digitalisaationihme

[digitalisaationihme]

Lean Canvas - ryhmä 7

Saimme toimeksiannon Green City Farmilta. Kehitimme innovaation, jolla tuomme helpotusta Green City Farmin nykyisiin haasteisiin sekä mahdollisesti myös lisäämme liiketoimintaa. Heidän suurin haasteensa on ajankäyttö; maanviljelijällä ei juuri jää aikaa omiin töihinsä useiden tutustumiskierrosten vetämisen jälkeen. Monien pohdintojen jälkeen päädyimme ryhmässämme GreBottiin, eli robottiin, joka toimii farmilla digitaalisena oppaana. GreBotin taustalla toimii myös mobiilisovellus. Idea kuitenkin kaipasi jalostusta, joten avuksi otimme Ash Mauryan kehittämän Lean Canvasin. Se on kehitetty meille jo aiemmilta kursseilta tutun, Business Model Canvasin pohjalta. Lean Canvas osoittautui todella hyödylliseksi työkaluksi. Sen avulla kartoitettiin mm. asiakassegmentit, ongelmat ja niiden ratkaisut, arvolupaus ja markkinointikanavat. Alla ryhmämme kuvaus kohta kohdalta etenevästä Lean Canvasista. 

1. Customer Segments - asiakassegmentit. Pääkohderyhmämme ovat koululaiset ja opiskelijat, lähialueen asiakkaat ja turistit. Näistä tärkeimmäksi ja potentiaalisimmaksi ryhmäksi arvelimme koululaiset ja opiskelijat, sillä Green City Farmin toiminnan pääpaino on opetuksessa.  Early adopters ts. se ryhmä, joka kiinnostuu innovaatiosta ensimmäisenä, ovat kuitenkin lähialueen asukkaat. 

2. Problem - ongelma. Ongelmien pohtiminen erityisesti lähialueen asukkaiden kannalta (early adopters), johon pyrimme tuomaan helpotusta innovaatiollamme. Suurimmiksi ongelmiksi nousivat ajankäyttö, tunnettuus, mielenkiinnon herättäminen ja yhteisöllisyyden lisääminen. Lisäksi huomioimme vielä Green City Farmin suurimman haasteen, maanviljelijän ajankäytön haasteet. 

3. Unique Value Proposition – erityinen arvolupaus. Pohdimme mainoslausetta, joka sisältää ongelman ja siihen ratkaisun, kehitimme sloganin: ”GreBotilla Green City Farm tutuksi hetkessä!”. Lisäksi haluamme korostaa, että GreBotin digitaalisen peltokierroksen avulla, jokainen voi vierailla pellolla, milloin ja missä vain. 

4. Solutions - ratkaisu, ongelmien ratkaisuksi keksimme, että innovaatiomme antaa maanviljelijälle aikaa keskittyä olennaiseen, kuten viljelyyn. GreBot tuo yritykselle uutuusarvoa, jonka avulla se saavuttaa mainetta ympäri Suomea ja jopa maailmalla. GreBot toimii myös yhteisöllisyyden edistäjänä, sillä se yhdistää samanhenkisiä ihmisiä tapahtumien ja mobiilisovelluksen avulla. 

5. Channels – kanavat, joiden avulla GreBotin tarjoamaa digitaalista palvelua käyttävät asiakkaat voidaan tavoittaa. Tärkeimmäksi kanavaksi määrittelimme somen Facebookin, Instagramin ja YouTuben. Näkemyksemme mukaan Green City Farmin YouTube-kanava on tärkeä. YouTuben kautta yhteistyökumppaneina toimivat julkisuuden henkilöt mainostavat Green City Farmia ja mobiilisovellusta. YouTube-kanavaa seuraavat löytävät esimerkiksi puutarhuri Stevenin tähdittämiä opetusvideoita viljelyyn liittyen. Myös erilaisten tapahtumien esim. Ämpäritempauksen kautta Green City Farm tavoittaa asiakkaansa. Lisäksi Green City Farmin verkkosivujen kautta, asiakkaat saavat toiminnasta ajankohtaista tietoa. 

6. Revenue Streams – tulot. GreBot tuottaa tuloja muun muassa mobiilisovelluksen pelien avulla; niiden lisäosat ovat maksullisia. Pellolla järjestettävät tapahtumat ovat myös maksullisia. Mobiilisovelluksessa on myös muiden yritysten mahdollista mainostaa itseään, ja näin Green City Farm saa itselleen mainostuloja. Green City Farmin suurin ongelma oli ajankäytön haasteet, joten ennen kaikkea GreBot tuottaa arvoa sillä, että se säästää maanviljelijän ja muun henkilökunnan aikaa. 

7. Cost Structure – kulurakenne. Uudet innovaatiot vaativat yleensä myös rahaa niiden toteutukseen. GreBotista aiheutuvat kiinteät kulut ovat alkuinvestoinnit ja palkkojen maksaminen. Muuttuvia kuluja ovat tapahtumien järjestäminen ja markkinointikulut. 

8. Key Metrics – Avainmittarit. Mittarit, joilla Green City Farm mittaa GreBotista saatua hyötyä ovat: mobiilisovelluksen latauskerrat, kävijämäärät somessa ja tuotemyynnistä saadut tulot. 

9. Unfair Advantage – kilpailuetu. Meille etulyöntiasemaa markkinoilla tuo vahva brändäys ja yhteisöllisyys. Pelto kerää ihmisiä yhteen useiden eri tapahtumien, kuten Ämpäritempauksen avulla. 

