mustatuleeartesaani - Tumblr blog

[mustatuleeartesaani]

1. ja 3. jakson aikana artesaanit osallistuivat Suomi 100 -aiheisen näyttelyn suunnitteluun ja toteuttamiseen. Näyttely tuli esille kaupunginkirjastolle ja oli siellä itsenäisyyspäiväviikosta vuoden loppuun. Aiheena oli Suomen sata itsenäisyyden vuotta, ja projektia lähdettiin käytännössä toteuttamaan niin, että opiskelijat jaettiin kymmeneen ryhmään ja jokaiselle ryhmällä arvottiin jokin vuosikymmen, jonka teemaan ja henkeen näyttelyä varten valmistettavien tuotteiden piti sopia.

Oma ryhmäni sai 50-luvun. Alkuun tuntui, että hei, helppo aihe, fiftarimeiningeistähän löytyy tosi paljon kaikkea tietoa! Kuitenkin kun piti alkaa suunnittelemaan minkälaisen tuotteen tekee, auvoisuus aiheen helppoudesta latistui aika paljon. Aluksi näytti siltä, että en löytäisi asiakasta ja joutuisin tekemään vaatteen itselleni. Se ei houkuttanut liiemmin, vaikka tykkäänkin fiftarityylisistä kellohelmoista mekoissa ja hameissa. Onneksi kävi kuitenkin tuuri, kun eräs kaverini innostui fiftarimekkoajatuksesta ja rupesi minulle asiakkaaksi.

1. jakso meni oikeastaan kokonaan näyttelyyn tulevien tekstiosuuksien ja infoposterin tekemiseen, sekä tuotteen suunnitteluun. Suunnittelua varten tuli piirrettyä hurjat määrät luonnoksia ja etsittyä referenssikuvia kun yritettiin asiakkaan kanssa määrittää minkälaista mekkoa lähdettäisiin tekemään. Kun miellyttävä malli syntyi, pääsin suunnittelemaan tarkemmin yksityiskohtia ja muita pikkujuttuja, ja lopulta tekemään ensimmäisiä kokeiluja. Ensimmäisen jakson loppuun mennessä ehdin tekemään yhden proton mekon yläosasta.

Toisessa jaksossa oli toppijakso, eli silloin kirjastoprojekti laitettiin paussille, mutta kolmannessa jaksossa hommat sen osalta jatkuivat taas. Meillä oli jakson alkamisen jälkeen muutama viikko aikaa saada tuotteet ja muut materiaalit esittelykuntoon ja valmiiksi. Ensimmäisen viikon tein vain kokeiluja ja hioin tekniikoita mahdollisimman lähelle täydellistä, jotta varsinaisen mekon tekeminen sujuisi niin jouhevasti kuin mahdollista. Kokeilujen valmistuttua ja asiakkaan käytyä sovittamassa protoa, pääsin aloittamaan mekon tekemisen. Aikaa oli siinä vaiheessa viikko, mutta mekko valmistui juuri ajoissa ja lopputulos miellytti sekä asiakasta että tekijää.

Kirjastolla näyttely koostui jokaisen ryhmän tekemästä isommasta posterista, josta löytyi yleistä tietoa sen ryhmän vuosikymmenestä, sekä toisesta taulusta johon kerättiin materiaalia tuotteista, esimerkiksi kokeiluja, luonnoksia ja kuvia. Ensimmäisellä näyttelyviikolla myös iso osa itse töistä oli esillä kirjastolla, koska silloin paikalla oli myös opiskelijoita kirjaston aukioloaikoina esittelemässä näyttelyä.

[mustatuleeartesaani]

Pääsin myös tekemään jonkin verran helmikirjontaa. Isoin helmien kanssa tehty urakka oli erääseen juhlamekkoon tuleva koriste-elementti, joka oli alunperin hopeinen, mutta johon vaihdoin suurimman osan helmistä ja paljeteista kultaisiin strasseihin ja helmiin. Koristeen tekeminen oli tarkkaa jotta se pysyi symmetrisenä, mutta tykkäsin sen tekemisestä todella paljon juurikin siksi, että se oli pikkutarkkaa ja keskittymistä vaativaa työtä. Mekkoon kiinnitettynä koriste näytti oikein hyvältä, joten lopputulema oli varsin positiivinen.

(3/3)

[mustatuleeartesaani]

Morsiuspukujen kanssa työskentelystä ehkä hyödyllisimmäksi opituksi asiaksi sanoisin luilla tuetun yläosan tekemisen. En ollut aiemmin juurikaan tehnyt minkäännäköisiä mekkoja, saatika mekon yläosia, joten tämä oli jo siltäkin kannalta hyvin mielenkiintoista oppia. Luiden laittamisen oppiminen oli iso plussa, ja luulen että siitä tulee olemaan ehdottomasti hyötyä tulevaisuudessa.

(2/3)

[mustatuleeartesaani]

Toinen jakso oli työssäoppimista. Olin itse Ateljé Iinassa, missä pääsin tekemään erittäin monipuolisesti kaikenlaista vaatteiden korjausompelusta morsiuspukuihin ja kaavojen piirtämiseen.

Iinalle tuli paljon vaatteita korjattavaksi, joten iso osa töistä oli korjausompelua, kuten takkien vetoketjujen vaihtamista, vaatteiden kaventamista, lyhentämistä tai muokkaamista muuten, ja repeämien tai vastaavien paikkaamista. Itsekin tein hyvin paljon juuri vetoketjujen irrottamista ja nappien uudelleenompelua, mutta pääsin myös kaventamaan pari mekkoa ja lyhentämään housunlahkeita ja hameenhelmoja.

Pariin otteeseen päästiin myös tekemään sarjatyötä. Iinalle tuli huiveja, joihin oli ommeltava tuotelaput. Näitä tuli tehtyä sekä toppijakson alkupuolella, että vielä ihan viimeisenäkin päivänä kun huiveja tuli toinen erä. Sarjatyön tekeminen välillä oli ihan mukavaa vaihtelua ja sujui suhteellisen nopeasti kun etukäteen pohdittiin, mikä olisi kaikista järkevin työjärjestys ja miten asiat kannattaisi tehdä jotta työskentely saataisiin mahdollisimman sujuvaksi.

