#moorelives

[bocadosdefilosofia]

«Con todo, comúnmente se cometen errores de esta clase por lo que toca a “bueno”. Puede ser verdad que todas las cosas que son buenas son también algo más, tal como es verdad que todas las cosas amarillas producen una cierta clase de vibración lumínica. Y es un hecho que la ética pretende descubrir cuáles son aquellas otras propiedades que pertenecen a todas las cosas buenas. Pero un enorme número de filósofos ha pensado que, cuando nombran esas otras propiedades, están definiendo “bueno” realmente, y que no son de hecho, “otras”, sino absoluta y enteramente iguales a la bondad. A esta posición propongo que se llame “falacia naturalista”, y me esforzaré ahora en ponerle fin.»

George E. Moore: «El tema de la ética», en Ética, doce textos fundamentales del siglo XX (Ed. Carlos Gómez). Alianza Editorial, pág. 127. Madrid, 2014.

TGO

@bocadosdefilosofia

@dias-de-la-ira-1

[eksopolitiikka]

Bruce Maccabee haastattelee Ernie 'Hawk' Kellerstrassia

Bruce Maccabee haastattelee Ernie 'Hawk' Kellerstrassia

Julkaisussa ”An Estimate of the Situation: The Extraterrestrial Hypothesis”, joka esiteltiin MUFONin kansainvälisessä UFO-symposiumissa vuonna 2007, väitetään, että ilmavoimien (mahdollisesti entinen) eversti ja Rick Doty ottivat yhteyttä Bill Mooreen aluksi syyskuussa 1980. Kun tämä päivämäärä otetaan huomioon, on tärkeää tutkia tarkemmin näiden henkilöiden toimintaa ennen vuotta 1980, ennen kuin he alkoivat olla useammin tekemisissä UFO-tutkijoiden kanssa. Tärkeisiin johtolankoihin Rick Dotyn ja muiden MJ12-huijaukseen osallistuneiden henkilöiden toiminnan jäljittämisessä kuuluu seurata missä sama filosofia on saattanut näkyä ennen kuin se ilmestyi Prattille, Moorelle, Howelle ja niin monille muille tutkijoille vuoden 1979/1980 jälkeen välitettyyn materiaaliin.

2005 – Bruce Maccabeen Hawk Tales 

Bruce Maccabeen vuonna 2005 kirjoittamaa Hawk Tales -artikkelia hän itse kuvasi ”täydennykseksi” Robert Collinsin vuonna 2005 julkaistuun kirjaan Exempt from Disclosure. Tämä taustadokumentti unohdettiin suurelta osin Exempt from Disclosure -kirjan ja sitä seuranneen Serpo-aiheisen draaman jälkimainingeissa. Tämä Bruce Maccabeen kirjoittama kiehtova asiakirja tarjoaa kuitenkin paljon piilotettuja aarteita. Siinä Maccabee kirjoittaa:

“Tässä artikkelissa esitellään kirjan verran tietoa, joka jätettiin pois kirjasta, tietoa, joka tarjoaa historiallisen perustan Collinsin tutkimukselle.”

Voit usein oppia enemmän pois jätetyistä asioista kuin mukaan otetuista asioista.

Maccabeen Hawk Tales ei ainoastaan tarjoa historiallista perustaa — se myös jakaa paljon tietoa Collinsin (ja Dotyn) lähteistä. Tämä artikkeli sisältää viittauksia nimiin ja tapahtumiin, jotka tapahtuivat Wright Pattersonin ilmatukikohdassa vuonna 1979 ja aiemmin. Kun pidetään mielessä Mooren valheellisten Aquarius- ja MJ-12-tietojen lähteet (Rick Doty ja muut henkilöt, jotka esiintyvät ��ilmavoimien” nimissä), Maccabbeen kirjoituksessa saamme hieman lisätietoja näistä lähteistä ja siitä, mitä tapahtui vuosina juuri ennen kuin Mooreen ja muihin UFO-tutkijoihin otettiin yhteyttä ja heille syötettiin UFO-tarinoita ja -tietoja.

Maccabee kirjoittaa johdannossa:

“Yksi tärkeimmistä tietolähteistä oli ilmavoimien everstiluutnantti, johon viitataan hänen Aviary-koodinimellään ”Hawk” (kuten kirjassa selitetään, s. 8). Hawk jäi eläkkeelle Wright Pattersonin lentotukikohdan (WPAFB) ulkomaanteknologiaosastolta (FTD) vuonna 1979, noin neljä vuotta ennen kuin Collins aloitti työt siellä. Collins sai tietää Hawkin kiinnostuksesta UFO-aiheeseen yhteiseltä tuttavalta . Sittemmin Hawk antoi arvokasta tietoa Collinsin tutkimustoimintaan 1980-luvun jälkipuoliskolla.”

Hawk, kuten useimmat tutkijat jotka tuntevat Mooren määrittelemän kuuluisan Aviaryn, on Ernie Kellerstrass. Artikkelissa Macabbee kuvailee joitakin niistä tiedoista, joita Kellerstrass jakoi hänelle vuosina 1985 ja 1986 pidetyssä haastattelussa. Kuten Maccabee huomauttaa johdannossaan, Kellerstrassin hänelle tässä haastattelussa antamat tiedot olivat vain viisi vuotta Mooren ja Berlitzin kirjan The Roswell Incident julkaisemisen jälkeen. Vielä merkittävämpää on, että se oli myös vuosi ennen kuin väitetyt ”MJ-12”-asiakirjat ja -tiedot julkaistaisiin suurelle yleisölle. Bruce Maccabeella ei ollut näiden haastattelujen aikaan aavistustakaan siitä, että joukko ”sisäpiiriläisiä” puhui myös Mooren, Prattin, Shandaran, Howen ja muiden kanssa täsmälleen samoista ajatuksista ja samana ajanjaksona. Näyttää siltä, että vuonna 1985 ne, jotka olivat vastuussa näiden asiakirjojen levittämisestä, olivat vihdoin täydessä iskussa ja olivat yhteydessä koko listaan ufologeja yrittäessään saada ”ydintarinan” leviämään UFO-areenalle.

Kuitenkin erityisesti Macabbeen asiakirja, kun se sijoitetaan muiden tapahtumien yhteyteen, joita tapahtui Wright AFB:n ulkomaan teknologiaosastolla täsmälleen samana ajanjaksona, joka mainitaan asiakirjassa (1975-1979), paljastaa silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä ja johtaa hämmästyttävän lähelle paljastusta, joka koskee disinformaation lähdettä (MJ12) ja mahdollisesti motiivia.

Maccabee&Kellerstrass -haastattelu vuonna 1985

Artikkeli jatkuu kirjoituksella keskustelusta, jonka Maccabee kävi Kellerstrassin kanssa vuonna 1985. Keskustelussa käydään läpi lukuisia tapahtumia ja lähteiden nimiä monilta vuosilta ennen tätä vuoden 1985 haastattelua, enimmäkseen 70-luvulta — ja juuri näihin kriittisiin kohtiin haluamme keskittyä yrittäessämme tunnistaa, missä ”ydintarina” eli MJ12-filosofia alkoi ensimmäisen kerran esiintyä.

