksintuvan pihalla keikkui elokuisena lomapäivänä pari kattoaapinaa peltien kimpussa. Kuten kuvasta näkyy, sitä ennen riittävästi aikaa oli käytetty pihakalusteiden etsintään - prioriteetit enste! Kun peltejä ei saa edes mietittyä ajoissa, voi olla että asennuskin kestää tovin parin viikon toimitusajan kanssa...

Todettiin myös ns. konkretian kautta, että aluskatetta ei ole tehty kestämään kuukausitolkulla suoraa aurinkohoitoa ja sadepesua; turvakengän mikä-tahansa-osa meni liian helposti läpi, vaikka miten varovasti yritti kikkailla peltien kanssa. Onneksi on Vihreä Teippi!

Reilu kuukautta myöhemmin rännit ja syöksyt oli paikallaan. Syöksyn ulosheittäjän mittaamisessa saa näköjään olla melko tarkkana (tai rännikaivon suppilon inssaamisessa alunperin...) - prameamman puolen heitto osuu suppiloon hyvin, mutta pihan puolella pikkutihkulla se tiputtaa ärsyttävästi 2cm ohi ja suoraan kuistin sokkelille =( Tarvitaan siihen siis ns. Escortin takaroiskeläppä -mallinen viritys.

Kivet by Manna Rakentaja, ja varmasti ehtaa Paloheinä-terroiria. Puskamustikka & karpalot minikanin syötiksi by Muhevaisen Puutarha. Todistettavasti yksi karvapallo on laajentanut reviiriään urbaanista puistosta tänne nukkumalähiöön. Toivottavasti meidän pihalta bongaama läski & kiiltävä ketunrotkale syö kaikki ristiturvat häiritsemästä >=D

Tällanenkin ihme löytyi vanhan shaibakaivon pohjalta: villi tomaatti. Sen verran eksoottisen näköisiä oli marjat, että syömättä jäi. Muuten kyllä sekä tomaatit, kesäkurpitsat että pavut tuotti valtavan sadon pöytään asti. Ens vuonna uudestaan, ja viljelevien frendien kanssa diili, kuka mitäkin istuttaa, että päästään vaihdantatalouteen!

Välillä erittäin positiivista, että tavarantoimittat toimittaa, kuten tolkun ihminen kuvittelee. JoRu-yhtiöille todella isot propsit maallikkorakentajan [kuvien/selitysten] ymmärtämisestä ja joustavasta tippapeltien toimituksesta! Varsinkin noi kulmien jiirit on sitä luokkaa, että peltisaksilla olis tullut itku itse väkertäessä. Eikä Pelti-Virteen vesikatejärjestelmässäkään ollut valittamista, varsinkin kun itse aaltopelleissä oli yhden levyn keräilyvirhe meille päin.

Kun eristelevyt - tässä jo rapattuna & maalattuna - tulee snadisti ulospäin, tippapellit hoitaa häivytyksen hienosti.

Btw, jos koet tarpeelliseksi laittaa kivi-, mineraali-, yms. villaa ulkotiloihin edes hetkeksi, suojaa ne. Fogeleilla on joku ihme fetissi villoihin, ja niistä nypitään ja pöllytetään haituvaa joka paikkaan. Muutamien hetkien oma säätönsä oli tehdä IV-läpiviennit patjaan ja sokkeliin. Siitä myös ao. sirkus:

Opetus nro. XIV: urtsipyssystä EI voi ottaa vajaata pulloa pois - jos haluaa toista laatua, pitää ostaa toinen liipasin. Tuli hieman kiire, kun kellarissa sisällä alkaa uretaanisuihku muistuttaa shamppislekaa Dzei-Dzein kädessä..

