#keppijumppa | Explore Tumblr posts and blogs

massiblogi-blog · 5 years ago

Text

Ilman älypuhelinta ei voi elää

Lähdetään liikkeelle siitä, että lähes kaikilla on nykyään älypuhelin. Omassa tuttavapiirissäni voin yleistää, että KAIKILLA ON, mutta jos tarkkoja ollaan niin 16-44 vuotiaista hieman yli 95% sellainen löytyy. Jopa ikäluokissa 65-74 sellaise omistaa 85% ihmisistä. (Lähde: https://www.sttinfo.fi/data/attachments/00947/05fcdbe8-ba58-4e8b-b8f4-df746a369170.pdf)

DNA selvitti teettämässään kyselyssä mihin suomalaiset käyttävät älypuhelintaan. Tutkimus oli jaettu kahteen osa-alueeseen:

1. Digitaalinen asiointi 2. Oman hyvinvoinnin seuraaminen

Digitaalinen asiointi

Itse olen suuri digitalisaation puolesta puhuja ja nämä kyselyn vastaukset olivat miellyttävää dataa aiheesta. Jopa 94% nuorista (16-24 v.) käyttää tehtävien hoitamiseen puhelintaan päivittäin. 32% lähes joka tunti. Tämä on ehkä hieman liikaa? Mutta niin tai näin, kaikista kyselyyn vastanneista 75% käyttää älypuhelintaan asiointiin päivittäin.

Sukupuolellakaan ei ole juurikaan merkitystä siihen, miten paljon ajallisesti puhelimella asioidaan. Miesten ja naisten väliset erot ovat vain muutamia prosenttiyksiköitä suutaan tai toiseen. Sukupuolten väliset erot tulevat esiin vasta kun kysytään mihin puhelinta käytetään.

Pankit ovat siirtyneet verkkoon

Käytetyin digitaalisen asioinnin muoto on pankkiasioiden hoitaminen. 96% vastanneista ilmoittaa hoitavansa ne verkossa. Tässä tulee huomioida, että osa toki hoitaa verkkoasioinnin ohella asioitaan myös kivijalkapankeissa. Myös muut viranomaiset ovat löytäneet asiakkaansa verkossa. Esimerkiksi Kela uudisti verkkopalvelunsa 2017, jonka jälkeen noin 75% asioi heidän kanssaan verkossa. Terveydenhoito ja vakuutusasiat on siirretty myös onnistuneesti verkkoon. Tästä kertoo 79% ja 73% vastausprosentit verkkoasioinnissa.

Huvit ja hurvitukset

Vaatteiden ja elektoniika ostaminen on siirtynyt jo useampi vuosi sitten ”normaaliksi” suorittaa myös verkossa. On ihan OK, ostaa sohva puhelimella. Naisista 83% kertoo ostaneensa vaatteita netissä, ja miehet ovat kunnostautuneet elektroniikan ostamisessa 77% verran.

Pitääkö olla huolissaan?

Kyseisen kyselyn tuloksissa ei suuria yllätykisä esiintynyt. Hieman ehkä ihmetyttää miksi vain 36% vastaajista on kertoo, että ottaisi mielellään ja nopeasti käyttöön uusia digitaalisia palveluita. Kun verrantaan tätä siihen miten paljon kaikissa ikäluokissa älypuhelinta käytetään asiointiin päivittäin tai vähintään viikkotasolla. Paljon on puhuttu, että etenkin palvelunalojen digitalisaatiossa aletaan hiljalleen lähestyä niin sanotusti ”kuplan pintaa”. Kun kehitys jatkuu riittämiin tehdään aina pieni korjausliike. Tässä tapauksessa se tarkoittaisi henkilökohtaisen palvelun arvostuksen kasvua. Tätä kysymystä pohtii mm. Handelsbankenin Suomen maajohtaja Nina Arkilahti tekstissään Finanssiala.fi sivustolla. Voiko pankki olla yhtä aikaa digitaalinen ja tavoitettavissa?

https://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Digiadhoc-arkilahti.aspx

Ensin tuli fitness ja sitten tuli digifitness

Oma hyvinvointi on ollut trendinä jo useita vuosia. Vaikka lehdet kirjoittavatkin, että suomalaiset eivät edelleenkään liiku tarpeeksi, noin puolet älypuhelimen omistajista seuraa liikkumistaan puhelimen sovelluksilla. 16-44-vuotiaat vielä hieman enemmän. Lähen jokaisesta älypuhelimesta löytyy jonkinlainen askelmittari, jolla voi hieman seurata omaa aktiivisuuttaan.