Korostan tässä Maccabee/Kellerstrass-keskustelun kriittisiä kohtia:

Haastattelun ensimmäisessä osassa Kellerstrass kuvailee hänen kahta ainoaa silminnäkijäkertomusta UFOista. Toinen niistä oli se, että hän näki Wright AFB:ssä joitakin kokeellisten lentokoneiden malleja, jotka vastasivat stereotyyppisiä kuvauksia UFOista (sikari ja lautanen), sekä se, että hän oli todistamassa tapahtumaa, jossa Japanin yllä UFOa pys��yttämään lähetetty suihkukone ammuttiin alas. Näitä kahta ”silminnäkijätapahtumaa” lukuun ottamatta hän myöntää, että kaikki muu, mitä hän ”tietää” avaruusolennoista ja UFOista, on välitetty hänelle ensimmäisen ja/tai toisen käden kertomuksina.

Kolmanteen keskusteluun mennessä Kellerstrauss kertoo yhden keskeisen lähteensä nimen, joka osoittautuu olevan ”tämä yksi kaveri vuonna 1978” — Dale Graff . Koomista tässä haastattelussa on se, että Kellerstrass olettaa, ettei Dale Graff tiennyt, että Ernien ”toinen lähde” oli myös yhteydessä häneen (Ernieen). Hän on täysin tietämätön siitä mahdollisuudesta, että Graff ja toinen lähde eivät itse asiassa voineet olla lainkaan ”toisistaan riippumattomia”. Ernie väittää, että kahdesta lähteestä saatujen tietojen yhteneväisyys todistaa, että se on totta… unohtaen sen mahdollisuuden, että kahdesta lähteestä saatujen tietojen yhteneväisyys voisi viitata yhteistyöhön.

Lainauksia haastattelusta

H – Ernie Kellerstrass, B – Bruce Maccabee

“19. joulukuuta 1985

H: Kaikki, mitä olen kertonut (Bobista), on peräisin tuolta yhdeltä vierailulta, mikä olikaan se vuosi, 1963 tai 4, joskus siinä vaiheessa. B: Niin, sanoit 1964. H: Niin, kun olin siellä vuonna -64. Joten kerron vain tuon sekä asioita, jotka yksi mies (Dale Graff) vahvisti vuonna 1978. Tietoni ovat siis vain vuoteen 1978 tai vuoden -79 alkuun asti, tuohon ajanjaksoon asti. Ja se oli niin, että vuosina ’78-79 keskustelut käytiin jonkun (Dale) kanssa, joka oli täysin riippumaton toisesta (Bob.H:sta)…(DG), joka ei tiennyt, että tiesin muut tiedot (Bob.H:lta).”

Hieman alempana keskustelussa Graff mainitaan jälleen, ja tällä kertaa Maccabee, joka kuulee nimen ensimmäistä kertaa, kysyy tarkempia tietoja hänestä.

Mielenkiintoista on, että Kellerstrass yrittää sivuuttaa nimen ”vain toimistossa olleena kaverina”. Pian käy kuitenkin selväksi, että Dale Graff on itse asiassa keskeinen lähde tarinan sensaatiohakuisimmissa osissa. Erityisesti niiden osien, joiden nyt (vuonna 2009) tunnustamme muodostavan suuren osan MJ12-asiakirjojen ytimestä ja jotka toimivat asiakirjojen keskeisenä filosofiana — samoin kuin keskeisenä filosofiana lähes kaikille asiaan liittyville julkaisuille, joita Rick Doty ja hänen ryhmänsä aikanaan myöhemmin julkaisivat — mukaan lukien Project Serpo vuonna 2005. “B: Ai niin. Hän ei siis luultavasti tarvinnut lupaa kiertää FAA:n laitosta. H: Aivan, hän ei tehnyt sitä toista osaa. Mutta hän kävi kierroksella. Kaikki oli suunniteltu silloin. Tosin Dale Graff kertoi minulle keväällä -79, että kaikki oli niin kuin olin sanonut. Hän kertoi minulle (mitä hän tiesi), ja sitten myöhemmin kerroin hänelle, mitä tiesin, ja hän sanoi: ”Kyllä, se on edelleen siellä.” B: Hmmmm. Ja kuka se on? H: Vain kaveri, joka oli toimistossa. Hän on super, super, super, super herkkä, mutta hän on kaveri….. B: Kaveri, joka oli toimistossa, jossa työskentelit? H: Joo, jossa työskentelin. Hän on kaveri, joka… Juttelimme eräänä päivänä ja hän sanoi: ”Sinun olisi pitänyt lukea kirja. Silloin olisit saanut todella mielenkiintoista tietoa.” B:    Aijaa.  OK. H: Ja sitten hän kertoi minulle tästä kirjasta (viittaus ”Keltaiseen kirjaan”?). Hän sanoi, että sitä oli noin 40 kappaletta, mutta niitä kaikkia oli valvottu. Kysyin, oliko mahdollista nähdä kirjaa, ja hän sanoi: ”Ei, se lähetettiin takaisin kuusi kuukautta sitten.” Hän sanoi: ”Ei, se lähetettiin takaisin kuusi kuukautta sitten.” B: Oliko se vuonna -79? H: Se oli vuoden -79 alussa. Se tarkoittaa, että kirja lähetettiin takaisin joskus vuonna -78, joko 3 tai 6 kuukautta aikaisemmin. Sopiiko se yhteen toisen kirjan kanssa? (Luulen, että tämä on viittaus Project Aquarius -raporttiin.) B: Emme oikeastaan tiedä….. H: …..julkaisupäivää? B: Ei, emme tiedä sitä. H: No, hän (Graff?) kertoi minulle, että julkaisu oli joko ’76 tai ’77. B: Ai niin. Aivan. Se olisi samaa mieltä… H: Niin hän kertoi minulle tuolloin. Joka tapauksessa, mielenkiintoista on se, että hän kertoi minulle ihmisten nimet, rodun, mistä he olivat kotoisin ja koko joukon muita pikku asioita. Ja kun RC puhui eräänä päivänä eräästä raportista, joka hänellä oli, eikä hän kertonut minulle paljon siitä, koska sanoi hänelle, etten halunnut tietää, niin kävi ilmi, että ¾ siitä, mitä hän sanoi, oli samaa. Ja toinen kaveri (Dale Graff, jäljempänä DG) sanoi lukeneensa kirjan. Hän sanoi, että se oli noin 100-sivuinen kirja. Itse asiassa hän sanoi sen olevan yli sen. Hän sanoi, että se oli noin… muistelen… hän sanoi, että se oli pari senttiä paksu, kovakantinen. Mielenkiintoista on se, että hän sanoi tohtori Cacciopon (josta tässä käytetään nimitystä tohtori C ) saaneen kirjan. Se lähetettiin hänelle. B: Kuka se on? H: Hän on johtava tutkija. (Tohtori Anthony Cacciopo, tuolloin FTD:n johtava tutkija, jäljempänä ”C”.) B: Aha! (Huomautus: Collins tunsi tohtori C:n, mutta ei ollut vielä lähestynyt häntä tässä asiassa). H: Ja kun puhuin komiteakokouksesta tai mistä lie, (eli edellä mainitusta UFO/AFC-tutkimuksesta vastaavasta komiteasta, jonka mainittiin kokoontuvan Albuquerquen pohjoisreunalla lähellä raitiotietä sijaitsevassa mökissä; MJ-12?), hän (DG) sanoi, että hän oli ollut hänen (tohtori C:n) mukana näissä kokouksissa. B: Tämä kaveri, josta puhut DG:stä, oli ollut tohtori C:n mukana….? H: Tohtori C:n. Ja hän sanoi, että tohtori C oli osallistunut näihin kokouksiin. Joten se kertoo minulle, että epäilen tohtori C:n olevan komitean jäsen tai pääneuvonantaja. Koska se on ainoa tapa, jolla DG tiesi kaikki ne tiedot, jotka sopivat siihen, mitä minä tiesin. ”

