mielenmatkaa

[mielenmatkaa]

MAAAAAAALISSA! Ja vieläpä ajoissa. Annika, Mika, Mie ja Le kiittää seuraajia ja vaipuu GPS-seurannan ulottumatomiin 1777 kilometrin jälkeen. Aivan uskomattoman upeita maisemia, kokemuksia, tavattuja ihmisiä. Sekä. Tietenkin. Unohtamatta: Aivan mahtavaa uutta ystävyyssuhdetta, eli kiitos parille meiltä molemmilta toisillemme:)

[mielenmatkaa]

Kyyti Helsinkiin aukesi noin kahden minuutin kyselemisellä, eli saatiin sähäkkä lähtö Tähtihovista! Paikkavalinta oli Raimolta mitä mainioin, sillä Tähtihovista ei pääse kuin etelään. "Siinä ei voi kukaan sanoa että menee pohjoiseen!" Siitä myös alkoi hurja takaa-ajo #saukkoliven kanssa. Meidän henkilöauton satakakskymppii ja heidän kasiviis rekan kyydissä. Mäntsälän Shellin ("hyviä" muistoja viime vuodelta #tmika #maentsaelaemielessaein) kohdalla olisi ollut ohituskin, mutta jäivät myös samassa nousurampille. Pk-seutPk-seutu, here we come!

[mielenmatkaa]

Tähän asti pisin yksittäinen kyyti, 290 km, taitettu Tupokselta Hirvaskankaalle huutokauppakeisarin kotikonnuille. Aika kului kuin siivellä, ja kiitämme mitä lämpimimmin kyyditsijämme varmaa ja turvallista ajoa. Apsin pihalla emme ehtinee kuitenkaan kauan vanhentua, kun jo tapasimme Raimon rekkaparkissa kahveja keittelemässä. Seuraavaksi matka taittuu siis 70-tonnisen tervalastissa olevan yhdistelmän nupissa aina Heinolaan asti. Suoria kyytejäkin olisi näiltä leveysasteilta varmaan saatavissa, mutta tätä tsäänssiä ei käyttämättä jätetäkään! Eka rekkakyyti on tosi ku vesi.

[mielenmatkaa]

Mie ja Le matkalla! Pikku norsuset ovat olleet aivan innoissaan reissusta. Toverukset ovat nähneet paikkoja, missä yksikään elefantti ei ole koskaan aiemmin käynyt. Poroja kaksikko hieman ihmetteli: eihän Lapinnorsuilla ole edes kärsää! Sadesäällä mieli ulos oli kova, mutta saatiinhan loppakorvat kuitenkin pidettyä koko matkan kuivana. Mien puheliaisuus on hieman lisääntynyt ja Mie ehdotteleekin jo innoissaan joka pysäkkiä hyvänä liftauspaikkana. Le on nauttinut matkanteosta kärsä toisinaan ikkunasta lerpattaen. Illalla loppuu matkanteko, mutta siihen asti norsuilla on omistajineen vielä monta kiitollista hetkeä kuskien kanssa.

[mielenmatkaa]

Aamu alkoi pommiin nukkumisella; kahden parin molemmat herätysvastaavat ajattelivat, että kyllä se toinen viimeistään herättää ja läimättiin herätykset pois. No kyllä se uni lisäuni maittoikin! Kello yhdentoista uskomattoman vieraanvainen aamiaisbrunssi maistui hotelliaamiaistakin paremmalta. #nam Sitten olikin jo aika ottaa kamat kantoon ja nokka kohti etelää! Tosin matkalla liftauspaikalle oli pakko napata Oulun suurimmat jätskipallot tarjoavan kiskan "yks iso pallo salmiakkii" (lue: litra parhautta tukkuhinnalla). Liftaaminen lähes Oulun keskustassa otti reilun tunteroisen aikaa tiimalasista, kunnes kohdalle osui taas yksi biokaveri, joka heitti meidät pahamaineiselle Tupoksen Apsille. Sieltä löytyi (taas yhden biotutun lisäksi, mistä näitä tulee?) kuitenkin suht nopeasti kyyti Äänekoskelle, joten tässähän saattaa vielä ehtiä takaisin Helsinkiin!