Itse täytän otsikon kliseen erinomaisesti. Ensin alkoi kuntosalilla käynti ja lenkkeily lajiharjoittelun ohella, ja sitä seurasi älypuhelimeen liitetty urheilukello. Enää ei onnistu itsensä huijaaminen. Tätäkin blogitekstiä kirjoitteassa olen jo kerran saanut ilmoituksen kelloltani, että olen istunut liian kauan paikallani, olisi aika nousta ja liikkua hieman. Ja minähän tottelin. Nousin hakemaan välipalaa. Kelloni lisäksi en taida yhtä hyvin käskyjä totella kuin avopuolisoni osalta.

Seuraava tutkimuksen osa selvitti miten liikunnan seuraaminen on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Tämä tulos hieman yllätti. Nimittäin kasvua ei ole vuoden 2017 jälkeen tullut juurikaan. Vuonna 2017 35% seurasi liikkumistaan älypuhelimella, kun vuoteen mennessä 2019 luku oli kasvanut vain 5 prosenttiyksikköä (40%).

Mutta arvatkaas mikä ikäluokka on ykkösenä jakamassa urheilusuorituksiaan sosiaalisesa mediassa? +50-vuotiaiden keppijumppa vaiko ikäihmisten kelluntakerho? Tietenkin 16-24-vuotiaat nuoret miehet ja naiset. Heistä 31%, eli kolmannes kertoo jakaneensa liikunnallisia päivityksiä somessa. Tämä on mielestäni erittäin positiivista. Nuorten kuuluukin liikkua ja oman elämänsä somevaikuttajina jokainen haluaa jakaa saavutuksiaan muille. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Mielenkiintoista olisi lukea myös dataa siitä kuinka montaa ystävääni kiinnostaa katsoa instagram storyani, kun juoksen koiran kanssa pilkkopimeässä likaisen Vantaanjoen vartta.

#verkkokauppa #verkko #älypuhelin #palvelut #digitalisaatio

0 notes

arikuosmanen · 7 years ago

Text

Jahkaten ja kitsastellen tehtiin kansakoulu Akaaseen (Akaan Seutu)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Päätös kansakoulun perustamisesta Akaaseen tehtiin kuntakokouksessa 3. lokakuuta 1864. Päätöstä helpotti se, että tuolloin Viialan ja Konhon kartanot omistanut vapaaherra C. A. Granfelt antoi koulun perustamiseen 4000 markan (1000 ruplaa) avustuksen. Lisäksi hän sitoutui maksamaan osan opettajan palkasta, 200 markkaa (50 ruplaa), tietyn ajan.

Kansakoulu aloitti Akaan Toijalassa Grönlundin rakennuksissa. Kuvassa päärakennus, jota monella tavalla korjattiin koulun aloittaessa.

Ensimmäisiksi koulurakennuksiksi päätettiin kiistojen jälkeen ostaa 17. joulukuuta 1865 nikkarinleski Grönlundin rakennukset, jotka sijaitsivat Toijalassa suurin piirtein Arvo Ylpön koulun nykyisen päärakennuksen paikalla. Rakennuksien kunnostaminen ja laajentaminen vei kiistojen takia aikansa ja kansakoulun toiminta pääsi Akaassa alkamaan 3. lokakuuta 1867 tuolloinkin vielä keskeneräisissä tiloissa.

Akaan kansankoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Jyväskylän seminaarista opettajaksi valmistunut David Lehtonen. Hänen tarmokkuutensa ansiosta Grönlundin rakennukset saatiin säälliseen kuntoon ja niitä myös jatkossakin korjattiin. Lehtonen taisteli kitsaita isäntiä vastaan uhaten heitä jopa kuvernöörille valittamisella.

– Kun tulee talvi päälle, koulutalon katto on vielä fyllittä ja koulun nurkat ja seinät tarvitsevat riivausta. Jos koulun johtokunta ei tästä huoli, niin minä olen pakotettu valittamaan Guvernööriin syystä, että koulussa ei taida talvella ilman laittamatta lukea.

Jyväskylän seminaarista valmistunut David Lehtonen toimi Toijalan kansakoulun ensimmäisenä opettajana 1867-1899. Hänet on haudattu Akaan hautausmaalle.

