miikotukiainen-blog

[miikotukiainen-blog]

Julkisuus ja sosiaalinen media: Hyötyä vai haittaa?

Sosiaalisella medialla on suuri vaikutus tunnettuihin henkilöihin. Väittäisin, että sillä on erityisen keskeinen vaikutus poliitikkojen uraan. Uskon sen myös vaikuttaneen vähintäänkin epäsuorasti viimeisen pääministerin Antti Rinteen eroon.

Kansanedustajat valitaan vaaleilla, ja jos kansa ei pidä jostakin henkilöstä hänen kautensa aikana, on uudelleenvalituksi tuleminen selkeästi hankalampaa. Poliitikkojen tehdessä virheitä he joutuvat helposti huonoon valoon. Juuri 3.12.2019 eronnut Antti Rinne sai painostuksen vuoksi lähtöpassit pääministerin tehtävistä johtuen hallituskumppani keskustan luottamuspulasta Rinnettä kohtaan, joka taas johtui heidän mukaansa ”muiden tontille astuvasta, sekavasti esiintyvästä, puoluepolitikoivasta ja ay-taustaisesta” pääministeristä. Hallitus tarvitsee perustuslain mukaan eduskunnan enemmistön luottamuksen toimiessaan (Eduskunta. Poliittinen valvonta). Kansanedustajat taas ovat vastuussa pääasiassa uutiskanavien ja sosiaalisen median välityksellä kansalle, jonka luottamuksen menettäneellä kansanedustajalla on suuria haasteita jatkaa uraansa edelliseen tapaansa Suomen politiikassa.

Muina esimerkkeinä toimii entinen omistaja-ohjausministeri Sirpa Paatero ja nykyinen sisäministeri Maria Ohisalo. Paatero joutui eroamaan epäselvyyksien ja väärinymmärrysten vuoksi, joka eskaloitui muutaman viikon lakkoon ja Paateron eroamiseen (Pau 29.10.2019. Edunvalvonta). Ohisalon tapauksessa kohu syntyi, kun hän pyysi poliisilta selvitystä voimakeinojen käytöstä väkivaltaiseksi yltyneessä mielenosoituksessa arvostellen poliisien toimintaa Twitterissä (Iltalehti 30.10.2019).

Wilma Inkinen on blogissaan pohtinut somekohua ja sen syntymistä (Inkinen Wilma. Blogi 4.2.2016). Hänen mukaansa se syntyy usein virka-ajan ulkopuolella, velloo ja kiihtyy usein valtaviin mittasuhteisiin. Kohu ei häviä itsekseen, vaan kansa haluaa kohun aiheuttaneelta henkilöltä (tai joltakin vastuussa olevalta taholta) suoraselkäisen ja kattavan selvityksen. Usein sanotaan, että huonostakin julkisuudesta on joskus hyötyä. Näin on Inkisen mukaan mahdollisesti käynyt kohun aiheuttaneelle Mammuttikoti Oy:lle Kuopion asuntomessuilla vuonna 2010. Kyseisen yrityksen mammuttipatsas kuohutti yleisöä negatiiviseen sävyyn, kun sen sukukalleudet tulivat esille hännästä vetämällä. Patsas sai lähteä, mutta palasi Kuopioon jälleen vuonna 2016.

Positiivisesta julkisuudesta ja sosiaalisesta mediasta on ilman suurempia selittelyjä hyötyä taloudellisesti Youtubessa suuria seuraajamääriä omaavien kanavien ylläpitäjille, yrityksille erilaisten tempauksien seurauksena ja vaikkapa juuri poliitikoille, jotka pyrkivät eduskuntaan. Negatiivisesta julkisuudesta harvemmin on poliitikolle hyötyä. Sama pätee yritysten liiketoiminnalla, ilman omaa kannattajakuntaansa. Oman kannattajakuntansa osin negatiivisen julkisuuden ansiosta on uskoakseni saanut esimerkiksi asustevalmistaja Nopeet.

Julkisuus on voimakas ase, jonka kanssa olisi hyvä tulla toimeen. Sitä käytetään monesti taitavasti ja tehokkaasti, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Tätä puolta monet eivät varmasti olisi halunneet nähdä eikä kokea.

Kuva: https://www.is.fi/viihde/art-2000006085867.html

Lähteet:

Eduskunta. Poliittinen valvonta. Luettavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/hallituksenvalvonta/Sivut/poliittinen_valvonta.aspx. Luettu: 3.12.2019

Iltalehti 30.10.2019. Pääkirjoitus. Luettavissa: https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/796a079e-04c4-44de-b00b-2b0b75af63fe. Luettu: 3.12.2019.