Viime kuukausien silppuinen vapaa-aika on ollut täynnä jotain aivan muuta, kun remppaamista, harmi kyllä. Kivenpyöritykset, pihankaivuut, omenashow ja satunnainen remppa, + pullo-orjan hajanainen duuni on jotenkin soseuttaneet herrahenkilöltä ranteet ja kyynärvarret sen verran labiilisti, että lääkäri määräsi kuukauden täyskieltoon rempasta. Yllättäen töitä saa tehdä. Todella lohduttavaa, että (semi-epätieteellisessä) puristuskokeessa mittari näytti käsivoimille 75-v gubben optimaalitulosta; tai toisinpäin, terveet handut harmaita partakarvoja pikku hiljaa keräävälle pygmille olisi yli 50% skrodemmat. Kaikki remppahommat on täytynyt sälyttää siis rouvakkeelle, joka kyllä tekee kaikkea vallan vapaaehtoisestikin.

Alkoholiammattilaisten täytyy luonnollisesti kehitellä yltäkylläisestä omenasaaliista jotain kuplivaa. Elintarviketieteilijän pieteetillä & hygienialla toteutettu lappo käymisastiasta pullotukseen =)

Parin vuoden takainen enkka meni heittämällä rikki, ja pelkästään mehun puristukseen meni 380kg omenaa, joka aiheutti n. 290 plon mehusatsin. Sen lisäksi 40kg käytettiin siideriin naapurin Lobojen avustuksella, ja perkkiksellinen roudattiin mätinä pudokkaina Sortti-asemalle.

Siideri on kypsymisvaiheessa tällä hetkellä. Tein pari eri satsia, toisen siideri-, toisen samppanjahiivalla. Molemmat käy tuplakäymisen, eli ensimmäinen alkoholikäyminen porisee Pojassa 10-14 pvä, toinen, kuplat tekevä hiilidioksidikäyminen pulloissa n. 10 pvä. En jaksanut säätää/investoida esim. belgiolut- tai patenttikorkkipulloihin, joten vishypullot sai kelvata. Muutamia reseptejä lueskeltuani myös päätin viinikouluttajan itsevarmuudella ottaa omat kädet-ylös -viinintekijän oppini käyttöön, ja tein satsit alkuviinimeiningillä ilman turhia lisäaineita. Ei siis esim. askorbiinihappoa, hiivaravinteita, kirkasteita, eikä chaptalisointia (sokerilisäystä). En myöskään uskonut ohjeisiin, missä neuvottiin lämpimässä (+25°C) käyttämistä; viininteossa raikkaat hedelmäaromit tehdään kylmäkäymisellä, joten meidän sidrat kävi pidempään, ja n. +16°C:ssa. Ominaispainomittarin mukaan potentiaalialkoholi olisi heilunut 10-11 voltin kieppeillä, ja käyminen onnas samaisen mitskun mukaan loppuun asti, eli siiderit kävi rutikuiviksi. Aistinvarainen arviointi saa vielä odottaa, paljonko sitä alkkomaholia puteleissa on.. Pieni panimosokerilisäys riitti paineesta ja kivikovista pulloista päätellen hiivoille startteriksi, eli kuplaa on. Teollisen hiivakannan hyvä puoli on, että se saostuu kylmäkirkastuksella - siideri on sakatonta, kun se meni kylmään kirkastumaan ja kypsymään muutamaksi viikoksi.

Kolmas satsi, minkä laitoin spontaanikäymään, eli omenankuorien luonnonhiivoilla, näyttää vähintään villiltä: hiivat on tehneet portugalin sotalaivaa muistuttavat rihmastot pulloihin, en tiedä uskallanko niitä avata, saatika maistaa =:O

Lisää hyvin positiivista palautetta saa Kivitikki -niminen nuorien heebojen maanrakennusfirma. Viereisellä raksalla näkyi yksi päivä kaivuri, ja minähän siitä kyselemään pihan siloitusta. Viime kesän urakoitsijan jäljiltä vietot ja pihakansi ei olleet ihan timmissä, ja vaikka rouva kovasti uskoi sen lapiolla tasoittavan, mä en ollut aivan yhtä vakuuttunut. Puhuttiin alustavasti, että jäbät soittaa, ja tulee ennen seuraavaa keikkaa siipasemaan parissa tunnissa sileäksi. Seuraavana aamuna kaivuri & rekka oli pihalla oma-aloitteisesti jo sutimassa, ja jälki oli huikeen siistiä. Kaikki kivet veke, ja jopa asfaltti harjattu telojen jälkiltä.