[mielenmatkaa]

"Ootteks te lähdössä johonkin viiden tähden reissuun?" Ei tarkoituksella, mutta viime yö Oulussa oli pelkkää luksusta. Iltapala, kierros Oulun yössä, pehmeä sänky sekä aamupala antoivat parhaan lähdön viimeiseen kisapäivään. Kiitos Topi ja herra ja rouva Topinvanhemmat!! Oulussa törmäiltiin MagnificentHologramDuckin lisäksi muihin biokavereihin, ja koko porukalla käytiin tsekkailee paikallisen baarin tanssilattiat. Eipä sitä uskonut, että kuusi tuttua (myös 40% killan hallituksesta, melkein päätösvaltainen) saadaan samaan tilaan reissussa, missä sattuma ohjailee määränpäitä.

[mielenmatkaa]

Terveisiä Kuusamosta, joka jääköön tämän tiimin pohjoisimmaksi pisteeksi. Matka Kajaanista Kuusamoon taittui mukavasti, kun matkan varrella pysähdyttiin ihmettelemään hiljaista kansaa ja nähtiin poroja. Rovaniemi jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta henkilöön, joka ei ole ennen käynyt kesällä täällä poronhoitoalueen alareunalla, maisemat tekivät vaikutuksen. Ja porojen näkeminen oli tosi kivaa. Kuusamosta pois liftaaminen alkoi aiheuttaa pientä paniikinpoikasta, koska vaikka tiimimme hajaantui kuvassa näkyvän liikenneympyrän eri kaistoihin, ei kyytiä kuulunut. Sadekuuro latisti niin hiukset kuin mielen, ja pitihän siinä hädässä sitten jo äidillekin soittaa. Nyt matka jatkuu kuitenkin Tapanin varmassa otteessa kohti Oulua.

[mielenmatkaa]

Sananen pakkaamisesta

Annika: "Pakkaaminen oli helppoa kun otti samat vaatteet kuin viikon Levin-reissulle maaliskuussa"

Lausahdus ehkä kiteyttää siten miten suhtauduimme matkalle varustautumiseen.

- Kumpikaan ei halua kylmettyä edes Lapin erämaassa, joten on tuiki tarpeellista ottaa mukaan esimerkiksi seuraavat nukkumautumisvälineet: teltta, makuupussi, makuualusta. #kattopäänpäälle

- Kehon lämpötilan ylläpidon varmistamiseen on hyvä olla takkiin myös talvisisävuori. Myös lasketteluhousut ovat erinomaiset, kun pystyttää telttaa kahden aikaan yöllä vesisateessa.

- Hitchball on "tunnetusti" istumista, joten maan ja peffan väliin on hyvä laittaa pyllynalunen.

- Vaihtovaatteet ja pyyhe tulevat tarpeeseen henkilöautojen erinomaisten sauna-, pesutila- ja pukuhuonesiipien ansiosta. #autobath

- Töissä tulee olla paremmat housut kuin matkalla (koska niitä ei tietenkään ehdi vaihtaa ennen kuin lähtee töistä). Housuja x2. Iiiihan ehdoton.

- Päivän hesari ei ehkä ollut kaikkein tarpeellisin, mutta kun se nyt sattui niin näppärästi tulemaan mukaan, JOTEN SINNE VAAN!

- Nestettä ei voi koskaan olla liikaa, koska vettähän ei esimerkiksi saa jokaiselta pysähtymispaikalta. Varaa ainakin kaksi ja puoli litraa.

- Pehmoeläimet! Kukapa ei tarvitsisi kahta ihanaa norsua. Valitettavasti ovat vielä niin pieniä, että eivät osaa vielä itse kävellä. #mie #le

Huomaa lisäksi, että teekkarilakkia kannattaa muistuttaa useaan otteeseen  otettavaksi mukaan ja sitten itse unohtaa se kotiin. #tmika

Tämä tumbleri kirjoitettiin muuten läppärillä.

[mielenmatkaa]

Juukasta (Juuasta?) seuraavan etapin Kajjaaniin tarjosivat nämä ystävykset, lämmin kiitos siitä. Annika olikin jo viidessä minuutissa kypsä Juukan Apsiin :D Murua rinnan alle buffan muodossa ja turinat muiden ruokailijoiden kanssa että mikä kisa tää oikein on (aika moni sanoo jo kuullensa radiosta!) Ulos vatsatäydenraukeena, mutta eipä silti aikaakaan kun seuraava pariskunta jo pyyhälsi hätiimme: next stop Kuusamo, we are on road again! Määränpää Rovaniemi häämöttää Kuusamoon päästessämme jo nurkan takana (siis Lapin kilometrejä), mutta riittääkö aika? Milloin on pakko lähteä kotiin? Voiko töihin mennä vasta tiistaina? Elämän suuria kysymyksiä. Btw poronhoitoalueella klo 15:48.