Iltalehti 3.12.2019. Politiikka. Luettavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/c47ffe44-2c22-47ca-885a-77e138d5097a. Luettu: 3.12.2019

Inkinen Wilma. Blogi 4.2.2016. Luettavissa: https://www.dagmar.fi/sosiaalinen-media/mista-on-somekohut-tehty-miten-somekohu-syntyy-ja-miten-siita-voi-selvita/. Luettu: 3.12.2019.

Pau 29.10.2019. Edunvalvonta. Luettavissa: https://www.pau.fi/edunvalvonta/lakko/kysymyksia-ja-vastauksia-lakosta.html. Luettu: 3.12.2019.

[miikotukiainen-blog]

Erilaisia maksutapoja: Ostaminen, maksaminen ja tulevaisuuden trendit

Digitaalisista maksuvälineistä puhuttaessa turvallisuus ja luottamus tulee usein esille, etenkin, kun mietitään tulevaisuuden maksutapoja. Pivo lompakon liiketoimintaomistaja Matti Rusilan blogin (Rusila 15.08.2019. Sveapayments) mukaan esimerkiksi mobiilimaksaminen tarkoittaa asiakkaille helpompia ja turvallisempia tapoja maksaa ostoksiaan.

Helppoudesta maksamisessa on hyötyä sekä kauppiaalle että kuluttajalle. Uusi PSD2-maksupalveludirektiivi mahdollistaa ukopuolisille palveluntarjoajille pääsyn asiakkaiden tileihin, joka johtaa entistä useampien toimijoiden ja maksusovellusten tulon markkinoille asiakkaiden käytettäväksi. Yritykselle esimerkiksi mobiilimaksamisen käyttöönottaminen on järkevää, koska sillä on muihin maksutapoihin nähden katsottu olevan jopa 50% parempi konversio muihin maksutapoihin nähden, ja se on nostattanut myyntiä. Yksi syy tähän on maksamisen helppous ja näkymättömämpi rooli kuluttajalle. (Rusila 15.08.2019. Sveapayments)

Suomessa kuluttajista erityisesti nuoret aikuiset haluavat pystyä tehdä ostoksensa ajasta ja paikasta riippumatta. Rusilan mukaan mobiilimaksamisesta on tulossa uusi normi. Suomalaisista mobiilimaksuja on tehnyt 76% väestöstä ja nettiostoksia mobiililaitteella tehtiin lähes kolmannes. Maksamisesta on pyritty tekemään helppoa myös sisällyttämällä se sinne, missä suuri määrä kuluttajista jo valmiiksi on. Hyvä esimerkki on Facebook, jonka käyttöliittymä on monelle jo valmiiksi tuttu.  (Rusila 15.08.2019. Sveapayments)

Suomen rahapaja yhdessä ajatushautomo Demos Helsingin kanssa pohtivat maksamisen tulevaisuutta 2030-luvulla blogissaan. He määrittelivät kahdeksan tulevaisuuden kehitykseen liittyvää jännitettä, joiden perusteella muodostivat neljä mahdollista tulevaisuuden skenaariota. Luottamus, turvallisuus ja varmuus ovat keskeisiä elementtejä, jotka vaikuttavat siihen, mitkä maksutavat omaksutaan väestön keskuudessa. Christopher Rowley Demos Helsingiltä toteaakin, että pääasia on, että meillä on maksamisen suhteen luottamusta edes johonkin monista mahdollisista tahoista. (Suomen rahapaja 19.03.2019)

Esimmäinen tulevaisuuden skenaario on alustapalveluiden aikakausi, jossa kuluttajat ovat omaksuneet nopeasti suurten yritysten, kuten Googlen ja Facebookin, tarjoamat maksutavat alustapalvelujensa kautta helppouden ja vaivattomuuden kautta. Yhteiskunnallinen vakaus lisääntyy ja nämä suuret toimijat ovat luottamuksen takaajina rahan siirtyessä. Toiselle skenaariolle ominaista on huoli kerätyn datan väärinkäytöstä, ja alustapalveluita säännellään paljon sekä koko prosessi on läpinäkyvää. Mobiilimaksamisen alustoja tarjoavat kansallisvaltiot tai taloudelliset liitot ja instituutiot, ja luonnamuksen takaajina ovat ylikansalliset instituutiot kuten EU. (Suomen rahapaja 19.03.2019)