Korjausompelun lisäksi morsiuspukujen parissa työskentelyä tuli tehtyä paljon. Vaikka liikuttiin niinkin kapean osa-alueen sisällä, tekemistä oli monenlaista. Paljon oli pitsin ompelemista, mikä tehtiin yleensä käsin. Myös pitsin valmistelua, eli leikkaamista sekä helmien irottamista pitsistä oli jonkin verran. Pitsin lisäksi pukuihin piti ommella käsin helmiä, mikä oli mukavaa tarkkuutta vaativaa työtä. Isoimpia käsinommeltuja töitä olivat varmaankin erääseen morsiuspukuun tehdyt pitsiset hihat, joita ei pystynyt ompelemaan koneella ollenkaan kankaassa olevien helmien takia, sekä huntu, jonka reunaan ommeltiin käsin kaiken kaikkiaan viitisen metriä pitsiä.

Ylipäänsä käsinompelu oli asia, jota en odottanut pääseväni tekemään niin paljon, mutta josta nautin erittäin paljon - se oli mukavaa vaihtelua, koska koulussa isoin osa töistä tehdään koneella. Käsin ommellessa oman kehittymisen myös huomasi melko helposti, mikä toi aina mukavia onnistumisen tunteita. Hyvä esimerkki oli esimerkiksi housunlahkeiden käänteiden ompeleminen; alkuun työskentely oli todella hidasta eikä ompeleista sittenkään välttämättä tullut kelvollisia, mutta parina viimeisenä viikkona työskentely oli jo huomattavasti nopeampaa ja siistimpää, eikä virheitä tullut enää lainkaan niin usein.

Uusia työtapoja ja tekniikoita tuli vastaan jonkin verran, isoimpana mainintana ehkä nimenomaan erilaiset käsinompelutekniikat. Niiden lisäksi pääsin opettelemaan myös esimerkiksi strassien kiinnittämistä. Se oli helmikirjailun tapaan mukavan yksityiskohtaista ja tarkkuutta vaativaa työtä, jonka oppiminen ei vienyt kauaa. Sain kiinnittää strasseja useampaankin otteeseen, ensimmäisellä viikolla erääseen takkiin ja myöhemmin muun muassa voimistelupukuihin.

Kokonaisuutena tämä toppijakso oli hirveän mielenkiintoinen. Pääsin sekä seuraamaan aivan vierestä millaista on vaatetusalan yrittäjän työ, että oppimaan hurjan paljon asioita, joista on aivan varmasti hyötyä tulevaisuutta ajatellen.

(1/3)

[mustatuleeartesaani]

Tämä kuvasarja summaa aika hyvin sen, mitä viidennessä jaksossa tapahtui. Viidennen jakson ajaksi muut meidän ryhmäläiset lähti siis yhteisiin aineisiin, joten meikätyttö siirtyi toisen ryhmän matkaan jakson ajaksi. Alkujaksossa oli enemmän teoriapainoitteista tekemistä kun puhuttiin tuotteiden valmistamisesta kohderyhmälle. Teoriaa oli pari viikkoa, jonka aikana käytiin läpi monenlaisia tärkeitä asioita mitä tuotteen valmistamisessa ja eteenpäin ajatellessa myös markkinoinnisa tulee ottaa huomioon niin keskutelun kuin tehtävienkin kautta.

Teoriaosuuden jälkeen aloitettiin käytännön hommat. Omalla kohdallani se tarkoitti tuotesarjan valmistamista kohderyhmälle. Olin kypsytellyt ajatusta vetonarukasseista jo jonkin aikaa, ja lopulta ne olivatkin sitten juuri niitä tuotteita joita päädyin tekemään. Kohderyhmäksi ainakin ajatuksen tasolla muodostuivat ~13-20 vuotiaat nuoret, vaikka todellisuudessa tällaisten kassien käyttäjäkunta on paaaaljon laajempi.

Materiaalivalinta oli ehkä vähän yllättävä itselleni, mutta ei missään nimessä huono. Päädyin tekemään kassit kierrätysfarkuista, joita koulu oli saanut Ekocenteriltä ja joiden hyödyntämiseen meitä rohkaistiin. Alkuun materiaali ei oikein meinannut sytyttää, mutta jonkin ajan ajatustyön jälkeen ja suunnitelmien selkiytyessä ajatus alkoikin tuntua aika kivalta. Kassien malliin sain idean joskus näkemästäni YouTube-videosta, jossa vanhoista farkuista tehtiin hame avaamalla housujen haarasauma ja ompelemalla "täytepala" lahkeiden väliin jäävään kolmionmuotoiseen kohtaan. Ajattelin, että miksipä ei tämä toimisi kassissakin! Katsoin muutaman videon tämänmallisen hameen tekemisestä, jotta sain selkiytettyä työjärjestystä itselleni, jonka jälkeen aloin suunnitelemaan varsinaista tuotetta, ensin piirtämällä kuvia ja sen jälkeen ihan vain kokeilemalla. Kokeiluilla oli hurjan iso merkitys näiden kassien tekemisessä, koska kasseissa oli niin monta sellaista osaa ja kohtaa joiden rakennetta ja toimivuutta piti miettiä tarkkaan.

Ensimmäinen kokeilu koski vain kassin rakennetta, kokoa ja muita yleismaallisia asioita kuten minkä kokoisia farkkuja kasseihin kannattaisi käyttää. Kokeiluversio onnistui hyvin, ja siinä sivussa sai hyvin selvitettyä itselleen miten mikäkin kohta kannattaa tehdä jotta kassista tulee mahdollisimman toimiva. Toinen kokeilukappale oli kassin sivujen ja vyötärökaitaleeseen tulleen nyörikujan testailua ja fiksailua, mikä sekin osoittautui toimivaksi ja päätyi lopulliseen kassiin. Tämänmalliseen kassiin päädyin, koska halusin hyödyntää farkkujen omia yksityiskohtia, esim. taskuja mahdollisimman paljon. Myös vyötärökaitaleen hyödyntäminen nyörikujan muodossa oli yksi ensimmäisistä ajatuksista, minkä onnistuminen tuotti suunnattomasti iloa.