Etupuolelta ei uskoisi, että 6tn koneella on ajettu kivimuurin yli. Kolmen huntin lasku maanajoineen tunnin päähän oli todella mieleen, varsinkin kun omat maansiirtovoimat on keskiverto rintamamiehen tasolla.

Tässä vaiheessa on jo pihavalotkin paikallaan. Kolme stagaa ja valo oven päälle tuli meidän puolelle, ja pari tolppaa naapurin ajotielle. Tarkoitus on laittaa pari lisää, kunhan tehdään kellarinoven eteen lippa, johon valot saa kiinni. Myös etuovi ja kuistin vintin luukku saatiin naapurien avustuksella paikalleen eräinä viikonloppuina. Kuisti alkaa ikkunoita lukuunottamatta näyttää jo melko hyvältä =D

YLLÄTTÄEN valojen kanssa oli sähkärisäätöä oikein olan takaa. Tai eipä siinä itse säätää tarvinnut, sähkärit hoiti sen osaston kolmen viikon oharien kanssa. Eräs kaunis aamu ne sitten olikin olleet asentamassa valot, ja koska siitä ei oltu sovittu, vedot meni talokeskukseen, ei sisälle sähkökaappiin. Nyt niitä ei saa pois päältä katkaisijoista, kuten toivottiin. Jälki onneksi oli huomattavasti siistimpää, kun Laaksolahden Sähkön häröpalloilla asuintilojen rempassa =C Nyt kun pihan ledivalaistukseen on jo parissa viikossa tottunut, on todella nasta tulla pimeällä himaan, etenkin etuoven tutkalla varustetun valon alta.

Naapurit rakensi eläkeläisen tarmolla roskissuojan, ja patosi meidän valuvat pihamaat ikikivisellä muurilla. Suojaan tullee kiipijäkasveja, ja muuria voisi verhoilla jollain. Jollain muulla, kun vuorenkilvellä >;D

Rouva uusiolankonsa (?) jalkakyykkyavustuksella rakenteli ohimennen kellarin ovelle portaita. Toi HKR:n "hylkäämä" kanttarikivi ei todellakaan ole kevyt, mutta liikkuihan se, kun jollain on riittävästi habaa. Pihavalojen maakaapelit on pääosin kotikutoisissa suojaputkissa (50mm viemärissä tai 35mm punaisessa ylijäämä vesiputken suojakuoressa), mutta tässä ne on paljaaltaan. Varuiksi siis maijamehiläinen-teippi, ettei kaivaessa riko. Maakaapelit btw on jatkettu hartsibokseilla - ei ihan halpaa, mutta kätevä tapa säästää kallista piuhaa!

Saunapolun valo tonttien rajalla. Meidän puoli ei vielä ihan näin hehkeältä näytä...

Ja viimeisimpiä, tämän viikonlopun tunnelmia. Rouvake on hoonannut viinikellaria jo useampana viikonloppuna parempaan iskuun. Mä purin hyllyt sieltä pois, porasin 100mm ilmanvaihtoaukot harkkoihin ja laitoin niihin läpiviennit. Lautasventtiilit on alustavasti paikallaan, mutta kuviteltaisiin optivoivamme hormi-ilmiön ja painovoimaisen ilmanvaihdon tekemällä poistopuolelle ulos rännisyöksystä nousuhormin, ja tuomalla korvausilman taas lattianrajaan sisäpuolisella IV-putkella. Saa nyt nähdä..

Viinikellarin kattoon (liittolevyyn) laitettiin liimavaahdolla kiinni siniset levyt eristeeksi. Niitä pitää tietysti hioa, että ne voi rapata. Hiomamestari on hieman smurffipölyssä...