Kolmannessa skenaariossa kansallisvaltiot nousevat nopean muutoksen vastavoimaksi ja kansainvälinen kauppa on ongelmallista. Rahaliitoista saatetaan irtaantua ja tilalle voi tulla kansallinen valuutta. Ylikansallisia alustapalveluita säädellään vahvasti ja luottamuksen takaajina maksuliikenteessä ovat kansallisvaltio ja keskuspankit.  Tässä käteinen on yleisin maksutapa. Neljännessä skenaariossa kuluttajat ovat menettäneet luottamuksen valtioihin, ylikansallisiin instituutioihin ja alustapalveluihin, ja digitaaliset yhteisöt ottavat isompaa roolia. Kryptovaluutasta on tullut helpompi ottaa käyttöön, ja sitä käytetään luotettavuuden ja toimivuuden vuoksi. Käteistä käyttävät esimerkiksi kuluttajat, jotka eivät ole omaksuneet kryptovaluuttoja. (Suomen rahapaja 19.03.2019)

Itse käytän neljää eri maksutapaa: Käteistä, pankkikorttia (maksupääte ja verkkokaupat), mobiilisovellusta (verkkopankki, Mobile Pay, Pivo) ja selainpohjaista verkkopankkia. Yksityishenkilön kanssa asioidessani käteinen ja mobiilimaksaminen (Mobile Pay, Pivo) ovat itselleni sopivia. Kivijalkaliikkeissä asioidessani käytän pankkikorttia. Verkkokaupoissa ollessani käytän pankkikortin tietoja tai selainpohjaista verkkopankkia, johon verkkokauppa ohjaa automaattisesti. Laskuja maksaessani käytän verkkokaupan mobiilisovellusta.

Pankkikorttia käytän, koska maksaminen on varmaa, erittäin nopeaa ja turvallista. Koko maksuprosessissa menee vain 5 sekuntia, eikä käyttämäni ”pop-up walletin” läpi pysty ottamaan rahaa epärehellisin keinoin. Suurin ja realistinen turvallisuusriski on kortin katoaminen, mutta sitä varten on hyvä olla kaksi tiliä ja verkkopankki-sovellus, jolla hävinnen kortin tilin voi tyhjentää toiselle tilille jopa kymmenessä sekunnissa. Itse pienennän tätä riskiä vielä pitämällä kortin tilillä vain lähiaikoina tarvittava rahamäärä. Hyvää pankkikortilla maksamisessa on sen toimivuus lähes kaikkialla maailmassa. Itse tosin käytän mielelläni käteistä maissa, joissa on pienikin epäilys jonkinlaisesta väärinkäytöstä sillä maksettaessa. Korttien kuljettaminen ei ole minulle ongelma, koska mukana kulkee aina myös puhelin ja avaimet, enkä mielellään säilytä muutenkaan avaimia ja puhelinta samassa paikassa.

Mielestäni paras maksuväline kaverille tai yksityishenkilölle on jokin mobiilisovellus, kuten Mobile Pay tai Pivo. Näitä käytettäessä ei ongelmaksi muodostu käteisessä olevat vaikeudet kuten juuri oikean rahamäärän oleminen aina saatavilla. Valmiina olevien laskujen maksaminen on niin ikään yhtä helppoa verkkopankin omalla sovelluksella. Tähän ei mene kuin noin 20 sekuntia. Yksi ongelma mobiilimaksamisessa on akunkesto. Hyvällä akunkeston hallinnalla tämä ei ole ongelma, mutta tämä on ymmärrettävästi monelle myös ongelma esimerkiksi puhelimen ominaisuuksien vuoksi.

Selainpohjainen verkkopankki on mielestäni paljon vaivalloisempi kuin mobiilisovellus. Selainpohjaista verkkopankkia käytän monesti ostaessani verkkopankista, koska minut ohjataan sinne. En ole muita vaihtoehtoisia maksutapoja kokeillut, mutta tämä on suhteellisen vaivalloinen ja hidas keino maksaa. Tietokoneella maksaminen on myös mielestäni hidasta, eikä se ole läheskään aina saatavilla. Puhelimella maksaessa harvoin itse käytän selainta, joten sovellusten kautta se hoituu kaikkein parhaiten.

Helppoudessa on kuluttajan kannalta kuitenkin omat haasteensa. Maksaminen muuttuu yhä enenevissä määrin näkymättömämmäksi, ja esimerkiksi oman talouden hallinta muuttaa vaikeammaksi ja etäisemmäksi kuin käteisellä maksaessa. Suomessa kulutetaankin nykyään 28% enemmän kuin tienataan, eli tämä aiheuttaa esimerkiksi velkaantumista yhteiskunnan tasolla (Rikastamo 27.11.2018. Vältä talousvaikeudet)

Kuva: https://steemit.com/meme/@lawrenceho84/meme-ebay-new-payment-method

Lähteet:

Matti Rusila 15.08.2019. Sveapayments. Blogi. Luettavissa: https://www.sveapayments.fi/blogi/miten-maksamme-tulevaisuudessa. Luettu: 24.11.2019.