Kokoonnuimme täyttämään Lean Canvasia koko ryhmän kesken. Jo täyttövaiheessa huomasimme, kuinka hyödyllinen työkalu tämä on: se pakottaa miettimään innovaatiota usealta eri kantilta ja miettimään ratkaisuja. Tässä vaiheessa huomasimme, että kaikilla oli hieman eri mielikuvia GreBotista, joten tämä oli oiva keino saada ajatukset yhteneväisiksi. Loppuraportin ja pitchauksen tekeminen oli helpompaa, kun Lean Canvas oli jo täytetty; kaikille oli selvää mistä on kyse ja mitkä ovat GreBotin mahdolliset uhat ja mahdollisuudet. 

[digitalisaationihme]

Some on kuollut ja avatar X hoitaa nyt markkinoinnin

Digitalisaatio on saanut aikaiseksi myös sosiaalinen median. Sosiaalisen median kenttä on laaja, joten yrityksien täytyy tarkkaan miettiä missä kaikissamedioissa liiketoimintaa kannattaa harjoittaa. Kannattaako yrityksen olla mukana Facebookissa? Jos yrityksen asiakkaat ovat B2B -asiakkaita ts. kauppaa tehdään yritysten välillä, jokin muu somekanava toiminee silloin paremmin. Voisiko ammattilaisten yhteisöpalvelu LinkedIn sopia paremmin sellaiselle yritykselle, jolle liiketoiminnan kannalta on tärkeää luoda monipuolisia verkostoja. Entä mistä somekanavasta löytyvät yrityksen muut tärkeät sidosryhmät, kenties Twitteristä.

Moni yritys on ottanut sosiaalinen median mukaan liiketoimintaansa. Yritysten markkinointi on muuttunut pitkälti digitaaliseksi. Digitaalinen markkinointi kulkee käsikädessä sosiaalisen median kanssa. Mainonta Facebookissa on tärkeää monille yrityksille, joilla on B2C-asiakkaita eli tekevät kauppaa kuluttajien kanssa.  Kaiken lisäksi yritysjohtajien odotetaan ainakin twiittaavan ja kirjoittavan blogeja. Näin somekanavissa saadaan tehokkaasti omaa ja organisaation ääntä kuuluviin. Yrityksen brändi vahvistuu, kun asiantuntijat jakavat blogeissaan mielipiteitään, hehkuttavat innovaatioista ja ottavat kantaa tärkeisiin asioihin.

Tilastokeskuksen tekemän Yritysten käyttämät sosiaaliset mediat vuonna 2019 –tutkimuksessa todetaan, että 93 % (osuus vähintään 10 henkilöä työllistävistä yrityksistä) informaatio ja viestintä toimialalla käyttää yhteisöpalveluja (esim. LinkedIn tai Facebook). Lisäksi 69 % (osuus vähintään 10 henkilöä työllistävistä yrityksistä) informaatio ja viestintä toimialalla käyttää yrityksen blogia tai mikroblogia. Kun taas vastaavasti vähittäiskauppa käyttää 90 % yhteisöpalveluja (esim. LinkedIn tai Facebook) mutta vaan 12 % vähittäiskaupasta käyttää yrityksen blogia tai mikroblogia.

Somekanavia on tarjolla nyt pilvin pimein ja kuka oikeasti ehtii perehtymään laajaan tarjontaan kovin tarkkaan. Mikä tällä hetkellä on uutta teknologiaa sosiaalisessa mediassa, voi muutamien vuosien päästä olla jo antiikkia. On kuitenkin tärkeää, että yritykset ovat siellä missä asiakkaatkin ovat. Perässä pitää siis pysyä. Onko näkyvissä mitään mikä voisi hidastaa sosiaalisen median kehitystä. Nämä kamalat pandemiat vaikka? Miten scifiksi some muuttuu? Voisiko yrityksillä olla tulevaisuudessa omat avattarensa, jotka hoitavat markkinointia ja muuta suhdetoimintaa? Eräät ennustavat, että sosiaalista mediaa ei enää ole tulevaisuudessa. Mitä ihmettä!? Tämä kyllä menee jo niin pitkälle, että se vaatisi ihan oman tulevaisuuden blogisarjan.

Lähde:

http://www.stat.fi/til/icte/2019/icte_2019_2019-12-03_tau_001_fi.html

Kuvalähde:

https://pixabay.com/illustrations/interaction-social-media-abstract-1233873/

[digitalisaationihme]

Ollako Uber-kuski vai keikkatyöläinen, kas siinä vasta pulma

Mahtava asia tämä jakamistalous. Kuluttajaliitto kertoo jakamistalouden   perustuvan toimintaan, jossa yksityiset ihmiset jakavat, vuokraava ja lainaavat keskenään vähässä käytössä olevia resurssejaan esim. autoaan, asuntoaan tai tavaroitaan. Jakamisesta voidaan maksaa mutta ei välttämättä sitäkään. Jakamistalous käynnistyi vuoden 1995 paikkeilla, kun Ebay tuli markkinoille ja aloitti toimintansa yksityishenkilöiden huutokauppapaikkana, todetaan Credigo.fi –sivustolla. Teknologioiden kehittyessä ja digitalisaation edetessä, mukaan on tullut monia toimijoita ympäri maailmaa. Tämän päivän jakamistaloudessa toimijoille on yhteistä digitaaliset alusta esim. verkkoalustat ja erilaiset sovellukset.

