matidadas

[matidadas]

Modern world whit no future #modern#emty

[matidadas]

Blogissa päivitys, kerron syömishäiriöstä🔪🌪

[matidadas]

Itkun lähellä

Apua, tänään oli viimeinen päivä Lohjan yöelämässä työskentelystä. Ahdistaa kaikki ja kaikenlaiset asiat. Tärkeimmät asiat ensiksi. Minun piti pyytää yhtä jätkää ulos kuka työskentelee ray pelipöydän takana. En tiedä, onko hän homo vai ei ja en uskaltanut tehdä sitä. Alkoi ahdistaa liikaa ja menin lukkoon enkä menny juttelee sille. Oon nähnyt sitä usein sen pöydän takana enkä ole koskaan uskaltanut jutella sille. Tänään oli viimeinen päivä töitä siinä paikassa enkä pystynyt pyytää sitä ulos. Minua jäi ahdistamaan se, että en tule näkemään sitä enää sillä en juhli lohjalla, ja etten ole uskaltanut jutella sille. Hän on ihana rauhallinen ja hiljainen ihminen ja jotenkin hänen palaute siihen jos olisin kysynyt sitä ulos jäi piinaaman mua. Alkoi ahdistaa se, mitä hän olisi sanonut minulle jos hän olisi ollut hetero. Olisin nolannut itseni sen eteen. Eikä omatunto ja itsevarmuus ole vielä sillä tasolla että voisin unohda sen jätkän tai sen vastauksen. Kuulin hiljattain sen, että etäinen tuttu oli puhunut hirven typeriä asioita seläntakaa minun ystäville minusta. Sen tiedäminen on poistanut lisää minun itsevarmuutta. Nyt kun työt loppui lohjalla, tiedän että joudun palamaan långvikkiin. Paikkaan missä en haluaisi enä työskennellä, mutta nyt on pakko. 100km päivässä työmatkaa yhteensä ja palkka pienempi. Työyhteisö mikä ei oo mikään paras ja kaikki epämiellyttävät muistot palavat taas arkeeni. Jotenkin alkaa taas ahdistaa kun mietin sitä. En tiedä mitä teen. Olen sisäisesti paniikissa, ulkoisesti yritän näyttää neutraalilta. Haluan itkeä, mutta en vaan kykene. Toivon että tämä tilanne paranee ja keksin jotain muuta, mutta en tiedä mitä...?!

[matidadas]

Turpiin kadulla...?!

Meillä oli tänään palaveri töissä ja odotin innolla, että kaikki saapuisi paikalle. Yllätys oli todella iso, kun työtoverini tuli paikalle sinisellä silmällä. Syy siihen oli vielä pahempi. Joku mies oli hakannut sen, sillä hän ei ollut hetero. En voi uskoa, että silleen voi käydä nyky Suomessa. Lohjalla on tulossa pride piknikki ja alkaa ahdistaa, että joku mies seuraa ja antaa turpiin. Ahdasmielisiä ihmisiä löytyy Lohjalta, mutta tämä on jo ihan uudella tasolla. Olin siinä kohtaa itseni kanssa, että uskaltaisin vapaasti olla kuka olen. Tämän jälkeen mitä työtoverille kävi, en enää uskalla olla itseni. Koen nykyjään olevani erilainen kun muut, pahalla tavalla. Haluaisin olla tavallinen ja sopeutua mukaan hetero maailmaan. Vaikka olla erilainen on joskus hyvää, niin en näe tässä ympäristössä mitään hyvää olla erilainen. Minua on uhkailu usein työpaikalla, kun kännissä olevat asiakkaat eivät tajua minut olevan työntekijä. Olen aina ottanut sen helposti, mutta nytten on alkanut ahdistaa. Pelottaa mennä kotiin sinisellä silmällä tai sairaalan, sillä olen erilainen. Tämä on se syy miksi haluan muuttaa pois Lohjalta. Koen olevani kaapissa vaikka olen ulkona, sillä joudut usein teeskentelemään heteroa päästäkseen elämässä eteenpäin.

[matidadas]

Tietaako mun aiti...?

Apua, tänään mun äiti alkoi puhua mun somesta ja alkoi kysellä epämiellyttäviä kysymyksiä mun hastageistä ja mun pride kuvasta facessa. En tiedä mitä sanoa kunnes hän kysyi, että olenko kans sateenkaari. En vastannut suoraan siihen ja keksin jotain randomia, mutta hän taitaa tietää. En tiedä mitä teen, lähdin ajaa ja aloin itkemään. Olen paniikissa enkä osaa rauhoittaa itseäni. En halua tuottaa pettymystä vanhemmilleen ja nyt tuntuu että tuotin sen. Olen yrittänyt olla kauempaa vanhemmista jotta he eivät tajuaisi, nyt he tietää. En ole varma tietääkö äiti sitä mutta ahdistus syö minut sisältä. Haluan vaan vajoa järveen. Olen sanaton ja koditon, pelottaa mennä äidin eteen ja paljastaa minkäänlainen en ole ja millainen olen. Keksin jotain varmaan, mutta en tiedä mitä tulevaisuus tuo.