Keskustelun seuraavassa osassa kerrotaan lisää yksityiskohtia, jotka olemme vihdoin oppineet tunnistamaan. Tärkeintä tässä lausunnossa on kuitenkin se, että tiedot tulivat Dale Graffilta vuonna 1979 – samoihin aikoihin, kun Doty alkoi rakentaa omaa toimintaansa ufologian piirissä (tulevissa raporteissa kerrotaan yksityiskohtaisesti tuosta toiminnasta), sekä samana vuonna (1979), jolloin Bruce Maccabee aloitti yhteydenpidon CIA:n (Kit Green) kanssa, ja se oli myös vuosi, jolloin Bruce huomasi, että parapsykologisen tutkimuksen ja ufologian välillä oli ”risteymä”.

Hawk Talesin haastattelu on melko pitkä, mutta jokaisen MJ12-julkaisujen historiasta ja asiakirjojen lähteestä kiinnostuneen tutkijan tulisi lukea haastattelu huolellisesti läpi. Keskustelut ovat liian pitkiä esitettäväksi tässä, mutta seuraavat tärkeät seikat otettiin esille haastattelun loppuosassa. Ernie Kellerstrassin mukaan:

Tohtori Anthony Cacciopon väitetään antaneen Dale Graffin lukea ”kirjan” vuonna 1978, ja Dale kertoi Ernelle vuonna 1979, mitä kirjassa luki.

Ilmavoimilla oli 5 (eri tyyppistä) avaruusoliota ja ”joitakin eläviä”, ja he piilottelivat yhtä…

Kertoi varhaishistoriaa 10 000 vuoden takaa aina Kristuksen aikaan asti.

Planeetalla, jolta he tulivat, oli kaksoisaurinko

Dale Graff ja tohtori Cacciopo menivät Davis-Monthan AFB:hen ”suureen UFOja käsittelevään kokoukseen”.

Eräs ”OSI-kaveri” vei Dalen ja kaksi muuta armeijan jäsentä lentotukikohdan lounaispuolelle holviin, jossa ”niitä (avaruusolentoja) oli kuvissa ja säiliöissä”.

USA:lla oli ruumiita tai ruumiinosia kolmesta viidestä avaruusolentotyypistä.

”Arizonan ryhmä”, joka koostui 3 miehestä ja 2 naisesta (vangittu Utahissa), oli alun perin elossa.

Muukalaisten ruumiissa ei ollut nenää, pyöreä suu, ei korvia, ei hiuksia, ellipsinmuotoiset silmät ja ne näyttivät stereotyyppisiltä muukalaisilta.

He (avaruusolennot) olivat kasvissyöjiä (perustuen aluksesta löytyneeseen tarjottimella olevaan ruokaan).

Kaikki kutsuivat avaruusolentoja EBE1:ksi, EBE2:ksi jne…

Väitetään, että Dale Graff kuvaili Ernelle ”kirjaa” noin kaksi tuumaa paksuksi, sitä oli saatavilla vajaat 40 kappaletta, se oli ruskean värinen ja ”koodattu”. Ernie kuvaa edelleen keskustelujaan Dale Graffin kanssa 1970-luvun lopulla seuraavasti:

”Aina silloin tällöin juttelimme päivän päätteeksi, ja hän puhui mielellään koko paranormaalista alasta ja kaikista eksoottisista asioista. En aio tarkentaa, mutta meillä oli tapana puhua tuntikausia; ruumiistapoistumiskokemuksista ja kaikesta sellaisesta, ja hän tietää, että minulla on ollut joitakin tällaisia kokemuksia siitä lähtien, kun olin pieni ja pikkuinen. Joten hänellä oli tapana tuntea olonsa todella mukavaksi puhuessaan kanssani. Ja aina silloin tällöin hän toi esiin näitä UFOihin liittyviä kummallisuuksia. Ja hän toi esiin molemmat tapaukset (B52 ja matka Arizonan tukikohtaan). Hän ei kertonut niistä paljon muuta kuin sen, että ne tapahtuivat, ja niiden olemuksen.”

Jos oletamme, että Kellerstrass välittää rehellisen version tarinoista, joita hänelle väitetysti kerrottiin, yllä oleva haastattelu paljastaa, että Dale Graff keskusteli jo vuonna 1978 yksityisesti täsmälleen samoista teemoista ja ajatuksista (filosofiasta), jotka lopulta päätyivät 80-luvun alun versioihin MJ-12-dokumenteista ja lopulta Project Serpoon. Vuonna 1978 Dale Graff keskusteli seuraavista asioista:

(1)    Salainen kirja, joka sisältää tietoa ”EBE:stä”, useista muukalaisroduista, (2)    Varhaishistoria 10 000 vuoden takaa Kristukseen asti, (3)    Kaapatut avaruusolentojen alukset ja ruumiit/vangit, (4)    Avaruusolennot ovat kasvissyöjiä, (5)    Heidän tähtijärjestelmässään on kaksoistähti tai kaksoisaurinko.

Sen lisäksi, että Dale Graff keskusteli avaruusolennoista Kellerstrauksen kanssa vuonna 1978, kuten edellisessä artikkelissamme kerrottiin, hän toimi siviilifyysikkona ilmavoimien FTD-osastolla ja oli antanut pienen sopimuksen SRI:n tutkimusryhmälle testatakseen neuvostoliittolaista hypoteesia, jonka mukaan psi-ilmiöt välittyvät ELF- eli erittäin matalataajuisten sähkömagneettisten aaltojen kautta.

Kuten aiemmissa artikkeleissamme esiteltiin, vuodet 1978-1979 olivat selvästi erittäin tärkeä vuosi kaukokatselututkimuksessa monesta syystä. Muita huomionarvoisia tapahtumia, jotka tapahtuivat tänä aikana, olivat mm. seuraavat:

DIA otti vastuulleen valtion yleisen kaukokatselututkimuksen rahoituksen ja tehtävät.

Kit Green alkoi olla yhteydessä Maccabeen saadakseen mahdollisimman paljon UFO-tietoa.

Maccabee tunnustaa tämän päivämäärän merkitsevän kaukokatseluväen äkillistä kiinnostusta ufologian alalla.

Dale Graff, ilmavoimien FTD:n kaukokatseluohjelman tutkija, on työskennellyt tiiviisti SRI:n (Hal Puthoff) kanssa salaisessa kaukokatseluprojektissa vuodesta 1975 lähtien.

Dale Graff ja tohtori Anthony Cacciopo olivat molemmat mukana ilmavoimien Blue Book -tutkimuksissa, joita tehtiin Wrightin ilmatukikohdassa.

Kaikki edellä luetellut tiedot, joista väitettiin käydyn keskustelua yksityisesti jo vuonna 1978, kun niitä tarkastellaan osana kaikkea muuta samana ajanjaksona tapahtunutta, viittaavat merkittävään tapahtumasarjaan ja ”liikkeen” alkamiseen, johon lopulta osallistui useita tunnettuja UFO-tutkijoita ja joka muuttui yhdeksi kaikkien aikojen pisimpään jatkuneista ja merkittävimmistä UFO-huijauksista.