Rikastamo 27.11.2018. Vältä talousvaikeudet. Podcast.

Suomen rahapaja 19.03.2019. Blogi. Luettavissa: https://www.rahapaja.fi/suomen-rahapaja/blogi/miten-maksamme-vuonna-2030-nelja-pysaytyskuvaa-tulevaisuudesta/. Luettu: 24.11.2019.

[miikotukiainen-blog]

Agile, Lean ja Scrum -ketterän menetelmän palaset

Ketterät menetelmät ovat hyödyllisiä ohjelmistokehityksessä ja uusissa it-projekteissa. Ketteristä menetelmistä puhuttaessa nousee monesti esille Agile, Lean ja Scrum. Agilesta ja Leanista puhutaan usein yhdessä ja niissä onkin paljon samankaltaisuutta. (Itewiki 2019)

Lean on toimintatapa tai filosofia, jossa turhana pidetään kaikkea paitsi suoraa arvonluontia asiakkaalle. Lean-termi tulee Lean Manufacturing-mallista, ja se tuli alun perin auto- ja elektroniikkavalmistajalta Toyotalta. Tällä saavutetaan laatua, nopeutta ja asiakasorientoituneisuutta. Lean-menetelmässä poistetaan kaikki, mikä ei tuo arvoa ja tehdään ainoastaan sitä, joka on välttämätöntä tehdä minäkin hetkenä. (Itewiki 2019)

Lean periaatteena antaa paljon arvoa tiimin toimimisena yksikkönä, ja sen mukaan meidän olisi aina katsottava työtämme ylhäältä päin, jotta olemme varmoja, että työskentelymme edistää kokonaisuutta. Esimerkiksi koodia ei ole järkeä kehittää vain koodaamisen ilosta, vaan sitä varten, että siitä olisi hyötyä. Koodin tulisi olla mahdollisimman lyhyt, jotta sen mahdollinen siistiminen, muokkaaminen tai purkaminen olisi helpompaa. Ei kuitenkaan ole Lean-periaatteen mukaista oikaista väärästä paikasta eli esimerkiksi ottaa teknistä velkaa jatkuvasti kiireen vuoksi, sillä se saattaa kostautua myöhemmin. Leanissa päätöksiä kannattaa viivyttää mahdollisimman paljon, sillä tietämys asiasta on tällä välin monesti kasvanut. Lean-startup taas pyrkii onnistuneemman tuotteen kehitykseen pienemmillä resursseilla. (Itewiki 2019)

Käsite ”Agile” perustuu Toyota-leanin ajattelu- ja toimintatavan hyödyntämiseen ohjelmistokehityksessä, missä pyritään Leanin tavoin kaiken turhan välttelyyn. Agile arvostaa yksilöitä ja kanssakäymistä enemmän kuin menetelmiä ja työkaluja sekä tyydyttää asiakkaan ja ottaa vastaan muuttuvat vaatimukset. Siinä suositaan lyhyen aikavälin prosesseja ja pyritään saamaan ohjelmistokehittäjät työskentelemään yhdessä koko projektin ajan. Tärkeää on myös tekemättä jätettävän työn maksimointi ja itseorganisoituminen. (Itewiki 2019)

Lean- ja Agile -menetelmissä yksi keskeinen tarkoitus on tuottaa asiakkaalle arvoa mahdollisimman varhain ja olla jatkuvassa molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa. Toistuva palaute niin asiakkailta kuin kentältä on erittäin tärkeää: kokemuksen ja tiedon karttuessa ongelmia ja projektin määrittelyä voi tarkentaa, ennen kuin on liian myöhäistä aikataulullisesti tai budjetin uhatessa ylittyä. Muuttuviin olosuhteisiin on myös tärkeää tarttua ja reagoida heti ketterien menetelmien mukaisesti. (Itewiki 2019) Nämä edellä mainitut asiat ovat monesti läsnä vesiputousmallissa, ongelmien muodossa. Vesiputousmalli on vaiheellinen ohjelmistotuotantoprosessi, jossa suunnittelu- ja toteutusprosessi etenee vaihe vaiheelta alaspäin, kuin vesiputouksessa. (Wikipedia 2019. Vesiputousmalli)