[matidadas]

Kaapista ulos ja takasin

Muistan kun ysi luokan lopussa minua alkoi ärsyttää se, miten en voi olla kuka ole. Päätin viimeksi, että kerron kaikille faktat pöytään. Menikö niin miten piti...? Ei. Kerroin ensiksi minun tyttöystävälle ja hän musertui, kerroin luokkalaisille ja useimmat estivät minut. Kerroin ystäville ja osa jätti minut. Mietin joko olen oikeasti valmis elää elämää, missä kaikki tietää sen pimeän puolen minussa. En ole vieläkään kertonut vanhemmille. Useimmat tuttavat ja työtoverit eivät tiedä sitä ja yritän usein piilottaa sitä faktaa minusta. En halua viettää aikaa perheen kanssa sillä pelkään, että he tajuavat sen. Halusinko sitä tai ei, tällainen minä olen. Rakastan samaa sukupuolta ja en koe siinä mitään väärää, se mitä muut minusta ajattelee pelottaa minua. Haluan olla ystävä kaikille, se että olen homo on kuitenkin esto useille. Rakastan minun läheisiä ystäviä ketkä ovat olleet tukena minulle, he estivät minun aikaisen lähdön tästä maailmasta kun muut käänsi selän. Olen kokenut todella vaikean ajan elämässä ja minun kasvatus nuorena oli homofoobista. En pysty hyväksymään itseäni sillä koko nuoruus on ollut täynnä vihaa homoja kohtaan. Haluan vain parasta itselleni ja muille, haluan hyväksyä itseni sellaisena kun olen... vaikka hyväksyn kaikenlaista.. en silti pysty hyväksymään itseäni. 15 vuotiaana kuvittelin olevani vapaa ja tullut ulos kaapista vanhemmille. Elämä hymyilee ja kaikki on hyviin. Nyt tajuan sen olevan vaan unelmia mitkä eivät varmaan koskaan toteutuu. Kun koin, että löysin elämäni rakkauden ja viimeksi koin uskaltavani tulla ulos vanhemmille... se idea kaatui ja niin kaatui myös minun itseluottamus. Haluan parantaa itseäni, mutta en vain osaa.

[matidadas]

Paskin työkokemus

Ajattelin julkaista vielä yhden päivityksen tälle viikolle. Teema tähän päivitykseen on aivan mahtava sillä mulla on teille todella mielenkiintoinen tarina. 👉eli ennen kun täytin 16 ja oli kesäloma, niin olin epätoivoisesti etsimässä itselleni työpaikkaa. En löytänyt mistään kunne meidän koulun opettajat kutsuivat minut heidän kesä-kahvilaan töihin. Kun nolla sopimus oli tehty ja aloin odottaa, että milloin he kutsuu minut töihin niin ensimmäiset kaksi viikkoa meni hyviin. Töitä oli tarpeeksi ja muutenkin oli viihtyisää. Silloin toisella viikolla tapahtui jotain odottamatonta. Jouduin auttamaan yhtä tyttöä ekana päivänä, sillä olin ollut töissä jo viikon, niin tiesin miten hoidetaan tehtävät. Meistä alkoi tulla ystäviä parissa päivässä ja kaikki vaikutti hyvältä kunnes minut pyydettiin hetkeksi pois työtehtävistä… Mentiin ulos juttelee pomoni kanssa ja huomasin sen tytön odottamassa pihalla. Mietin päässäni, tuliko potkut, mitä on tapahtumassa, teinkö jotain väärin. Kun oltiin kaikki kolme siellä pihalla niin pomoni alkaa puhumaan jostain todella oudosta syytöksestä minua kohtaan. Olin kuulema (homo poikana) kosketeltu sitä tyttöä…? Enkä käsittänyt mistä sellainen syytös tulee. Tytöllä oli pieni kyynel silmässä ja uhrin naama edessä. En osannut yhdistää syytöksiä mitenkään itseeni, ja miten pystyisin jos en edes ole kiinnostunut siitä sukupuolesta. Muistelin hetkiä kun oltiin yhdessä työtehtävillä ja ainoa kerta kun voin yhdistää jotain sellaista itseeni oli kun hän oli ekaa kertaa pyörittämässä jäätelö kioskia ja ruuhkan tullessa taputin selkään ja sanoin, että voin jatkaa tästä jos hän ei kykene tällähetkellä siihen työtehtävään. Tyttö oli silloin stressissä ja halusin auttaa, vaikka yritin olla avulias ja ystävällinen niin kävi tällä tavalla. Mietin miksi hän syyttäisi homo poikaa sellaisesta asiasta, kunnes tajusin sen pointin. Tyttö halusi enemmän vuoroja joten se yritti minusta päästä irti ja minut hylättiin lähes koko loppukesäksi. Jouduin perumaan kaikki matkani kesäksi sillä odotin että minut kutsutaan takasin töihin… silleen ei kyllä käynyt kunnes vasta lähes kuukausi sen jälkeen. Toivon kaikkea paskaa sille tytölle, kehtaakin väärin syyttä pientä kaapissa olevaa homo poikaa.👈 Tähän loppuun muistin nähneeni sen tytön taas uudestaan viime keväänä. Huomasin, että hän oli hänen perheen kanssa syömässä meidän koulun ravintolassa. Hänen äitinsä on itseasiassa meidän koululla töissä, mikä on vielä oudompaa. Kiitos että jaksoit lukea taas loppuun tälläisen päivityksen😸, ensiviikolla on taas uutta sisältö tulossa☺️. Luw u❤️