Mikä tässä nyt on niin mahtavaa? Mielestäni ainakin se, että se työllistää. Voisinko ryhtyä keikkatyöläiseksi Treamerissa? Tai miten jos kuitenkin Uber-kuskiksi ryhtyisin, ei pöllömpi vaihtoehto tämäkään. Edellä mainitut ovat hyviä vaihtoehtoja tilanteessa, jossa kaipaa lisätuloja. Entä jos ihan oikeasti haluaa tulla toimeen jakamistalouden avulla? Uusia liiketoiminnanratkaisuja luultavasti tuleekin jakamistalouden kautta, sillä teknologia tekee helpoksi vaikka yrittäjäksi ryhtymisen. Lienee viisainta pukea innovointihattu päähänsä ja keksiä jokin ihan uusi idea. Mitäpä jos onnistuu kehittämään yhtä loistavan idean kuin vuokrausportaali AirBnb. AirBnb perustettiin vuonna 2008 mutta ensin ideaa testattiin AirBnb:n toimitusjohtajan omassa olohuoneessa. Pienimuotoinen toiminta on kasvanut suureksi kansainväliseksi businekseksi.

Kauppalehden mukaan, jakamistalous luo yrittäjyyttä kolmella eri tavalla. Yritykset, jotka tekevät ohjelmia, joilla alustat rakennetaan. Ns. alustayrittäjät jotka käyttävät näitä alustoja sekä mikroyrittäjät, jotka toimivat alustojen kautta esim. AirBnb:n kautta kotiaan vuokraavat henkilöt. Jakamistaloudessa on monipuolisia mahdollisuuksia työllistyä. Erityisesti pidän ajatuksesta, että on kykenee työllistämään itse itsensä.

Toinen mahtava juttu on olemassa olevien resurssien hyödyntäminen. Miksi hankkia oma auto, kun senkin voi jakaa muiden kanssa. DriveNow on autojen yhteiskäyttöpalvelu. Palvelu lienee sopiva sellaisille henkilöille, jotka asuvat kaupungissa ja tarvitsevat autoa vain silloin tällöin. Olisiko tässä myös kilpailija autovuokraamoille? Ainakin kaupungeissa, jossa tätä palvelua on tarjolla. Tällainen palvelu vähentää myös turhaa yksityisautoilua, käytät autoa oikeastaan vain silloin kuin sitä todella tarvitset. Lisäksi luontoa säästyy kun jaettavia tavaroita käytetään tehokkaasti ts. jaetaan muidenkin käyttöön. Ennustetaan, että jakamistalous lisääntyy yhä tulevaisuudessa. Hyvillä jakamistalouden innovaatiolla saadaan maailmasta taas piirun verran parempi paikka.

Lähteet:

https://www.kuluttajaliitto.fi/wp-content/uploads/2016/05/Jakamistalousopas.pdf

https://www.credigo.fi/uutisia/2018/jakamistalous/#1006

https://www-kauppalehti-fi/uutiset/jakamistalous-laskee-yrittamisen-kynnysta/

https://www.drive-now.com/fi

Kuvalähde:

https://pixabay.com/illustrations/we-me-us-one-individual-separate-2078024/

[digitalisaationihme]

Digitaalinen markkinointi

Kun Googletan, digitaalinen markkinointi, on tuloksena monia yrityksiä, jotka tarjoavat osaamistaan aiheesta. Heillä lienee SEM:t  ja SEO:t kohdallaan. Hakukonemarkkinointi eli SEM (Search Engine Marketing) on markkinointia, joka tapahtuu hakukoneissa. Se jakautuu kahteen alueeseen, hakukoneoptimointiin ja hakusanamainontaan. Voi tätä termien määrää, mutta hyvä tehdä tämäkin digitaalinen ihme selväksi.

SEO (Search Engine Optimization) siis hakukoneoptimointi varmistaa verkkokaupan näkyvyyden. SEO:n tavoitteena on, että hakukoneet (esim. Google, Yahoo) löytää verkkokaupan hakutulosten kautta. On tärkeää, että verkkokauppa löytyy kätevästi ja nopeasti, pitää siis olla näkyvä.

Hakusanamainointa eli Keyword Advertising on hakukoneelta ostettava palvelu. Käyttäjät saavat hakutulokset samalle sivulle. Googlessa keltainen villapaita -haku, tuo yläriville monta vaihtoehtoa hinta- ja tuotetietoineen. Tämä on mielestäni näppärä toiminto ja helpottaa, kun etsii jotain tiettyä. Hyvä toiminto kerrassaan. Nämä kaksi edellistä eroavat merkittävästi myös kustannusrakenteeltaan. Hakusanamainonnassa maksetaan kävijöistä mutta mainonta on ilmaista. Hakukoneoptimoinnissa maksetaan optimointityöstä mutta kävijät ovat ilmaisia. Vinkkivitonen, Yrittäjät.fi –sivulla löytyy lisää selkeää tietoa asiasta, ja josta nämäkin tiedot ovat peräisin.

Toki digimarkkinointiin liittyy muitakin toimenpiteitä, jotka kannattaa huomioida esim. analytiikka. Sen avulla voidaan selvittää ketkä käyvät, mitä tekevät verkkosivuilla ja mistä päin kävijät ovat. Tällaisen teknologian avulla saadaan aikaiseksi yhä yksilöivämpää markkinointia, ja mainoksia jotka on helpompi kohdentaa.

Facebook käyttää tekoälyä kohdennetussa markkinoinnissa, digitaalista markkinointia tämäkin. Mitä enemmän Facebookissa klikkaa mainoksia auki tai tykkää niistä, sitä enemmän tuntuu mainoksia tulevan. Facebookissa ei voi välttyä mainoksilta. Siltä on oppinut ummistamaan silmät jollain tasolla. Ainakin asioilta, jotka eivät yhtään kiinnosta. Kuinka hyvin kohdennettu markkinointi oikeastaan toimii? Mieleeni ei tule yhtään Facebook-mainosta, joka olisi vaikuttanut minun ostopäätökseeni. Teen päätökseni sen hetken tarpeen, itse tuotteen ja hinnan perusteella. Yleensä etsin hakukoneen avulla tuotteita, sillä koen, että haluan itse päättää mistä, milloin ja mihin hintaan ostokseni teen.