Suunnittelun ja kokeilujen jälkeen aloin työstämään varsinaisia kasseja. Meitä oli myös ohjeistettu tekemään aikataulut, joiden mukaan työskentely tulisi menemään, joten sitä noudatellen ryhdyin hommiin. Ensialkuun piti leikata lahkeita lyhyemmiksi ja ratkoa kasseihin tulevista farkuista haarasaumat ja sivusaumat auki sekä irrottaa vetokejut ja napit. Ratkominen otti oman aikansa, mutta se oli välttämätöntä. Tämän jälkeen leikkasin lahkeista ylijääneistä kappaleista haarakappaleiden väliin tulevat täytekappaleet, vyötärökaitaleisiin napin irrottamisen seurauksena jääneen aukon peittävät palaset ja palat kassin alakulmiin tuleviin lenkkeihin.

Seuraavaksi ompelin, aloittaen nyörilenkeistä ja haaroihin tulevista paloista, ja jatkaen siitä vyötärökaitaleisiin. Edellämainittuihin tuli myös tikkaukset mahdollisimman hyvin farkkujen alkuperäisiä tikkauslankoja mukailevan värisillä langoilla. Kun etu-ja takakappaleet oli saatu kasaan, ompelin sivusaumat takaisin yhteen niiden tasaamisen jälkeen. Saumuroin myös sivusaumat siistimmän lopputuloksen ja kestävyyden takia. Sivusaumojen ompelun yhteydessä kiinnitin myös pussin alakulmiin tulevat lenkit nyörejä varten. Viimeistelyn ja siistinnän jälkeen kasseihin saattoi pujottaa nyörit, jonka jälkeen ne olivat valmiit. Jännittävää oli se, että ne menisivät myyntiin Taidon viikolla koululla järjestettävään myymälään, joten pyrin tekemään mahdollisimman tasalaatuista ja hyvää jälkeä. Kassien myymiseen liittyen päädyin myös perustamaan NY-yrityksen, jotta kasseista tulevat tuoto olisi mahdollista saada omaan käyttöön. Valitettavasti yhtäkään kassia ei kuitenkaan mennyt kaupaksi myyntitapahtumassa, mutta joka tapauksessa se oli opettavaista ja mielenkiintoista.

Koululla järjestettyjen avoimien ovien päivien aikana olin myös mukana järjestämässä ja pitämässä ohjauspajaa, jossa pääsi askartelemaan mm. kukkia ja kransseja kierrätysfarkuista. Pajahommat olivat mukavia, ja muutenkin avoimet ovet olivat hauska tapahtuma vaikka alkuun kaikki tuntuikin hiukan kaoottiselta ja sekavalta. Kaikki kuitenkin järjestyi lopulta ihan hyvin, joten mukava päätös vitosjaksolle~

[mustatuleeartesaani]

Viimeinen isompi työ ennen hiihtolomaa oli suunnitella ja valmistaa kesävaate ensi kesäksi. Ideana oli, että vaatteen pitäisi ottaa inspiraatiota jostain historian aikakaudesta, mikä toi oman lisänsä suunnitteluprosessiin. Oman vaatteeni inspiraation lähteeksi valikoitui lopulta antiikin kreikka, ja sieltä nykyajan peplum-paitoja muistuttava peplos-vaate. Kesäpaitani on käytännössä vain modernisoitu versio antiikin ajan vaatekappaleesta.

Kankaan löytäminen tuotti päänvaivaa enemmän kuin mitä olisin toivonut. Kaupoista ei tuntunut löytyvän sopivan kevyttä ja ohutta kangasta, joten olin enemmän kuin iloinen, kun sopiva kangas löytyikin kotoa omista varastoista. Paitaan käyttämäni kangas on melko läpikuultavaa, ohutta ja eläväistä violettiruutuista kangasta, joka sopii paitaan mielestäni oikein kivasti.

Ennen varsinaisen paidan työstämisen aloittamista tein joitakin kokeiluja. Kokeilin mm. pääntien poimuttamista ja samalla sain muokattua pääntien muodosta toimivan. Kokeilin myös pääntiehen ja kädenteille tulleen viimeistelyn, vinonauhan, toteuttamista, samoin kuin vyötärön kuminauhan ompelemista. Kun kokeilut oli todettu toimiviksi, saatoin aloittaa varsinaisen työn tekemisen.

Paidan kappaleiden leikkaaminen oli oma seikkailunsa, kun kankaan ruudut ja viivat eivät meinanneet pysyä paikoillaan ja kohdakkain. Vaikka kankaan asettelu veikin aikaa, oli se sen arvoista koska nyt paita näyttää kuvioiden puolesta symmetriseltä. Kappaleiden leikkaamisen jälkeen aloitin huolittelemalla paidan helman. Huolittelutavaksi valikoitui rullapäärme, koska se oli tarpeeksi kevyt ja huomaamaton vaihtoehto, ja parempi kuin tavallisen päärmeen tekeminen.

Helman jälkeen vuorossa oli poimuttamista. Ompelin sitä varten pääntielle poimulangat sekä etu- että takakappaleelle ja poimutin kangasta sen verran, mitä tarvis oli. Seuraavaksi ompelin sivu- ja olkasaumat saumurilla. Tämän jälkeen leikkasin ja silitin paitakankaasta valmiina 1 cm:n levyisen vinonauhan pään- ja kädenteitä varten, ja ompelin nauhan paikoilleen. Viimeisenä työvaiheena oli kuminauhan ompeleminen vyötärölle. Tässä kohtaa asiat eivät enää menneetkään ihan niin jouhevasti kuin aikaisemmin... Kuminauhan pituus ei aivan riittänyt, ja koska pituuttakaan siihen ei ollut vara lisätä tai paita olisi jäänyt liian löysäksi, päätin purkaa koko kuminauhan irti ja kaventaa paitaa yläosasta vyötärölinjalle saakka. Myös pääntien poimutus oli hiukan vaisun näköistä, joten päätin ottaa senkin uusiksi. Ohjelmassa oli siis runsaasti ratkomista. Varsinkin kuminauhan irrottaminen oli hidasta ja koetteli tekijän hermoja, mutta siitäkin selvittiin kangasta pahemmin rei’ittämättä.