Monesti perinteisillä pitkän aikavälin prosesseissa (esimerkiksi vesiputousmalli), tai tilanteessa, jossa prosessia ei juurikaan mietitä, ajan kuluessa kiireen tuntu häviää. Kuitenkin monissa projekteissa on edelleen aikataulut ja budjetit, missä olisi hyvä pysyä. Esimerkiksi juuri vesiputousmallissa yksi ongelma on, että loputkin prosessin vaiheet on saatava loppuun, jotta kokonaisuudesta tulisi ”valmis” ja ehyt, jolla on loppukäyttäjälleen todellista arvoa. Haasteena tässä mallissa on ajassa ja budjetissa pysyminen sekä muuttuviin olosuhteisiin reagoiminen. Lisäksi tämä malli on altis asioille, joita ei voida etukäteen tunnistaa. Ketterässä kehityksessä hyödynnetään opiskelijan syndroomaa, jossa paras työteho saadaan monesti lähellä deadlinea. Kokonaisuuden hallinnasta tulee helpompaa ja tekemisestä tehokkaampaa, kun työt järjestää muutaman viikon mittaisiksi kokonaisuuksiksi. (Itewiki 2019)

Yhdestä neljän viikon mittaiselle ajanjaksolle, jossa lopuksi valmiina on ”valmiin” (määritellään yhdessä ja oltava selvä kaikille osapuolille) määritelmän täyttävä tuote tai palvelu valmistuu, kutsutaan sprintiksi. (Wikipedia 2019. Scrum) Siinä on neljä muodollista kohtaa tarkasteluun ja sopeuttamiseen: Sprintin suunnittelupalaveri, päiväpalaveri, sprinttikatselmointi ja sprintin retrospektiivi. (Itewiki 2019) Sprinttikatselmointi tarkoittaa sitä, että kehitystiimi esittelee tuoteomistajalle sekä mahdollisille sidosryhmien edustajille konkreettiset saavutukset palautteen saamiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi kehityksen tilasta. Sprintin retrospektiivi tarkoittaa tarkastelua prosessin näkökulmasta: Mikä meni hyvin ja mitä voidaan parantaa seuraavassa sprintissä. (Itewiki 2019)

Haasteena ketterän harjoittamisessa on välinpitämättömyys sen oleellisista osista, esimerkiksi organisoitumisesta ja prosesseista. Refaktoroiminen eli jo tehdyn asian muokkaaminen on normaalia ohjelmistokehityksessä, mutta se vie aikaa ja se voidaan tulkita myös heikkoudeksi. Asiakkaan oltava tarpeeksi sitoutunut projektiin, muuten kehitystahti hidastuu ja arvon tuottaminen vähenee. Hallinnollisesti aika raskas kokonaisuus. Ketterät menetelmät toimivat usein parhaiten, jos osapuolet työskentelevät samassa tilassa (myös liiketoiminnan edustaja ja tuoteomistaja, sillä kommunikointi on silloin helppoa ja nopeaa. Käytännössä tämä on vaikea järjestää, mutta kommunikointiin ja yhteydenpitoon on syytä tällöin kiinnittää erityistä huomiota. (Itewiki 2019)

Henkilöriskiä voi minimoida säännöllisillä tapaamisilla, tiedon jakamisella, ja tiimeittäin toimimisella. Todellinen kehitysvauhti eli velositeetti tulee näkyviin Agilea ja Leania käytettäessä, ja aikatauluja on huomattavasti helpompi suunnitella myöhemmin. On hyvä olla aina yksi tuoteomistaja (toimialan asiantuntija tms.), jotta vaatimukset eivät pirstaloidu. Tämä henkilö on myös loppukäyttäjien yms. välikätenä ja työn arvon maksimoinnista. (Itewiki 2019)

Scrum tarkoittaa ketterän kehityksen yhteydessä esimerkiksi seisten pidettäviä lyhyitä kokouksia, jossa käydään läpi päivän tehtävät. Scrum on viitekehys, joka sisältää monenlaisia eri menetelmiä ja prosesseja. Toimijoina tässä on tuoteomistaja, kehitystiimi ja Scrum master. Scrum master on tiimin palveleva johtaja, joka palvelee tuoteomistajaa, kehystiimiä ja organisaatiota. Scrum master on tiimin lähettiläs ulospäin ja auttaa mukauttamaan toimintatapoja, jotta niistä on suurin mahdollinen hyöty tiimille. Scrum master valvoo myös, että kaikki ymmärtävät ja noudattavat viitekehystä. (Itewiki 2019)

Scrum perustuu empirismiin. Siinä on kolme peruselementtiä: Läpinäkyvyys, tarkastelu ja sopeuttaminen. Tärkeät tekijät määritellään yhdessä, jotta asiaankuuluvilla ja yhteinen näkemys perusasioista. Merkittävien tekijöiden pitää olla näkyvillä niille, jotka vastaavat lopputulemasta. Työn edistymisen tarkastelu tasaisin väliajoin (vastakohta putkikatseiselle tekemiselle) esimerkiksi viitekehyksen mukaisissa palavereissa edistää ymmärrystä kokonaisuudesta hyvissä ajoin. Jos huomataan, että prosessin osat ovat hyväksyttyjen raja-arvojen ulkopuolella, tulee prosessia tai käytettäviä menetelmiä muokata. (Itewiki 2019)

Kuva: 

https://www.facebook.com/agilememe/photos/a.798588173807034/816545728677945/?type=1&theater.