Lähde:

https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/yritystoiminnan-abc/markkinointi-ja-myynti/markkinointi-verkossa/hakukonemarkkinointi

Kuvalähde:

https://pixabay.com/illustrations/window-business-digital-marketing-4478126/

[digitalisaationihme]

Taikalasit päähän ja lennät kuin lintu yli Alppien

Tekotodellisuus eli virtuaalitodellisuus (virtual reality, myöhemmin VR) on mielestäni ollut scifiä. Sitähän se ei ole enää, vaan on mukana ihmisten arjessa siinä missä lisätty todellisuuskin (augmented reality, myöhemmin AR). Miten nämä eroavat toisistaan? VR on kolmiulotteinen maailma, johon on tuotettu tietokoneella sisältöä. Virtuaalitodellisuuteen pääsee asettamalla datalasit päähänsä. VR on todentuntuinen maailma, jossa voi tuntea vaikka lentävänsä Sveitsin alppien yli tai juoksevansa New Yorkin maratoonin. AR on puolestaan näkymä, johon on lisätty keinotekoisia, tietokoneella tuotettuja elementtejä, joita tarkastellaan läpikatseltavien näyttöjen avulla. AR on visualisointitekniikkaa, jossa yhdistyy keinotekoinen ja todellinen näkymä. Lisätyssä todellisuudessa voit esimerkiksi mallailla virtuaalisia huonekaluja olohuoneeseesi. Suosittu Pokémon Go on hyvä esimerkki AR:stä.

Pari vuotta sitten vietimme kuopuksen syntymäpäiviä virtuaalipuisto Pikselissä, ja silloin pääsin ensimmäisen kerran kokemaan mitä VR on. Olen oikeastaan pelannut vain lautapelejä, en edes Pleikkaa tai mitään muutakaan vastaavaa, joten kokemus oli mieleenpainuva. Hämmentävää oli tuntea olevansa pelin sisässä. Kokemus tuntui aidolta vaikkakin maisema oli keinotekoinen ja tietokonemainen. Ainoa miinus kokemuksessa oli se, että minulle tuli VR-lasien käytöstä pahoinvointia. Koukuttavaa pelaamista joka tapauksessa.

Peli- ja viihdeteollisuuden lisäksi VR:ää voidaan hyödyntää vaikka koulutuksessa ja etäohjauksessa. Insinöörit voivat esimerkiksi etäopastuksella auttaa koneiden korjaamisessa, tulevat lääkärit voivat harjoitella vaativia leikkauksia ja lentäjät opetella lentämään VR:n avulla, todetaan duunitori.fi -sivustolla. Tulevaisuudessa jokainen voinee luoda oman keinotekoisen maailmansa ja matkustella vaikkapa ympäri maailmaa ilman, että saastuttaa maapalloa. Miten silloin perheiden yhteiset lomat vietetään? Tekevätkö perheen jäsenet lomamatkansa aivan eri paikkoihin, kukin omien mieltymyksiensä mukaan? Olisi kai viisainta etukäteen sopia minne kesälomalla yhdessä virtuaalisesti matkustetaan. On tärkeää, että lomasta saadaan yhteinen kokemus, jota on sitten kiva muistella jälkeenpäin.

AR:n tulo liike-elämään on kehittänyt esimerkiksi IKEA:n palveluita. Lataamalla IKEA:n AR –sovelluksen voit sovittaa heidän sänkyjään makuuhuoneeseesi. Sekä asiakas että IKEA hyötyvät, kun sovelluksen avulla voidaan kätevästi selvittää sopiiko uusi sänky ylipäätään tilaan. Verkkokauppabusinekseen AR on todella kaivattu lisä, sillä voisi helposti havainnollistaa miltä jokin vaate päälläsi näyttää. Tällaiseen teknologiaan en tosin ole vielä törmännyt. Se olisi iso parannus ja varmasti lisäisi minunkin verkkoshoppailua. No ehkä on hyvä, että tällaista ei ole ollut tarjolla  käyttämissäni verkkokaupoissa, säästyväthän nekin pennoset!

Lähteet:

https://duunitori.fi/tyoelama/virtuaalinen-todellisuus-testi

https://newsroom.inter.ikea.com/gallery/video/ikea-place-demo-ar-app/a/c7e1289a-ca7e-4cba-8f65-f84b57e4fb8d

Kuvalähde:

https://pixabay.com/photos/augmented-reality-bicycle-bike-1853592/

[digitalisaationihme]

Millaisia IoT-härveleitä sinulta löytyy?

Tässä blogissa minua ihmetyttää esineiden internet. Mikä tämä juttu on, miksi siitä kirjoitetaan paljon ja miksi termiä IoT viljellään puhekielessä? Esineiden Internet eli Internet of Things (myöhemmin IoT) on esineiden esim. pelikonsolin liittämistä Internet-verkkoon. Sanastokeskus määrittelee IoT:n näin: ” Esine, kuten auto, sähkölaite tai ruokatavara, voi liittyä suoraan internetiin sellaisen tietokoneena toimivan komponentin avulla, jolla on IP-osoite. Komponentti voi olla esimerkiksi anturi, RFID- tai WLAN-siru”.