Muokkauksia paitaan siis tuli aika paljon. Pääntien koko muuttui uudelleenpoimutuksen myötä hiukan pienemmäksi ja paidan yläosasta lähti yhteensä pois enimmillään melkein parisenkymmentä senttiä kangasta. Kuminauhan uudelleenompelemisen jälkeen sovitettaessa paita oli kuitenkin huomattavasti istuvampi ja kaikin puolin paremman näköinen päällä, joten muutokset tulivat ihan tarpeeseen. Vinonauhan uudelleenkiinnittämisen ja poimulankojen purkamisen jälkeen paita oli, lopulta, valmis.

Kesävaatteen tekeminen oli kivaa, vaikka lyhyt aika ja korjausten tekeminen meinasikin ajoittain tuottaa turhautumisen ja ärsyyntymisen tunteita. Lopputulos on kuitenkin hyvä, ja tykkään paidastani. Tätä tulee varmasti käytettyä kesällä!

[mustatuleeartesaani]

Joululomailun ja neulomishommien jälkeen palattiin ompelun puolelle, ensimmäisenä projektina hame joko itselle tai asiakkaalle. Päätin tehdä hameen itselleni koska vaatekaapissa ei koskaan voi olla liikaa hameita, heh. Ennen varsinaisen hameen aloittamista käytiin läpi erilaisia hameita tehtävien muodossa ja ommeltiin myös hameen peruskaavalla valmistettu proto.

Kun teoriapuoli ja proto oli saatu alta pois, saatiin ruveta miettimään minkälaisen varsinaisesta hameesta haluaisi tehdä. Minulla oli melko selkeä suunnitelma alusta alkaen: halusin tehdä leveähelmaisen, noin polvipituisen ja taskullisen hameen. Oman pikku twistinsä tähän työhön toi kuitenkin se, että teemana oli kierrätys. Onneksi kuitenkin kävi niin hyvä tuuri, että löysin kirpputorilta vanhan verhon, jonka materiaali ja kuosi miellytti siinä määrin, että päätin tehdä hameeni siitä. Hintaa kankaalle ei tullut kuin 2 euroa, ja kierrätysteema toteutui jo pelkästään sillä, että käytin kirpparikangasta joten kaikinpuolin hyvä löytö!

Aloitin tietysti suunnittelemalla ja luonnostelemalla hametta sekä listaamalla minkälaisia yksityiskohtia hameeseen haluaisin. Kun kangaskin oli löytynyt, seuraava vaihe oli lähteä kuosittelemaan hameen peruskaavasta halutunlaista. Omalla kohdallani kuositteluun sisältyi lähinnä leveyden lisäämistä sekä etu- että takakappaleeseen. Lisäsin hameeseeni myös vyötärökaitaleen. Leveyttä kaavaan tuli tosiaankin lisättyä, hameeseen tulevan poimutuksen vuoksi - loppujen lopuksi kokonaisleveys ennen poimutusta oli nelisen metriä. Kaavojen kuosittelun jälkeen oli vuorossa kankaan leikkaaminen. Kirpparikankaani riitti melkolailla täydellisesti, vain pieniä riepaleita jäi jäljelle kun kaikki palat oli leikattu. Leikkasin myös taskupussien kappaleet valkoisesta puuvillakankaasta, kierrätyskangasta sekin.

Leikkaamisen jälkeen aloitin ompeluprosessin taskujen rakentamisella, ne kun oli tehtävä sivusaumojen ompelemisen yhteydessä ja sivusaumat taas piti ommella ennen kuin hametta saattoi alkaa poimuttamaan. Taskujen kokoaminen sujui ongelmitta aiemmin tehdyn kokeilun vuoksi. Kun taskut ja sivusaumat oli saatu ommeltua, saatoin ruveta poimuttamaan hametta. Ompelin kankaan yläreunaan kaksi poimulankaa, joiden avulla sitten vedin kankaan poimuille.

Poimutuksen jälkeen seuraava työvaihe oli vyötärökaitale. Aivan ensin ompelin taka- ja etuosan kaitaleet sivusaumoista toisiinsa kiinni ja sitten silitin tukikankaan kaitaleeseen. Tämän jälkeen ompelin kaitaleen kiinni hameeseen, mikä ei runsaista poimuista huolimatta ollut kovin vaikeaa. Kun vyötärökaitale oli paikoillaan, purin näkyviin jääneen poimulangan pois.

Seuraavaksi huolittelin sekä vyötärökaitaleen yläreunan, että hameen takasauman kummatkin reunat. Ennen vetoketjun laittamista ompelin takasaumaa siihen asti, mihin vetoketju loppui, jonka jälkeen pääsin asettelemaan vetoketjun paikoilleen. Vetoketju oli ehkä aikaavievin osuus koko ompelemisvaiheessa; pelkästään sen paikalleenneulaamisessa meni yli tunti, vaikka itse ompeleminen ei kestänyt kovinkaan kauaa. Vetoketjun jälkeen oli enää ommeltavana vyötärökaitaleen tikkaukset sen ylä- ja alareunaan, jonka jälkeen hame oli valmis! Lopputulos on oikein hyvä, hameesta tuli juuri sen mallinen ja tyylinen millaisesta haaveilinkin eli eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen. Myös kangasvalinta oli juuri oikeanlainen, kangas on paksuudeltaan ja jämäkyydeltään miltei täydellistä ja kuosikin on oikein kiva.

[mustatuleeartesaani]

Ompelujuttujen jälkeen siirryttiin neulontaan. Ensimmäinen työ oli neulegraffiti, jotka vietiin valmistuttuaan pihakadun lyhtypylväisiin. Graffitin neulominen oli kivaa siinä mielessä, että sai yhdistellä erilaisia lankoja ja neulepintoja miten tykkäsi. Omastani tuli varsin kiva, violettisävyinen graffiti.