Lähteet:

Itewiki 2019. Luettavissa: https://www.itewiki.fi/opas/ketterat-menetelmat-agile-lean-ja-scrum/. Luettu: 21.11.2019.

Wikipedia 2019. Scrum. Luettavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Scrum. Luettu: 21.11.2019.

Wikipedia 2019. Vesiputousmalli. Luettavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesiputousmalli. Luettu: 21.11.2019.

[miikotukiainen-blog]

Koneoppiminen pähkinänkuoressa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun termi ”koneoppiminen” luotiin. Koneoppiminen onkin teorian tasolla kehittynyt hyvin pitkälle jo 80-luvulla, mutta sille on tullut tarve, tekniikka ja tarvittava data vasta myöhemmin, mikä on todella mahdollistanut sen käytön hyödyllisellä tavalla. Koneoppiminen on paljolti hyödyksi apuna päätösten teossa, suuren datan käsittelyssä ja analysoinnissa sekä tilastotieteessä. Siitä on hyötyä yrityksille esimerkiksi markkinoinnin kohdentamisessa ja rutiinitöiden hoitamisessa. Vielä ei ole näköpiirissä sellaista, että koneoppiminen voisi itsenäisesti tehdä päätöksiä ilman ihmisen hyväksyntää. Toisaalta koneoppimisessa Suomi ja koko Eurooppa on selkeästi jäljessä sen suurvaltoja USA:ta ja Kiinaa. (Teemu Roos)

Koneoppimisessa kone oppii toistuvista tapahtumista ilman, että sitä opetetaan erikseen. Tämä on selkeämpi ja kapeampi aihealueena kuin tekoäly, ja se mielletään usein osaksi edellä mainittua. Koneoppimisella pyritään automatisoimaan tiedon tulkintaa ja laajentamaan sen havainnointikykyä monimutkaisten algoritmien avulla. Koneoppimista on kahdenlaista: valvottu ja valvomaton oppiminen. Valvotussa oppimisessa koneelle opetetaan erilaisia tilanteita, ja mitä missäkin pitää tehdä ja huomioida. Valvomattomassa koneoppimisessa taas kone itse löytää tilanteita ja ehdottaa omatoimisesti, lisääkö se nämä tarkkailuun. (Tivi. Hewlett Packard Enterprise)

Analytiikkajärjestelmä InfoSight hyödyntää sekä valvottua että valvomatonta koneoppimista. Valvottua se käyttää suorituskyvyn seurannassa, jotta voidaan havaita vaikeasti havaittavia tilanteita. Valvomatonta koneoppimista InfoSight taas hyödyntää luovuutta vaativissa tehtävissä: Kun on suunniteltava esimerkiksi täysin uusia kokoonpanoja. (Tivi. Hewlett Packard Enterprise)

Wikipediassa koneoppimisalgoritmit jaetaan niille annettavan opetusdatan perusteella: ohjattu oppiminen, vahvistusoppiminen ja ohjaamaton oppiminen. Ohjatussa oppimisessa opetusdatasta tiedetään ennalta haluttu ulostulo, kun taas ohjaamattomassa opetusdatasta ei tiedetä ennalta mitään. Vahvistusoppimisessa oppiminen tapahtuu mallin ja ympäristön jatkuvan vuorovaikutuksen seurauksena. (Wikipedia)

Nykypäivänä hyvin tunnettuja paikkoja, jossa käytetään koneoppimista, ovat roskapostisuodattimet (vahvistusoppiminen) ja hakukoneet (vahvistusoppiminen). Molemmissa dataa kertyy lisää jatkuvasti, ja ne osaavat tällä tavoin sopeutua ympäristön toimintaan paremmin saadun tiedon perusteella esimerkiksi korjaamalla kirjoitusvirheitä, löytämällä synonyymejä tai tarjoamalla mahdollisimman osuvia ja oikeita hakutuloksia, vaikka juuri kyseistä tapausta ei olisi tullut ennen vastaan. (Wikipedia) Myöskin tällä hetkellä nopeasti kehittyvä puhetoiminto on osoitus tekoälyn mahdollisuuksista. Varsinkin suomen kielen osalta on koettu kuluneen vuoden aikana suuri harppaus. Toki koko järjestelmässä on vielä runsaasti kehiteltävää, jotta se saataisiin vastaamaan mahdollisimman todentuntuisesti kommunikointia ihmisen kanssa. (Teemu Roos)

Kuva: https://www.reddit.com/r/ProgrammerHumor/comments/bctl2b/thats_too_many_words_in_a_sentence/

Lähteet:

Teemu Roos. https://soundcloud.com/dna-business/mita-pitaa-tietaa-koneoppimisesta.