Nälänhätä vaivasi

Opettaja Lehtonen sai tahtonsa läpi ilman valitusta. Vaikka kansakoulu sai 1866 säädetyn kansakouluasetuksen mukaista valtionapua, kartanoiden, talollisten ja torppareiden sekä muiden velvoitteet koulun ylläpitämiseksi olivat merkittävät. Lainaakin koulun kunnostamiseksi ja opetusvälineiden hankkimiseksi Akaan kunta otti.

Kouluhuolia enemmän Akaankin päättäjiä vaivasi 1866–1868 maassa riehunut nälänhätä. Noina vuosina suomalaisia kuoli laskentatavasta riippuen 150 000–200 000 eli 8–10 prosenttia väestöstä. Yksin 1868 huhtikuussa nälkään kuoli Suomessa noin 25 000 ihmistä.

Akaassa 1868 köyhäinhoidon varassa oli 22 prosenttia kunnan väestöstä. Tuona vuonna myös perunarutto kaatoi 2/3 karjasta. Tässä hätätilassa kouluasiat olivat sivuseikkoja, mutta David Lehtonen piti tiukasti omiensa puolta.

Lisää rakennuksia

Toijalasta tuli rautatiepaikkakunta ja risteysasema 1876. Jo tätä ennen Toijalasta oli kirkon ja markkinoiden ansiosta kehittynyt merkittävä kauppapaikka. Rata vei Akaan teollisuuden Viialaan, koska alun perin risteysaseman piti tulla sinne.

Grönlundin kiinteistöt osoittautuivat melko pian koulun pitämiselle pieniksi. Koulun suosio kasvoi, vaikka minkäänlaista koulupakkoa tai oppivelvollisuutta Suomen suuriruhtinaskunnassa ollut. Grönlundin rakennusten laajentamistakin mietittiin, mutta 1890 valmistui kuitenkin uusi koulutalo ja Grönlundin talo annettiin Akaan VPK:n ja muiden yhdistyksien käyttöön. 1916 valmistui samalle tontille kivikoulu, koska puukoulussa oli tilapulan takia jouduttu vuorolukuun. Nykyinen päärakennus puu- ja kivikoulun viereen valmistui 1955.

Toijalan kansakoululle valmistui 1926 lisärakennus, johon sijoitettiin koulukeittola ja poikien käsityöluokka. Rakennus on tänään nimeltään Kätevä ja siellä toimii väliaikaisesti muun muassa Akaan nuorisotoimisto.

Nainen tuli taloon

Suomen kansankoulujen ylitarkastaja Uno Cygnaeus halusi, että tyttöjä ja poikia opetetaan kansakoulussa erikseen. Akaankin toivottiin perustavan tyttökoulun, mutta asiaa kierrettiin kutsumalla rouva Augusta Lehtonen tyttöjä opettamaan 1869.

Joulukuussa 1873 päätettiin kuitenkin tyttökoulu perustaa kahden vuoden määräajaksi Vuolteen kylään Kärävän taloon. Määräajan kuluttua umpeen Kylmäkoskelle perustettiin 1875 oma kansakoulu, johon tuli miesopettaja. Akaasta Kylmäkoski erosi omaksi kunnakseen vuoden 1895 alusta.

Kurisjärven koulu aloitti toimintansa syksyllä 1899. Koulun opettajana aloitti Helena Linden. Sontulan koulu aloitti syksyllä 1904 opettaja Lydia Lankilan johdolla.

Viialassa kansakoulua puuhasivat Akaan Höyrysaha, Viialan Lasitehdas ja tehtaiden työntekijät. Akaan kunta suhtautui kouluhankkeeseen aluksi hyvin penseästi.

– Joka haluaa koulua paikkakunnalleen, kustantakoon sen myös itse. Kuntaa älköön sellaisella rasitettako.

Tästä kuntakokouksen päätöksestä viialalaiset saivat vain vettä myllyynsä ja Sahan koulutalo rakennettiin samana vuonna. Koulun tarvitsema kalusto tehtiin talkoovoimin. Ensimmäisenä lukuvuonna 1885–1886 Sahan koulun opettajana toimi kiertokoulunopettaja Olga Gröndahl. Syksyllä 1886 opettajaksi tuli Olga Bergius, joka omisti koko elämäntyönsä koululleen. Sahan koulun toiminta päättyi 1915, jolloin Bergius jäi eläkkeelle.