[matidadas]

Velvollisuudet kutsuu

Muistan kun kuukauden alussa olin masentunut kun ei löytynyt töitä, niin tällähetkellä alkaa olla liikaakin niitä. Olen Lohjalla ravintolassa kokkina ja Kirkkonummella tarjoilijana, kolmas paikka on vielä auki siitä joko pääsen sinne. Mietin miten kivaa on ansaita rahaa jotta voi olla ystävien kanssa pitää hauskaa, mutta jos olen liikaa töissä niin ei jää vapaata aikaa. Pitää löytää kultainen keskitie, jos vaan osaisin löytää sellaista. Minulla on huono kokemus siitä kun en osannut löytää kultaista keskitietä viime talvena. Olin silloin yhdessä paikassa vakituisena lähes joka päivä heti koulun jälkeen ja toisessa paikassa olin silloin kun oli vapaata toisesta työpaikasta. Kun aikaa ei jäänyt sosiaaliseen elämään, niin ystäväni suuttui siitä. Ainoa syy miksi tein niin paljon töitä oli just se jotta voisin olla itsenäisempi ja tehdä isompia projekteja ystävien kanssa. Niin käytin kaiken mahdollisen ajan mitä oli jäänyt jäljelle siihen, että pitäisin sosiaalista elämää yllä💁🏼. Kävin siis kahdessa eri työpaikassa ja kävin koulua välissä, sit koita pitää sosiaalista elämää yllä ja pysyä järjissään siinä samalla. Vaikka se aika oli vaikeaa, niin ikävöin sitä. Oli hauskaa leikkiä hetken vastuullista aikuista ja nyt kun elämäni on rauhoittunut, haluan taas sitä jännitystä siihen.

[matidadas]

Nakyma ilman nakymaa

Haluan pois täältä. Alkaa kyllästyttämään nämä näkymät. Olenko tylsä ihminen? Puuttuuko elämästäni jännitys? Vastaus on… JOO! Ainakin tuntuu siltä kun katson mitä muut tekee. Kaverini toteuttaa matkoja ja reissuja mitä oon aina halunnut tehdä. En vaan jotenkin uskalla ottaa sitä askelta ja astua tuntemattomaan. Ja nyt kun koulu on loppumassa muille, ei siis minulle. Oon ylpeä ystävistä ketkä pääsee paperit kädessä astumaan koulu ovesta ulos. Kaikki kutsuu päättäjäisiin, mutta missä minun päättäjäiset? Kun joku kysyy, että enkö valmistukaan samaan aikaan. Ilmoitan ,että vedän sen loppuun syksyllä ja käyn koulun 3,5 vuodessa. Mutta vaikka sanon siitä ei tarkoita, että uskoisin siihen. Pelotta taas se askel tuntemattomaan, tutut luokkalaiset on poistunut koulusta kun minä sitä vielä jatkan. Tuntuu että petin opettajien luottamuksen kun en pystynyt vetämään koulua kuten muut. Voin kuvitella miten pettynyt äitini on kun muut saa paperit ja minä jään jonnekin taustalle istumaan nöyrästi siinä tilaisuudessa. Mietin miten on parempaa pysyä kotona ja vedän pari askia tupakkaa sen sijaan. Tämä on se syy miksi en näe kirkasta tulevaisuutta itselläni. Ihan kuin en vaan osaa elää tätä elämää. Mutta tästä syystä elän päivä kerralla ja yritän nauttia kaikesta mikä on nauttimisen arvoista.