Manna rappasi seinät E-Weberin 137:lla ja katon 410:llä, joka on enemmän kuituvahvistettua ja pysynee paremmin roikkumassa. Alunperin maan alla ollut "luonnonvalumuotin" tekemä seinä näyttää musta nyt lähinnä metrotunnelilta, kun Manna sovelsi siihen ad-hoc tiskiharjatekniikkaa =) Oli myös melko hölmöläisen hommia noiden tasojen kanssa: silloin kun anturapatit valettiin, ne oli tietty laatikoita. Jämäbetoneilla niihin tehtiin luiskat viime kesänä, myös tähän kohtaan, vaikka tiedossa oli, että siitä tulee viiniklitsu. Me sitten rakennettiin taas yhdet valumuotit ja tartuntaraudat, ja valettiin lisälippa vaakasuoraksi.. %-l

Katto ja seinät rapattuna ja hierrettynä kuviolle. Kalkkimaali vielä pintaan, ja voi alkaa taas keräilemään lisää pulloja isoon kellariin =D

Voipi olla, että oma joulusauna ei toteudu myöskään vuonna 2013, mutta rapparin ilme ei kuitenkaan näytä edellenkään kovin kypsältä tähän hommaan. Joten juttu jatkuu taas jossain välissä.

[mumeksintupa]

Pihahommia

Eristeen valmistajalta ei tullut juuri apua siihen, saako ko. sinistä levyä rapata/-ttua. Teknisen tuen jäbä lähinnä hahmotteli puhelimessa, että "sitä voisi ehkä karhentaa jollain", ja allekirjoittanut samalla luetteli lyyrisesti eri työtapoja kivestä santapaperisilitysraudan kautta teräsvillaan. Päädyttiin sitten keskimmäiseen, eli eristeen nahkea pinta ajettiin kauttaaltaan 80-karkeuden paperilla täryhiomakoneella. Kaikki kuukausien pölyt putsattiin harjalla ja/tai paineilmalla, samaten kurat keltaisen levyn päältä ja eristeen raosta. Onneksi ilmat oli suotuisat ko. viikonloppuna, niin ei tarvinnut sateiden jälkeen kuivailla tai putsata uudelleen eristeitä. Raplingissa noudatettiin (vaikka rouvake aina kovasti kampeaa kaikkia virallisia ohjeita vastaan) E-Weberin ohjeita, eli 410 rapa tehtiin löysäksi ja kammettiin seinään suppiloruiskulla. Tähän n. 25m2 operaatioon riitti nippa nappa snadein ruisku, jossa oli normisähköllä skulaava kompura perässä. Kompuraraukka kyllä huusi koko ajan, joten vähän isompi voimavirtainen olisi ehkä ollut paikallaan.

Kuran spreijauksessa saa olla tarkkana; rapatessa todellakin roiskuu, joten seinät ja rapauttaja on suojattava hyvin. Pariskunta välillä hymyssä suin, ja-vielä-osin-suojaamatta

Kun toisen duunipäivän jäljiltä hoonasin sääri- ja leukakarvoista kuivunutta kuituvahvistettua laastia vereslihalle asti, totesin kolmantena päivänä, että pitkät housut lienee hikoilun väärti...

Seinällä oleva ~metrin korkuinen suojaus ei ole lainkaan liioittelua, jos ei halua uusia maalausta puupintaa myöden. Rouvake näyttää kerrankin mallia riittävästä suojauksesta oikoessaan ekaa raplinkikerrosta - sikli voi ihan koska vaan lähteä käsistä roiskien, ja pitää myös kovaa ääntä >;)

Pieni kuuppa meni myös melko helposti tukkeeseen, joten sitä joko piti takoa ja sheikata apinan raivolla räpäyttäessä, tai sitten joka kauhan täytön yhteydessä pestä suuttimesta kuivunutta laastia (taustalla). Meillä oli kuitenkin ns. liian löysää kamaa [vrt.valm.ohje, huom], ja suurin käytössä oleva suutin suppiloruiskusta. Shaiba myös jäsähtää ämpärissä sen verran nopeasti helteillä ["käyttöaika 3h" sanoo virallinen dogma], että kandee vedellä pieniä osia kerrallaan - meidän pikku-torpan tapauksessa ½seinää. Suosittelen sekoittamaan mäskin melko hyvin, mieluummin vettä-pohjalle-jauho-päälle -menetelmällä, tai muuten tulee paakkuja. Ja rapparille näppylöitä.