Tivi. Hewlett Packard Enterprise. https://www.tivi.fi/kumppaniblogit/hewlett_packard_enterprise/mika-ihmeen-tekoaly-koneoppiminen-ja-ennakoiva-analytiikka/2a0453e1-43d6-3532-b206-274741d258ea

Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Koneoppiminen

[miikotukiainen-blog]

Kilpailut, haasteet ja palkinnot osana markkinointia

Nykyajan kilpailussa erottautuminen on ensiarvoisen, yrityksen toiminnan kannalta elintärkeää. Muista yrityksistä erilaistuminen omaksi edukseen ja tunnettavuuden lisääminen kuluttajien silmissä on nykyään tietotulvan ja paljouden keskellä vaikeaa. Yksi keino on olla edelläkävijä tai paras jossakin, toinen panostaminen markkinointiin, kolmas jonkin kokonaan uuden luominen. Näiden kaikkien edellä mainittujen sekoitus on jonkin uuden sisällön tai alustan luominen ja tämän saaminen kuluttajien tietoisuuteen.

Yrityksillä, jotka tällaiseen olisivat valmiita lähtemään, on oltava rahaa laitettavaksi markkinointiin, joten yrityksen pitäisi olla jo voittoa tuottava. Jotta yritys lähtisi tällaiseen mukaan, pitäisi sillä olla myös tarve päästä erottumaan muista kuluttajan silmissä. Valitsin esimerkeiksi teknologiayrityksen F-Secure ja työeläkeyhtiö Varman. F-Secure voisi markkinoinnilla saada lisää näkyvyyttä ja siten lisämyyntiä kotitalouksille ja ehkä myös yrityksille. Varma voisi päästä erottautumaan muista työeläkeyhtiöistä ja finanssialan yrityksistä saaden ehkä lisää potentiaalisia työntekijöitä kohta vanhenevan ikäpolven tilalle (keski-ikä Varmassa 47 vuotta).

Yksi uusi sisältökokonaisuus voisi olla tietovisa, jossa on suhteellisen helppoja kysymyksiä, jotka on mahdollista saada oikein saatavilla olevien tietolähteiden avulla. Ei ole aikarajaa ja ilmoitetaan, että tietolähteitä saa käyttää. Aiheena olisi esimerkiksi yrityksen perustiedot, arvot ja erilaisia tosielämän tapahtumia liittyen yrityksen liiketoimintaan. Voittajien (Voi olla useita tuhansia. Arvontaan menestyksellisesti osallistuvat ilmoitetaan lukuna myös muille osallistujille) kesken arvotaan jotain satojen eurojen arvoisia esineitä tai etuja (mahdollisesti yhteistyökumppaneiden tuotteisiin/palveluihin).

Yksi tapa voisi myös olla päivittäin jossakin sovelluksessa/pelissä vastattava yksi hankalampi kysymys. Oikein vastanneet voisivat saada joitain hyötyjä/etuja, osan nopeammin ja osan jonkin ajan päästä, jos ovat jaksaneet vastailla joka (tai lähes joka) päivä kysymyksiin. Tällä tavalla tehty markkinointi ei loppupeleissä ole varmaan kovin kallista, jos otetaan vertailukohteeksi muunlainen markkinointi tai muiden vastaavien yritysten jalkoihin jääminen. Tällaista voisi käyttää myös markkinoinnin ohessa rekrytoinnissa houkuttelemalla hakijoita. Pelissä voisi olla myös jonkinlainen arvontasysteemi, että tietylle päivällä voisi päästä ryhmähaastatteluun vain arvonnassa voittaneita.

Peli/kilpailu: Yritys voisi esimerkiksi järjestää kilpailun parhaimman pelin/sovelluksen tekemisestä, jossa 3 parasta palkittaisiin 4 000 euron palkinnoilla. Kilpailun parhaiden pelien/sovellusten oikeudet tulisivat yrityksen käyttöön. Parhaan idean kehitelleellä olisi myös mahdollisuus jäädä työskentelemään yritykselle kehittämänsä pelin/sovelluksen parissa, jos osaa myös tämän esittää perustellusti. Esimerkiksi vastuullisuudesta voisi jonkin sellaisen tehdä, että vähintään yksi valitaan vain vastuullisuuden perusteella.

Danske Bank on hyvä esimerkki inspiroivasta yrityksestä, joka todellakin ja näkyvästi panostaa markkinointiin ja tietoisuuden lisäämiseen yrityksestä. Se on luonut itsestään nuorekkaan ja trendikkään yrityksen, joka mainostaa kilpailevansa robotiikassa ja digitalisaation eturintamassa. Danske onkin monesti uudenlaisten projektien edelläkävijä.