[mielenmatkaa]

Joensuussa yösija löytyi Marjalan Apsin takaisesta pusikosta. Yöllä ripsutteli vettä, ja aamulla olikin jo kova tahto päästä pois koko kaupungista. Valitettavasti tämä ei käynyt mitenkään helposti, koska kaikki oli menossa johki Ylämyllylle (mitähä siel on). Ystävällinen herra kyyditsi meidät Kajaanintien varteen, ja saimme heilutella peukkuja tunteroisen ennen kuin tärppäs Juukaan asti Tintin kyydissä. No pienistä puroista kasvaa iso joki, #vaimitensenytoli.

[mielenmatkaa]

Suunta oli pohjoiseen. Ensimmäiseksi meidät nappasi kyytiin pari, joka oli ollut viettämässä lomapäivää Helsingissä. Renkomäen Apsilta jatkoimme varsinaisella pikataksilla kohti Juvaa. Kuljettaja oli niin innoissaan kilpailusta, että hän soitteli sukulaiset läpi, jos joku sattuisi olemaan matkalla pohjoiseen. Sukulaiskyytiä ei löytynyt, mutta salamannopea autonvaihto vei Varkauden Apsille. Varkaudessa täytyi tehdä uudet suunnitelmat. Hämmästyttävää kyllä, kukaan ei ollut keskiyön jälkeen enää matkalla Kuopioon päin. Sen sijaan Joensuuhun menijöitä riitti, joten kahden sekunnin harkinnan jälkeen päätimme ottaa pienen maisemakierroksen Joensuun kautta.

[mielenmatkaa]

Eka kyyti, först lift

Annika: "Mä oon osallistumassa tämmöseen matkustuskilpailuun." Annikan äiti: "No ette sit ainakaan liftaa!" Sori äiti, nyt ekaa kertaa kuitenkin kyydissä. Suunta on kohti Lahtea. #superii Mielen matkalaisia voi seurata numerolla 403 osoitteesta http://www.hitchball4000.fi/gps-tracking/

[mielenmatkaa]

Nyt pois Helsingistä, kisa starttaa N-Y-T-NYT!!

[mielenmatkaa]

Prologi: We accidentally a team

Moi Internet, me ollaan Annika ja Mika!

Meidän Hitchball 4000 -joukkue on se, mitä on jäljellä kahdesta erillisestä joukkueesta, joista molemmista toinen osallistuja joutui peruuttamaan. Viikko ennen lähtöä tilanne voisi olla jo tukala, mutta Mikapa testasi vielä, onko rannalle jääneissä yhtään tuttua nimeä. Olihan siellä yksi, and she said yes! Eli ei muuta kuin toinen vanhoista anagrammitiiminimistä käyttöön (siis molemmilla oli aiemmin anagrammi, oho) ja tuplainnolla peukuttamaan, koska moottoritie, se on kesällä kuuma (paitsi jos sataa niin sit se on kylmä ja märkä). Tavoitteena meillä on päästä Rovaniemelle ja sen yli, tai ainakin pitää kivvaa kilpailun hengen mukaisesti :)

Eli tiiminmuodostuksessa kävi mitä parhaiten, koska nyt ensimmäiset tutunkaupat pääsee tekemään jo ennen ensimmäistäkään kyytiä! #tuplajännä #aikamoista #superia Sen verran kuitenkin jaamme yhteistä taustaa, että olemme molemmat bioinformaatioteknologian opiskelijoita Aalto-yliopistosta.

Tiimi on yhdistelmä viisautta ja vanhuutta sekä nuoruutta ja kauneutta (lukijan varaan jääköön yhdistystehtävä). Liftaustaustamme ovat samalla äärettömän että ei niin kovin erilaiset, koska Mika on liftannut yhden Hitchballin verran, ja Annika on ensi kertaa peukalokyytiläisenä. Valmistautuminenkin on jo hyvässä tahdissa, sillä Annika on hankkinut jo makuualustan :D

Kuvassa ovat myös mukaan matkalle pyytämämme kaksi toveria, Mie ja Le, jotka yhdessä muodostavat valtavan imukykyisen yhdistelmän. Mie on perisuomalainen harmaanjörö elefantti, joka tykkää pitkistä vaelluksista eikä suotta tunteile. Sen sijaan Le on pirtsakka pikku aasiannorsu, joka tykkää uusiin ihmisiin tutustumisesta ja mansikkakakusta. Efelanttimme eivät millään malttaisi odottaa lähtöpäivää. #oispa

Tervetuloa seuraamaan Annikan, Mikan, Mien ja Len matkaa.