Rasin koulu aloitti Viialassa 25. syyskuuta 1899. Viialan kunta erosi Akaasta vuoden 1932 alusta.

Ensimmäinen muodollisesti pätevä naisopettaja saatiin Toijalan kansakouluun 1891, jolloin koulun oppilas Olga Moberg valmistuttuaan Jyväskylän seminaarista aloitti opetustyön. Moberg oli toiminut koulussa jo apuopettajana vuosiana 1885–1887.

Kirjoja ei ensimmäisissä kansakouluissa juuri ollut. Vuonna 1907 Toijalan Kristillinen Yhdistys ja Akaan Toijalan Työväenyhdistys ehdottivat, että kunta kustantaisin kansakoulun oppilaille kirjat ja muut operusvälineet. Tämä toteutui vasta 1909.

Koulu elää ajassa ja vanhempien tuesta

Arvo Ylpön koulu on nimetty maailmankuulun suomalaisen lastenlääkärin Arvo Ylpön (1887–1992) mukaan. Arvo kävi Toijalan kansakoulua vuodesta 1895 kolme vuotta ja pääsi sitten armosta Tampereen lyseoon 1898. Muistelmissaan Ylppö sanoi olleensa vallaton ja vaikeasti koulun kuriin tottuva poika. Mutta kyllä Arvo kansakouluaikanaan hauskaakin piti.

”Kerran löysin kansakoulutoverini Elinan Kallen kanssa Toijalan asemasillan lankkujen välistä kymmenen markan setelirahan, joka oli siihen aikaan suoranainen aarre. Olimme kuin puusta pudonneita emmekä ymmärtäneet, mihin löytömme viedä, emmekä myöskään uskaltaneet kertoa siitä kenellekään. Niin pidimme sen hyvänämme ja elämämme oli monta viikkoa juhlaa. Joimme limsaa ja söimme torttuja, pumppernikkeleitä ja makeisia kotini lähettyvillä olevassa katajapensaikoissa.

Jos Henriikka ja Heikki Ylppö eivät olisi olleet kiinnostuneita poikansa koulumenestyksestä, Arvosta tuskin olisi tullut sitä mitä hänestä tuli – koko maailman arkkiatri. Vaikka hän oli ääriesimerkki, niin tavattoman hyvä esimerkki tänäänkin koulun ja kodin yhteistyöstä.

Kodin ja koulun päivää vietettiin Arvo Ylpön koulussa menneitä muistellen, mutta ilman pönötystä. Rehtori Visa-Matti Vuoristo kyseli juhlasalissa aluksi vanhemmilta heidän koulumuistojaan. Aika moni muisti kurin, toki myös kivat oppiaineet, mukavat opettajat, kouluruoan ja kavereitakin. Se tuli selväksi, että vanhemmat ovat käyneet aivan erilaista koulua kuin tämän päivän koulu on. Joku kysyi, mikä ”tuo” ääni on. Toinen tunnisti sen koulun kelloksi. – Eihän tuo ole kello?

Rasteilla kuljettiin yhdessä historiaan

Arvo Ylpön koulun päivä oli jaettu kymmeneen rastiin, joita vanhoihin vaatteisiin pukeutuneet opettajat ja opettajattaret pitivät. Olipa mukana muutama maisterikin. Rasteja kierrettiin hymyssä suin perheen laatuaikaa yhdessä viettäen.

Kätevän tiloihin oli pystytetty koulun historiasta kertova näyttely. Runeberg, Snellman ja Lönnrot olivat paikalla kipsiin valettuina. Näyttely tihkui historiaa. Tallella on muun muassa koulun ensimmäisen opettajan David Lehtosen päiväkirja. Opettaja Aimo Vuokola on teettänyt puukoulusta pienoismallin, josta näkee, että talossa on luokkien lisäksi ollut myös opettajien asunnot.

Valokuvat, lehtileikkeet ja vanhat opetusvälineet sekä totta kai kuvataulut veivät historiaan. Näin elettiin ennen. Koulu valmisti yli 100 vuotta sitten elämää varten ehkä enemmän kuin nykyään. Kansakoulu jäi monelle maaseudulla ainoaksi opinahjoksi, joten käsitöitä piti osata tehdä pienestä pitäen.

Opettajatar Sini-Maarit Koiso-Kanttila näytti, kuinka kaunokirjoitusta ennen opetettiin. Se tuntui mahdottoman vaikealta ja vaati paljon harjoitusta. Hikikarpaloita otsalla ei sentään lauantaina nähty.