Olisi myös hyvä näkyä videoilla (esim. Instagramissa) kuten Varma ja etenkin Danske Bank jonkin verran ovatkin. Tämä on tehokas keino jakaa tietoa ja kiinnostavuutta yrityksestä ja toimialasta kiinnostuneille. Tämä luultavasti onnistuu aika pienillä resursseilla verrattuna suurelle näkyvyydelle. Tällainen markkinointi on hyvinkin faktapohjaista, mutta on myös hyödyksi olla esillä myös lehdissä tai erilaisten tutkimusten tai innovaatioiden kautta. Tällä tavalla kuluttajat samalla tutustuvat yritykseen tai ainakin lukevat nimen sekä antaisi näkyvyyttä varsinkin kouluttautuneemman väestön keskuudessa.

 Lähteet: https://hhmoodle.haaga-helia.fi/course/view.php?id=25432&section=1

[miikotukiainen-blog]

Digitaaliset kuluttajatrendit tänä päivänä

Ericssonin nettisivuille on kirjoitetussa artikkelissa ”10 Hot Consumer Trends 2019” kerrotaan kymmenestä nykytrendistä, joista moni on meille arkipäivää, eikä niitä tule välttämättä ajateltua sen enempää. Yksi trendeistä, ajattelemattomuus liittyykin jollain lailla tähän. Varsinkin tulevaisuudessa artikkeli povaa päätöstenteon automatisoituvan. Kolmannes tutkimukseen vastanneista uskoo meidän tarvitsevan aivojumppaa pysyäksemme mieleltämme terävinä. Tämä käy järkeen, sillä nykyään ihmiset arvostavat mukavuuksia, viihdettä ja automatisaatiota.

Osa nykyajan trendeistä on varmasti monien huulilla, kuten henkilökohtaisen tiedon kerääminen teknisten laitteiden ja ohjelmien kautta, Pakotetut ”Olen lukenut ja hyväksyn ehdot” -täpät, kulutuksen ja rutiinitehtävien automatisointi, ja ympäristötietoisuus. Salakuuntelulle ohjelmien tai laitteiden välityksellä ei voi paljoakaan tehdä, tai sitä mitata, siksi salaisten keskustelujen ulkopuolelle jätetäänkin yleensä kaikki tekniset laitteet. Sen sijaan olen jonkin aikaa ihmetellyt, eikö näille ”Olen lukenut ja hyväksyn ehdot” voi tehdä jotain, koska kuluttajan oikeudet ovat mielestäni uhattuna (aikakin, jos luetaan siten kuin se on kirjoitettu). Kerran olen nähnyt, tämän sijasta tekstin: ”Minulla on ollut mahdollisuus lukea ja tutustua ehtoihin ja hyväksyn ehdot”. Tässä on pieni ero, mutta on outoa, että ehto on edellisen kaltainen.

Enemmän tekniseen osaamiseen ja teknisiin laitteisiin perustuvia nykyajan trendejä ovat tekoälyn tietoisuus laitteen käyttäjästä, älykäs ja mahdollisesti identifioitavaksi oikeaksi henkilöksi tehty puhuva tekoäly, erilaisia taitoja opettavat tekniset laitteet (AR/VR), kaksoisolennon luomisen mahdollisuus tulevaisuudessa ja kehitteillä oleva 5G-infrastruktuuri. Suhtaudun tällaisiin laitteisiin osin mielenkiinnosta, mutta osin myös hieman hirvittää, että mitä oikein pessimistisessä skenaariossa voisi tapahtua, jos tällaisia keksintöjä käytettäisiin väärin. Näistä kiinnostavimpia olisi joskus kokeilla jotakin toiminnallista VR-laseilla ja keskustella joksikin tutuksi identifioidun tekoälyn kanssa. Eniten hirvittäisi ajatus, että digitaalinen kaksoisolento veisi kaikki digitaaliset asiat ja vaihtaisi salasanat kaikkialla.

Näistä minun elämääni vaikuttavat tällä hetkellä jollain tavalla minusta älypuhelinten välityksellä kerätyt tiedot, vakoiluohjelmat, pakotetut ”hyväksy ehdot -täpät”, automatisointi, ympäristötietoisuus. Mahdollisesti jonkin vuoden päästä minuun vaikuttavat myös digitaalista kautta opitut taidot ja 5G-infrastruktuuri.

Lähteet: https://www.ericsson.com/en/trends-and-insights/consumerlab/consumer-insights/reports/10-hot-consumer-trends-2019