#hämyisä

[kangaske]

Syyslomalla museoon? - hämyisä ja tunnelmallinen Muumimuseo puhuttelee aikuistakin (ESS.fi)

Source: http://ift.tt/2yBvV31

[maastojuoksu]

Jännittävä retki Lepikon lenkillä

Viime kesänä saimme lähipiiristä vinkin, että Sotkamon Naapurinvaaran kyläkoulun lähelle oli  tehty uusi lapsiperheille sopiva luonto- ja kulttuuripolku. Lenkki on vähän alle tai päälle 3 km pitkä riippuen lähtöpaikasta ja siitä, käykö retkeilijä mutkan näköalapaikalla Naapurinlouhen kodalla. Reitille pääsee joko  Naapurinvaaran koululta  (lähtö tien toiselta puolen), Naapurinvaaran lomakylästä tai Perttulan talon kohdalta yhdyspolkua pitkin. Pienimmille on tarjolla 0,8 km pituinen Lastenlenkki, joka sekin on kulkukelpoisuudeltaan sellainen, että vähintään kädestä täytyy joissakin kohti pitää kiinni. Lastenrattailla reittiä ei ole ainakaan helppoa kiertää. Pidempää lenkkiä kaipaava voi liittää tämän reissun UKK-kierrokseen.

Kartta reitistä löytyy Naapurinvaaran kyläyhdistyksen FB-sivuilta.

Koululta lähtiessä reitiltä eksyy helposti. Reitti on merkitty puisin tolpin, joissa on pikkuinen merkki.

Tolpat ovat välillä niin kaukana toisistaan, ettei seuraavaa näe millään vehreän kasvillisuuden välistä, ja kapeita polku-uria risteilee asutuksen liepeillä  matkamiestä sekoittamassa. Meidät pelasti taas kerran puhelimen maastokarttasovellus. Muuta miinuspuolta reitistä ei sitten löydykään, paitsi se, että tämäkin polku tuli päätökseen liian pian.

Kainuulaiseksi lyhykäiseksi patikointireitiksi Lepikon lenkki tarjoaa kaikkea mahdollista: synkkää kuusimetsää, valoisaa niittyä ja koivikkoa, lehtokasvillisuutta, aavan vesistömaiseman, pientä nousua ja laskua, peltoaukeaa, hiekkatietä ja kapeaa juurakkopolkua. Ajoittain tuntui, kuin olisimme olleet retkellä eteläisemmässä Suomessa. Teini-ikäisen puhelimen kameralle tuli paljon käyttöä, sillä hämyisä loppukesän valo sai aikaan taianomaista tunnelmaa.

Jännittävintä reitillä on se, että kulkija joutuu avaamaan ja sulkemaan useammankin taidokkaasti rakennetun portin, joiden takaa voi löytää perinnemaisemaa hoitavia eläimiä.  Me törmäsimme kokonaiseen mustaan nautalaumaan, joka oli lähtenyt erään miehen matkaseuraksi. Hän arvasi oikein, että lauma kiinnostuisi seuraavaksi meistä. Jonkin matkan päässä päälaumasta vastaan tuli emolehmä vasikkansa kanssa. Heitä olisimme voineet jäädä tervehtimään pidemmäksikin aikaa, mutta vaistosimme emon haluavan pitää pienokaisensa välimatkan päässä muukalaisista. Muistaakseni jossakin kyltissä kerrottiin, että myös lampaita tai vuohia voisi tulla vastaan ja olimme näkevinämme polulla niiden jätöksiä. Kannattaakin jättää parhaimmat tossunsa kotiin, ellei halua pestä niitä jälkeen päin :)  Keväällä tai sateisena syksynä polulle kannattaa lähteä kumppareissa. Suota reitillä ei ole lainkaan, mutta polku voi olla paikoitellen liejuinen.

Kannattaa ehdottomasti poiketa pieni lisälenkki Naapurinlouhen kodalle, sillä sieltä aukeaa huikea näkymä. Alla olevassa kuvassa siintää Naapurinlampi.

Kota on hyvässä kunnossa ja siellä voi pitää sadekuuron yllättäessä evästauon nuotion ääressä.

Tiedonhaluisille oli tarjolla kulttuuriperinnön hoidosta ja luonnosta kertovia infotauluja :)

Yksi perheenjäsenistämme ei päässyt tälle reissulle mukaan, joten ensi kesänä on tiedossa uusintakierros, toiveena tavata uudelleen nämä tärkeää perinnetehtävää hoitavat eläimet. Iso kiitos kyläyhdistykselle, joka on saanut  aikaan hienon reitin ja kulttuuriteon!