  Artikkelin julkaissut Reality Uncovered

http://eksopolitiikka.fi/ufologia/bruce-maccabee-haastattelee-ernie-hawk-kellerstrassia/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[444names]

Names generated from Brythonic deities, The Elder Scrolls' Breton names and Old English forenames, excluding the letter "C"

Abelyzat Abythosse Adebbillio Adent Adste Agaereen Agivin Agona Agram Agreen Alarryes Aldaine Alevienna Alhile Alien Allaste Alvette Alysoleu Amarnak Ambushtno Amerryane Amodrou Amoris Amyne Andorenes Anewule Antitte Apughan Araelle Ardellent Ardia Ardie Ardrie Ardval Arindel Arine Arlus Arrier Asmius Aubaria Audiosber Audiste Aureles Ausque Auzena Averod Avese...

Baldwine Banno Baram Barizam Barne Beadise Beard Belar Belgend Belia Belie Bellin Belwegorya Belwyrinne Beord Berazand Berefult Berilzouna Berine Berne Bersmiela Bette Bielin Binarine Blambelle Blanne Bogewulf Boumon Brane Brierryne Briusari Brofwina Bruberia Brusete Brusexis Bundemous Bytte Bywearra Dabytherth Dariane Darond Davelarieu Dedistyr Deline Dellevit Delleyo Develle Dissette Dordwaynie Dorois Dorth Dorya Drian Droweano Dufalhean Dundile Dundine Dunilda Dunle Dunylin Dupashrya Eadidius Eadrigard Eadyn Eanna Eanne Eardetere Earie Eartheort Eauby Eddard Edmard Ednont Edore Edousago Edramboger Edrilia Elail Elantiert Eldey Eldund Elhhelle Elinelley Elitane Ellenn Elloistert Elous Elvin Emarey Emasderham Emoree Enghry Eomiel Eomsmine Eorlene Eoros Eremoryan Erienne Esminie Ettylvera Evais Evalph Evelia Everht Falyna Ferfie Fergidrew Ferht Feverler Flard Flory Forhtmuna Frabord Frang Franot Freart Frelm Frond Gaboge Gaelis Gaeria Gaete Gastille Gatustys Gaudeine Gavautail Gaves Gaylou Gefin Gelle Gerger Gergne Gerian Gerth Geryanna Gevelia Gidarque Gielwingue Giettaine Gilia Gitenry Glesand Golle Gonis Gouarnis Grada Greda Gremer Guared Gustoista Guybaurey Guystah Gwygerall Gyssane Hawkfin Hawksleing Headerina Heady Hearna Heauver Heona Hilvelin Igeon Inannitt Ingile Jasta Jaumning Javriel Jearnitise Jemær Jenrient Jerin Jonan Josaliann Jostal Juine Jurysyne Kasque Kinette Kinwyn Krane Kurena Labosa Labris Lairria Lamas Lanealle Lanrie Larard Lashtrah Laube Launa Lavebena Layne Learle Leley Lellat Levard Lilabrus Linehamund Linte Lippe Loette Lorrian Loryantone Lulda Lurenus Lyzaulf Mabrena Madis Magash Magry Mainamise Mairine Malien Malio Manilio Mapron Mapuguilla Marandio Mararboi Marart Marda Marerroft Mareyna Marine Marjoeux Marmunot Marnol Marof Marondanne Maronnis Mashard Mastahwine Maurgedna Maurges Mavantiend Maverisag Mayurt Melfore Mellexis Melyzylbor Meritten Mestyr Miran Modard Molannau Monand Monnyr Moode Moodyr Moorel Moorwine Mordude Morgian Morionnet Morni Morra Morthyne Morydanry Munbure Nette Noelanned Nolinette Norht Nuron Odfrey Ofwine Ondique Ordywywyri Ornelia Osertard Osguaine Osigne Osithyn Oslyz Ostienien Ouisseph Pallen Paran Parien Parisa Parter Partis Pellan Pernak Peros Perthibene Peveah Phian Phierard Philina Piene Prand Preen Puguis Pyppajaste Quellaine Redwynaïg Refre Reiliane Reliene Rodena Rodorth Rolise Romir Ronne Ronnyra Ronnyvyr Ronynaux Roste Rostyste Rouse Rowehhanne Rozine Ruren Sandald Sanne Sanno Selyzabro Shwine Siandrene Siglie Sileobone Silexre Simodsury Slard Slesart Sorya Staura Stine Suria Sæmunne Sæwaynaus Talaris Talimory Tamellexi Thawkslyna Theaf Theon Theoppel Therð Thier Thrya Thwilia Thwin Thylisa Tille Tobine Torent Towealiten Troft Tsillia Tyrht Utath Utian Uttepheve Vales Valinis Vandidwin Vandrine Vanvine Variel Vaude Vaulf Vedræd Velle Verield Vielara Vienste Villart Ville Vinaelot Viraynn Virondren Vosræd Vygabeonde Vyran Vyroften Winak Wineverang Wistondes Wulient Wullerte Wulliber Wynadrier Wynelaud Wyria Yndyrredne Ynysyne Ysose Ysset Yundywyn Yvale Yvyrine Ælfge Ælfwyr

[coolcookiecat2002]

Happy halloween 

have a spooky story

Christy strolled through the cold damp woods, dragging a stick across the stones that laid the path that made a small noise that echoed through the otherwise quiet morning. Most of the snow that had increased her home for days had melted leaving the ground muddy and squishy. It didn’t matter how wet it was, they still needed clean water.

The winter time had left her family with very little food and barely any money to buy it.  Her mother had discouraged her from going outside, worried she wouldn't find her way home due to her poor eyesight, but it was just a short walk away and Christy wanted to help in some way.

She got to the well and lowered the bucket into its dark depths. Christy never liked doing this for too long, the echoes of dripping water sent shivers down her spine.

Hastily pulling up the heavy bucket of water she turned around to start on her way home.

“Are you lost, little girl?”

Christy jumped at the soft voice that spoke behind her. She had not heard any footsteps aside from her own. Yet this stranger's voice sounded just a few feet away.

“No, I come here quite often.“ She lied calmly trying to think of a way to get away from the strange person as  quickly as.

“You are quite self sufficient for your age, I could use a hard working girl like you.”

“...what do you mean?” Christy asked the stranger, grip tightening around her stick.

“Oh forgive me my name is Mr. Moorelle, you see I have this Coat that I need made for me and it’s taking quite a while, I’d be very grateful for the one who would help me make it.”

Christy was interested now “how much would you be willing to pay?”

“It is quite an expensive coat,” Mr. Moorelle said, “if someone would help me Id make sure they’d never hunger again.”

Christy’s family had not fared well this winter, which was hardly over. Most likely there would be more snow to come and then rain five times as much.

“I can sew,” she said.

“Oh how gracious of you!” Mr. Moorelle said gleefully.

Before Christy could respond he grabbed her hand and immediately started leading her.

...his hand...

Even though It was covered in a glove she could still feel it underneath. But what was underneath it did not feel hand shaped in the slightest.

The hand was  thin in some parts, with what felt like bits of meat on a leftover bone that felt like it moved from its place when it made contact with her hand. His ring finger didn’t even feel connected. What she assumed was flesh felt like a rotten tomato, a mixture of juice and chunks of skin. Despite all of this his hand gripped tightly around her wrist.

