#hauskaaoli | Explore Tumblr Posts and Blogs

lukutoukatvcd · 2 years

Text

Muistio toisesta tapaamisesta

Lukutoukat tapasivat tiistaina 27.9. Otaniemen Espresso Housessa. Paikalla oli Soli (puheenjohtaja), Justus (kirjuri), Anna (kirjuri), Oona ja Patricia. Aalo osallistui keskusteluun etänä. Tapaaminen alkoi klo 10.15 puheenjohtajan aloituksella.

Aloitimme tapaamisen yleisesti vertailemalla, kumpi teksteistä oli kenellekin mielekkäämpi. Kaiken kaikkiaan edelleen yleinen mielipide oli, että tekstien lukeminen vaati aika paljon, mutta olihan se helpompaa tällä kertaa kuin ensimmäisellä. Yleisesti debaattitekstiä pidettiin haastavampana, sillä siinä hypittiin argumentista vauhdilla toiseen sekä väittelytilanne kärjistyi hieman yllättäen, jonka takia perässä oli vaikea pysyä. Tosin VCD-opiskelijoille oli puhuttu teoksesta aiemmin jo viime keväänä, jonka johdosta väittelyn hahmot olivat tuttuja kuten sen aihekin.

Etenimme keskustelemaan siitä, mitä jokainen oli mieltä, millainen suunnittelijan kuuluisi olla. Jämpti ja tarkka, joka noudattaa tuttuja normeja vai kokeileva, hieman rajoilla ja niiden ulkona liikkuva, jonka töistä on vaikeampi ottaa selkoa. Järkevä vai sekava. Rationaalinen vai irrationaalinen. Looginen vai poikkeuksellinen. No tietysti totesimme hyvin pian, että oikeaa vastausta asiaan ei ole. Se on joka tilanteessa tapaus- ja henkilökohtaista. Hyvä suunnittelija pystyy näkemään asian molemmat puolet. Ja fiksu suunnittelija perehtyy siihen, mitä tulee tekemään ja harkitsee tarkkaan, mitä tekee.

Tästä jatkumona mietimme, minkälaisten asioiden on oltava luettavia ja millaisten ei. Muun muassa totesimme, että esimerkiksi kalenterin ei välttämättä tarvitse olla aina samanlainen, sillä ihmisten ajantaju ja sen hahmottaminen saattaa poiketa rajustikin toisistaan. Ja toiseksi erilaisia esineitä suunniteltaessa on otettava huomioon tulevatko ne yksityiseen vai yleiseen käyttöön. Tästä esimerkkinä opasteet, joiden olisi hyvä olla kaikkien ymmärrettävissä. Näistä ajatuksista heräsi kiinnostavaa keskustelua siitä, että jos modernismi ei olisikaan ollut valtavirtaa vaan esimerkiksi Jan Van Tornin tapa suunnitella olisi ollut oppiemme pohjalla. Millaista silloin olisi lukea kalenteria tai katsoa kylttejä. Olisiko sillä edes väliä miltä ne näyttäisivät, koska olisimme sitten tottuneet niihin. Tätä ajatusta oli kiinnostavaa pallotella yhdessä.

Mietimme myös, että tämän päivän suunnittelijoiden olisi hyvä muistaa, että aina ei tarvitse mennä käytännöllisyys edellä vaan joskus pitää kokeilla jotain muuta, jotta uusia innovaatioita voisi syntyä. Esimerkiksi olisi hyvä joskus suunnitella suunnittelemisen vuoksi eikä aina suoraan massatuotantoa varten. Olisi myös mielekästä nähdä suunnittelijoilta itsepintaisuutta.

Sivuteiltä olikin sitten aika palata johdonmukaiseen keskusteluun ja siirtyä toisen tekstin pariin. Käsittelimme sen sisältöä muun muassa elokuvan kautta. Esimerkiksi, miten on mahdollista käsitellä elokuvaa vain yhtenä aiheena, vaikka se pitää sisällään laajan kirjon monien eri alojen osaajia. Onko siis olemassa erityisesti elokuvataidetta vai onko se vain monen eri asian summa? Silti elokuvista puhuttaessa nostetaan esille sen ohjaaja. Onko ohjaaja oikeasti koko elokuvan kasvot vai, kuka tai ketkä ovat ne, jonka johdosta elokuva on juuri sellainen kuin se on. Tästä päästiin juuri tekstissä mainittuun asiaan, että tänä päivänä keksijän nimi on aina tärkeä.

Tutkimme asiaa myös siltä kantilta, että muotitalojen sisällä suunnittelijat ovat usein aivan anonyymejä ja edustavat brändiä, joka kantaa mitä todennäköisemmin jonkun edesmenneen henkilön nimeä. Miten tämän asian sitten voisi nähdä? Onko keksijällä tai tekijällä tässä väliä vai voisiko tämän nähdä enemmänkin niin, että sillä ei ole niin väliä kuka vaatteen on tehnyt, kunhan se on sen merkkinen, mitä se on. Hieman kuten tekstissä mainittiin, että Raamatun tekijällä ei ole niin väliä, kun teksti on joka tapauksessa pyhää. Toisaalta sitten esimerkiksi palvelumuotoilijat ovat todella keskeisessä osassa jokaisen arkea, mutta aivan anonyymejä meille, ketkä heidän suunnittelujensa tuotteita käytämme. Todella hyviä ajatuksia nousi esille.

Siirryimme pohtimaan henkilöbrändäyksen merkitystä eri aloilla. Onko henkilöbrändäys ollut oleellinen asia esimerkiksi suomalaisen designin nousussa maailmalle, ja olisiko ilman sitä ollut hirveän vaikeaa, ellei mahdotonta saada niin laajaa huomiota koko alalle. Tänä päivänä meille on itsestään selvää, että maailmalle on mahdollista päästä, mutta johtuuko se juuri siitä, että joskus joku piti nostaa yksilönä esiin. Vai oliko sittenkin niin, että siitä seurasi enemmän ongelmia kuin hyötyä? Olisiko säästytty kulutusjuhlalta, jos yksittäisiä brändejä ei olisi ikinä nostettu niin isosti esille, että sen tuotteita pitää ostaa, vaikka niitä ei tarvitsisikaan. Ehkä tänä päivänä nousisi esiin enemmän erilaisia suunnittelijoita, jos ei olisi opittu siihen, että jonkun toisen tyyliä kannattaisi hieman mukailla.

Tähän keskusteluun ajauduimme aika syvälle, mutta lopuksi totesimme, että vaihtoehdot ovat joko, että kaikkia nostetaan näkyville tai sitten ketään ei nosteta alkuunkaan. Ainut hyöty, mikä siitä on, että tekijöiden nimet kerrottaan on, että nimi auttaa yleisöä löytämään lisää samanlaisia töitä, jos vaikka on pitänyt jostain tietystä tuotteesta. Päädyimme myös keskustelemaan siitä, kuinka kapitalistinen järjestelmä oikeastaan ohjaa meitä tähän nykyiseen systeemiin, jossa elokuvasta nostetaan ohjaaja suuren sankarina esille ja leikkaajat jäävät pimentoon.

Loppukaneetiksi mietimme, että ei maailmaan tarvitsisi luoda enää uutta tavaraa. Oli hyvä lukupiiri, kaksi tuntia vierähti äkkiä!

Terveisin Lukutoukka-Justus

#hauskaaoli #ensikertaan #moimoi

0 notes