Iltalehti kertoo kohusta, jonka aiheutti Cayla-nukke, joka saa yhteyden Internettiin bluetoohin kautta. Näitä nukkeja myydään mm. Saksassa. Ne puhuvat mukavia lapsille ja kysyttäessä hakevat tietoa netistä. Saksan viestintävirasto arvioi, Cayla-nuken vakoilulaitteeksi, koska sen avulla voi salakuunnella. Hakkerit voivat tehdä hyökkäyksen ja salakuunnella lapsen käymää keskustelua nuken kanssa. Ehkä siinä sivussa voi myös kuulla mitä vanhemmat taustalla puhuvat. Saksan viestintävirasto on pyytänyt hävittämään nuket. Olkoon tämä sitten todellinen tietoturvariski tai ei, niin ainakin lisää päänvaivaa vanhemmille yhdestä lelusta.

Mistä ylipäätään kuluttaja voi varmistua siitä, että IoT-laitteissa ei ole tietoturvariskiä, mikä laite on turvallinen ja mikä ei. Ylen Uutiset verkkosivulta selvisi, että Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on julkaissut Tietoturvamerkin, joka takaa, että laitteen tietoturvan perusominaisuudet ovat kunnossa. Hyvä, että asiaan on kiinnitetty huomiota ja toivottavasti mahdollisimman moni yritys lähtee mukaan. Riskien arviointi on kuitenkin pulmallista kuluttajalle, varsinkin jos vasta jälkikäteen tajuat hankkineesi IoT-laitteen. Meidänkin talosta löytyy muutama älylaite, äly-TV ja pelikonsoli. Lisäksi minulle suureksi yllätykseksi, meidän auto on myös IoT-laite. Näiden laitteiden tietoturvasta minulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista käsitystä. Kun ne hankittiin, en kuvitellut niissä olevan tietoturvariskiä. Sitä vaan luottaa, että ne ovat turvallisia. Mahdanko olla ainoa tällaisessa tilanteessa oleva, tuskin. 

Liikenne- ja viestintäviraston teettämässä kyselyssä selvitettiin, mitä IoT-laitteita suomalaisiin kotitalouksiin on hankittu 2018-2019 välisenä aikana.

Äly-tv, ääni-, media- tai videotoistolaitteet ovat suurin ryhmä, jonka jälkeen tulee peli- tai urheilulaitteet. Näin IoT-laitteet hiipivät ihmisten koteihin ja arkeen. Kotitalouksien lisäksi IoT-laitteita käyetään mm. teollisuudessa, terveydenhoidossa, koulutuksessa ja oikeastaan missä vaan, sillä laitteiden määrä on jo miljardeissa. Seuraavalla vuosikymmenellä jopa satoja miljardeja, toteaa Yle Uutisille VTT:n tutkimusprofessori Heikki Ailisto.

Lähteet:

http://www.tsk.fi/tepa/fi/haku/esineiden%20internet

https://www.iltalehti.fi/digi/a/201704212200107003

https://yle.fi/uutiset/3-11087352

https://yle.fi/uutiset/3-10985702

Kuvalähteet:

https://www.ficom.fi/ict-ala/tilastot/iot-esineiden-internet#K%C3%A4sitteit%C3%A4%20ja%20m%C3%A4%C3%A4ritelmi%C3%A4

https://pixabay.com/illustrations/iot-internet-of-things-internet-3404892/

[digitalisaationihme]

Sovellukset keräävät meistä dataa

Tänään teimme retken kauniille Porkkalan luonnonsuojelualueelle, liikuntaa, makkaran paistoa ja upeita merellisiä maisemia. Olisimme varmasti pärjänneet retkellämme ilman mobiilisovellusta mutta yllättäen tuli tarve tarkastaa sijaintimme Google Maps –sovelluksen kautta. Vuodessa ei taita olla kovin montaa päivää, jolloin en käytä mitään sovellusta. Sovelluksia riittää moneen tarpeeseen, on ehkä hankalampaa miettiä mihin ei olisi keksitty sovellusta. Pelkästään Applen App Storessa oli ladattavana 1,8 miljoonaa sovellusta vuoden 2019 viimeisellä vuosineljänneksellä statista.com –sivuston mukaan.

Uusia sovelluksia luodaan monista eri lähtökohdista ja niitä voidaan luoda vaikka johonkin olemassa olevaan tarpeeseen. Stockmann päätti jokin aika sitten, että heidän kanta-asiakkaansa saavat etunsa ainoastaan MyStockmann –sovelluksen kautta. Eli kaikki kanta-asiakasetuudet löytyvät jatkossa heidän sovelluksesta eikä etukuponkeja enää postiteta kotiin. Onkohan tämä nyt mietitty ihan loppuun asti? Heidän asiakaskunnassa on varmasti vielä sellaisia, jotka eivät ole siirtyneet täysin digitaaliseen maailmaan. Itse tiedän kaksi tällaista henkilöä, toinen heistä on 46-vuotias ja toinen 84-vuotias. Tämä tarkoittaa heidän kohdallaan, vaikka he ovat kanta-asiakkaita, he eivät käytännössä saa etuuksia tai ainakin se on heille hankalaa. Heidän täytyy mennä oikeaan aikaan tavaratalon asiakaspalveluun, koska etuudet voimassa vain tietyn ajan, ja pyytää paperinen etukuponki. Onko tämä ihan reilua? Kaiken lisäksi MyStockmann -sovellus ei toimi, ainakaan minulla. Kai sitten minäkin menen pyytämään Stockmannin asiakaspalveluun niitä paperisia etukuponkeja.

Havahduin tätä blogia kirjoittaessani, että sovelluksethan keräävät käyttäjistään dataa. Sanoma.fi –verkkosivuilla kerrotaan minkälaista tietoa he asiakkaistaan keräävät, ainakin: mitkä ovat mediatalon sovelluksien suosituimmat osiot, yhden käyttökerran aikana luetut artikkelit ja miten kohdistaa mainoksia. Kertyneellä datalla mediatalo kehittää tuotteitaan ja personoivat palveluitaan. Sanomalla onkin laajasti monenlaisia sovelluksia kuten Oikotie, HS, Me Naiset, Ilta Sanomat, IL Paras Sää, Ruutu jne. Kerätty tieto on yrityksille tärkeä asia, sillä sen avulla voidaan esim. analysoida asiakaskäyttäytymistä. Kun kerätään tietoa yritykselle merkityksellisistä asioista, on yrityksellä on mahdollisuus kehittyä ja sitä kautta saavuttaa kasvua. Sovellukset ovat usein ilmaisia mutta toisaalta yritykset saavat niiden avulla kuitenkin arvokasta dataa.

PS Viikko sen jälkeen, kun olin kirjoittanut blogin, kävin Stokkan asiakaspalvelussa. Syy miksi minun sovellus ei toiminut oli se, että heillä ei ollut minun sähköpostiosoitetta. Nyt sovellus toimii, hip hurraa!

Lähteet: https://www.statista.com/topics/1002/mobile-app-usage/

https://sanoma.fi/tietoa-meista/tietosuoja/tuotekohtaiset-tarkennukset/mobiilisovellukset/

Kuvalähde: https://pixabay.com/illustrations/app-icon-applications-green-yellow-68002/

[digitalisaationihme]

Mittatilauspukuja verkkokaupasta

Onko mitään mitä emme voi ostaa verkosta? Ei heti tule mieleen asioita, joita ei voi ostaa verkosta. Mieheni tilasi hiljattain mittatilauspuvun verkosta, ihan siitä syystä, että suomalaisten kauppojen tarjonta on hiukan rajallista, kun haluaa jotain valtavirrasta poikkeavaa. Kuinkas sitten kävikään? Itailor.com –sivusto on hyvin rakennettu verkkokauppa ja -palvelu. Voit valita kankaat, mallin ja syöttää tarkat mittasi, jonka jälkeen tilauksesi on kutakuinkin valmis. Sitten vaan odottelemaan toimitusta. Puku toimitettiin luvatussa aikataulussa, mutta voi itku, puku ei ollutkaan sopiva. Miksi? Koska muuten niin millisilmä, mittamestari mieheni oli tehnyt virheen ja syöttänyt väärän mitan rinnan ympäryksestään. Puvun yläosaan olisi mahtunut lähes kaksi hänen kokoista miestä. Hänen onneksi asia saatiin korjattua ja hän sai uuden oikeankokoisen puvun tilalle, joka nyt istuu todella hyvin. Mahtoiko yrittäjä itse hyötyä taloudellisesti kaupasta, rohkenen epäillä. Hänelle asiakastyytyväisyys lienee olleen pääasia tässä tapauksessa.

Verkkokaupan perustaminen saattaa aluksi tuntua helpolle vaihtoehdolle mutta työllistää varmasti kohtuullisen paljon. Mitä kaikkea pitäisi huomioida tässä digitaalisessa busineksessa, jotta asiakkaat löytävät uuden verkkokaupan? Ensin pitää osata valita toimiva verkkokauppa-alusta, joista on tarjontaa yllin kyllin. Toiseksi pitää myös ymmärtää hakukoneoptimointia. Hakukoneopitimoinnissa tulee huomoida, että verkkopalvelussa on tarjolla laadukasta sisältöä ja on tehty linkityksiä yms. teknisiä optimointeja. Kolmanneksi pitää hallita digimarkkinointi ja sen uusia tuulia esim. Google Shopping, joka rantautui Suomeen 2019. Tässä kauppiaille tarkoitetussa portaalissa hallinnoidaan tuotedataa. Kauppiaiden syöttämät tuotetiedot ja tarjouskampanjat tulevat esiin, kun kuluttajat hakevat Google-haulla tietoja tuotteista. Lisäksi täytyy miettiä verkkokaupan brändäys, visuaalinen ilme ja toteutus, logistiikka ja varastointi, vaihto- ja palautusoikeudet, toimitusehdot, hinnoittelut, tietosuoja-asiat ja maksutavat sekä monet muut asiat.

Mitenhän verkkokauppoja kehitetään? Löysin ilokseni Kaupan Liiton verkkosivuilta, Verkkokaupan trendit vuonna 2019. Verkkokauppoja voidaan kehittää mm. lisäämällä personointia ts. kaupan alan verkkopalveluista tehdään personoituja mikromyymälöitä, joissa tarjolla räätälöityjä tuotteita, suosituksia ja tarjouksia. Ostaminen helpottuu entisestään, ei välttämättä tarvitse mennä edes verkkokauppaan vaan tuotteita voi lisätä ostokoriin katsomalla sisältöä somesta, videoista, kuvista tai televisiosta – hämmentävää! Näiden lisäksi, kun kertynyttä asiakastietoa yhdistetään tekoälyyn, syntyy digitaalinen assistentti. Se vastaa asiakkaiden kyselyihin, tukee terveellisimpiä elämäntapavalintoja ja vaikka auttaa kokeilemaan uusia tuotteita. Mitä kaikkea uutta jännittävää verkkokauppa tuokaan jatkossa tullessaan, on mielenkiintoista nähdä. Mahdollisuuksia on varmasti rajattomasti tässäkin asiassa.

Lähteet: https://markkinointiakatemia.fi/google-shopping-on-mainostajan-unelma-vihdoin-saimme-sen-suomeen/

https://kauppa.fi/uutishuone/2019/01/16/verkkokaupan-trendit-vuonna-2019/

Kuvalähde: https://pixabay.com/photos/ecommerce-selling-online-2140603/

[digitalisaationihme]

Voiko tekoälyllä luoda jotain täysin uutta?

Voiko tekoälyä käyttää uuden luomisessa ja miten se käytännössä tapahtuisi? Entä miten tekoäly määritellään? Näitä kysymyksiä pohtiessani, mietin mitä tiesin tekoälystä entuudestaan. Sen ainakin, että tekoälyyn liittyy tietokone ja itseoppiva tietokoneohjelma. Esimerkkinä tietokoneohjelma, joka oppi lyhyessä ajassa hallitsemaan suvereenisti shakkia. On hämmästyttävää, että AlphaZero -tekoälyohjelma oppi sadan vuoden shakkitaidot neljässä tunnissa. Kadehdittavaa, kunpa edes hitusen tuosta tehokkuudesta saisi siirrettyä itseensä. Entäpä Facebook, sekin tekoälyllä varustettu. On hienoa, että vihapuheita yritetään löytää ja poistaa tekoälyn avulla. Tämä on hyvää tekoälyn käyttöä, karsitaan huonoja ja pahoja asioita digitaalisessa maailmassa.

Löysin YouTubesta mielenkiintoisen Tekoäly nyt –videon, joka on Helsingin Yliopiston Tiedekulman tuottama. Perjantai-ilta kului rattoisasti kuunnellessa tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivosta, yliopistonlehtori ja kognitiontutkija Anna-Mari Rusasta sekä Aalto-yliopiston professori Jaakko Lehtistä. Toivonen määritteli lyhyen yksinkertaisesti, että tekoäly on vaikeiden asioiden automatisointia. Todettiin lisäksi, että tekoäly on paljon laajempi asia. Aivan ällistyttävää miten tekoälyllä mm. pystytään muuttamaan sanoja kuviksi. Tietokoneohjelma muutti, ”sähkö on vihreää” –metaforan kuvaksi, jossa nokkosen varteen on kiinnitetty energiansäästölamppu. Kuvan luomiseen oli käytetty laajaa kuvapankkimateriaalia. Kuva oli mielestäni varsin onnistunut. Siis kyllä, todistetusti tekoälyllä pystytään luomaan jotain täysin uutta.

Työelämän muuttuu ja on ennustettu, että tulevaisuudessa työelämässä tarvitaan ongelmanratkaisijoita ja luovia työntekijöitä. Tällaisessa muutoksessa voidaan hyödyntää tekoälyä. Esimerkiksi suunnittelutyössä tekoäly voisi olla mukana automatisoimassa tiettyjä työprosesseja.  Kuvittelen edesmennyttä Sinikka-tätiäni, joka teki elämäntyönsä mainospiirtäjänä, mitä jos hän olisi saanut aikoinaan avukseen tekoälyn. Tekoäly suoltaisi mainoskuvien aihioita, joita Sinikka sitten nopeasti muokkaisi asiakkaan toiveiden mukaiseksi. Hymyilyttää, sillä kuulen hänen toteavan jotenkin näin: ”Äääh, en noista koneista perusta. Kyllä ihmisen oma mielikuvitus on paras innovaation lähde”. On kuitenkin hyvä muistaa, että tekoäly on ihmisen luomaa sekin. Kun tekoäly valjastetaan tekemään oikeita asioita, se voi auttaa työntekijöitä. Voidaan ajatella, että tekoäly vapauttaa aikaa luovalle työlle ja aika on tärkein luovuuden lähde.

Lähde: Tiedekulma. https://www.youtube.com/watch?v=tmw6fhksJ_k

Kuvalähde: https://pixabay.com/illustrations/images-by-machine-learn-photos-cat-3853117/

[digitalisaationihme]

Robotit vievät meidän työpaikat ja naiset!

Eräs tutun tuttu totesi: ”Robotit tulevat ja vievät meidän työpaikat ja naiset!”. En ole tavannut tätä henkilöä mutta välitön assosiaatio oli, hän kai työskentelee jollakin teollisuuden alalla ja on ehkä keski-ikäinen mies, jonka työn sisältö on pitkälti rutiininomaista. En tiedä osuinko mielikuvassani oikeaan. Miehen pelko on ymmärrettävää. Jos on tehnyt pitkän uran tehden samanlaisia työtehtäviä, pelko voi pikku hiljaa hiipiä mieleen robottien valloittaessa työpaikkoja. DNA Oyj:n yritysmarkkinoinnin johtaja Paula Miettinen kuitenkin väittää, että jokaista digitalisaation viemää työpaikkaa kohden syntyy 2,5 uutta työpaikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että syntyy uusia työpaikkoja ja myös kokonaan uusia toimialoja. Toisaalta ne, jotka menettävät työpaikkansa robotisoitumisen myötä eivät välttämättä työllisty uudelle toimialalle, sillä se vaatii osaamista, jota heillä ei välttämättä ole.

Robotit ovat tulleet jäädäkseen. Niitä käytetään apuna monilla toimialoilla esim. maanviljelyksessä, autoteollisuudessa, jätteenkäsittelylaitoksilla, asiakaspalvelussa ja jopa leikkauksia, jotka tehdään robottien avulla. Ajattelepa, että olisit astronautti ja yksin avaruudessa. Olisit loukkaantunut ja tarvitset kirurgisen toimenpiteen. Ainoa vaihtoehtosi on käyttää etäohjattavaa robottia, jonka avulla maapallolla oleva kirurgi sinut leikkaa. Ajatus on kauhistuttava. Suostuisinko itse robotin leikeltäväksi? Mitä jos leikkauksen aikana robottiin iskeekin järjestelmävirhe tai tulee sähkökatkos? Entä jos tunnen kipua tai pelkoa, robotti tuskin pystyy vastaamaan inhimillisiin empatian tarpeisiini. Entä jos kyseessä ei ole kovin suuri leikkaus ? Robottileikkauksilla on onnistuttu tekemään tarkkoja tähystysleikkauksia, joista toipuminen on nopeampaa, kertoo lääketieteen tohtori Chris Odgen, Hyvä paha digitalisaatio -videossa. Voi hyvin olla, että jossain kohtaa elämääni minäkin joudun puntaroimaan minkä vaihtoehdon valitsen, robottileikkauksen vai tähystysleikkauksen perinteisesti kirurgin tekemänä.

Haaga-Helian Uuden Kehittäjä –moduulissa tehtävämme oli innovoida digitaalinen ratkaisu eräälle toimeksiantajalle, ja jonka toteutimme ryhmätyönä. Toimeksiantaja toimii ruuan kasvatus ja –viljelyalalla. Ryhmämme innovaatio oli farmirobotti, GroBot. Sen ensimmäisen version suunnittelimme toimivan digitaalisena oppaana.  Kun lähdimme visualisoimaan GroBottia, syntyi ihmishahmoa muistuttava robotti. Ihmettelin miksihän näin kävi? Ehkä siksi, koska maanviljelijät ovat mielessämme vahvasti ihmisiä eikä robotteja. Kun perehdyin asiaan hiukan enemmän, maanviljelyksessä todellakin käytetään robotteja, mutta ne eivät millään muotoa muistuta ihmistä. Mikäli toimeksiantajamme olisi päätynyt GroBottiin, sen avulla olisi voinut mm. kehittää liiketoimintaa ja luoda kasvua. Kasvu voisi aiheuttaa tarpeen robotisoinnille. Kehittyneempi robotti, versio 2, voisi osallistua kasvien lannoitukseen, kasteluun ja vaikka rikkaruohojen poistamiseen. Jos kehitys olisi tällaista, niin miten heidän nykyisen puutarhurin toimenkuvan kävisi? Olisiko hänen työpaikkansa vaarassa? En usko. Hänen asiantuntemuksensa valjastettaisiin suunnittelu- ja kehityshankkeisiin. Lisäksi hän voisi halutessaan myös kouluttaa nuorempia maanviljelyksestä ja toimia asiantuntijatehtävissä.

Lähteet: DNA Busineksen tuottamassa, YouTube -videossa Hyvä paha digitalisaatio: Robottien vallankumous. https://www.youtube.com/watch?v=PXLwis2da9s

Kuvalähde: Pixabay. https://pixabay.com/photos/woman-robot-kiss-lover-female-3310904/

[digitalisaationihme]

Digitaalinen fasilitointi

Haaga-Helian Uuden kehittäjä –moduuliin kuuluu kolme erillistä osiota. Yksi niistä on Innovaatio-osaaminen, jossa pääsimme tutustumaan mm. fasilitointiin ja fasilitaattorina olemiseen. Saimme myös tehtäväksemme kirjoittaa fasilisoinnista reflektion. Tämä tarkoittaa miten koin fasilitaattorina olemisen ja ylipäätään koko fasilitoinnin? Ensimmäisenä tuli mieleeni, tämähän on hieno juttu. Sitten ihmettelin, miten ihmeessä en aiemmin ollut törmännyt työelämässä tällaiseen työskentelytapaan? Olisihan tällaiselle taidolle ollut tarvetta. Kokemukseni fasilitoinnista oli positiivinen ja ymmärsin myös, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.

Pieni tiivistys mitä opin aiheesta. Fasilitoinnin ideana on auttaa ja helpottaa ryhmätyöskentelyä ohjaamalla sitä. Ryhmä itse toimii parhaana asiantuntijana. Jotta kaikki sujuisi jouhevasti, ryhmä tarvitsee fasilitaattorin. Hän muun muassa pitää huolen, että ryhmä pysyy asiassa ja aikataulussa sekä kaikkien ääntä että mielipiteitä kuunnellaan. Lisäksi hän kannustaa ryhmää rakentavaan vuorovaikutukseen ja ylläpitää ilmapiiriä, jossa kaikkia jäseniä arvostetaan.

 No miten ihmeessä fasilitointi ja fasilitaattori liittyy digitaaliseen liiketoimintaan? Liittyyhän se, on nimittäin yrityksiä, jotka myyvät aiheeseen liittyviä verkkokursseja ja valmennuksia Internetissä. Googletin hakusanoilla: fasilitointi valmennus, ja löysin monta yritystä, jotka tarjosivat em. valmennuksia. Fasilitointivalmennukset vaikuttavat olevan nyt kuumaa kamaa ts. kysyntää varmasti riittää ja miksipä ei. Työnantajat ovat jo pitkään kyselleet hyvien ryhmätyötaitojen perään. Palvelukseen halutaan työntekijöitä, jotka tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Yksinkertaistettuna fasilitointivalmennus onkin ryhmätyötaitovalmennusta. Fasilitointi on viimeisteltyä ja se on muokattu järjestelmälliseksi prosessiksi.

 Jatkoin ihmettelyä sosiaalisen median puolella ja löysin läjäpäin YouTube -videoita fasilitoinnista ja fasilitaattoreista. Yritykset markkinoivat valmennuksiaan tällä digitaalisella alustalla ja saavat lisää näkyvyyttä liiketoiminnalleen. Luonnollisesti myös muita sosiaalisen median kanavia kuten esim. Facebookia ja Twitteriä käytetään fasilitoinnin markkinoimiseen. Fasilitoinnista on onnistuttu tekemään menestyvää digitaalista liiketoimintaa.