Christy had made a mistake.

…

Christy counted her steps as Mr Moorelle led her to her uncertain fate.

She tried her best to focus on counting and not Mr Moorel's hand which now felt strangely solid since he was squeezing her hand so tight. The smell of his perfume that smelled both foul and sweet at the same time, was disturbing like it was hiding something...

“My dear you seem a bit tense, what's troubling you?” Mr Moorelle asked, his quick pace clashing with his question of concern.

“Nothing!” Christy said quickly.

The walk felt like an eternity, every second marching towards whatever this creature wanted with her. The sound of cold rain drops her only companion.

“And we’re here!” Mr. Moorelle said.

He led her into a much warmer and dryer area that smelt similar to the man leading her. He led her through what seemed like many rooms more wooden and creaky.

Finally they arrived at a table made of splintered wood in a very warm room.

“Ok here's the cloth, the nettle and thread do your best!” Morel said, handing her the material.

Christy gasped as the cloth touched her hand. It was warm as sunshine and softer than anything she’s ever touched. It was so fine it felt as though it could pass through her fingers at a second.

Christy started sewing, and sewing and sewing. The string itself was also warm, but surprisingly strong which she gathered by accident getting her hand tangled in it scaring her. She was practically drowning in her own sweat, she hadn’t a slightest idea how long she’d been working. Till Mr. Morrel came in with nothing but a plate of moldy bread.

“When can I leave?” She asked.

“When it is Finished.” he replied.He offered no escort back home, simply that statement.

***

Hours and hours went by. The cloth she was working on hardly more than a strip. It was getting colder though, perhaps it was night?

Christy felt her way through the wood halls till she felt the smother feeling of wallpaper and slightly more padded floor.

“Are you lost Christy?”

She jumped out of a tired daze at the voice behind her.

“No sir, it’s just that I thought it was nighttime and I was wondering if you could escort me back home.” She started as coherent as possible in her tired state.

“Oh but you’ve been doing such a good job! And your home was quite a ways away.” He said.

Christy froze for a moment “Sir I need to sleep, and my family will worry-“

“There’s a place to sleep in the basement, your family won’t need to worry for long.” Mr. Morelle stated dismiss ably.

Christy was given only a piece of stale bread and strange old meat for nourishment, she wasn’t told when to sleep so she went on working and working. Till a sudden voice she didn’t recognize interrupted her.

“Hello? You know it’s night now, you're aloud to sleep” the voice seemed a bit younger than her, maybe seven or eight.

“Who are you?” Christy said, startled out of her daze.

“I’m John, are you new here?” He asked

“I s’pos.” Christy said, unsure.”I didn’t know there were other children here.”

“It’s just me now, there was another kid a while ago, she always talked about leaving so I guess she left.” John answered.

“How long have you been here?” Christy asked cautiously.

“I don’t really know.” John said nonchalantly “ It’s the longest I think I’ve been in one spot.”

Christys blood ran cold “And how long do you think I’ll be here?”

“I dunno, If you got a home maybe soon like Rachel.”

The basement was cold and the only softness to be had was the paper thin sheets on the withered wood. But it was quite hard to sleep with the thought of not going home… and the sound of snoring coming from John. There was also a strange noise coming from upstairs. It was quiet, but constant, despite everyone seeming asleep.

***

The next day wasn’t quite as bad now that she had company, and John was there for the same reason, he needed money and Mr. Morelle told him about the coat.

He had been working here for over months.

“Don't you want to go home?” Christy asked.

“Don't have one, this is the closest I've ever had to one.” John responded.

“But don't you think Mr. Morrel is a bit… strange?”

“What do you mean?” John said.

“Well…” Christy struggled with her words.

”He smells strange and his hands don't feel right.”

“What are you talking about?” John asked,  sounding genuinely confused.

“Don't you think there's something about him that's not quite human?”

“I dunno, he seems just as normal as any adult I've ever met,” said John nonchalantly.

“Why doesn't he let us leave though?!” Christy said irritated.

“He let Rachel go, maybe you just need to work for a bit longer.”

Christy kept trying to convince him, but as they talked the hours of work started to blend together, till they were too tired to say any more.

When Mr. Morelle came again and she asked him when she could go home. “When your work is finished.”When she asked about her pay he said it would come when she had finished her part.

***

The days went by, bleeding and blurring together into an endless cycle of pain and exhaustion. Christy missed her grandma and her mother, she prayed they were doing well without her…

Till she was woken up.

She woke up to someone shaking her awake in the middle of the night. She looked up to see the outline of John.

“We have to get out of here, he whispered in a panicked voice.

“What?” Christy asked, she had been telling him this for who knows how long.. why was he listening to her now?

“Mr. Morrel h-he-R-rachell isnt_… I can’t explain it now, we need to leave.” He said stumbling over his words.

Christy grabbed his hand silently and they walked through the empty halls hoping the creaky floors would not give away their location. When Christy felt the soft carpet floor muffle her footprints she felt more relieved than she had in her life. She was going home, everything was going to be ok.

“Where do you think you're going, children?”

Suddenly gangly arms grabbed Christy lifting her off the ground. John hit him which gave her enough time to slip out of his grip and run.

She kept running and running. She had no idea where she was going, but she kept going anyway. Twigs and branches cut her cheeks, stumbling into tree after tree, as the cold air showed no mercy.

Eventually she couldn’t run so she simply stumbled through the thankfully quiet woods, her steps echoing through the woods.

She had no idea where she was and was starving and exhausted but still she walked and walked with no end in sight.

Till Christy heard footsteps. Someone else was there with her. She could only assume the figure had not noticed her yet. Against her better judgment and with the smallest hope of being able to get any help she whispered horsley.

“John?”

The footsteps quickened and the smell of blood filled her nostrils. She made the wrong choice.

Mr. Moorelle had pinned her to the ground. She tried to scream and shake him off, but his hand covered her mouth. In a desperate attempt to escape Christy bit down as hard as she on his hand.

A deafening screech filled the forest, Christy spit out the glove which was now covered in something that tasted like alcohol and dirt. She tried to run but his other hand still gripped her wrist tightly. Christy struggled and struggled till she realized he wasn’t moving or breathing. A fowl liquid was dripping out of him that smelled like it came from something that had been dead for a long time.

“Hello, is someone there?” A voice met her ear. She found someone, she was saved. Christy couldn’t imagine what she looked like, bloody and freezing. She especially couldn’t imagine what the mangled corpse of what she was certain wasn’t a person looked like.

She didn’t have to imagine much though, with how loudly the stranger screamed when they saw them.

[bocadosdefilosofia]

«”Bueno”, pues, si con eso damos a entender esa cualidad que aseguramos posee una cosa cuando decimos que la cosa es buena, no puede definirse en el más importante sentido de la palabra. El más importante sentido de «definición» es aquel en que una definición establece cuáles son las partes de que invariablemente se compone un cierto todo, y en este sentido «bueno» no tiene definición, porque es simple y sin partes. Es uno de aquellos innumerables objetos de reflexión que no son definibles, por ser términos últimos en relación con los que todo lo que es susceptible de ser definido debe definirse. Que debe haber un sinnúmero de semejantes términos es obvio, si se reflexiona en eso. En efecto, no podemos definir nada a no ser mediante el análisis, que, cuando se realiza exhaustivamente, nos pone en relación con algo que es absolutamente diferente de cualquier otra cosa y que explica, por esta diferencia última, lo que le es peculiar al todo que estamos definiendo; pues cualquier todo contiene algunas partes que son comunes también a otros todos. Por ende, no hay ninguna dificultad intrínseca en la tesis de que “bueno” denota una cualidad simple e indefinible. Hay muchos otros ejemplos de cualidades similares.»

George E. Moore: «El tema de la ética», en Ética, doce textos fundamentales del siglo XX (Ed. Carlos Gómez). Alianza Editorial, pág. 132. Madrid, 2014.

TGO

@bocadosdefilosofia

@dias-de-la-ira-1

[eksopolitiikka]

Bruce Maccabee haastattelee Ernie 'Hawk' Kellerstrassia

Bruce Maccabee haastattelee Ernie 'Hawk' Kellerstrassia

Julkaisussa ”An Estimate of the Situation: The Extraterrestrial Hypothesis”, joka esiteltiin MUFONin kansainvälisessä UFO-symposiumissa vuonna 2007, väitetään, että ilmavoimien (mahdollisesti entinen) eversti ja Rick Doty ottivat yhteyttä Bill Mooreen aluksi syyskuussa 1980. Kun tämä päivämäärä otetaan huomioon, on tärkeää tutkia tarkemmin näiden henkilöiden toimintaa ennen vuotta 1980, ennen kuin he alkoivat olla useammin tekemisissä UFO-tutkijoiden kanssa. Tärkeisiin johtolankoihin Rick Dotyn ja muiden MJ12-huijaukseen osallistuneiden henkilöiden toiminnan jäljittämisessä kuuluu seurata missä sama filosofia on saattanut näkyä ennen kuin se ilmestyi Prattille, Moorelle, Howelle ja niin monille muille tutkijoille vuoden 1979/1980 jälkeen välitettyyn materiaaliin.

2005 – Bruce Maccabeen Hawk Tales 

Bruce Maccabeen vuonna 2005 kirjoittamaa Hawk Tales -artikkelia hän itse kuvasi ”täydennykseksi” Robert Collinsin vuonna 2005 julkaistuun kirjaan Exempt from Disclosure. Tämä taustadokumentti unohdettiin suurelta osin Exempt from Disclosure -kirjan ja sitä seuranneen Serpo-aiheisen draaman jälkimainingeissa. Tämä Bruce Maccabeen kirjoittama kiehtova asiakirja tarjoaa kuitenkin paljon piilotettuja aarteita. Siinä Maccabee kirjoittaa:

“Tässä artikkelissa esitellään kirjan verran tietoa, joka jätettiin pois kirjasta, tietoa, joka tarjoaa historiallisen perustan Collinsin tutkimukselle.”

Voit usein oppia enemmän pois jätetyistä asioista kuin mukaan otetuista asioista.

Maccabeen Hawk Tales ei ainoastaan tarjoa historiallista perustaa — se myös jakaa paljon tietoa Collinsin (ja Dotyn) lähteistä. Tämä artikkeli sisältää viittauksia nimiin ja tapahtumiin, jotka tapahtuivat Wright Pattersonin ilmatukikohdassa vuonna 1979 ja aiemmin. Kun pidetään mielessä Mooren valheellisten Aquarius- ja MJ-12-tietojen lähteet (Rick Doty ja muut henkilöt, jotka esiintyvät ”ilmavoimien” nimissä), Maccabbeen kirjoituksessa saamme hieman lisätietoja näistä lähteistä ja siitä, mitä tapahtui vuosina juuri ennen kuin Mooreen ja muihin UFO-tutkijoihin otettiin yhteyttä ja heille syötettiin UFO-tarinoita ja -tietoja.

Maccabee kirjoittaa johdannossa:

“Yksi tärkeimmistä tietolähteistä oli ilmavoimien everstiluutnantti, johon viitataan hänen Aviary-koodinimellään ”Hawk” (kuten kirjassa selitetään, s. 8). Hawk jäi eläkkeelle Wright Pattersonin lentotukikohdan (WPAFB) ulkomaanteknologiaosastolta (FTD) vuonna 1979, noin neljä vuotta ennen kuin Collins aloitti työt siellä. Collins sai tietää Hawkin kiinnostuksesta UFO-aiheeseen yhteiseltä tuttavalta . Sittemmin Hawk antoi arvokasta tietoa Collinsin tutkimustoimintaan 1980-luvun jälkipuoliskolla.”

Hawk, kuten useimmat tutkijat jotka tuntevat Mooren määrittelemän kuuluisan Aviaryn, on Ernie Kellerstrass. Artikkelissa Macabbee kuvailee joitakin niistä tiedoista, joita Kellerstrass jakoi hänelle vuosina 1985 ja 1986 pidetyssä haastattelussa. Kuten Maccabee huomauttaa johdannossaan, Kellerstrassin hänelle tässä haastattelussa antamat tiedot olivat vain viisi vuotta Mooren ja Berlitzin kirjan The Roswell Incident julkaisemisen jälkeen. Vielä merkittävämpää on, että se oli myös vuosi ennen kuin väitetyt ”MJ-12”-asiakirjat ja -tiedot julkaistaisiin suurelle yleisölle. Bruce Maccabeella ei ollut näiden haastattelujen aikaan aavistustakaan siitä, että joukko ”sisäpiiriläisiä” puhui myös Mooren, Prattin, Shandaran, Howen ja muiden kanssa täsmälleen samoista ajatuksista ja samana ajanjaksona. Näyttää siltä, että vuonna 1985 ne, jotka olivat vastuussa näiden asiakirjojen levittämisestä, olivat vihdoin täydessä iskussa ja olivat yhteydessä koko listaan ufologeja yrittäessään saada ”ydintarinan” leviämään UFO-areenalle.

Kuitenkin erityisesti Macabbeen asiakirja, kun se sijoitetaan muiden tapahtumien yhteyteen, joita tapahtui Wright AFB:n ulkomaan teknologiaosastolla täsmälleen samana ajanjaksona, joka mainitaan asiakirjassa (1975-1979), paljastaa silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä ja johtaa hämmästyttävän lähelle paljastusta, joka koskee disinformaation lähdettä (MJ12) ja mahdollisesti motiivia.

Maccabee&Kellerstrass -haastattelu vuonna 1985

Artikkeli jatkuu kirjoituksella keskustelusta, jonka Maccabee kävi Kellerstrassin kanssa vuonna 1985. Keskustelussa käydään läpi lukuisia tapahtumia ja lähteiden nimiä monilta vuosilta ennen tätä vuoden 1985 haastattelua, enimmäkseen 70-luvulta — ja juuri näihin kriittisiin kohtiin haluamme keskittyä yrittäessämme tunnistaa, missä ”ydintarina” eli MJ12-filosofia alkoi ensimmäisen kerran esiintyä.

Korostan tässä Maccabee/Kellerstrass-keskustelun kriittisiä kohtia:

Haastattelun ensimmäisessä osassa Kellerstrass kuvailee hänen kahta ainoaa silminnäkijäkertomusta UFOista. Toinen niistä oli se, että hän näki Wright AFB:ssä joitakin kokeellisten lentokoneiden malleja, jotka vastasivat stereotyyppisiä kuvauksia UFOista (sikari ja lautanen), sekä se, että hän oli todistamassa tapahtumaa, jossa Japanin yllä UFOa pysäyttämään lähetetty suihkukone ammuttiin alas. Näitä kahta ”silminnäkijätapahtumaa” lukuun ottamatta hän myöntää, että kaikki muu, mitä hän ”tietää” avaruusolennoista ja UFOista, on välitetty hänelle ensimmäisen ja/tai toisen käden kertomuksina.