Toinen neuletyö oli neulekoneella tehdyt ranteenlämmittimet jotka essujen tapaan meni myyntiin. Neulekoneen käyttöä piti harjoitella aika paljon ennen varsinaisen työn aloittamista; opeteltiin kaventamista, silmukoiden lisäämistä, erilaisia aloitus- ja päättelytapoja, päärmeitä ja kirjoneuleen tekemistä. Ranteenlämmittimiin tehtiin kirjoneuletta, johon tuli kaksi väriä. Valitsin väreiksi valkoisen ja tumman pinkin ja neulekuvioksi hauskan salmiakkikuviota muistuttavan mallin. Lisäksi lämmittimiin piti tehdä jonkinlainen päärme; itse valitsin pykäreunaisen päärmeen. Lämmitimien tekeminen oli loppujen lopuksi varsin helppoa ja nopeaa, kun jutun juonesta vain sai kiinni. Kun palat olivat valmiit, silitin ne ja päättelin langat, minkä jälkeen ompelin niistä putken malliset siten, että jätin peukaloille aukot sivusaumaan. Nimeksi näille tuli Marjapuuro, värien inspiroimana. Sitten vain hintalappu matkaan ja myyntiin!

Kolmas neulejuttu oli toteuttaa käsinneulontana joko itselle tai myyntiin joku asuste. Päätin tehdä itselleni kirjoneulelapaset. En ollut aiemmin tehnyt näin monimutkaista kirjoneulekuviota ja joka tapauksessa edellisestä kirjoneuleen tekemisestä oli vierähtänyt hyvän aikaa, mutta siitä huolimatta lapasista tuli mielestä oikein kivat! Käytin lapasiin kotoa löytyneitä 7 veljestä -lankoja. Väriyhdistelmä on mielestäni varsin suloinen ja värit toimivat yhdessä hyvin. Neuleen tasalaatuisuus oli ehkä ainut asia mikä jäi häiritsemään, koska vaikka pääasiassa lapaset ovat tasaisen näköiset, kirjoneuleosiossa olisi kummassakin parantamisen varaa. Ohje lapasiin löytyi Novitan sivuilta täältä: https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/kirjoneulelapaset-novita-alpaca-wool-ja-7-veljesta Muokkasin ohjetta sen verran, että neuloin lapasiin pidemmän osuuden joustinneuletta varteen koska tykkään pitää lapasia niin, että varret on käännetty ranteen päälle kaksinkerroin. Lopputulos on joka tapauksessa lämmin ja käteen sopiva, joten ihan tyytyväinen täytyy olla.

[mustatuleeartesaani]

Tässä essujen edistymistä! Omalla kohdallani kuviot tulivat essuihin siten, että ne piti painaa ennen ompelua, joten kun kaavat olivat kohdillaan, ensimmäinen homma oli leikata kankaat ja lähteä painamaan kuvioita. Kumpaiseenkin essuun tuli sama kuva, aikuisen essuun hiukan isompana ja lapselle pienempänä. Väriskaala oli kuitenkin sama molemmissa. Painaminen onnistui hyvin, seula toimi niin kuin pitikin ja lopputulos oli oikein siisti.

Kun kuvat oli painettu, pystyin aloittamaan muita työvaiheita. Olin varannut essujen koristesuikaleisiin ja kiinnitysnaruihin vaaleanvihreää, painokuvion väriin sopivaa kierrätyspellavaa. Essuihin käytetty vaalea kangas on puuvillapellavaa, joten pellava oli luonteva vaihtoehto myös muihin essujen osiin. Ensimmäisenä leikkasin vihreästä kankaasta oikeankokoiset kappaleet kumpaankin essuun, jonka jälkeen ompelin kiinnitysnauhat siihen kuntoon, että ne tarvitsi vain kiinnittää paikoilleen. Samalla huolittelin myös essujen reunat, ensin saumurilla ja sitten kääntämällä saumuroidut reunat. Päänvaivaa tuotti melko terävä kulma essun yläosan ja helman välillä, ja jälkeenpäin ajatellen muunlainen ratkaisu olisi saattanut olla toimivampi.

Huolittelujen jälkeen kiinnitin koristesuikaleet essujen ylä- ja alareunoihin. Yläreunan suikaleen kanssa tuli kiinnitettyä myös niskan taakse tulevat solmimisnauhat, jotka ompelin koristekaitaleen ja essukankaan väliin. Viimeisenä ompelin vyötärölle tulevat nauhat kiinni ja silitin essut, jonka jälkeen ne olivat valmiit. Essujen nimeksi tuli Lieko, koska kuvio muistutti minua jonkinlaisesta liekokasvista ja se tuntui sopivan maanläheiseen värimaailmaan. Työkansion ja hinta/infolapun tekemisen jälkeen koko projekti oli valmis, ja essut lähtivät myyntiin. Jännä nähdä, menevätkö kaupaksi!

[mustatuleeartesaani]

Kankaanpainannassa päästiin kokeilemaan vähän erilaisia tekniikoita. Kettukuviot painoin käyttämällä paperista leikattua sabluunaa seulan alla, kahden alemman kuvan totorot on painettu tupsuttelemalla maalia siveltimellä läpinäkyvästä muovista leikatun sabluunan läpi. Lopputuloksena tuli ihan hauskoja malleja, joista varmasti keksii monenlaisia tuotoksia.

[mustatuleeartesaani]

Aika laittaa pientä tilannepäivitystä kehiin! Nyt on marraskuu, ja meillä on menossa parikin projektia. Parisen viikkoa sitten saatiin tehtävänanto esiliinan tekemisestä. Ohjeena on, että essu tehdään sekä aikuiselle että lapselle ja kumpaankin painetaan itse suunniteltu kuvio. Jännintä kuitenkin on, että valmiit essut menee myyntiin! Minulla on ollut alusta asti aika selkeä visio essusta, vaikka toistaiseksi pieniä muutoksia alkuperäiseen ajatukseen on tullutkin. Essujen kaavat alkavat olla kuitenkin jo kuosissaan, samoin kuin ajatus siitä mitä kankaita tulen käyttämään. Myös painokuviomalli on aika hyvässä jamassa, koska ainoa editointi mitä sille täytyy tehdä, on koon muuttaminen sopivaksi.