Kiitos että olette kiinostuneet blogistani, toivon tämän julkaisun olevan yhtä mielenkiintoinen kun edellinen julkaisu. Ihanaa kesän alkua kaikille. 💖✨🌞

[matidadas]

Kulta oot sulonen ✨✨✨

Tästä on viikko kun viimeksi kirjoitin, mutta ajattelin vaihtaa kieltä välillä ja tämä julkaisu tulee suomeksi🌞. Miten koen sitä, että miten edellinen viikko on mennyt?🤔 👉En ole saanut mitään tehty, vaikka lista tehtävistä on pidempi kun mun Pier One huivi. Mulla oli aikaa viimeistellä opintoja, mutta jostain syystä vaan lopetin välttämisen siitä. En haluaisi sanoa että olen niin helvetin laiska ja tulevaisuus ei kiinnostaisi minua. Sisältäni tuntuu kuin olisin rikki, jotain ei vaan toimi kuten pitäisi. Mitäköhän muut luulee, varmaan että olen laiska enkä vaan halua suorittaa koulua. Vaikka näytän siltä, ei se kuitenkan tarkoita sitä. Jotenkin haluan parantaa itseäni, mutta silti ei se vaan onnistu. Työpaikalla sanotaan “laita essu päälle kun näytät ällöttävän laihalta. Yhteiskuvat kaverien kanssa, katson itseäni ja mietin että mitä vi…a he näkee minussa ja hengaa tälläisen rumiluksen kanssa. Joskus vaan tuntuu siltä kuin tämä olisi vain unta ja kun herään, niin oon kaunis vitun perhonen. Tässä ollaan, eikä uni vaan lopu. Sanotaan” kauneus on katsojan silmissä", mutta mitä teet jos et itse näe sun “kauneutta”. Yritän syödä enemmän, en kuitenkaan syö tarpeeksi. Yritän näyttää paremmalta, en kuitenkaan osaa sovitella vaateita yhteen. Haluan olla parempi ihminen, kuitenkin tuntuu siltä kuin en vaan osaa sitä. Tässä mietin ulkonäköäni tulevaisuudessa ja miten epäonnistunut ihminen olen silloin. Voin sanoa että en usko, että pitkälle elämässä pääsen. Roolimallini ovat niin rohkeat ja uskomattomat ihmiset ja ne ihmiset ovat minun kaverini. Toivon sitä, että he lukee tämän ja tajuaa miten paljon he auttavat minua selviytymään huomiseen ja sitä seuraavan päivään. Ilman roolimallejani ei olisi minua tänään tässä. Minulla on ollut todella vaikeita aikoja enkä paljasta niitä heti, mutta toivon että ymmärrätte tuskan mikä ei vaan poistu sisältä ja siitä minä teille tänne kirjoitan. Mietin kovasti miten tämä blogi päivitys pitäisi lopetella ja ainoa lause minkä keksin on" minun pitää oppia rakastaa itseäni enne kun kykenen rakastaa ketään toista"👈 Kiitos kun jaksoit lukee jotain mun paskasta elämästä😏. Viikon päästä on taas uusi päivitys, mutta silloin taas englanniksi. Good luck and don’t fuck it up💁🏼

[matidadas]

What I am feeling right now🤴🏼

So here I am… thinking about things what I have done and what I should do. Trying to find a guy next to me but don’t know do I need a relationship. This isn’t first time this happened to me, and it won’t be the last. Right now, I’m on grindr and I don’t know is this what I want. I haven’t been on a real relationship before, but we all know that Grindr isn’t for relationship. I think I’m just so desperate about not being alone for rest of my life, so I’ll try the dumbest ways to hide the fact that I’m a person that nobody can love. I will lie if I’ll say that I haven’t been dating a guy before, but he was the only guy I ever dated. The first time I felt like someone cared about me and appreciated me as I was, but it didn’t last long. I think in a some ways it didn’t even ever started really. We knew we can’t tell about us to no one but we newer were something. That’s what hurts me the most about us, my hopes of a beautiful relationship destroyed before we even started a relationship. I think it’s been a month or maybe two when we stopped dating, but for me it is like a week ago. But for now I’m happy he is part of my memory, and I’m trying to drive myself forwards in life. But here I am… thinking about him and how gorgeous it was to have someone next to you to spend time with, to think about, to dream about. And I’m looking for the same experience now, secretly knowing that it would not be the same. Love never kill but loneliness does, and that’s what I’m drying to prevent. I still cry about loneliness and fear of failure that I will have in my life, but I think that in some ways it makes me a stronger person.

I hope u liked my little opening up to you. And we will see again soon🖤

[matidadas]

About me✌️

Here I am, writing my first blog... and I suck at this🙈. Welll.... let me try to get my stuff together. Hey, I'm a 18 years old guy from Finland that is insecure about himself. I'm not the cool guy that everyone knows, I'm the trying to be someone but failing miserably. I'll keep my head up and fight a place for myself to this world 🌎 #peace You will hear more about me soon🤓

[matidadas]

Hey world, let's start this party