Kolmanteen keskusteluun mennessä Kellerstrauss kertoo yhden keskeisen lähteensä nimen, joka osoittautuu olevan ”tämä yksi kaveri vuonna 1978” — Dale Graff . Koomista tässä haastattelussa on se, että Kellerstrass olettaa, ettei Dale Graff tiennyt, että Ernien ”toinen lähde” oli myös yhteydessä häneen (Ernieen). Hän on täysin tietämätön siitä mahdollisuudesta, että Graff ja toinen lähde eivät itse asiassa voineet olla lainkaan ”toisistaan riippumattomia”. Ernie väittää, että kahdesta lähteestä saatujen tietojen yhteneväisyys todistaa, että se on totta… unohtaen sen mahdollisuuden, että kahdesta lähteestä saatujen tietojen yhteneväisyys voisi viitata yhteistyöhön.

Lainauksia haastattelusta

H – Ernie Kellerstrass, B – Bruce Maccabee

“19. joulukuuta 1985

H: Kaikki, mitä olen kertonut (Bobista), on peräisin tuolta yhdeltä vierailulta, mikä olikaan se vuosi, 1963 tai 4, joskus siinä vaiheessa. B: Niin, sanoit 1964. H: Niin, kun olin siellä vuonna -64. Joten kerron vain tuon sekä asioita, jotka yksi mies (Dale Graff) vahvisti vuonna 1978. Tietoni ovat siis vain vuoteen 1978 tai vuoden -79 alkuun asti, tuohon ajanjaksoon asti. Ja se oli niin, että vuosina ’78-79 keskustelut käytiin jonkun (Dale) kanssa, joka oli täysin riippumaton toisesta (Bob.H:sta)…(DG), joka ei tiennyt, että tiesin muut tiedot (Bob.H:lta).”

Hieman alempana keskustelussa Graff mainitaan jälleen, ja tällä kertaa Maccabee, joka kuulee nimen ensimmäistä kertaa, kysyy tarkempia tietoja hänestä.

Mielenkiintoista on, että Kellerstrass yrittää sivuuttaa nimen ”vain toimistossa olleena kaverina”. Pian käy kuitenkin selväksi, että Dale Graff on itse asiassa keskeinen lähde tarinan sensaatiohakuisimmissa osissa. Erityisesti niiden osien, joiden nyt (vuonna 2009) tunnustamme muodostavan suuren osan MJ12-asiakirjojen ytimestä ja jotka toimivat asiakirjojen keskeisenä filosofiana — samoin kuin keskeisenä filosofiana lähes kaikille asiaan liittyville julkaisuille, joita Rick Doty ja hänen ryhmänsä aikanaan myöhemmin julkaisivat — mukaan lukien Project Serpo vuonna 2005. “B: Ai niin. Hän ei siis luultavasti tarvinnut lupaa kiertää FAA:n laitosta. H: Aivan, hän ei tehnyt sitä toista osaa. Mutta hän kävi kierroksella. Kaikki oli suunniteltu silloin. Tosin Dale Graff kertoi minulle keväällä -79, että kaikki oli niin kuin olin sanonut. Hän kertoi minulle (mitä hän tiesi), ja sitten myöhemmin kerroin hänelle, mitä tiesin, ja hän sanoi: ”Kyllä, se on edelleen siellä.” B: Hmmmm. Ja kuka se on? H: Vain kaveri, joka oli toimistossa. Hän on super, super, super, super herkkä, mutta hän on kaveri….. B: Kaveri, joka oli toimistossa, jossa työskentelit? H: Joo, jossa työskentelin. Hän on kaveri, joka… Juttelimme eräänä päivänä ja hän sanoi: ”Sinun olisi pitänyt lukea kirja. Silloin olisit saanut todella mielenkiintoista tietoa.” B:    Aijaa.  OK. H: Ja sitten hän kertoi minulle tästä kirjasta (viittaus ”Keltaiseen kirjaan”?). Hän sanoi, että sitä oli noin 40 kappaletta, mutta niitä kaikkia oli valvottu. Kysyin, oliko mahdollista nähdä kirjaa, ja hän sanoi: ”Ei, se lähetettiin takaisin kuusi kuukautta sitten.” Hän sanoi: ”Ei, se lähetettiin takaisin kuusi kuukautta sitten.” B: Oliko se vuonna -79? H: Se oli vuoden -79 alussa. Se tarkoittaa, että kirja lähetettiin takaisin joskus vuonna -78, joko 3 tai 6 kuukautta aikaisemmin. Sopiiko se yhteen toisen kirjan kanssa? (Luulen, että tämä on viittaus Project Aquarius -raporttiin.) B: Emme oikeastaan tiedä….. H: …..julkaisupäivää? B: Ei, emme tiedä sitä. H: No, hän (Graff?) kertoi minulle, että julkaisu oli joko ’76 tai ’77. B: Ai niin. Aivan. Se olisi samaa mieltä… H: Niin hän kertoi minulle tuolloin. Joka tapauksessa, mielenkiintoista on se, että hän kertoi minulle ihmisten nimet, rodun, mistä he olivat kotoisin ja koko joukon muita pikku asioita. Ja kun RC puhui eräänä päivänä eräästä raportista, joka hänellä oli, eikä hän kertonut minulle paljon siitä, koska sanoi hänelle, etten halunnut tietää, niin kävi ilmi, että ¾ siitä, mitä hän sanoi, oli samaa. Ja toinen kaveri (Dale Graff, jäljempänä DG) sanoi lukeneensa kirjan. Hän sanoi, että se oli noin 100-sivuinen kirja. Itse asiassa hän sanoi sen olevan yli sen. Hän sanoi, että se oli noin… muistelen… hän sanoi, että se oli pari senttiä paksu, kovakantinen. Mielenkiintoista on se, että hän sanoi tohtori Cacciopon (josta tässä käytetään nimitystä tohtori C ) saaneen kirjan. Se lähetettiin hänelle. B: Kuka se on? H: Hän on johtava tutkija. (Tohtori Anthony Cacciopo, tuolloin FTD:n johtava tutkija, jäljempänä ”C”.) B: Aha! (Huomautus: Collins tunsi tohtori C:n, mutta ei ollut vielä lähestynyt häntä tässä asiassa). H: Ja kun puhuin komiteakokouksesta tai mistä lie, (eli edellä mainitusta UFO/AFC-tutkimuksesta vastaavasta komiteasta, jonka mainittiin kokoontuvan Albuquerquen pohjoisreunalla lähellä raitiotietä sijaitsevassa mökissä; MJ-12?), hän (DG) sanoi, että hän oli ollut hänen (tohtori C:n) mukana näissä kokouksissa. B: Tämä kaveri, josta puhut DG:stä, oli ollut tohtori C:n mukana….? H: Tohtori C:n. Ja hän sanoi, että tohtori C oli osallistunut näihin kokouksiin. Joten se kertoo minulle, että epäilen tohtori C:n olevan komitean jäsen tai pääneuvonantaja. Koska se on ainoa tapa, jolla DG tiesi kaikki ne tiedot, jotka sopivat siihen, mitä minä tiesin. ”

Keskustelun seuraavassa osassa kerrotaan lisää yksityiskohtia, jotka olemme vihdoin oppineet tunnistamaan. Tärkeintä tässä lausunnossa on kuitenkin se, että tiedot tulivat Dale Graffilta vuonna 1979 – samoihin aikoihin, kun Doty alkoi rakentaa omaa toimintaansa ufologian piirissä (tulevissa raporteissa kerrotaan yksityiskohtaisesti tuosta toiminnasta), sekä samana vuonna (1979), jolloin Bruce Maccabee aloitti yhteydenpidon CIA:n (Kit Green) kanssa, ja se oli myös vuosi, jolloin Bruce huomasi, että parapsykologisen tutkimuksen ja ufologian välillä oli ”risteymä”.