Pohjakerrosta varten rapattavan alueen sai käydä läpi ruiskimalla pariin-kolmeen kertaan, minkä jälkeen se tasattiin isolla liipalla, ja läästittiin Weberin 4mm reikäkoon lasikuituverkkoa siihen päälle, n. puoleen väliin kerrosta.

Toinen mokoma laastivarvi siis päälle, joten säkkimenekistä päätellen kerrospaksuudeksi tuli ehkä 10mm. Meniköhän meillä n. 16 säkkiä n. 25m5 seinille..?

Toinen kerros siloitettiin liipalla heti rappaamisen jälkeen suoraksi.

Melko suoralta toi vaikuttaa ensikertalaisen vakaalle kädelle =D

Tässä se ensikertalainen tuhrii ylijäämälaastia tarpeelliseen paikkaan.

Samaan aikaan toisaalla on näkymä naapurista käsin melko seesteinen, suorastaan idyllistä pihaa voi esitellä. Saunapolkukin on kivetty vallan meidän portaille asti.

Talkooapuja oli taas paikalla eräänä toisena viikonloppuna, ja ainakaan tällä kameralla (eikä juuri silmälläkään) erota suurta värisävyeroa uudessa ja vanhassa verholautamaalissa. #Seliseli: luonnossa pohjamaali on huomattavasti vanhaa seinää keltaisempaa, ja uusi pintaveto lähempänä maalarinvalkoista.

Sokkeli ja koko torppa alkaa muistuttaa jo asumiskunnossa olevaa taloa. Ja heti sadesuojaamaan pressuilla tuoretta maalia =( Pihan vihertävyydestä ei vielä puhuta mitään ihan hetkeen..

Uhkasin ja/tai lupasin, että kun patio on valmis, mä ostan meille palkinnoksi hiiligrillin. Paha nakki, kun Malmin Rautia luukuttaa koko ajan Weberin malliston ulosmyyntihintoja. Mutta on se upean näköinen juuri asennettu ja kasteltu kivi =D

Bassoradion sanoin, oli higine ildabäivä, kun rouva isköineen väänsi viime viikonloppuna paahtavassa helteessä 20-40kg lohkoja mestoilleen. Mun osaksi jäi vain pienet fyllikivet ja kivituhkalla saumaus. Siitä huijauksesta, osa II. "Pysyvä rakennehan tää [porras, ks. ed.] on, olihan siitä puhetta?". Sattumalta, kun stemuja jäi yli tuosta patiolta vaikka kuin, vaimo innostui latomaan koko portaan uusiksi. Mitä edelsi mm. herran itsensä rosmosahalla poikkima kuusenjuuri ja muurahaispesän myrkytys. Fiksuna naisena Manna kasasi sitten ne [keon] hiekat takaisin noiden kivilaattojen alle. Tietää sitten jatkossa, mihin ne jäljelle jääneet kivituhkat saa ripotella uudelleen, ja uudelleen, ja ...

Vihreämmillä ja maukkaammilla aiheilla pari fotoa taas vikaksi. Tällanen kaveri alkoi puskea ylös vanhasta p-kaivon pohjasta. Tästä on esitetty moninaisia teorioita, mutta tuoksu rehussa on vahvasti martinborough'laiseen tai sancerreläiseen Sauvignoniin viittaava

Eli tässä todennäköisesti pikkupuskan kantaisä: suklaaraitakirsikkatomaatti! *Yack*, tulipa taas konnotaatio väsyneeseen mieleen.. Mutta se portaiden kaide pitää todellakin duunaa pian.

Pavut on ehkä parhaita mitä mä ikinä olen syönyt =D

Ja myös elämäni ekat oman pihan kusakerpitsät on poimittu jo moneen otteeseen. Nam!

Herkullisempia tunnelmia seuraa myöhemmin, kun mumeksintuvan herrasväki on seuraavan parin viikon tutustunut Trentinon perinnerakentamiseen ja Piemonten nesteytykseen. A posto, tutti!