Essun tekemiseen liittyen meillä alkoi kankaanpainannan harjoittelu. Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi ihan vain perusasioita, esimerkiksi painamisessa käytettävien värien koostumusta, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan yhtä nopeaa kankaanpainantatapaa, eli kuvioiden painamista erilaisilla leimasimilla. Kuvioiden painamiseen ja värin levittämiseen saattoi käyttää eri kokoisia ja muotoisia puupalikoita ja -keppejä, kittilastoja, siveltimiä ja haarukoita. Rakentelin myös puupalikasta ja langasta leimasimen, jolla sai aikaan aika hauskannäköistä kuviota. Ensimmäisenä kuvioiden painamista kokeiltiin paperille, ja sen jälkeen sai kokeilla myös kierrätyskankaasta leikatulle palalle. Kuvioiden painaminen oli hauskaa, varsinkin kun löysi tavan jolla sai aikaan omaa silmää miellyttävää pintaa.

[mustatuleeartesaani]

Ensimmäisinä viikkoina työn alla on ollut lähinnä ompeluharjoituksina tehtyjä töitä. Neulatyynyn jälkeen tehtävänä oli tehdä ohjeiden mukainen “hirsimökki”. Mallia varten leikattiin samanlevyisiä kangassuikaleita muutamasta eri värisestä, mutta kuitenkin tesktuuriltaan samantyylisestä kankaasta ja suikaleista ommeltiin sitten tavallaan spiraalia muistuttava, neliön muotoinen “hirsimökki”. Samoilla ohjeilla ja mallilla piti ommella myös toinen versio, jossa suikaleet sen lisäksi, että ne ommeltiin toisiinsa, ommeltiin myös pohjaksi valittuun taustakankaaseen. Näistä kahdesta valmiista hirsimökistä sai sitten vielä ommella esimerkiksi pienen tyynyn tai pannunalusen. Itse päätin tehdä pannunalusen, joten ompelin ensin hirsimökit kiinni toisiinsa kolmelta reunalta, laitoin niiden väliin palan villakangasta ja ompelin aukijääneen sivun käsin kiinni. Alusesta tuli ihan hauska eriväristen kangassuikaleiden ansiosta.

Toinen ompeluharjoitusten piikkiin menevä työ mikä tehtiin tässä alkuvaiheessa oli päällystasku. Ensin tehtävänä oli etsiä muoti- ja aikakauslehdistä 10 päällystaskun kuvaa, joista tehtiin A3-kokoinen kollaasi. Kollaasista valittiin sitten yksi tasku, jota lähdettiin totetuttamaan. Piirrettiin kaavat, valittiin kangas ja sitten ommeltiin. Oma valintani oli parkatakin tasku, jossa oli läppä, ja kankaaksi otin vihreää ruutukangasta kierrätyskangaslaatikosta. Ompeleminen sujui aikalailla ongelmitta ja mukavan jouhevasti. Kun tasku oli ommeltu valmiiksi, siitä piti vielä piirtää poikkileikkauskuvat. Ihan hyödyllinen harjoitus sekä ompelun että poikkileikkauskuvien piirtämisen suhteen!

[mustatuleeartesaani]

8. lokakuuta oli Euroopan elinsiirtopäivä, jota vietettiin 5.- 8. lokakuuta Luovuttaja-kiertueella. Kiertueen ideana oli rakentaa Ivana Helsingin suunnittelemista paidoista installaatioita muutamalle paikkakunnalle ja levittää sitä kautta tietoisuutta elinluovutuksesta. Kiertue starttasi täältä Jyväskylästä 5. päivä, ja sitä varten vaatetus- ja tekstiiliartesaanien ykkösille tarjottiin mahdollisuutta rakentaa paitainstallaatio! Loppujen lopuksi meitä oli projektissa mukana kaksi opiskelijaa kummaltakin puolelta, ja tietty opettajat.

Materiaaleina installaation rakentamiseen meillä oli sata kappaletta noita keltaisia paitoja. Ohje oli, että paitoja ei saa hajottaa, tuhota tai turmella koska installaation ideana oli, että kun käy paikalla allekirjoittamassa elinluovutuskortin, saa ottaa paidan matkaan. Siksi pitikin sitten yrittää keksiä luovia ja mielenkiintoisia ideoita, miten paidat saisi esille ilman niiden muokkaamista. Suunnitteluun käytettiin aikaa yhteensä ehkä parisen viikkoa, vaikka lopullinen suunnitelma syntyi muutama päivä ennen installaation kasaamista.

Lopullisen suunnitelman mukaan rakennettiin viidestä metallisesta ja muutamasta puukepeistä sovitusnukkejen jalkoihin väsätyistä "mallinukeista" ja narusta verkkomainen systeemi. Osa nukeista oli jalustoilla ja osa maassa, ja aseteltu siten että kokonaisuus olisi mahdollisimman tasapainoinen. Paidat ripustettiin sitten naruille ja kiinnitettiin pyykkipojilla. Installaation kasaamista kokeiltiin koulun aulassa pari kertaa; testailtiin minkä vahvuista narun pitää olla, miten mallinuket saadaan pysymään pystyssä ja miten paitoja kannattaa ripustaa naruille. Kokeilut oli ihan hyödyllisiä, vaikka lopullinen rakenne selkisi kunnolla vasta varsinaisella tapahtumapaikalla.

Installaation paikka oli Kompassin läheisyydessä keskustassa. Meille oli varattu 8m x 4m kokoinen alue, johon installaatio sitten rakennettiin. Meillä oli myös katuliituja, joilla kirjoiteltiin installaation ympärille teksti "Pelasta elämä ♥". Koko installaation kasaamiseen paitojen ripustamisineen meni vähemmän aikaa kuin mitä oltiin etukäteen arvioitu, mikä oli toisaalta vain hyvä; ainakin installaatio oli valmis varsinaisen tapahtuman alkaessa.

Itse tapahtuma alkoi yhden aikoihin iltapäivällä. Paikalle tuli Maksa- ja munuaisliiton edustajia jakamaan elinluovutuskortteja ja paitoja. Etukäteen veikkailtiin kuinka kauan kaikkien paitojen menemisessä kestäisi, mutta kukaan ei osannut veikata oikein. Loppujen lopuksi kului alle puoli tuntia, että kaikki paidat olivat menneet. Kun installaatio oli tyhjentynyt paidoista, jäi meille enää nukkejen irrottaminen alustoista, roskien kerääminen ja tavaroiden kuskaaminen pois.

Oli hauskaa päästä osallistumaan tällaiseen vähän erilaiseen projektiin. Oli myös hauskaa tehdä jotakin mikä oli ihmisten nähtävillä julkisella paikalla. Kokonaisuutena erittäin tärkeä ja hieno kokemus!

[mustatuleeartesaani]

Vesieläinprojektin jälkeen päästiin viimein tositoimiin, kun aloitetiiin opiskeluhommat niillä puolilla mitkä oltiin valittu! Omalla kohdalla valinta oli selkeä: vaatetukseen! 

Ensimmäinen homma oli tehdä tärkeä työväline, eli neulatyyny. Tämän mallin piti olla vielä sellainen, että sen saa käsivarteen. Aluksi, niin kuin yleensä, aloitettiin suunnittelemaan. Piirtelin muutamia erilaisia malleja, mutta inspiraatiota netistä hakiessani näin kuvan tämänmallisesta kukkaneulatyynystä ja olin ihan myyty! Päätin siis tehdä oman versioni siitä.

Neulatyyny on tehty kokonaan kierrätyskankaista; kukkaa varten valkkasin ihanan vaaleanpunaisen kankaan ja käsivarren ympäri tulevan kuinauhan peitoksi vihreän kankaan. Kun kaavat oli piirretty, leikkasin vastaavat kappaleet kankaista ja lähdin ompelemaan. Varsinaiseen tyynyosaan jätin pienen kolon, josta sain käännettyä kappaleen oikein päin ja tämän jälkeen täytettyä kukkasen. Laitoin kukan sisään myös palan kartonkia estämään mahdollisia pistohaavoja. Tämän jälkeen ompelin täyttöaukon käsin kiinni ja lisäsin koristelangat ja napin.

Kiinnityssysteemiksi valitsin kuminauhan. Mittasin kuminauhasta pätkän, joka ylettää käsivarren ympärille ja pujotin sen vihreästä kankaasta ompelemaani tuubiin. Ompelin kuminauhan kummastakin päästä kiinni kangastuubiin, jonka jälkeen kiinnitin kuminauhasysteemin kukan pohjaan käsin ompelemalla. Lopputuloksena sievä ja aivan toimiva neulatyyny jolle varmasti on paljon käyttöä tulevaisuudessa!

[mustatuleeartesaani]

Osallistuttiin luokan kanssa Jyväskylässä järjestettävään Valon kaupunki -tapahtumaan. Meidän piti pienissä ryhmissä suunnitella ja toteuttaa valaistava vesieläin, jotka sitten sijoitettiin Tourujoen rantaan ihmisten katteltavaksi. 

Meidän ryhmä päätyi pitkällisen suunnittelun ja pohdinnan jälkeen tekemään majavan, kilpikonnan ja mursun sekoituksen, joka nimettiin majakonnaksi. Eläimen runko tehtiin metallilangasta, kilpi kanaverkosta, tyllistä ja vaahteranlehdistä, hampaat puusta ja häntä kanaverkosta, kankaasta ja kuusenkävyistä.

Itse olin vastuussa hännän tekemisestä. Aluksi muotoilin hännän rungon kanaverkosta, ja lisäsin hännän sisään tukirakenteen. Kun runko oli valmis, ompelin hännän alapuolelle ruskean kankaan. Kankaan ompelun jälkeen oli vuorossa käpyjen liimaaminen hännän päällipuolelle. Liimaaminen oli varmaan kaikista aikaavievintä hännän tekemisessä, varsinkin kun kuumaliimapistoolien kanssa meinasi olla vähän ongelmia alkuun. Hännästä kuitenkin tuli aika kivan näköinen kun kaikki kävyt olivat viimein paikoillaan. Oltiin sovittu muiden ryhmäläisten kanssa, että teen hännästä onton, jotta sinne voi sujauttaa sisään yhden valosarjan, ja valojen kanssa pimeässä häntä näytti tosi hyvältä, kun valo paistoi käpyjen välistä.

Osallistuin myös kilven tekemiseen ompelemalla tylliä paikoilleen ja liimaamalla vaahteranlehtiä kilven pintaan. Lehtien kanssa elettiin jännittäviä hetkiä, kun ei oltu ihan varmoja pitäisikö liima. Kilpi kuitenkin pysyi kasassa, kaikeksi onneksi, ja näytti erittäin hyvältä valaistuna.

Kokonaisuutena meidän majakonnasta tuli oikein kiva. Alku oli ainakin omalla kohdallani hiukan nihkeä, koska en oikein tykännyt suunnitelmasta, mutta kummasti sitä oppi tykkäämään omasta työstä prosessin edetessä. Vaikka aikaa rakentamiseen ei ollut kuin reilun viikon verran, ei konnan tekemisessä tullut kiire vaan kaikki saatiin juuri ajallaan valmiiksi. Alkukankeuden jälkeen ihan mukava projekti, ja lopputulokset oli hienon näköisiä pimeässä jokivarressa!

[mustatuleeartesaani]

Viimeinen kiertopaja oli minun kohdallani vaatetuksen paja. Odotin tätäkin tekstiilin tavoin innolla koska ompeleminen on aina ollut minulle mieluisaa puuhaa. Työnä vaatetuksen puolella oli tehdä jonkinnäköinen kassi tai laukku. Lisäksi kassiin piti aplikoida kuvio, josta löytyy kolmio, ympyrä ja neliö.

Päätin tehdä vetonarukassin, joten ensimmäisenä piti päättää kassin mitat. Sen jälkeen aloin luonnostelemaan aplikoitavaa kuviota. Ympyrän, kolmion ja neliön lisääminen kuvioon toi lisähaastetta ja aiheutti alkuun hiukan päänvaivaa, mutta lopulta sain aikaan luonnoksen johon olin tyytyväinen. Luonnostelun jälkeen aloin työstämään aplikoitavaa kuviota eteenpäin, koska se oli ehdottomasti koko työn monimutkaisin osa. Piirsin ensin kuvion kaikkien osien kaavat paperille ja leikkasin ne siitä irti, jonka jälkeen siirsin kuviot valitsemilleni kankaille. Käytin kuviossa taustakankaana tummanvihreää ja tehosteena valkoista kangasta, sekä keskiosan kuviossa harmaata ja siivissä valkoista ja sinistä kangasta. 