Hawk Talesin haastattelu on melko pitkä, mutta jokaisen MJ12-julkaisujen historiasta ja asiakirjojen lähteestä kiinnostuneen tutkijan tulisi lukea haastattelu huolellisesti läpi. Keskustelut ovat liian pitkiä esitettäväksi tässä, mutta seuraavat tärkeät seikat otettiin esille haastattelun loppuosassa. Ernie Kellerstrassin mukaan:

Tohtori Anthony Cacciopon väitetään antaneen Dale Graffin lukea ”kirjan” vuonna 1978, ja Dale kertoi Ernelle vuonna 1979, mitä kirjassa luki.

Ilmavoimilla oli 5 (eri tyyppistä) avaruusoliota ja ”joitakin eläviä”, ja he piilottelivat yhtä…

Kertoi varhaishistoriaa 10 000 vuoden takaa aina Kristuksen aikaan asti.

Planeetalla, jolta he tulivat, oli kaksoisaurinko

Dale Graff ja tohtori Cacciopo menivät Davis-Monthan AFB:hen ”suureen UFOja käsittelevään kokoukseen”.

Eräs ”OSI-kaveri” vei Dalen ja kaksi muuta armeijan jäsentä lentotukikohdan lounaispuolelle holviin, jossa ”niitä (avaruusolentoja) oli kuvissa ja säiliöissä”.

USA:lla oli ruumiita tai ruumiinosia kolmesta viidestä avaruusolentotyypistä.

”Arizonan ryhmä”, joka koostui 3 miehestä ja 2 naisesta (vangittu Utahissa), oli alun perin elossa.

Muukalaisten ruumiissa ei ollut nenää, pyöreä suu, ei korvia, ei hiuksia, ellipsinmuotoiset silmät ja ne näyttivät stereotyyppisiltä muukalaisilta.

He (avaruusolennot) olivat kasvissyöjiä (perustuen aluksesta löytyneeseen tarjottimella olevaan ruokaan).

Kaikki kutsuivat avaruusolentoja EBE1:ksi, EBE2:ksi jne…

Väitetään, että Dale Graff kuvaili Ernelle ”kirjaa” noin kaksi tuumaa paksuksi, sitä oli saatavilla vajaat 40 kappaletta, se oli ruskean värinen ja ”koodattu”. Ernie kuvaa edelleen keskustelujaan Dale Graffin kanssa 1970-luvun lopulla seuraavasti:

”Aina silloin tällöin juttelimme päivän päätteeksi, ja hän puhui mielellään koko paranormaalista alasta ja kaikista eksoottisista asioista. En aio tarkentaa, mutta meillä oli tapana puhua tuntikausia; ruumiistapoistumiskokemuksista ja kaikesta sellaisesta, ja hän tietää, että minulla on ollut joitakin tällaisia kokemuksia siitä lähtien, kun olin pieni ja pikkuinen. Joten hänellä oli tapana tuntea olonsa todella mukavaksi puhuessaan kanssani. Ja aina silloin tällöin hän toi esiin näitä UFOihin liittyviä kummallisuuksia. Ja hän toi esiin molemmat tapaukset (B52 ja matka Arizonan tukikohtaan). Hän ei kertonut niistä paljon muuta kuin sen, että ne tapahtuivat, ja niiden olemuksen.”

Jos oletamme, että Kellerstrass välittää rehellisen version tarinoista, joita hänelle väitetysti kerrottiin, yllä oleva haastattelu paljastaa, että Dale Graff keskusteli jo vuonna 1978 yksityisesti täsmälleen samoista teemoista ja ajatuksista (filosofiasta), jotka lopulta päätyivät 80-luvun alun versioihin MJ-12-dokumenteista ja lopulta Project Serpoon. Vuonna 1978 Dale Graff keskusteli seuraavista asioista:

(1)    Salainen kirja, joka sisältää tietoa ”EBE:stä”, useista muukalaisroduista, (2)    Varhaishistoria 10 000 vuoden takaa Kristukseen asti, (3)    Kaapatut avaruusolentojen alukset ja ruumiit/vangit, (4)    Avaruusolennot ovat kasvissyöjiä, (5)    Heidän tähtijärjestelmässään on kaksoistähti tai kaksoisaurinko.

Sen lisäksi, että Dale Graff keskusteli avaruusolennoista Kellerstrauksen kanssa vuonna 1978, kuten edellisessä artikkelissamme kerrottiin, hän toimi siviilifyysikkona ilmavoimien FTD-osastolla ja oli antanut pienen sopimuksen SRI:n tutkimusryhmälle testatakseen neuvostoliittolaista hypoteesia, jonka mukaan psi-ilmiöt välittyvät ELF- eli erittäin matalataajuisten sähkömagneettisten aaltojen kautta.

Kuten aiemmissa artikkeleissamme esiteltiin, vuodet 1978-1979 olivat selvästi erittäin tärkeä vuosi kaukokatselututkimuksessa monesta syystä. Muita huomionarvoisia tapahtumia, jotka tapahtuivat tänä aikana, olivat mm. seuraavat:

DIA otti vastuulleen valtion yleisen kaukokatselututkimuksen rahoituksen ja tehtävät.

Kit Green alkoi olla yhteydessä Maccabeen saadakseen mahdollisimman paljon UFO-tietoa.

Maccabee tunnustaa tämän päivämäärän merkitsevän kaukokatseluväen äkillistä kiinnostusta ufologian alalla.

Dale Graff, ilmavoimien FTD:n kaukokatseluohjelman tutkija, on työskennellyt tiiviisti SRI:n (Hal Puthoff) kanssa salaisessa kaukokatseluprojektissa vuodesta 1975 lähtien.

Dale Graff ja tohtori Anthony Cacciopo olivat molemmat mukana ilmavoimien Blue Book -tutkimuksissa, joita tehtiin Wrightin ilmatukikohdassa.

Kaikki edellä luetellut tiedot, joista väitettiin käydyn keskustelua yksityisesti jo vuonna 1978, kun niitä tarkastellaan osana kaikkea muuta samana ajanjaksona tapahtunutta, viittaavat merkittävään tapahtumasarjaan ja ”liikkeen” alkamiseen, johon lopulta osallistui useita tunnettuja UFO-tutkijoita ja joka muuttui yhdeksi kaikkien aikojen pisimpään jatkuneista ja merkittävimmistä UFO-huijauksista.

  Artikkelin julkaissut Reality Uncovered

http://eksopolitiikka.fi/ufologia/bruce-maccabee-haastattelee-ernie-hawk-kellerstrassia/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_