#Collinsia

[oliviarosaline]

Wildflowers flourishing along a tranquil Ozarkian trail. It was a blessing to enjoy this beautiful place where the sun kissed spots of the blue forest floor and only the sound of bird songs and soft wind whispered through the trees. The blue-eyed mary (Collinsia verna) and virginia bluebells (Mertensia virginica) thriving on the forest floor are both native spring ephemerals found throughout the central and eastern parts of North America.

April 17th, 2023

Washington County, Missouri, USA

Olivia R. Myers

@oliviarosaline

[maxxmakes]

Collinsia belongs to @iknkeli, Dusk is my UNDERWISHER oc!

I don't know like....anything about Collinsia, ngl. But I could totally see her being besties with Dusk!

(not a ship whatsoever, please don't tag as ship, I just found her design cool and thought "yo what if they hung out")

[thelethalsilence]

[thebotanicalarcade]

Ohio Spring Wildflower Field Guide

[iknkeli]

whiteboard stuff HAHAHAH (yes I'm aware about my brightness setting)

with @bokzbandeet and @fuzart (codename: two sillies)

Geno belongs to CrayonQueen/Loverofpiggies

Killer belongs to Rahafwabas

Collinsia and Stripe belongs to me

[cainhowlett]

[lupinus-bicolor]

i love my lil native garden <3<3<3

[canisvesperus]

Physically and mentally I am here. 🐺

[summerwages]

Collinsia parviflora..

[pagan-stitches]

How darling is this Violet collinsia? It was so windy I couldn’t get a picture without holding it still.

[persephonaae]

New in bloom today is brought to you by wow many of these didn’t get as in focus as I would like! As well as general confusion because I do not know some of these/know them well enough yet but let’s see. I think we got… tomcat clover, larkspur??? California goldfield, San Francisco collinsia (which is endangered), and Danny’s skullcap? The only two I can be certain on are the goldfield and the collinsia. Semi certain on the clover.

[eksopolitiikka]

Astronautti paljastaa matkan Kuun pimeälle puolelle

Astronautti paljastaa matkan Kuun pimeälle puolelle

Olemme kaikki kuulleet Neil Armstrongista ja Buzz Aldrinista, legendaarisista NASA:n astronauteista, jotka nousivat kuuhun. Mutta entä Michael Collins, mies, joka kiersi Kuun kiertoradalla yksin odottamassa heidän paluutaan ja varmistamassa Apollo 11 -lennon onnistumisen? Tämä on hänen tarinansa — tarina rauhallisuudesta, ympäristön heräämisestä ja syvällisestä oivalluksesta paikastamme maailmankaikkeudessa.

Collinsille annettiin yksi tehtävän tärkeimmistä tehtävistä. Hän ohjasi komentomoduulia, joka oli ainoa kuljetusväline takaisin Maahan, ja varmisti, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien elintoiminnot ja työntövoima, toimivat optimaalisesti. Hänen tehtävänsä olivat kuitenkin paljon muutakin kuin mekaanista työtä.

Hän oli tärkein viestinvälittäjä Armstrongin, Aldrinin ja Maassa sijaitsevan lennonjohdon välillä. Hän koordinoi valokuvia ja kuuhavaintoja ja antoi arvokkaita tietoja Kuun rakenteesta. Eräs kriittinen manööveri, joka tunnetaan nimellä trans-Earth injection (TEI), vaati Collinsin teknisiä taitoja ja tarkkuutta. Hän oli kirjaimellisesti Apollo 11:n selkäranka, joka edusti aitoa urheiluhenkeä ja toveruutta.

Collins vietti komentomoduulissa ollessaan 21 tuntia Kuun kiertoradalla, ja jokaisella kierrolla hän oli poissa kaikista yhteyksistä 48 minuutin ajan. Tämä hiljaisuus jätti hänet eristyksiin ja irralliseksi, ja hän oli ilmeisesti historian yksinäisin mies. Hänen kuvauksensa näistä hetkistä poikkeaa kuitenkin siitä, mitä useimmat odottaisivat. Yksinäisyyden sijaan Collins koki jotain, mitä hän kutsui ”seesteiseksi yksinäisyydeksi”.

Collinsin kiertorata vei hänet Kuun syrjäiselle puolelle, joka on salaperäinen paikka ja tarjoaa ainutlaatuisia tutkimusmahdollisuuksia. Kuun pimeän puolen radiohiljaisuus ei vaivannut Collinsia, vaan tarjosi rauhallisia hetkiä. Avaruudessa leijuessaan ja katsellessaan Maata näköalapaikalta, joka on useimmille ihmisille tuntematon, hän löysi rauhaa, tietoisuutta ja tyytyväisyyttä.

Hänen näkymänsä Kuun horisontissa nousevasta Maasta, joka näyttäytyi hauraana sinisenä pallona loputtomassa kosmoksessa, jätti lähtemättömän jäljen. Se johti syvälliseen yhteyteen ja ymmärrykseen Maapallon hauraudesta. Tämä näkökulma, johon usein viitataan ”kokemuksellisena perspektiivimuutoksena”, muutti Collinsin näkemystä planeetastamme ja sen paikasta maailmankaikkeudessa.

Nämä oivallukset innoittivat Collinsia ryhtymään innokkaaksi Maapallon suojelun puolestapuhujaksi. Hän vaati planeettamme parempaa hoitoa ja luonnon tasapainoa järkyttävien toimien lopettamista. Hän haaveili, että kaikki poliittiset johtajat voisivat nähdä Maapallon hänen näkökulmastaan, ja toivoi, että tällainen näkemys vaikuttaisi päätöksiin, jotka suojelisivat, eivät tuhoaisi maailmaamme.

Apollo 11 -lento sai Collinsin myös pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä, mikä aiheutti paradigmanmuutoksia hänen uskomuksiinsa. Omaelämäkerrassaan Carrying the Fire hän pohti maailmankaikkeuden merkitystä ja ihmisen roolia siinä. Avaruusmatka paransi hänen henkistä näkemystään, sillä se korosti tarkoituksen ja järjestyksen kosmosta.

Yksinäisimpänä miehenä elossa oleminen lähes päivän ajan ei koskaan ollut Michael Collinsille taakka. Hän kantoi tätä eroa kuin kunniamerkkiä. Hänen ainutlaatuinen näkökulmansa antoi hänelle mahdollisuuden pohtia elämän peruskysymyksiä, kysymyksiä, jotka ovat haastaneet ihmiskuntaa vuosisatojen ajan.

Hänen tarinansa ei koske vain kuuhun suuntautuvaa matkaa. Se kertoo ihmisen tilasta, vastuustamme planeettaamme kohtaan ja siitä, miten kaunista on ymmärtää paikkamme maailmankaikkeudessa. Michael Collins saattoi jäädä taakse, kun muut kävelivät Kuussa, mutta hänen matkansa ei ollut vähemmän poikkeuksellinen. Se oli löytöretki, joka ei koskenut vain avaruutta vaan myös itseään ja ihmiskuntaa. Hänen perintönsä inspiroi meitä edelleen ja muistuttaa meitä kaiken maan päällä olevan elämän ja sinisen planeettamme takana olevien äärettömien mahdollisuuksien välisestä monimutkaisesta yhteydestä.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/tiede/astronautti-paljastaa-matkan-kuun-pimealle-puolelle/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[thelethalsilence]

[middleland]

Blue-Eyed Mary (Collinsia verna) by Wayne National Forest

Via Flickr:

Blue-eyed Mary is a favorite among plant-lovers and is eagerly awaited each spring. This species is a classic “spring ephemeral.” Spring ephemerals are herbaceous plants that pop up in the spring, bloom, and then soon disappear from aboveground as summer rolls around. Patches of blue-eyed Mary can be found in rich bottomlands and on the lower slopes of hills around southeast Ohio. Sometimes you’ll find just a few plants, while other times you’ll find a colony that spreads as far as you can see! Remember to follow Leave No Trace principles when visiting the Wayne National Forest. Take only photos of native wildflowers, and leave them for the next person to enjoy! Forest Service photo by Kyle Brooks

[iknkeli]

Happy birthday to me :3

Ngl, I wasn't expecting much, thought I wouldn't make it through but here I am lol

Stripe, Collinsia and Viacra belongs to me

[claytonia]

Satinflower (Olsynium douglasii) — blue-eyed mary (Collinsia spp., probably parvifolia, but they like to hybridize) — whole-leaved saxifrage (Micranthes integrifolia) — shootingstar (Primula hendersonii, formerly Dodecatheon, a much more righteous genus name imho) — spring gold (Lomatium utriculatum) & smallflower woodland star (Lithofragma parviflorum) oh my!!