Kun olin saanut kuvion osat leikattua, aloin testaamaan miten pienten yksityiskohtien ompeleminen sujuisi. Tein tätä varten ylimääräisen siiven, johon kokeilin aplikoimista. Kun harjoituskappale näytti hyvältä, aloin ompelemaan varsinaista kuviota. Ompelin ensin kasaan kuvion keskiosan liian monen kerroksen läpi ompelemisen välttämistä. Sen jälkeen piti valita varsinainen kassikangas. Päädyin vaaleanruskeaan suhteellisen paksuun kankaaseen, ja leikattuani siitä kassin mittojen mukaiset palat, aloin ompelemaan kuvion muita osia etukappaleeseen. Viimeiseksi ompelin kiinni kuvion keskiosan. 

Aplikoinnin jälkeen ajoin kummankin kappaleen reunat saumurilla purkautumisen estämiseksi, jonka jälkeen oli vuorossa kappaleiden kiinnittäminen toisiinsa. Tässä vaiheessa piti huomioida pussin yläreunaan tuleva kuja, johon olkahihnoina toimivat narut menevät. Ompeleminen sujui melko jouhevasti, joskin jouduin purkamaan sivusaumoja jonkun verran ja ompelemaan uudelleen kun narukujasta tuli ensimmäisellä yrityksell hiukan liian kapea. Lopulta ompelu-urakka oli kuitenkin valmis. Sen jälkeen kassiin piti laittaa kumpaankin alakulmaan purjerengas naruja varten. En ollut aikaisemmin laittanut purjerenkaita kankaaseen, mutta ohjeistuksen ja kokeilemisen jälkeen se sujui hyvin. Viimeisenä silauksena laitoin kassiin narut. Nyörien joukosta löytyi aplikoidun kuvion kanssa samaa vihreää oleva naru, jota käytin. 

Olen oikein tyytyväinen valmiiseen kassiini. Aplikoidusta kuviosta tuli suunnitelman mukainen ja aplikointi itsessään sujui hyvin vaikken ollut aplikoinut näin yksityiskohtaista koviota aikaisemmin. Kokonaisuutena kassia oli mukava työstää ja työskentely sujui mielestäni jouhevasti tuttujen työtapojen vuoksi. Oli myös kiva oppia purjerenkaiden laittaminen kankaaseen. Yhteenvetona sanoisin, että oikein onnistunut ja mukava kiertopajaviikko!

[mustatuleeartesaani]

Kiertopaja numero kolme, vuorossa tekstiili! Olin aika innoissani tästä pajasta ihan puhtaasti siksi, että tykkään kauheasti tekstiilitöistä ja pehmeiden materiaalien kanssa kikkailusta. Tekstiilipuolella päästiin huovuttamaan sekä märkätekniikalla että neulalla. Kumpikin tapa oli minulle tuttu, mutta varsinkin edellisestä märkähuovutuskerrasta oli kulunut aika kauan aikaa joten oli mukava päästä palauttamaan mieleen miten homma toimii.

Ensimmäinen työ oli huovuttaa märkätekniikalla huopakappale, josta tehtäisiin myöhemmin lasinalusia. Ohjeena oli tehdä kappaleeseen kuvioita käyttämällä viivoja, ameebamuotoja, ympyröitä ynnä muita muotoja joita oltiin käyty läpi piirustustunneilla. Aluksi valittiin pohjaksi merinovillalevy - itse valitsin tumman sinisen - jonka päälle alettiin suunnitella kuvioita. Tein oman kuvioni käyttämällä vihreää ja valkoista merinovillaa, ja päädyin muodostamaan kuvion pelkästään suorilla viivoilla. Kun kuvio oli suunniteltu, alkoi itse huovuttaminen: kuplamuovia työn alle, harsomainen kangas päälle ja sitten vettä. Ensin villalevystä piti saada kaikki ilma pois kuitujen välistä, jonka jälkeen työtä alettiin rullaamaan uima-apunakin käytetyn pötkön avulla. Kun kuviot olivat tarttuneet kunnolla pohjalevyyn, vaihdettiin rullausvälineeksi bambuverho. Rullaamisen jälkeen huopapalaa ikään kuin vaivattiin jotta se saataisiin kutistumaan, ja sen jälkeen vielä käytettiin vuoronperään kuumassa ja kylmässä vedessä kutistumisen edistämiseksi. Kun pala oli kutistunut oikeaan kokoon, se höyrytettiin ja annettiin sitten kuivua. Kuiva työ jaettiin vielä langan avulla saman kokoisiin kappaleisiin lasinalusiksi.

Toisena työnä päätin tehdä neulahuovutustyön. Jonkinmoisen mietinnän jälkeen päätin huovuttaa Haya Miyazakin Naapurini Totoro -elokuvasta tutut Totoro-hahmot. Pohjana käytin styroksista leikattuja malleja, joiden päälle aloin huovuttamaan neulan kanssa. Hahmojen korvat ja hännät huovutin pelkästään villasta, ilman tukirakenteita. Kumpainenkin totoro on tehty suurimmaksi osaksi suomenlampaan villasta. Lopputuloksesta voisin olla kahta mieltä - isompi totoro onnistui paremmin ja näyttää omaan silmääni mukavammalta, pieni totoro tuli tehtyä hiukan kiireessä eikä sen takia ole aivan niin viimeistellyn ja loppuun asti mietityn näköinen. Pienemmän hahmon sisällä oleva styroksi myös hajosi huovutuksen loppuvaiheessa ja hahmo menetti hiukan muotoaan sen seurauksena. Kuitenkin kokonaisuutena olin tyytyväinen pajan tuotoksiin ja nautin töiden tekemisestä vaikkei tekniikoissa ollut minulle varsinaisesti mitään uutta.