Maisteri Nina Hakala piirrätti mustalla liidulla kouluarkkitehtuuria. Yksityiskohta puukoulusta kuvaksi kännykkään ja siitä hiilellä paperille. Teoriassa helppoa ja aika monelle käytännössäkin. Kuinkas sitä liitua nyt pidettiinkään? – Isä, ei noin.

Poikain voimistelua pitivät liikunnanopettajaHeikki Taittonen.Keppijumppa vaati tilaa ja keskittymistä. Huomattavasti naisellisemmin liikuttiin tamburiinin tahtiin opettajatar Sini-Marja Holkeri-Rokkasen tyttöjen voimistelussa.

– Kun minä lyön yhden kerran, siirrytte askeleen loitommalle.

Veistonopettaja Jukka Pyykkösen askartelu iloksi ja hyödyksi oli kaikkien mieleen. Kotiin vietäväksi syntyi käpylehmiä. Luokka oli täynnä tungokseen asti. Maisterit Anne Saari ja Rita Jussila näyttivät, kuinka villa kehrätään langaksi. Opettajattaret Marjo Saarela ja Laura Hannikainen leikittivät rastillaan kun taas lehtori Kaisa-Reeta Järvenpää piti piirusta ja tuotemuotoilua.

Laulamaan pääsi opettajatar Suvi Sukin luokassa, jossa kailotettiin voimallisesti vanhoja kansakoululauluja.

Vanha koululaulu

Koska meitä käsketään

mielehemme painamaan,

opetukset jotka meitä,

ohjaa tiedon taidon teitä,

niin me kaiken ikämme

muistissa ne pidämme.

Ahkerat ja siivot me

aina olla tahdomme,

nöyrät myös ja kuuliaiset,

Luojahamme luottavaiset,

joka ain´on armossaan

valmis avun antamaan.

Pikku taulut, kirjaset

meille ovat mieluiset:

niistä monet opit saamme,

tuntea myös Jumalaamme;

tätä koulu tarkoittaa,

tähän meitä kasvattaa.

Pysyvästi muutoksessa

Koulun ja kodin päivä päättyi yhteiseen juhlahetkeen. Youtubesta löytyi ohjelmaksi välähdyksiä muun muassa seitsemän veljeksen koulupäivästä, kouluruokailusta, peruskoulun tulosta ja joukko-opista. Aika paljon on muuttunut ja hyvin lyhyessä ajassa.

Koulu muuttuu koko ajan. Uusin tekniikka saa muutoksen tuntumaan todellista voimakkaammalta. 2000-luvun alun peruskorjauksessa luokkaan asennettuja televisioita ei enää tarvita.

Monet perusasiat ovat kuitenkin entiset. Koulussa ollaan oppimista varten. Ja kun koolla on isompi joukko, on järjestystäkin pidettävä. Opettaja on edelleen auktoriteetti, ei ehkä ihan kaveri, mutta turvallinen opastaja kumminkin. Jäykkyys on nykykoulusta poissa.

Koulu on lasten toinen koti

Kodin ja koulun päivä osoitti, että tämän päivä koulun onkin aika kiva paikka. No, mitä sanoikaan koulun ensimmäinen opettaja David Lehtonen koulun vihkiäisjuhlassa 3. lokakuuta 1867.

Arvo Ylpön koulun opettajia 2017.

”Koulu onkin siis lasten toinen koti, eikä mikään vierashuone, niin kuin opettaja heidän isällinen ystävänsä, eikä mikään Jumalan vitsa, miten moni taitamatoin vanhin sen lapsellensa kuvaa. Koulu on lähde, josta lapselle siunaus vuotava on. Se on vainioa, josta totuuden aarteet heiltä kaivettavat ovat. Koulu on lasten ilohuone. Koulun pitäisi olla siis erinomattain kaikilta lapsilta toivotun paikan, jossa totuus, nuoruuden vilpittömyys ja rakkaus ovat ne kauniisti kukoistavat ruusut, jotka elämämme kevään niin suloiseksi tekevät.

Lähteet:

Niilo Villanen – Satavuotias kansakoulu, Akaan ja Toijalan kansakoulujen vaiheet 1867 -1967. Arvo Ylppö – Elämäni pienten ja suurten parissa.

from WordPress http://ift.tt/2xf5hNM via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes