liiketoimintablogi-blog

[liiketoimintablogi-blog]

Kuinka toimittajan kannattaa laskuttaa keikkatyöt?

Toimittajan on helpointa laskuttaa keikkatyönsä verokortilla. Omaa toiminimeä ei kannata laittaa pystyyn ennen kuin vapaan toimittajan työ on niin vakiintunutta, että se kannattaa.

Yleensä laskutettaessa täytyy lähettää lasku toimeksiantajalle. Laskuun tulee merkata omien yhteystietojen lisäksi laskutettavan työn nimi, siitä etukäteen sovittu hinta, maksuehto ja siinäpä se. Kaikki toimeksiantajat eivät laskua tarvitse, vaan pelkkä verokortti riittää. Toimittajan on kuitenkin oman kirjanpidon takia tärkeä saada palkkiokuitit. Jos saa vaikka työttömyystukea, on kuittien lähettäminen tuen maksajalle myös ehdottoman tärkeää.

Toinen vaihtoehto laskuttamiseen ovat laskutuspalvelut.

Laskutuspalveluja on olemassa ainakin Ukko.fi ja Eazy.fi

Laskutuspalveluja taas on olemassa esimerkiksi Ukko.fi ja Eazy.fi. Niitä käyttämällä freelancerin ei tarvitse perustaa toiminimeä ja käydä siihen vaadittavaa paperisotaa. Laskutuspalvelun käyttö on helppoa: laadit vain siellä laskun toimeksiantajallesi ja palvelu lähettää sen antamaasi osoitteeseen. Toimeksiantaja maksaa laskun palvelulle ja sen sinulle. Ainakin oman kokemukseni mukaan Ukko-palvelu on nopea ja suht vaivaton. Laskun laatimisen lisäksi ei tarvitse muuta kuin toimittaa verokorttinsa palveluun, kuten tarvitsisi tietysti suoraan toimeksiantajallekin, jos verokortilla toimii.

Laskutuspalvelun käyttö ei ole ilmaista

Huono puoli laskutuspalvelussa on toki se, että joudut maksamaan sille palvelun käytöstä. Esimerkiksi Ukolla palkkio on viisi prosenttia tai vähintään 15 euroa laskun yhteissummasta. Palvelun kautta ei siis kannata laskuttaa ihan pieniä summia, mikä voi olla jollekin ongelma. Toisaalta yrittäjänä joutuu ottamaan kaiken maailman vakuutukset ja tulee hirveästi paperitöitä. Siksi Ukko-palvelun kaltaisten palveluiden käyttäminen ja kevytyrittäminen on paljon helpompaa. Kannattaa pitää huolta siitä, että palvelun kautta laskuttamansa hinnat ovat tarpeeksi korkeat kattamaan oman elämisen. Täytyy muistaa, että palkkiosta vähennetään verojen lisäksi työnantajakulut ja Ukon palvelumaksu. Käteen jäävä summa on siis reilusti pienempi kuin bruttosumma. Tuntuu, että yrittäjällä käteen jäävä summa etenkin on pienempi verrattuna normaaliin palkansaajaan.

Aloita yrittäminen laskutuspalvelun kautta

Yrittäminen kannattaa aloittaa laskutuspalvelun kautta etenkin, jollei yritystoiminta ole sellaista, että sillä pystyy tienaamaan jatkuvasti koko kuun elantonsa. Silloin ei varmastikaan ole järkeä pistää toiminimeä pystyyn, vaan kannattaa toimia verokortilla. Valitettavasti työ- ja elinkeinotoimisto katsoo myös laskutuspalveluiden käyttämisen yritystoiminnaksi, jolloin se voi olla eväyssyynä työttömyyspäivärahaan, mikäli sellaista saa. Yrittäjällä kun ei moisia tuloja ole, kannattaa todella laskea, että yrittäminen on itselle kannattavaa ennen kuin alkaa laittaa mitään pystyyn. Yrittäjä toki myös tarvitsee kunnon liiketoimintasuunnitelman tai muuten yritys ei todennäköisesti tule menestymään. Pelkkä liikeidea ei riitä. Esimerkiksi toimittajan töitä on helppo tehdä freelancerina ensin verokortilla, jolloin laskuttaminen on helppoa eikä tarvitse stressata sen suurempia.

Freelance-verokortti tai yksityinen elinkeinonharjoittaja

Freelanceriuden vaihtoehtoja ovat freelance-verokortti työntekijänä tai yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen myös toiminimellä ja muut varsinaiset yhtiömuodot avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai osuuskunta.

Yrittäjä hoitaa itse vakuutuksensa

Yksi rajanveto kysymys on, että kuka johtaa ja valvoo työtä. Palkansaajan työtä valvoo ja johtaa työnantaja. Jos freelancer ei toimi palkansaajana, niin hän kuuluu yrittäjänä työttömyysturvan piiriin. Tällöin tulee itse hoitaa työtapaturmavakuutus sekä YEL-eläkevakuutus maksurajojen puitteissa. Palkansaaja-freelancer toimii niin sanotulla freelance-verokortilla. Sillä olevaa pidätysprosenttia sovelletaan kaikkiin henkilön saamiin työkorvauksiin. 

Suomessa 40 000 freelanceria

Suomessa on noin 40 000 freelanceria. Heistä yli 40 prosenttia on alle 35-vuotiaita eikä ole tiedossa, onko freelancerius heille väliaikainen vai pysyvä ratkaisu.

Yleisemmin freelancereina toimivat kulttuurialan työntekijät, esimerkiksi muusikot, vapaat toimittajat, vapaat näyttelijät,vapaat valokuvaajat ja kääntäjät.

Freelancerina toimimisessa on nähty yhteiskunnallisia ongelmia, muun muassa huono sosiaaliturva ja eläke, alhainen tulotaso ja niin sanotuksi pakkoyrittäjäksi joutuminen.